Lue keskustelun säännöt.
HS: "Ruuan ei aina pidä olla hyvää"
30.06.2016 |
Haha, ei mikään ihme, jos Suomessa on heikko ruokakulttuuri, kun tällä tavalla ajattelee. Ei apua! Kyllä elämästä saa ja pitää nauttia, miksi väkisin tehdä siitä kurjempaa. En ymmärrä en.
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1467169717913?jako=8dec8a883c9b1043d4f8cd…
Kommentit (241)
Lihavat ihmiset nauttii makeudesta ja määrästä, ei ruoan tai raaka-aineiden mausta. Tämä on se ongelma. Mautonta maustamatonta mössöä vedetään niin kauan että ollaan ähkyssä, koska vain silloin tuntuu hyvältä. Kun ei ole tottunut nauttimaan mausta. Sitten mennään sohvalle syömään suklaapatukoita ja keksejä, jotka maistuvat tällaisen ihmisen mielestä hyvältä, koska melkein mitään muuta makua ei eroteta kuin makea, kun tottumukset on kuin pikkulapsilla.
Partanen vaikuttaa laiskalta ihmiseltä. Sellaiselta joka ei jaksa tehdä hyvää ruokaa, vaan yrittää uskotella että kyllä sitä mautonta saarioisten kinkkukiusausta on oikeastaan ihan hyvä syödä. Ja onhan hänenkin painonsa hinannut ylös ja alas. Sokea taluttaa rampaa näissä hänen neuvoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avokadopasta ihan säännöllisesti ruokalistalla, koska lapset toivovat sitä. Myönnän, että arki-iltaisin stressaantuneena tulen toisinaan syöneeksi sitä enemmän kuin olisi tarpeellista.
Toisen vastaavan ruoan, pasta Alfredon olen suosiolla siivonnut ruokalistalta. Se olisi nopea ja helppo arkiruoka, mutta siitä jää aina ähky olo.
Vastakohtana voin nimetä tomaattipohjaiset papu- ja linssikeitot, jotka ovat herkullisia, mutta joita en koskaan syö liikaa. En tiedä, vaikuttaako jokin ruoan koostumuksessa (kuitu?) kylläisyyden tunteeseen.
Arvatenkin olen ainoa mamma, joka syö toisia ruokia joskus liikaa, ja Hannan viitoittamalla tiellä kohti syömishäiriötä.
Miksi noita ruokia ei vaan voi tehdä sen verran että jokaiselle on yksi annos? Miksi kukaan kokkaa niin että ylimääräistä ruokaa jää? Jotain avokadopastaakin, joka ei edes säily seuraavaan päivään. Kokkaatteko te tahallaan roskapönttöön?
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ihmiset nauttii makeudesta ja määrästä, ei ruoan tai raaka-aineiden mausta. Tämä on se ongelma. Mautonta maustamatonta mössöä vedetään niin kauan että ollaan ähkyssä, koska vain silloin tuntuu hyvältä. Kun ei ole tottunut nauttimaan mausta. Sitten mennään sohvalle syömään suklaapatukoita ja keksejä, jotka maistuvat tällaisen ihmisen mielestä hyvältä, koska melkein mitään muuta makua ei eroteta kuin makea, kun tottumukset on kuin pikkulapsilla.
Partanen vaikuttaa laiskalta ihmiseltä. Sellaiselta joka ei jaksa tehdä hyvää ruokaa, vaan yrittää uskotella että kyllä sitä mautonta saarioisten kinkkukiusausta on oikeastaan ihan hyvä syödä. Ja onhan hänenkin painonsa hinannut ylös ja alas. Sokea taluttaa rampaa näissä hänen neuvoissaan.
Tuntemani lihavat ihmiset nimenomaan nauttivat ruoasta ja aistinautinnoista ylipäätään, esim. seksistä. Toiset ovat hedonistista ihmistyyppiä, toiset askeettista. Askeetikoilla käyttövarana on usein kieltäymys ja kiukku, ja tähän perustuu suuri osa läskivihasta.
Varmaan on myös lihavia ihmisiä, joilla syöminen on jonkinlainen pakko-oire, ja he varmaan syövät mitä vain. Mutta silloin on kysymys tunne-elämän häiriöstä.
