Lue keskustelun säännöt.
HS: "Ruuan ei aina pidä olla hyvää"
30.06.2016 |
Haha, ei mikään ihme, jos Suomessa on heikko ruokakulttuuri, kun tällä tavalla ajattelee. Ei apua! Kyllä elämästä saa ja pitää nauttia, miksi väkisin tehdä siitä kurjempaa. En ymmärrä en.
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1467169717913?jako=8dec8a883c9b1043d4f8cd…
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta välittyy, että loppujen lopuksi elämme yltäkylläisyyden ja hedonismin maailmassa. Askeetikkona en voi käsittää, kuinka lyhytnäköisesti ihmiset ajattelevat. Aivan kuin täällä oltaisiin syömistä varten. Pieni näläntunne kasvattaa luonnetta, ja siitäkin voi oppia nauttimaan. Jatkuva syöminen aiheuttaa elimistössä sellaisia prosesseja, jotka rappeuttavat ja vanhentavat. Energiaa toki tarvitsee, mutta kohtuus kaikessa. Täälläkin paljon jauhetaan siitä, että ei saa järkeillä itseään luonnollisia tunteita vastaan, kun muuten tulee anoreksia. Väki kyllä todellakin näyttää siltä, ettei hirveästi pohdita, milloin suu aukaistaan. Eettiseltä kannalta tuntuu järjettömältä, millaisessa porsastelun yhteiskunnassa elämme. Niukkuus on kultaa, ja lopettamalla jatkuvan syömisen ajattelun, voi oikeasti kasvaa henkisestikin. Silloin tavallinen "ihanperusruokakin" maistuu joltain, kun kaikkea ei ole höystetty jollain kermalla ja mausteilla.
Ei täällä ketjussa mun mielstä olla puhuttu tuollaisesta, että nälkää ei pitäisi joutua sietämään tai pitäisi syödä jatkuvasti. Mun mielestä ketjussa ollaan puhuttu siitä, että silloin kun syödään (viisi ateriaa päivässä) niin syödään hyvää ja maistuvaa ruokaa (kohtuuannos eikä mitään maha pinkeäksi). Kermaa tai voita ei jokapaikkaan toki tarvitse laittaa mutta miksi ihmeessä ruokaa ei saisi maustaa hyvin? Itse kasvatan keittiössä tuoreyrttejä ja käytän niitä läpi vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osaa laittaa ruokaa, syövät usein järkyttävän ravinneköyhää ruokaa. Valitettavasti tämä on Suomessa hyvin, hyvin yleistä. Kasvisten käyttäminen on täysin tuntematonta. Meillä menee esim. porkkanoita ja sipulia niin paljon, että selkä vääränä saa kaupasta niitä kantaa. Samoin tomaatteja, salaatteja ym., ja jotkut toiset eivät kuulemma osta näitä yllä mainittuja koskaan. Eivät syö hedelmiäkään, eivätkä marjoja. Ei kelpaa munakoisot, ei kurpitsat, ei pavut. Olen huomannut, että tekosyynä em. välttelyyn käytetään allergioita ja epämääräisiä vatsavaivoja, ettei muka voida syödä. Vatsa kestää kuitenkin pitkälle prosessoituja eineksiä, makkaroita, jauhelihaa, yltiörasvaisia ruokia. Huh, näistä jos ei tule vatsavaivoja, niin ei sitten mistään.
Raha on suurin syy miksi noita ei syödä.
Marjoja nyt ei syö kuin varakkaat. Niiden hinnat on pilvissä.
Eikä noi muutkaa halpoja ole.
Noista marjoista olen kyllä eri mieltä. Mustikkaa saa metsästä, itse keräsin viime kesänä 7 sankollista pakkaseen, ja niitä on syöty lähestulkoon päivittäin koko talvi. Punaherukoita keräsin itse poimien pari ämpärillistä, eivät maksaneet montaakaan euroa. Mansikoita pakastin myös 25 kg, ne nyt jonkun verran maksoivat, mutta päivää kohti ei paljoakaan. Viitseliäisyydestä se on kiinni, eikä hinnasta.
Niin jos asuu jossain maalla hevonkuusessa.
Ainoastaan idiootti rupeaa ajamaan autolla kaupungista jonnekkin maalle jotta pääsee poimimaan marjoja. Tulee myös hintaa marjoille. Myös ajalle pitää laskea hinta.
25 kiloa ei riitä oikeastaan mihinkään. Jos sillä pitäisi vuoden mansikka kiintiö täyttää.
"Myös ajalle pitää laskea hinta."
