Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat kumoavat kaikki kiellot ja ohjeistukset
Epätoivoinen
28.06.2016 |
Meillä on vähän ikävä tilanne. Isovanhemmat (minun vanhempani) asuvat kaukana, mutta ovat lapselle todella todella tärkeitä. Vierailessamme isovanhemmilla olemme aina useamman päivän. Esim. nyt olemme luvanneet olla viikon, mutta tekisi mieli lähteä jo yhden illan jälkeen kotiin. Lapsesta tulee ihan hirveä hemmoteltu kitisevä kakara täällä. Ei suostu syömään ruokaa, koska tietää isovanhempien huolestuvan ja tuputtavat leipää ja herkkuja sen jälkeen. Lapsi on muutenkin todella huono syömään ja olemme tehneet ison työn kotona, että saamme hänet syömään monipuolisesti. Lisäksi vanhempani antavat hänen tehdä ihan mitä vaan. Jos kiellän jotain, niin jompikumpi on heti sanomassa, että kyllä lapsi nyt täällä saa tehdä sitä tätä ja tuota. Ja sitten, kun lapsi alkaa käyttäytyä niin tyhmästi, että hekään ei enää jaksa, alkaa valitus minulle siitä, kuinka en pidä kuria ja annan kaiken periksi.
Alan olla todella turhautunut tähän. Samasta asiasta keskustellaan joka vierailulla. Vanhempani eivät tunnu millään tajuavan, että vika on heidän toiminnassaan eikä meidän kasvatuksessa. Isovanhemmilla on kuulemma oikeus hemmotella ja olla löysempiä. Tästä olen osittain samaa mieltä, mutta mielestäni vanhempien jo asettamia kieltoja ei saa kumota. Eikä ruokia korvata herkuilla. Onko muilla tällaista?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sitten kuvittelet omistavasi lapsen kuten lemmikkieläin omistetaan ja olet hurmiollisen vakuuttunut, että vain sinä ja vain sinä tiedät mikä on lapselle hyväksi?
Anna sitten isovanhemmille tilaa olla isovanhempia, jos he kerran niin tärkeitä ovat! Jalkojen levittäminen miehelle ei anna sinulle mitään diktatuurimaista rajotonta valtaa määrittää miten esim. vanhempiesi kotona käyttäydytään.
Eli sinusta on oikeasti ihan ok, että lapsesi heittäytyy mummun kanssa kaupassa ollessaan karjumaan karkkihyllyn eteen ja mummeli sitten äkkiä ostaa namin jos toisenkin, että lapsi hiljenee? On myös ok, että lapsi lyö mummua, mutta mummu ei raaski kieltää, että lapselle ei tule paha mieli?
Sulla ei varmaan ole lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samaa ongelmaa. Paitsi että mummo käy meillä kylässä viikottain. Meillä on sovittu tietyt säännöt kotona ja niille on hyvät perustelut. Mutta kun mummo tulee, niin alkaa sääntöjen vesittäminen. "Ei kai se aina niin tarkkaa ole?" "Ennenkin on näin tehty!" "En minä ymmärrä miksi tästä pitää niin iso asia tehdä?" Jne. Ja lapset on ihmeissään, eikö äiti tykkää mummosta, kun joudun sanomaan vastaan ja vaatimaan sääntöjen mukaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Ei ne kauempaa tuollaisten marttyyri-isovanhempien kanssa viihtyisikään.
"Kun en saa hemmotella kakaraa pilalle, viitata kintaalla kaikille vanhempien säännöille ja kielloille ja sitten syyttää vanhempia kurin puutteesta, käyttäydyn kostoksi kuin idiootti".
Ei ne lapsenlapset tai aikuiset lapser mitään teekään tuollaisilla isovanhemmilla ja vanhemmilla, että sikäli hyvä tilanne teille kaikille.
Ai sinusta idioottina käyttäytyminen on sitä, että vanhemmat joutuvat kantamaan lapsistaan 100% vastuun, oltiin missä tahansa.
Olen äärettömän kyllästynyt siihen, että isovanhempana en saa tehdä yhtään mitään ja samaan aikaan joudun tekemään kaiken, mitä lapset olettavat minun tekevän. Jos en minuna kelpaa, en todellakaan kaipaa niitä lapsiani ja lapsenlapsia kiukuttelemaan milloin mistäkin.
Idioottimaista on ainoastaan sinun typerä marttyyrikäytöksesi. Et tainnut ymmärtää viestiäni alkuunkaan.
