Lue keskustelun säännöt.
HS: "Ruuan ei aina pidä olla hyvää"
30.06.2016 |
Haha, ei mikään ihme, jos Suomessa on heikko ruokakulttuuri, kun tällä tavalla ajattelee. Ei apua! Kyllä elämästä saa ja pitää nauttia, miksi väkisin tehdä siitä kurjempaa. En ymmärrä en.
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1467169717913?jako=8dec8a883c9b1043d4f8cd…
Kommentit (241)
Euikö ongelma ole juuri siinä, että luullaan, ettei terveellinen ruoka voi olla hyvää? Ei tarvitse pelkkää kaalia mutustaa kun on oikeasti hyviä ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Euikö ongelma ole juuri siinä, että luullaan, ettei terveellinen ruoka voi olla hyvää? Ei tarvitse pelkkää kaalia mutustaa kun on oikeasti hyviä ruokia.
Ongelma on siinä kun suomalaiset luulee, että terveellinen ruoka on mauton ja rasvaton.
Myönnän, että olen aika tyrmistynyt näistä kokkiohjelmista, missä ainesten ja lopputulosten täytyy olla täydellisiä, muuten lentävät lautaset seinään. Hillitymmin samaa ajatusta näkee taviksillakin, kaiken täytyy olla täydellistä, muuten ei voi syödä. Muistan, kuinka av:lla joskus vuosia, vuosia sitten joku hämmästeli sitä, miten suomalaiset eivät erota eri kahvilaatuja toisistaan. Minusta siinä ei ole mitään hämmästeltävää. Olen sukulaisilta kuullut, kuinka sotavuosien jälkeenkin moni suomalainen kärsi aliravitsemuksesta ja olisi tosi hölmöä alkaa siinä tilanteessa mietiskellä, onko tämä raaka-aine tip top vai ei. Toki maailma on siitä muuttunut, mutta ei omassa lapsuudessanikaan 70-80-luvuilla todellakaan nipotettu optimaalisesta tuoreudesta, juuri oikeasta ripauksesta vuorisuolaa tai mietitty, mikä chablis nyt olisi parasta tämän ruoan kanssa. Minusta on kiva maistella uudenlaisia ruokia, mutta ihan oikeasti olen ylpeä joistain opeista, mitä olen kotoa elämääni saanut. Tietty vaatimattomuus tekee elämästä parempaa, ei tarvitse pahoittaa mieltään ihan naurettavuuksista. Huvittava lisänsä on tämä, miten suomalaisia pidetään säälittävän ennakkoluuloisina. Hieman matkailleena (en asiantuntijana) sanoisin, että etelämpänä Euroopassa oman alueen ruoat ja viinit ovat ainoita oikeita. Sekö sitä kultturellia avarakatseisuutta sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osaa laittaa ruokaa, syövät usein järkyttävän ravinneköyhää ruokaa. Valitettavasti tämä on Suomessa hyvin, hyvin yleistä. Kasvisten käyttäminen on täysin tuntematonta. Meillä menee esim. porkkanoita ja sipulia niin paljon, että selkä vääränä saa kaupasta niitä kantaa. Samoin tomaatteja, salaatteja ym., ja jotkut toiset eivät kuulemma osta näitä yllä mainittuja koskaan. Eivät syö hedelmiäkään, eivätkä marjoja. Ei kelpaa munakoisot, ei kurpitsat, ei pavut. Olen huomannut, että tekosyynä em. välttelyyn käytetään allergioita ja epämääräisiä vatsavaivoja, ettei muka voida syödä. Vatsa kestää kuitenkin pitkälle prosessoituja eineksiä, makkaroita, jauhelihaa, yltiörasvaisia ruokia. Huh, näistä jos ei tule vatsavaivoja, niin ei sitten mistään.
Raha on suurin syy miksi noita ei syödä.
Marjoja nyt ei syö kuin varakkaat. Niiden hinnat on pilvissä.
Eikä noi muutkaa halpoja ole.
Noista marjoista olen kyllä eri mieltä. Mustikkaa saa metsästä, itse keräsin viime kesänä 7 sankollista pakkaseen, ja niitä on syöty lähestulkoon päivittäin koko talvi. Punaherukoita keräsin itse poimien pari ämpärillistä, eivät maksaneet montaakaan euroa. Mansikoita pakastin myös 25 kg, ne nyt jonkun verran maksoivat, mutta päivää kohti ei paljoakaan. Viitseliäisyydestä se on kiinni, eikä hinnasta.
