Sama ihmissuhdekaava toistuutoistuutoistuutoistuu... Helvetti en jaksa!
Älkääkä kehdatko edes ehdottaa, että ehkä vika on minussa! Ei todellakaan ole, kun olen kokeillut läpi jokaisen mahdollisen toimintamallin (miesjutuissa) elämäni aikana, eikä mikään ikinä toimi. Helvetti en jaksa! Olen aina hetken huuma, ulkokuori. Olen seurustellut joo, aika montakin kertaa, mutta suhteet ovat olleet melkoisen lyhyitä. Minulla on sen verran älliä päässä, etten retkahda aina samanlaisiin miehiin, en liikoja mielistele, mutta pyrin antamaan avoimen vaikutelman. En sano herkästi asioille ei, koska en voi tietää tulevaisuuden ajatuksistani.
Tässä vastikään tutustuin mieheen, joka oli minun makuuni ulkoisesti, täytti tyyliin kaikki kriteerit (no lapsettomuutta ei…) ja sanoi minun olevan juuri hänen makuunsa kuvien perusteella. Sen jälkeen ei hehkuttanut ulkokuorta; uskoin siis löytäneeni tyyliin jotain ainutlaatuista. No kuulkaa, EN LÖYTÄNYT!
No... Asiat etenivät, tai etenivät ja etenivät… Kyllä minä sain melkoisen paljon mukautua ja joustaa miehen tutustumistapoihin. Lopulta sitten sanoin, että asioiden on alkava rullata eteenpäin tai joku muu kyllä vie aivan varmasti. TÄHÄN MENNESSÄ OLIN MUKAUTUNUT JA JOUSTANUT niin paljon kuin mahdollista. Ja siihen loppui miehen yritykset, tiesi siis ettei voisi voittaa jotain toista miestä. Kyllä minä nyt hemmetti saan toivoa ja vaatiakin, että jonkun aikarajan umpeuduttua alkaa tapahtumaan ja että ylipäätään saisi vastauksen kaikkiin viesteihin, eikä vain osaan. Todella raivostuttava tapaus! Mutta ”paperilla täydellinen.”
Siinä vaiheessa, kun olen käynyt ihan turhaan läpi kaiken saadakseni palata taas jälleen lähtöruutuun, alan käyttämään voimasanoja ja osaan olla ilkeäkin. Mitä hemmettiä minä alan kaunistelemaan ja olemaan mielin kielin, jos toinen tuhlaa aikaa. Olisikin yksi kerta, mutta kun aina tätä samaa. Olen niin perkeleen täynnä!!!
Luonteeltani olen huumoria viljelevä ja huumoria ymmärtävä, en mene suunniltani ihan herkästi jostain läpästä. Olen ehdottoman lojaali, löydän huonostakin hyvää vaikka väkisin. Fiksukin olen, vaikken mikään kävelevä tietokirja kuitenkaan. Käyttäydyn hyvin, minua ei tarvitse koskaan hävetä. Siitä pitää huolen myös ujous, en siis tee itsestäni numeroa julkisesti. Pukeudun nätisti ja olen yleisesti mukava ja iloinen ihminen.
En vain jaksa tällaista jatkuvasti! Alitajuisesti odotan edelleen häneltä ihanaa viestiä, jota ei tule enää :’( Miksi toisten niskaan täytyy aina kaataa kaikki paska, en mielestäni ole ansainnut sitä näin laajassa mittakaavassa.
Olen puhunut. Enkä kaipaa päänaukomista, vaikka sitä nyt tietenkin tulee. Ääneen en ole mitään aikarajoja ladellut, vaan olen hiljaa mielessäni päättänyt, että kuinka kauan katselen meininkiä kunnes sanon siitä.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Eli mies ei ollut kiinnostunut sinusta. Ihme sekopäältä kuulostat.
Eli mies oli alusta alkaen samanlainen (silloinkin, kun itse antoi numeronsa ja häipyi odottelemaan mahdollista viestiäni.) Ihme keharilta kuulostat, et tajua mitään vaikka kaikki lukee täällä sataan kertaan. No, et ole ainut, koko ajanhan olen joutunut jankkaamaan samat asiat kymmeneen kertaan, kun ihmisillä on ihmeellisiä lukemisen ymmärtämisen ongelmia.
korjaan LUETUN. olen edelleen valvonut koko yön, joten jotkut sanat menevät päin vittua. muutenkin vituttaa.
