Lue keskustelun säännöt.
Pelkään jo nyt kandityön tekemistä!
23.06.2016 |
Hain yliopistoon ja en tiedä vielä tulosta. Pelkään jo nyt sen kandityön tekemistä koska siskollani meni sen tekemisessä vuosi. En uskaltanut kysyä mikä siinä on niin vaikeaa.
Jos kandi on vaikea niin onko se gradu sitten jo ylivoimainen tehtävä? Mitä niihin vaaditaan vähimmillään?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Sisko vedätti teitä 6-0 ... En ole koskaan kuullut että kenenkään opinnäyte on taakka muille!!
No kandityön ei tavallisesti pitäisikään olla, jos ei ole mitään oppimisvaikeutta tau tosi hankalaa perhetilannetta ymsyms. Oman havaintoni mukaan enemmän ongelma on vain akateemisessa vapaudessa. Nuoret opiskelijat eivät osaa itseohjautuvasti suorittaa opintojaan, kun kukaan ei ole kertomassa, mitä pitäisi tehdä. Koska sellaista, mitä "pitää tehdä" on monilla aloilla lopulta aika vähän. Yliopistossa saa esimerkiksi sivuaineitaan valita hyvinkin vapaasti (ei kaikilla aloilla...) ja aikataulutkin saa opiskelija pitkälti päättää itse. Monille tämä valinnanvapaus näyttää tuottavan ongelmia.
Sen sijaan gradu voikin olla jo pieni taakka myös lähipiirille. Se on kuitenkin huomattavasti suurempi työ kuin kandi, joskaan ei tietysti mikään mahdottomuus. Gradun kirjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja se on kirjoittajallaan varmaan usein mielessä ja sitä ehkä stressailee enemmän. Onhan se kuitenkin yleensä yliopiston suuritöisin homma. Joten kyllä sen aiheuttama stressi voi myös kotona näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mitä jos juttelisit opinto-ohjaajan kanssa näistä sun pulmista?
Akateeminen opiskelu on vaativaa, ja on aloja, joille pääsee helposti sisään, mutta sitten opinnot eivät etene koska taso on liian kova. Esim. matematiikka on yksi tällaisista, siellä on paljon drop outteja.
Yritä tehdä edes se kandi, muuten opinnot menee hukkaan. Jos tuntuu että se on ihan ylivoimaista, hanki apua kandin tekoon ja yritä saada se valmiiksi hinnalla millä hyvänsä. Ja jätä se graduvaihe suosiolla väliin. Kandikin on tutkinto. Ei kaikkien tarvitse valmistua maisteriksi asti. Katso nyt rauhassa askel kerrallaan.
En tiedä pääsenkö opiskelemaan. En tiedä mistä siskollani kenkä puristi mutta kaikkien piti kyllä tehdä kaikkensa, jotta sisko saisi työnsä tehtyä. Äiti leipoi vuoden milloin mitäkin makeaa kahville kaveriksi koska kahvia kuulemma kului kun joutui pärjäämään lyhyillä yöunilla ja tekemään työtä univajeisena.
Muutenkaan emme uskaltaneet rasittaa siskoani millään ikävillä asioilla ettei työtahti häiriinny. Hän opiskelee humanistista alaa. Nyt minä tietenkin pelkään, että muutaman vuoden päästä samanlainen taakka perheenjäsenilleni.
Sisko vedätti teitä 6-0 ... En ole koskaan kuullut että kenenkään opinnäyte on taakka muille!!
En usko. Kyllä meidän perheessä olemme keskittyneet esikoisen elämän vaikeimpaan aikaan. Toisaalta minun kannaltani on ollut hyväkin, että sain tehdä kirjoitukset ja lukea pääsykokeisiin kaikessa rauhassa.
Nyt iski paniikki siitä, että mitäs jos minulla olisikin yliopistossa opiskelu vaikeampaa kuin siskollani? Hänellä ovat paremmat ylioppilaspaperit kuin minulla. Myönnän ja tunnustan tässä kaikille olleeni lukion alussa aika laiska hulivili. En todellakaan viettänyt lukioaikojani nenä kirjassa vaan elin käsittääkseni tavallista nuoruutta.
