Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat kumoavat kaikki kiellot ja ohjeistukset
Epätoivoinen
28.06.2016 |
Meillä on vähän ikävä tilanne. Isovanhemmat (minun vanhempani) asuvat kaukana, mutta ovat lapselle todella todella tärkeitä. Vierailessamme isovanhemmilla olemme aina useamman päivän. Esim. nyt olemme luvanneet olla viikon, mutta tekisi mieli lähteä jo yhden illan jälkeen kotiin. Lapsesta tulee ihan hirveä hemmoteltu kitisevä kakara täällä. Ei suostu syömään ruokaa, koska tietää isovanhempien huolestuvan ja tuputtavat leipää ja herkkuja sen jälkeen. Lapsi on muutenkin todella huono syömään ja olemme tehneet ison työn kotona, että saamme hänet syömään monipuolisesti. Lisäksi vanhempani antavat hänen tehdä ihan mitä vaan. Jos kiellän jotain, niin jompikumpi on heti sanomassa, että kyllä lapsi nyt täällä saa tehdä sitä tätä ja tuota. Ja sitten, kun lapsi alkaa käyttäytyä niin tyhmästi, että hekään ei enää jaksa, alkaa valitus minulle siitä, kuinka en pidä kuria ja annan kaiken periksi.
Alan olla todella turhautunut tähän. Samasta asiasta keskustellaan joka vierailulla. Vanhempani eivät tunnu millään tajuavan, että vika on heidän toiminnassaan eikä meidän kasvatuksessa. Isovanhemmilla on kuulemma oikeus hemmotella ja olla löysempiä. Tästä olen osittain samaa mieltä, mutta mielestäni vanhempien jo asettamia kieltoja ei saa kumota. Eikä ruokia korvata herkuilla. Onko muilla tällaista?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Ei ne kauempaa tuollaisten marttyyri-isovanhempien kanssa viihtyisikään.
"Kun en saa hemmotella kakaraa pilalle, viitata kintaalla kaikille vanhempien säännöille ja kielloille ja sitten syyttää vanhempia kurin puutteesta, käyttäydyn kostoksi kuin idiootti".
Ei ne lapsenlapset tai aikuiset lapser mitään teekään tuollaisilla isovanhemmilla ja vanhemmilla, että sikäli hyvä tilanne teille kaikille.
Ai sinusta idioottina käyttäytyminen on sitä, että vanhemmat joutuvat kantamaan lapsistaan 100% vastuun, oltiin missä tahansa.
Olen äärettömän kyllästynyt siihen, että isovanhempana en saa tehdä yhtään mitään ja samaan aikaan joudun tekemään kaiken, mitä lapset olettavat minun tekevän. Jos en minuna kelpaa, en todellakaan kaipaa niitä lapsiani ja lapsenlapsia kiukuttelemaan milloin mistäkin.
Idioottimaista on ainoastaan sinun typerä marttyyrikäytöksesi. Et tainnut ymmärtää viestiäni alkuunkaan.
Taas ymmärrän miten onnellisessa asemassa olen kun lapsillani on isovanhemmat, jotka haluavat olla osa lastenlastensa elämää ja jotka kunnioittavat päätöksiäni koskien lapsiani.
Jos lapsi ei saa lyödä kotona, ei se ole ok mummolassakaan. Jos lapsi ei saa raivarilla tahtoaan läpi kotona, ei saa sitä mummolassakaan. Varsin loogista, paitsi eräille.
Mikä marttyyrikäytös?
Minä en ole piikomassa lapsilleni, joten meillä voi käydä (ja käyvät), mutta en tarjoa mitään, koska siitä syntyy helposti konfliksi. Vanhemmilla on omat käsityksensä siitä, mitä sopii tarjota, joten jotta en aiheuta mitään isoilla kirjaimilla käytävää keskustelua, niin en tarjoa mitään. Siksi ei synny itkupotkuraivareita siitä, että ei kelpaa tai kelpaa liian hyvin.
Kunnioitan lastenlasteni elämää ja juuri siksi en sekaannu siihen mitenkään, vaikka itse olisin valmis tekemään toisin. Pidän suuni kiinni ja annan lastenlasten saada raivareitaan, jotka vanhemmat voisivat helposti estää, mutta eivät halua.
Miksi et halua kunnioittaa omaa lastasi kasvattajana? Miksi on niin vaikeaa tarjota lapsenlapsille sitä mitä vanhemmat toivovat?
On ilmeisen kova paikka sinulle, että et saakaan päsmäröidä, vaan joudut tekemään tilaa omalle lapsellesi.