Voi ei. Olet takiainen. Miesten painajanen.
Vierailija kirjoitti:
Jospa käyt sen koulusi loppuun ja/tai keskityt työpaikan hakemiseen. Tuo parisataa kilsaa ei ole homma eikä mikään lähteä vaikka viikonloppuna käymään ja ilmoittaa että tulossa ollaan jo jos nopeat kahvit kelpais jossain raflassa
No kyllä se nyt vaan estää spontaanit tapaamiset :) Luuletko, että minä olisin ollut täydessä valmiudessa sitten, kun herra ehkä ilmoittaa voivansa tulla tänne? Ehei, kyllä nuo asiat sovitaan yhdessä, minulle ei miehet latele sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Olet takiainen. Miesten painajanen.
Voi ei. Olet idiootti. Kaikki lukee sataan kertaan täällä, etkä sinäKÄÄN tajua, et siltikään. Voi jeesus... Mitenköhän minulla on parisuhdehistoriassa noin kuusi parisuhdetta, jos olen miesten painajainen? :D Se yksi oli lähes parisuhde, mutta ei aivan virallisesti.
Aikaisemmassa ketjussa sanoit, että välimatkanne on niin iso, että joutuisitte elämään kaukosuhteessa toisianne näkemättä pari vuotta. Mitä ihmettä, vaivaiset parisataa kilsaa vaan? Kyllä olisitte jo nähneet jos kiinnostus olisi suurempaa. Et kyllä vaikuta mitenkään ihastuttavalta. Ehkä olet liian kiinni netissä? Kuinka moneen viestiin tarvitset vastauksen päivässä? Itse ehkä soittelisin parin kolmen päivän välein, en yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmassa ketjussa sanoit, että välimatkanne on niin iso, että joutuisitte elämään kaukosuhteessa toisianne näkemättä pari vuotta. Mitä ihmettä, vaivaiset parisataa kilsaa vaan? Kyllä olisitte jo nähneet jos kiinnostus olisi suurempaa. Et kyllä vaikuta mitenkään ihastuttavalta. Ehkä olet liian kiinni netissä? Kuinka moneen viestiin tarvitset vastauksen päivässä? Itse ehkä soittelisin parin kolmen päivän välein, en yhtään enempää.
Mitä vittua? :´D näkemättä pari vuotta? :'D
Täällä on näköjään aina ne oman elämänsä sankarit, jotka "tunnistavat" randomia porukkaa milloin mistäkin ketjusta. Mistä helvetistä sinä tiedät, onko tämä eka, toka, kolmas vai kymmenes kerta tästä aiheesta? :D Ja oikeasti mitä vittua, pari vuotta näkemättä? :'D Oletko sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa käyt sen koulusi loppuun ja/tai keskityt työpaikan hakemiseen. Tuo parisataa kilsaa ei ole homma eikä mikään lähteä vaikka viikonloppuna käymään ja ilmoittaa että tulossa ollaan jo jos nopeat kahvit kelpais jossain raflassa
No kyllä se nyt vaan estää spontaanit tapaamiset :) Luuletko, että minä olisin ollut täydessä valmiudessa sitten, kun herra ehkä ilmoittaa voivansa tulla tänne? Ehei, kyllä nuo asiat sovitaan yhdessä, minulle ei miehet latele sääntöjä.
Ja edelleen, jos häntä olisi kiinnostanut tarpeeksi, hän olisi sopinut. Hän olisi ajanut luoksesi vaikka välimatkaa olisi enemmänkin kuin parisataa kilometriä (ei oikeasti ole edes matka eikä mikään tuossa tilanteessa). Ymmärrän että sun on vaikea nyt hyväksyä sitä että et vaan ollut tarpeeksi kiinnostava mutta miehiä riittää. Sinuna ehkä kokeilisin seuraavaksi ottaa ne kuvat pois sieltä nettiprofiilista ja lähettäisin itse viestiä kiinnostavan oloisille miehille. Jos löytyisi joku joka kiinnostuisi sinusta ja tyylistäsi viestiä ja tutustua, eikä vain kuvistasi.
