Lue keskustelun säännöt.
HS: "Ruuan ei aina pidä olla hyvää"
30.06.2016 |
Haha, ei mikään ihme, jos Suomessa on heikko ruokakulttuuri, kun tällä tavalla ajattelee. Ei apua! Kyllä elämästä saa ja pitää nauttia, miksi väkisin tehdä siitä kurjempaa. En ymmärrä en.
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1467169717913?jako=8dec8a883c9b1043d4f8cd…
Kommentit (241)
Painonhallinta olisikin varmasti tosi yksinkertaista, jos kysymys olisi vain järjen asiasta. Valtaosalle ihmisistä ruokailu on kuitenkin ensisijaisesti biologinen tarve, johon vaikuttavat vahvasti tunnetekijät ja lapsuuden aikaiset kokemukset syömisestä. Kaikille se näläntunne ei todellakaan ole pientä murinaa vatsassa vaan kurja olo, joka on pakko saada pois mahdollisimman nopeasti.
Suomalaiset ovat kansa, joka on kokenut nopean elintason nousun. Nälänhätä on jättänyt jälkensä perimäämmem halusimme sitä tai emme. Suomalaiset ovat raskasrakenteisia ja geenit on kuin luotu varastoimaan energiaa. Joskus näistä ominaisuuksista oli etua. Nykyisessä yltäkylläisessä maailmassa nämä aikaisemmin selviytymiseen tähtäävät ominaisuudet ovat kääntyneet meitä vastaan. Suomalaisesta ei koskaan tule eurooppalaista syöjää tai viininmaistelijaa. Se on valitettava tosiasia.
Toisaalta en ymmärrä sitäkään, miksi ruoasta nauttisesta ja syömisestä pitäisi tehdä joku ylpeys. Loppujen lopuksi kysymys on perustarpeesta. Aivan samalla tavalla kuin vaikkapa seksi, ulostaminen, auringon valon saaminen. Ei niitäkään pidä toteuttaa hallitsemattomasti. Ihminen pystyy loppupeleissä säätelemään käyttäytymistään, ja se on hieno asia, jonka oivaltaminen voi auttaa meiltä irtautumaan mieliteoille antautumisen kahleista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoka on osa kulttuuria muissa maissa, mutta suomessa näyttää se alkoholi olevan se oma kulttuuri. Syödään paskaa ruokaa ja ryypätään. Jokainen juhla, oli se sitten juhannus, joulu tai pääsiäinen- niin ne vedetään ryyppäämällä.
Esim. Italiassa, Espanjassa, Ranskassa ja jopa Ruotsissa on erilainen kulttuuri.
Seurasin Snapchat palvelusta ruotsalaisten juhannuksen viettoa. Oli paljon hyvää ruokaa, juhannusleikkejä, tanssia ja laulua, muutamat snapsitkin siinä otettiin ja juotiin, mutta ei mitenkään humalahakuisesti, niinkuin täällä. Perhe oli koolla ja kaikilla oli hauskaa, ja tehtiin jotain järkeväämpää, kuin juomien kittaaminen ja makkaran syöminen.
Harmitti vähän, koska kyllä suomessakin on juhannus iso juhla, mutta sitä ei siellä sitten varmaan raaskittu näyttää..
Kuitenkin, ajan tekstilläni takaa sitä, että Suomessa on lähes olematon ruokakulttuuri. Se asia kun saataisiin muutettua, niin ei ne alkoholit ja sipsit sun muut herkut menisi niin edelle enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
Miksi ihmeessä olisin tehnyt ruokaa kotonani ja "suurempia annoksia kerralla", kun kuitenkin söin päivän pääaterian yliopiston ruokalassa yhteiskunnan tukemana? Ylensyötäväksi? Roskiin heitettäväksi? Pysyäkseni kokkausvireessä siltä varalta että joskus ryhdyn suurperheen emännäksi?
Tässähän on pitkin ketjua korostettu, miten ruokaa pitää tehdä vain sen verran kuin syö, ja syödä sen verran kuin kuluttaa. Päättäkää nyt mitä haluatte.
