Ärsyttää hitaat ihmiset, mikä niitä vaivaa?
Jotkut ihmiset on hitaita, ei siis tyhmiä vaan hitaita. Niinkuin minun mies, jos vaikka maitolasi kaatuu niin sillä kestää 5 sek. Nostaa pystyyn ja aloittaa vahinkojen minimoiminen.
Tai jos lapsi satuttaa itsensä niin kestää 5sek. Mennä luo katsomaan kävikö pahasti.
Asioiden tajuaminen kestää muutenkin kauan ja väittää kaikkea epäloogista. Kuten että kiertoilmaista uunista ei ole mitään hyötyä jos paistaa kaksi pellillistä pullia.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällainen hituri, mies taas on sellainen pallosalama.
Olen monesti itsekin miettinyt että mikä minusta tekee niin hitaan. Sitten ymmärsin että tapaan usein miettiä kaikki skenaariot etukäteen joka asiassa. Tuossa maitolasiesimerkissä minulla luultavasti kestäisi, koska miettisin että otanko tuon keittiörätin ja pyyhinkö sillä, vaikka maitoa läikkyi lattialle vaikka en koskaan pyyhi lattiaa pöytätasoille tarkoitetulla rätillä, vai otanko tuon käsienkuivaamiseen tarkoitetun keittiöpyyhkeen jonka sitten joutuisin heti heittämään pesuun koska muuten se alkaa löyhkätä maidolle, vai otanko talouspaperia vaikka se täyttää roskiksen turhan nopeasti ja olen muutenkin säästeliäs. Päädyn tässä vaiheessa keittiörättiin koska sen voi keittää vaikka sillä pyyhkisikin lattiaa. En myöskään välitä vaikka maitoa tässä pohdintojen aikana leviäisi enemmän ja enemmän, se ei ole katastrofi ja ei sitä määräänsä enempää valu. Tällöin mies on jo ottanut tuolilla roikkuvan t-paitansa ja pyyhkinyt sillä ja heittänyt sen pyykkiin.
En tiedä. Itse vain tykkään olla huolellinen ja tykkään jotenkin nautiskella melkein kaikista hetkistä. Nopeudessa sen ajansäästön häviää virheiden korjaamiseen. Minulle tulee tosi epämukava olo jos joudun tekemään jotain kiireessä. Silloin voi jäädä huomaamatta jotain tärkeää, jotain mikä olisi tuonut vielä paremman ratkaisun tai auttanut välttämään jonkun puutteen mitä ei kiireessä ehtinyt tulla ajatelleeksi. Tämä on paljon todennäköisempää kuin se että saataisiin aikaan jotain mainittavaa hyötyä nopeasti etenemällä.
Tämän olen itsekkin ymmärtänyt hitaiden puheista, mutta se on vaikeaa käsittää esimerkiksi aamupalaa syödessä. Vaikka kuinka pohtisi ja pohtisi aamupalasta ei saa katastrofia eikä täydellistä, vaikka ottaisi kaikki riskit ja nopeuden hutiloinnin huomioon. Se on aina yksi ruoka koko elämän joukossa. Se maistuu samalta oli kinkku keskellä tai vähän repsottaen vinossa.
Useimmat ihmisethän ovat keskivertoja, eli nopeita rutiineissa ja hitaita tärkeissä ja uusissa asioissa. Osaavat säätää nopeutta sen mukaan mikä asia on kyseessä. Siksi ehkä hitaat ärsyttävät monia sillä esimerkiksi maidon kaatumisessa keskiverto ihmisen tavoite on päästä mahdollisimman vähällä työllä ajan säästämiseksi (=enemmän kaatunutta maitoa on enemmän työtä). Ei edes jakseta pohtia millä maito siivotaan, koska mikään ei ole oleellisesti parempi vaihtoehto, tiedän itse salamana sen että liinalla pyyhittäessä se menee pyykkiin ja paperi roskiin. Itse otan lähimmän, koska kumpikaan ei säästä aikaa ja molemmat ovat keittiössä käytettäväksi.
Sanoit että nautit melkein jokaisista hetkistä, nauttiiko siis hitaat esimerkiksi juuri siitä maidon putsaamisesta? Kysymyksen ei todellakaan tarkoita olla vittuileva, päin vastoin haluan ymmärtää. Kaikkia meitä kuitenkin tarvitaan, hitaat tai nopeat eivät ole kummatkaan parempia, jokaisesta on hyötyä johonkin.