Minusta ruuan pitää olla aina hyvää, ja tuoreista aineksista tehty. Ruokailu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että herkutellaan, vaan se tarkoittaa sitä, että syödään hyvin tehtyä monipuolista ruokaa. Hyvää ruokaa myös syödään normaaleja määriä, ei ylenpalttisesti. Minusta hyvä ruoka, ja herkuttelu/ylensyönti, eivät ole samoja asioita. Pahaa ruokaa en ainakaan itse pysty syömään.
Eikö tämä ole se sama ravitsemusterapeutti, joka neljän tähden illallisessa käyttänyt kokkailuissaan Pirkan valmista guacamolea? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Euroopassa tällainen "asiantuntija" vietäisiin kommentin jälkeen ambulanssilla suljetulle. Suomen ruokakulttuuri on lastenkengissä muutenkin, ja ko. asiantuntija haluaa siirtää Suomen vauvatossuihin. Mistä näille maksetaan verorahoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avokadopasta ihan säännöllisesti ruokalistalla, koska lapset toivovat sitä. Myönnän, että arki-iltaisin stressaantuneena tulen toisinaan syöneeksi sitä enemmän kuin olisi tarpeellista.
Toisen vastaavan ruoan, pasta Alfredon olen suosiolla siivonnut ruokalistalta. Se olisi nopea ja helppo arkiruoka, mutta siitä jää aina ähky olo.
Vastakohtana voin nimetä tomaattipohjaiset papu- ja linssikeitot, jotka ovat herkullisia, mutta joita en koskaan syö liikaa. En tiedä, vaikuttaako jokin ruoan koostumuksessa (kuitu?) kylläisyyden tunteeseen.
Arvatenkin olen ainoa mamma, joka syö toisia ruokia joskus liikaa, ja Hannan viitoittamalla tiellä kohti syömishäiriötä.
Miksi noita ruokia ei vaan voi tehdä sen verran että jokaiselle on yksi annos? Miksi kukaan kokkaa niin että ylimääräistä ruokaa jää? Jotain avokadopastaakin, joka ei edes säily seuraavaan päivään. Kokkaatteko te tahallaan roskapönttöön?
Kun perheessä on monta henkeä, on ruoan menekki aina pikkuisen arvoitus. Olen syönyt dagen efter -avokadopastaa, ja tulen syömään sitä tulevaisuudessakin niin kauan kuin maailmassa kuolee lapsia nälkään.
Tosin nykyäänhän varmaan on suoranainen kansalaisvelvollisuus heittää ruokaa roskiin, kun tv-kokkikisojenkin tuomarit vertaavat kilpailijoiden gourmet-annoksia ulosteeseen. Luulen, että Hanna viittaa artikkelissa juuri tähän ilmiöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Euroopassa tällainen "asiantuntija" vietäisiin kommentin jälkeen ambulanssilla suljetulle. Suomen ruokakulttuuri on lastenkengissä muutenkin, ja ko. asiantuntija haluaa siirtää Suomen vauvatossuihin. Mistä näille maksetaan verorahoista?
Hei kulta. Me ollaan Euroopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ihmiset nauttii makeudesta ja määrästä, ei ruoan tai raaka-aineiden mausta. Tämä on se ongelma. Mautonta maustamatonta mössöä vedetään niin kauan että ollaan ähkyssä, koska vain silloin tuntuu hyvältä. Kun ei ole tottunut nauttimaan mausta. Sitten mennään sohvalle syömään suklaapatukoita ja keksejä, jotka maistuvat tällaisen ihmisen mielestä hyvältä, koska melkein mitään muuta makua ei eroteta kuin makea, kun tottumukset on kuin pikkulapsilla.
Partanen vaikuttaa laiskalta ihmiseltä. Sellaiselta joka ei jaksa tehdä hyvää ruokaa, vaan yrittää uskotella että kyllä sitä mautonta saarioisten kinkkukiusausta on oikeastaan ihan hyvä syödä. Ja onhan hänenkin painonsa hinannut ylös ja alas. Sokea taluttaa rampaa näissä hänen neuvoissaan.
Tuntemani lihavat ihmiset nimenomaan nauttivat ruoasta ja aistinautinnoista ylipäätään, esim. seksistä. Toiset ovat hedonistista ihmistyyppiä, toiset askeettista. Askeetikoilla käyttövarana on usein kieltäymys ja kiukku, ja tähän perustuu suuri osa läskivihasta.