Niin jos asuu jossain maalla hevonkuusessa.
Ainoastaan idiootti rupeaa ajamaan autolla kaupungista jonnekkin maalle jotta pääsee poimimaan marjoja. Tulee myös hintaa marjoille. Myös ajalle pitää laskea hinta.
25 kiloa ei riitä oikeastaan mihinkään. Jos sillä pitäisi vuoden mansikka kiintiö täyttää.
Ohis mutta minä matkaan Kampin bussiterminaalista Nuuksioon/ Sipoonkorpeen tai Pohjois-Vantaalle poimimaan marjoja. Itsepoimintatiloja täällä päin on myös runsaasti. Että tekosyitä.
Sinulla ei selvästi ole perhettä eikä töitä eikä elämää.
Koska jos olisi niin sinulla ei todellakaan olisi aikaa juoksennella ympäriinsä eräämässä marjoja. Eikä varsinkaan bussilla.
On kyllä, mutta on myös mies joka osaa hoitaa kodin ja lapset sillä aikaa kun minä harrastan. Sama vastavuoroisesti. Joskus tosin lähdetään koko perhe yhdessä retkeilemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osaa laittaa ruokaa, syövät usein järkyttävän ravinneköyhää ruokaa. Valitettavasti tämä on Suomessa hyvin, hyvin yleistä. Kasvisten käyttäminen on täysin tuntematonta. Meillä menee esim. porkkanoita ja sipulia niin paljon, että selkä vääränä saa kaupasta niitä kantaa. Samoin tomaatteja, salaatteja ym., ja jotkut toiset eivät kuulemma osta näitä yllä mainittuja koskaan. Eivät syö hedelmiäkään, eivätkä marjoja. Ei kelpaa munakoisot, ei kurpitsat, ei pavut. Olen huomannut, että tekosyynä em. välttelyyn käytetään allergioita ja epämääräisiä vatsavaivoja, ettei muka voida syödä. Vatsa kestää kuitenkin pitkälle prosessoituja eineksiä, makkaroita, jauhelihaa, yltiörasvaisia ruokia. Huh, näistä jos ei tule vatsavaivoja, niin ei sitten mistään.
Raha on suurin syy miksi noita ei syödä.
Marjoja nyt ei syö kuin varakkaat. Niiden hinnat on pilvissä.
Eikä noi muutkaa halpoja ole.
Noista marjoista olen kyllä eri mieltä. Mustikkaa saa metsästä, itse keräsin viime kesänä 7 sankollista pakkaseen, ja niitä on syöty lähestulkoon päivittäin koko talvi. Punaherukoita keräsin itse poimien pari ämpärillistä, eivät maksaneet montaakaan euroa. Mansikoita pakastin myös 25 kg, ne nyt jonkun verran maksoivat, mutta päivää kohti ei paljoakaan. Viitseliäisyydestä se on kiinni, eikä hinnasta.
Niin jos asuu jossain maalla hevonkuusessa.
Ainoastaan idiootti rupeaa ajamaan autolla kaupungista jonnekkin maalle jotta pääsee poimimaan marjoja. Tulee myös hintaa marjoille. Myös ajalle pitää laskea hinta.
25 kiloa ei riitä oikeastaan mihinkään. Jos sillä pitäisi vuoden mansikka kiintiö täyttää.
Ohis mutta minä matkaan Kampin bussiterminaalista Nuuksioon/ Sipoonkorpeen tai Pohjois-Vantaalle poimimaan marjoja. Itsepoimintatiloja täällä päin on myös runsaasti. Että tekosyitä.
Sinulla ei selvästi ole perhettä eikä töitä eikä elämää.
Koska jos olisi niin sinulla ei todellakaan olisi aikaa juoksennella ympäriinsä eräämässä marjoja. Eikä varsinkaan bussilla.
Sorry mutta mitä se "elämä" siis on? Retkeilyä ja marjastustahan harrastaa moni ja monet nauttivat siitä (tuskin muuten metsään menisivät)? Tämäkö ei sitten ole oikeaa elämää vai? Mikä on? Tietokoneella istuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jestas, mikä asenne ruokakulttuuriin ym. hänellä. Apua.