Haluaisitko joskus olla nopeampi juurikin sellaisissa asioissa mitkä eivät oikeasti vaikuta elämääsi tai lopputulokseen, esimerkiksi meikata puolet nopeammin jotta ehdit tehdä jotain muuta ylijäämä ajan tms? Osaatko sanoa asioita mitkä voisit tehdä yhtä hyvin nopeasti kuin sillä tahdilla mitä nyt teet? Vai näkevätkö hitaat, että muut hutiloivat ja voisivat tehdä kaiken oikeasti paremmin jos keskittyisivät enemmän?
En ole tuo lainaamasi henkilö, mutta ihan kuin teksti olisi omasta näppäimistöstä lähtöisin. Mulla vie aikaa kaikenlaiset systeemit ja järjestelmät, joiden tarkoituksena on saada aikaan täydellisyyttä hipova tulos mahdollisimman vähällä vaivalla. Vaivaa ei tosin säästetä tätä systeemiä hiottaessa. Just tuon maitolasiesimerkin kun onnistuu hoitamaa täydellisesti, niin tuleepa hyvä mieli. Tätä ei varmaan moni ymmärrä. Ja ai kauheeta, kinkku tai juusto vinossa leivälle. Ei pysty syömään, ihan periaatteesta. Tai margariinia ei ole yhtä paljon leivällä joka kohdassa. Pakko voidella uudelleen. Jotain hommia kun tekee liian nopeasti tulee tunne, että ei ole tehnyt kunnolla ja varmasti nyt on jotain unohtanut. Kuten arvelitkin, niin ainakin mä huomaan, kuin nopeasti tekevät, siis hutiloivat, tekevät hommia ihan kuin ei olisi yhtään järkeä päässä. Menee sitten se säästynyt aika korjailuun. Tai monesti se hitaampi tyyppi joutuu korjaamaan, kun se nopea ei edes huomaa tai "ei se nyt niin nuukaa ole". Mulla kyllä aikaa häviää johonkin. Just esim. meikkaaminen kestää. Pitää käydä välillä tekemässä sitä ja tätä ja tuijottaa ja haaveilla vissiin kans.
Ihana keskustelu! Minä olen nopea, mies on hiiiiiiiidaaaaaas. Kiitos hitaat kun valaisette päänne sisältöä. Pitää munkin oppia kärsivällisyyttä ette te taida sitä tahallanne tehdä ;)
Otan tuollaisen hidastelun ainakin toistuvasti henkilökohtaisena vittuiluna, ja pyrin välttämään tallaisia ihmisiä.
Yks asia, joka ärsyttää todella paljon, on kun kysyn isältäni jonkun kysymyksen, (ihan joku perus, ei mitään vaikeeta) niin se vastaaminen kestää ja kestää. Joka ikinen kerta alan jo miettiä, että kuulikohan se ja oon jo toistamassa sitä kysymystä kunnes sitten vastaa. Ja vaikka tiedän että aina käy näin, niin joka kerta joudun miettimään että pitääkö toistaa :D
En tiedä onko se muissa asioissa hidas.
Yks kaveri myös on todella rasittava haahuilija. Aina myöhässä joka paikasta ja kaikki asiat kestää ja kestää. Viime viikonlopulta yksi esimerkki monista: Päätetään että lähetään nyt uimaan, eli käytännössä, bikinit päälle ja pyyhe kassiin ja menoks. No mitä vielä, yli puoli tuntia odotettiin tätä yhtä sankaria... Ja jos asiasta mainitsee, niin sehän vaan hermostuu siitä ja sit hommasta ei ainakaan tuu enää mitään.
Ei ole välttämättä kyse siitä, että järki leikkaisi hitaasti. Se saattaa kyllä leikata sukkelasti, mutta harkinta ja maltti ovat monesti valttia.
Kulkeeko ap muuten aina sekkari kourassa ja mittaa ukkonsa reaktionopeuksia? Voi miesparkaa, kun ei saa olla oma itsensä edes kotona. Taas kerran vahvistui käsitys itsellisyyden paremmuudesta!
