Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä miestä vaivaa?

Vierailija
28.06.2016 |

Mies oli tosi pahalla päällä koko juhannuksen. Koko juhannus kulminoitui miehen totaaliseen hermostumiseen. Miehen ei ikinä lomilla tarvitse pakata kuin omat kamansa, mulla on kaikki lasten kantamukset ja omani, sekä perheen yhteiset. Huolehdin ruokaostoksista yms.
Mies lämmitti saunan ja grillasi, minä tein ruuat, siivosin, petasin, huolehdin lasten tarpeista, tein aamupalan, keitin kahvit ja mies istuskeli kuistilla ja joi olutta iltaisin, saunoi yksin. Mies ahdistui kun minä halusin nukkumaan jo puolilta öin, väsytti meinaan kun päivän touhusi.
Mutta takaisin siihen kilariin minkä sai. Heräsi siis myöhään ja me oltiin jo syöty aamupala ja pelattiin lasten kanssa ruokapöydässä peliä. Mies kivahti, että hän tulee pöytään nyt syömään. Sanoin, että jos herää päivällä niin ei voi vaatia, että pöytä tyhjenee aamupalaa varten, se ei ole reilua. Raivostui samantien ja marssi ulos. Sitten mökötti kauan ja menin jutteleemaan lopulta. Selitin, että ei hän voi vaatia perhettä mukautumaan hänen rytmiinsä ja siirtämään aamupalaa siiheksi kun hän herää päivällä yhdeltä. Mies huusi, että hän vihaa meidän perhettä ja vihaa minua, eikä halua enää olla missään tekemisissä meidän kanssa ja että haluaa eroon perheestä, haluaa erota.
Sanoin hänelle, että se onnistuu kyllä, en halua elää miehen kanssa jonka käsitys perhe-elämästä on näin vinksahtanut. Mies mökötti ja mä sitten lämmitin lapsille ruuan jämät päivälliseksi mitä oli jääkaapissa. Mies odotti että lapset oli syöneet ja tuli sitten heille marttyyrina aukomaan päätä, miten hän ei ilmeisesti sitten syö mitään. ??? Käytös oli ihan kuin teinin...
Sitten kotona mies palautui normaaliksi yhtäkkiä ja alkoi puhua lepertelevällä äänellä. Minua sen sijaan pelottaa ja miehen käytös ahdistaa. En pääse tuosta yli. Ei se voi olla arjesta uupunut sillä miehen ei tarvitse tehdä lasten eteen mitään. Sillä on mieluinen duuni, ei ole taloudellisia huolia eikä velkaa kuin asunnosta. Mies harrastaa mitä haluaa ja minä ja lapset ei rajoiteta sen elämää, koska mä niistä pääosin huolehdin. Mä sisustan kodin, laitan ruuan ja suunnittelen kauppalistat niin, että jos miehen tarvii jotain käydä niin ne voi vaan poimia mukaan hyllystä. Mä en pihtaa, päinvastoin, mieli tekisi useammin kuin miestä. Oon ihan nätti ja liikunnallinen, välitän tosi paljon mun läheisistä. Mä oon tehnyt miehen elämän helpoksi kun oman työni ohella hoidan kodin, ja teen sen mielelläni, en ole marttyyri. En osaa keksiä syytä itsestäni, sillä mä olen mieltänyt meidät ihan onnelliseksi. Pitäskö mun vaan ottaa lapset ja lähteä, lapset ei ole tehneet mitään ansaitakseen noin kammottavasti käyttäytyvän isän ja ei mies niistä edes haluaisi huolehtia.
Syy miksi mä teen kaiken on se, että mies ei tee. Ei se vaihda lakanoita ikinä, ei pyyhi pölyjä tai siivoa jääkaappia, vessaa yms. Se puunaa vaan itseään ja söisi lihapiirakoita, ei kokkaisi. Mikä voi saada miehen yhtäkkiä käyttäytymään noin? Mä ehdotin sille juhannusta kavereiden kanssa viime vuonna, koska mä itse kaipasin vaihtelua ja lapset olisivat päässeet mökille sukulaisten luo, mutta mies oli vastahakoinen ja käyttäytyi kuin mä olisin hylkäämässä perheeni. Unohdin sitten koko jutun, mutta nyt perhejuhannus meni kuitenkin näin. Osaako joku auttaa, mikä mun miestä vaivaa ja kyselkää vaikka lisäkysymyksiä, että saan lisää perspektiiviä.

