Lue keskustelun säännöt.
Mikä miestä vaivaa?
28.06.2016 |
Mies oli tosi pahalla päällä koko juhannuksen. Koko juhannus kulminoitui miehen totaaliseen hermostumiseen. Miehen ei ikinä lomilla tarvitse pakata kuin omat kamansa, mulla on kaikki lasten kantamukset ja omani, sekä perheen yhteiset. Huolehdin ruokaostoksista yms.
Mies lämmitti saunan ja grillasi, minä tein ruuat, siivosin, petasin, huolehdin lasten tarpeista, tein aamupalan, keitin kahvit ja mies istuskeli kuistilla ja joi olutta iltaisin, saunoi yksin. Mies ahdistui kun minä halusin nukkumaan jo puolilta öin, väsytti meinaan kun päivän touhusi.
Mutta takaisin siihen kilariin minkä sai. Heräsi siis myöhään ja me oltiin jo syöty aamupala ja pelattiin lasten kanssa ruokapöydässä peliä. Mies kivahti, että hän tulee pöytään nyt syömään. Sanoin, että jos herää päivällä niin ei voi vaatia, että pöytä tyhjenee aamupalaa varten, se ei ole reilua. Raivostui samantien ja marssi ulos. Sitten mökötti kauan ja menin jutteleemaan lopulta. Selitin, että ei hän voi vaatia perhettä mukautumaan hänen rytmiinsä ja siirtämään aamupalaa siiheksi kun hän herää päivällä yhdeltä. Mies huusi, että hän vihaa meidän perhettä ja vihaa minua, eikä halua enää olla missään tekemisissä meidän kanssa ja että haluaa eroon perheestä, haluaa erota.
Sanoin hänelle, että se onnistuu kyllä, en halua elää miehen kanssa jonka käsitys perhe-elämästä on näin vinksahtanut. Mies mökötti ja mä sitten lämmitin lapsille ruuan jämät päivälliseksi mitä oli jääkaapissa. Mies odotti että lapset oli syöneet ja tuli sitten heille marttyyrina aukomaan päätä, miten hän ei ilmeisesti sitten syö mitään. ??? Käytös oli ihan kuin teinin...
Sitten kotona mies palautui normaaliksi yhtäkkiä ja alkoi puhua lepertelevällä äänellä. Minua sen sijaan pelottaa ja miehen käytös ahdistaa. En pääse tuosta yli. Ei se voi olla arjesta uupunut sillä miehen ei tarvitse tehdä lasten eteen mitään. Sillä on mieluinen duuni, ei ole taloudellisia huolia eikä velkaa kuin asunnosta. Mies harrastaa mitä haluaa ja minä ja lapset ei rajoiteta sen elämää, koska mä niistä pääosin huolehdin. Mä sisustan kodin, laitan ruuan ja suunnittelen kauppalistat niin, että jos miehen tarvii jotain käydä niin ne voi vaan poimia mukaan hyllystä. Mä en pihtaa, päinvastoin, mieli tekisi useammin kuin miestä. Oon ihan nätti ja liikunnallinen, välitän tosi paljon mun läheisistä. Mä oon tehnyt miehen elämän helpoksi kun oman työni ohella hoidan kodin, ja teen sen mielelläni, en ole marttyyri. En osaa keksiä syytä itsestäni, sillä mä olen mieltänyt meidät ihan onnelliseksi. Pitäskö mun vaan ottaa lapset ja lähteä, lapset ei ole tehneet mitään ansaitakseen noin kammottavasti käyttäytyvän isän ja ei mies niistä edes haluaisi huolehtia.
Syy miksi mä teen kaiken on se, että mies ei tee. Ei se vaihda lakanoita ikinä, ei pyyhi pölyjä tai siivoa jääkaappia, vessaa yms. Se puunaa vaan itseään ja söisi lihapiirakoita, ei kokkaisi. Mikä voi saada miehen yhtäkkiä käyttäytymään noin? Mä ehdotin sille juhannusta kavereiden kanssa viime vuonna, koska mä itse kaipasin vaihtelua ja lapset olisivat päässeet mökille sukulaisten luo, mutta mies oli vastahakoinen ja käyttäytyi kuin mä olisin hylkäämässä perheeni. Unohdin sitten koko jutun, mutta nyt perhejuhannus meni kuitenkin näin. Osaako joku auttaa, mikä mun miestä vaivaa ja kyselkää vaikka lisäkysymyksiä, että saan lisää perspektiiviä.