Ei kyllä pidä paikkaansa väite, että nopeus tarkoittaa automaattisesti virheitä. Eri ihmisillä vaan on erilaiset prosessoritehot ja eri skenaarioiden pyörittely sujuu automaattisesti ja ripeästi. Myöskään kertaalleen ratkaistuja ongelmia, kuten millä pyyhin kaatuneen maidon, ei tarvitse pyörittää päässä aina uudelleen vaan voi toimia kokemuksen ja opitun perusteella.
Koen, että kyky keskittyä olennaiseen tekee myös ihmisistä nopeita. Joku kertoi, että kun laittaa rasvan tasaisesti leivälle heti ekalla kerralla niin ei tarvitse korjailla myöhemmin? Tai juuston suoraan jo ekalla kerralla? Really? Myöhemmin on jo leipä syöty eikä jäädä rasvaa hieromaan koko päiväksi, on jotain motorista ongelmaa jos ei kerralla mene kohdalleen leivän päälliset ja mitä väliä oikeasti??Kaikenlainen tarpeeton yksityiskohtien nypertäminen vie aikaa asioiden etenemiseltä. Muistan yksistä bileistä naisen, jonka piti suoristaa korttipakka jokaisen asetetun kortin jälkeen.
En tuollaista säätäjää palkkaisi ikinä, koska ihmisen pitää tajuta ero tarkkojen ja merkityksettömien asioiden välillä. Jos aikaa käyttää liikaan tarkkuuteen joka asiassa, on toiminta tehotonta. No menipäs tunteisiin 😃 Opetelkaa priorisoimaan!
Tää on kyllä jännä vastakkainasettelu, että jos oot hidas, teet hyvin ja jos oot nopee, teet huonosti.
Itse olen nopea ja vituttaa hitaus, mutta teen kyllä myös huolella. Viestin 42 esimerkki leivästä: voitelen leivän todella tarkkaan ja ehdottomasti on juuston oltava suorassa ja juuri oikean kokoinen. Mutta teen sen nopeasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällainen hituri, mies taas on sellainen pallosalama.
Olen monesti itsekin miettinyt että mikä minusta tekee niin hitaan. Sitten ymmärsin että tapaan usein miettiä kaikki skenaariot etukäteen joka asiassa. Tuossa maitolasiesimerkissä minulla luultavasti kestäisi, koska miettisin että otanko tuon keittiörätin ja pyyhinkö sillä, vaikka maitoa läikkyi lattialle vaikka en koskaan pyyhi lattiaa pöytätasoille tarkoitetulla rätillä, vai otanko tuon käsienkuivaamiseen tarkoitetun keittiöpyyhkeen jonka sitten joutuisin heti heittämään pesuun koska muuten se alkaa löyhkätä maidolle, vai otanko talouspaperia vaikka se täyttää roskiksen turhan nopeasti ja olen muutenkin säästeliäs. Päädyn tässä vaiheessa keittiörättiin koska sen voi keittää vaikka sillä pyyhkisikin lattiaa. En myöskään välitä vaikka maitoa tässä pohdintojen aikana leviäisi enemmän ja enemmän, se ei ole katastrofi ja ei sitä määräänsä enempää valu. Tällöin mies on jo ottanut tuolilla roikkuvan t-paitansa ja pyyhkinyt sillä ja heittänyt sen pyykkiin.
En tiedä. Itse vain tykkään olla huolellinen ja tykkään jotenkin nautiskella melkein kaikista hetkistä. Nopeudessa sen ajansäästön häviää virheiden korjaamiseen. Minulle tulee tosi epämukava olo jos joudun tekemään jotain kiireessä. Silloin voi jäädä huomaamatta jotain tärkeää, jotain mikä olisi tuonut vielä paremman ratkaisun tai auttanut välttämään jonkun puutteen mitä ei kiireessä ehtinyt tulla ajatelleeksi. Tämä on paljon todennäköisempää kuin se että saataisiin aikaan jotain mainittavaa hyötyä nopeasti etenemällä.
Tämän olen itsekkin ymmärtänyt hitaiden puheista, mutta se on vaikeaa käsittää esimerkiksi aamupalaa syödessä. Vaikka kuinka pohtisi ja pohtisi aamupalasta ei saa katastrofia eikä täydellistä, vaikka ottaisi kaikki riskit ja nopeuden hutiloinnin huomioon. Se on aina yksi ruoka koko elämän joukossa. Se maistuu samalta oli kinkku keskellä tai vähän repsottaen vinossa.