Kommentit (85)

Vierailija
1/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä sillä on ikäkriisi. Mulla oli ja sen seurauksena nainen lähti. Juhlapäivä jotenkin laukaisi sen, kun muisti miten nuorempana vietti kavereiden kanssa jusseja ja enää ei ole kavereita. No eipä ole enää naistakaan ja työtkin meni. Älä jätä miestä, jos välität siitä

Vierailija
2/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan normimies...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä on ikäkriisi. Mulla oli ja sen seurauksena nainen lähti. Juhlapäivä jotenkin laukaisi sen, kun muisti miten nuorempana vietti kavereiden kanssa jusseja ja enää ei ole kavereita. No eipä ole enää naistakaan ja työtkin meni. Älä jätä miestä, jos välität siitä

Mä nimenomaan halusin juhannuksen viime vuonna kavereiden kanssa, itsekin siis tyttökavereiden ja mies omiensa kanssa. Ehdotin sille Himosta. Loukkaantui suorastaan kun ehdotin. Miten tuo ikäkriisi ilmenee ? 

Vierailija
4/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikäkriisi ja ei koe kuuluvansa perheeseen kun sillä ei ole mitään tiettyä roolia siinä käytännön hommassa.

Tavallaan haluis valvoa ja remuta nuoruuden tapaan, mut sit toisaalta halusi olla oikein perhemies kerrakseen. Sit un ei ole silel valmista sopivaa roolia, niin siit ätuntuu tyhmältä alkaa kysellä sulta et mitä mä niinku voisin tehdä. Jotenkin epämiehekästä olisi se.

Ei kannata tästä jussista nyt mitään kummempaa enää vääntää. Sen sijaan sopeutat sitä enemmän perheeseen, niin että se kokis olevansa a)miehekäs mies b)haluttu sun taholta c)tärkeä myös isänä d)kiinteä osa perhettä ja toivottua seuraa perheen kesken. Lisäksi sen pitäis saada ajatukset myös oman iän hyviin asioihin, kun ei se nuoruuden ja bilejuhannusten haikailu mitään anna, eikä kanna pitkälle muutenkaan sellanen nuoruushaikailu.

Miettikää nyt jo tulevan talven matkoja yhdessä ja haaveilkaa perhelomien lisäksi yhteisistä vähän mielikuvituksellisistakin jutuista. Joku hurja patikointi jonnekin tai vaikka purjehdus tai mikä se teillä pariskuntana olisikaan, sellainen hassutteluhaave, joka sitten kuitenkin jollain tavalla yhdistää tai voi olla joskus osin toteutettavissakin jne. jne.

Muutenkin nuorena puhutaan tulevasta kodista, mahdollisista lapsista, ehkä tulevista työpaikoista ja asuinpaikoista jne. jne. Nyt kun ne on kaikki ns. hoidettu, niin mitä ovat ne seuraavat tulevaisuuden mukavat yhteiset odotettavat asiat? Niitä ei ole valmiina, vaan ne pitää jokaisen itse luoda. Tavallaan nuo eprhejutut ja vastaavat ovat yhteiskunnassa yleinen kaava, mutta niistä eteenpäin vaaditaan jo itsensä tuntemista ja kumppanin kuuntelua, että voi nautiskella haaveilusta yhdessä parisuhdetta lujittavalla ja omaa elämää rikastuttavalla tavalla.

Näitä puolia siis lisää kehiin, ennenkuin mies alkaa hoitaa kriisiään syrjähypyillä. Koska senhän se seuraavana tekee jos ei ole jo tehnyt. Ja on toki voinut tehdäkin ja saanut pakit/sivusuhde-eron jussin alla ja se sit kiristi hermoja jne. Kukapa näitä tietää...