Mielummin olet marttyyri, joka vinkuu vauvapalstalla, että olet parka joutunut tuohon tilanteeseen, vaikka itse olet sen aiheuttanut.
Koska lapsenlapselle ei tarjota sitä, mitä tämän vanhemmat toivovat vaan sitä, mitä lapsi toivoo!
Enkä ole marttyyri, lastenlapset saavat tismalleen sen kohtelun, jonka vanhempansa pystyvät hyväksymään. Mitään syötävää ei tarjota, mihinkään lastenlasten tekemiseen en puutu. Jos lapsenlapsi tekee minun mielestäni jotain väärin (availee laatikoita, leikkii lampulla tms.) niin en kiellä lapsenlasta, koska kaikkialla mennään vanhempien säännöillä. Sanon asiasta vanhemmalle, joka sitten kieltää tai sanoo minulle, että kotona tuo on sallittu. Lapsenlapselle ei saa olla monia sääntöjä, näin toteavat vanhempansa, mutta koska en osaa lukea ajatuksia, pitää ne säännöt joka kerta erikseen kysyä vanhemmilta.
Enkä koe olevani marttyyri. Kerron oman toimintamallini, jonka ansiosta saan elää omaa elämääni sen sijaan, että joutuisin antamaan kotini seuraavan sukupolven käyttöön.
Mitä ne vanhemmat sitten syöttävät ja mitä se lapsenlapsi toivoo?
Sinä olet niin tyypillinen marttyyri kuin olla ja voi. Sinä, aikuinen ihminen voit ilmoittaa lapsellesi, että teillä ei availla laatikoita ja leikitä lampulla, jos et halua. Lapsille hyvän käytöksen opettaminen on kaiken perusta.
Sen sijaan vanhemmat voivat sanoa mitä lapsi syö tai ei syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset sanoo mm. "kyllä mummokin antaa" ja "ei mummokaan kiellä". Mummolassa istuvat sohvalla ja mummo rahtaa sohvalle pitsaa ja jäätelöä. Sitten kun tulevat kotiin niin meinaavat vaan mennä sohvalle syömään. Ei ihme että minulla on ollut työtä miehen kasvatuksessa jos mies on kasvatettu noin.
ONko teidän lapset lainkaan päivähoidossa? Siellä päiväkodissa kun on ihan eri säännöt kuin kotona, saa jälkiruokaa, ei saa hyppiä sohvalla jne. Miten sekaisin ne teidän lapset olisikaan, jos kotona on yhdet säännöt ja hoitopaikassa toiset! Tulisi yökastelua ja painajaisia.
Lapset on joustavia, mutta ruuhakavuosien arki ei jousta. Jos koet, että vanhempiesi luona vierailusta on enemmän haittaa kuin hyötyä, käykää harvemmin ja vaan lyhyellä vierailulla.
Minulla on lähipiirissä (narsistinen) ihminen, jonka mielestä meidän lapsia olisi hyvin voinut pikkulapsina raahata mukana siellä ja täällä, eikä haittaa vaikka on päiväuniaika tai pitäisi syödä kunnon ruokaa. En suostunut, kun olisin itse joutunut kestämään seuraukset monta päivää. Vaikka joskus olikin kivaa siinä erityishetkessä, niin seuraavan viikon joutui kärsimään huonosta nukkumisesta, syömisestä ja kiukuttelusta.
Lapset on myös todella erilaisia. Joku kestää helosti erilaisia sääntöjä ja rytmejä, toiset menee ihan sekaisin. Tunnet itse ap lapsesi parhaiten ja tiedät mikä teidän arkeen sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ONko teidän lapset lainkaan päivähoidossa? Siellä päiväkodissa kun on ihan eri säännöt kuin kotona, saa jälkiruokaa, ei saa hyppiä sohvalla jne. Miten sekaisin ne teidän lapset olisikaan, jos kotona on yhdet säännöt ja hoitopaikassa toiset! Tulisi yökastelua ja painajaisia.
Tietyssä iässä meidän lapset toivoi, että joissain asioissa noudatetaan päiväkodin sääntöjä. Mahdollisuuksien mukaan näin tehtiinkin.
Suurimmaksi osaksi molemmissa kuitenkin mennään samoilla säännöillä: aikuiset päättää tärkeistä asioista, lapsi saa valita silloin, kun on sopiva asia. Porkkanaraastetta pitää ottaa, mutta saa itse päättää kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni on ainoa lapsi ja meillä meni välit isovanhempiin kokonaan poikki, ovat nyt varmaan tyytyväisiä, saavat pärjätä loppuelämänsä kahdestaan. Pakko ajatella omaa jaksamista ja omaa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on ainoa lapsi ja meillä meni välit isovanhempiin kokonaan poikki, ovat nyt varmaan tyytyväisiä, saavat pärjätä loppuelämänsä kahdestaan. Pakko ajatella omaa jaksamista ja omaa perhettä.