Useimmat ihmisethän ovat keskivertoja, eli nopeita rutiineissa ja hitaita tärkeissä ja uusissa asioissa. Osaavat säätää nopeutta sen mukaan mikä asia on kyseessä. Siksi ehkä hitaat ärsyttävät monia sillä esimerkiksi maidon kaatumisessa keskiverto ihmisen tavoite on päästä mahdollisimman vähällä työllä ajan säästämiseksi (=enemmän kaatunutta maitoa on enemmän työtä). Ei edes jakseta pohtia millä maito siivotaan, koska mikään ei ole oleellisesti parempi vaihtoehto, tiedän itse salamana sen että liinalla pyyhittäessä se menee pyykkiin ja paperi roskiin. Itse otan lähimmän, koska kumpikaan ei säästä aikaa ja molemmat ovat keittiössä käytettäväksi.
Sanoit että nautit melkein jokaisista hetkistä, nauttiiko siis hitaat esimerkiksi juuri siitä maidon putsaamisesta? Kysymyksen ei todellakaan tarkoita olla vittuileva, päin vastoin haluan ymmärtää. Kaikkia meitä kuitenkin tarvitaan, hitaat tai nopeat eivät ole kummatkaan parempia, jokaisesta on hyötyä johonkin.
Haluaisitko joskus olla nopeampi juurikin sellaisissa asioissa mitkä eivät oikeasti vaikuta elämääsi tai lopputulokseen, esimerkiksi meikata puolet nopeammin jotta ehdit tehdä jotain muuta ylijäämä ajan tms? Osaatko sanoa asioita mitkä voisit tehdä yhtä hyvin nopeasti kuin sillä tahdilla mitä nyt teet? Vai näkevätkö hitaat, että muut hutiloivat ja voisivat tehdä kaiken oikeasti paremmin jos keskittyisivät enemmän?
Kyllä minä tavallaan nautin siitä maidon putsaamisesta, en aina. Joskus olen jopa nopea mutta huomaan että nämä kerrat vähenevät koko ajan elämässäni sillä lähes aina huomaan tehneeni huolimattomuusvirheitä tai vähintään kosmeettisia virheitä jos olen nopea. Juuri tuohon huolimattomuuteen olen ehkä kyllästynyt. Esim. mikään ei ole ällömpää kuin huonosti tiskatut astiat. Mielestäni nopeus sulkee väistämättä pois jotain huolellisuudesta. Aika monessa on nykyään ajatus mukana, olen hyvin tiedostavasti läsnä kun teen jotain. Se on parantanut myös muistiani. Ainoastaan sitä en muista milloin olisin viimeksi unohtanut jotakin.
Mitään diagnoosia ei ole, mutta olen läpikäynyt burn outin kolmisen vuotta sitten ja kyllä ero oli merkittävä sen jälkeen, sen huomasin. Hitaus korostuu erityisesti juuri ajattelun prosessoinnissa, ei niinkään motoriikassa. Reaktionopeuteni on kuitenkin hyvä, sillä olen pelannut paljon videopelejä ja olen hyvä ajamaan.
Olen havainnut myös tietoista hidastumista sen jälkeen kun löin hynttyyt yhteen pallosalama-mieheni kanssa. Hän säntäilee ympäriinsä ja on usein tuli perseen alla, jolloin koen että oma mateluni tuo hänelle ja muille perheenjäsenille turvaa. Mitä siitäkin tulisi jos me molemmat aikuiset sinkoilisimme sinne tänne? Ainakin pienet lapset ja eläimetkin tykkäävät kun on joku jolla on loputtomasti aikaa ja kärsivällisyyttä.
Jätä ja eti parempi, jos noin ärsyttää!
Miemiemie kirjoitti:
Koen, että kyky keskittyä olennaiseen tekee myös ihmisistä nopeita. Joku kertoi, että kun laittaa rasvan tasaisesti leivälle heti ekalla kerralla niin ei tarvitse korjailla myöhemmin? Tai juuston suoraan jo ekalla kerralla? Really? Myöhemmin on jo leipä syöty eikä jäädä rasvaa hieromaan koko päiväksi, on jotain motorista ongelmaa jos ei kerralla mene kohdalleen leivän päälliset ja mitä väliä oikeasti??