Voiko siinä työssä tulla runsaudenpula mielenkiintoisista aiheista? Entä jos ei keksi itseään kiinnostavaa aihetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansiin Ene pari kk ja graduun puolisen vuotta. Pelkkää saamattomuus,jos niitä ei saa aikaiseksi.Ehkä ei kannata mennä yliopistoon tuolla asenteella
Siskoni ei tiennyt yliopistoon mennessään mitään yliopisto-opiskelusta. Vanhempamme eivät ole akateemisia. Äiti on sairaanhoitaja ja isä yrittäjä. Meillä ei siis ole akateemisia roolimalleja.
Mun äiti on sairaseläkkeelle jäänyt kotiäiti ja isä oli alkoholisti joka kuoli viinaan. Koko suvussa yksi on käynyt ammattikorkeakoulun ja pari lukion. Kahdet yo-juhlat oli lapsuudessani. Sisarukseni ovat matalakoulutettuja ja työttömiä, talk about wt. Minä olen itse amis mutta koin sen aivoja puuduttavaksi paikaksi, halusin tietää ja opiskella enemmän, mutta tein sitten osa-aikaisia töitä jokusen vuoden.
Hain 2013 yliopistoon lukemalla ensin pääsykokeisiin 5h joka päivä, viitenä päivänä viikossa 8 kuukauden ajan (olin liiton päivärahoilla määräaikaisen työsuhteeni päätyttyä) ja pääsin sisään kahdelle eri alalle, toiseen pääsin huippupisteillä ja toiseen rimaa hipoen. Valitsin sen mistä sain huippupisteet, koska se tuntui enemmän omalta. Tunne oli epätodellinen kun hyväksymiskirjeet tulivat. Keskiarvoni yläasteella oli reilusti alle 8 ja en ole koskaan jaksanut lukea kokeisiin. Kunnianhimo ja tavoitteellisuus on puuttunut.
Olen tehnyt opintojen ohella töitä ja suorittanut opintopisteitä tavoiteajassa. Olen ylpeä itsestäni, tosin kukaan muu suvussani ei olekaan.
No ehkä hänellä on ollut paljon muitakin kursseja siinä päällekkäin että on jäänyt vähän aikaa kandiin. Tehnyt kandia sitten kun vain ollut vähänkin aikaa, ja ottanut aikaa sitten yöunista. Mutta ei se kandi ole edes kauhein rasti koko yliopistossa. Se on kuitenkin vain sellainen tehtävä jossa katsotaan hallitseeko opiskelija omaa alaansa vähänkään. Tekniikan alalla se on usein ilmeisesti joku labra tai muu tutkimus missä pitää erilaisia mittauksia sun muita suorittaa, mutta humanistisella alalla se käsittääkseni on ihan kirjallisuuskatsaus.
Siitä saa kyllä tehtyä itselleen peikon ja tuntuu ettei mikään riitä mutta en kyllä tiedä ketään joka ei olisi kandia saanut hyväksytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Kandin tekemistä harjoitellaan ekasta vuodesta lähtien. Eli niitä pienoistutkielmia tehdään ja niitä korjataan sitten opettajan kanssa. Itse aloitin kandin suunnittelemisen jo ensimmäisenä vuotena, sillä olin tosi kiinnostunut aiheesta ja kaiken vapaa-aikani etsin tietoa. Lopulliseen kirjoitusprosessiin kului lopulta aikaa vaan pari viikkoa, sillä tein kaksi vuotta pohjatyötä seuraavalla tavalla. Metodiani saa lainata. :)
Kun olet päättänyt tutkimusaiheen/kysymyksen (valitse aihe, josta JANOAT tietoa), etsi käsiisi kaikki mahdolliset siihen liittyvät kirjat ja ala selailemaan läpi. Esimerkiksi jos aiheesi olisi vaikkapa kirjallisuudesta "Miten feminismi näyttäytyy Laura Gustaffsonin Huorasatu-romaanissa", etsit käsiisi kaikki feminismiin liittyvät teokset sekä tietysti luet huolella läpi Huorasadun.
