HS: "Ruuan ei aina pidä olla hyvää"

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin keskustelusta välittyy, että loppujen lopuksi elämme yltäkylläisyyden ja hedonismin maailmassa. Askeetikkona en voi käsittää, kuinka lyhytnäköisesti ihmiset ajattelevat. Aivan kuin täällä oltaisiin syömistä varten. Pieni näläntunne kasvattaa luonnetta, ja siitäkin voi oppia nauttimaan. Jatkuva syöminen aiheuttaa elimistössä sellaisia prosesseja, jotka rappeuttavat ja vanhentavat. Energiaa toki tarvitsee, mutta kohtuus kaikessa. Täälläkin paljon jauhetaan siitä, että ei saa järkeillä itseään luonnollisia tunteita vastaan, kun muuten tulee anoreksia. Väki kyllä todellakin näyttää siltä, ettei hirveästi pohdita, milloin suu aukaistaan. Eettiseltä kannalta tuntuu järjettömältä, millaisessa porsastelun yhteiskunnassa elämme. Niukkuus on kultaa, ja lopettamalla jatkuvan syömisen ajattelun, voi oikeasti kasvaa henkisestikin. Silloin tavallinen "ihanperusruokakin" maistuu joltain, kun kaikkea ei ole höystetty jollain kermalla ja mausteilla.

Entisenä syömishäiriöisenä en kyllä koe mitään hienoa nälän tunteessa. Nykyään olen vegaani ja suhde ruokaan on paljon terveempi. Todellakin syön silloin kun on nälkä ja syön riittävästi, en näe itsensä kituuttamisessa mitään hienoa. Ja haluan syödä hyvää ruokaa, tuhlasin ihan liian monta vuotta elämästäni nälän tunteelle ja sille ajatukselle, että ruoan pitäisi pitää vain juuri ja juuri hengissä. Se ei jalostanut minua paremmaksi ihmiseksi, vaan nälkä ja ravinnon puute teki minusta äärimmäisen itsekään - koko maailma pyöri vain minun ja syömättömyyteni, vähäisten syömisieni ja urheilun ympärillä. Sitä se nälkä teettää, tekee ihmisestä itsekkään, koska se on luonnon tapa varmistaa hengissä säilyminen.

Vegaaniuteni ansiosta koen olevani ihan riittävän hyvä ihminen maapallon puolesta. En myöskään osta uusia vaatteita, ennen kuin entiset rikkoutuvat, pyrin liikkumaan jalan ja pyörällä kesät talvet niin paljoin kuin mahdollista. Kierrätän niin paljon kuin mahdollista.

Mutta ruoasta haluan nauttia. Sillä se mitä syömme vaikuttaa myös mielialaamme, ihan suoraan aivoihimme ja käytökseen. On helpompi olla hyvä ihminen hyvin ravittuna, kuin nälkää näkevänä.

Tämä maailma on tuonut minulle ja takuulla monille muillekin (en syntynyt kultalusikka suussa, vaan olen entinen lastensuojelun asiakas) ihan tarpeeksi kärsimyksiä, joten en näe mitään järkeä siinä, että laittaisimme itsemme ja muut kärsimään vielä enemmän. Kyllä sitä kärsimystä elämässä riittää muutenkin. En ymmärtä kärsimyksen glorifointia (ellei ole sitten elänyt äärimmäisen helppoa ja mukavaa elämää ja haluaa kokea, mitä "kärsimys" on).