Sinä voit kokata ihan niin kuin itse haluat. Kommentoin ainoastaan tuota, että kuvittelit ruuantekoa helpoksi kunnes iski ruuhkavuodet. Johtuu vain siitä, että et ole aikaisemmin juurikaan laittanut ruokaa. Ei se ruuanlaitto tai reseptit itsessään mihinkään siitä muutu.
Yeah, right. Ei tuntuisi kokkaaminen ruuhkavuosina miltään, jos olisi koko opiskeluajan tehnyt ruokaa kahdesti päivässä ja hoitanut samalla kolmea lasta. Tosin olisi saattanut jäädä opiskelut opiskelematta, ainakin nykyinen ala nykyisellä menestyksellä.
En tiedä, mikä oli sinun pointtisi. Minun pointtini on, että elämäntilanteet muuttuvat. Välillä voi hankkia eineksiä tai viedä katraan ravintolaan, ja se voi olla kokonaisuuden kannalta hyvä valinta.
203 jatkaa..
Monet suomalaiset eivät osaa maustaa, eivät tunne kaikkia ruoka-aineita tai omaavat negatiivisia ennakkoluuloja mausteisia, tulisia ja kasvisruokia kohtaan.
Äkkiä vaan väänetään mauton nakkikastike ja muusi.... Tai kalapuikot ja ranskikset uuniin.
Pitäisi enemmän avautua ja uskaltaa kokeilla erilaisia ruokia ja makuja.
Tosi moni syö ravinneköyhää ja mautonta ruokaa ja usein illalla vedeteen sipsejä ja muita herkkuja kaksinkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
Miksi ihmeessä olisin tehnyt ruokaa kotonani ja "suurempia annoksia kerralla", kun kuitenkin söin päivän pääaterian yliopiston ruokalassa yhteiskunnan tukemana? Ylensyötäväksi? Roskiin heitettäväksi? Pysyäkseni kokkausvireessä siltä varalta että joskus ryhdyn suurperheen emännäksi?
Tässähän on pitkin ketjua korostettu, miten ruokaa pitää tehdä vain sen verran kuin syö, ja syödä sen verran kuin kuluttaa. Päättäkää nyt mitä haluatte.
Sinä voit kokata ihan niin kuin itse haluat. Kommentoin ainoastaan tuota, että kuvittelit ruuantekoa helpoksi kunnes iski ruuhkavuodet. Johtuu vain siitä, että et ole aikaisemmin juurikaan laittanut ruokaa. Ei se ruuanlaitto tai reseptit itsessään mihinkään siitä muutu.
Yeah, right. Ei tuntuisi kokkaaminen ruuhkavuosina miltään, jos olisi koko opiskeluajan tehnyt ruokaa kahdesti päivässä ja hoitanut samalla kolmea lasta. Tosin olisi saattanut jäädä opiskelut opiskelematta, ainakin nykyinen ala nykyisellä menestyksellä.
En tiedä, mikä oli sinun pointtisi. Minun pointtini on, että elämäntilanteet muuttuvat. Välillä voi hankkia eineksiä tai viedä katraan ravintolaan, ja se voi olla kokonaisuuden kannalta hyvä valinta.
Ja selitykset vaan jatkuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kun sitten kuulee ihmisten puhuvat siitä, että he ovat intohimoisia kokkeja, niin melko usein se merkitsee juuri voimakasta maustamista, kerman ja rasvan runsasta käyttöä jne.
Harvalle se vähärasvainen kana ja täysjyväriisi merkitsee mitään kulinaristista elämystä, vaikka olisi kuinka hyvin laitettu ja maustettu.
Onkohan Partasella itsellään ahmimishäiriö? Syököön margaariininsä ja sangollisen sitä fetapastasalaattiaan.
Matkustan lomalle esim. Ranskaan ja yksi syy matkustaa sinne on ruoka. Kotona teen itse loistavaa ruokaa aina.