Mielestäni pöperöproffa tiivisti hyvin ajatukseni tuosta jutusta facebookissaan:
"1. Halu ja kyky tehdä maukasta ruokaa on minusta puhtaasti positiivinen asia. Toivottavasti ei jää yleisemmin ajatus että hyvän syömisen pitäisi olla tylsää mitä ei toivottavasti tarkoitettu. Jos maukas ruoka muodostuu ongelmaksi niin pitää opetel la uutta ruokasuhdetta ja kehon kuuntelua. Ei syödä tylsemmin. Jos ruokasuhde on pielessä niin se rakoilee niin monesta paikkaa että mikään välttämis/kontrollistrategia tuskin toimii hyvin. Minulla on motto: mausta ei tehdä kompromisseja.
2. Arkinen syöminen joskus tylsää arjen realiteettina, ei tietoisena . On kiva jos tosi hyvää ja nätisti katettu mutta aina ei ole. Joillakin on turhan korkea kynnys siihen mitä arkinen hyvä syöminen on ja homma menee hankalaksi jos ei välillä osaa syödä rutiinimaisen perusaterian vaikkei erikoishehkeää ole. Sillä jos se ateria jää väliin niin heikompaa tulee tilalle."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän päivän Hesarissa oli pari ravitsemusterapeuttia suominut Partasen oppeja oikein kunnolla: "Partasen esittelemät jäykät ja rajoittuneet syömismallit antavat suorastaan häiriintyneen kuvan siitä, mitä terveyttä ja painonhallintaa tukevan hyvän syömisen tulisi olla."
Ongelma ei edelleenkään ole liian hyvässä tai hyvän makuisessa ruuassa, vaan kyllä terveellä ihmisellä toimii nälkä- ja kylläisyyssignaalit, eikä ole tarvetta vetää "ämpärillistä fetapastasalaattia" kerralla. Toisin sanoen ratkaisu ongelmaan on muualla kuin tekemällä ruoasta mautonta, jos on syömisten sääntelyn kanssa ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osaa laittaa ruokaa, syövät usein järkyttävän ravinneköyhää ruokaa. Valitettavasti tämä on Suomessa hyvin, hyvin yleistä. Kasvisten käyttäminen on täysin tuntematonta. Meillä menee esim. porkkanoita ja sipulia niin paljon, että selkä vääränä saa kaupasta niitä kantaa. Samoin tomaatteja, salaatteja ym., ja jotkut toiset eivät kuulemma osta näitä yllä mainittuja koskaan. Eivät syö hedelmiäkään, eivätkä marjoja. Ei kelpaa munakoisot, ei kurpitsat, ei pavut. Olen huomannut, että tekosyynä em. välttelyyn käytetään allergioita ja epämääräisiä vatsavaivoja, ettei muka voida syödä. Vatsa kestää kuitenkin pitkälle prosessoituja eineksiä, makkaroita, jauhelihaa, yltiörasvaisia ruokia. Huh, näistä jos ei tule vatsavaivoja, niin ei sitten mistään.
Raha on suurin syy miksi noita ei syödä.
Marjoja nyt ei syö kuin varakkaat. Niiden hinnat on pilvissä.
Eikä noi muutkaa halpoja ole.
Noista marjoista olen kyllä eri mieltä. Mustikkaa saa metsästä, itse keräsin viime kesänä 7 sankollista pakkaseen, ja niitä on syöty lähestulkoon päivittäin koko talvi. Punaherukoita keräsin itse poimien pari ämpärillistä, eivät maksaneet montaakaan euroa. Mansikoita pakastin myös 25 kg, ne nyt jonkun verran maksoivat, mutta päivää kohti ei paljoakaan. Viitseliäisyydestä se on kiinni, eikä hinnasta.
Niin jos asuu jossain maalla hevonkuusessa.
Ainoastaan idiootti rupeaa ajamaan autolla kaupungista jonnekkin maalle jotta pääsee poimimaan marjoja. Tulee myös hintaa marjoille. Myös ajalle pitää laskea hinta.
25 kiloa ei riitä oikeastaan mihinkään. Jos sillä pitäisi vuoden mansikka kiintiö täyttää.
Ohis mutta minä matkaan Kampin bussiterminaalista Nuuksioon/ Sipoonkorpeen tai Pohjois-Vantaalle poimimaan marjoja. Itsepoimintatiloja täällä päin on myös runsaasti. Että tekosyitä.
Sinulla ei selvästi ole perhettä eikä töitä eikä elämää.
Koska jos olisi niin sinulla ei todellakaan olisi aikaa juoksennella ympäriinsä eräämässä marjoja. Eikä varsinkaan bussilla.