Eikö sitä marjastusta voi ajatella ulkoilu- ja kuntoiluhetkenä, eikä vain ruuanhankinta reissuna? Noin minä ainakin teen ja paljon mieluummin menen metsään kävelemään eväiden kanssa kuin suureen markettiin työntelemään kärryjä kilometritolkulla. Myös Helsingistä pääsee ihan bussilla hyvien marja- ja sienipaikkojen ääreen. Olen poiminut mustikoita ja kanttarelleja jopa Keskuspuistosta (kivenheitto Mannerheimintieltä).
No harva siitä mitään nautintoa saa. Kaupassa käymisessä kestää se 5 minuuttia. Marjastamisessa tunteja. Saa mitä saa.
Tiedän kyllä missä on Keskuspuisto. Jonkun verran sieltä voi marjoja ja sieniä löytää mutta en nyt elantoani niiden varaan laittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Ihan mielenkiintoinen tuo ajatus, ettei henkilö, jolla on paino jojotellut, olisi sopiva ravitsemusterapeutiksi. Samalla logiikalla matematiikkaneroista tulisi parhaat matematiikanopettajat ja kätilökoulutukseen pitäisi päästää vain luomusynnyttäjä-äitejä.
Täydellinen ravitsemusterapeutti olisi varmaankin palstamamma, joka kertoisi että syö vähemmän kuin kulutat, niin minäkin teen, ja aina on ollut bmi 19.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osaa laittaa ruokaa, syövät usein järkyttävän ravinneköyhää ruokaa. Valitettavasti tämä on Suomessa hyvin, hyvin yleistä. Kasvisten käyttäminen on täysin tuntematonta. Meillä menee esim. porkkanoita ja sipulia niin paljon, että selkä vääränä saa kaupasta niitä kantaa. Samoin tomaatteja, salaatteja ym., ja jotkut toiset eivät kuulemma osta näitä yllä mainittuja koskaan. Eivät syö hedelmiäkään, eivätkä marjoja. Ei kelpaa munakoisot, ei kurpitsat, ei pavut. Olen huomannut, että tekosyynä em. välttelyyn käytetään allergioita ja epämääräisiä vatsavaivoja, ettei muka voida syödä. Vatsa kestää kuitenkin pitkälle prosessoituja eineksiä, makkaroita, jauhelihaa, yltiörasvaisia ruokia. Huh, näistä jos ei tule vatsavaivoja, niin ei sitten mistään.
Raha on suurin syy miksi noita ei syödä.
Marjoja nyt ei syö kuin varakkaat. Niiden hinnat on pilvissä.
Eikä noi muutkaa halpoja ole.
Noista marjoista olen kyllä eri mieltä. Mustikkaa saa metsästä, itse keräsin viime kesänä 7 sankollista pakkaseen, ja niitä on syöty lähestulkoon päivittäin koko talvi. Punaherukoita keräsin itse poimien pari ämpärillistä, eivät maksaneet montaakaan euroa. Mansikoita pakastin myös 25 kg, ne nyt jonkun verran maksoivat, mutta päivää kohti ei paljoakaan. Viitseliäisyydestä se on kiinni, eikä hinnasta.
Niin jos asuu jossain maalla hevonkuusessa.
Ainoastaan idiootti rupeaa ajamaan autolla kaupungista jonnekkin maalle jotta pääsee poimimaan marjoja. Tulee myös hintaa marjoille. Myös ajalle pitää laskea hinta.
25 kiloa ei riitä oikeastaan mihinkään. Jos sillä pitäisi vuoden mansikka kiintiö täyttää.
"Myös ajalle pitää laskea hinta."
Eikö sitä marjastusta voi ajatella ulkoilu- ja kuntoiluhetkenä, eikä vain ruuanhankinta reissuna? Noin minä ainakin teen ja paljon mieluummin menen metsään kävelemään eväiden kanssa kuin suureen markettiin työntelemään kärryjä kilometritolkulla. Myös Helsingistä pääsee ihan bussilla hyvien marja- ja sienipaikkojen ääreen. Olen poiminut mustikoita ja kanttarelleja jopa Keskuspuistosta (kivenheitto Mannerheimintieltä).No harva siitä mitään nautintoa saa. Kaupassa käymisessä kestää se 5 minuuttia. Marjastamisessa tunteja. Saa mitä saa.
Tiedän kyllä missä on Keskuspuisto. Jonkun verran sieltä voi marjoja ja sieniä löytää mutta en nyt elantoani niiden varaan laittaisi.
No kyllä todella moni saa luonnossa liikkumisesta nautintoa. Nykyihmiset ovat sen verran vieraantuneita luonnosta, että jopa aivan tavalliset jokapaikan kasvit ovat ihmetyksen aiheita. Suosittelisin kyllä sinullekin: metsäretki rentouttaa kummasta ja vaikutat aika kireältä ihmiseltä kun joka asiasta täytyy vain valittaa.
