HS: "Ruuan ei aina pidä olla hyvää"

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei mikään ihme, jos Suomessa on heikko ruokakulttuuri, kun tällä tavalla ajattelee. Ei apua! Kyllä elämästä saa ja pitää nauttia, miksi väkisin tehdä siitä kurjempaa. En ymmärrä en.

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1467169717913?jako=8dec8a883c9b1043d4f8cd…

Kun et ymmärrä ja luit linkittämäsi artikkelin niin ymmärryksessäsi on jotain vikaa.

Itse ymmärsin kirjoittajan tarkoituksen varsin hyvin.

Olet varmaan jonkun sortin änkyrä joka tahallaan on ymmärtämättä  ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole edes taloudellisia resursseja tehdä gourmetia joka päivä.

Tonnialapasta on halpaa ja hyvää, eikä lihota kun syöt yhden annoksen kerrallaan. Sipsit, voileivät ja karkit on kalliita ja lihottaa. Esimerkiksi.

Tonnikala ei ole ollut halpaa enää vuosiin. Ei edes purkissa. Lohtakin saa välillä halvemmalla. 

Mutta osa vaan saa hyvää halvastakin. Mm. kaali on halpaa kesällä ja siitä saa herkkua, jos vain osaa. 

Purkki tonnikalaa, tomaattimurskaa ja paketti pastaa, yhteensä alle vitosen ja siitä saat neljä annosta. Kallista?

Kas siinäpä se perusjees ateria. Mautonta ja ravintoköyhää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ruoka ei ole hyvää, sitä ei tule syötyä tarpeeksi ja sitten sortuu mässyttelemään jotain turhia välipaloja. Minä syön kolme kertaa päivässä hyvää ruokaa ja jätän ne turhat välipalat kokonaan pois. Ihanaa kun jokainen ateria voi olla kuin pieni juhla. Syön kunnes tulen kylläiseksi. Mitä rasvaisempaa ruoka on, sitä vähemmällä määrällä tulee kylläinen olo, joka kestää hyvin monta tuntia.

Tämä! Tuntuu, että syyllinen paino-ongelmaan on enemmänkin juuri siinä, että ruoka on vain polttoainetta laadusta ja mausta viis ja sitten sitä paikataan esim. suklaalla ja karkilla yms, kun kuitenkin jostain se nautinto halutaan saada.

Kuinka moni vetää sitä suklaata joka ikinen päivä? Koska sitä pitäivis syödä koko ajan jos haluaa lihota.

Kyllä ne ongelmat tulee juuri siitä perusruoasta.

Lihavoitu kohta pitää kutinsa siltä osin, että usein se perusruoka on koostettu ihan väärin. Väärin koostettu ateria johtaa mässyttelyyn aterioiden välillä. Aika moni kylläkin vetää suklaata ja muuta herkkua joka päivä, koska kroppa huutaa kaloreita tiukistelun lomassa.

Jos ruoka on koostettu oikein ja se on hyvää, ei ole tarvetta vetää turhia välipaloja.

Et saisi edes suklaalevyllä päivässä itseäsi lihomaan. Joten aika helkutin huonosti tuo onnistuisi.

Rasvassa on paljon enemmän energiaa kuin sokerissa. Peruskarkeissa itseasiassa ei ole paljoakaan energiaa.

Jos sitä vertaa johonkin kunnon ateriaan. Itse asiassa niitä karkkeja saisi mättää mahan kipeäksi.

Hanna Partanen ei mielestäni ole kummoinen ravintoterapeutti. Kyllä ihan arkiruoka saa olla hyvää ja se voi olla samalla terveellistä. Tosin hyvän käsite taitaa itse ravintoterapeutilla olla aika eikoinen, jos (!) on huippuherkkua hänelle. Hyvä ruoka on nautinto sinänsä ja siitä nauttii rauhassa. Pahempaa on kiireesmsä napsitut einekset, jotka eivät anna kylläisyyden tunnetta. Ei hyvä ruoka tarkoita rasvaisia kastikkeita ja kaliita ruoka- aineita.