Toisaalta, jos on perhe, niin varmasti haluaisi huolehtia perheen ravinnosta niin, että lapset saavat hyvän peruskunnon. Siihen ei tarvita metsässä juoksentelua, vain hiukan siitä "omasta ajasta" luopumista lasten hyväksi.
Uraputkivanhemmat eivät tätä halua.
Normaalit työssäkäyvät vanhemmat eivät halua
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas, mikä asenne ruokakulttuuriin ym. hänellä. Apua.
Syöminen ei ole sen iihmellisempää kuin nukkuminenkaan.
Miksi ihmiset tekevät siitä niin helvetin vaikeata ja aikaa vievää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mikä nyt kenenkin mielestä on hyvää. Itse en voi kyllä sanoa pitäväni esim. kalasta, muuten kuin lohesta graavattuna ja savustettuna oikeastaan. Silti olen tänäänkin sitä tehnyt, ja perhe kai tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tah, siksi juurihan tehdaan hyvaa ruokaa ettei sita tule ahmittua. Ruoan kuuluu maistua hyvalta, ei tule ylilyonteja edes niina juhlahetkina kun hyva ruoka ei ole mikaan kielletty hedelma. Eika hyva ruoka tarkoita kaloririkasta ruokaa. Meilla syotiin eilen aivan tajuttoman maukasta tajinea eika kukaan syonyt itseaan ahkyyn.
Aika syomishairioiselta meiningilta kuulostaa jos ruoasta ei saa nauttia liikaa ja sitten juhlissa imuroidaan koko poyta napaan.
Enpä ole ikinä kuullut, että agraari-Suomessa ihmiset olisivat syömishäiriöisiä, vaikka jouluna ja kekrinä vedettiin herkkuja kaksin käsin ja arkena tarjolla oli pelkkää ruisleipää ja piimää.
Kovin olivat toisen muotoisia kuin nämä suomalaiset. joiden pitää saada nauttia ruoasta joka päivä niin ettei juhlissakaan mikään erityisesti houkuttelisi. Toki ruumiillinen työkin vaikuttaa.
Jos ottaisit random-yksilön sieltä muinaisesta agraari-Suomesta ja siirtäisit elämään nykypäivään, niin hyvin suurella todennäköisyydellä tämä koehenkilö lihoisi roimasti lyhyessä ajassa. Samoin jos siirtäisit nykyaikana elävän ahmimishäiriöisen pullukan 1800-luvun nälkävuosiin, tämä laihtuisi taatusti.
Ihmisen hoikkuus ei kerro sitä, onko hänen suhteensa ruokaan ja omaan ruumiiseen terve vai sairas, jos hänen ruoan saantinsa on ollut rajoitettua ulkoapäin koko elämän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen tuo ajatus, ettei henkilö, jolla on paino jojotellut, olisi sopiva ravitsemusterapeutiksi. Samalla logiikalla matematiikkaneroista tulisi parhaat matematiikanopettajat ja kätilökoulutukseen pitäisi päästää vain luomusynnyttäjä-äitejä.
Täydellinen ravitsemusterapeutti olisi varmaankin palstamamma, joka kertoisi että syö vähemmän kuin kulutat, niin minäkin teen, ja aina on ollut bmi 19.
Mulla on ollut nuorempana häiriösyömistä, esim. ahmimiskohtauksia ja bulimiatyyppistä käyttäytymistä. Olen käyttänyt aikuisiälläni vuosia siihen, että olen opetellut kokonaan uuden tavan suhtautua ruokaan, sillä ruokasuhde on mulla ollut vääristynyt lapsesta asti. Olen nyt kolmekymppinen, ja noin viimeiset viisi vuotta mulla on ollut terve suhde ruokaan, eli rento, salliva, joustava yms. Ei aiheuta enää stressiä, ahdistusta tai syyllisyyden tunteita enkä myöskään hae ruuasta lohtua. Paino pysyy nykyisin itsestään normaalina, vaikka tuntuu että syön mitä huvittaa (joo, muakin ärsytti ennen ihan hirveästi kun joku sanoi noin, kun se oli itselle mahdotonta).
