Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat kumoavat kaikki kiellot ja ohjeistukset
Epätoivoinen
28.06.2016 |
Meillä on vähän ikävä tilanne. Isovanhemmat (minun vanhempani) asuvat kaukana, mutta ovat lapselle todella todella tärkeitä. Vierailessamme isovanhemmilla olemme aina useamman päivän. Esim. nyt olemme luvanneet olla viikon, mutta tekisi mieli lähteä jo yhden illan jälkeen kotiin. Lapsesta tulee ihan hirveä hemmoteltu kitisevä kakara täällä. Ei suostu syömään ruokaa, koska tietää isovanhempien huolestuvan ja tuputtavat leipää ja herkkuja sen jälkeen. Lapsi on muutenkin todella huono syömään ja olemme tehneet ison työn kotona, että saamme hänet syömään monipuolisesti. Lisäksi vanhempani antavat hänen tehdä ihan mitä vaan. Jos kiellän jotain, niin jompikumpi on heti sanomassa, että kyllä lapsi nyt täällä saa tehdä sitä tätä ja tuota. Ja sitten, kun lapsi alkaa käyttäytyä niin tyhmästi, että hekään ei enää jaksa, alkaa valitus minulle siitä, kuinka en pidä kuria ja annan kaiken periksi.
Alan olla todella turhautunut tähän. Samasta asiasta keskustellaan joka vierailulla. Vanhempani eivät tunnu millään tajuavan, että vika on heidän toiminnassaan eikä meidän kasvatuksessa. Isovanhemmilla on kuulemma oikeus hemmotella ja olla löysempiä. Tästä olen osittain samaa mieltä, mutta mielestäni vanhempien jo asettamia kieltoja ei saa kumota. Eikä ruokia korvata herkuilla. Onko muilla tällaista?
Kommentit (55)
Mihin se sinun auktoriteetti vanhempana katoaa, kun astutte sun vanhempien ovesta sisään? Vaikka mun äiti olisi antanut mun lasten tehdä mitä, jos minä sanoin ei se oli ei. Toi syömishomma on toki kinkkisempi, mutta sen kanssa päätin, että kun ollaan jonkun muun kotona, mennään heidän sääntöjen mukaan. Kotona sitten mun sääntöjen mukaan. Eli meilläkin esikoinen eli pelkillä viinirypäleillä, kun oli mummolassa. Elossa tuo vielä on, nyt 15v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Joo joo. Uskotaan uskotaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Ei ne kauempaa tuollaisten marttyyri-isovanhempien kanssa viihtyisikään.
"Kun en saa hemmotella kakaraa pilalle, viitata kintaalla kaikille vanhempien säännöille ja kielloille ja sitten syyttää vanhempia kurin puutteesta, käyttäydyn kostoksi kuin idiootti".
Ei ne lapsenlapset tai aikuiset lapser mitään teekään tuollaisilla isovanhemmilla ja vanhemmilla, että sikäli hyvä tilanne teille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Mihin se sinun auktoriteetti vanhempana katoaa, kun astutte sun vanhempien ovesta sisään? Vaikka mun äiti olisi antanut mun lasten tehdä mitä, jos minä sanoin ei se oli ei. Toi syömishomma on toki kinkkisempi, mutta sen kanssa päätin, että kun ollaan jonkun muun kotona, mennään heidän sääntöjen mukaan. Kotona sitten mun sääntöjen mukaan. Eli meilläkin esikoinen eli pelkillä viinirypäleillä, kun oli mummolassa. Elossa tuo vielä on, nyt 15v.
Se katoaa konfliktin pelkoon. Meillä on äitini kanssa todella ongelmallinen suhde. Tilanne päätyy todella helposti riidaksi, enkä sitä halua lapsen nähden. Toivoisin, että aikuisten kesken voitaisin selvittää asiat puhumalla, mutta ei tunnu onnistuvan. Lisäksi lapsi menee joka kerta ihan hämilleen, kun kiellän jotain ja mummu ja pappa hymistelevät vieressä "kyllä se täällä saa tehdä". Jos joskus kunnioittavat jotain kieltoani, esim. ettei saa soittaa pilliin kun talossa on myös koira, se perustellaan "äiti ei halua että teet noin". Sen sijaan, että kertoisivat koiran korviin sattuvan. Rasittavaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Ei ne kauempaa tuollaisten marttyyri-isovanhempien kanssa viihtyisikään.