Osta tsiljoona mini post it-lappua, erivärisiä ja pistä lappu jokaiseen kohtaan mikä on kiinnostava. Lappuja kertyy paljon, mutta se tulee tarpeeseen kirjoitusprosessin aikana.
Ensin siis vaan lueskelet läpi ja merkkaat kaiken, mikä tuntuu hyvältä. Sitten toisessa vaiheessa pyörittelet tutkimuskysymystäsi ja mietit: Mitä feminismi on? Miksi tutkimuskysymykseni on relevantti? Millä metodeilla tutkin? Tutkimusmetodit ja käsitteet tulevat tutuksi kahden ensimmäisen vuoden aikana kursseilla juuri niitä pienoistutkielmia tehdessä. Kaksi ensimmäistä vuotta valmistavat sinut kanditutkintoon, se on siis yhtä jatkumoa kaikki, kaikki liittyy kaikkeen.
Ota sivuainekursseja jotka palvelevat kandiaihettasi, esimerkiksi sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvät kurssit olisivat tässä tapauksessa hyvä. Sieltä saat lähdemateriaalia.
Itselleni kävi niin, että lähdemateriaalit tulivat minun luokseni kun tutkimuskysymykseni oli niin selkeä. Minä käytin lähteitä hyväkseni ja tutkimustani palvelemaan.
Sitten tein niin, että yksinkertaisesti purin kaikki korvamerkitsemäni sitaatit ja kohdat word-tiedostoon ja lähdetietoineen kirja kerrallaan. Tässä meni eniten aikaa, mutta työ oli helppoa. Esim. Otsikoksi lähdetiedot ja sitten sivunumeroittain näpyttelin kohdat ylös. Kun aloitin kirjoittamaan tutkielmaa, olivat sitaatit jo koneella ja siirrettävissä itse kandiin. Jos haluaisin vaikka esittää väittämän, että Huorasadun tietyssä kohdassa näkyy post-feminismi, etsin tietoa post feminismistä ja sen sitaatin ja väittämän tueksi käytän niitä.
Lppulta itse kandi oli tehty nopeasti, koska pohjatyöhön oli käytetty niin paljon aikaa. Pahinta mitä voit tehdä ja varmistaa kolmannen kevään stressipiikin on siirtää sitä eteenpäin. Kaksi ekaa vuotta voit vaikka vaan lukea ja merkitä sivuja ja pistää post it lappuihin omia muistiinpanoja. Kaikki joille seminaarissa tuli kauhea kiire olivat niitä, joilla ei ollut vielä aihettakaan mietittynä seminaarin alkaessa. Joten aloita siitä että mietit jo nyt, mitä haluat tutkia ja miksi tutkimuskysymyksesi on relevantti?
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ekaa vuotta voit vaikka vaan lukea ja merkitä sivuja ja pistää post it lappuihin omia muistiinpanoja. Kaikki joille seminaarissa tuli kauhea kiire olivat niitä, joilla ei ollut vielä aihettakaan mietittynä seminaarin alkaessa. Joten aloita siitä että mietit jo nyt, mitä haluat tutkia ja miksi tutkimuskysymyksesi on relevantti?
Tää on kyllä jo hieman liioittelua mielestäni ottaen huomioon kuinka monen opintopisteen työ kandi on. Ei meillä kukaan ollut miettinyt tarkemmin aihetta ennen semmaa eikä kenelläkään tullut sen takia kiire. Kiire tuli niillä jotka viel puolvälissä semmaa vitkuttelivat alottamisen kanssa.
Kandin ja gradun kirjoittamisessa vaikeaa on sen kirjoitustyylin ja formaatin hahmottaminen, kun ei ole aiemmin mitään "tieteellistä" tekstiä kirjoittanut tai lukenut. Mutta sit kun sen tajuaa, niin sitä on helppoa soveltaa: johdanto, teoriatausta, analyysi jne. menee aina samassa järjestyksessä ja sinne pitää kirjoittaa ne tietyt asiat. Sivumäärä täyttyy yllättävän nopeasti, kun noudattaa sitä pakollista kaavaa.
