Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu

Kyllä se helpottaa kun lapset on jo 20 vee. 

Minusta taas oli ihanaa silloin, kun lapset oli pieniä ja oli äitiyslomalla ja hoitovapaalla.  Sai olla joulut ja juhannukset kotona perheen kanssa ja viettää heidän kanssaan juhlapyhät. Tehtiin hyvää ruokaa ja nautittiin lasten nukkumaanmenon jälkeen juhannuksena terassilla yöttömästä yöstä, jouluna joulukuusesta ja rauhasta.

Nyt saa viettää joulut ja juhannukset töissä. Lisäksi kuten joku aiempikin kertoi, huolehtia päälle, että nuorisolle ei tapahdu mitään. Olisipa niin ihanaa vielä kerran saada viettää sellainen juhannus, kun vauva nukkui vaunuissa ja isommat leikki pihalla ja sait itse vahtia niitä siinä pihalla ja mies grillaisi jotain hyvää. Nauttia kesäisesti juhannuksesta perheenä.

Vie nyt lääkäriin! Mitä se koko ajan huutaa? Tai sit huutaa kun vaistoaa sun hermostuneisuuden ja epävarmuuden.[/quote]

Ennakointi pienen vauvan kanssa on a ja o. Miksi vauva itkee aamulla. Kun vauva herää aamulla syömään ole valmis syttämään hänet, ei mitään vessan kautta ja mulle kahvia ensin,kiitos. Kun vauva on syönyt on omaien aamutoimien ja aamupalan vuoro, jollet siis tehnyt näitä vauvan vielä nukkuessa. Vauva voi nukkua vaikka sitterissa, kun on syönyt. Jos vauva itku on kipuitkua, vauva lääkäriin. Helppo vauva on useimmiten vanhempien ennakointia, ei vauvan helppoutta.[/quote]

Tässä taas viljellään näitä itsestäänselvyyksiä mitkä varmasti jokainen vähääkään normaali äiti on kokeillut.

Vaikea kuvitella että yksikään äiti olisi niin itsekäs että antaisi vauvan huutaa ja joisi itse ensin kahvinsa tai hoitaisi vessassa käyntinsä :o

Kipuitkusta ollaan oltu useasti lääkärissä ja jopa osastolla öitä jos sieltä olisi selvinnyt syy näihin itkuihin. Ei selvinnyt.

Tämä vauva ei ikinä sitterissä viihtynyt, vaan huusi kahta kauheammin jos siihen laittoi, ja nyt se olisi jo mahdotonta kun osaa kävellä itse ja pistää vastaan koko kehollaan.

Vauva ei myöskään pienempänä suostunut nukkumaan missään muualla kuin sylissä/kantorepussa. Nyt onneksi osaa jo nukkua sängyssään,mutta ensimmäiset 5 kuukautta kantelimme vuoronperään vauvaa että nukkuisi edes vähän. Tosin "yövuorot" lankesivat kokonaan minun vastuulleni.

Rutiineja noudatetaan orjallisesti, koska siitä vasta helvetti valloilleen pääsee jos on ruoka tai päikkärit vaikka10 minuuttia myöhässä. Sattuneesta syystä yritän aikatauluttaa jokaisen päivän niin että kaikki asiat hoituvat samaan aikaan joka ikinen päivä.

"Helppo vauva" on myös usein oikeasti helppo vauva, eikä vain vanhempien ennakointia. Sisaren vauva oli "helppo", hoidin aikanaan useasti ja en olisi osannut kuvitellakkaan että oma vauvani voisi olla niin vastakohta "helpolle vauvalle".

Minä ennakoin joka päivän lapsen tarpeita aamusta iltaan, mutta silti ei säästytä useilta huuto ja itkukohtauksilta vaikka mitä tekisimme. Ja lääkärin lausunnon mukaan lapsi on täysin terve, refluksia lukuun ottamatta, mitään poikkeavaa ei löydy.

Näen punaista kuin tutut ja tuntemattomat heittelevät näitä itsestäänselvyyksiä "neuvoina", mutta ne eivät vaan kaikilla toimi.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän sua, ja lähetän hurjasti tsemppiä. Olen kokenut saman refluksihelvetin, oli lääkkeet ja kaikki. Refluksi poistui vähitellen lapsen lähdettyä kävelemään 11 kk iässä, mutta lopullisesti helpotti vasta pari kuukautta ennen lapsen 2 v -synttäreitä. Mulle jäi ihan kamalat traumat siitä valvomis- ja huutohelvetistä, lapsi on nyt 4,5 v ja ainoaksi jää :D

Jätä omaan arvoonsa nuo neuvojat, niillä ei vaan ole aavistustakaan.