"Kun en saa hemmotella kakaraa pilalle, viitata kintaalla kaikille vanhempien säännöille ja kielloille ja sitten syyttää vanhempia kurin puutteesta, käyttäydyn kostoksi kuin idiootti".
Ei ne lapsenlapset tai aikuiset lapser mitään teekään tuollaisilla isovanhemmilla ja vanhemmilla, että sikäli hyvä tilanne teille kaikille.
Ai sinusta idioottina käyttäytyminen on sitä, että vanhemmat joutuvat kantamaan lapsistaan 100% vastuun, oltiin missä tahansa.
Olen äärettömän kyllästynyt siihen, että isovanhempana en saa tehdä yhtään mitään ja samaan aikaan joudun tekemään kaiken, mitä lapset olettavat minun tekevän. Jos en minuna kelpaa, en todellakaan kaipaa niitä lapsiani ja lapsenlapsia kiukuttelemaan milloin mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Eli mitän välimuotoa ei ole. Mene pois ja kiillota vaikka marttyyrikruunua vähän lisää.
Ap, kuinka kauan teillä omassa kodissa menee uudestaan aikaa siihen, että lapsi oppii taas syömään sitä mitä vanhemmat käskee syömään? Jos vain pari päivää, niin antaisin tämän verran löysää mummolassa. Jos taas lapsesta tulee liiallisen sokerin takia liian levoton ja keskittymiskyvytön, niin pitäisin sellaisen saarnan isovanhemmille, jotta korvat soi vielä ensi joulunakin.
Jos taas ruokavaliolla ei ole käytöksen kanssa niin suurta yhtenevää roolia, niin antaisin herkutella. Muuten sitten komentaisin lasta normaalisti ja käskisin isovanhempien pitää suunsa kiinni siinä vaiheessa. Rajat on oltava ihan kaikilla. Ymmärrän että mummolassa otetaan löysemmin, mutta ei se tarkoita sitä, että lapsi saa liikaa valtaa riehumiselleen, eikä tarvitse korvaansa lotkauttaa vanhempiensa ohjeille.
Tämä on sinun tehtäväsi ap. Jos ei keskustelut auta, niin hoidat homman niinkuin kuuluu ja voit illalla todeta isovanhemmille "mitä minä sanoin", kun lasta ei ole päästetty ihan villiintymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sanoin aikanaan jos joku asia ei miellyttänyt mitä tulee lapseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se sinun auktoriteetti vanhempana katoaa, kun astutte sun vanhempien ovesta sisään? Vaikka mun äiti olisi antanut mun lasten tehdä mitä, jos minä sanoin ei se oli ei. Toi syömishomma on toki kinkkisempi, mutta sen kanssa päätin, että kun ollaan jonkun muun kotona, mennään heidän sääntöjen mukaan. Kotona sitten mun sääntöjen mukaan. Eli meilläkin esikoinen eli pelkillä viinirypäleillä, kun oli mummolassa. Elossa tuo vielä on, nyt 15v.
Se katoaa konfliktin pelkoon. Meillä on äitini kanssa todella ongelmallinen suhde. Tilanne päätyy todella helposti riidaksi, enkä sitä halua lapsen nähden. Toivoisin, että aikuisten kesken voitaisin selvittää asiat puhumalla, mutta ei tunnu onnistuvan. Lisäksi lapsi menee joka kerta ihan hämilleen, kun kiellän jotain ja mummu ja pappa hymistelevät vieressä "kyllä se täällä saa tehdä". Jos joskus kunnioittavat jotain kieltoani, esim. ettei saa soittaa pilliin kun talossa on myös koira, se perustellaan "äiti ei halua että teet noin". Sen sijaan, että kertoisivat koiran korviin sattuvan. Rasittavaa. Ap
Eli ongelma ei ole isovanhempien ja lastenlasten suhteessa vaan sun ja sun äitisi suhteessa. No, siihen ei auta mikään muu kuin se, että te joko selvitätte välinne tai ette tapaa lastenlasten läsnäollessa. Tuohon sun esimerkkiin sen verran, että ehkäpä vanhempasi näkevät asian todella noin? Tuntisivatko koiransa vähän paremmin ja tietäisivät että se kenen korviin sattuu on sinä eikä se koira? Eli laajemmin: voisko olla niin, että komennat lasta tarpeettomasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Ei ne kauempaa tuollaisten marttyyri-isovanhempien kanssa viihtyisikään.