Sen tekstin aiheesta ei myöskään kannata stressata, sillä tarkoitus ei ole keksiä mitään uutta ja ihmiskuntaa mullistavaa, vaan pikemminkin harjoitella niitä tieteellisen kirjoittamisen perusteita (virheitäkin saa olla). Lisäksi kandin /gradun ohjaajat sekä muut opiskelijat auttavat eteenpäin ja heiltä saa neuvoja.
Kandityön tekeminen myös valmentaa gradunkirjoittamiseen tarvittavia taitoja tosi tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei ollut kukaan leipomassa pullaa ja silti valmistuin. Enkä edes asunut enää kotona, kuten ei 90% muistakaan opiskelijoista.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön perhe teillä =O
Miksi? Kaikki suomalaiset vanhemmat eivät ole akateemisia. Minä arvostan äitini sairaanhoitajan työtä sekä isäni sinnikästä yrittämistä huonoinakin aikoina.
Siskoni on tuskin Suomen ainoa "kympin tyttö". Hän voi tuntea minua suurempia paineita opiskellessaan koska olemme erilaisia. En pidä itseäni huonompana ihmisenä koska minulla on myös hyviä ominaisuuksia. Minulla ovat jalat maassa ja jaksan tehdä sinnikkäästi tylsääkin työtä. Olen ollut melkein kaikki lomani töissä isäni firmassa ja en todellakaan ole päässyt siellä muita työntekijöitä helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en muistaakseni tehnyt edes mitään kandityötä, vain gradun eikä sekään mikään ylivoimainen ollut. Turhaan murehdit.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä vanhoja kanditöitä luettavaksi, sekä hyviä että huonoja. Ne ovat julkisia asiakirjoja, joten pyytämällä niitä saa. Huomaat, että vähimmillään kandityö on aika vähäinen kirjoitelma. Tee ensin sellainen minimityö, ja paranna sitten maun mukaan.
Onko tavallista lainata niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt iski paniikki siitä, että mitäs jos minulla olisikin yliopistossa opiskelu vaikeampaa kuin siskollani? Hänellä ovat paremmat ylioppilaspaperit kuin minulla. Myönnän ja tunnustan tässä kaikille olleeni lukion alussa aika laiska hulivili. En todellakaan viettänyt lukioaikojani nenä kirjassa vaan elin käsittääkseni tavallista nuoruutta.
Voiko siinä työssä tulla runsaudenpula mielenkiintoisista aiheista? Entä jos ei keksi itseään kiinnostavaa aihetta?
Yliopisto-opiskelu ei ole niin paljon kiinni "kirjaviisaudesta" kuin lukiossa. Toki siitäkin on valtava apu. Sen sijaan opinnoissa pärjää, kun hahmottaa opintojen rakenteen. Tietää, mitkä kurssit ovat pakollisia ja mitkä eivät (yllättävän monella tämä on hakusessa!) ja sitten osaa vielä suunnitella omat aikataulunsa sen mukaan, että saa kaikki pakolliset kurssit. Eli joku kurssi voi mennä vain keväisin ja olla vaatimuksena jollekin toiselle kurssille syksyllä. Tällöin jos jättää esim. ekana keväänä kurssin käymättä, ei voi tokan vuoden syksyllä mennäkään sille pakolliselle, jolle oli ajatellut. Eli kurssien hahmottaminen ja opintojen suunnittelu on tärkeä osa tutkinnon etenemiseksi.
Ja tutkielma-aiheet riippuu vähän alasta. Joillain aloilla saa valita melkein minkä aiheen vain. Joillain aloilla annetaan lista, josta valitaan. Meillä oli esim. niin, että oli kandiseminaareissa (pakollinen kurssi) 6 isompaa tutkimusalaa ja niistä piti valita yksi. Kurssia veti sitten tutkija/proffa, jonka erikoisalaa seminaarin suuntaus oli. Sen tutkimusalan sisällä sai sitten itse valita minkälaisen aiheen vaan.
