Ensimmäinen vaunulenkki muuttui hetkessä painajaiseksi :(
Synnytin pari päivää sitten esikoiseni. Tänään sitten päästiin sairaalasta pois ja ajateltiin miehen kanssa lähteä pienelle kävelylle. No muutaman kilometriä ehdittiin kävelellä kunnes semmoinen humalassa oleva vanhempi nainen käveli vastaa. Niin helvetti, se hyökkäsi yks kaks siihen meijän eteen ja yritti ottaa vauvaa pois vaunuista!!! Mies siinä sitten hieman karjahti tälle sekopäälle et mitä vittua sä teet.. Niin mamma tokaisee et hän haluaa pienen syliinsä ja toisteli kuinka idiootteja ja paskoja myö ollaan ja kuinka hän vie vauvan kotiinsa turvaan..... Mies sitten otti tästä vanhasta rouvasta kiinni ja siirsi mummoa sivuun... Niin mummo vaan yrittää napata vauvaa... Minä siinä sitten yritän soittaa poliisia ja mies tönii mummoa kunnes se sitten osittain humalan syystä kaatus kadulle ja löi päänsä josta sitten tuli verta. No aikamme siinä niitä poliiseja odotettiin, lopulta ne tuli ja mummo vietiin pois! Huomenna voikin pikkuisen morkkis puskea mummolla ja pää olla kipeä!
Mutta joo. Pelko jäi koko reissusta :( helvetti. Mikä ihmisiä nykyään vaivaa??????
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää sitten synnyttänyt EI lähde vapaaehtoisesti kävelemään MUUTAMAA KM!
Aloitus on käsittämätön Provo.
Miksi ei lähtisi? Itsekin lähdin vaunulenkille kun keskimmäinen oli parin päivän ikäinen (kesävauva joten ei tarvinnut kykkiä sisätiloissa). Varmaan joku seitsemän kilsaa taidettiin kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni pari kuukautta tokenemiseen. HALOO!
Mulla ei menny sektiosta toipumiseen noin kauaa.. Eka lenkki kun talvivauva sai ns ulkoiluluvan 2 vko iässä ja oli sopiva sää.
Ei se matkallisesti ollu kuin reilu km eikä vauhti päätä huimannut, mutta olipa alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää sitten synnyttänyt EI lähde vapaaehtoisesti kävelemään MUUTAMAA KM!
Aloitus on käsittämätön Provo.Miten niin ei lähde???! 😮 Minä ainakin lähdin sama päivänä lenkille! Kaikki ei vaa tykkää maata sohvalla päiväkausia! 😅
Mä osallistuin maratonille seuraavana päivänä. Mut mulle tehtiinkin sektio.
En oo koskaan tajunnut mitä tokenemista synnytyksessä on? Sattuuko johonkin vai on niin heikko olo vai mitä? Mä oon ollut kahden synnytyksen jälkeen kaikissa voimissani samantien. Molemmissa lähtenyt heti kotiin päästyäni lenkille.
Tyypillistä av-keskustelua: puhutaan asian vierestä ja omia kommentteja puolustetaan ääripäävertauksin ( eka lenkki synnytyspäivänä vs. kuukausien raihnaisuus sohvalla maaten)
On tää niin... wt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni pari kuukautta tokenemiseen. HALOO!
Mulla ei menny sektiosta toipumiseen noin kauaa.. Eka lenkki kun talvivauva sai ns ulkoiluluvan 2 vko iässä ja oli sopiva sää.
Ei se matkallisesti ollu kuin reilu km eikä vauhti päätä huimannut, mutta olipa alku.
Mulle ei tehty sektiota. Alapää oli niin kipeä että kävely oli tuskaa.
Jaahas. Tämmöinen provo. Kyllä sitä kävelylle pääsee synnytyksen jälkeen, mut kaikki muu on ihan paskaa. Poliisiltakin voi helposti tarkistaa onko tällaista tapahtunut.