"Kun en saa hemmotella kakaraa pilalle, viitata kintaalla kaikille vanhempien säännöille ja kielloille ja sitten syyttää vanhempia kurin puutteesta, käyttäydyn kostoksi kuin idiootti".
Ei ne lapsenlapset tai aikuiset lapser mitään teekään tuollaisilla isovanhemmilla ja vanhemmilla, että sikäli hyvä tilanne teille kaikille.
Ai sinusta idioottina käyttäytyminen on sitä, että vanhemmat joutuvat kantamaan lapsistaan 100% vastuun, oltiin missä tahansa.
Olen äärettömän kyllästynyt siihen, että isovanhempana en saa tehdä yhtään mitään ja samaan aikaan joudun tekemään kaiken, mitä lapset olettavat minun tekevän. Jos en minuna kelpaa, en todellakaan kaipaa niitä lapsiani ja lapsenlapsia kiukuttelemaan milloin mistäkin.
Idioottimaista on ainoastaan sinun typerä marttyyrikäytöksesi. Et tainnut ymmärtää viestiäni alkuunkaan.
Taas ymmärrän miten onnellisessa asemassa olen kun lapsillani on isovanhemmat, jotka haluavat olla osa lastenlastensa elämää ja jotka kunnioittavat päätöksiäni koskien lapsiani.
Jos lapsi ei saa lyödä kotona, ei se ole ok mummolassakaan. Jos lapsi ei saa raivarilla tahtoaan läpi kotona, ei saa sitä mummolassakaan. Varsin loogista, paitsi eräille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Eli mitän välimuotoa ei ole. Mene pois ja kiillota vaikka marttyyrikruunua vähän lisää.
Ap, kuinka kauan teillä omassa kodissa menee uudestaan aikaa siihen, että lapsi oppii taas syömään sitä mitä vanhemmat käskee syömään? Jos vain pari päivää, niin antaisin tämän verran löysää mummolassa. Jos taas lapsesta tulee liiallisen sokerin takia liian levoton ja keskittymiskyvytön, niin pitäisin sellaisen saarnan isovanhemmille, jotta korvat soi vielä ensi joulunakin.
Jos taas ruokavaliolla ei ole käytöksen kanssa niin suurta yhtenevää roolia, niin antaisin herkutella. Muuten sitten komentaisin lasta normaalisti ja käskisin isovanhempien pitää suunsa kiinni siinä vaiheessa. Rajat on oltava ihan kaikilla. Ymmärrän että mummolassa otetaan löysemmin, mutta ei se tarkoita sitä, että lapsi saa liikaa valtaa riehumiselleen, eikä tarvitse korvaansa lotkauttaa vanhempiensa ohjeille.
Tämä on sinun tehtäväsi ap. Jos ei keskustelut auta, niin hoidat homman niinkuin kuuluu ja voit illalla todeta isovanhemmille "mitä minä sanoin", kun lasta ei ole päästetty ihan villiintymään.
Käytös pysyy ihan ok, mutta maha menee joka kerta sekaisin ja lapsi pissaa täällä ollessaan aina sänkyyn, kun on saanut litratolkulla mehua päivän aikana. Hampaat kiittää ja minä saan haukut, kun en ole opettanut lasta vielä yökuivaksi. Kumma kun kotona ei pissaa sänkyyn ja yksi pissatus yössä riittää. Lisäksi kotona tapellaan sitten seuraava viikko tai puolitoista syömisten kanssa. Myös lapsen uhma meitä kohtaan on ihan älytöntä ensimmäiset päivät vierailujen jälkeen. Tavallisesti lapsi on suht helppo ja kiltti kolmevuotias. Näiden vierailujen jälkeen ihan hirveä vähän aikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se sinun auktoriteetti vanhempana katoaa, kun astutte sun vanhempien ovesta sisään? Vaikka mun äiti olisi antanut mun lasten tehdä mitä, jos minä sanoin ei se oli ei. Toi syömishomma on toki kinkkisempi, mutta sen kanssa päätin, että kun ollaan jonkun muun kotona, mennään heidän sääntöjen mukaan. Kotona sitten mun sääntöjen mukaan. Eli meilläkin esikoinen eli pelkillä viinirypäleillä, kun oli mummolassa. Elossa tuo vielä on, nyt 15v.
