Lue keskustelun säännöt.
Voi perhanan ahdistus, liittyy tunneasioihin!
25.06.2016 |
Toivottavasti mies ei palstaile :'D Tunnistaisi heti itsensä ja minut... No, ongelman ydin on se, että tapasin ehkä maailman huonoimpaan ajankohtaan mahdollisesti maailman sopivimman miehen. Emme ole tavanneet livenä, mutta se on tässä edessä. Kuitenkin fiilis on vahva, kyllä sen tietynlaisen tunteen tunnistaa kun osuu kohdalle... Tiedän kokemuksesta. Mutta tosiaan tavataan nyt alkajaisiksi!
Olemme siis molemmat juuri asettuneet eri paikkakunnille ja tällä hetkellä minä rakastan kotiani ja asuinpaikkaani ja mies aikoo asua aina siellä paikkakunnallaan. Ei siinä mitään, tykkään että elämässä tapahtuu enkä yleensä suunnittele jämähtäväni paikoilleni. Nyt kuitenkin ahdistaa aivan suunnattomasti, koska minulla on oma kodinlaittoprojekti täällä, miehen elämä ja sydän siellä, ja väillämme vahva yhteys. Eli tulevaisuudessa se olisin minä, joka muuttaa miehen perässä, tai tulevaisuutta ei olisi. Ei minulle ole ongelma, jos joku mahdollinen muutto on jossain parin vuoden päässä, mutta mies tuntuu hätiköivän nyt liikaa sinne hamaan tulevaan :D Puhuimme kyllä selväksi, että kaikki aikanaan ja aluksi kaukosuhdetta, jos livenäkin nappaa. Silti tuntuu, että miehellä on omat aikataulut kaikelle ja minun täytyisi nyt elellä viimeisiä hetkiäni omassa kodissani ja olla jo puoliksi muuttopuuhissa muualle :D Kamala ahdistus, mutta en voi antaa asian olla, olen todella kiinnostunut hänestä<3
Odottaako kunnon mies kaukosuhteessa vaikkapa 2 vuotta ennen muuttomietteitä? Mielestäni 2 vuotta olisi erittäin passeli ! Ei liian pitkä eikä liian lyhyt aika... Mutta mitä sanoo av-raati?
Niin ja tämä yhteys ei tosiaan ole prinsessaharhaa, vaan mies on sanonut tykkäävänsä ja on alkanut hempeilemään enemmän💘 Ja tosiaan kyllä totta kai tapaamme nyt alkajaisiksi ja katsomme miten homma etenee, mutta kyllä tässä on vahva tunne, että sovimme yhteen myös livenä.
Kommentit (47)
Kotiani en kyllä ihan heppoisin perustein lähde myymään, vaan ehdottomasti määräaikaisesti vuokralle sitten joskus JOS siltä tuntuisi. Mutta tosiaan kurkkua kuristaa tällainen tieto, että joko minä muutan joskus tai meitä ei ole. Onko siis OK vaatia noin 2 vuotta kaukosuhdetta ennen mitään muuttohömpötyksiä? Jos tämä nyt tästä etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko minkä ikäisiä? Itselläni kokemus etäsuhteesta muutaman vuoden ajan.En todellakaan tekisi hätiköityjä ratkaisuja ja tehän ette edes ole tavanneet. Teimme useita pitkiä matkoja ulkomailla stressaavissakin tilanteissa ja selvisimme niistä. Tuollaiset arjen kokemukset opettavat ihmisestä, samoin monet pitkät viikonloput jomman kumman kotona ,töitten jakaminen jne. Olen oppinut, etteä suhteen muodostamisessa jos missä kannattaa edetä rauhassa. Mihin on kiire?
Tunnen itseni melkein tyhmäksi, kun lähdin hommaan, tai siis... Ihanalta ihmiseltä hän vaikuttaa, mutta pelkään nyt toden teolla tulevaa. Joko saan sydänsuruja, tai sitten teen mahdollisessa rakkaudenpuuskassa jotain todella typerää ja luovun kaikesta mitä täällä on. En minä hitto vie voi tietää tulevasta mitään ! En rehellisesti sanoen ajatellut, että homma lähtee etenemään, aluksi se oli kevyttä vitsailua, ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että saattaa tulla vahvojakin tunteita... Voi helvetin helvetti.