Taas ymmärrän miten onnellisessa asemassa olen kun lapsillani on isovanhemmat, jotka haluavat olla osa lastenlastensa elämää ja jotka kunnioittavat päätöksiäni koskien lapsiani.
Jos lapsi ei saa lyödä kotona, ei se ole ok mummolassakaan. Jos lapsi ei saa raivarilla tahtoaan läpi kotona, ei saa sitä mummolassakaan. Varsin loogista, paitsi eräille.
Mikä marttyyrikäytös?
Minä en ole piikomassa lapsilleni, joten meillä voi käydä (ja käyvät), mutta en tarjoa mitään, koska siitä syntyy helposti konfliksi. Vanhemmilla on omat käsityksensä siitä, mitä sopii tarjota, joten jotta en aiheuta mitään isoilla kirjaimilla käytävää keskustelua, niin en tarjoa mitään. Siksi ei synny itkupotkuraivareita siitä, että ei kelpaa tai kelpaa liian hyvin.
Kunnioitan lastenlasteni elämää ja juuri siksi en sekaannu siihen mitenkään, vaikka itse olisin valmis tekemään toisin. Pidän suuni kiinni ja annan lastenlasten saada raivareitaan, jotka vanhemmat voisivat helposti estää, mutta eivät halua.
Miksi et halua kunnioittaa omaa lastasi kasvattajana? Miksi on niin vaikeaa tarjota lapsenlapsille sitä mitä vanhemmat toivovat?
On ilmeisen kova paikka sinulle, että et saakaan päsmäröidä, vaan joudut tekemään tilaa omalle lapsellesi.
Mielummin olet marttyyri, joka vinkuu vauvapalstalla, että olet parka joutunut tuohon tilanteeseen, vaikka itse olet sen aiheuttanut.
Meillä oli aikanaan lähipiirissä päinvastainen tapaus. Vanhemmat hemmottelivat ainokaistaan minkä ehtivät. Lasta ei saanut kieltää mistään. Isovanhemmat taas olivat sitä mieltä, että tolkku se olla pitää ja kielsivät esim. mahdottoman riehumisen ja riekkumisen sisällä. Ja lapsen vanhemmat loukkaantuivat siitä tietysti. Kun lapsi sitten meni kouluun ja sai jälki-istuntoa tottelemattomuudesta, niin eikös vaan äiti mennyt "opettamaan" opettajaa: Heidän lastaan ei saa komentaa eikä kieltää. Kyllä olisi pitänyt vanhempienkin pistää poikansa ojennukseen alusta asti, niin ehkä ei olisi tullut sellaista yhteiskunnan miel´harmia kuin tuli.
Olen miettinyt tätä palstaa lukiessa, että täältä saa hyviä vinkkejä. Jos joskus alkaa lapsenlapsia tulla hoitoon liikaa, ettei jaksa niitä, niin panee vähän överiksi. Ostaa kakkuja ja pullaa ja jätskiä ja antaa lastenlasten herkutella niillä. Kyllä miniät äkkiä pitävät huolen, että paska-anopin luo ei enää lapsia tuoda hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä, miten ongelma on missään muualla kuin teissä itsessä. Mummulassa on jo mun lapsuudessa saanut käyttää pitsiverhoja huntuina ominpäin kaapista, syödä herkkuja ruuan tilalla jne. Eikä se vaikuttanut kotisääntöihin mitenkään. Mummula oli mummula. Siellä oli kiva olla ja hemmoteltiin, mutta tottakai kotona palattiin heti normaaleihin sääntöihin.
Ja omat lapset käy ehkä kerran viikossa (päiväseltään, harvoin yötä) mun vanhemmilla ja siellä ei tasan ole mitään sääntöjä. Jos 5-vuotias ilmoittaa, että haluaa Hese-ruokaa, mummu käy hakemassa. Kun 7-vuotias sanoo, että Fazerina-tuutti on herkkua, niin mummu hakee kaupasta. Jos haluavat levittää kaikki tavarat ja riehua, niin mummu ja vaari kestää sen korvat punaisena. Kun kävivät taannoin Prismassa porukalla, niin 5-vuotias poika palasi 50 Euron legoboksi kainalossa, kun oli osannut olla niin aneleva hyllyn kohdalla.