Kommentit (85)
Vika on siinä, että annat sen käyttäytyä kuin teini. Vaadi olemaan aikuinen mies. Jos ei onnistu, heitä pihalle. En katselisi tuollaista päivääkään enkä todella ymmärrä miten voit haluta miestä, joka käyttäytyy kuin pikkupoika. Luulisi että lapsillekin olisi terveellistä saada malli miehestä.
Miksi se on lapsia halunnut, jos ei perhe kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisi minultakin kuppi nurin, jos en saisi aamiaista kun se ei sovi jonkun toisen kellottamaan kalenteriin. Ei sitä muu vaivaa, kun yksi paha päivä.
Oi, kielsikö joku aamiaisen? Vai oliko ongelma mielestäsi siinä, ettei ap valmistanut sitä miehelle erikseen, kun oli siis jo aamulla valmistanut itselleen ja lapsille? Mies ei pysty aamiaista itselleen (ruoanlaitosta muulle perheelle puhumattakaan) tekemään?
Ongelma miehelle oli nimenomaan se, että ruokapöydällä (paikan ainoalla pöydällä) pelattiin kello yksi päivällä eikä sitä tyhjennetty hänen aamiaistaan varten. En suostunut siihen vaan sanoin, että syö siellä pöydän toisessa päässä (hyvin mahtui, 8 hengen pöytä) tai terassilla. Suuttui siis, kun ei toteltu. Ihan totaalisen lapsellista käytöstä ja siksi otaksun, että sillä on ongelmat syvemmällä. Joku sanoi, että voisi olla suhde. Ex aikoinaan petti ja käyttäytyi tosi vihamielisesti mua kohtaan. Mietinkin, että olisi loogista vihata silloin perhettä koska se seisoo uuden rakkauden ja onnen tiellä eikä toisaalta haluaisi erota, mutta ei ollakaan enää yhdessä. Joka tapauksessa oli syy mikä hyvänsä, niin itselle tuli niin paha mieli, että melkein jo toivon että sen kun lähtisi kiukuttelemasta ja ottaisi uuden naisen, muuttuisi se mieli ainakin hetkeksi. Minä en ainakaan alkaisi roikkumaan miehessä, ei mun arki muuttuisi juurikaan kun kaiken teen kuitenkin itsenäisesti, mutta arjen kumppani ja piiiitkä aikainen läheinen ihminen kun lähtisi viereiltä, niin varmasti se muuttaisi oman elämän suunnan, eikä välttämättä parempaan. :( Harmittaa, todella, ja surettaa.
Miksi et ota asiasta itse vastuuta vaan odotat miehen lähtevän suhteesta? Että saat syyttää miestä yksin erosta? Sinä kirjoitat nyt elämänkerrassasi itsesestäsi sen sankarin ja miehestä syypään kaikkiin teidän ongelmiin, mutta ei se vaan niin mene. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokee itsensä ulkopuoliseksi? On sinä ja sinun lapset ja mies on siellä jossain taka-alalla, josta ottaa tarvittaessa esille? Onko mies saanut mahdollisuutta ottaa perheessä isompaa roolia vain oletko sinä vaan automattisesti ominut kaiken itsellesi? Ehkä hän alkaa pikkuhiljaa hahmottamaa millaista elämää haluaa elää?