Normaalipainoinen nainen 40 v, painoindeksi 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
Miksi ihmeessä olisin tehnyt ruokaa kotonani ja "suurempia annoksia kerralla", kun kuitenkin söin päivän pääaterian yliopiston ruokalassa yhteiskunnan tukemana? Ylensyötäväksi? Roskiin heitettäväksi? Pysyäkseni kokkausvireessä siltä varalta että joskus ryhdyn suurperheen emännäksi?
Tässähän on pitkin ketjua korostettu, miten ruokaa pitää tehdä vain sen verran kuin syö, ja syödä sen verran kuin kuluttaa. Päättäkää nyt mitä haluatte.
Sinä voit kokata ihan niin kuin itse haluat. Kommentoin ainoastaan tuota, että kuvittelit ruuantekoa helpoksi kunnes iski ruuhkavuodet. Johtuu vain siitä, että et ole aikaisemmin juurikaan laittanut ruokaa. Ei se ruuanlaitto tai reseptit itsessään mihinkään siitä muutu.
Yeah, right. Ei tuntuisi kokkaaminen ruuhkavuosina miltään, jos olisi koko opiskeluajan tehnyt ruokaa kahdesti päivässä ja hoitanut samalla kolmea lasta. Tosin olisi saattanut jäädä opiskelut opiskelematta, ainakin nykyinen ala nykyisellä menestyksellä.
En tiedä, mikä oli sinun pointtisi. Minun pointtini on, että elämäntilanteet muuttuvat. Välillä voi hankkia eineksiä tai viedä katraan ravintolaan, ja se voi olla kokonaisuuden kannalta hyvä valinta.
Ja selitykset vaan jatkuu :)
Mitä tässä mielestäsi selitellään? Joku totesi päivänselvän faktan että kymmenen perunan kuorimiseen menee enemmän aikaa kuin yhden ja sillä kymmenen perunan kuorijalla on vielä lapsikin lahkeessa häiriköimässä. Ei ole mitään moraalista velvoitetta kokata kaksi ruokaa päivässä now get over it! - eri
Vierailija kirjoitti:
Usein kun sitten kuulee ihmisten puhuvat siitä, että he ovat intohimoisia kokkeja, niin melko usein se merkitsee juuri voimakasta maustamista, kerman ja rasvan runsasta käyttöä jne.
Harvalle se vähärasvainen kana ja täysjyväriisi merkitsee mitään kulinaristista elämystä, vaikka olisi kuinka hyvin laitettu ja maustettu.
Vähärasvainen kana ja täysjyväriisi ei todellakaan merkitse mitään makuelämystä. Toisekseen rasvainen liha on terveellisempää kuin vähärasvainen eikä täysjyvä ole ravinnollisesti tavallista kummoisempaa. Kermaa ja rasvaa ei tarvitse käyttää runsaasti, ei myöskään mausteita hyvän maun saadakseen. Ei tartte liioitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
Miksi ihmeessä olisin tehnyt ruokaa kotonani ja "suurempia annoksia kerralla", kun kuitenkin söin päivän pääaterian yliopiston ruokalassa yhteiskunnan tukemana? Ylensyötäväksi? Roskiin heitettäväksi? Pysyäkseni kokkausvireessä siltä varalta että joskus ryhdyn suurperheen emännäksi?
Tässähän on pitkin ketjua korostettu, miten ruokaa pitää tehdä vain sen verran kuin syö, ja syödä sen verran kuin kuluttaa. Päättäkää nyt mitä haluatte.
Sinä voit kokata ihan niin kuin itse haluat. Kommentoin ainoastaan tuota, että kuvittelit ruuantekoa helpoksi kunnes iski ruuhkavuodet. Johtuu vain siitä, että et ole aikaisemmin juurikaan laittanut ruokaa. Ei se ruuanlaitto tai reseptit itsessään mihinkään siitä muutu.
Yeah, right. Ei tuntuisi kokkaaminen ruuhkavuosina miltään, jos olisi koko opiskeluajan tehnyt ruokaa kahdesti päivässä ja hoitanut samalla kolmea lasta. Tosin olisi saattanut jäädä opiskelut opiskelematta, ainakin nykyinen ala nykyisellä menestyksellä.
