Lue keskustelun säännöt.
Voi perhanan ahdistus, liittyy tunneasioihin!
25.06.2016 |
Toivottavasti mies ei palstaile :'D Tunnistaisi heti itsensä ja minut... No, ongelman ydin on se, että tapasin ehkä maailman huonoimpaan ajankohtaan mahdollisesti maailman sopivimman miehen. Emme ole tavanneet livenä, mutta se on tässä edessä. Kuitenkin fiilis on vahva, kyllä sen tietynlaisen tunteen tunnistaa kun osuu kohdalle... Tiedän kokemuksesta. Mutta tosiaan tavataan nyt alkajaisiksi!
Olemme siis molemmat juuri asettuneet eri paikkakunnille ja tällä hetkellä minä rakastan kotiani ja asuinpaikkaani ja mies aikoo asua aina siellä paikkakunnallaan. Ei siinä mitään, tykkään että elämässä tapahtuu enkä yleensä suunnittele jämähtäväni paikoilleni. Nyt kuitenkin ahdistaa aivan suunnattomasti, koska minulla on oma kodinlaittoprojekti täällä, miehen elämä ja sydän siellä, ja väillämme vahva yhteys. Eli tulevaisuudessa se olisin minä, joka muuttaa miehen perässä, tai tulevaisuutta ei olisi. Ei minulle ole ongelma, jos joku mahdollinen muutto on jossain parin vuoden päässä, mutta mies tuntuu hätiköivän nyt liikaa sinne hamaan tulevaan :D Puhuimme kyllä selväksi, että kaikki aikanaan ja aluksi kaukosuhdetta, jos livenäkin nappaa. Silti tuntuu, että miehellä on omat aikataulut kaikelle ja minun täytyisi nyt elellä viimeisiä hetkiäni omassa kodissani ja olla jo puoliksi muuttopuuhissa muualle :D Kamala ahdistus, mutta en voi antaa asian olla, olen todella kiinnostunut hänestä<3
Odottaako kunnon mies kaukosuhteessa vaikkapa 2 vuotta ennen muuttomietteitä? Mielestäni 2 vuotta olisi erittäin passeli ! Ei liian pitkä eikä liian lyhyt aika... Mutta mitä sanoo av-raati?
Niin ja tämä yhteys ei tosiaan ole prinsessaharhaa, vaan mies on sanonut tykkäävänsä ja on alkanut hempeilemään enemmän💘 Ja tosiaan kyllä totta kai tapaamme nyt alkajaisiksi ja katsomme miten homma etenee, mutta kyllä tässä on vahva tunne, että sovimme yhteen myös livenä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole nähneet ja mietit yhteenmuuttoa. Voi helv**** ihmiset on sekaisin.
Jos osaat lukea, niin kaikista vähiten minä mietin yhteenmuuttoa :D Mies itse otti asian esiin aivan puskista, syynä se, että jos minä en ole edes ajatuksen tasolla valmis muuttamaan joskus, jos siis alamme seurustelemaan, niin meillä ei voi olla tulevaisuutta. Ihan tämä oli pointtina, ei mikään yhteisasuminen. Molemmat kun haluamme nimenomaan vakavan suhteen, eikä mitään teinihengailua.
Narsistit haluavat kuulemma yleensä muuttaa yhteen saman tien, ennen kuin "uhri" saa selville, millaisesta tyypistä on kyse. He myös osaavat sanoa juuri ne asiat, jotka "uhri" juuri haluaa kuulla. Jos ette ole vielä edes nähneet ja muuttoa jo suunnitellaan, niin kannattaa olla tosi varuillaan, ja kysellä tämän henkilön tuntevilta, millainen tapaus on kyseessä.
Huoh. Lukekaa tummennettu teksti, ehkä jopa ymmärrätte. En tajua miten voi olla noin vaikeaa ymmärtää, että tässä on kyse mahdollisen seurustelusuhteen tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kirjoittaa normaalista asiasta ja olettaa automaattisesti, että menee jakeluun, mutta ei... Yhtäkkiä täällä ollaan naureskelemassa minun muutolleni, jota ei ole tiedossa lähivuosinakaan :D ja olen sen selittänyt sata kertaa. Samoin olen selittänyt sata kertaa, miksi minun on mietittävä mahdollista tulevaisuuden muuttoa.