Itse hän on itsensä ulkoistanut perheestä, kun esimerkiksi on alusta saakka nukkunut viikonloput puolille päivin ja kun me muut syödään lounasta niin hän juo kahvia, viikonloppuisin ei lähdettäisi kotoa mihinkään jos miehestä olisi kiinni. Ei ole koskaan huolehtinut lasten ateroiden säännöllisyydestä ja syöttäisi niille varmasti eineksiä 24/7. Matkoja hän ei varaa tai suunnittele, mä olen ne suunnitellut että saadaan elämyksiä perheen kanssa ja kahdestaan, kahdenkeskiset matkat olen varannut ja järkännyt hoitopaikat lapsille matkojen ajaksi. Puurokin on pikapuuro aina jos sellaisen on tehnyt. Nalkuttamisen ja opettamisen sijaan olenkin itse tehnyt nämä asiat, mielestäni pääsen itse helpommalla ja vähemmällä riidalla. En oikein käsitä, miten se voisi olla yhtäkkiä minun syy, että mies tuntee itensä ulkopuoliseksi kun ei itse ole koskaan "integroitunut" perheen arkeen. Siksi tuntuu kohtuuttomalta, että nyt ongelma kuitenkin olisi minussa/perheessä/lapsissa, vaikka nimenomaan mies on se, jolla elämä on helppoa. Mistä se ahdistuu, kun sillä on asiat paremmin kuin hyvin. Tai pitäisi olla, näköjään ei ole. :(
Rivien välistä pystyy lukemaan että mielestäsi kaikki vika on miehessä. Luultavasti myös miehesi vaistoaa tuon asenteesi ja ongelmat johtuvat siitä.
Minusta sellainen ei ole ollenkaan rivien välissä luettavissa. Päinvastoin, ilman marttyyrin asennetta ap on hommat tehnyt nimenomaan kun ei ole halunnut syyllistää ja nalkuttaa. Miksi naisen vastuulla olisi jakaa miehelle tehtäviä kuin yhdelle lapselle lisää, miksi mies ei osaa itse tarttua tekemättömiin hommiin ja ottaa vastuuta?
No mitä tulee vastuuttomuuteen ja välinpitämättömyyteen ja mikäli ne on luettavissa vioiksi, niin kyllä, vika on miehessä. Mitä tulee kontrollointiin ja asioiden järjestelyyyn niin vika on minussa, jos ne ovat vikoja. Mutta itse olen olosuhteista johtuen vastuussa kaikesta, en siksi, että haluaisin. Olisi aika ihanaa nukkua viikonloppuisin pitkään ja herätä aamupuurolle ja kahville. Tän lähes 10v aikana olen herännyt siihen ykköskertoja, taisi olla hääpäivän aamu yksi ja toinen oli yksi äitienpäivä. Ne asiat mitkä on miehelle arkisia ja vähäpätöisiä ovat mulle luksusta. Esimerkkinä tuo juhannus.. mies nukkuu pitkään ja kun perhe ei sitten olekaan valmis heti tyhjentämään pöytää miehen aamupalalle, hän ottaa oikeudekseen suuttua. En ikinä suuttuisi siitä, että muu perhe ei olekaan "odottanut" minun heräämistäni..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämän nyt sanoisi? Että osaan "vihata" tuollaisia naisia! Miehen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta millainen idiootti tuon kaiken mahdollistaa? Sopiiko tossukka naiseenkin?
No siis enhän mä nyt tässä mielestäni ole tehnyt mitään väärää, en mä voi toista PAKOTTAA heräämään viikonloppuna jos ei kaikista pyynnöistä ja toiveista huolimatta herää? Enkä mä jätä lapsia ruokkimatta sen takia periaatteesta, että mies ei sitä tee? Mä tekisin nämä samat asiat ilman miestäkin, se että hän ei tee, ei periaatteessa vaikuta siihen mitä mä teen. Voithan sä vihata mun kaltaisia naisia, mutta sitten sä vihaat äitejä. Mulle on tosi tärkeää, että lapsilla on perusarkirutiinit kunnossa ja että kodin arki on balanssissa. Olisinko mä hyvä vanhempi jos alkaisin pelata valtapeliä miehen kanssa ja leikkisin nukkuvaa sunnuntai aamuisin? En mä leiki mitään tommosia leikkejä, minulla on vastuu muistakin kun itsestäni.
Yksinkertaistetaan: Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja. Kumpi on tyhmempi toistaan? Tai mies tekee noin samasta syystä kun koirat nuolevat pallejaan, koska voi niin tehdä. Et sinä tässä nyt mikään viaton uhri ole vaan olet tehnyt itse omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässäsi ja sinun pitää niiden kanssa elää, eikä yksin syyttää miestä ja kysyä mikä häntä vaivaa, kun sinun pitäisi miettiä mikä sinua vaivaa, kun tuollaista elämää haluat elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisi minultakin kuppi nurin, jos en saisi aamiaista kun se ei sovi jonkun toisen kellottamaan kalenteriin. Ei sitä muu vaivaa, kun yksi paha päivä.