Tarkoitin lähinnä sitä, että joku toinen (esim. mun äiti) tekee leipiä, niin mun on joka kerta siloiteltava ne pari puolisenttistä voiklimppiä tasaisesti. Itse tekemällä tulee täydellistä jälkeä kerralla. On nääs tekniikkaa hiottu sen verran.
Mä alotin muutama viikko sitten lääkityksen kilpirauhasen liikatoimintaan ja nyt tuntuu että olen kun hidastetusta filmistä!Ärsyttää itseäänkin!!
Mulla on luokkakaverina hiiiidaaas ihminen. Vältän kaikkia ryhmätöitä ym hänen kanssaan, koska muuten menee hermot. Tyyppi saattaa vain katsella ja jäädä miettimään jotain puoli tuntia sitten mainittia asiaa, kun muut jo tekevät. Ärsyttävää ja työskentelyn kannalta hyödytöntä. Haluaisin todella nähdä työllistyykö tämä kaveri ikinä insinöörin töihin.
Hitaissa ihmisissä saattaa olla se hyvä puoli, että he ovat usein myös harkitsevaisia. Mutta eivät kaikki, osa on vain yksinkertaisesti hitaita toimimaan yhtään missään asiassa.
Mä olen varmaan sellainen keskihidas ja mun mies on oikeasti hidas. Huomaan oman hitauteni, jos työkaveriksi sattuu vauhdikas ihminen. Ekaksi epäilen, että hän on hutiloija, mutta ei välttämättä olekaan, vaan on niin nopea ja tehokas, että oma hitauteni korostuu.
Lomalla ollessa huomaan kuitenkin olevani huomattavasti sähäkämpi kuin mieheni, mutta toisaalta saatan tehdä asioita huolimattomasti enkä jaksa miettiä aina ihan loppuun asti. Kun mies pohtii ja pohtii, mulle tulee sellainen ärsyyntynyt "hoidetaan tää nyt äkkiä alta pois" -reaktio ja alan toimia. Mun mies on kuitenkin just se harkitseva hidas, eli meille ei esim. ikinä osteta sellaista elektronista laitetta, jota ei ole tutkittu netissä puolin ja toisin ja jota ei olisi hyväksi havaittu. Siis ei koskaan osteta sikaa säkissä, oli sitten kyse vaikka leivänpaahtimesta. Lomamatkalle lähteminen vaatii pitkällistä suunnittelua, hotellien tutkailua ym. Ei puhettakaan mistään äkkilähdöistä tai siitä, että majoitus selviäisi vasta paikan päällä.
Turhanpäiväinen hitaus on sitten se, mikä ottaa kupoliin ja kunnolla. Että ei voi lähteä kaupunkiasioille aamupäivällä, koska ei ole ehtinyt vielä herätä mukamas kunnolla, juoda teetä rauhassa, lukea lehteä läpikotaisin, kuunnella mielimusiikkiaan yms. Jos ei oltais sovittu, että lähdetään samaa matkaa, mä tulisin jo kotiin sieltä kaupungilta, kun mies vasta hörppii teetä ja harkitsee. Aikaiset aamulähdöt tällaisen kanssa on yhtä h*lvettiä.
Mulla oli hidas työkaveri, tuli töihin liukuman viime sekunneilla, ei ehtinyt aloittaa töitä, kun piti mennä lounaalle 10.30, minkä jälkeen ei ehtinyt aloittaa, kun piti lähteä kahville klo 14 ja sitten ei ehtinyt aloittaa, kun piti lähteä liukuman ekoilla sekunneilla kotiin eli klo 15.
Joskus, kun ehti tehdä työtä, niin oli tosi tarkka ja hyvä työssään.
Mua ärsyttää taas nopeat hätäilijät, ajattelematta sännätään "tekemään" jotain, hätäillään ja hösötetään asian ympärillä ja se on jotain tekemistä sitte. Jos vähän katsoo ja arvioi tilannetta ja toimii sitten harkiten saa homman tehtyä samassa ajassa kerralla ja vähemmällä työllä.
Mua ärsyttää ihan sikana hitaat kävelijät. Kävely ei mitenkään voi vaatia mitään ylimääräistä harkitsemista, mutta aina näitä matelijoita on liikkeellä. Kulkevat vielä yleensä keskellä tietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällainen hituri, mies taas on sellainen pallosalama.