Varmaan on myös lihavia ihmisiä, joilla syöminen on jonkinlainen pakko-oire, ja he varmaan syövät mitä vain. Mutta silloin on kysymys tunne-elämän häiriöstä.
Ruuan määrästä nautintoa saavan ihmisen vastakohta ei ole askeetikko. Minun tuntemani lihavat syövät valtavia annoksia mahdollisimman nopeaa ruokaa välittämättä mausta, paitsi jos se on jotain hyvin makeaa tai hyvin rasvaista ja suolaista, silloin sen makua kehutaan. Tämän vastakohta on ihminen, joka on valmis näkemään vaivaa ruokansa eteen että se maistuu hyvältä, syö sen rauhassa ja nauttii eri mauista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ihmiset nauttii makeudesta ja määrästä, ei ruoan tai raaka-aineiden mausta. Tämä on se ongelma. Mautonta maustamatonta mössöä vedetään niin kauan että ollaan ähkyssä, koska vain silloin tuntuu hyvältä. Kun ei ole tottunut nauttimaan mausta. Sitten mennään sohvalle syömään suklaapatukoita ja keksejä, jotka maistuvat tällaisen ihmisen mielestä hyvältä, koska melkein mitään muuta makua ei eroteta kuin makea, kun tottumukset on kuin pikkulapsilla.
Partanen vaikuttaa laiskalta ihmiseltä. Sellaiselta joka ei jaksa tehdä hyvää ruokaa, vaan yrittää uskotella että kyllä sitä mautonta saarioisten kinkkukiusausta on oikeastaan ihan hyvä syödä. Ja onhan hänenkin painonsa hinannut ylös ja alas. Sokea taluttaa rampaa näissä hänen neuvoissaan.
Tuntemani lihavat ihmiset nimenomaan nauttivat ruoasta ja aistinautinnoista ylipäätään, esim. seksistä. Toiset ovat hedonistista ihmistyyppiä, toiset askeettista. Askeetikoilla käyttövarana on usein kieltäymys ja kiukku, ja tähän perustuu suuri osa läskivihasta.
Varmaan on myös lihavia ihmisiä, joilla syöminen on jonkinlainen pakko-oire, ja he varmaan syövät mitä vain. Mutta silloin on kysymys tunne-elämän häiriöstä.
Ranskassa pitkään asuneena mä en osaa edelleenkään yhdistää ruoasta nauttimista ylipainoon. Nauttiminen ei ole sitä, että syödään mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti. Mieluummin syön monipuolisesti, kauniita annoksia ja erittäin laadukasta ruokaa. Joka illallisella syön 3 ruokalajia (alku-, pää- ja jälkiruoka). Ratkaisevaa ei ole määrä, vaan laatu. Mitä enemmän keskittyy nauttimaan ruoasta, sen vähemmän ehtii mättää, ennen kuin vatsa ilmoittaa kylläisyydestä - kylläisyyden tunnehan tulee myöhässä. En todellakaan elä kieltäymyksessä, vaan nautin ruoasta - ja siitä hyvästä olosta, joka tulee kylläisyydestä. Ähkyhän ei ole mikään nautinto, vaan tukala olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avokadopasta ihan säännöllisesti ruokalistalla, koska lapset toivovat sitä. Myönnän, että arki-iltaisin stressaantuneena tulen toisinaan syöneeksi sitä enemmän kuin olisi tarpeellista.
Toisen vastaavan ruoan, pasta Alfredon olen suosiolla siivonnut ruokalistalta. Se olisi nopea ja helppo arkiruoka, mutta siitä jää aina ähky olo.
Vastakohtana voin nimetä tomaattipohjaiset papu- ja linssikeitot, jotka ovat herkullisia, mutta joita en koskaan syö liikaa. En tiedä, vaikuttaako jokin ruoan koostumuksessa (kuitu?) kylläisyyden tunteeseen.
Arvatenkin olen ainoa mamma, joka syö toisia ruokia joskus liikaa, ja Hannan viitoittamalla tiellä kohti syömishäiriötä.