Ihan tiedoksesi: sen ketjun (kyllä tiedän sen ketjun) ap sanoi joutuvansa elämään vähintään pari vuotta kaukosuhteessa, mikäli juttu etenee. Miten vitussa tuosta saa väännettyä, että ei NÄHDÄ pariin vuoteen? :'D Miten joku voi olla noin idiootti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa käyt sen koulusi loppuun ja/tai keskityt työpaikan hakemiseen. Tuo parisataa kilsaa ei ole homma eikä mikään lähteä vaikka viikonloppuna käymään ja ilmoittaa että tulossa ollaan jo jos nopeat kahvit kelpais jossain raflassa
No kyllä se nyt vaan estää spontaanit tapaamiset
Ei todellakaan estä käymästä kahvilla pikaisesti ja sen jälkeen omin päin tutustumaan paikkakuntaan.
Luuletko, että minä olisin ollut täydessä valmiudessa sitten, kun herra ehkä ilmoittaa voivansa tulla tänne?
En tietenkään oleta mutta saan helposti ajan kulumaan uudessa paikassa sen aikaa kunnes olet valmis ja jos et varttia viikonlopustasi saa irroitettua millään niin voit suksia mun puolesta suolle.
Kyllä on tasokas nainen tämä ap. Vastausten perusteella en ihmettele, jos miehet juoksee tuossa kohtaa karkuun, kun edellisten viestien kaltaisia viestejä alkaa satamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa käyt sen koulusi loppuun ja/tai keskityt työpaikan hakemiseen. Tuo parisataa kilsaa ei ole homma eikä mikään lähteä vaikka viikonloppuna käymään ja ilmoittaa että tulossa ollaan jo jos nopeat kahvit kelpais jossain raflassa
No kyllä se nyt vaan estää spontaanit tapaamiset :) Luuletko, että minä olisin ollut täydessä valmiudessa sitten, kun herra ehkä ilmoittaa voivansa tulla tänne? Ehei, kyllä nuo asiat sovitaan yhdessä, minulle ei miehet latele sääntöjä.
Ja edelleen, jos häntä olisi kiinnostanut tarpeeksi, hän olisi sopinut. Hän olisi ajanut luoksesi vaikka välimatkaa olisi enemmänkin kuin parisataa kilometriä (ei oikeasti ole edes matka eikä mikään tuossa tilanteessa). Ymmärrän että sun on vaikea nyt hyväksyä sitä että et vaan ollut tarpeeksi kiinnostava mutta miehiä riittää. Sinuna ehkä kokeilisin seuraavaksi ottaa ne kuvat pois sieltä nettiprofiilista ja lähettäisin itse viestiä kiinnostavan oloisille miehille. Jos löytyisi joku joka kiinnostuisi sinusta ja tyylistäsi viestiä ja tutustua, eikä vain kuvistasi.
Mitkä kuvat? En ole ollut ikinä yhdenkään kuvan kanssa nettideittipalstoilla.
Ja hohhoijaa :D En minäkään lähtisi spontaanisti täysin varautumatta johonkin satojen kilometrien päähän vaikka mikä olisi. Mutta ainahan se täytyy jotenkin uskotella, että ei sitä kiinnostanut, olet huono, olet epäkiinnostava, olet väärässä, olet sairas, olet tyhmä, olet harhainen.
huhhuh kirjoitti:
Kyllä on tasokas nainen tämä ap. Vastausten perusteella en ihmettele, jos miehet juoksee tuossa kohtaa karkuun, kun edellisten viestien kaltaisia viestejä alkaa satamaan.
Joskus kannattaa vaihtelun vuoksi ymmärtää lukemansa, lopettaa se jatkuva tahallaan kaiken väärin ymmärtäminen sekä vastata neutraalisti, ehkä jopa ystävällisesti, myötämielisesti, kannustavasti. Joskus kannattaa todellakin miettiä, että mistä mahtaa ap:n vihaiset viestit saada inspiraationsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa käyt sen koulusi loppuun ja/tai keskityt työpaikan hakemiseen. Tuo parisataa kilsaa ei ole homma eikä mikään lähteä vaikka viikonloppuna käymään ja ilmoittaa että tulossa ollaan jo jos nopeat kahvit kelpais jossain raflassa
No kyllä se nyt vaan estää spontaanit tapaamiset
Ei todellakaan estä käymästä kahvilla pikaisesti ja sen jälkeen omin päin tutustumaan paikkakuntaan.