Oi, kielsikö joku aamiaisen? Vai oliko ongelma mielestäsi siinä, ettei ap valmistanut sitä miehelle erikseen, kun oli siis jo aamulla valmistanut itselleen ja lapsille? Mies ei pysty aamiaista itselleen (ruoanlaitosta muulle perheelle puhumattakaan) tekemään?
Ongelma miehelle oli nimenomaan se, että ruokapöydällä (paikan ainoalla pöydällä) pelattiin kello yksi päivällä eikä sitä tyhjennetty hänen aamiaistaan varten. En suostunut siihen vaan sanoin, että syö siellä pöydän toisessa päässä (hyvin mahtui, 8 hengen pöytä) tai terassilla. Suuttui siis, kun ei toteltu. Ihan totaalisen lapsellista käytöstä ja siksi otaksun, että sillä on ongelmat syvemmällä. Joku sanoi, että voisi olla suhde. Ex aikoinaan petti ja käyttäytyi tosi vihamielisesti mua kohtaan. Mietinkin, että olisi loogista vihata silloin perhettä koska se seisoo uuden rakkauden ja onnen tiellä eikä toisaalta haluaisi erota, mutta ei ollakaan enää yhdessä. Joka tapauksessa oli syy mikä hyvänsä, niin itselle tuli niin paha mieli, että melkein jo toivon että sen kun lähtisi kiukuttelemasta ja ottaisi uuden naisen, muuttuisi se mieli ainakin hetkeksi. Minä en ainakaan alkaisi roikkumaan miehessä, ei mun arki muuttuisi juurikaan kun kaiken teen kuitenkin itsenäisesti, mutta arjen kumppani ja piiiitkä aikainen läheinen ihminen kun lähtisi viereiltä, niin varmasti se muuttaisi oman elämän suunnan, eikä välttämättä parempaan. :( Harmittaa, todella, ja surettaa.
Miksi et ota asiasta itse vastuuta vaan odotat miehen lähtevän suhteesta? Että saat syyttää miestä yksin erosta? Sinä kirjoitat nyt elämänkerrassasi itsesestäsi sen sankarin ja miehestä syypään kaikkiin teidän ongelmiin, mutta ei se vaan niin mene. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Kyllä, ajattelin suhteesta lähtemistä juhannuksena. Ajattelin miten se muuttaa lasten elämää ja miten se muuttaa meidän arkea. Se tosiasia, että se ei muuta sitä mitenkään, on tosi surullista. Sitten tulee vuoroviikot tai tapaamiset, lapset laitetaan reput selässä isän luo viikonlopuksi nukkumaan patjalle, syömään lihapiirakoita ja katsomaan piirrettyjä aamuisin kun isä nukkuu. En minä siitä kärsi, mutta lasten arki muuttuisi täysin. MIehen tuntien siinä olisi varmasti aika pian äitipuoli ja nainen joka passaisi miestä, tekisi kaiken taas helpoksi. Miten lasten elämä helpottuisi, kun sama tilanne olisi päällä taas?
Pitääkö eron tapahtua ennen kuin "iskä" herää (symbolisesti ja konkreettisesti) siihen, että vanhemmuus ei ole vapaamatkustamista ja chillaamista, vaan vastuun kantamista, organisoimista, huolehtimista, hellyyden osoituksia kun teini kiukuttelee, yhteisiä muistoja, perheen kanssa vietettyä aikaa.. Voihan sitä toki erota vaan,mutta ensisijaisesti toivoisin, että mies löytäisi itsestään isän, aikuisen ja tasavertaisen kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämän nyt sanoisi? Että osaan "vihata" tuollaisia naisia! Miehen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta millainen idiootti tuon kaiken mahdollistaa? Sopiiko tossukka naiseenkin?