En tiedä, mikä oli sinun pointtisi. Minun pointtini on, että elämäntilanteet muuttuvat. Välillä voi hankkia eineksiä tai viedä katraan ravintolaan, ja se voi olla kokonaisuuden kannalta hyvä valinta.
Ja selitykset vaan jatkuu :)
Mitä tässä mielestäsi selitellään? Joku totesi päivänselvän faktan että kymmenen perunan kuorimiseen menee enemmän aikaa kuin yhden ja sillä kymmenen perunan kuorijalla on vielä lapsikin lahkeessa häiriköimässä. Ei ole mitään moraalista velvoitetta kokata kaksi ruokaa päivässä now get over it! - eri
Heh :D Kyllähän sitä saa vaikka autolla ajostakin hankalaa ja siitä voisi syyttää ruuhkavuosia jos rattiin hyppää vasta kun on lapsia pyörimässä jaloissa. Mutta eihän se autolla ajaminen miksikään muutu, olit sitten autossa yksin tai lasten kanssa. Että eiköhän se ruuanlaiton vaikeus perheellisenä johdu vain siitä että vasta siinä vaiheessa olet kunnolla opetellut laittamaan ruokaa ja tekemään isompia annoksia kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
Miksi ihmeessä olisin tehnyt ruokaa kotonani ja "suurempia annoksia kerralla", kun kuitenkin söin päivän pääaterian yliopiston ruokalassa yhteiskunnan tukemana? Ylensyötäväksi? Roskiin heitettäväksi? Pysyäkseni kokkausvireessä siltä varalta että joskus ryhdyn suurperheen emännäksi?
Tässähän on pitkin ketjua korostettu, miten ruokaa pitää tehdä vain sen verran kuin syö, ja syödä sen verran kuin kuluttaa. Päättäkää nyt mitä haluatte.
Sinä voit kokata ihan niin kuin itse haluat. Kommentoin ainoastaan tuota, että kuvittelit ruuantekoa helpoksi kunnes iski ruuhkavuodet. Johtuu vain siitä, että et ole aikaisemmin juurikaan laittanut ruokaa. Ei se ruuanlaitto tai reseptit itsessään mihinkään siitä muutu.
Yeah, right. Ei tuntuisi kokkaaminen ruuhkavuosina miltään, jos olisi koko opiskeluajan tehnyt ruokaa kahdesti päivässä ja hoitanut samalla kolmea lasta. Tosin olisi saattanut jäädä opiskelut opiskelematta, ainakin nykyinen ala nykyisellä menestyksellä.
En tiedä, mikä oli sinun pointtisi. Minun pointtini on, että elämäntilanteet muuttuvat. Välillä voi hankkia eineksiä tai viedä katraan ravintolaan, ja se voi olla kokonaisuuden kannalta hyvä valinta.
Ja selitykset vaan jatkuu :)
Mitä tässä mielestäsi selitellään? Joku totesi päivänselvän faktan että kymmenen perunan kuorimiseen menee enemmän aikaa kuin yhden ja sillä kymmenen perunan kuorijalla on vielä lapsikin lahkeessa häiriköimässä. Ei ole mitään moraalista velvoitetta kokata kaksi ruokaa päivässä now get over it! - eri
Heh :D Kyllähän sitä saa vaikka autolla ajostakin hankalaa ja siitä voisi syyttää ruuhkavuosia jos rattiin hyppää vasta kun on lapsia pyörimässä jaloissa. Mutta eihän se autolla ajaminen miksikään muutu, olit sitten autossa yksin tai lasten kanssa. Että eiköhän se ruuanlaiton vaikeus perheellisenä johdu vain siitä että vasta siinä vaiheessa olet kunnolla opetellut laittamaan ruokaa ja tekemään isompia annoksia kerralla.
Ei hyvä isä. Tän täytyy olla provo. Tai joku lestadiolainen, joka on kolmevuotiaasta asti kokannut suurtalousmalliin niistäen samalla pikkusisaruksien nenät ja on katkera kaikille, joilla on ollut normaali lapsuus ja nuoruus, koulutus ja ura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hölynpölyä. Mä syön vain ja ainoastaan ruokaa mikä maistuu hyvälle suussa. Sehän juurikin on yksi turvallisuustekijä, tuo makuaisti.