Vierailija
5/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi miehen pitää elää sinun rytmissäsi? Mennä nukkumaan ja syödä samaan aikaan?

Vierailija
6/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen pitää elää sinun rytmissäsi? Mennä nukkumaan ja syödä samaan aikaan?

Eihän tässä niin sanottu edes! Mieshän sai huoletta nukkua yhteen, kun ap hoiti lapset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pilalle passattu äijä!

Vierailija
8/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokee itsensä ulkopuoliseksi? On sinä ja sinun lapset ja mies on siellä jossain taka-alalla, josta ottaa tarvittaessa esille? Onko mies saanut mahdollisuutta ottaa perheessä isompaa roolia vain oletko sinä vaan automattisesti ominut kaiken itsellesi? Ehkä hän alkaa pikkuhiljaa hahmottamaa millaista elämää haluaa elää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä hän sanoi, kun puhuitte asiasta?

Vierailija
10/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies oli siis yhtenä päivänä huonotuulinen?! Ja nyt sitten tämän perusteella mies pitäisi diagnosoida?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on tajunnut että sillä ei ole siinä perheessä muuta arvoa kuin lompakkona toimiminen.

Vierailija
12/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menisi minultakin kuppi nurin, jos en saisi aamiaista kun se ei sovi jonkun toisen kellottamaan kalenteriin. Ei sitä muu vaivaa, kun yksi paha päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Menisi minultakin kuppi nurin, jos en saisi aamiaista kun se ei sovi jonkun toisen kellottamaan kalenteriin. Ei sitä muu vaivaa, kun yksi paha päivä.

Oi, kielsikö joku aamiaisen? Vai oliko ongelma mielestäsi siinä, ettei ap valmistanut sitä miehelle erikseen, kun oli siis jo aamulla valmistanut itselleen ja lapsille? Mies ei pysty aamiaista itselleen (ruoanlaitosta muulle perheelle puhumattakaan) tekemään?

Vierailija
14/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kokee itsensä ulkopuoliseksi? On sinä ja sinun lapset ja mies on siellä jossain taka-alalla, josta ottaa tarvittaessa esille? Onko mies saanut mahdollisuutta ottaa perheessä isompaa roolia vain oletko sinä vaan automattisesti ominut kaiken itsellesi? Ehkä hän alkaa pikkuhiljaa hahmottamaa millaista elämää haluaa elää?

Itse hän on itsensä ulkoistanut perheestä, kun esimerkiksi on alusta saakka nukkunut viikonloput puolille päivin ja kun me muut syödään lounasta niin hän juo kahvia, viikonloppuisin ei lähdettäisi kotoa mihinkään jos miehestä olisi kiinni. Ei ole koskaan huolehtinut lasten ateroiden säännöllisyydestä ja syöttäisi niille varmasti eineksiä 24/7. Matkoja hän ei varaa tai suunnittele, mä olen ne suunnitellut että saadaan elämyksiä perheen kanssa ja kahdestaan, kahdenkeskiset matkat olen varannut ja järkännyt hoitopaikat lapsille matkojen ajaksi. Puurokin on pikapuuro aina jos sellaisen on tehnyt. Nalkuttamisen ja opettamisen sijaan olenkin itse tehnyt nämä asiat, mielestäni pääsen itse helpommalla ja vähemmällä riidalla. En oikein käsitä, miten se voisi olla yhtäkkiä minun syy, että mies tuntee itensä ulkopuoliseksi kun ei itse ole koskaan "integroitunut" perheen arkeen. Siksi tuntuu kohtuuttomalta, että nyt ongelma kuitenkin olisi minussa/perheessä/lapsissa, vaikka nimenomaan mies on se, jolla  elämä on helppoa. Mistä se ahdistuu, kun sillä on asiat paremmin kuin hyvin. Tai pitäisi olla, näköjään ei ole. :( 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokee itsensä ulkopuoliseksi? On sinä ja sinun lapset ja mies on siellä jossain taka-alalla, josta ottaa tarvittaessa esille? Onko mies saanut mahdollisuutta ottaa perheessä isompaa roolia vain oletko sinä vaan automattisesti ominut kaiken itsellesi? Ehkä hän alkaa pikkuhiljaa hahmottamaa millaista elämää haluaa elää?