Näillä mummulajutuilla ei ole mitään vaikutusta meidän kotielämään. Ei meillä huudeta seuraavalla Prisma-reissulla sen saman hyllyn edessä, että haluaa sieltä legoja, kun vaarikin osti viimeksi. Tai määrätä äitiä hakemaan hampparia, kun suunnitelmana on tehdä makaronilaatikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miten ongelma on missään muualla kuin teissä itsessä. Mummulassa on jo mun lapsuudessa saanut käyttää pitsiverhoja huntuina ominpäin kaapista, syödä herkkuja ruuan tilalla jne. Eikä se vaikuttanut kotisääntöihin mitenkään. Mummula oli mummula. Siellä oli kiva olla ja hemmoteltiin, mutta tottakai kotona palattiin heti normaaleihin sääntöihin.
Ja omat lapset käy ehkä kerran viikossa (päiväseltään, harvoin yötä) mun vanhemmilla ja siellä ei tasan ole mitään sääntöjä. Jos 5-vuotias ilmoittaa, että haluaa Hese-ruokaa, mummu käy hakemassa. Kun 7-vuotias sanoo, että Fazerina-tuutti on herkkua, niin mummu hakee kaupasta. Jos haluavat levittää kaikki tavarat ja riehua, niin mummu ja vaari kestää sen korvat punaisena. Kun kävivät taannoin Prismassa porukalla, niin 5-vuotias poika palasi 50 Euron legoboksi kainalossa, kun oli osannut olla niin aneleva hyllyn kohdalla.
Näillä mummulajutuilla ei ole mitään vaikutusta meidän kotielämään. Ei meillä huudeta seuraavalla Prisma-reissulla sen saman hyllyn edessä, että haluaa sieltä legoja, kun vaarikin osti viimeksi. Tai määrätä äitiä hakemaan hampparia, kun suunnitelmana on tehdä makaronilaatikkoa.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. Se on aika eri asia kuin 5- ja 7-vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei saa soittaa pilliin koska talossa on koira" ?
Kenen koira? Isovanhempien? Onko koiralta kysytty häiritseekö pillin soitto häntä?
Vierailija kirjoitti:
"Ei saa soittaa pilliin koska talossa on koira" ?
Kenen koira? Isovanhempien? Onko koiralta kysytty häiritseekö pillin soitto häntä?
Puhutko sä koiraa? Miten koiralta kysytään tuollainen kysymys?
Meillä ei saa kirkua, yksi syy on se, että koiraa se häiritsee. Ravistelee päätään kun lapsi kiljaisee.
Vaikka se onkin "vain" koira, on silläkin oikeus olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se sinun auktoriteetti vanhempana katoaa, kun astutte sun vanhempien ovesta sisään? Vaikka mun äiti olisi antanut mun lasten tehdä mitä, jos minä sanoin ei se oli ei. Toi syömishomma on toki kinkkisempi, mutta sen kanssa päätin, että kun ollaan jonkun muun kotona, mennään heidän sääntöjen mukaan. Kotona sitten mun sääntöjen mukaan. Eli meilläkin esikoinen eli pelkillä viinirypäleillä, kun oli mummolassa. Elossa tuo vielä on, nyt 15v.
Se katoaa konfliktin pelkoon. Meillä on äitini kanssa todella ongelmallinen suhde. Tilanne päätyy todella helposti riidaksi, enkä sitä halua lapsen nähden. Toivoisin, että aikuisten kesken voitaisin selvittää asiat puhumalla, mutta ei tunnu onnistuvan. Lisäksi lapsi menee joka kerta ihan hämilleen, kun kiellän jotain ja mummu ja pappa hymistelevät vieressä "kyllä se täällä saa tehdä". Jos joskus kunnioittavat jotain kieltoani, esim. ettei saa soittaa pilliin kun talossa on myös koira, se perustellaan "äiti ei halua että teet noin". Sen sijaan, että kertoisivat koiran korviin sattuvan. Rasittavaa. Ap
Eli ongelma ei ole isovanhempien ja lastenlasten suhteessa vaan sun ja sun äitisi suhteessa. No, siihen ei auta mikään muu kuin se, että te joko selvitätte välinne tai ette tapaa lastenlasten läsnäollessa. Tuohon sun esimerkkiin sen verran, että ehkäpä vanhempasi näkevät asian todella noin? Tuntisivatko koiransa vähän paremmin ja tietäisivät että se kenen korviin sattuu on sinä eikä se koira? Eli laajemmin: voisko olla niin, että komennat lasta tarpeettomasti?