Partanen on terveystiedon maisteri, ei sii mikään huippuasiantuntija. Ja varmaan heränneisyystaustainen, kun motto on : ei tänne hauskaa pitämään ole tultu, se on synti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä olisi kannattanut lukea se juttu kokonaan. Ei siinä pahaa ruokaa kehoiteta syömään. 

No joo, mutta miksi pitäisi tehdä edes sitä "perusjees" ruokaa, jos samalla vaivalla saa parempaa tai, jos tykkää ruuanlaitosta ja haluaa siihen päivittäin panostaa. Kaikilla ei annoskoot silti karkaa kädestä.

Voi olla että saat aikaan vain keskinkertaista ruokaa  kun annoskoot pysyy kohtuudessa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ruoka ei ole hyvää, sitä ei tule syötyä tarpeeksi ja sitten sortuu mässyttelemään jotain turhia välipaloja. Minä syön kolme kertaa päivässä hyvää ruokaa ja jätän ne turhat välipalat kokonaan pois. Ihanaa kun jokainen ateria voi olla kuin pieni juhla. Syön kunnes tulen kylläiseksi. Mitä rasvaisempaa ruoka on, sitä vähemmällä määrällä tulee kylläinen olo, joka kestää hyvin monta tuntia.

Tämä! Tuntuu, että syyllinen paino-ongelmaan on enemmänkin juuri siinä, että ruoka on vain polttoainetta laadusta ja mausta viis ja sitten sitä paikataan esim. suklaalla ja karkilla yms, kun kuitenkin jostain se nautinto halutaan saada.

Kuinka moni vetää sitä suklaata joka ikinen päivä? Koska sitä pitäivis syödä koko ajan jos haluaa lihota.

Kyllä ne ongelmat tulee juuri siitä perusruoasta.

Lihavoitu kohta pitää kutinsa siltä osin, että usein se perusruoka on koostettu ihan väärin. Väärin koostettu ateria johtaa mässyttelyyn aterioiden välillä. Aika moni kylläkin vetää suklaata ja muuta herkkua joka päivä, koska kroppa huutaa kaloreita tiukistelun lomassa.

Jos ruoka on koostettu oikein ja se on hyvää, ei ole tarvetta vetää turhia välipaloja.

Et saisi edes suklaalevyllä päivässä itseäsi lihomaan. Joten aika helkutin huonosti tuo onnistuisi.

Rasvassa on paljon enemmän energiaa kuin sokerissa. Peruskarkeissa itseasiassa ei ole paljoakaan energiaa.

Jos sitä vertaa johonkin kunnon ateriaan. Itse asiassa niitä karkkeja saisi mättää mahan kipeäksi.

Otapa huomioon, että moni vetää sen suklaalevyn sen "ihan jees" ruoan päälle. Kyllä siinä kiloja kertyy.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen täysin samaa mieltä Partasen kanssa. Useimmat ovat vain ymmärtäneet hänet hieman väärin, luultavasti ensimmäinen väärinymmärtäjä oli toimittaja. Partanen tarkoittaa sitä hyvää ruokaa, jota tarkoitetaan, kun sanotaan, että nyt laitetaan jotakin hyvää.  Siis sitä ruokaa, jolla palkitaan, hoidetaan ja lohdutetaan itseä. Koko muu elämä saa olla vaikka kuinka p-eestä, koska hyvällä ruualla voidaan sitten korjata kaikki. 

Olen erinomainen ruoanlaittaja ja tykkään herkutella. Arkisin ruoka on kuitenkin minulle vain polttoainetta ihan kuten Partasellekin. Syön usein samoja, nopeita ja halpoja ruokia, jotka eivät varsinaisesti ole mitään gurmeeta. Päivän kohokohdat tulevat liikunnasta ja ja hiljentymisesetä, eivät ruuasta.

Partanen tarkoitti, että mielihyvää pitäisi opetella hankkimaan muualtakin kuin herkkuruuista. 