Olin minäkin kympin tyttö, mutta silti väkersin kandin parissa kuukaudessa läpi. Gradun tein samasta aiheesta, hiukan laajensin kandia. Ei siihen mennyt kuin pari lisäkuukautta. Ihan sama, mikä lopputulos on, se on vain välttämätön paha, ennen kuin saa paperit kouraan ja pääsee tienaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa valita aihe, josta on kiinnostunut ja jota on tutkittu tieteellisesti. Ei kannata valita aihetta, josta ei ole kiinnostunut ja jota ei ole tutkittu tieteellisesti. Lisäksi riittävän uutta tieteellistä lähdemateriaalia tulee olla riittävästi, jotta saat kerättyä materiaalin järkevin kustannuksin ja kohtuullisessa ajassa. Käytä hyödyksi erityisesti yliopiston ja amk:n kirjastoja ja niiden tietokantoja.
Osallistu pakolliseen kandiseminaariin tosissasi. Parhaiten opit siinä omaa ja toisten työtä seuratessa ja arvioidessa ja ohjaajan opetusta kuunnellessa. Tutustu graduoppaiden kirjoitusohjeisiin ja muista, että kandityö on yleensä "vain" kirjallisuuskatsaus eli aiheen teoriaperustan kiteyttäminen on siinä keskeistä. Muista rajata aihe riittävän suppeaksi, mutta ei liian suppeaksi. Parhaimmillaan voit myöhemmin syventää aihetta tekemällä siitä graduun sisältyvän tutkimuksen.
Muista korrekti lähteisiin viittaaminen heti lähdemateriaalin keräämisen alusta lähtien. Itse tein jokaiselle kandityön osiolle/teemalle oman tiedoston, johon keräsin raakamateriaalia eli esim. lainausmerkkeihin laitettua suoraa tekstiä lähteestä tarkkoine lähdeviitteineen. Lainausmerkit auttavat muistamaan, että teksti on vielä muokkaamatta. Ole erittäin tarkkana, ettet referoi toisten tekstejä, vaan yhdistelet eri lähteistä samaa teemaa koskevaa asiaa. Lähdeluettelon laatiminen kannattaa aloitta heti. Ainahan sieltä saa poistettua käyttämättömät lähteet. Wordin hakutoiminnolla voit tarkistaa, että lähde löytyy tekstistä ja päinvastoin. Plagiointi on kiellettyä.
Inspiraatiota työn tekemiseen harvemmin tulee, joten "pakkokirjoittamisesta" se alkaa. Karkean sisällysluettelon laatimisen jälkeen kannatta laatia hahmotelmia johdannosta, työn teemoista ja pohdinnasta. Muista, että ne etenevät loogisesti samassa järjestyksessä sisällyksestä pohdintaan eli "kissa tulee ennen kanaa" sisällysluettelossa, johdannon työn teemojen esittelyjärjestyksessä, itse työn teorian käsittelyjärjestyksessä sekä pohdinnan pohtimisjärjestyksessä.
Työn iloa! :)
Kandityö on yksi vähän pidempi essee. Jos sitä tuhertaa pidempään kuin 2-3kk ei kannata toivoa pärjäävänsä työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko vedätti teitä 6-0 ... En ole koskaan kuullut että kenenkään opinnäyte on taakka muille!!
No kandityön ei tavallisesti pitäisikään olla, jos ei ole mitään oppimisvaikeutta tau tosi hankalaa perhetilannetta ymsyms. Oman havaintoni mukaan enemmän ongelma on vain akateemisessa vapaudessa. Nuoret opiskelijat eivät osaa itseohjautuvasti suorittaa opintojaan, kun kukaan ei ole kertomassa, mitä pitäisi tehdä. Koska sellaista, mitä "pitää tehdä" on monilla aloilla lopulta aika vähän. Yliopistossa saa esimerkiksi sivuaineitaan valita hyvinkin vapaasti (ei kaikilla aloilla...) ja aikataulutkin saa opiskelija pitkälti päättää itse. Monille tämä valinnanvapaus näyttää tuottavan ongelmia.
Sen sijaan gradu voikin olla jo pieni taakka myös lähipiirille. Se on kuitenkin huomattavasti suurempi työ kuin kandi, joskaan ei tietysti mikään mahdottomuus. Gradun kirjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja se on kirjoittajallaan varmaan usein mielessä ja sitä ehkä stressailee enemmän. Onhan se kuitenkin yleensä yliopiston suuritöisin homma. Joten kyllä sen aiheuttama stressi voi myös kotona näkyä.