Nuokin ovat niin makuasioita, mikä sitten kenellekin merkitsee hyvää ruokaa ja ihan jees -ruokaa. Mä syön tosi usein kanaa ja paistan sen vihannesten kanssa. Ripaus mausteita - ah, herkullista. Tiedän kyllä, että suurimmalle osalle ihmisistä se edustaa tylsää huonolaatuista paskaa. Olen myös törmännyt siihen, että lounasravintoloiden aivan hyvää ruokaa parjataan laaduttomaksi. Kertoo osaltaan siitä, että ihmiset on pilalle passattu ja lellitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
Paljon helpompaa laskea kalorit jos epäilyttää, kun ruokahaluun luottamalla tulee yleensä syötyä joko liikaa tai liian vähän. Ei tule syötyä neljää uunimakkaraa, sipsipussia ja suklaalevyä kun ne ei kaloreihin mahdu.
Rasvastakin saa jopa ravintosuositusten mukaan tulla kolmasosa kaloreista, eikä toki haittaa vaikka tulee enemmänkin, eli oliiviöljyä ja voita saa lotrata ihan huolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
"Aiemmin ruoka oli meille vain polttoainetta. Ihmiset söivät sitä, mitä oli saatavilla, että jaksoivat tehdä töitä."
Tuossa se suomalaisten mentaliteetti on aika hyvin kiteytetty ja se on ongelma vielä tänäkin päivänä. Minä en ainakaan edes suostu syömään mitään pahanmakuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös muuten tuollainen ravitsemusterapeutti ole ihan mikkihiirititteli? Sellainen, jonka saa kuka vain kun maksaa vain? Monessa muussakin asiassa kun valtamedia konsultoi "experttejä", niin usein sillä on aika paskoilla meriiteillä varustettu "asiantuntija".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
Miksi ihmeessä olisin tehnyt ruokaa kotonani ja "suurempia annoksia kerralla", kun kuitenkin söin päivän pääaterian yliopiston ruokalassa yhteiskunnan tukemana? Ylensyötäväksi? Roskiin heitettäväksi? Pysyäkseni kokkausvireessä siltä varalta että joskus ryhdyn suurperheen emännäksi?
Tässähän on pitkin ketjua korostettu, miten ruokaa pitää tehdä vain sen verran kuin syö, ja syödä sen verran kuin kuluttaa. Päättäkää nyt mitä haluatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties typerin juttu, jonka olen vähään aikaan lukenut. Ettäkö ruoan ei pitäisi olla hyvää, tai korkeintaan perusjees? Ja että jopa einesrasiat olisivat parempi vaihtoehto, ette vaan tulisi syödyksi liikaa? En vain pysty ymmärtämään mitenkään. Taitaa minun koko elämänkatsomukseni poiketa niin paljon tämän ravitsemusterapeutin ajatuksista, että pitää vaan tyytyä olemaan eri mieltä.
Itselläni ainakin karkkien ja suklaan mussutus karkaa käsistä, jos oikea ruoka ei tuo hyvänolontunnetta ja tyydytystä. Luulen, että iso syy suomalaisten paino-ongelmaan on juurikin merkityksettömässä ja mitättömässä lounasruokalakulttuurissa ja ruoan pitämisenä polttoaineena. Mielihyvää haetaan sitten ylimääräisistä naposteltavista.
Itseasiassa paino-ongelmat eivät tule herkuista vaan juuri siitä normaalista ruoasta. Jota syödään aivan liikaa ja johon laitetaan liikaa rasvaa ja liikaa sokeria.
Joutuisit syömään joka päivä herkkuja oikein urakalla jotta saisit itsestäsi läskin. Mutta yksi lautanen liikaa tekee sen myös.
Älä nyt jauha paskaa. Yhdessä suklaapatukassa on helposti 500kcal, yksikin sellainen muun ruoan päälle heittää helposti kalorit plussalle ja niitä voi helposti syödä päivän aikana useampia.
Ei se paskaa ole. Iso lautasellinen pastaa voi olla saman verran kaloreita kuin se patukka. Siihen vielä santsi päälle kun on niiiiin hyvää, ni kyllä vaan nousee paino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
Miksi ihmeessä olisin tehnyt ruokaa kotonani ja "suurempia annoksia kerralla", kun kuitenkin söin päivän pääaterian yliopiston ruokalassa yhteiskunnan tukemana? Ylensyötäväksi? Roskiin heitettäväksi? Pysyäkseni kokkausvireessä siltä varalta että joskus ryhdyn suurperheen emännäksi?