Tämäpä se juuri on ongelma meillä. Hyvä ruoka = runsaskalorista, täynnä rasvaa, sokeria ja vähän muita ravintoaineita. Ei. Sanaparin hyvä ruoka pitää tarkoittaa maukasta, ravintorikasta ja hyvälaatuista ruokaa.

On ihan päin helvettiä ajateltu että hyvä ruoka on herkkumättöä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen täysin samaa mieltä Partasen kanssa. Useimmat ovat vain ymmärtäneet hänet hieman väärin, luultavasti ensimmäinen väärinymmärtäjä oli toimittaja. Partanen tarkoittaa sitä hyvää ruokaa, jota tarkoitetaan, kun sanotaan, että nyt laitetaan jotakin hyvää.  Siis sitä ruokaa, jolla palkitaan, hoidetaan ja lohdutetaan itseä. Koko muu elämä saa olla vaikka kuinka p-eestä, koska hyvällä ruualla voidaan sitten korjata kaikki. 

Olen erinomainen ruoanlaittaja ja tykkään herkutella. Arkisin ruoka on kuitenkin minulle vain polttoainetta ihan kuten Partasellekin. Syön usein samoja, nopeita ja halpoja ruokia, jotka eivät varsinaisesti ole mitään gurmeeta. Päivän kohokohdat tulevat liikunnasta ja ja hiljentymisesetä, eivät ruuasta.

Partanen tarkoitti, että mielihyvää pitäisi opetella hankkimaan muualtakin kuin herkkuruuista. 

Partanen mainitsi mm avocadopastan. Sitä kuulemma sitten syödään liikaa ja lihotaan. Hanna ja Cadde G onkin todella lihavia.

Partasen oma lemppari on FETAPASTASALAATTI! Sitä kuulemma sitten juhlaruokana kerran kuussa.

Pastasalaatti jo sanana on kamala, salaatti on salaatti ja pasta on pasta. Pasta ei muutu salaatiksi kun se jäähtyy.

Kyllä tavitsemusterapeutin pitäisi terapoida ihmiset syömään normaalimääriä hyvälaatuista ruokaa, eikä epäonnistuneena keksiä, että hiphei, syökää pahaa niin syötte vähemmän!

Kuinka hesari voi julkaista tällaista scheissea?

Ensinnäkin pitäisi määritellä se, mikä on. ns hyvänmakuista ja herkullista ruokaa. Monet kuvittelevat, että tavallisille ihmisille se merkitsee raikkaita salaatteja, puhtaista mausta koostettuja terveellisiä raaka-aineita jne.

Jos kuitenkin oikeasti katsotte, kuinka normaalit ihmiset, siis se 60% ylipainoinen osa väestöstä syö, niin ei heille hyvänmakuinen merkitse puhdasta ja terveellistä ruokaa vaan usein juuri voimakkaasti maustettua, rasvaista ja prosessoitua ruokaa. Valtavirran annokset ovat aivan väärin koostettuja, kuituja ja salaattia on todella vähän. Lounaat saatetaan kuitata esim. pelkällä salaatilla ja syödä sitten illalla raskaasti.

Yleensähän juuri laihat ihmiset ovat niitä, jotka näyttävät napsivan vähän sitä sun tätä herkkua. Täytyy kuitenkin muistaa, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole sellaista kontrollikykyä, joka saa elopainon pysymään normaalina. Noilla ihmisillä kehon normaali säätely ja tuntemukset eivät toimi samalla tavoin vaan ruoasta haetaan paljon sellaista hetkellistä mielihyvää, mikä voidaan tehdä vaikka yksin salaa kotona. Esim. moni lihava syö töissä hyvin vähän tai ei juuri mitään. Energian säilymisen lait huomioiden se ylimääräinen energia kuitenkin otetaan jossain vaiheessa. Usein yksin silloin, jolloin voidaan välttää ryhmässä syömiseen liittyvät häpeän tuneet.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen täysin samaa mieltä Partasen kanssa. Useimmat ovat vain ymmärtäneet hänet hieman väärin, luultavasti ensimmäinen väärinymmärtäjä oli toimittaja. Partanen tarkoittaa sitä hyvää ruokaa, jota tarkoitetaan, kun sanotaan, että nyt laitetaan jotakin hyvää.  Siis sitä ruokaa, jolla palkitaan, hoidetaan ja lohdutetaan itseä. Koko muu elämä saa olla vaikka kuinka p-eestä, koska hyvällä ruualla voidaan sitten korjata kaikki. 