Luuletko, että minä olisin ollut täydessä valmiudessa sitten, kun herra ehkä ilmoittaa voivansa tulla tänne?
En tietenkään oleta mutta saan helposti ajan kulumaan uudessa paikassa sen aikaa kunnes olet valmis ja jos et varttia viikonlopustasi saa irroitettua millään niin voit suksia mun puolesta suolle.
öööö...? ok mikä vitun viikonloppu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa käyt sen koulusi loppuun ja/tai keskityt työpaikan hakemiseen. Tuo parisataa kilsaa ei ole homma eikä mikään lähteä vaikka viikonloppuna käymään ja ilmoittaa että tulossa ollaan jo jos nopeat kahvit kelpais jossain raflassa
No kyllä se nyt vaan estää spontaanit tapaamiset :) Luuletko, että minä olisin ollut täydessä valmiudessa sitten, kun herra ehkä ilmoittaa voivansa tulla tänne? Ehei, kyllä nuo asiat sovitaan yhdessä, minulle ei miehet latele sääntöjä.
Ja edelleen, jos häntä olisi kiinnostanut tarpeeksi, hän olisi sopinut. Hän olisi ajanut luoksesi vaikka välimatkaa olisi enemmänkin kuin parisataa kilometriä (ei oikeasti ole edes matka eikä mikään tuossa tilanteessa). Ymmärrän että sun on vaikea nyt hyväksyä sitä että et vaan ollut tarpeeksi kiinnostava mutta miehiä riittää. Sinuna ehkä kokeilisin seuraavaksi ottaa ne kuvat pois sieltä nettiprofiilista ja lähettäisin itse viestiä kiinnostavan oloisille miehille. Jos löytyisi joku joka kiinnostuisi sinusta ja tyylistäsi viestiä ja tutustua, eikä vain kuvistasi.
Mitkä kuvat? En ole ollut ikinä yhdenkään kuvan kanssa nettideittipalstoilla.
Ja hohhoijaa :D En minäkään lähtisi spontaanisti täysin varautumatta johonkin satojen kilometrien päähän vaikka mikä olisi. Mutta ainahan se täytyy jotenkin uskotella, että ei sitä kiinnostanut, olet huono, olet epäkiinnostava, olet väärässä, olet sairas, olet tyhmä, olet harhainen.
Jaa. No mua on ajettu tapaamaan useitakin kertoja useiden satojen kilometrien päästä. Spontaanisti ja suunnitellusti. Tottakai peilaan vain omiin kokemuksiini mutta mihinkäs sitä ihminen muuhunkaan. Mutta hei, eihän sulla ole mitään hätää. Olet niin mielenkiintoinen ja hauska ja välitön, että miehethän ihan hinkuvat seuraasi joten jatka vain tuttuun tapaasi :) Tuntuu toimivan tosi hyvin, peukku sulle.
Ap, ymmärrän että vituttaa. Saahan sitä haluta parisuhteen. Uutta matoa koukkuun vaan. Vaikutat nopealta ihmiseltä, toiset vaan on niin hitaita.
Joku ikiteini taas kitisee miksi hänestä ei pidetä vaikka on maailman ihanin prinsessa.
Rauhoitu. Vedä syvään henkeä. Ehkä mies ei ole tiennyt mihin odotat vastausta. Ja miksei toinen saisi "päättää" milloin tavataan? Sanoo vaan ettei käy kävisikö joku toinen päivä.
Kylläpä olet tyhmä. ME TUTUSTUIMME PARISUHDEMIELESSÄ. Pitäisikö asioiden edetä jollain kerran kahdessa viikossa viestittely -tyylillä?
Minä olen kiinnostava, se siitä. Eiköhän keskustelu aina ala jostain, harvempi kertoo Mount Everestin valloituksesta ja leijonan hyökkäyksestä, kyllä ne jutut lähtevät yleensä rullaamaan turhista asioista joista tulee lumipalloefekti. Minullakin riittää PALJON kerrottavaa, mutta mitenpä kerrot, kun toiseen ei saa mitään henkistä yhteyttä? :)
Minä en ole takertuva, olen sanonut varmaan sata kertaa, että SOPEUDUIN siihen, että emme viestittele aamusta iltaan nonstoppina. Mutta samapa se on mitä täällä sanoo tai ei sano, jakeluun ei mene millään.