Lue keskustelun säännöt.
Pelkään jo nyt kandityön tekemistä!
23.06.2016 |
Hain yliopistoon ja en tiedä vielä tulosta. Pelkään jo nyt sen kandityön tekemistä koska siskollani meni sen tekemisessä vuosi. En uskaltanut kysyä mikä siinä on niin vaikeaa.
Jos kandi on vaikea niin onko se gradu sitten jo ylivoimainen tehtävä? Mitä niihin vaaditaan vähimmillään?
Kommentit (63)
Mitä jos juttelisit opinto-ohjaajan kanssa näistä sun pulmista?
Akateeminen opiskelu on vaativaa, ja on aloja, joille pääsee helposti sisään, mutta sitten opinnot eivät etene koska taso on liian kova. Esim. matematiikka on yksi tällaisista, siellä on paljon drop outteja.
Yritä tehdä edes se kandi, muuten opinnot menee hukkaan. Jos tuntuu että se on ihan ylivoimaista, hanki apua kandin tekoon ja yritä saada se valmiiksi hinnalla millä hyvänsä. Ja jätä se graduvaihe suosiolla väliin. Kandikin on tutkinto. Ei kaikkien tarvitse valmistua maisteriksi asti. Katso nyt rauhassa askel kerrallaan.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha! Miten joku saa meneemään vuoden siihen!?! Ymmärrän, että graduun menee joskus vuosi, kun ei tee sitä kokopäiväisesti. Älä hei pelkää, helppo homma, siskos taitaa vaan olla laiska ja saamaton.
Riippuukohan tuo alasta? Itsellä meni pari kuukautta kandin työhön ja graduun kolme. Jospa siskosi biletti, kun olisi pitänyt istua puurtamassa.
Ei nyt kannata sitä stressata. Meillä kesti kandiseminaari vuoden, mutta tehtiin siinä muutakin kursseja samaan aikaan. Onhan se isompi projekti kuin joku tenttiinluku, mutta ei todellakaan mitenkään mahdoton.
Kaffepulla kirjoitti:
Mitä jos juttelisit opinto-ohjaajan kanssa näistä sun pulmista?
Akateeminen opiskelu on vaativaa, ja on aloja, joille pääsee helposti sisään, mutta sitten opinnot eivät etene koska taso on liian kova. Esim. matematiikka on yksi tällaisista, siellä on paljon drop outteja.
Yritä tehdä edes se kandi, muuten opinnot menee hukkaan. Jos tuntuu että se on ihan ylivoimaista, hanki apua kandin tekoon ja yritä saada se valmiiksi hinnalla millä hyvänsä. Ja jätä se graduvaihe suosiolla väliin. Kandikin on tutkinto. Ei kaikkien tarvitse valmistua maisteriksi asti. Katso nyt rauhassa askel kerrallaan.
En tiedä pääsenkö opiskelemaan. En tiedä mistä siskollani kenkä puristi mutta kaikkien piti kyllä tehdä kaikkensa, jotta sisko saisi työnsä tehtyä. Äiti leipoi vuoden milloin mitäkin makeaa kahville kaveriksi koska kahvia kuulemma kului kun joutui pärjäämään lyhyillä yöunilla ja tekemään työtä univajeisena.
Muutenkaan emme uskaltaneet rasittaa siskoani millään ikävillä asioilla ettei työtahti häiriinny. Hän opiskelee humanistista alaa. Nyt minä tietenkin pelkään, että muutaman vuoden päästä samanlainen taakka perheenjäsenilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuukohan tuo alasta? Itsellä meni pari kuukautta kandin työhön ja graduun kolme. Jospa siskosi biletti, kun olisi pitänyt istua puurtamassa.
Omien sanojensa mukaan on kyllä raatanut pää hiessä ja kovassa univajeessa vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kannata sitä stressata. Meillä kesti kandiseminaari vuoden, mutta tehtiin siinä muutakin kursseja samaan aikaan. Onhan se isompi projekti kuin joku tenttiinluku, mutta ei todellakaan mitenkään mahdoton.
Voitko kertoa lyhyesti minkälaisesta urakasta on kyse?
Pelkään ihan oikeasti, ettei vanhempieni terveys ja talous kestä toista hidasta puurtajaa ja huolehdittavaa. Olen nimittäin ajatellut niin, että nyt olisi jo vanhempien vuoro huilata. Isä ei ole pitänyt lomaa 25 vuoteen koska haluaa huolehtia perheestään silloinkin kun lapset ovat aikuisia.