No siis enhän mä nyt tässä mielestäni ole tehnyt mitään väärää, en mä voi toista PAKOTTAA heräämään viikonloppuna jos ei kaikista pyynnöistä ja toiveista huolimatta herää? Enkä mä jätä lapsia ruokkimatta sen takia periaatteesta, että mies ei sitä tee? Mä tekisin nämä samat asiat ilman miestäkin, se että hän ei tee, ei periaatteessa vaikuta siihen mitä mä teen. Voithan sä vihata mun kaltaisia naisia, mutta sitten sä vihaat äitejä. Mulle on tosi tärkeää, että lapsilla on perusarkirutiinit kunnossa ja että kodin arki on balanssissa. Olisinko mä hyvä vanhempi jos alkaisin pelata valtapeliä miehen kanssa ja leikkisin nukkuvaa sunnuntai aamuisin? En mä leiki mitään tommosia leikkejä, minulla on vastuu muistakin kun itsestäni.
Hmm korjaan sen verran, että en koe olevani uhri. Jos en olisi kiinnostunut mieheni voinnista en olisi luonut tätä keskustelua tänne.
Yksinkertaistetaan: Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja. Kumpi on tyhmempi toistaan? Tai mies tekee noin samasta syystä kun koirat nuolevat pallejaan, koska voi niin tehdä. Et sinä tässä nyt mikään viaton uhri ole vaan olet tehnyt itse omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässäsi ja sinun pitää niiden kanssa elää, eikä yksin syyttää miestä ja kysyä mikä häntä vaivaa, kun sinun pitäisi miettiä mikä sinua vaivaa, kun tuollaista elämää haluat elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin tuli mieleen toinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen.
Tai sitten vaan ihan helvetin tylsä nainen, joka käyttäytyy kun mikäkin pikkulapsi yrittäessään käyttäytyä juurikin niin kuin olettaa miehen haluavan ja tekee kaiken sitä silmällä pitäen, että miellyttää miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen.
TÄSTÄ olisin kiinnostunut kuulemaan lisää. Olen pitänyt sitä vaihtoehtona teoriassa, mutta energia ei riitä kyttäämiseen ja mustasukkaisuuteen. Miten se näin niin kuin lapsiperheen arjessa näkyy, se toinen nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisi minultakin kuppi nurin, jos en saisi aamiaista kun se ei sovi jonkun toisen kellottamaan kalenteriin. Ei sitä muu vaivaa, kun yksi paha päivä.
Oi, kielsikö joku aamiaisen? Vai oliko ongelma mielestäsi siinä, ettei ap valmistanut sitä miehelle erikseen, kun oli siis jo aamulla valmistanut itselleen ja lapsille? Mies ei pysty aamiaista itselleen (ruoanlaitosta muulle perheelle puhumattakaan) tekemään?
Ongelma miehelle oli nimenomaan se, että ruokapöydällä (paikan ainoalla pöydällä) pelattiin kello yksi päivällä eikä sitä tyhjennetty hänen aamiaistaan varten. En suostunut siihen vaan sanoin, että syö siellä pöydän toisessa päässä (hyvin mahtui, 8 hengen pöytä) tai terassilla. Suuttui siis, kun ei toteltu. Ihan totaalisen lapsellista käytöstä ja siksi otaksun, että sillä on ongelmat syvemmällä. Joku sanoi, että voisi olla suhde. Ex aikoinaan petti ja käyttäytyi tosi vihamielisesti mua kohtaan. Mietinkin, että olisi loogista vihata silloin perhettä koska se seisoo uuden rakkauden ja onnen tiellä eikä toisaalta haluaisi erota, mutta ei ollakaan enää yhdessä. Joka tapauksessa oli syy mikä hyvänsä, niin itselle tuli niin paha mieli, että melkein jo toivon että sen kun lähtisi kiukuttelemasta ja ottaisi uuden naisen, muuttuisi se mieli ainakin hetkeksi. Minä en ainakaan alkaisi roikkumaan miehessä, ei mun arki muuttuisi juurikaan kun kaiken teen kuitenkin itsenäisesti, mutta arjen kumppani ja piiiitkä aikainen läheinen ihminen kun lähtisi viereiltä, niin varmasti se muuttaisi oman elämän suunnan, eikä välttämättä parempaan. :( Harmittaa, todella, ja surettaa.