Lapsi on vasta kolmevuotias, joten ei voi tavata 400km päässä asuvia isovanhempia vielä yksin. Meidän välien selvittäminen taas on kiinni äidistäni. Kuten ehkä jo tajusit, minä annan periksi, koska muuten äitini alkaa riehumaan. On epävakaa persoona enkä halua lapsen näkevän itselleen tärkeää ihmistä siinä tilassa mihin äitini raivostuessaan menee. En myöskään komenna turhaan. Koira ei ollut vanhempieni vaan vieraiden.
Minä ottaisin sinuna kylmästi etäisyyttä vanhempiini. Tuollainen suhde syö sinun voimavarojasi liikaa. En siis enää kävisi heidän luonaan, jos tilanne on parempi kun he ovat teillä niin voisivat joskus kyläillä teidän luona. Ja kun lapsi on vanhempi, voi mennä hoitoon isovanhemmille ilman vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kotona on kotisäännöt, isovanhempien luons omat, löysää pipoa.
Mutta kun isovanhemmat eivät kestä omien sääntöjensä seurauksia ja kaatavat kaiken ap:n niskaan. Taidat myös olla näitä jotka ovat kykenemättömiä näkemään mistä asiat johtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä lapsenlapset saavat vierailla meillä vanhempiensa kanssa max 2 h kerrallaan. Mitään syötävää ei tarjota, juotavaksi saa vettä. Lapsenlapsille me isovanhemmat emme puhu suoraa mitään, sanomme sanottavamme vanhemmille. Emme kiellä, emme käske, emme puutu.
Näin siksi, että vanhempien varpaille ei saa astua, sen verran herkät ne ovat. Eipä tule sanomista, että teimme jotain väärin, kun pyrimme siihen, että emme tee mitään.
Ei ne kauempaa tuollaisten marttyyri-isovanhempien kanssa viihtyisikään.
"Kun en saa hemmotella kakaraa pilalle, viitata kintaalla kaikille vanhempien säännöille ja kielloille ja sitten syyttää vanhempia kurin puutteesta, käyttäydyn kostoksi kuin idiootti".
Ei ne lapsenlapset tai aikuiset lapser mitään teekään tuollaisilla isovanhemmilla ja vanhemmilla, että sikäli hyvä tilanne teille kaikille.
Ai sinusta idioottina käyttäytyminen on sitä, että vanhemmat joutuvat kantamaan lapsistaan 100% vastuun, oltiin missä tahansa.
Olen äärettömän kyllästynyt siihen, että isovanhempana en saa tehdä yhtään mitään ja samaan aikaan joudun tekemään kaiken, mitä lapset olettavat minun tekevän. Jos en minuna kelpaa, en todellakaan kaipaa niitä lapsiani ja lapsenlapsia kiukuttelemaan milloin mistäkin.
Idioottimaista on ainoastaan sinun typerä marttyyrikäytöksesi. Et tainnut ymmärtää viestiäni alkuunkaan.
Taas ymmärrän miten onnellisessa asemassa olen kun lapsillani on isovanhemmat, jotka haluavat olla osa lastenlastensa elämää ja jotka kunnioittavat päätöksiäni koskien lapsiani.
Jos lapsi ei saa lyödä kotona, ei se ole ok mummolassakaan. Jos lapsi ei saa raivarilla tahtoaan läpi kotona, ei saa sitä mummolassakaan. Varsin loogista, paitsi eräille.
Mikä marttyyrikäytös?
Minä en ole piikomassa lapsilleni, joten meillä voi käydä (ja käyvät), mutta en tarjoa mitään, koska siitä syntyy helposti konfliksi. Vanhemmilla on omat käsityksensä siitä, mitä sopii tarjota, joten jotta en aiheuta mitään isoilla kirjaimilla käytävää keskustelua, niin en tarjoa mitään. Siksi ei synny itkupotkuraivareita siitä, että ei kelpaa tai kelpaa liian hyvin.
Kunnioitan lastenlasteni elämää ja juuri siksi en sekaannu siihen mitenkään, vaikka itse olisin valmis tekemään toisin. Pidän suuni kiinni ja annan lastenlasten saada raivareitaan, jotka vanhemmat voisivat helposti estää, mutta eivät halua.
Miksi et halua kunnioittaa omaa lastasi kasvattajana? Miksi on niin vaikeaa tarjota lapsenlapsille sitä mitä vanhemmat toivovat?
On ilmeisen kova paikka sinulle, että et saakaan päsmäröidä, vaan joudut tekemään tilaa omalle lapsellesi.