Kiitos ymmärryksestä ja tsempeistä:)

"ihana" että on joku toinenkin joka OIKEASTI ymmärtää millaista helvettiä tämä voi pahimmillaan olla.

Useimmilla äideillä kun ei ole aavistustakaan kuinka rankkaa voi oikeasti tälläisen vauvan kanssa olla, kun vauva ei ole ikinä tyytyväinen, on tuskissaan, mikään ei kelpaa ja siihen päälle vielä oma univaje:(

Minä haaveilin ennen kolmesta lapsesta, mutta tämä ensimmäinen saa kyllä jäädä viimeiseksi, en usko että kestäisin enää yhtään samanlaista!

Jotenkin vaan pitää jaksaa sinnitellä tuonne 2-vuotiaaksi, jospa meilläkin sitten helpottaisi:)

Ap:lle tsemppejä ja voimahalaus! Väsyneenä arki uuvuttaa ja kaikki kaatuu päälle, ja väsynythän kahden pienen ihmisen äiti on. Eikä silloin auta sekään, vaikka tietää, että lapset ovat toiveiden täyttymys ja pian helpottaa. Eli myötätuntoisia ajatuksia sinulle, ap. <3

Huutajavauvan äidille myös jaksamistoivotuksia. Neljän äitinä voin kokemuksesta sanoa, että ennakointi, rytmi ja äidin rauhallisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä, MUTTA eivät vaan aina auta. Meillä esikoinen ja kaksi nuorinta olivat helppoja, tyytyväisiä vauvoja, mutta pikkukakkonen, samanmoisesta hoidosta huolimatta oli vauvana aikamoisen raskas tapaus. Kiljui, itki, kitisi ja raivosi. Nykyisin hän on viehättävä ja viksu teini. :)

Hyvää juhannusta!

Vierailija kirjoitti:

Täällä mennään samoilla fiiliksillä.

Vauva on 10kk ja mitään arjesta poikkeavaa ei meidän juhannukseen kuulu.

Samallalailla kuuntelen aamuitkut kuin joka ikinen päivä, lasken tunteja päikkäreihin että saan ees pienen hengähdystauon, lopun päivää viihdytän lasta vaikka päälläni seisten ettei se huutais, no huutaapa kuitenkin:(

Sukulaiset ja kaverit lähtee mökille tai johonkin viettämään juhannusta, mä nyhjään lapsen kanssa kotona, kun eihän tuon huutajan kanssa mihinkään mökille edes halua lähteä koska se vasta fiasko olisikin:( Ehkä kymmenen vuoden päästä jo onnistuiskin:(

Ihmeen monta alapeukkua. Mä tiiän ton tunteen. Mun oma lapseni huusi ja kiukutteli ja oli aina tyytymätön. Lohdutuksen sanana, nyt se on jo melkein täysi-ikäinen ja todella ihana ja herttainen nuorimies. En olisi ikinä uskonut että sain noin ihanan nuoren miehen aikaan, joka kunnioittaa ja rakastaa muita ihmisiä. Olin nimittäin valmis hautaamaan hänet naapureiden ruusupuskan alle pahimpina päivinä :D Kyllä se siitä, usko pois. Nauti näistä päivistä, koska kuitenkin, se lapsiaika on todella lyhyt ja niitä tulee kaipaamaan.

Mökkeilemässä vuoden ikäisen ja viisivuotiaan kanssa. Yövalvomista, kiukuttelua ja rutiineja kuten kotonakin. Välillä väsyttää ja tympii. Lapset touhuavat innoissaan kuitenkin suuren osan ajasta. Ilo tarttuu. Totesinkin miehelle just, että eikö olisi aika tylsää ilman lapsia. Tsemppiä ap, aika kuluu nopeaa.

APlle ja kaikille muille saman tasoisille. Kakaroista on vaivaa ja kuluja. Jokainen varmasti ymmärsi tuon kun levitti jalkansa. Nyt se/ne on siinä, joten on aika vaan tukkia se turpa ja hoitaa velvollisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teitte kaksi noin pienellä ikäerolla? Pitää tajuta että sitä se sitten on siihen asti että nuorempi on iso ja vanhempi toipunut traumasta.