Tältä kokemuspohjalta voin sanoa, että kaikki nuo Hanna Partasen vinkit painon kurissa pitämiseksi on sairasta ajattelua. Kyseessä on henkilö, jonka ruokasuhde on kieroutunut, ja jonka neuvot eivät auta oppimaan normaalia tervettä suhdetta ruokaan ja syömiseen. Tiedän tämän, koska tunnistan nuo hänen ajatusmallit täsmälleen samoiksi, jotka aiheutti mulle ongelmia niin monen vuoden ajan. Itsekurin korostaminen, se että normaalipainossa pysymiseksi on elettävä kieltäymyksessä, korvataan "herkkuja" kevyemmillä vaihtoehdoilla, täytyy keksiä jatkuvasti keinoja hillittömien mielitekojen taltuttamiseksi, jaetaan ruoat pahoihin herkkuihin ja terveelliseen mälsään arkimuonaan, pitää itseään on-off -ihmisenä, eli joko eletään todella kurinalaisesti tai sitten mässätään holtittomasti kun kerran on repsahtanut... Tuttua huttua, johon en halua enää ikinä palata.
Olen todella iloinen, että niin monet täällä ovat tunnistaneet Partasen neuvot huonoiksi, koska sitä ne ovat. Painonsa kanssa kamppaillut ja syömisen kanssa häröillyt ravintoterapeutti voisi olla todella hyvä ja asiantunteva, jos olisi tervehtynyt ja oppinut omista virheistään. Partanen ei ole niin pitkällä, vaan vielä tiiviisti takertuneena sairaaseen ajatteluun.
Syömishäiriöisenä voin kyllä sanoa, että jos ei uskalla tehdä feta-pasta-salaattia kuin juhliin, koska sitä menee "ämpärillinen" muuten kerralla, on kyseessä sairaus tai sairas suhtautuminen ravintoon. Ahmiminen ja ahmismiskohtaukset eivät ole terveellä ihmisellä ongelma, vaikka ruoka olisi kuinka maukasta. Jos katsoo vaikka tuonne Italiaan, tai Aasiaan (Vietnam, Thaimaa, Intiakin), jossa yksinkertaisista raaka-aineista tehdään äärimmäisen maukasta ja taitavasti maustettua ruokaa. Suomessa ei osata käyttää kasviksia, koska meillä ei niitä perunaa ja lanttua lukuunottamatta ole ollut saatavilla niin, että siitä olisi muodostunut sukupolvelta toiselle siirtyvät reseptit. Ei se ongelma ole ruuanmaussa todellakaan vaan laadussa ja raaka-aineissa. Ja partanen ei ehkä ahmimishäiriöisenä ole oikea henkilö antamaan neuvoja.
Siis en ymmärrä, miksi kukaan tekisi vain ns. perus jees ruokaa, jos on jo muutenkin itse ruokaa laittamassa. Ts. miksi pitäisi väkisin syödä "huonompaa", jos samalla vaivalla voi tehdä sellaista, jota juuri silloin mieli tekee. Ymmärrän kyllä, ettei _aina_ voi syödä juuri sitä mitä haluaa (esim. luonasravintolassa), mutta kyllä silloinkin valitsen itse sen itselleni mieluisimman version ja henk.koht. olen myös lähtenyt kauempaankin lounaspaikkaan ihan vain ruoan maun takia.
Kyllä elämä vain on liian lyhyt huonon ruoan syömiseen.
Ja kun puhutaan että pitää erikseen erotella arkiruoka vrt. juhlaruoka, niin mikä nyt sitten on mitäkin? Tiesittekö, että esim. lohikeitto (ja lohi ylipäätään) luokitellaan JUHLARUOAKSI ravintolakokin opintoihin kuuluvassa kirjassa? Kuka tänä kassilohen aikakautena ajattelee 6,99€/kg maksavan kalan olevan juhlaruokaa? Niin...
Minä en laita käytännössä koskaan ns. juhlaruokaa erikseen, teen sitä arkenakin jos tekee mieli.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun puhutaan että pitää erikseen erotella arkiruoka vrt. juhlaruoka, niin mikä nyt sitten on mitäkin? Tiesittekö, että esim. lohikeitto (ja lohi ylipäätään) luokitellaan JUHLARUOAKSI ravintolakokin opintoihin kuuluvassa kirjassa? Kuka tänä kassilohen aikakautena ajattelee 6,99€/kg maksavan kalan olevan juhlaruokaa? Niin...
Minä en laita käytännössä koskaan ns. juhlaruokaa erikseen, teen sitä arkenakin jos tekee mieli.
Näinpä.
Uraputkivanhemmat eivät tätä halua.