Miksi noita ruokia ei vaan voi tehdä sen verran että jokaiselle on yksi annos? Miksi kukaan kokkaa niin että ylimääräistä ruokaa jää? Jotain avokadopastaakin, joka ei edes säily seuraavaan päivään. Kokkaatteko te tahallaan roskapönttöön?
Kun perheessä on monta henkeä, on ruoan menekki aina pikkuisen arvoitus. Olen syönyt dagen efter -avokadopastaa, ja tulen syömään sitä tulevaisuudessakin niin kauan kuin maailmassa kuolee lapsia nälkään.
Tosin nykyäänhän varmaan on suoranainen kansalaisvelvollisuus heittää ruokaa roskiin, kun tv-kokkikisojenkin tuomarit vertaavat kilpailijoiden gourmet-annoksia ulosteeseen. Luulen, että Hanna viittaa artikkelissa juuri tähän ilmiöön.
Joo, no mulla ei ehkä ole niin paljon puhuttavaa ruoasta sun laisen ihmisen kanssa. Kyllä tuolla "maailmassa kuolee lapsia nälkään" syyllä voi syödä vaikka koiranruokaa. Annosten arviointi on ihan helppoa, kun annostelee ruoan jokaisen lautaselle, eikä anna ahneimman mennä kauhomaan ensimmäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ihmiset nauttii makeudesta ja määrästä, ei ruoan tai raaka-aineiden mausta. Tämä on se ongelma. Mautonta maustamatonta mössöä vedetään niin kauan että ollaan ähkyssä, koska vain silloin tuntuu hyvältä. Kun ei ole tottunut nauttimaan mausta. Sitten mennään sohvalle syömään suklaapatukoita ja keksejä, jotka maistuvat tällaisen ihmisen mielestä hyvältä, koska melkein mitään muuta makua ei eroteta kuin makea, kun tottumukset on kuin pikkulapsilla.
Partanen vaikuttaa laiskalta ihmiseltä. Sellaiselta joka ei jaksa tehdä hyvää ruokaa, vaan yrittää uskotella että kyllä sitä mautonta saarioisten kinkkukiusausta on oikeastaan ihan hyvä syödä. Ja onhan hänenkin painonsa hinannut ylös ja alas. Sokea taluttaa rampaa näissä hänen neuvoissaan.
Tuntemani lihavat ihmiset nimenomaan nauttivat ruoasta ja aistinautinnoista ylipäätään, esim. seksistä. Toiset ovat hedonistista ihmistyyppiä, toiset askeettista. Askeetikoilla käyttövarana on usein kieltäymys ja kiukku, ja tähän perustuu suuri osa läskivihasta.
Varmaan on myös lihavia ihmisiä, joilla syöminen on jonkinlainen pakko-oire, ja he varmaan syövät mitä vain. Mutta silloin on kysymys tunne-elämän häiriöstä.
Ranskassa pitkään asuneena mä en osaa edelleenkään yhdistää ruoasta nauttimista ylipainoon. Nauttiminen ei ole sitä, että syödään mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti. Mieluummin syön monipuolisesti, kauniita annoksia ja erittäin laadukasta ruokaa. Joka illallisella syön 3 ruokalajia (alku-, pää- ja jälkiruoka). Ratkaisevaa ei ole määrä, vaan laatu. Mitä enemmän keskittyy nauttimaan ruoasta, sen vähemmän ehtii mättää, ennen kuin vatsa ilmoittaa kylläisyydestä - kylläisyyden tunnehan tulee myöhässä. En todellakaan elä kieltäymyksessä, vaan nautin ruoasta - ja siitä hyvästä olosta, joka tulee kylläisyydestä. Ähkyhän ei ole mikään nautinto, vaan tukala olotila.
Varmaan on olemassa tolkuttomia mättäjiäkin, mutta minun tuntemani ylipainoiset ihmiset nimenomaan tykkäävät laittaa kolmen ruokalajin illallisia ja kokata viinilasi kädessä. Ratkaisevaa on heillekin se laatu.
Samoin tunnen myös alkoholisteja, jotka ovat armoitettuja viinintuntijoita.