Vierailija kirjoitti:
Hölynpölyä. Mä syön vain ja ainoastaan ruokaa mikä maistuu hyvälle suussa. Sehän juurikin on yksi turvallisuustekijä, tuo makuaisti.
Näin myös minäkin. Samalla vaivalla siitä ruuasta tekee hyvää kuin tekisi huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa syy, miksi voisin käydä tämän Hannan vastaanotolla, on ihan puhdas uteliaisuus. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osaa laittaa ruokaa, syövät usein järkyttävän ravinneköyhää ruokaa. Valitettavasti tämä on Suomessa hyvin, hyvin yleistä. Kasvisten käyttäminen on täysin tuntematonta. Meillä menee esim. porkkanoita ja sipulia niin paljon, että selkä vääränä saa kaupasta niitä kantaa. Samoin tomaatteja, salaatteja ym., ja jotkut toiset eivät kuulemma osta näitä yllä mainittuja koskaan. Eivät syö hedelmiäkään, eivätkä marjoja. Ei kelpaa munakoisot, ei kurpitsat, ei pavut. Olen huomannut, että tekosyynä em. välttelyyn käytetään allergioita ja epämääräisiä vatsavaivoja, ettei muka voida syödä. Vatsa kestää kuitenkin pitkälle prosessoituja eineksiä, makkaroita, jauhelihaa, yltiörasvaisia ruokia. Huh, näistä jos ei tule vatsavaivoja, niin ei sitten mistään.
Raha on suurin syy miksi noita ei syödä.
Marjoja nyt ei syö kuin varakkaat. Niiden hinnat on pilvissä.
Eikä noi muutkaa halpoja ole.
Noista marjoista olen kyllä eri mieltä. Mustikkaa saa metsästä, itse keräsin viime kesänä 7 sankollista pakkaseen, ja niitä on syöty lähestulkoon päivittäin koko talvi. Punaherukoita keräsin itse poimien pari ämpärillistä, eivät maksaneet montaakaan euroa. Mansikoita pakastin myös 25 kg, ne nyt jonkun verran maksoivat, mutta päivää kohti ei paljoakaan. Viitseliäisyydestä se on kiinni, eikä hinnasta.
Niin jos asuu jossain maalla hevonkuusessa.
Ainoastaan idiootti rupeaa ajamaan autolla kaupungista jonnekkin maalle jotta pääsee poimimaan marjoja. Tulee myös hintaa marjoille. Myös ajalle pitää laskea hinta.
25 kiloa ei riitä oikeastaan mihinkään. Jos sillä pitäisi vuoden mansikka kiintiö täyttää.
Ohis mutta minä matkaan Kampin bussiterminaalista Nuuksioon/ Sipoonkorpeen tai Pohjois-Vantaalle poimimaan marjoja. Itsepoimintatiloja täällä päin on myös runsaasti. Että tekosyitä.
Sinulla ei selvästi ole perhettä eikä töitä eikä elämää.
Koska jos olisi niin sinulla ei todellakaan olisi aikaa juoksennella ympäriinsä eräämässä marjoja. Eikä varsinkaan bussilla.
Partasella on pointti, mutta se ei ole ruoan hyvyys vaan ruoan addiktoivuus. Addiktoivia ruokia kannattaa syödä vain harvoin. Sipsien syömistä ei "pysty" lopettamaan, mutta esimerkiksi broilerisalaattia harva syö ämpärillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
Ruoantähteet on aina pahaa. Samoin pakastettu ruoka. Maksimissaan vuorokauden vanhaa ruokaa voi edes syödä. Sitten siitä tulee sellaista paskaa että ei sitä viitsi suuhunsa laittaa.
Hyvää ruokaa ei ole kuin juuri tehty ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla on aikaa sekä kokata ruokaa alusta saakka täydellisistä raaka-aineista, että inttää tuntikausia rasvateorioista. Epäilen, että heiltä puuttuu elämästä tiettyjä muita velvoitteita.