Tässähän on pitkin ketjua korostettu, miten ruokaa pitää tehdä vain sen verran kuin syö, ja syödä sen verran kuin kuluttaa. Päättäkää nyt mitä haluatte.
Olet kyllä aika selitysten mestari :)
Vierailija kirjoitti:
"Aiemmin ruoka oli meille vain polttoainetta. Ihmiset söivät sitä, mitä oli saatavilla, että jaksoivat tehdä töitä."
Tuossa se suomalaisten mentaliteetti on aika hyvin kiteytetty ja se on ongelma vielä tänäkin päivänä. Minä en ainakaan edes suostu syömään mitään pahanmakuista.
Suomalaiset kokivat 1800-luvulla Euroopan tunnetun historian pahimman rauhan ajan nälänhädän ja kärsivät laajalti aliravitsemuksesta vielä 1950-luvulla. Lapsikuolleisuus oli kehitysmaiden tasoa. Mitä vikaa oli mentaliteetissa, että syödään mitä on saatavilla?
Enemmänkin vikaa on siitä mentaliteetissa, että nyt herkutellaan, kun ennen oli niin kurjaa. Suomalaisten elintason nousuun liittyi räjähdysmäinen ylipainon kasvu. Hyvä uutinen on se, että Suomi näyttää nyt katkaisseen lihomisen kierteen ensimmäisenä Euroopassa.
Muuten jotkut tässä ketjussa tuntuvat ihannoivan Ranskaa. Ranskassakin on kasvava ylipaino-ongelma, uusimpien tilastojen mukaan naisten liikalihavuus (BMI yli 30) olisi jopa yleisempää kuin Suomessa. Lisäksi heillä on valtavasti maksasairauksia ja Euroopan eniten FAS-lapsia. Joten älkää ihmeessä kannustako suomalaisen geeniperimän saaneita ihmisiä omaksumaan ranskalaisia elintapoja.
Siis tah, siksi juurihan tehdaan hyvaa ruokaa ettei sita tule ahmittua. Ruoan kuuluu maistua hyvalta, ei tule ylilyonteja edes niina juhlahetkina kun hyva ruoka ei ole mikaan kielletty hedelma. Eika hyva ruoka tarkoita kaloririkasta ruokaa. Meilla syotiin eilen aivan tajuttoman maukasta tajinea eika kukaan syonyt itseaan ahkyyn.
Aika syomishairioiselta meiningilta kuulostaa jos ruoasta ei saa nauttia liikaa ja sitten juhlissa imuroidaan koko poyta napaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis tah, siksi juurihan tehdaan hyvaa ruokaa ettei sita tule ahmittua. Ruoan kuuluu maistua hyvalta, ei tule ylilyonteja edes niina juhlahetkina kun hyva ruoka ei ole mikaan kielletty hedelma. Eika hyva ruoka tarkoita kaloririkasta ruokaa. Meilla syotiin eilen aivan tajuttoman maukasta tajinea eika kukaan syonyt itseaan ahkyyn.
Aika syomishairioiselta meiningilta kuulostaa jos ruoasta ei saa nauttia liikaa ja sitten juhlissa imuroidaan koko poyta napaan.
Enpä ole ikinä kuullut, että agraari-Suomessa ihmiset olisivat syömishäiriöisiä, vaikka jouluna ja kekrinä vedettiin herkkuja kaksin käsin ja arkena tarjolla oli pelkkää ruisleipää ja piimää.
Kovin olivat toisen muotoisia kuin nämä suomalaiset. joiden pitää saada nauttia ruoasta joka päivä niin ettei juhlissakaan mikään erityisesti houkuttelisi. Toki ruumiillinen työkin vaikuttaa.
Olen askeettinen ruokailija ja tuo periaate ettei ruoan tarvitse aina kovin maistuvaa olla, sopii minun ruokailuuni hyvin. Katson, että saan tarvittavat ravintoaineet. Joskus sitten teen jotain mielestäni hyvää ruokaa. Olo on kevyt ja olen hoikka. Tuskin tässä on tarkoitettukaan mitään ravintoköyhää mättöä. Ennemminkin voisi olla kyse siitä, että kun ruoasta tehdään erityisen maistuvaa, niin siihen sitten laitetaan suuret määrät rasvaa ja ehkä sokeriakin, vaikka sokerin syönti on varmaan vähentynyt takavuosista paljon.
Älä nyt jauha paskaa. Yhdessä suklaapatukassa on helposti 500kcal, yksikin sellainen muun ruoan päälle heittää helposti kalorit plussalle ja niitä voi helposti syödä päivän aikana useampia.