Lue keskustelun säännöt.
Mikä miestä vaivaa?
28.06.2016 |
Mies oli tosi pahalla päällä koko juhannuksen. Koko juhannus kulminoitui miehen totaaliseen hermostumiseen. Miehen ei ikinä lomilla tarvitse pakata kuin omat kamansa, mulla on kaikki lasten kantamukset ja omani, sekä perheen yhteiset. Huolehdin ruokaostoksista yms.
Mies lämmitti saunan ja grillasi, minä tein ruuat, siivosin, petasin, huolehdin lasten tarpeista, tein aamupalan, keitin kahvit ja mies istuskeli kuistilla ja joi olutta iltaisin, saunoi yksin. Mies ahdistui kun minä halusin nukkumaan jo puolilta öin, väsytti meinaan kun päivän touhusi.
Mutta takaisin siihen kilariin minkä sai. Heräsi siis myöhään ja me oltiin jo syöty aamupala ja pelattiin lasten kanssa ruokapöydässä peliä. Mies kivahti, että hän tulee pöytään nyt syömään. Sanoin, että jos herää päivällä niin ei voi vaatia, että pöytä tyhjenee aamupalaa varten, se ei ole reilua. Raivostui samantien ja marssi ulos. Sitten mökötti kauan ja menin jutteleemaan lopulta. Selitin, että ei hän voi vaatia perhettä mukautumaan hänen rytmiinsä ja siirtämään aamupalaa siiheksi kun hän herää päivällä yhdeltä. Mies huusi, että hän vihaa meidän perhettä ja vihaa minua, eikä halua enää olla missään tekemisissä meidän kanssa ja että haluaa eroon perheestä, haluaa erota.
Sanoin hänelle, että se onnistuu kyllä, en halua elää miehen kanssa jonka käsitys perhe-elämästä on näin vinksahtanut. Mies mökötti ja mä sitten lämmitin lapsille ruuan jämät päivälliseksi mitä oli jääkaapissa. Mies odotti että lapset oli syöneet ja tuli sitten heille marttyyrina aukomaan päätä, miten hän ei ilmeisesti sitten syö mitään. ??? Käytös oli ihan kuin teinin...
Sitten kotona mies palautui normaaliksi yhtäkkiä ja alkoi puhua lepertelevällä äänellä. Minua sen sijaan pelottaa ja miehen käytös ahdistaa. En pääse tuosta yli. Ei se voi olla arjesta uupunut sillä miehen ei tarvitse tehdä lasten eteen mitään. Sillä on mieluinen duuni, ei ole taloudellisia huolia eikä velkaa kuin asunnosta. Mies harrastaa mitä haluaa ja minä ja lapset ei rajoiteta sen elämää, koska mä niistä pääosin huolehdin. Mä sisustan kodin, laitan ruuan ja suunnittelen kauppalistat niin, että jos miehen tarvii jotain käydä niin ne voi vaan poimia mukaan hyllystä. Mä en pihtaa, päinvastoin, mieli tekisi useammin kuin miestä. Oon ihan nätti ja liikunnallinen, välitän tosi paljon mun läheisistä. Mä oon tehnyt miehen elämän helpoksi kun oman työni ohella hoidan kodin, ja teen sen mielelläni, en ole marttyyri. En osaa keksiä syytä itsestäni, sillä mä olen mieltänyt meidät ihan onnelliseksi. Pitäskö mun vaan ottaa lapset ja lähteä, lapset ei ole tehneet mitään ansaitakseen noin kammottavasti käyttäytyvän isän ja ei mies niistä edes haluaisi huolehtia.
