Onko kenenkään perheessä tällaista tilannetta?

Ei ole. Jos tulisi tuollainen tilanne, niin eroaisin. Saisi ainakin sen joka toinen viikonloppu vapaata, ellei jopa joka toista viikkoa.

No ei se siitä miksikään muutu, että muuttaa lasten kanssa muualle. Ap

Tilanteesi on sama monessa perheessä, useasti se isä vain auttaa kotitöissä ja lasten syöttämisessä tms.

Mielestäni on outoa että isä auttaa, korostan auttaa, eikä osallistu kasvatukseen tasavertaisena vanhempana.

Meillä miehelläni oli hieman alkukankeutta vastasyntyneen vauvan kanssa, kun ei yksinkertaisesti uskaltanut käsitellä vauvaa (lapsia useampi ja jokaisen kohdalla sama homma)

Kyllä tuossa keskustelun paikka on, sinä itse mahdollistat miehelle tuon, ettei hänen tarvitse osallistua, älä anna sen jatkua vaan vaadi häneltäkin vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

No ei se siitä miksikään muutu, että muuttaa lasten kanssa muualle. Ap

Auttaa se. Ei tule tuollaisen nysvän kanssa tehtyä lisää lapsia.

Mies elää kaksoiselämää. Toinen nainen syö kaiken energian. Teidän talo on paikka, missä mies käy välillä vaan lepäämässä.

Kyllä se erossa muuttuu. Meilläkin isä ulkoisti itsensä harrastuksiin ja asioille, joten minulle jäi koti, lapset ja yritys.. Sitten yksi kaunis päivä vein erohakemuksen käräjäoikeuteen.

Nyt minulla on lapsivapaita viikonloppuja jopa viikkojakin, eikä tarvi siivota hänen sotkujaan, ei maksella hänen laskujaan, ei tankata joka kerta, kun tarvitsen autoa..elämä on huomattavasti halvempaa ja yksinkertaisempaa. Suosittelen.

En ole nyt aivan varma onko tämä keksitty juttu vaan todellakin ap:n omakohtainen kokemus sillä hieman kuulostaa oudolta tuo oma suhtautumisesi. Puhut ihan kun ulkopuolinen miehestäsi ja kuka haluaisi itse että jotkus muut ulkopuoliset esim. sossu tulisi patistamaan omaa miestä siihen että ottaisi enemmän osaa lasten- ja kodinhoidosta. Eri asia jos tosiaan tuo sossu on tullut kuvioihin hieman vahingossa eli neuvolasta on huolestuttu jaksamisesta. Kuinkakohan hyvin tuo asia on käyty teidän kahden kesken läpi? Joillekin voi olla hyvä ulkopuolisten puuttuminen asioihin mutta joillekin se voi vain pahentaa asioita. Ja jos miehesi ei halua edes olla tekemisissä sossun kanssa niin mitenköhän luulet että he voi edesauttaa asiaa. 

Vaihtoehdot on aika yksinkertaisia. Puhut miehesi kanssa ja yritätte päästä kompromissiin että osallistuu enemmän. Jos ei osallistu joudut päättämään että haluatko erota vai jatkaa samalla tavalla. Ketään ei voi pakottaa muuttumaan kuitenkaan. Jos jaksaminen on täydellisesti lopussa on pakko pyytää apua muualta, mutta hassuahan sekin olisi että samalla kun mies makaa sohvalla työpäivän jälkeen niin kodinhoitaja auttaa sinua esim. lastenhoidossa tai muissa kotihommissa.

Mutta niille jotka paasaavat aina että "miksi olet tuollaisen miehen kanssa" niin luuletteko tosiaan että aina paras ratkaisu on ero? Silloinhan varsinkin äiti olisi totaaliyksinhuoltaja todennäköisesti ja muutenkin yleensä asiat menevät silloin vielä rankempaan suuntaan. Jos mies auttaa edes joissain asioissa niin tilanne on kuitenkin paljon parempi kun olla totaalisesti yksinhuoltaja. Eri asia sitten jos mies ei oikeastaan auta yhtään. Tällöin voi äiti voida paremmin jopa yksinhuoltajana kun ei ärsytä toinen siinä sohvalla kun itsellä on kädet täynnä töitä ja kehtaa ehkä parmmin pyytää sitä apua vaikka sossulta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se erossa muuttuu. Meilläkin isä ulkoisti itsensä harrastuksiin ja asioille, joten minulle jäi koti, lapset ja yritys.. Sitten yksi kaunis päivä vein erohakemuksen käräjäoikeuteen.