Isällä ovat huonot veren rasva-arvot ja pelkään että pumppu sanoo irti sopimuksensa jollei hän pääse jo rentoutumaan ja pitämään vaikka viikon lomaa sellaisessa paikassa, jossa ei ehdi miettimään ja suremaan lasten tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuukohan tuo alasta? Itsellä meni pari kuukautta kandin työhön ja graduun kolme. Jospa siskosi biletti, kun olisi pitänyt istua puurtamassa.
Omien sanojensa mukaan on kyllä raatanut pää hiessä ja kovassa univajeessa vuoden.
Onko hän taipuvainen perfektionismiin? Parempi valmis kuin täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuukohan tuo alasta? Itsellä meni pari kuukautta kandin työhön ja graduun kolme. Jospa siskosi biletti, kun olisi pitänyt istua puurtamassa.
Omien sanojensa mukaan on kyllä raatanut pää hiessä ja kovassa univajeessa vuoden.
Onko hän taipuvainen perfektionismiin? Parempi valmis kuin täydellinen.
On. Mikään ei riitä eikä kelpaa hänelle. Siksi en ole edes uskaltanut kysyä kandista tarkemmin. Siskoni on ns "kympin tyttö".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on enemmän aloittamisen vaikeudesta kuin tekemisestä.
Kandi meni kuin itsestään kun oli pakko osallistua kirjoituskurssille. Tein vielä aiheesta, joka ei oikeasti ollut edes kiinnostava koska jouduin jälkikäteen tulleena pakosta tiettyyn aiheryhmään. YAMK:n lopputyön taas sain tehtyä kun tein sen vakisin opiskeluajan ollessa loppumassa. Ei noista kumoisia numeroita tullut, mutta enpä niitä numeroiden takia tehnytkään. Gradu on ollut tekeillä monta vuotta, mutta nyt innostuin taas opiskelemaan vähän muuta, joten siirrän sen tekoa taas eteenpäin, koska en halua vielä valmistua. Siis mulla on koko päivätyö ja muita tutkintoja alalta enkä siis siksi tarvitse maisterin paperia vielä mihinkään.
Eipä tuo kauheesti vaivaa vaadi, jos on edes jonkin asteiset organisointitaidot. Meillä (humanistisella alalla) kanditutkielman ohjepituus oli 20-30 sivua. Ja ihan peruskursseillakin saattoi olla jotain analyysejä/esseitä/yms., joiden ohjepituus oli 10 sivua... Kanditutkielma kuitenkin yleensä tehdään tokana tai kolmantena opiskeluvuonna, joten on jo hetken ehtinyt opettelemaan pidempien juttujen kirjoittamista.
Ainoat opiskelukaverini, joille tuo 20 sivua tekstiä tuotti vaikeuksia ja tutkielman teko kesti huomattavasti keskivertoa pidempään, olivat sellaisia, joilla ei vain sujunut asioiden organisointi. Tuntui, "ettei sitä ikinä saa valmiiksi ja eikä edes tiedä, mistä lähteä liikkeelle, ja miten ihmeessä kukaan voi kirjoittaa 20 sivua yhdestä aiheesta". He eivät siis oikein päässeet edes liikkeelle koko hommassa, kun se tuntui niin raskaalta ja suurelta ja epämääräiseltä hommalta. Ilmeisesti oli vaikea tarttua asioihin, kun kukaan ei varsinaisesti käskenyt, mitä täytyy tehdä, vaan sai ihan itse päättää.
Kannattaa ajatella mahdollisimman konkreettisesti. Tutkielmassa täytyy olla (riippuen vähän alasta ja tutkimuksen tasosta, mutta näin pääsääntöisesti) johdanto, teorialuku, analyysiluku (ehkäpä muutama) ja johtopäätökset. Siinä onkin sitten rakenne jo selvillä ja huomattavasti helpompi lähteä liikkeelle kuin jostain hahmottomasta massasta. Noista voi sitten jokaista miettiä erikseen: mitä johdannossa yleensä on? Aiheen motivointi, esittely, rajaus, tutkimuksen eteneminen yms.