Miksi et ota asiasta itse vastuuta vaan odotat miehen lähtevän suhteesta? Että saat syyttää miestä yksin erosta? Sinä kirjoitat nyt elämänkerrassasi itsesestäsi sen sankarin ja miehestä syypään kaikkiin teidän ongelmiin, mutta ei se vaan niin mene. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Kyllä, ajattelin suhteesta lähtemistä juhannuksena. Ajattelin miten se muuttaa lasten elämää ja miten se muuttaa meidän arkea. Se tosiasia, että se ei muuta sitä mitenkään, on tosi surullista. Sitten tulee vuoroviikot tai tapaamiset, lapset laitetaan reput selässä isän luo viikonlopuksi nukkumaan patjalle, syömään lihapiirakoita ja katsomaan piirrettyjä aamuisin kun isä nukkuu. En minä siitä kärsi, mutta lasten arki muuttuisi täysin. MIehen tuntien siinä olisi varmasti aika pian äitipuoli ja nainen joka passaisi miestä, tekisi kaiken taas helpoksi. Miten lasten elämä helpottuisi, kun sama tilanne olisi päällä taas?
Pitääkö eron tapahtua ennen kuin "iskä" herää (symbolisesti ja konkreettisesti) siihen, että vanhemmuus ei ole vapaamatkustamista ja chillaamista, vaan vastuun kantamista, organisoimista, huolehtimista, hellyyden osoituksia kun teini kiukuttelee, yhteisiä muistoja, perheen kanssa vietettyä aikaa.. Voihan sitä toki erota vaan,mutta ensisijaisesti toivoisin, että mies löytäisi itsestään isän, aikuisen ja tasavertaisen kumppanin.
Miten olet sitten ajatellut tukea miestä tässä heräämisessä? :D Ohjaat, opastat ja säätelet niin, että kaikki menee tismalleen oikein sinun tahtomalla tavalla ja määrittelet millaista sen isyyden tulee olla? Mies on kelvoton asuinkumppani ja isä. Hänen puutteensa on nyt todettu. Nyt on oma vuorosi. Tuskin sinä täydellinen ja virheetön ole, joten mieti hetki missä kohtaa meni pieleen, että miehellä ei sitä roolia teidän perheessä ole.
Vierailija kirjoitti:
Oksettava nainen!
Niinpä. Minä ja minun täydellisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitäisi olla sinun tasavertainen kumppani ja vanhempi mutta koska sinä teet kaiken itse niin tasavertaisuus ei toteudu. Siinä voi helposti tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja voi tulla tunne ettei voi vaikuttaa omaan elämään vaan pitää elää ja olla sinun käsikirjoituksen mukaan. Suosittelen siis että lähdet muutamaksi päiväksi lomalle ja annat miehen olla lasten kanssa, mitä sitten vaikka söisivät pari päivää eineksiä. Jatkossa annat miehen osallistua arkeen tehden asioita omalla tavallaan. Lisäksi koko perheelle tai isälle ja lapsille uusi harrastus missä on oma rooli isälle jota sinä et voi korvata.