Syy miksi mä teen kaiken on se, että mies ei tee. Ei se vaihda lakanoita ikinä, ei pyyhi pölyjä tai siivoa jääkaappia, vessaa yms. Se puunaa vaan itseään ja söisi lihapiirakoita, ei kokkaisi. Mikä voi saada miehen yhtäkkiä käyttäytymään noin? Mä ehdotin sille juhannusta kavereiden kanssa viime vuonna, koska mä itse kaipasin vaihtelua ja lapset olisivat päässeet mökille sukulaisten luo, mutta mies oli vastahakoinen ja käyttäytyi kuin mä olisin hylkäämässä perheeni. Unohdin sitten koko jutun, mutta nyt perhejuhannus meni kuitenkin näin. Osaako joku auttaa, mikä mun miestä vaivaa ja kyselkää vaikka lisäkysymyksiä, että saan lisää perspektiiviä.
Kommentit (85)
Erotkaa. Sinä palvelet miestäsi ja lapsiasi. Miehesi saa huutaa lasten nähden sinulle, eikä pyydä lapsilta ja sinulta anteeksi käytöstään. Mies huutaa autossakin lapsille, eikä pyydä sitäkään anteeksi. Mies ei hoida lapsia lainkaan. Lastesi näkökulmasta teillä asuu pelottava raivohullu mies, jonka pelätään suuttuvan hetkenä minä hyvänsä. Erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen nainen tai vain ihastunut toiseen naiseen. Silloin sitä etsii nykyisestä suhteesta huonoja puolia ja tekee turhautuneena riidan vaikka mistä.
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen tai vain ihastunut toiseen naiseen. Silloin sitä etsii nykyisestä suhteesta huonoja puolia ja tekee turhautuneena riidan vaikka mistä.
Tätähän ap odottaa, että mies jää kiinni. Saa kaiken sympatian ja empatian tyttökavereilta, eikä tarvitse ottaa sitä todellista vastuuta ja ottaa itse sitä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen.
Sama tuli ekana mieleen.
Kuulostaa tyypilliseltä pettäjän käytökseltä, mutta voihan se olla jotain muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jännä huomata miten paljon vihaa kohdistetaan naisiin, jotka tekevät kodissa kaiken. Miksi naisia vihataan sen takia, että hän ei nalkuta/vaadi/pakota? Mä uskoin itse vuorovaikutukseen ja siihen, että kun tekee hyvää, saa hyvää. Se ei vaan koskaan kääntynyt meillä niin vaan miehestä tuli entistä kiukkuisempi kun jotain häneltä pyytää. Arjen ahneudeksi minä sitä nimittäisin, että kun on saanut kaiken valmiina sitä pidetään itsestään selvyytenä. Jos lapset olisivat miehelle maailman rakkaimpia, hän varmasti tekisi ja puuhastelisi niiden kanssa vapaapäivisin? Hän varmasti veisi perheen piknikille tai leffaan, ehdottaisi tekemistä yhdessä? Miksi ihmeessä vihataan naista joka elää perheelleen mutta ei miestä joka haluaa perheen, mutta ei ottaa siitä mitään vastuuta? Onko näitä vapaamatkustajamiehiä enemmänkin ja mistä se viha naisia kohtaan tulee? Eihän teitä kukaan ole pakottanut perhettä perustamaan tai ostamaan sitä taloa, itsekin haluan helppoa asumista ja mahdollisimman vähän arkea kuormittavia asioita, että jää aikaa elää ja nauttia. Nautinto kuitenkin on aika minimissä, kun kumppani eli mies ei ole mihinkään tyytyväinen.
En "vihaa" sitä, että nainen tekee kotona kaiken tai ei vaadita, pakoteta ja nalkuteta vaan sitä, että tilanteesta ei oteta sitä todellista vastuusta vaan etsitään niin pirun huonoja tekosyitä, että ei voida erota ja syyllistetään yksin miestä. Millainen esimerkki tuollainen mies on lapsille, miltä lapsista tuntuu, kun he ei kelpaa isälle, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen.
TÄSTÄ olisin kiinnostunut kuulemaan lisää. Olen pitänyt sitä vaihtoehtona teoriassa, mutta energia ei riitä kyttäämiseen ja mustasukkaisuuteen. Miten se näin niin kuin lapsiperheen arjessa näkyy, se toinen nainen?