Ap taitaa olla koulusta lomalla oleva lapsi, ainakin kirjoitustyylistä päätellen.
Vierailija kirjoitti:
Sektio ke aamulla ja kotiin pe iltapäivällä. Suunniteltu sektio aiempien sektioiden vuoksi, ja kaikki meni hyvin. Kivut pois alle kahdessa viikossa.
Käytiin synnäriltä tullessa kauppakeskuksen kautta pyörähtämässä kun oli pakko hakea vauvalle muutama pienempi vaatekerta. Esikoinen syntyessään 55cm ja kuopus 47cm + olikin yllättäen tyttö. Hyvin meni, yhtään ei tehnyt pahaa olla jalkeilla vaunujen kanssa ja reissuun meni kaupoilla ehkä tunti. Että ei se nyt mitenkään ihmeellistä ole, että hyvin menneen alatiesynnytyksen jälkeen lähtee ulkoilemaan. Ihme oletus, että kaikki ovat kuukausitolkulla täysin raihnaisia. Me lähdimme vauvan ollessa 4 päivää kahdeksi viikoksi mökille saareen ja hyvin meni minulla sektiohaavan kanssa venereissut, pakkailut, haavan hoidot ilman juoksevaa vettä jne. Jos synnytys menee mukavasti, ei nainen mikään vuodepotilas ja rampa ole sen jälkeen automaattisesti. Omaa kroppaa kun kuuntelee ja voinnin mukaan elelee niin sillä pärjää jo pitkälle.
Kuulostaa kyllä aika uskomattomalta. 4 päivää sektiosta mulla oli vielä ne metalliset hakasetkin haavassa ja jo pelkkä sängystä nouseminen sattui kovin ja piti tehdä varovasti. Mitään muuta kuun vauvaa ei saanut nostaakkaan ja joku veneeseen kipuaminen ja nouseminen olisi ollut mun mielestä jopa typerää terveydellä leikkimistä.
Meilläpäin on myös tapana seurata vauvan painon kehitystä ja navan parantumista tiiviisti ekat viikot neuvolassa samoin kuin sektiohaavan paranemista.
Onko vastasyntyneelle olemassa pelastusliivejä?
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan tajunnut mitä tokenemista synnytyksessä on? Sattuuko johonkin vai on niin heikko olo vai mitä? Mä oon ollut kahden synnytyksen jälkeen kaikissa voimissani samantien. Molemmissa lähtenyt heti kotiin päästyäni lenkille.
Niinhän se on. Ihan ihme valitusta. Kun mulla asiat sattuu menemään jollakin tavalla, niin en yhtään tajua kun muilla ei mene samalla tavalla. Kun kaikkihan me ollaan justa samanlaisia fyysisesti ja henkisesti ja esim synnytykset tapahtuu kaikilla aina just samalla tavalla, kaikkien anatomia on just samanlainen, samoin vauvojen koot ja asennot ja synnytysten kulku. Tai ainakin jos jollain nyt vähän eritavalla menee, niin en ainakaan lainkaan tajua että miten se niinku voi niin mennä. Mut olenkin vähän vähä-älyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää sitten synnyttänyt EI lähde vapaaehtoisesti kävelemään MUUTAMAA KM!
Aloitus on käsittämätön Provo.Minä kyllä lähdin. En ole ap.
Niin minäkin, ei tikkejä ja kaikki meni hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää sitten synnyttänyt EI lähde vapaaehtoisesti kävelemään MUUTAMAA KM!
Aloitus on käsittämätön Provo.
Aika isoja eroja voi olla samallakin ihmisellä erikerroista. Esikoisen jälkeen kävelin 3vko synnytyksen jälkeen kuin ozzy osbourne nippa nappa postilaatikolle ja takaisin jonka jälkeen varovaisesti aloitettu vaunuilu ensin alle kilometrin lenkillä. Toisesta olen ulkoillut 2pv synnytyksen jälkeen jo ihan normaalisti.