Itse hän on itsensä ulkoistanut perheestä, kun esimerkiksi on alusta saakka nukkunut viikonloput puolille päivin ja kun me muut syödään lounasta niin hän juo kahvia, viikonloppuisin ei lähdettäisi kotoa mihinkään jos miehestä olisi kiinni. Ei ole koskaan huolehtinut lasten ateroiden säännöllisyydestä ja syöttäisi niille varmasti eineksiä 24/7. Matkoja hän ei varaa tai suunnittele, mä olen ne suunnitellut että saadaan elämyksiä perheen kanssa ja kahdestaan, kahdenkeskiset matkat olen varannut ja järkännyt hoitopaikat lapsille matkojen ajaksi. Puurokin on pikapuuro aina jos sellaisen on tehnyt. Nalkuttamisen ja opettamisen sijaan olenkin itse tehnyt nämä asiat, mielestäni pääsen itse helpommalla ja vähemmällä riidalla. En oikein käsitä, miten se voisi olla yhtäkkiä minun syy, että mies tuntee itensä ulkopuoliseksi kun ei itse ole koskaan "integroitunut" perheen arkeen. Siksi tuntuu kohtuuttomalta, että nyt ongelma kuitenkin olisi minussa/perheessä/lapsissa, vaikka nimenomaan mies on se, jolla  elämä on helppoa. Mistä se ahdistuu, kun sillä on asiat paremmin kuin hyvin. Tai pitäisi olla, näköjään ei ole. :( 

Rivien välistä pystyy lukemaan että mielestäsi kaikki vika on miehessä. Luultavasti myös miehesi vaistoaa tuon asenteesi ja ongelmat johtuvat siitä.

Vierailija
16/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten tämän nyt sanoisi? Että osaan "vihata" tuollaisia naisia! Miehen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta millainen idiootti tuon kaiken mahdollistaa? Sopiiko tossukka naiseenkin?

Vierailija
17/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisi minultakin kuppi nurin, jos en saisi aamiaista kun se ei sovi jonkun toisen kellottamaan kalenteriin. Ei sitä muu vaivaa, kun yksi paha päivä.

Oi, kielsikö joku aamiaisen? Vai oliko ongelma mielestäsi siinä, ettei ap valmistanut sitä miehelle erikseen, kun oli siis jo aamulla valmistanut itselleen ja lapsille? Mies ei pysty aamiaista itselleen (ruoanlaitosta muulle perheelle puhumattakaan) tekemään?

Ongelma miehelle oli nimenomaan se, että ruokapöydällä (paikan ainoalla pöydällä) pelattiin kello yksi päivällä eikä sitä tyhjennetty hänen aamiaistaan varten. En suostunut siihen vaan sanoin, että syö siellä pöydän toisessa päässä (hyvin mahtui, 8 hengen pöytä) tai terassilla. Suuttui siis, kun ei toteltu. Ihan totaalisen lapsellista käytöstä ja siksi otaksun, että sillä on ongelmat syvemmällä. Joku sanoi, että voisi olla suhde. Ex aikoinaan petti ja käyttäytyi tosi vihamielisesti mua kohtaan. Mietinkin, että olisi loogista vihata silloin perhettä koska se seisoo uuden rakkauden ja onnen tiellä eikä toisaalta haluaisi erota, mutta ei ollakaan enää yhdessä. Joka tapauksessa oli syy mikä hyvänsä, niin itselle tuli niin paha mieli, että melkein jo toivon että sen kun lähtisi kiukuttelemasta ja ottaisi uuden naisen, muuttuisi se mieli ainakin hetkeksi. Minä en ainakaan alkaisi roikkumaan miehessä, ei mun arki muuttuisi juurikaan kun kaiken teen kuitenkin itsenäisesti, mutta arjen kumppani ja piiiitkä aikainen läheinen ihminen kun lähtisi viereiltä, niin varmasti se muuttaisi oman elämän suunnan, eikä välttämättä parempaan. :( Harmittaa, todella, ja surettaa.