Meillä se näkyi juuri kiukkuna omaa perhettä kohtaan, jotenkin tuntui etsivän minusta vikoja ja oli vihainen, vaikka ei halunnut kuitenkaan erota. Ehkä etsi oikeutusta teoilleen!?
Toisinaan taas oli hyvittelevä ja hellä, ilmeisesti omatunto painoi tällöin.
Miehellä on sitten ollut alusta saakka toinen nainen? Käytöshän ei ole lähiaikoina ap mukaan muuttunut vaan ollut tuota jo jonkun aikaa. Ja tuollaisen kanssa tehnyt useankin lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen tai vain ihastunut toiseen naiseen. Silloin sitä etsii nykyisestä suhteesta huonoja puolia ja tekee turhautuneena riidan vaikka mistä.
Tätähän ap odottaa, että mies jää kiinni. Saa kaiken sympatian ja empatian tyttökavereilta, eikä tarvitse ottaa sitä todellista vastuuta ja ottaa itse sitä eroa.
Ai odotan, että jää kiinni, no ei nyt noin. Jos epäilisin vahvasti toista naista, selvittäisin asian, pelkkä perseily arjessa lähes kymmenen vuoden ajan ei kuitenkaan täytä pettäjän kriteereitä, kait niitä olis muitakin. En kuitenkaan ala leikkimään salapoliisia, koska on ihan tarpeeksi muutakin mietittävää. Pidän kuitenkin ihan mahdollisena vaihtoehtona toista naista, kuten pidän kätkettyä vihaakin joka purkautuu noin. Ehkä mieheni vihaa minua oikeasti ja passivoimalla itsensä osoittaa sen. Sitten joskus keittää yli ja tulee raivokohtaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen.
TÄSTÄ olisin kiinnostunut kuulemaan lisää. Olen pitänyt sitä vaihtoehtona teoriassa, mutta energia ei riitä kyttäämiseen ja mustasukkaisuuteen. Miten se näin niin kuin lapsiperheen arjessa näkyy, se toinen nainen?
Meillä se näkyi juuri kiukkuna omaa perhettä kohtaan, jotenkin tuntui etsivän minusta vikoja ja oli vihainen, vaikka ei halunnut kuitenkaan erota. Ehkä etsi oikeutusta teoilleen!?
Toisinaan taas oli hyvittelevä ja hellä, ilmeisesti omatunto painoi tällöin.
Vihaako pettäjä omaa puolisoaan ja lapsiaan..? Ymmärtäisin vihan minua kohtaan, koska itse passiivisena jättäytytäjänä varmasti kokee minun kontrolloivan kaikkea ymmärtämättä sitä, että minun on pakko kontrolloida. Miehen hoitovuoron alla yhtenä vuonna lapselta murtui jalka koska miehen mielestä oli hauska pomppia trampoliinilla lasten kanssa yhtä aikaa ja hyppäsi sitten lapsen jalan päälle. Lääkärireissu jäi kuitenkin minun vastuulle ja mies suuttui totaalisesti, kun valitin asiasta hänelle. "Eihän se ole kuin murtuma" ja ilmoitti silloin kuuluvasti, miten ei enää koskaan aio leikkiä pihaleikkejä lasten kanssa. Huoh.
Liekö sitten kokee, että kerta hän ei saa tehdä omalla tavallaan, ei tee ollenkaan. En vaan jaksa sitä, että aikuinen ihminen ei ymmärrä mitä voi tehdä lasten kanssa ja mikä on aikuisen rooli, näitä tapaturmia on sattunut muitakin miehen vahtivuorolla. Mies on kuin yksi lapsista, huoleton ja vailla vastuuta joka jää yksin minulle. Minulle murtunut jalka lapsella ei ole pikku juttu, etenkin kun se on tullut aikuisen välinpitämättömyyden seurauksena.