Jos kuitenkin mietitään kansan suurta enemmistöä, niitä, joita Partasenkin asiakkaina epäilemättä käy, ei heillä todennäköisesti ole läheskään näin paljon aikaa ja resursseja asiaan. Haastava työ, lapsiperheen arki, jokunen harrastuskin pitäisi olla. Aamiaiseen ei ole aikaa, työpalaverissa viineritarjoilu, 15 min lasten ruokkimiseen illalla. Siinä ne painonhallinnan reunaehdot.
Olin itse järkyttynyt esikoiseni saatuani, kun sain äitiyspakkauksen mukana jonkin ravitsemusoppaan, ja siinä oli kuva nimeltä "arki-illan ruoka". Makaronilaatikkoa suoraan kaupan einestiskistä, kurkkua ja porkkanaa lisukkeena. Olin ihan pöyristynyt: tähänkö valtio opettaa ja kannustaa?
No nyt kun alan olla ruuhkavuosien veteraani, tiedän että välillä ruoanlaitosta on tingittävä, että voi tarjota lapsille vaikka liikuntaa tai muuta yhtä tärkeää. Viikonloppujakaan ei jaksa pelkästään kauha kädessä viettää. Eineksiä käyttää melkein jokainen perhe, jossa on kaksi vanhempaa töissä. Siksi on tärkeää, etteivät asiantuntijat demonisoi niitä ja opettavat noudattamaan lautasmallia niidenkin kanssa.
Niin, ja makaronilootaa en ole vielä ikinä kaupasta lapsilleni ostanut, muita meidän ruokavalioomme sopivia eineksiä kylläkin.
Ihmettelen käsitystä, että ruuan tekeminen on hankalaa ja aikaa vievää.
Näin minäkin ihmettelin ennen ruuhkavuosia. Ehkä sinulla on elämässäsi muuten vähemmän sitoumuksia kuin minulla.
Tai sitten sinä et osaa laittaa ruokaa, vaan räpellät. Tokihan sellaiseen saa aikaa ja vaivaa kulumaan :)
Tämäpäs kääntyi hauskaksi. Nyt täällä kilpaillaankin, kuka saa sen ruokansa nopeimmin tehtyä. Sakset ja he-ma-pa-pussit käteen, aika alkaa nyt!
En ole ylempi mutta ei hän varmaan tuota tarkoittanut. Mutta eihän sen lasagnen tai kasvissosekeiton resepti mihinkään muutu olis sitten sinkkuopiskelija tai perheenäiti. Saman verran aikaa ja vaivaa siihen menee aina.
Totta. Ihan saman ajan sitä kuorii, pilkkoo ja freesaa. Siinä on vain semmoinen pieni ero, että sinkkuopiskelijana riittää, kun tekee sen kattilallisen itselleen viikonlopuksi ja syö viikolla opiskelijaruokalassa tuettua ruokaa. Perheenäidin tai -isän tarvitsee tehdä ruokaa joka päivä. Itse asiassa kaksi kertaa päivässä, koska eiliset ruoantähteet ovat "pilaantuneita". (sanavalinta tästä ketjusta) Ja valkokastiketta tehdessä voi hyvinkin tulla akuutteja kriisejä selviteltäväksi. Pakastaminen tietenkin on itse saatanasta, koska ruoan pitää olla tuoretta. Eli on siinä hommaa.
No tuostahan se juuri johtuukin, miksi ruuanlaitto on sinunsta vaivalloisempaa perheellisenä. Eli et ole kovin rutinoitunut laittamaan ruokaa, jos opiskelujen sinkkuajat olet syönyt valmista ruokaa ruokalassa ja laitellut itsellesi annoksia vain viikonloppuisin. Monet opiskelijat tekevät ruokaa kotonaan ja suurempian annoksia kerralla. Silloin ei ole niin iso shokki ruveta tekemään ruokaa isommallekin joukolle. Myös tähteet oppii kyllä käyttämään hyödyksi jos kokkailee useammin.