Omalla kohdallani hyvän ruoan syöminen on vähentänyt ruoan syömistä ehkä siksi, kiinnitän enemmän huomiota esim. laadukkaisiin raaka-aineisiin ja ravintosisältöihin ja tulen vähemmästä kylläiseksi (tarpeeksi rasvaa, proteiinia ja paljon kasviksia). "Herkkujen", eli pitsojen, hamppareiden, sipsien ja makeisten syöminen on loppunut lähes kokonaan, koska "perusruoka" on niin tyydyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen täysin samaa mieltä Partasen kanssa. Useimmat ovat vain ymmärtäneet hänet hieman väärin, luultavasti ensimmäinen väärinymmärtäjä oli toimittaja. Partanen tarkoittaa sitä hyvää ruokaa, jota tarkoitetaan, kun sanotaan, että nyt laitetaan jotakin hyvää. Siis sitä ruokaa, jolla palkitaan, hoidetaan ja lohdutetaan itseä. Koko muu elämä saa olla vaikka kuinka p-eestä, koska hyvällä ruualla voidaan sitten korjata kaikki.
Olen erinomainen ruoanlaittaja ja tykkään herkutella. Arkisin ruoka on kuitenkin minulle vain polttoainetta ihan kuten Partasellekin. Syön usein samoja, nopeita ja halpoja ruokia, jotka eivät varsinaisesti ole mitään gurmeeta. Päivän kohokohdat tulevat liikunnasta ja ja hiljentymisesetä, eivät ruuasta.
Partanen tarkoitti, että mielihyvää pitäisi opetella hankkimaan muualtakin kuin herkkuruuista.
Tämäpä se juuri on ongelma meillä. Hyvä ruoka = runsaskalorista, täynnä rasvaa, sokeria ja vähän muita ravintoaineita. Ei. Sanaparin hyvä ruoka pitää tarkoittaa maukasta, ravintorikasta ja hyvälaatuista ruokaa.
On ihan päin helvettiä ajateltu että hyvä ruoka on herkkumättöä.
Hyvä ruoka = hyvä maku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avokadopasta ihan säännöllisesti ruokalistalla, koska lapset toivovat sitä. Myönnän, että arki-iltaisin stressaantuneena tulen toisinaan syöneeksi sitä enemmän kuin olisi tarpeellista.
Toisen vastaavan ruoan, pasta Alfredon olen suosiolla siivonnut ruokalistalta. Se olisi nopea ja helppo arkiruoka, mutta siitä jää aina ähky olo.
Vastakohtana voin nimetä tomaattipohjaiset papu- ja linssikeitot, jotka ovat herkullisia, mutta joita en koskaan syö liikaa. En tiedä, vaikuttaako jokin ruoan koostumuksessa (kuitu?) kylläisyyden tunteeseen.
Arvatenkin olen ainoa mamma, joka syö toisia ruokia joskus liikaa, ja Hannan viitoittamalla tiellä kohti syömishäiriötä.
Miksi noita ruokia ei vaan voi tehdä sen verran että jokaiselle on yksi annos? Miksi kukaan kokkaa niin että ylimääräistä ruokaa jää? Jotain avokadopastaakin, joka ei edes säily seuraavaan päivään. Kokkaatteko te tahallaan roskapönttöön?
Kun perheessä on monta henkeä, on ruoan menekki aina pikkuisen arvoitus. Olen syönyt dagen efter -avokadopastaa, ja tulen syömään sitä tulevaisuudessakin niin kauan kuin maailmassa kuolee lapsia nälkään.
Tosin nykyäänhän varmaan on suoranainen kansalaisvelvollisuus heittää ruokaa roskiin, kun tv-kokkikisojenkin tuomarit vertaavat kilpailijoiden gourmet-annoksia ulosteeseen. Luulen, että Hanna viittaa artikkelissa juuri tähän ilmiöön.
Joo, no mulla ei ehkä ole niin paljon puhuttavaa ruoasta sun laisen ihmisen kanssa. Kyllä tuolla "maailmassa kuolee lapsia nälkään" syyllä voi syödä vaikka koiranruokaa. Annosten arviointi on ihan helppoa, kun annostelee ruoan jokaisen lautaselle, eikä anna ahneimman mennä kauhomaan ensimmäisenä.