Vierailija
18/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokee itsensä ulkopuoliseksi? On sinä ja sinun lapset ja mies on siellä jossain taka-alalla, josta ottaa tarvittaessa esille? Onko mies saanut mahdollisuutta ottaa perheessä isompaa roolia vain oletko sinä vaan automattisesti ominut kaiken itsellesi? Ehkä hän alkaa pikkuhiljaa hahmottamaa millaista elämää haluaa elää?

Itse hän on itsensä ulkoistanut perheestä, kun esimerkiksi on alusta saakka nukkunut viikonloput puolille päivin ja kun me muut syödään lounasta niin hän juo kahvia, viikonloppuisin ei lähdettäisi kotoa mihinkään jos miehestä olisi kiinni. Ei ole koskaan huolehtinut lasten ateroiden säännöllisyydestä ja syöttäisi niille varmasti eineksiä 24/7. Matkoja hän ei varaa tai suunnittele, mä olen ne suunnitellut että saadaan elämyksiä perheen kanssa ja kahdestaan, kahdenkeskiset matkat olen varannut ja järkännyt hoitopaikat lapsille matkojen ajaksi. Puurokin on pikapuuro aina jos sellaisen on tehnyt. Nalkuttamisen ja opettamisen sijaan olenkin itse tehnyt nämä asiat, mielestäni pääsen itse helpommalla ja vähemmällä riidalla. En oikein käsitä, miten se voisi olla yhtäkkiä minun syy, että mies tuntee itensä ulkopuoliseksi kun ei itse ole koskaan "integroitunut" perheen arkeen. Siksi tuntuu kohtuuttomalta, että nyt ongelma kuitenkin olisi minussa/perheessä/lapsissa, vaikka nimenomaan mies on se, jolla  elämä on helppoa. Mistä se ahdistuu, kun sillä on asiat paremmin kuin hyvin. Tai pitäisi olla, näköjään ei ole. :( 

Rivien välistä pystyy lukemaan että mielestäsi kaikki vika on miehessä. Luultavasti myös miehesi vaistoaa tuon asenteesi ja ongelmat johtuvat siitä.

Minusta sellainen ei ole ollenkaan rivien välissä luettavissa. Päinvastoin, ilman marttyyrin asennetta ap on hommat tehnyt nimenomaan kun ei ole halunnut syyllistää ja nalkuttaa. Miksi naisen vastuulla olisi jakaa miehelle tehtäviä kuin yhdelle lapselle lisää, miksi mies ei osaa itse tarttua tekemättömiin hommiin ja ottaa vastuuta? 

Vierailija
19/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oksettava nainen!

Vierailija
20/85 |
28.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten tämän nyt sanoisi? Että osaan "vihata" tuollaisia naisia! Miehen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta millainen idiootti tuon kaiken mahdollistaa? Sopiiko tossukka naiseenkin?

No siis enhän mä nyt tässä mielestäni ole tehnyt mitään väärää, en mä voi toista PAKOTTAA heräämään viikonloppuna jos ei kaikista pyynnöistä ja toiveista huolimatta herää? Enkä mä jätä lapsia ruokkimatta sen takia periaatteesta, että mies ei sitä tee? Mä tekisin nämä samat asiat ilman miestäkin, se että hän ei tee, ei periaatteessa vaikuta siihen mitä mä teen. Voithan sä vihata mun kaltaisia naisia, mutta sitten sä vihaat äitejä. Mulle on tosi tärkeää, että lapsilla on perusarkirutiinit kunnossa ja että kodin arki on balanssissa. Olisinko mä hyvä vanhempi jos alkaisin pelata valtapeliä miehen kanssa ja leikkisin nukkuvaa sunnuntai aamuisin? En mä leiki mitään tommosia leikkejä, minulla on vastuu muistakin kun itsestäni.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yksi kolme