Eli kaikesta tästä pitkästä sepustuksesta pointti oli siis se, että älä stressaa. Yliopistolla harjoitellaan pidempien tekstien kirjoittamista. Ja muista konkretia, niin tutkielma ei pääse mielessä paisumaan ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Kandi myös opettaa lähteiden käyttöön ja tutkimukselliseen kirjoittamiseen ja sen voi ottaa harjoituksena gradua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansiin Ene pari kk ja graduun puolisen vuotta. Pelkkää saamattomuus,jos niitä ei saa aikaiseksi.Ehkä ei kannata mennä yliopistoon tuolla asenteella
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo kauheesti vaivaa vaadi, jos on edes jonkin asteiset organisointitaidot. Meillä (humanistisella alalla) kanditutkielman ohjepituus oli 20-30 sivua. Ja ihan peruskursseillakin saattoi olla jotain analyysejä/esseitä/yms., joiden ohjepituus oli 10 sivua... Kanditutkielma kuitenkin yleensä tehdään tokana tai kolmantena opiskeluvuonna, joten on jo hetken ehtinyt opettelemaan pidempien juttujen kirjoittamista.
Ainoat opiskelukaverini, joille tuo 20 sivua tekstiä tuotti vaikeuksia ja tutkielman teko kesti huomattavasti keskivertoa pidempään, olivat sellaisia, joilla ei vain sujunut asioiden organisointi. Tuntui, "ettei sitä ikinä saa valmiiksi ja eikä edes tiedä, mistä lähteä liikkeelle, ja miten ihmeessä kukaan voi kirjoittaa 20 sivua yhdestä aiheesta". He eivät siis oikein päässeet edes liikkeelle koko hommassa, kun se tuntui niin raskaalta ja suurelta ja epämääräiseltä hommalta. Ilmeisesti oli vaikea tarttua asioihin, kun kukaan ei varsinaisesti käskenyt, mitä täytyy tehdä, vaan sai ihan itse päättää.
Kannattaa ajatella mahdollisimman konkreettisesti. Tutkielmassa täytyy olla (riippuen vähän alasta ja tutkimuksen tasosta, mutta näin pääsääntöisesti) johdanto, teorialuku, analyysiluku (ehkäpä muutama) ja johtopäätökset. Siinä onkin sitten rakenne jo selvillä ja huomattavasti helpompi lähteä liikkeelle kuin jostain hahmottomasta massasta. Noista voi sitten jokaista miettiä erikseen: mitä johdannossa yleensä on? Aiheen motivointi, esittely, rajaus, tutkimuksen eteneminen yms.
Eli kaikesta tästä pitkästä sepustuksesta pointti oli siis se, että älä stressaa. Yliopistolla harjoitellaan pidempien tekstien kirjoittamista. Ja muista konkretia, niin tutkielma ei pääse mielessä paisumaan ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Kandi myös opettaa lähteiden käyttöön ja tutkimukselliseen kirjoittamiseen ja sen voi ottaa harjoituksena gradua varten.
Totta, tuo rakenteen hahmottaminen auttaa paljon. Ja sen tajuaminen, että suurin osa tekstistä on loppujen lopuksi itsestäänselvyyksien latelua ja itsensä toistamista. Jossain välissä on sitten se itse pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo kauheesti vaivaa vaadi, jos on edes jonkin asteiset organisointitaidot. Meillä (humanistisella alalla) kanditutkielman ohjepituus oli 20-30 sivua. Ja ihan peruskursseillakin saattoi olla jotain analyysejä/esseitä/yms., joiden ohjepituus oli 10 sivua... Kanditutkielma kuitenkin yleensä tehdään tokana tai kolmantena opiskeluvuonna, joten on jo hetken ehtinyt opettelemaan pidempien juttujen kirjoittamista.
Ainoat opiskelukaverini, joille tuo 20 sivua tekstiä tuotti vaikeuksia ja tutkielman teko kesti huomattavasti keskivertoa pidempään, olivat sellaisia, joilla ei vain sujunut asioiden organisointi. Tuntui, "ettei sitä ikinä saa valmiiksi ja eikä edes tiedä, mistä lähteä liikkeelle, ja miten ihmeessä kukaan voi kirjoittaa 20 sivua yhdestä aiheesta". He eivät siis oikein päässeet edes liikkeelle koko hommassa, kun se tuntui niin raskaalta ja suurelta ja epämääräiseltä hommalta. Ilmeisesti oli vaikea tarttua asioihin, kun kukaan ei varsinaisesti käskenyt, mitä täytyy tehdä, vaan sai ihan itse päättää.