Nyt minulla on lapsivapaita viikonloppuja jopa viikkojakin, eikä tarvi siivota hänen sotkujaan, ei maksella hänen laskujaan, ei tankata joka kerta, kun tarvitsen autoa..elämä on huomattavasti halvempaa ja yksinkertaisempaa. Suosittelen.

Ei tuo lapsia itselleen kylään ottaisi. Ei todellakaan antaisi mulle mitään v-loppu lomaa. Järjestäisi myös niin että myöskään äitinsä ei lapsia enää katsoisi. Ap

Ei puhuminen miehen kanssa auta. Ei ole auttanut tähän päiväänkään mennessä. Sillä mietin, että nyt kun ovat sossusta tulossa, niin kannattaako asiaa ottaa esille vai ollakko hiljaa. Ap

Nyt mies sanoi, että moni olisi jo tappanut itsensä tällaisessa tilanteessa. Uskokaa tai älkää. Ei tässä tilanteessa minun sanomiset ja puhumiset auta! Ap

No ei ne muiden mielipiteet paljon auta kun kyse on sinun elämästäsi ja mitä siltä haluat. Toista voi yrittää muuttaa ja joskus onnistuukin mutta aina ei. Huvittavaa on joskus nämä vastaukset täällä että "en minä tuollaista hyväksysi" niin helppo sanoa kun ei ole tuollaista tilannetta, mutta jos oikeasti joillain näillä sanojilla olisi tuollainen tilann,e eivät sataprosenttisesti kuitenkaan välttämättä jättäisi miestä tai joutuisivat huomaamaan, että vaikka eivät hyväksyisi niin tilanne ei ole ihan omissa käsissä kuitenkaan.

Jos puhumiset ei auta niin päätä, jätätkö miehen ja jäät yksin vai ei. Ei kai siinä muu auta. Kyse on kuitenkin siitä loppujen lopuksi että mitä itse päätät.

Itseäni ärsyttää suunnattomasti sen tyyliset mielipiteet että "jätä se vätys heti" ihan kun se olisi ratkaisu ja paras sellainen. Meillä ei ole kyllä samanlaista tilannetta jos miehesi todellakin on sellainen että ei tee mitään, mutta verrattuna johonkin Marimekko paita- ruotsalais koti- isän risteytykseen mieheni on kaukana tuollaisesta 50/50 osallistuvasta isästä, mutta huvittaa silti että nämä joilla on tuollainen mies pitävät jotenkin itsestäänselvänä että tuollainen se mies on oltava tai tuollaiseksi hänet on pakolla muutettava tai muuten on erottava, silläkin uhalla että olisi tuon jälkeen totaaliyksinhuoltaja.

Josa se perhetyöntekijä saisi tottua mivesi päähän, että mistä on kyse. Sinulle varmaan riittäisi sekin, että isä ottaisi lapsia edes syliinsä.

Näkisin, että sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

1) Valehtelet sossuille, että kaikki on hyvin ja jatkatte elämäänne samanlaisena kuin tähänkin asti. Tällöin on kuitenkin ehkä turha sitten valitella, jos asiat eivät muutu ja oma jaksaminen on lopussa.

2) Kerrot sossuille koko tilanteen rehellisesti ja yhdessä mietitte millainen apu teitä parhaiten auttaisi ja mikä olisi realistisin odotettava muutos arjessanne. Vaikutat siltä, että välität lapsistasi. Voisiko tämä vaihtoehto olla lasten näkökulmasta paras, jos et itsestäsi välitä?

Sinä olet aikuinen yksilö, joka voi tehdä itse omat päätöksensä. Miehellä voi olla omat näkökulmansa, mutta muodosta sinä omasi. Jos miehesi haluaa elää elämänsä siten kun tähänkin asti ja on tyytyväinen, sinun täytyy miettiä oletko itse tyytyväinen elämääsi näillä ehdoilla. Kukaan muu ei päätöstä voi puolestasi tehdä. 

Mies sanoi, että voisi mennä ulos hommiin vaikka myöhäiseen iltaan asti, ei häntä väsytä. Kuitenkin aiemmin kun kysyin, että miksi et ikinä ota lasta syliin, niin vastasi että en jaksa. Eli ei kyse ole jaksamisesta vaan siitä, mikä miehelle on etusijalla ja se ei ole lapset eikä perhe. Sanoin että jotain muutosta tähän on tultava ja jos ei tule, niin puhun sitten ulkopuolisten kanssa. Ap

Eräällä tavalla kyllä. Meillä kolme lasta ja mies laiskanpuoleinen. Hoitanut lapsia vain silloin kun itselle sopii. Yöheräilyt, nukkumaan laittamiset ja aamuheräämiset ovat aina olleet minun harteillani. Sanoin siivoukset ja ruuanlaitot. Asiasta olen yrittänyt keskustella kauniisti ja vähemmän kauniisti, mutta ei mene perille ja mies itse kokee olevansa hyvä ja osallistuva isä. Toimintamallin saanut omalta isältään, joten minkäs voit. 