Eli viisainta on tehdä jonkinlainen opintosuunnitelma ja noudattaa sitä?
Siskollani ei ole oppimisvaikeuksia. Häntä on aina kutsuttu kotona neiti Professoriksi koska hän on ollut aina kiitettävä oppilas. Ehkä hänen kannattaa siirtää lasten hankkiminen gradun valmistumisen jälkeiseen aikaan?
Tämä opiskelumme on vanhemmillamme todella tärkeä asia koska he eivät ole saaneet korkeakoulutusta ja he haluaisivat meidän saavan sitä ja helpomman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt iski paniikki siitä, että mitäs jos minulla olisikin yliopistossa opiskelu vaikeampaa kuin siskollani? Hänellä ovat paremmat ylioppilaspaperit kuin minulla. Myönnän ja tunnustan tässä kaikille olleeni lukion alussa aika laiska hulivili. En todellakaan viettänyt lukioaikojani nenä kirjassa vaan elin käsittääkseni tavallista nuoruutta.
Voiko siinä työssä tulla runsaudenpula mielenkiintoisista aiheista? Entä jos ei keksi itseään kiinnostavaa aihetta?
Yliopisto-opiskelu ei ole niin paljon kiinni "kirjaviisaudesta" kuin lukiossa. Toki siitäkin on valtava apu. Sen sijaan opinnoissa pärjää, kun hahmottaa opintojen rakenteen. Tietää, mitkä kurssit ovat pakollisia ja mitkä eivät (yllättävän monella tämä on hakusessa!) ja sitten osaa vielä suunnitella omat aikataulunsa sen mukaan, että saa kaikki pakolliset kurssit. Eli joku kurssi voi mennä vain keväisin ja olla vaatimuksena jollekin toiselle kurssille syksyllä. Tällöin jos jättää esim. ekana keväänä kurssin käymättä, ei voi tokan vuoden syksyllä mennäkään sille pakolliselle, jolle oli ajatellut. Eli kurssien hahmottaminen ja opintojen suunnittelu on tärkeä osa tutkinnon etenemiseksi.
Ja tutkielma-aiheet riippuu vähän alasta. Joillain aloilla saa valita melkein minkä aiheen vain. Joillain aloilla annetaan lista, josta valitaan. Meillä oli esim. niin, että oli kandiseminaareissa (pakollinen kurssi) 6 isompaa tutkimusalaa ja niistä piti valita yksi. Kurssia veti sitten tutkija/proffa, jonka erikoisalaa seminaarin suuntaus oli. Sen tutkimusalan sisällä sai sitten itse valita minkälaisen aiheen vaan.
Kiitos!
Voi jeesus... Minä naputtelin kandin kahdessa päivässä. Perse siinä puutui ja toki olin aiheeseen perehtynyt ja lähdekirjallisuusviitteet jo sitä ennen hankkinut, mutta teksti syntyi pääosin itsenäisyyspäivän aattona ja itsenäisyyspäivänä. Ja sain työstäni nelosen (arvostelu 1-5).
Kandin laajuus liuskoina on useimmiten n. 20-30 sivua, joten aika mestari saa olla, jos siihen saa vuoden tuhrastettua.
Vierailija kirjoitti:
Olin minäkin kympin tyttö, mutta silti väkersin kandin parissa kuukaudessa läpi. Gradun tein samasta aiheesta, hiukan laajensin kandia. Ei siihen mennyt kuin pari lisäkuukautta. Ihan sama, mikä lopputulos on, se on vain välttämätön paha, ennen kuin saa paperit kouraan ja pääsee tienaamaan.
Ihmiset ovat erilaisia. Siskollani on varmaan perfektionismi ongelmana.
Pyydä vanhoja kanditöitä luettavaksi, sekä hyviä että huonoja. Ne ovat julkisia asiakirjoja, joten pyytämällä niitä saa. Huomaat, että vähimmillään kandityö on aika vähäinen kirjoitelma. Tee ensin sellainen minimityö, ja paranna sitten maun mukaan.