Eikös tämä aloitus ollut täällä jo päivä pari sitten? Hieman ärtyneempi oli mutta muuten samaa...
Sekoboltsi.
En tiedä miten aloitus on voinut olla täällä jo aiemmin, jos se on vasta tapahtunut minulle.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten aloitus on voinut olla täällä jo aiemmin, jos se on vasta tapahtunut minulle.
Prrrrrooooovooooooo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tosiaan, yritetään uudestaan. Omasta kodistani en ole ihan helposti luopumassa, mutta melkoisen varmasti meillä on tulevaisuutta miehen kanssa, sen vain tuntee. Toki mahdollisuus on muuhunkin, mutta epätodennäköisenä pidän sitä, ettei livenä synkkaisikaan.
Miehelle kaukosuhde on punainen vaate, eikä se minullekaan mikään ihanne ole, mutta en todellakaan halua edes miettiä mitään muuttopakkoja tässä vaiheessa. Joskin tajuan, että minun on se tehtävä, mikäli haluan pysyä mahdollisessa tulevassa suhteessa. JA SE PAKKO TÄSSÄ AHDISTAAKIN. Olen tottunut miehiin, jotka haluavat muuttaa tännepäin ja rakastavat tätä aluetta, missä minä asun. Ei mene varmaan taaskaan jakeluun teille...
Ja tosiaan en lähde suhteisiin teinimäisen kevytkenkäisesti, vaan alkaessani seurustelemaan tiedostan, että mies ei muuta minnekään, minä muutan tai suhde on ohi.
huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten aloitus on voinut olla täällä jo aiemmin, jos se on vasta tapahtunut minulle.
Prrrrrooooovooooooo.
Jos suomen kieli ei mene jakeluun, niin se ei tee minusta provoa. Miehen kanssa puhuttiin mahdollisen suhteen tulevaisuudesta, en tiedä miten joku muu on kirjoittanut meidän keskusteluistamme vauvapalstalle. Se siitä huutelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin jos joku normaaliälyinen osaisi vastata järkevästi; miten voin ottaa rennosti suhteessa, mikäli sellainen tulee, kun takaraivossa ahdistaa tuo pakkopakkopakko? Kuvittelen nyt jo miehen luonani kyläilemässä ajatellen, että hyi kamala mikä paikka, tahdon kotiin. Kuvittelen miehen tuskailemassa kaukosuhdetta ja sen vaikeutta. Kaikki tämä typerästä, väärin ajoitetusta viestistä liittyen muuttoasioihin. Todella vaikeaa ottaa rennosti, mutta vahvaa on kiinnostus, enkä pysty lemppaamaan niin ihanaa miestä<3
Vierailija kirjoitti:
Niin jos joku normaaliälyinen osaisi vastata järkevästi; miten voin ottaa rennosti suhteessa, mikäli sellainen tulee, kun takaraivossa ahdistaa tuo pakkopakkopakko? Kuvittelen nyt jo miehen luonani kyläilemässä ajatellen, että hyi kamala mikä paikka, tahdon kotiin. Kuvittelen miehen tuskailemassa kaukosuhdetta ja sen vaikeutta. Kaikki tämä typerästä, väärin ajoitetusta viestistä liittyen muuttoasioihin. Todella vaikeaa ottaa rennosti, mutta vahvaa on kiinnostus, enkä pysty lemppaamaan niin ihanaa miestä<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin jos joku normaaliälyinen osaisi vastata järkevästi; miten voin ottaa rennosti suhteessa, mikäli sellainen tulee, kun takaraivossa ahdistaa tuo pakkopakkopakko? Kuvittelen nyt jo miehen luonani kyläilemässä ajatellen, että hyi kamala mikä paikka, tahdon kotiin. Kuvittelen miehen tuskailemassa kaukosuhdetta ja sen vaikeutta. Kaikki tämä typerästä, väärin ajoitetusta viestistä liittyen muuttoasioihin. Todella vaikeaa ottaa rennosti, mutta vahvaa on kiinnostus, enkä pysty lemppaamaan niin ihanaa miestä<3
Toki olen itsekin ihmistyyppi, joka tykkää rakentaa erilaisia skenaarioita ja murehtia tulevaisuutta. Mutta ap, hyppäät aivan liian asioiden edelle kun itse menet mukaan miehen höpötykseen tulevaisuuden muuttohaluista. Laita nyt itse jäitä hattuun, vaikka mies onkin jo tällaiset ottanut esille (me emme voi tietää ylianalysoitko lisäksi miehen sanomisia vai et). Ihan turhaan stressaat itseäsi suunnittelemalla tulevaisuutta useita vuosia etukäteen sellaisen miehen kanssa, jota et ole edes koskaan tavannut.