Mielummin olet marttyyri, joka vinkuu vauvapalstalla, että olet parka joutunut tuohon tilanteeseen, vaikka itse olet sen aiheuttanut.
Koska lapsenlapselle ei tarjota sitä, mitä tämän vanhemmat toivovat vaan sitä, mitä lapsi toivoo!
Enkä ole marttyyri, lastenlapset saavat tismalleen sen kohtelun, jonka vanhempansa pystyvät hyväksymään. Mitään syötävää ei tarjota, mihinkään lastenlasten tekemiseen en puutu. Jos lapsenlapsi tekee minun mielestäni jotain väärin (availee laatikoita, leikkii lampulla tms.) niin en kiellä lapsenlasta, koska kaikkialla mennään vanhempien säännöillä. Sanon asiasta vanhemmalle, joka sitten kieltää tai sanoo minulle, että kotona tuo on sallittu. Lapsenlapselle ei saa olla monia sääntöjä, näin toteavat vanhempansa, mutta koska en osaa lukea ajatuksia, pitää ne säännöt joka kerta erikseen kysyä vanhemmilta.
Enkä koe olevani marttyyri. Kerron oman toimintamallini, jonka ansiosta saan elää omaa elämääni sen sijaan, että joutuisin antamaan kotini seuraavan sukupolven käyttöön.
juu meillä mummolassa syötetään jätskiä ja pullaa ja ties mitä herkkua, lisäksi 6v saa juoda kahvia ja sitten kotona toinen kiukkuaa kahvinsa perään ja toinen penkoo kaappeja keksien himossa . että jee!
arvostan, että isovanhemmat hoitavat mutta ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirakin oppii, että eri paikoissa on erilaiset säännöt, kyllä lapsikin.
Älä itse tee turhan suurta draamaa siitä, että isovanhempien luona on eri säännöt, mutta pidä perusasioista kiinni vaikka kertomalla isovanhemmille " me lähdemme nyt!" jos niistä lipsutaan.
Jos oleminen on saman katon alla niin vaikeaa, niin miksi sinne pitää mennä viikoksi? Olkaa yö, max kaks, tai majoittukaa hotelliin ja tapaatte päiväseltään.
Omat vanhempani ovat yrityksen ja erehdyksen kautta oppineet, että kun kiellän, muksut tottelee. Tosin komennan lapsia siellä vain turvallisuusasioissa. Mummolassa mummolan säännöt, ja omien vanhempieni mielestä lasten pitää saada olla lapsia (oma linjani on vähän tiukempi). Äitini oppi olemaan kumoamatta kieltojani kerrasta, kun liikaa herkkuja syönyt lapsi oksensi kahvipöytään.
Miehen vanhemmilla en komenna ollenkaan. Anoppi omii lapset siellä, joten hoitakoon ja komentakoon kuten parhaaksi näkee.
Meillä kotona taas kaikki isovanhemmat kunnioittavat kodin sääntöjä. Tarvitaan nimittäin turvallisuussääntöjen lisäksi mukavuussääntöjä (mm. nukkumaanmenoajat), että seitsemän lapsen porukkaa kivutta pyörittää.
Vierailija kirjoitti:
Jos oleminen on saman katon alla niin vaikeaa, niin miksi sinne pitää mennä viikoksi? Olkaa yö, max kaks, tai majoittukaa hotelliin ja tapaatte päiväseltään.
Omat vanhempani ovat yrityksen ja erehdyksen kautta oppineet, että kun kiellän, muksut tottelee. Tosin komennan lapsia siellä vain turvallisuusasioissa. Mummolassa mummolan säännöt, ja omien vanhempieni mielestä lasten pitää saada olla lapsia (oma linjani on vähän tiukempi). Äitini oppi olemaan kumoamatta kieltojani kerrasta, kun liikaa herkkuja syönyt lapsi oksensi kahvipöytään.
Miehen vanhemmilla en komenna ollenkaan. Anoppi omii lapset siellä, joten hoitakoon ja komentakoon kuten parhaaksi näkee.
Meillä kotona taas kaikki isovanhemmat kunnioittavat kodin sääntöjä. Tarvitaan nimittäin turvallisuussääntöjen lisäksi mukavuussääntöjä (mm. nukkumaanmenoajat), että seitsemän lapsen porukkaa kivutta pyörittää.
Voiskohan tolla 400:n kilometrin välimatkalla olla tekemistä vierailun pituuden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oleminen on saman katon alla niin vaikeaa, niin miksi sinne pitää mennä viikoksi? Olkaa yö, max kaks, tai majoittukaa hotelliin ja tapaatte päiväseltään.