Olen erinomainen ruoanlaittaja ja tykkään herkutella. Arkisin ruoka on kuitenkin minulle vain polttoainetta ihan kuten Partasellekin. Syön usein samoja, nopeita ja halpoja ruokia, jotka eivät varsinaisesti ole mitään gurmeeta. Päivän kohokohdat tulevat liikunnasta ja ja hiljentymisesetä, eivät ruuasta.

Partanen tarkoitti, että mielihyvää pitäisi opetella hankkimaan muualtakin kuin herkkuruuista. 

Minä olen eri mieltä. Meillä ruoka on aina hyvää, usein herkullista. Koska tiedän saavani huomennakin hyvää ruokaa, niin ei minulla ole mitään tarvetta syödä liikaa " kun nyt kerrankin on hyvää ruokaa, niin pitää syödä saadessaan niin paljon kuin kykenee".

Vierailija kirjoitti:

Mä olen täysin samaa mieltä Partasen kanssa. Useimmat ovat vain ymmärtäneet hänet hieman väärin, luultavasti ensimmäinen väärinymmärtäjä oli toimittaja. Partanen tarkoittaa sitä hyvää ruokaa, jota tarkoitetaan, kun sanotaan, että nyt laitetaan jotakin hyvää.  Siis sitä ruokaa, jolla palkitaan, hoidetaan ja lohdutetaan itseä. Koko muu elämä saa olla vaikka kuinka p-eestä, koska hyvällä ruualla voidaan sitten korjata kaikki. 

Olen erinomainen ruoanlaittaja ja tykkään herkutella. Arkisin ruoka on kuitenkin minulle vain polttoainetta ihan kuten Partasellekin. Syön usein samoja, nopeita ja halpoja ruokia, jotka eivät varsinaisesti ole mitään gurmeeta. Päivän kohokohdat tulevat liikunnasta ja ja hiljentymisesetä, eivät ruuasta.

Partanen tarkoitti, että mielihyvää pitäisi opetella hankkimaan muualtakin kuin herkkuruuista. 

On kyllä ihan oma tulkintasi, että hän tarkoitti tätä. Miksei hän sitten sanonut niin? Tässä keskustelussa on kyse siitä, mitä haastattelussa luki.

Mulla oli tänään tosi paska päivä, kaikin puolin. En ehtinyt syömään mitään kunnollista, kun olin aina väärässä paikassa väärään aikaan. Mitä söin pitääkseni itseni päivän hengissä? Suolapähkinöitä, keksiä, pullaa, jäätelöä, salaattia, suolapähkinöitä, mehua, suolapähkinöitä, kaksi paahtoleipää juustolla voilla ja tomaatilla. Suolapähkinöitä ja kivennäisvettä.

2400 kcal! kun luettelin kaikki finelin koriin.

Jos olisi ollut normaali päivä, olisin kolmella aterialla, hyvin rasvatulla ja hyvin niukkahiilarisella, saavuttanut korkeintaan 1800 kcal. Olisin syönyt kolme kertaa herkullisen täyden aterian ja välttynyt turhalta mussuttamiselta. Vituttaa. Olis vielä nälkä mutta kun ei vaan voi enää syödä tälle päivälle mitään.

Sanokoon paksu partanen mitä tahansa, meidän terve ja hoikka perhe syö joka ikinen päivä hyvää ruokaa.

Pastasalaatti ei kuulu pöytäämme, pasta ja salaatti kylläkin. Yhteinen ruokailuhetki työkavereiden kanssa lounalla ja perheen kanssa iltaisin on paras tapa nauttia elämästä ja rakkaimmistaan vaatteet päällä.