Olen monesti itsekin miettinyt että mikä minusta tekee niin hitaan. Sitten ymmärsin että tapaan usein miettiä kaikki skenaariot etukäteen joka asiassa. Tuossa maitolasiesimerkissä minulla luultavasti kestäisi, koska miettisin että otanko tuon keittiörätin ja pyyhinkö sillä, vaikka maitoa läikkyi lattialle vaikka en koskaan pyyhi lattiaa pöytätasoille tarkoitetulla rätillä, vai otanko tuon käsienkuivaamiseen tarkoitetun keittiöpyyhkeen jonka sitten joutuisin heti heittämään pesuun koska muuten se alkaa löyhkätä maidolle, vai otanko talouspaperia vaikka se täyttää roskiksen turhan nopeasti ja olen muutenkin säästeliäs. Päädyn tässä vaiheessa keittiörättiin koska sen voi keittää vaikka sillä pyyhkisikin lattiaa. En myöskään välitä vaikka maitoa tässä pohdintojen aikana leviäisi enemmän ja enemmän, se ei ole katastrofi ja ei sitä määräänsä enempää valu. Tällöin mies on jo ottanut tuolilla roikkuvan t-paitansa ja pyyhkinyt sillä ja heittänyt sen pyykkiin.
En tiedä. Itse vain tykkään olla huolellinen ja tykkään jotenkin nautiskella melkein kaikista hetkistä. Nopeudessa sen ajansäästön häviää virheiden korjaamiseen. Minulle tulee tosi epämukava olo jos joudun tekemään jotain kiireessä. Silloin voi jäädä huomaamatta jotain tärkeää, jotain mikä olisi tuonut vielä paremman ratkaisun tai auttanut välttämään jonkun puutteen mitä ei kiireessä ehtinyt tulla ajatelleeksi. Tämä on paljon todennäköisempää kuin se että saataisiin aikaan jotain mainittavaa hyötyä nopeasti etenemällä.
Tämän olen itsekkin ymmärtänyt hitaiden puheista, mutta se on vaikeaa käsittää esimerkiksi aamupalaa syödessä. Vaikka kuinka pohtisi ja pohtisi aamupalasta ei saa katastrofia eikä täydellistä, vaikka ottaisi kaikki riskit ja nopeuden hutiloinnin huomioon. Se on aina yksi ruoka koko elämän joukossa. Se maistuu samalta oli kinkku keskellä tai vähän repsottaen vinossa.
Useimmat ihmisethän ovat keskivertoja, eli nopeita rutiineissa ja hitaita tärkeissä ja uusissa asioissa. Osaavat säätää nopeutta sen mukaan mikä asia on kyseessä. Siksi ehkä hitaat ärsyttävät monia sillä esimerkiksi maidon kaatumisessa keskiverto ihmisen tavoite on päästä mahdollisimman vähällä työllä ajan säästämiseksi (=enemmän kaatunutta maitoa on enemmän työtä). Ei edes jakseta pohtia millä maito siivotaan, koska mikään ei ole oleellisesti parempi vaihtoehto, tiedän itse salamana sen että liinalla pyyhittäessä se menee pyykkiin ja paperi roskiin. Itse otan lähimmän, koska kumpikaan ei säästä aikaa ja molemmat ovat keittiössä käytettäväksi.
Sanoit että nautit melkein jokaisista hetkistä, nauttiiko siis hitaat esimerkiksi juuri siitä maidon putsaamisesta? Kysymyksen ei todellakaan tarkoita olla vittuileva, päin vastoin haluan ymmärtää. Kaikkia meitä kuitenkin tarvitaan, hitaat tai nopeat eivät ole kummatkaan parempia, jokaisesta on hyötyä johonkin.