Mitä enemmän tätä kirjoitan ylös sitä enemmän tulee mieleen se, että olen minäkin oikeasti idiootti. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vika on siinä, että annat sen käyttäytyä kuin teini. Vaadi olemaan aikuinen mies. Jos ei onnistu, heitä pihalle. En katselisi tuollaista päivääkään enkä todella ymmärrä miten voit haluta miestä, joka käyttäytyy kuin pikkupoika. Luulisi että lapsillekin olisi terveellistä saada malli miehestä.
Miksi se on lapsia halunnut, jos ei perhe kiinnosta?
Miten vaaditaan toista olemaan aikuinen? Ihan käsi sydämellä tätä kysyn. Olen punninnut monia vaihtoehtoja, joko mies vihaa minua, perhettä, lapsia tai sitten ei vihaa, ei vaan halua olla perheessä mukana. On miehiä jotka eivät jaksa perhearkea, senpä takia en ole perhearjella miestä kuormittanutkaan, mä nautin lasten seurasta itse ja saan siitä voimaa. Lomamatkoilla perheen kanssa mies vuokraa prätkän tms. ja me muut ollaan rannalla yms mutta kahdenkeskisillä lomilla mies on ollut iloinen eikä ole koskaan riidelty. Jos eläisitte meidän perheen kanssa kuukauden niin näkisitte, että miestä ei ole pakotettu mihinkään rooliin ja miten sen arki pyörii tasan sen oman navan ympärillä. Se käytännössä voi elää miten lystää, mutta se mitä mä siltä odotan on käytöstavat ja kunnioitus mua kohtaan ihmisenä. Nyt sitä ei enää ole, koska voi käyttäytyä noin uskomattoman typerästi. Ehkä se vihaa lapsia.
Ovatko miehet ikuisia lapsia? Katsaus miehen äidin toimintaan miehen läsnäollessa kertonee paljon miehen saamasta naisen mallista. Millainen on äiti, sitä se mies varmaan sitten naisestaan odottaa. Ja itse toteuttaa tietämättään isänsä mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhin tytär kertoi tänä aamuna, että häntä pelotti että isä lyö juhannuksena mua, eli äitiä. Tuntui ihan helvetin pahalta. Väkivallan uhkaa ei mielestäni ollut, sillä minä pysyin tosi rauhallisena enkä lähtenyt riitelyyn mukaan, käskin miestä vaan käyttäytymään ihmisiksi. Se tunne, että mun lapsi tuntee tuota tunnetta masentaa aika lailla. Teenkö mä lapsia kohtaan väärin, kun altistan ne tällaiseen perhe-elämään? Mä oon silti ollut itse ihan onnellinen, rakastan mun lapsia ja arkea yhdessä, ja miestä silloin kun se on "normaali". Mutta isänä en voi häntä kunnioittaa, ei ole oikein ikinä ottanut sitä paikkaa vastuullisena aikuisena. ap
Vierailija kirjoitti:
Vanhin tytär kertoi tänä aamuna, että häntä pelotti että isä lyö juhannuksena mua, eli äitiä. Tuntui ihan helvetin pahalta. Väkivallan uhkaa ei mielestäni ollut, sillä minä pysyin tosi rauhallisena enkä lähtenyt riitelyyn mukaan, käskin miestä vaan käyttäytymään ihmisiksi. Se tunne, että mun lapsi tuntee tuota tunnetta masentaa aika lailla. Teenkö mä lapsia kohtaan väärin, kun altistan ne tällaiseen perhe-elämään? Mä oon silti ollut itse ihan onnellinen, rakastan mun lapsia ja arkea yhdessä, ja miestä silloin kun se on "normaali". Mutta isänä en voi häntä kunnioittaa, ei ole oikein ikinä ottanut sitä paikkaa vastuullisena aikuisena. ap