On maailman tavallisin tarina, että netissä kovin upean ihmisen kanssa ei sitten synkkaakaan livenä. Mieti kuinka typeräksi tunnet itsesi jos käykin noin, ja olet ehtinyt jo murehtia päiväkausia avoliitosta. Nyt lopeta ihan oman mielenrauhasi vuoksi tuollainen haihattelu, ja odota että olette nähneet edes kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanoin, en ole missään harhoissa, jos mies itse on sanonut ettei aio muuttaa minnekään. Kuten kerroin, minulla on kokemusta parin viikon viestittelystä, joka johti ihastumiseen ja suhteeseen, tiedän siis tämän tunteen. Minä nimenomaan en haihattele mitään, olen vain ahdistunut ajatuksesta, että minun on pakko. Ennemmin tai myöhemmin, mutta se pakko kauhistuttaa.
Kyllä minä tiedostan, että kaikki on mahdollista. Ja koska kaikki on mahdollista, voi olla että ihastumme suinpäin toisiimme. Siltä varalta käytänkin järkeäni nyt, kun sitä vielä on :)
Voi voi. Kyllä tämän tyylin tunnistaa. Ei voi mitään. Siirry Tuija Lehtisen kirjoista vähän taiteellisempiin, niin tyylisi kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on sanonut ettei muuta, se on silti sinä itse joka jo kuvittelee miehen inhoavan jokaista hetkeä vierailulla luonasi yms mitä tuossa aiemmin kerroitkaan. Päässäsi rakennat tarinaa siitä mitä mies tulee ajattelemaan ja miten tulee käyttäytymään. Miehen yhden virkkeen perusteella.
Onko järjen käyttöä nyt jo murehtia ja ahdistua siitä, mitä oletat tapahtuvan kahden vuoden päästä, eli että sinun on pakko muuttaa. Olet aivan varma, että nykyhetken ja kahden vuoden päässä jokaikinen asia tapahtuu täsmälleen sillä tavalla kuin sinä nyt omassa mielikuvituksessasi arvelet? Tuletko jokaikisen asia mitä tapahtuu ja mitä mies sanoo tulkitsemaan aina näiden itse rakentamiesi lasien lävitse? Kuinka reilua se on, että miehen jokainen hajamielinen ilme esim tulee sinulle olemaan merkki siitä, että jatkat mielessäsi tarinaa kuinka mies inhoaa olla sinun kotikaupungissasi ja apua sinun pitää muuttaa miehen luo?
Kuinka hyvin oletat teidän kahden suhteen menevän, kun olet jo etukäteen ennen tapaamista mielessäsi rakentanut sinua ahdistavat skenaariot mitä mies ajattelee ja mitä sinun on pakko pakko pakko tehdä. Tuleeko se varjostamaan jokaista hetkeänne yhdessä, että sinä olet tällaisen tarinan jo teille rakentanut? Itsekin puhut sillä tavalla että juuri noin tulisi käymään.
Tekstisi perusteella - taukoamatonta, hyppelehtivää, samojen asioiden hengästynyttä toistoa - ajatuskulkusi on kovin polveilevaa. Ehkä kommentoit lähinnä itsellesi. Mikään suhde ei tule toimimaan jos kaikki pohditaan omassa päässä keskustelematta ja varmistamatta miten toinen oikeasti ajattelee ja mitä mieltä hän loppujen lopuksi on. Ja tälle varataan aikaa, ajatukset kypsyvät.