Ruuan tulee olla hyvää, tottakai myös ravitsevaa ja terveellistä. Elämän tulee olla hyvää, ei kärsimystä. Otan osaa, hannaseni, mutta nyt meni pahasti pieleen.

Tuskinpa Hanna tarkoittaa tuossa sitä, että pitäisi syödä jotain mautonta kaurapuuroa, jottei vain ole liian hyvää. Mutta ihmiset nyt vain syövät liikaa. Osittain se johtuu siitä, että Suomessa ei ole pitkällistä ruokailuun liittyvää kansallista perinnettä. Kun suomalainen oppii laittamaan hyvää ruokaa, laittaa hän usein runsasenergistä ruokaa ja syö aivan liikaa. Ei näin tuore kansa ole oppinut syömään kohtuudella. Kun ruokaa on tarjolla liikaa, muuttuu myös ruokaan suhtautuminen vääränlaiseksi. Maukkaan ruoan nauttiminen ei ole silloin osa normaalia elämää vaan ruoasta tulee väylä purkaa ahdistusta ja hakea mielihyvää stressaavaan elämään.

Vai että valmiseinesruokiin pitäisi siirtyä, jotta ruoka olisi sen verran mautonta, ettei vaan liho. Eiköhän se ylipainon perimmäinen syy ole kuitenkin ihan jossain muualla kuin siinä, että ns. oikea ruoka on "liian hyvää". 

Jotenkin hirveän suomalaista, että avocadopasta on täällä jokin "herkku". Eihän siinä oikeastaan ole mitään kunnollista tai edes herkullista. Vetääkö joku oikeasti sitä kattilallisen? Eikö sitä voi laittaa jääkaappiin ja jatkaa syömistä seuraavana päivänä?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hirveän suomalaista, että avocadopasta on täällä jokin "herkku". Eihän siinä oikeastaan ole mitään kunnollista tai edes herkullista. Vetääkö joku oikeasti sitä kattilallisen? Eikö sitä voi laittaa jääkaappiin ja jatkaa syömistä seuraavana päivänä?

Partasen mielestä on. Lue juttu, kommentoi sitten.

Mä oon samaa mieltä Partsen kanssa. Ratatouille ja wokki ovat esimerkiksi meidän arkiruokia, ne ovat sitä 8+ tasoa, josta Hanna puhuu.

Mielellään söisin juustopastaa ja kotitekoista pizzaa useammin, mutta pastaa menee helposti kolme lautasellista pizzoja 2....

Vierailija kirjoitti:

Vai että valmiseinesruokiin pitäisi siirtyä, jotta ruoka olisi sen verran mautonta, ettei vaan liho. Eiköhän se ylipainon perimmäinen syy ole kuitenkin ihan jossain muualla kuin siinä, että ns. oikea ruoka on "liian hyvää". 

Tämä ei todellakaan ole artikkelin pointti, lue uudestaan.

Jos tietää saavansa joka päivä hyvää ruokaa, eikä mikään ole ns. kiellettyä, niin eipä silloin ole tarvettakaan ahtaa itseään ähkyyn asti tietäen, että jo seuraava ateria on samanlainen nautinto. Esimerkiksi välimeren maissahan nimenomaan on tapana kerääntyä koko perheen (usein suvunkin) kesken syömään kunnolla ja pitkän kaavan mukaan päivällistä. Näissä maissa osataan nauttia ruosta, eikä sitä nähdä vain polttoaineena. Myös ylipainoisia on näissä maissa vähemmän kuin meillä. Itse näen siis herkkuruokana puhtaista ja hyvistä raaka-aineista valmistetut ruoat ja ylipäätään, että ruoanlaitossa käytetään oikeita tuotteita, eikä esim. kerman korvikkeena ruoka"kermaa" yms.

Ruoka on nautinto, osa kulttuuria ja parhaimmillaan myös sosiaalinen tapahtuma! Kyllä siihen saa panostaa ihan joka päivä. Pidän tärkeänäkin sitä, että perheenä kokoonnutaan vähintään se kerran päivässä yhteiselle aterialle ja vaihdetaan kunnolla kuulumiset.