Miten se neuvolan ohje nyt menikään vauvan viemisestä ulos? Ei vielä ekalla viikolla!
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan tajunnut mitä tokenemista synnytyksessä on? Sattuuko johonkin vai on niin heikko olo vai mitä? Mä oon ollut kahden synnytyksen jälkeen kaikissa voimissani samantien. Molemmissa lähtenyt heti kotiin päästyäni lenkille.
Vaikka sellaista tokenemista, että kohdussa on avohaava. Elimistö rasittuu sekä raskauden aikana että synnytyksessä, ja liiasta rehkimisestä voi jopa nousta kuume. Toki palautuminen on yksilöllistä, mutta enpä usko, että alan ammattilaiset suosittelevat kovin raskasta lenkkeilyä synnytyksen jälkeen. Ja jos nyt kaipaat konkreettisia esimerkkejä, mitä toipumista synnytyksen jälkeen voi olla, niin mulla oli ensimmäisen synnytyksen jälkeen hb alle 80. Tein ekan lenkin, tai paremmin ehkä "lenkin" alle viikon päästä kotiutumisestani (en enää muista, montako päivää meni, sairaalassa olin 4 yötä). Kävelin ehkä 100 m, sitten piti kääntyä takaisin kotiin, kun alkoi heikottaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se neuvolan ohje nyt menikään vauvan viemisestä ulos? Ei vielä ekalla viikolla!
Talvella.
Vierailija kirjoitti:
Miten se neuvolan ohje nyt menikään vauvan viemisestä ulos? Ei vielä ekalla viikolla!
Koskee vain talvivauvoja. Kesävauvan voi viedä vaikka heti ulos.
Synnytykset ovat erilaisia. Yhden lapsen jälkeen kävelin hitaasti viikon, toisen jälkeen leikkasin muutaman päivän päästä ison pihan nurmikon, ja tein 10 km lenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni pari kuukautta tokenemiseen. HALOO!
Sulla sitten meni. Mä olin kaksi päivää synnytyksestä jo lenkillä. Vauvan kanssa seuraavana päivänä. Ei kaikilla mene viikkotolkulla siinä ihmetellessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se neuvolan ohje nyt menikään vauvan viemisestä ulos? Ei vielä ekalla viikolla!
Talvella.
Ja kesälläkään ei mielellään ihmisten ilmoille viikkoon.
Huono provo siis. Seuraavalla kerralla kannattaa tarkistaa faktat ennen satuilua.
Sektio ke aamulla ja kotiin pe iltapäivällä. Suunniteltu sektio aiempien sektioiden vuoksi, ja kaikki meni hyvin. Kivut pois alle kahdessa viikossa.
Käytiin synnäriltä tullessa kauppakeskuksen kautta pyörähtämässä kun oli pakko hakea vauvalle muutama pienempi vaatekerta. Esikoinen syntyessään 55cm ja kuopus 47cm + olikin yllättäen tyttö. Hyvin meni, yhtään ei tehnyt pahaa olla jalkeilla vaunujen kanssa ja reissuun meni kaupoilla ehkä tunti. Että ei se nyt mitenkään ihmeellistä ole, että hyvin menneen alatiesynnytyksen jälkeen lähtee ulkoilemaan. Ihme oletus, että kaikki ovat kuukausitolkulla täysin raihnaisia. Me lähdimme vauvan ollessa 4 päivää kahdeksi viikoksi mökille saareen ja hyvin meni minulla sektiohaavan kanssa venereissut, pakkailut, haavan hoidot ilman juoksevaa vettä jne. Jos synnytys menee mukavasti, ei nainen mikään vuodepotilas ja rampa ole sen jälkeen automaattisesti. Omaa kroppaa kun kuuntelee ja voinnin mukaan elelee niin sillä pärjää jo pitkälle.