Aika kypsymätöntä ja hätäilevää olla ahdistunut mahdollisesta yhteenmuutosta kun ette ole edes tavanneet. Menetkö usein asioiden edelle etkö malta odottaa asioiden kehittymistä? Asioiden on annettava mennä omalla painollaan.
Minä ymmärrän ap sun ajatuksia :) Minä tapasin oman mieheni netissä, tiesin jo ennen tapaamista, että tässä on sitä jotaki. Eka tapaamisella ihastuttiin korvia myöten ja se eteni rakastumiseksi toisella tapaamisella.
Meillä välimatkaa oli parisataa kilsaa ja joo, minulla side omalle paikkakunnalle, lapset ja oma talo. Lähdettiin täysillä suhteeseen molemmat ja annettiin asioiden mennä omalla painollaan. Ei siis mietitty liikaa etukäteen, vaan sovittiin kun asiat oli ajankohtaisia :) Mies muutti luokseni puolen vuoden seurustelun jälkeen ja meillä on mennyt älyttömän hyvin. Nykyisin jo omistaa puolet talostakin ja naimisissa ollaan.
Minä neuvon sinua tekemään niinkuin sydän sanoo :) ja juttele sen miehen kassa tästä asiasta :) jos teidät on luotu toisilleen, ymmärtää kyllä ahdistuksen :)
Menet asoiden edelle, ethän ole edes tavannut. On aivan eri asia ihastua livenä. Sehän voi vaikka haista.
Edellisen ketjun vastaukset ei sulle sekopäälle kelvanneet? Vitun skitso.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on sanonut ettei muuta, se on silti sinä itse joka jo kuvittelee miehen inhoavan jokaista hetkeä vierailulla luonasi yms mitä tuossa aiemmin kerroitkaan. Päässäsi rakennat tarinaa siitä mitä mies tulee ajattelemaan ja miten tulee käyttäytymään. Miehen yhden virkkeen perusteella.
Onko järjen käyttöä nyt jo murehtia ja ahdistua siitä, mitä oletat tapahtuvan kahden vuoden päästä, eli että sinun on pakko muuttaa. Olet aivan varma, että nykyhetken ja kahden vuoden päässä jokaikinen asia tapahtuu täsmälleen sillä tavalla kuin sinä nyt omassa mielikuvituksessasi arvelet? Tuletko jokaikisen asia mitä tapahtuu ja mitä mies sanoo tulkitsemaan aina näiden itse rakentamiesi lasien lävitse? Kuinka reilua se on, että miehen jokainen hajamielinen ilme esim tulee sinulle olemaan merkki siitä, että jatkat mielessäsi tarinaa kuinka mies inhoaa olla sinun kotikaupungissasi ja apua sinun pitää muuttaa miehen luo?
Kuinka hyvin oletat teidän kahden suhteen menevän, kun olet jo etukäteen ennen tapaamista mielessäsi rakentanut sinua ahdistavat skenaariot mitä mies ajattelee ja mitä sinun on pakko pakko pakko tehdä. Tuleeko se varjostamaan jokaista hetkeänne yhdessä, että sinä olet tällaisen tarinan jo teille rakentanut? Itsekin puhut sillä tavalla että juuri noin tulisi käymään.
Et VOI olla noin tyhmä? Jos mies on itse sanonut, ettei aio muuttaa mihinkään ja "ei kai me kolmea vuotta oltaisi kaukosuhteessa?" niin mitä vittua :D Ja on sanonut, ettei aio muuttaa minun kotipaikkakunnalleni. Mitäköhän omituista siinä on, että otan ne sanat todesta? :D
Yrittäkää nyt ymmärtää, please: Molemmat, mies ja minä etsimme, tai emme etsimällä etsi mutta haluamme vakavan suhteen, emme mitään säätöä ja turhaa hengailua. TULEVAISUUDESSA, MIKÄLI PÄÄTYISIMME SEURUSTELUSUHTEESEEN, OLISI MINUN MUUTETTAVA. Mikäli en muuta, on tutustuminen täysin ajanhukkaa, koska suhteellamme ei olisi tulevaisuutta. Kukaan ei pysy ikuisuutta kaukosuhteessa.
Haloo. Kuinka vajaana pidätte minua :D