Se katoaa konfliktin pelkoon. Meillä on äitini kanssa todella ongelmallinen suhde. Tilanne päätyy todella helposti riidaksi, enkä sitä halua lapsen nähden. Toivoisin, että aikuisten kesken voitaisin selvittää asiat puhumalla, mutta ei tunnu onnistuvan. Lisäksi lapsi menee joka kerta ihan hämilleen, kun kiellän jotain ja mummu ja pappa hymistelevät vieressä "kyllä se täällä saa tehdä". Jos joskus kunnioittavat jotain kieltoani, esim. ettei saa soittaa pilliin kun talossa on myös koira, se perustellaan "äiti ei halua että teet noin". Sen sijaan, että kertoisivat koiran korviin sattuvan. Rasittavaa. Ap
Eli ongelma ei ole isovanhempien ja lastenlasten suhteessa vaan sun ja sun äitisi suhteessa. No, siihen ei auta mikään muu kuin se, että te joko selvitätte välinne tai ette tapaa lastenlasten läsnäollessa. Tuohon sun esimerkkiin sen verran, että ehkäpä vanhempasi näkevät asian todella noin? Tuntisivatko koiransa vähän paremmin ja tietäisivät että se kenen korviin sattuu on sinä eikä se koira? Eli laajemmin: voisko olla niin, että komennat lasta tarpeettomasti?
Lapsi on vasta kolmevuotias, joten ei voi tavata 400km päässä asuvia isovanhempia vielä yksin. Meidän välien selvittäminen taas on kiinni äidistäni. Kuten ehkä jo tajusit, minä annan periksi, koska muuten äitini alkaa riehumaan. On epävakaa persoona enkä halua lapsen näkevän itselleen tärkeää ihmistä siinä tilassa mihin äitini raivostuessaan menee. En myöskään komenna turhaan. Koira ei ollut vanhempieni vaan vieraiden.
Mummolassa voi olla eri säännöt kuin kotona. Niin ärsyttävää kuin se vanhemmasta ehkä onkin. Muistan itsekin miten ärsytti, kun äiti vei lapset ennen ruoka-aikaa salavihkaa toiseen huoneeseen ja tarjosi tomusokerilla kuorrutettamiaan rusinoita. Olin hyvin hyvin vihainen siitä.
Kukaan ei kuitenkaan kuole, vaikka söisi pari päivää vuodessa pullaa ja sokerirusinoita.
Takaisin ruotuun pääsee taas tarjoamalla ruoka-aikaan kunnon ruokaa ja jos siitä uhkaa tulla sirkusta tai nirsoiluesitys, korjataan ruoka tyynesti pois ja todeta, että seuraava ruoka aika on sitten päivällinen/iltapala/mikä nyt kulloinkin on vuorossa. Tärkeintä on, ettei lähde siihen nirsoilushowun mukaan.
Krantuinkin lapsi syö lopulta oikeaa ruokaa, kun on nälkä, paitsi jos on aivan aspergeri ja nirsoista nirsoin.
Jos tilanne on se, että isovanhemmistakin jotkut ruokailuun liittyvät tilanteet eivät mene toivotusti, kannattaa puhua siitä yhdessä ja rauhallisesti, silloin konsensukseen todennäköisesti pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Ei ne kauempaa tuollaisten marttyyri-isovanhempien kanssa viihtyisikään.
"Kun en saa hemmotella kakaraa pilalle, viitata kintaalla kaikille vanhempien säännöille ja kielloille ja sitten syyttää vanhempia kurin puutteesta, käyttäydyn kostoksi kuin idiootti".
Ei ne lapsenlapset tai aikuiset lapser mitään teekään tuollaisilla isovanhemmilla ja vanhemmilla, että sikäli hyvä tilanne teille kaikille.
Ai sinusta idioottina käyttäytyminen on sitä, että vanhemmat joutuvat kantamaan lapsistaan 100% vastuun, oltiin missä tahansa.