Sait mielestäni tuolla ihan alussa varteenotettavia skenaarioita. Miehesi saattoi tavoitella aikojen juhannusta jota ei ole olemassakaan. Ihan kouluesimerkki siis ns. lomastressistä. Ei varmaan itsekään osaisi kuvata mikä se unelma oikein olisi tai jos se toteutuisi niin olisiko sen onnellisempi. Vaikea sanoa onko näin. Jonkinlainen arvojen ristiriita. Tuo kyllä mutkistaa jos olet ehdottanut kaverijuhannusta eikä sille(kään) ole lämmennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen että mies tuntee että ei kuulu perheeseen, kuten muutkin ovat täällä maininneet. Aloittaja tekee kaiken ja puuhaa lasten kanssa, varmaan on läheinenkin heidän kanssaan ja mies tietysti ei, jos ei osallistu. Eikä se ajattelu mene aina niin loogisesti, että tajuaa että itse pitäisi tehdä jotain että olisi läheinen perheen kanssa. Sen pitäisi vain tapahtua ilman vaivannäköä ja jos ei tapahdu, menee hermot. Jopa siihen että muut ovat syöneet ilman häntä. On ikävää nehdä että muulla perheellä on hauskaa keskenään, mutta tunnelma jäykistyy heti kun mies kävelee huoneeseen. Luonnollisesti, kun mies on vieraampi ja paljon omissa oloissaan. Mutta ikävältä se varmaan tuntuu, silloin kun on loma ja pitäisi nauttia perheen seurasta ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Mutta huomaakin olevansa ulkopuolinen, ylimääräinen ja tarpeeton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhin tytär kertoi tänä aamuna, että häntä pelotti että isä lyö juhannuksena mua, eli äitiä. Tuntui ihan helvetin pahalta. Väkivallan uhkaa ei mielestäni ollut, sillä minä pysyin tosi rauhallisena enkä lähtenyt riitelyyn mukaan, käskin miestä vaan käyttäytymään ihmisiksi. Se tunne, että mun lapsi tuntee tuota tunnetta masentaa aika lailla. Teenkö mä lapsia kohtaan väärin, kun altistan ne tällaiseen perhe-elämään? Mä oon silti ollut itse ihan onnellinen, rakastan mun lapsia ja arkea yhdessä, ja miestä silloin kun se on "normaali". Mutta isänä en voi häntä kunnioittaa, ei ole oikein ikinä ottanut sitä paikkaa vastuullisena aikuisena. ap
Sait mielestäni tuolla ihan alussa varteenotettavia skenaarioita. Miehesi saattoi tavoitella aikojen juhannusta jota ei ole olemassakaan. Ihan kouluesimerkki siis ns. lomastressistä. Ei varmaan itsekään osaisi kuvata mikä se unelma oikein olisi tai jos se toteutuisi niin olisiko sen onnellisempi. Vaikea sanoa onko näin. Jonkinlainen arvojen ristiriita. Tuo kyllä mutkistaa jos olet ehdottanut kaverijuhannusta eikä sille(kään) ole lämmennyt.
Juuri se on se ongelma, eli ymmärtäisin JOS ei pääsisi menemään kun haluaa tai jos syyllistäisin menemisistä, mutta ongelma on se, että mies ei lähde kavereidensa kanssa mihinkään ja pahoitti mielensä, kun ehdotin juhannusta ilman lapsia ja omissa porukoissa. Kun on perheen kanssa kokee meidät riesana, mutta kun ei olla paikalla, kuulema ikävöi eikä halua olla erossa. Sairas kuvio, olla tässä nyt toisen antipatioiden paskasankona.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että mies tuntee että ei kuulu perheeseen, kuten muutkin ovat täällä maininneet. Aloittaja tekee kaiken ja puuhaa lasten kanssa, varmaan on läheinenkin heidän kanssaan ja mies tietysti ei, jos ei osallistu. Eikä se ajattelu mene aina niin loogisesti, että tajuaa että itse pitäisi tehdä jotain että olisi läheinen perheen kanssa. Sen pitäisi vain tapahtua ilman vaivannäköä ja jos ei tapahdu, menee hermot. Jopa siihen että muut ovat syöneet ilman häntä. On ikävää nehdä että muulla perheellä on hauskaa keskenään, mutta tunnelma jäykistyy heti kun mies kävelee huoneeseen. Luonnollisesti, kun mies on vieraampi ja paljon omissa oloissaan. Mutta ikävältä se varmaan tuntuu, silloin kun on loma ja pitäisi nauttia perheen seurasta ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Mutta huomaakin olevansa ulkopuolinen, ylimääräinen ja tarpeeton.