Omat vanhempani ovat yrityksen ja erehdyksen kautta oppineet, että kun kiellän, muksut tottelee. Tosin komennan lapsia siellä vain turvallisuusasioissa. Mummolassa mummolan säännöt, ja omien vanhempieni mielestä lasten pitää saada olla lapsia (oma linjani on vähän tiukempi). Äitini oppi olemaan kumoamatta kieltojani kerrasta, kun liikaa herkkuja syönyt lapsi oksensi kahvipöytään.
Miehen vanhemmilla en komenna ollenkaan. Anoppi omii lapset siellä, joten hoitakoon ja komentakoon kuten parhaaksi näkee.
Meillä kotona taas kaikki isovanhemmat kunnioittavat kodin sääntöjä. Tarvitaan nimittäin turvallisuussääntöjen lisäksi mukavuussääntöjä (mm. nukkumaanmenoajat), että seitsemän lapsen porukkaa kivutta pyörittää.
Voiskohan tolla 400:n kilometrin välimatkalla olla tekemistä vierailun pituuden kanssa?
Tuolle matkalle parin yön reissu on ihan riittävän pitkä, etenkin jos tuloksena on vain paha mieli joka tapauksessa.
Ikävintähän tuossa on mielestäni se, että myös lapsi kärsii tilanteesta, varsinkin kun on noin pieni. Tulee levottomaksi, riehuu, pissailee sänkyyn. Sitten kotona taas opetteleminen "ruotuun", eihän se mitenkään ole lapselle hyväksi.
Itsekin ajattelin ehdottaa, että ette viivy viikkoa, vaan pari päivää, vaikka matka toki pitkä onkin. Tai olisiko mitään mahdollisuutta asua jossain muualla (tiedän, tämäkin sitten aiheuttaa oman loukkaantumisensa...), muilla sukulaisilla, hotellissa tai vaikka jossain vuokramökissä. Eihän tuo tilanne ole kenellekään kiva, sinä et jaksa, isovanhemmat eivät sitten kuitenkaan jaksakaan, ja lapsi kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miten ongelma on missään muualla kuin teissä itsessä. Mummulassa on jo mun lapsuudessa saanut käyttää pitsiverhoja huntuina ominpäin kaapista, syödä herkkuja ruuan tilalla jne. Eikä se vaikuttanut kotisääntöihin mitenkään. Mummula oli mummula. Siellä oli kiva olla ja hemmoteltiin, mutta tottakai kotona palattiin heti normaaleihin sääntöihin.
Ja omat lapset käy ehkä kerran viikossa (päiväseltään, harvoin yötä) mun vanhemmilla ja siellä ei tasan ole mitään sääntöjä. Jos 5-vuotias ilmoittaa, että haluaa Hese-ruokaa, mummu käy hakemassa. Kun 7-vuotias sanoo, että Fazerina-tuutti on herkkua, niin mummu hakee kaupasta. Jos haluavat levittää kaikki tavarat ja riehua, niin mummu ja vaari kestää sen korvat punaisena. Kun kävivät taannoin Prismassa porukalla, niin 5-vuotias poika palasi 50 Euron legoboksi kainalossa, kun oli osannut olla niin aneleva hyllyn kohdalla.
Näillä mummulajutuilla ei ole mitään vaikutusta meidän kotielämään. Ei meillä huudeta seuraavalla Prisma-reissulla sen saman hyllyn edessä, että haluaa sieltä legoja, kun vaarikin osti viimeksi. Tai määrätä äitiä hakemaan hampparia, kun suunnitelmana on tehdä makaronilaatikkoa.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. Se on aika eri asia kuin 5- ja 7-vuotiaat.
Kannattaisi lukea koko ketju ennen kuin kommentoi. Teillä ei ole vaikutusta mummulajutuilla kotielämään. Ap juuri kirjoitti, että heillä taistellaan mm. ruokailujen kanssa toista viikkoa mummulassa käynnin jälkeen.
Se on sitten äitisi ongelma, et voi antaa hänen kävellä ylitsesi vain siksi että suojelet lastasi ja sitä paitsi et ole vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä. Jämäkkyyttä tiskiin sitten, sinuna en menisi sinne enää ollenkaan ennen kuin säännöt on tehty selviksi ja niissä pysytään. Mä karttaisin tuollaista kyläpaikkaa tai pitäisin vierailut minimissä.