Anna miehen ajatella aikatauluja ja nauti sinä ihastumisen tunteesta. Tuo kaukosuhde riippuu varmaan siitä, miten usein pystytte näkemään. Onko se vkl vai onko toisella vuorotyö, jolloin voitte nähdä useammin. Kuinka pitkä välimatka on? Sekin vaikuttaa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko minkä ikäisiä? Itselläni kokemus etäsuhteesta muutaman vuoden ajan.En todellakaan tekisi hätiköityjä ratkaisuja ja tehän ette edes ole tavanneet. Teimme useita pitkiä matkoja ulkomailla stressaavissakin tilanteissa ja selvisimme niistä. Tuollaiset arjen kokemukset opettavat ihmisestä, samoin monet pitkät viikonloput jomman kumman kotona ,töitten jakaminen jne. Olen oppinut, etteä suhteen muodostamisessa jos missä kannattaa edetä rauhassa. Mihin on kiire?
Niinpä, sanopa se! Mies kai hätiköi siksi, että tietää pysyvänsä paikkakunnallaan ja stressaa, etten minä muka tajuaisi sitä, että asia ei muutu. Kyllä minä tajuan, ja onneksi kyseinen kaupunki on mielikuvissani ihan ok, että kai sielläkin voi ihminen viihtyä. Jos olisi kyseessä vaikkapa Lahti, niin ei tulisi kuuloonkaan. Sydän pamppailee ahdistuksesta :D Tuota minäkin sanoin, että voin aivan hyvin asustella epävirallisesti siellä päin, välimatka ei ole itselleni este, parin tunnin reissut ovat ihan kivoja. Vuodessa ei todellakaan tunne toista tarpeeksi, ja uskoakseni rakastan yhä edelleen asuinpaikkaani ja kotiani silloin. Kaksi vuotta saattaa olla raja, ehkä silloin haluankin uuden suunnan ja muutan mielelläni? Mutta en hitto vie tahdo edes ajatella sellaista NYT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on yli 30, minä alle. Välimatkaa on pari tuntia, aavistuksen päälle. Ei todellakaan paha! Olen ollut kaukosuhteessa ja matkustellut pitkääkin välimatkaa. Kyllä minä saan kaukosuhteelle aikaa, helppoa se ei ole eikä tule olemaan, mutta ei voi mitään.
Kun sinulla kerran on kokemusta kaukosuhteesta ennastaan, tiedät, mihin olet ryhtymässä. Pidä asuntosi ja tavallaan vapautesi ja nauti tunteista. Mies on vastuussa vain omista ajatuksistaan. Mihinkään hötköilyihin älä suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sinulla kerran on kokemusta kaukosuhteesta ennastaan, tiedät, mihin olet ryhtymässä. Pidä asuntosi ja tavallaan vapautesi ja nauti tunteista. Mies on vastuussa vain omista ajatuksistaan. Mihinkään hötköilyihin älä suostu.
Varmasti pidän kotini vielä pitkään... Takaraivossa ahdistaa tuo tieto, että minun on PAKKO muuttaa joskus, jos meinaan pysyä mahdollisessa tulevassa suhteessa. Huh, inhoan sitä tietoa, että tällä kertaa mies ei joustakaan. Aiemmat ovat aina halunneet nimenomaan tännepäin asumaan, olen kai liian tottunut siihen.
Elä tässä hetkessä, ei tulevassa. Asiat kyllä loksahtaa kohdilleen aikanaan, jos niin tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto kun ahdistaa koko ajan se tieto, että mies hätiköi, mies aikoo pysyä paikkakunnallaan jne. Ei se tullut edes mitenkään yllätyksenä, ainoastaan tuo yhtäkkinen hötkyily tuli aivan puskista ja tuli tunne, että tässä täytyy nyt nopeasti suorittaa kaikki, kyllästyä nykyiseen kotiin ja paikkakuntaan, täytyy olla varma halusta muuttaa ja täytyy jo miettiä mahdollisia vieraan kaupungin asuinalueita jne. Huhhei...
Ette ole nähneet ja mietit yhteenmuuttoa. Voi helv**** ihmiset on sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elä tässä hetkessä, ei tulevassa. Asiat kyllä loksahtaa kohdilleen aikanaan, jos niin tarkoitettu.
Niin sen täytyy olla. Kunpa mies tajuaisi nyt pitää suunsa supussa aiheesta, en kestä enää kuulla siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ette ole nähneet ja mietit yhteenmuuttoa. Voi helv**** ihmiset on sekaisin.