Aika monta traumatisoitunutta lasta maailmassa jos 2v ikäero traumatisoi. Ap

Niin on. Sehän on tutkittukin vaikka sanoo sen maalaisjärkikin. Ei ole luonnollista lapsen kehitystä että tulee uusi vauva viemään paikan ennenkuin osaa käydä potalla ym.

Luonnollista? Kuinka pienellä ikäerolla ennen ehkäisyä lapset luonnollisesti syntyi?

http://yle.fi/uutiset/kaksi_lasta_alle_kahdessa_vuodessa__suomalaisten_…

Mä oon yksin kotona 3,6 ja 8 vuotiaiden kanssa. Mies rehunteossa.

Me kuunnellaan radiota, syödään herkkuja. Kerätään kukkia, pelataan sulkapalloa, pyöräillään, vietetään aikaa keskenään. Telkkari pysyy kiinni. Lapset nauttii kun ollaan ihan ilman kiirettä ja velvollisuuksia. Illalla otetaan kamerat ja kaikki saa kuvata kaunista maalaismaisemaa.

Kaikki meidän juhannukset on mennyt jotenkin näin. Ehkä ensi juhannuksena voisi jo lähteä jonnekkin vuokramökille.

En mä valita. Sukua ei ole, tutut ja kaverit omissa ympyröissään. Mä nautin lasten riemusta. Ollaan kuitenkin saatu pöytä notkumaan ruoasta ja herkuista, ollaan terveitä, ulkona on helle.

Vierailija kirjoitti:

Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?

Tuotakin aikaa on ikävä. Se oli hetkessä ohi. Nyt keski-ikäinen eronnut teinien äiti, joka viettää juhannusta yksin koneella.

Tuoreena isänä en voi muuta kuin kummastella näitä itkijöitä, on rankkaa, lapset huutaa, en kestä jne...

Sama asia kuin itkisit, että onko töihin pakko herätä aamulla, onko hampaat pakko pestä, pitääkö pyykit laittaa joka viikko koneeseen? Ei olla mihinkään tyytyväisiä. Se on elämää se, tämä ei ole mikään helvetin paratiisi, jossa rypäleitä syötetään suoraan suuhun viikunapuun alla.

Ap oikeassa. Kun on pienet lapset ni rutiinit vie kaiken ajan. Itse muistan ajatelleeni, ettei kannata edes lomia ottaa kun se on sita samaa kaikki. Onneksi se loppuu aikanaan. Lapset kasvaa, nukkuvat, syovat ja ovat ihanaa seuraa.. ja sitten lahtevat maailmalle. Mietit etta minne se aika havisi???

9v katteli aamulla piirrettyjä siihen asti että nousimme ylös klo 10.

Lapsi imuroi alakerran j tyhjensi tiskikoneen, kattoi pöydän ja oli apuna nostamassa uusia perunoita.

Nyt se sekoittaa tuolla dippiä sipseille ja kohta mennään saunaan ja uimaan.

Välillä tuo pelasi tabletilla ja luki ankkoja, jostain kumman syystä ei ole kertaakaan käynyt marisemassa tekemisen puutetta.

Noin iso osaa onneksi itsekin kuoria porkkanan ja ruoka-aikojen välissä jotain tarvitsee, sekä tehdä aamu- ja iltapalansa, eikä ruokaakaan ole pariin vuoteen tuotu nenän eteen muuta kuin päivällinen.

Mä kyllä tykkään pikkulapsista enempi kuin koululaista....tää ainakin on itseriittoinen besserwisser.

Onhan se sellasta pienten kans. Oma asenne kyllä vaikuttaa iha hirmusti! Välillä meilläki on sellasia päiviä et kaikki kaatuu päälle, yhtä kiukuttelua vaan. Tänää päätin jo aamusta et ite pysyn ilosena koko päivän nii ei ainakaa oma ärtymys tartu lapsiin. Meillä 11kk(joka tekee poskihampaita) ja 2v uhmis... mutta nii sitä vaan mennään :) Aamulla mattojem pesua, kasvimaan kitkentää, kukkien keräämistä, kissojen hoitamista, hiekkalaatikko leikkejä, perhosten ihailua... nuorimmaisen harjotellessa kävelyä ja voi sitä riemua ku osaa eka kerran sanoa "kukka". Leivottu ja syöty mansikkakakkua, laitettu papan tuomat juhannuskoivut, saunottu koko perheen voimin oikein vihtojen kans :) Sitte tietysti kiukuttelua, itkua, kinastelua, päikkärihulinoita mut jos niihin ei keskity, nii kyllä maalla on mukavaa<3 Nyt ollaam matkalla illam viettoon muiden lapsiperhe tuttavien kans, ja lasten ehdoilla mennään :) Illalla ku lapset nukkuu vietetään hetki iham vaan aikuistem kesken :) Kyllä nautin silti tästä ajasta ku lapset on pieniä ja kaikki on niin ihmeellistä ja uutta pienille tutkiville käsille, vaikka välillä onki melko kaoottista :D