Miksi ihmeessä olisin tehnyt ruokaa kotonani ja "suurempia annoksia kerralla", kun kuitenkin söin päivän pääaterian yliopiston ruokalassa yhteiskunnan tukemana? Ylensyötäväksi? Roskiin heitettäväksi? Pysyäkseni kokkausvireessä siltä varalta että joskus ryhdyn suurperheen emännäksi?
Tässähän on pitkin ketjua korostettu, miten ruokaa pitää tehdä vain sen verran kuin syö, ja syödä sen verran kuin kuluttaa. Päättäkää nyt mitä haluatte.
Kyllä me tiedämme että olet sosiaalipummi. Ei sitä tarvitse mainostamalla mainostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osaa laittaa ruokaa, syövät usein järkyttävän ravinneköyhää ruokaa. Valitettavasti tämä on Suomessa hyvin, hyvin yleistä. Kasvisten käyttäminen on täysin tuntematonta. Meillä menee esim. porkkanoita ja sipulia niin paljon, että selkä vääränä saa kaupasta niitä kantaa. Samoin tomaatteja, salaatteja ym., ja jotkut toiset eivät kuulemma osta näitä yllä mainittuja koskaan. Eivät syö hedelmiäkään, eivätkä marjoja. Ei kelpaa munakoisot, ei kurpitsat, ei pavut. Olen huomannut, että tekosyynä em. välttelyyn käytetään allergioita ja epämääräisiä vatsavaivoja, ettei muka voida syödä. Vatsa kestää kuitenkin pitkälle prosessoituja eineksiä, makkaroita, jauhelihaa, yltiörasvaisia ruokia. Huh, näistä jos ei tule vatsavaivoja, niin ei sitten mistään.
Raha on suurin syy miksi noita ei syödä.
Marjoja nyt ei syö kuin varakkaat. Niiden hinnat on pilvissä.
Eikä noi muutkaa halpoja ole.
Noista marjoista olen kyllä eri mieltä. Mustikkaa saa metsästä, itse keräsin viime kesänä 7 sankollista pakkaseen, ja niitä on syöty lähestulkoon päivittäin koko talvi. Punaherukoita keräsin itse poimien pari ämpärillistä, eivät maksaneet montaakaan euroa. Mansikoita pakastin myös 25 kg, ne nyt jonkun verran maksoivat, mutta päivää kohti ei paljoakaan. Viitseliäisyydestä se on kiinni, eikä hinnasta.
Niin jos asuu jossain maalla hevonkuusessa.
Ainoastaan idiootti rupeaa ajamaan autolla kaupungista jonnekkin maalle jotta pääsee poimimaan marjoja. Tulee myös hintaa marjoille. Myös ajalle pitää laskea hinta.
25 kiloa ei riitä oikeastaan mihinkään. Jos sillä pitäisi vuoden mansikka kiintiö täyttää.
Ohis mutta minä matkaan Kampin bussiterminaalista Nuuksioon/ Sipoonkorpeen tai Pohjois-Vantaalle poimimaan marjoja. Itsepoimintatiloja täällä päin on myös runsaasti. Että tekosyitä.
Sinulla ei selvästi ole perhettä eikä töitä eikä elämää.
Koska jos olisi niin sinulla ei todellakaan olisi aikaa juoksennella ympäriinsä eräämässä marjoja. Eikä varsinkaan bussilla.
Toisaalta, jos on perhe, niin varmasti haluaisi huolehtia perheen ravinnosta niin, että lapset saavat hyvän peruskunnon. Siihen ei tarvita metsässä juoksentelua, vain hiukan siitä "omasta ajasta" luopumista lasten hyväksi.
Sinä voit kokata ihan niin kuin itse haluat. Kommentoin ainoastaan tuota, että kuvittelit ruuantekoa helpoksi kunnes iski ruuhkavuodet. Johtuu vain siitä, että et ole aikaisemmin juurikaan laittanut ruokaa. Ei se ruuanlaitto tai reseptit itsessään mihinkään siitä muutu.