Haluaisitko joskus olla nopeampi juurikin sellaisissa asioissa mitkä eivät oikeasti vaikuta elämääsi tai lopputulokseen, esimerkiksi meikata puolet nopeammin jotta ehdit tehdä jotain muuta ylijäämä ajan tms? Osaatko sanoa asioita mitkä voisit tehdä yhtä hyvin nopeasti kuin sillä tahdilla mitä nyt teet? Vai näkevätkö hitaat, että muut hutiloivat ja voisivat tehdä kaiken oikeasti paremmin jos keskittyisivät enemmän?En ole tuo lainaamasi henkilö, mutta ihan kuin teksti olisi omasta näppäimistöstä lähtöisin. Mulla vie aikaa kaikenlaiset systeemit ja järjestelmät, joiden tarkoituksena on saada aikaan täydellisyyttä hipova tulos mahdollisimman vähällä vaivalla. Vaivaa ei tosin säästetä tätä systeemiä hiottaessa. Just tuon maitolasiesimerkin kun onnistuu hoitamaa täydellisesti, niin tuleepa hyvä mieli. Tätä ei varmaan moni ymmärrä. Ja ai kauheeta, kinkku tai juusto vinossa leivälle. Ei pysty syömään, ihan periaatteesta. Tai margariinia ei ole yhtä paljon leivällä joka kohdassa. Pakko voidella uudelleen. Jotain hommia kun tekee liian nopeasti tulee tunne, että ei ole tehnyt kunnolla ja varmasti nyt on jotain unohtanut. Kuten arvelitkin, niin ainakin mä huomaan, kuin nopeasti tekevät, siis hutiloivat, tekevät hommia ihan kuin ei olisi yhtään järkeä päässä. Menee sitten se säästynyt aika korjailuun. Tai monesti se hitaampi tyyppi joutuu korjaamaan, kun se nopea ei edes huomaa tai "ei se nyt niin nuukaa ole". Mulla kyllä aikaa häviää johonkin. Just esim. meikkaaminen kestää. Pitää käydä välillä tekemässä sitä ja tätä ja tuijottaa ja haaveilla vissiin kans.
Olen erimieltä kanssasi, että nopeat hutiloisivat ja aina joutuisi korjaamaan, sillä kaikki ei voi olla täydellisesti eikä pidäkkään. Jotkut asiat on parempi tehdä nopeasti ja ei täydellisesti. Esimerkiksi vaikkapa toimiston X siivous. Asiakas X ei maksaisi kokopäivä siivoojaa pikkutoimistoon sen takia, että olisi täydellisen siistiä. X halua tyydyttävää/ok jälkeä kunhan saa tunnit (=rahan) minimiin, sillä toimiston siisteys ei vaikuta kenenkään työntekijän suoritukseen. Tällaista on erittäin vaikea selittää hitaalle (=tarkalle) ihmiselle, he hinkuttaisivat ja hinkuttaisivat, vaikka asiakas ei halua. Normaali siivooja ymmärtää asiakkaan eron ja säätelee nopeuttaan ja tarkkuuttaan sen mukaan.
Itsestä tuntuu, että hitaat stressaavat täysin turhista asioista, eivätkä hahmota elämän kokonaisuutta... Toki hitaus ja tarkkuus on hyödyksi jossain, mutta kun koko elämä pyörii hitaasti käy jotenkin sääliksi, koska kaikkea ei voi tehdä aina järkevästi ja täydellisesti.
Kilpirauhassairaus. Myös masennus voi hidastaa. Kannattaa miettiä ennen ulisemista, että ihminen ei ehkä ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ihan sikana hitaat kävelijät. Kävely ei mitenkään voi vaatia mitään ylimääräistä harkitsemista, mutta aina näitä matelijoita on liikkeellä. Kulkevat vielä yleensä keskellä tietä.
Jospa eivät ole terveitä? Voi olla, että joku päivä sinunkin liikkeesi hidastuvat sinusta riippumattomista syistä. Muista sitten miten hitaat kulkijat sinua ja muita ärsyttävät.
Mä olen hidas. Isä oli hidas ja tytär myös on hidas. Tyttö piti viedä päiväkotiin ajoissa, jotta ehtisi syödä aamupalan ennen uloslähtöä :-) (tämä toive tuli siis päiväkodin puolesta).
Töissä olen nopea ja tehokas, siellä tuskin kukaan tajuaa mun todellista temperamenttia. Ilta sitten meneekin toipuessa tästä tahdista. Järjenjuoksussa ei kai meillä kellään ole vikaa, mutta ollaan vaan hitaita nautiskelijoita :-)
Mun äiti ja mies ovat nopeatempoisia. Äiti ei vieläkään aina ymmärrä meitä hitaita, mies tuntuu hyväksyneen sen, että hoputtamalla me vaan ahdistutaan ja ruvetaan säätämään.