Terveisiä sinulle, kauhallesi ja onnelliselle rennolle perheellenne. Lyö puolisoa ja lapsia kauhalla päähän, jos pyytävät lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Euroopassa tällainen "asiantuntija" vietäisiin kommentin jälkeen ambulanssilla suljetulle. Suomen ruokakulttuuri on lastenkengissä muutenkin, ja ko. asiantuntija haluaa siirtää Suomen vauvatossuihin. Mistä näille maksetaan verorahoista?
Hei kulta. Me ollaan Euroopassa.
Hei kultsipuppeli, EI OLLA!!!!!! Nämä pirkka-einespussi-kokkaajat sen kertovat: suomalaiset eivät ymmärrä ruuasta tai ruuanlaitosta yhtään enempää kuin ahven ymmärtää kolmannen asteen yhtälöistä. Ja tämä syömishäiriöinen Partanen on ASIANTUNTIJA, tämä onnistuu vain Suomessa, voi tsiisus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Euroopassa tällainen "asiantuntija" vietäisiin kommentin jälkeen ambulanssilla suljetulle. Suomen ruokakulttuuri on lastenkengissä muutenkin, ja ko. asiantuntija haluaa siirtää Suomen vauvatossuihin. Mistä näille maksetaan verorahoista?
Hei kulta. Me ollaan Euroopassa.
Hei kultsipuppeli, EI OLLA!!!!!! Nämä pirkka-einespussi-kokkaajat sen kertovat: suomalaiset eivät ymmärrä ruuasta tai ruuanlaitosta yhtään enempää kuin ahven ymmärtää kolmannen asteen yhtälöistä. Ja tämä syömishäiriöinen Partanen on ASIANTUNTIJA, tämä onnistuu vain Suomessa, voi tsiisus.
...älkääkä unohtako maitoa ruokajuomana...sehän on terveellistä vain meillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Euroopassa tällainen "asiantuntija" vietäisiin kommentin jälkeen ambulanssilla suljetulle. Suomen ruokakulttuuri on lastenkengissä muutenkin, ja ko. asiantuntija haluaa siirtää Suomen vauvatossuihin. Mistä näille maksetaan verorahoista?
Hei kulta. Me ollaan Euroopassa.
Hei kultsipuppeli, EI OLLA!!!!!! Nämä pirkka-einespussi-kokkaajat sen kertovat: suomalaiset eivät ymmärrä ruuasta tai ruuanlaitosta yhtään enempää kuin ahven ymmärtää kolmannen asteen yhtälöistä. Ja tämä syömishäiriöinen Partanen on ASIANTUNTIJA, tämä onnistuu vain Suomessa, voi tsiisus.
Nouse sieltä häpeäsi suosta ja ota kartta käteen. Suomalainen keittiö on eurooppalainen, ihan niin kuin ranskalainen, italialainen, virolainen, englantilainen ja venäläinenkin keittiö. Kaikissa näissä maissa ruoasta keskustellaan intohimoisesti. Kaikki eivät ole samaa mieltä kaikesta, jokainen ei ole kulinaristi ja se on ihan normaalia.
Onko tämä nyt niin vaikea ymmärtää:
Jos ihmisen herkkuruoka on pizza tai pekoniin käärityt makkarat, niin tätä ruokaa tulee syödä harvoin, koska herkkuruokaa helposti ahtaa naamaan liikaa.
Tai jos kokkaa kotona ammattimaisesti todella hyvää ruokaa ja ei osaa olla syömättä sitä liikaa, niin sitten arkiruuan tulee olla jotakin vähän normaalimpaa, mutta ei toki pahaa.
Meillä on avokadopasta ihan säännöllisesti ruokalistalla, koska lapset toivovat sitä. Myönnän, että arki-iltaisin stressaantuneena tulen toisinaan syöneeksi sitä enemmän kuin olisi tarpeellista.
Toisen vastaavan ruoan, pasta Alfredon olen suosiolla siivonnut ruokalistalta. Se olisi nopea ja helppo arkiruoka, mutta siitä jää aina ähky olo.
Vastakohtana voin nimetä tomaattipohjaiset papu- ja linssikeitot, jotka ovat herkullisia, mutta joita en koskaan syö liikaa. En tiedä, vaikuttaako jokin ruoan koostumuksessa (kuitu?) kylläisyyden tunteeseen.
Arvatenkin olen ainoa mamma, joka syö toisia ruokia joskus liikaa, ja Hannan viitoittamalla tiellä kohti syömishäiriötä.