Vierailija kirjoitti:

Tuoreena isänä en voi muuta kuin kummastella näitä itkijöitä, on rankkaa, lapset huutaa, en kestä jne...

Sama asia kuin itkisit, että onko töihin pakko herätä aamulla, onko hampaat pakko pestä, pitääkö pyykit laittaa joka viikko koneeseen? Ei olla mihinkään tyytyväisiä. Se on elämää se, tämä ei ole mikään helvetin paratiisi, jossa rypäleitä syötetään suoraan suuhun viikunapuun alla.

Sulle on ilmeisesti siunaantunut helppo vauva, kun et yhtään pysty sympatioimaan meidän kanssa jotka valittaa.

Tai ehkä olet niinkun suurin osa miehistä ja et vauvaa edes paljon hoida vaan sysäät sen vaimollesi kun:"sillähän on toi äitiyslomakin". Tiedoksesi että ainakaan mun "äitiysloma"ei ole ollut lomaa ollenkaan. Vauva huutaa ja raivoo monta tuntii päivässä, ja tosiaan MIKÄÄN ei auta. Kokeiltu on sylittelyt, hyssyttelyt, leikittelyt ynnä muut, mutta kun huutaa niin huutaa. Tuntuu että itse et ole tälläistä ikinä kokenut.

Vyöhyketerapeutti jolla vauvaani käytin sanoikin osuvasti että: usein miehet kuvittelee että " äitiysloma" on tosiaan lomaa, ja hän pyrki heille kertomaan että "äitiysloma" on pahimmillaan ihan hirveää vauvan huudon kuuntelemista, äidin hampaiden kiristelyä ja itkua kun kaikkensa tekee vauvan eteen ja silti se vaan huutaa.

Karehdin teitä joille on siunaantunut " helppo" tai ns."normaali" vauva. Itsekin kuvittelin aina sellaisen saavani.

Kyllähän sitä pienet itkut ja muut kestää, kuuluu asiaan, mutta entäs kun vauva ei muuta teekään kun huutaa ja itkee tuntitolkulla päivässä ja mikään ei auta?

Olisi mielenkiintoista nähdä miten SINÄ reagoisit, kun tajuaisit että vauvaa ei saa hiljaiseksi millään ja kaikki mitä yrität on turhaa. Jotenkin uskon että et olisi täällä tuomitsemassa vanhempia jotka "valittaa"

Voi niitä aikoja kun ne saisin elää uudelleen..... lapsi on parasta elämässä. 

Pienillä lapsilla on omat rytminsä mutta kyllä niidenkin kanssa voi juhannusta viettää. Me lähdettiin mökille kun lapsi (1v10kk) heräs päikkäreiltä. Siellä sitten grillattiin, saunottiin ja uitiin. Kuka sitä pakottaa jämähtämään kotiin tai tekemään samoja asioita kun arkena. Laita mies grillaamaan, laita 2 vuotiaalle uima-allas pihalle ja mene itsekin nauttimaan auringosta!

Meillä on lapset 1v10kk ja 5kk. Sitähän tämä on, päivästä toiseen samaa, rutiinia rutiinin perään. Mutta aikansa kutakin, tulee vielä monta juhannusta ja joulua, kun lapset ovat isompia ja voidaan tehdä muutakin. Ja tulee vielä aika, kun ikävöin tätä pikkulapsiaikaa, niinpä yritän nauttia tästä nyt, vaikka välillä tympisikin.

Tsemppiä! Tiedän kyllä miten puulta se arki välillä tuntuu, mutta kyllä tämä tästä, joka päivä ne lapset ovat isompia.

Vierailija kirjoitti:

Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?

 Missä sulla mies? Mikäli on mies niin laita tekeen hommia, imurointi, tiskit koneeseen ja pois, vaipanvaihtoa, leikkimistä, ulkoilua jne.