Ex-puoliso oli isoksi kasvanut vauvanainen joka ei osannut ikinä katkaista napanuoraa kuvottaviin vanhempiinsa. Iteltäni kesti 25 vuotta tajuta että olen olemassa vain vauvanaisen palvelijana ja hänen lastensa hoitajana. Jätin vauvanaisen ja niin jättivät melkein aikuiset lapsetkin ja siihen loppui myös tapaamiset vauvanaisen kuvottavien vanhempien kanssa. Vihasin yli kaiken jouluja jotka piti vauvanaisen vanhempien luona viettää ja niin vihasivat lapsetkin. Kaikkien elämä parani sillä hetkellä, kun heitin vauvanaisen elämästäni. Vauvanainen parkuu yhä yli 50-vuotiaana kurjuuttaan ja elämän epäoikeudenmukaisuutta dementoituneille vanhemmilleen, kun taas minä nautin elämästä uuden ja ihanan vaimon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toisinpäin. Isovanhemmat, etenkin mummo pitää kovaa kuria. Hänen mielestään on ok nöyryyttää, huutaa lapselle jokaisesta pienestä virheestä, arvostella ulkonäköä ja pitää väkisin otteessa. Kerran hän ehti vääntää 3-vuotiaan kädet selän taakse kuin joku poliisi, ennen kuin ehdin paikalle. Syy oli, että lapsi itki kotiin jäänyttä pehmoleluaan. Hänen lohduttamisensa kesti kauan, oli ihan hysteerinen. Teinityttöni ruokailut mummo muistaa arvostella joka kerta, ihmettelee miten hän syö noin kauheat määrät, laiha tytär jota koululääkäri juuri kehotti ottamaan vähän ylimääräistäkin. No, emme paljon mummolassa käy. Hankalinta on, kun puolison mielestä äitinsä käytöksessä ei ole mitään outoa, vaan minä olen nipottaja ja liian lepsu kasvattaja.
Epävakaalta ei voi kovin johdonmukaista käytöstä odottaa. Minäkin lyhentäisin vierailua. En jaksa viikkoa edes ihan mukavan äitini kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talossa talon tavoilla.
Kyllä. Isovanhempia ei tunnuta enää kunnioitettavan. Ei suoda heille hyviä iloisia rentoja hetkiä lastenlasten kanssa. Pipo kireällä kontrolloidaan ja vahditaan. Tässä on yleensä kyseessä äitien vallan- ja kontrollin halu, ei huoli lapsen ruokailusta tai hampaiden terveydestä, vaikka se sellaiseen tekosyyhyn puetaan. Parempi varmasti olisi, ettei miniä/tytär tulisi ollenkaan lasten kanssa vierailulle, vaan kutsuisi itse isovanhemmat kylään. Omassa huushollissaan saisi sitten komentaa ja määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Tuo on sitten taas se toinen ääripää.
Kyllä sitä on olemassa myös ns. keskitie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummot on jyrän alla, oli tytär tai miniä. Itse pelkään niin että muutun höpöttäväksi ja hihittäväksi ääliöksi kun en tiedä miten in olisi, mitä uskaltaisi tarjota, mitä uskaltaisi sanoa, uskaltaako mutään sanoa lapsenlapsille, kysellä jotain mitä jalkapalloon tai ottaisitko paperia ja värikyniä.
( Ei meidän lapsi tommosilla puukynillä kun se on taidekerhossa eikä tulostuspaperille.)
Alue: Aihe vapaa
No älä mene sinne enää. Tuo on tosi rasittavaa.
Minä en aikanaan lähtenyt juuri koskaan anopin luokse juuri tuommoisista syistä. En kehdannut estää tulemasta meille ja varsinkin nuorempi lapsi oli aina maha ripulilla herkkujen syöttämisestä ja anoppi ei uskonut että koskaan muullon ei ole kuin hänen käydessään. Ihmetteli kovaan ääneen että ei hänen lapsilla koskaan ripulia ollut kun meillä on aina.
Minulla oli aina aivan hirveä migreeni sen jälkeen kun anoppi oli mennyt kotiinsa.
Ja kyllä meilläkin lapset sai herkkuja syödä mutta ei niin miten anoppi antoi esim lapsi oli saanut aamulla salmiakkikarkkipussin syödäkseen ja sitten oli maha niin sekaisin ettei ehtinyt vessaan vaan vetaisi housut alas ja ripuloi lattialle.