Minusta on jännä huomata miten paljon vihaa kohdistetaan naisiin, jotka tekevät kodissa kaiken. Miksi naisia vihataan sen takia, että hän ei nalkuta/vaadi/pakota? Mä uskoin itse vuorovaikutukseen ja siihen, että kun tekee hyvää, saa hyvää. Se ei vaan koskaan kääntynyt meillä niin vaan miehestä tuli entistä kiukkuisempi kun jotain häneltä pyytää. Arjen ahneudeksi minä sitä nimittäisin, että kun on saanut kaiken valmiina sitä pidetään itsestään selvyytenä. Jos lapset olisivat miehelle maailman rakkaimpia, hän varmasti tekisi ja puuhastelisi niiden kanssa vapaapäivisin? Hän varmasti veisi perheen piknikille tai leffaan, ehdottaisi tekemistä yhdessä? Miksi ihmeessä vihataan naista joka elää perheelleen mutta ei miestä joka haluaa perheen, mutta ei ottaa siitä mitään vastuuta? Onko näitä vapaamatkustajamiehiä enemmänkin ja mistä se viha naisia kohtaan tulee? Eihän teitä kukaan ole pakottanut perhettä perustamaan tai ostamaan sitä taloa, itsekin haluan helppoa asumista ja mahdollisimman vähän arkea kuormittavia asioita, että jää aikaa elää ja nauttia. Nautinto kuitenkin on aika minimissä, kun kumppani eli mies ei ole mihinkään tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitäisi olla sinun tasavertainen kumppani ja vanhempi mutta koska sinä teet kaiken itse niin tasavertaisuus ei toteudu. Siinä voi helposti tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja voi tulla tunne ettei voi vaikuttaa omaan elämään vaan pitää elää ja olla sinun käsikirjoituksen mukaan. Suosittelen siis että lähdet muutamaksi päiväksi lomalle ja annat miehen olla lasten kanssa, mitä sitten vaikka söisivät pari päivää eineksiä. Jatkossa annat miehen osallistua arkeen tehden asioita omalla tavallaan. Lisäksi koko perheelle tai isälle ja lapsille uusi harrastus missä on oma rooli isälle jota sinä et voi korvata.
Mä olen tehnyt näin, kerran vuodessa ainakin. Ongelma on se, että mies vie silloin lapset hoitoon. Kerran olen saanut puhelun hoitopaikasta kun olin itse viihteellä, että lapsi on sairas. En edes tiennyt, että lapsi on hoidossa vaan luulin, että kotona miehen hoidossa. :( Viime vuonna olin laivalla ja lapsi laittoi viestiä, että isä raivoaa ja huutaa. Kun mies esimerkiksi kuljettaa lapsia harrastuksiin saattaa kilahtaa autossa ja uhata jättävänsä pysäkille jos eivät tottele. Mä jotenkin luulen, että mun mies on vaan huono isä.
Hän on vaan suhteessa huonompi ihminen, kuin sinä. Etkä oikein voi erotakaa, kun sinulla ei olisi ketään jota haukkua, eikä oman egon jatketta, jonka avulla voit päteä ja tuntea olevasi parempi ihminen.
Jaxuhali<3
Miehesi on huono isä ja huono puoliso. En ymmärrä miksi edes olet tuollaisessa suhteessa? Lapset tuskin tuntevat isäänsä muuta kuin pelottavana aikuisena, joten miksi et vain tekisi elämästänne helpompaa ja eroaisi? Mies ei edes ilmeisesti pyytänyt anteeksi käytöstään juhannuksena? Ja sinä teit hänelle aamupalan? Mieti millaisen parisuhde- ja miehenmallin annat lapsillenne: isä/mies on pelottava huutaja, jota saa vatsasykkyrällä jännittää kesken kivan perhepelinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen.
Tai sitten vaan ihan helvetin tylsä nainen, joka käyttäytyy kun mikäkin pikkulapsi yrittäessään käyttäytyä juurikin niin kuin olettaa miehen haluavan ja tekee kaiken sitä silmällä pitäen, että miellyttää miestä.
Jännä miten eri silmin tätäkin kertomusta voi lukea. Minä en saa ollenkaan sellaista kuvaa, että ap olisi mikään kynnysmatto joka vain koittaa miellyttää miestä. Päinvastoin koen hänet vahvana naisena, joka pyörittää arkea ja jonka elämä ei pahemmin muuttuisi, vaikka tuo yksi kiukutteleva, toimeton osatekijä perheestä ("perheestä") lähtisikin. Päinvastoin, miehestä tulisi (on jo) ressukka, joka ei pärjäisi lasten kanssa, ei tiedä kuinka toimia, kuinka suunnitella viikon ruokalistat (oikeasti, einekset EIVÄT OLE ruokaa pidemmän päälle), koska lapsilla on lääkärit, rokotukset, neuvolat, kokeet, kaverisynttärit... Juuri tätä metatyötä, joka kaiken aktuaalisen työnkin kanssa on varmaan ap:n vastuulla.
Jonkunhan sitä arkea on pyöritettävä, lapsia varten. Isä ei sitä tee.
Ja sama asenne jatkuu tässäkin: "Miksi mies ei osaa tehdä mitään oikein, minähän teen kaiken oikein?"