Olen äärettömän kyllästynyt siihen, että isovanhempana en saa tehdä yhtään mitään ja samaan aikaan joudun tekemään kaiken, mitä lapset olettavat minun tekevän. Jos en minuna kelpaa, en todellakaan kaipaa niitä lapsiani ja lapsenlapsia kiukuttelemaan milloin mistäkin.
Idioottimaista on ainoastaan sinun typerä marttyyrikäytöksesi. Et tainnut ymmärtää viestiäni alkuunkaan.
Taas ymmärrän miten onnellisessa asemassa olen kun lapsillani on isovanhemmat, jotka haluavat olla osa lastenlastensa elämää ja jotka kunnioittavat päätöksiäni koskien lapsiani.
Jos lapsi ei saa lyödä kotona, ei se ole ok mummolassakaan. Jos lapsi ei saa raivarilla tahtoaan läpi kotona, ei saa sitä mummolassakaan. Varsin loogista, paitsi eräille.
Mikä marttyyrikäytös?
Minä en ole piikomassa lapsilleni, joten meillä voi käydä (ja käyvät), mutta en tarjoa mitään, koska siitä syntyy helposti konfliksi. Vanhemmilla on omat käsityksensä siitä, mitä sopii tarjota, joten jotta en aiheuta mitään isoilla kirjaimilla käytävää keskustelua, niin en tarjoa mitään. Siksi ei synny itkupotkuraivareita siitä, että ei kelpaa tai kelpaa liian hyvin.
Kunnioitan lastenlasteni elämää ja juuri siksi en sekaannu siihen mitenkään, vaikka itse olisin valmis tekemään toisin. Pidän suuni kiinni ja annan lastenlasten saada raivareitaan, jotka vanhemmat voisivat helposti estää, mutta eivät halua.
Sinäkö sitten kuvittelet omistavasi lapsen kuten lemmikkieläin omistetaan ja olet hurmiollisen vakuuttunut, että vain sinä ja vain sinä tiedät mikä on lapselle hyväksi?
Anna sitten isovanhemmille tilaa olla isovanhempia, jos he kerran niin tärkeitä ovat! Jalkojen levittäminen miehelle ei anna sinulle mitään diktatuurimaista rajotonta valtaa määrittää miten esim. vanhempiesi kotona käyttäydytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Ei ne kauempaa tuollaisten marttyyri-isovanhempien kanssa viihtyisikään.
"Kun en saa hemmotella kakaraa pilalle, viitata kintaalla kaikille vanhempien säännöille ja kielloille ja sitten syyttää vanhempia kurin puutteesta, käyttäydyn kostoksi kuin idiootti".
Ei ne lapsenlapset tai aikuiset lapser mitään teekään tuollaisilla isovanhemmilla ja vanhemmilla, että sikäli hyvä tilanne teille kaikille.
Ai sinusta idioottina käyttäytyminen on sitä, että vanhemmat joutuvat kantamaan lapsistaan 100% vastuun, oltiin missä tahansa.
Olen äärettömän kyllästynyt siihen, että isovanhempana en saa tehdä yhtään mitään ja samaan aikaan joudun tekemään kaiken, mitä lapset olettavat minun tekevän. Jos en minuna kelpaa, en todellakaan kaipaa niitä lapsiani ja lapsenlapsia kiukuttelemaan milloin mistäkin.
Miten sä voit olla äärimmäisen kyllästynyt siihen, että joudut tekemään kaiken, jos et edes puhu suoraan lapsenlapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Talossa talon tavoilla.
Joo jos kyseessä on isoista ihmisistä. Mun mielestä 3-vuotias tarvitsee ja kaipaa rutiineja elämässään, vaikka matkustaisi kuuhun. Ja järkevät ihmiset ymmärtävät tämän asian, eikä ala mihinkään typeriin valtaleikkeihin. Viidennestä vuodesta eteenpäin voidaan katsoa niitä löysiä rajoja ja rennompaa otetta, kun lapsi alkaa olemaan siinä iässä, ettei rutiineihin pääsemiseen mene viikkoa-puoltatoista viikkoa, kun on kotiuduttu isovanhempien luota.
Hahhah. Kolmevuotias vedättää neljää aikuista. Se tykkää katsella,kun aikuiset ovat toistensa tukassa kiinni.
Alue: Aihe vapaa
Kotona on kotisäännöt, isovanhempien luons omat, löysää pipoa.