Juhannuksena yritin herätellä miestä 10 maissa, ja taas 11 aikaan keitin kahvia ja maanittelin nousemaan koska nimenomaan halusin, että yhdessä ollaan. Ei tehnyt elettäkään noustakseen. Joten absurdi ajatus, että muu perhe makaa sängyssä niin kauan, kun mies vihdoin herää itsestään. :D Ihan kuin se Jäpälän perhe Pikku Pojissa. :P En voi ymmärtää sitä, että joku menettää hermot siihen, että muu perhe on klo 13 syönyt jo aamupalan. :O
Yleenaä suosittelen eron jälk7 viikko viikko systeemiä, mutta sun tapauksessa en vaan jotain lähes valvottuja tapaamisia. Lapset kasvavat paremmin sun hoidossa, kun jo pelkäävät isää. Noin epävakaa aikuinen on haitaksi kasvuympäristössä. Luojan kiitos sä kuulostat pärjäävältä ja fiksulta, olen varma, että elämänne parantuisi erossa. Olen ollut itsekin yh ja hyvin sujui, sitä ei tarvitse pelätä. Luonnehäitiöinen isähahmo on huonompi kuin ei pysyvää isähahmoa ollenkaan. Kyllä sä taidat itsekin jo tietää, että ero on se ratkaisu nyt.
Kuulostaa minusta enemmänkin masentuneelta kuin miltään muulta. Nukkuu myöhään ja kaikki aiheuttaa kiukkua. Oletko puhunut miehesi kanssa ap? Ja jos olet, milloin ja mitä? Näitä et ole avannut
Vierailija kirjoitti:
Yleenaä suosittelen eron jälk7 viikko viikko systeemiä, mutta sun tapauksessa en vaan jotain lähes valvottuja tapaamisia. Lapset kasvavat paremmin sun hoidossa, kun jo pelkäävät isää. Noin epävakaa aikuinen on haitaksi kasvuympäristössä. Luojan kiitos sä kuulostat pärjäävältä ja fiksulta, olen varma, että elämänne parantuisi erossa. Olen ollut itsekin yh ja hyvin sujui, sitä ei tarvitse pelätä. Luonnehäitiöinen isähahmo on huonompi kuin ei pysyvää isähahmoa ollenkaan. Kyllä sä taidat itsekin jo tietää, että ero on se ratkaisu nyt.
Tiedän, että pärjään eron jälkeen. Olin jo aikuinen kun tavattiin ja elänyt parisuhteissa, avoliitossa ja kihloissa. Mun vastuulla on jo nyt kaikki, niin sekin energia mitä laitan esimerkiksi juuri nyt tänne vauvapalstalle kun epätoivoisesti haen täältä neuvoja, kohdentuisi omaan hyvinvointiin eron jälkeen. Ollaan käyty kaksi kertaa terapiassa miehen kanssa vuosia sitten hakemassa vinkkejä kommunikointiin, mutta mies ei avautunut siellä ja kiisti periaatteessa että mitään vuorovaikutusongelmaa edes on. :( Silti esim käytös juhannuksena sivuutetaan vaan, siitä ei voi puhua, mies vaikenee tyystin. Ihan epätodellinen olo, miten se voi palata muka arkeen kun on yhtäkkiä toivottanut meidät kaikki helvettiin silmät palaen.. se viha oli jotenkin niin selkeää, enkä mä halua olla vihattu, vaan rakastettu...
Nyt taidat purkaa pikkuisen omia traumojasi... Jättikö sinunkin vaimosi ap:n miehen kaltaisen tarpeettoman vätyksen? Jaksuhali ihan ittelles. <3333