Nyt lapset ovat jo isoja, joten mies on tehdä ihan niin kuin haluaa. Ei varmasti koskaan edes tajunnut miten väsynyt ja kyllästynyt häneen olen joskus ollut. En ole halunnut lapsille eroperhettä ,joten sen vuoksi ollaan menty miehen ehdoilla. Kiltti ja soveutuvainen olen, Em myöskään jaksa riidellä tyyliin:

Minä: olisi kiva, jos joskus veisit roskiksen .Nytkin se on ollut ihan täysi monta päivää. Odotin milloin huomaat.. 

Mies. Minä tyhjennän jo astiapesukoneen (=roskiksen vienti on liikaa) .

"Loukkaantuu eikä puhu vähän aikaa."

Siksi mä täällä tinkaan, että MIKSI ovat yhdessä, jos suhteessa ei ole mitään hyvää. Jotain pitää olla, miksi jaksaa omien lasten lisäksi passata vielä isoa aikuista lasta.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vailla yh-arki on välillä raskasta ja ottaa päähän, niin se helpottuu sillä, kun ajattelen sitä aikaa, kun mies vielä roikkui mukana. Silloin asiat oli moninverroin rankempaa ja jatkuvaa vitutusta, kun toinen ei tehnyt MITÄÄN yhteisessä perheessä. Nyt nyt lapset hoitavat oman osansa, kun ei ole patalaiskaa esimerkkiä kotona näyttämässä nyrpeää naamaansa ja kiukuttelemassa. Eikä lapset ole enää pitkään aikaa käyneet isällänsä, kun siellä ei ole aikuista vanhempaa läsnä. Ja tämä lasten oma tahto. Eikä ole isukkikaan pyytänyt lapsiaan sinne.

Eikä mies maksa elareita, kelalta saan minimit ja se riittää. Valtio karhuaa mieheltä rahat pois.

Milloin ymmärrät että ei ole lapsistaan kiinnostunut? Ja että on laiska?

Kuten jo aiemmin joku totesi että mikä kumma on kun jokaisesta yritetään väkisin vääntää huolehtivaa isää.

Itsellä oli tuollainen ja arvaatko että ei ole viiteen vuoteen lapsia tavannut? Jotta se siitä joka toisesta viikonlopusta tai viikosta. Ja ihan kaikki tapaamisoikeudet on. Mut kun ei vaan kiinnosta. Enkä ole pakottanut koska mielestäni ei ole lapsen paras mennä välinpitämättämälle vanhemmalle.

Toisaalta taas säälin miestä ja tuntuu pahalta nytkin kirjotella hänen selän takana. Sitten taas kun yritän auttaa häntä jaksamaan paremmin niin oma jaksamiseni venyy entisestään. Kuitenkaan en saa mitään vastineeksi. En halua erotakkaan, enkä eroa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Stressaat vieraista ja siksi et ota apua? No lähtekää sitten pois kotoa johonkin virkistäytymään, ja tavatkaa perhetyöntekijää siellä.

Minun lasteni isä on katunut lasten hankkimista oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun on pitänyt kustantaa ajokorttia ja autoa.

Siis miksi ja kenelle kustantaa? Luonnollisesti jokainen kortin ja auton haluaja kustantaa lystin ihan itse.

Olen kotiäiti ja mies jaksaa töiden jälkeen ja vapaapäivinään olla koko ajan lasten kanssa. On kiinnostunut lapsistaan ja sanoo, että perhe on kaikista tärkein. Tekee paljon kotitöitä, vie lapsia milloin mihinkin tai järjestää pihalla kivaa tekemistä. Minäkin saan omaa aikaa, silloin kun sitä tarvitsen. 

Kyse taitaa olla miehesi luonteesta, ei siis ole perhekeskeinen vaan omanapainen individualisti. Toista ei voi muuttaa, joten voit muuttaa tilannettasi vain kolmannen osapuolen (perhetyöntekijä) kautta tai miettiä koko teidän perhekuvionne uudestaan.