Jos osaat lukea, niin kaikista vähiten minä mietin yhteenmuuttoa :D Mies itse otti asian esiin aivan puskista, syynä se, että jos minä en ole edes ajatuksen tasolla valmis muuttamaan joskus, jos siis alamme seurustelemaan, niin meillä ei voi olla tulevaisuutta. Ihan tämä oli pointtina, ei mikään yhteisasuminen. Molemmat kun haluamme nimenomaan vakavan suhteen, eikä mitään teinihengailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luetko ap paljon tietyntyyppisiä kirjoja, sellaista romanttista hömppää? En puutu nyt itse viestien sisältöön, vaan käyttämääsi kieleen.
Käyttämäni kieli perustuu ihan omakohtaiseen kokemukseen ;) Eksän kanssa viestittelimme pari viikkoa ja ihastuimme livenä. Sen takia en pidä alkuunkaan mahdottomana, että tässäkin on aineksia vakavaan.
Tässä tapauksessa nimenomaan se pahin juttu on tieto, että mies on ja pysyy paikkakunnallaan ja koko homman tulevaisuus riippuu täysin minun muuttohaluistani joskus tulevaisuudessa. Siinä samassa mies hätiköi ja stressaa, mikä ahdistaa minua. On mahdollista, ettei livenä nappaakaan, mutta pidän sitä melkoisen epätodennäköisenä asiana. Siksi minun on mietittävä tätä asiaa, koska minkäänlaiseen turhaan hengailuun en lähde. Ja toisaalta toivoisin miehen rauhoittuvan asian suhteen, mutta en voi häntä ohjailla, joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole nähneet ja mietit yhteenmuuttoa. Voi helv**** ihmiset on sekaisin.
Jos osaat lukea, niin kaikista vähiten minä mietin yhteenmuuttoa :D Mies itse otti asian esiin aivan puskista, syynä se, että jos minä en ole edes ajatuksen tasolla valmis muuttamaan joskus, jos siis alamme seurustelemaan, niin meillä ei voi olla tulevaisuutta. Ihan tämä oli pointtina, ei mikään yhteisasuminen. Molemmat kun haluamme nimenomaan vakavan suhteen, eikä mitään teinihengailua.
Narsistit haluavat kuulemma yleensä muuttaa yhteen saman tien, ennen kuin "uhri" saa selville, millaisesta tyypistä on kyse. He myös osaavat sanoa juuri ne asiat, jotka "uhri" juuri haluaa kuulla. Jos ette ole vielä edes nähneet ja muuttoa jo suunnitellaan, niin kannattaa olla tosi varuillaan, ja kysellä tämän henkilön tuntevilta, millainen tapaus on kyseessä.
Teillä on jo ennen tapaamista vääntöä aika perustuvanlaatuisista asioista. Ymmärrän vallan hyvin miehenkin kannan, jos on vaikkapa oma yritys ja on siten pysyttävä omalla paikkakunnallaan. Hyvähän se on tehdä jo alussa selväksi. Se nyt on tässä hälyttävää, että sinun pitäisi miettiä muuttoa hänen luokseen jo ennen tutustumista. Onkohan hänellä huonoja kokemuksia taustalla vai mistä moinen hoppu. Itse loittonisin hyvin pian,sillä en suostu painostukseen.
Mihinköhän se 17. viesti katosi? Mutta tosiaan, jos nyt jollekulle on jäänyt epäselväksi yksinkertainen asia: kukaan ei ole miettimässä mitään yhteenmuttoa tai muuttoa ylipäätään minnekään :D Tässä on kyse tulevaisuudesta ja siitä, että minun on muutettava mikäli meille tulee suhde. Ja mies elelee nyt jossain hamassa tulevaisuudessa ja haluaa minulta varmuuden, että voisin joskus hamassa tulevaisuudessa muuttaa, ja muistaa mainita, että hän ei sitten muuta mihinkään, hän rakastaa asua siellä missä asuu. Ihan tämän takia tein keskustelun, en siksi että harkitsen muuttoa johonkin :D
Unohdin sanoa, että minä odotan innolla mahdollisia reissuja miehen luokse, hänen kotikaupunkinsa on uudehko kohde minulle ja tykkään reissata ! Mutta tosiaan tämä miehen korvien välissä oleva aikataulu asioille ahdistaa, enhän minä voi millään tietää, missä viihdyn tulevaisuudessa. Ehkä tajuankin, että ei minua täältä saa millään pois, tai sitten kahden vuoden kuluttua olen ihan kypsä koko paikkaan.