Kannattaa ajatella mahdollisimman konkreettisesti. Tutkielmassa täytyy olla (riippuen vähän alasta ja tutkimuksen tasosta, mutta näin pääsääntöisesti) johdanto, teorialuku, analyysiluku (ehkäpä muutama) ja johtopäätökset. Siinä onkin sitten rakenne jo selvillä ja huomattavasti helpompi lähteä liikkeelle kuin jostain hahmottomasta massasta. Noista voi sitten jokaista miettiä erikseen: mitä johdannossa yleensä on? Aiheen motivointi, esittely, rajaus, tutkimuksen eteneminen yms.
Eli kaikesta tästä pitkästä sepustuksesta pointti oli siis se, että älä stressaa. Yliopistolla harjoitellaan pidempien tekstien kirjoittamista. Ja muista konkretia, niin tutkielma ei pääse mielessä paisumaan ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Kandi myös opettaa lähteiden käyttöön ja tutkimukselliseen kirjoittamiseen ja sen voi ottaa harjoituksena gradua varten.
Kiitos hyvistä neuvoista. Ne rohkaisevat minua mutta olen muutenkin siskoani tavallisempi tapaus. Kyllä minä pääsen yliopistoon jonain vuonna. Pääsykokeet eivät olleet kamalat mutta en mielestäni suoriutunut niistä huippusuorituksen tasoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mitä jos juttelisit opinto-ohjaajan kanssa näistä sun pulmista?
Akateeminen opiskelu on vaativaa, ja on aloja, joille pääsee helposti sisään, mutta sitten opinnot eivät etene koska taso on liian kova. Esim. matematiikka on yksi tällaisista, siellä on paljon drop outteja.
Yritä tehdä edes se kandi, muuten opinnot menee hukkaan. Jos tuntuu että se on ihan ylivoimaista, hanki apua kandin tekoon ja yritä saada se valmiiksi hinnalla millä hyvänsä. Ja jätä se graduvaihe suosiolla väliin. Kandikin on tutkinto. Ei kaikkien tarvitse valmistua maisteriksi asti. Katso nyt rauhassa askel kerrallaan.
En tiedä pääsenkö opiskelemaan. En tiedä mistä siskollani kenkä puristi mutta kaikkien piti kyllä tehdä kaikkensa, jotta sisko saisi työnsä tehtyä. Äiti leipoi vuoden milloin mitäkin makeaa kahville kaveriksi koska kahvia kuulemma kului kun joutui pärjäämään lyhyillä yöunilla ja tekemään työtä univajeisena.
Muutenkaan emme uskaltaneet rasittaa siskoani millään ikävillä asioilla ettei työtahti häiriinny. Hän opiskelee humanistista alaa. Nyt minä tietenkin pelkään, että muutaman vuoden päästä samanlainen taakka perheenjäsenilleni.
Sisko vedätti teitä 6-0 ... En ole koskaan kuullut että kenenkään opinnäyte on taakka muille!!
Vierailija kirjoitti:
Kansiin Ene pari kk ja graduun puolisen vuotta. Pelkkää saamattomuus,jos niitä ei saa aikaiseksi.Ehkä ei kannata mennä yliopistoon tuolla asenteella
Siskoni ei tiennyt yliopistoon mennessään mitään yliopisto-opiskelusta. Vanhempamme eivät ole akateemisia. Äiti on sairaanhoitaja ja isä yrittäjä. Meillä ei siis ole akateemisia roolimalleja.
Kyllä meilläkin kesti kandisemma vuoden mutta sen lisäksi oli sitten reilut 50 op muita kursseja (ite kandityö ja semma oli yht. 10 op). Eli et sä nyt sitä yhtä kandia hiki hatussa kirjota 24/7. Muutenkin sitä kannattaa ajatella osina (johdanto, teoria, aikaisemmat tutkimukset, analyysi jne.) eikä yhtenä isona möykkynä. Kyllä muakin stressas toi aikoinaan mutta loppujen lopuks tekstiä ois tullu paljon vaadittua (20-25 sivua) enemmänkin. Yritä sitten aikoinaan löytää itteäs kiinnostava aihe nii kandi valmistuu kuin itsestään. Ja parhaas tapaukses voit sit gradus syventyä kandin aiheeseen viel enemmän jolloin sulla on jo pohjaa/lähteitä/ideoita valmiina.
Terveisin, helposti stressaantuva ja paljon itseltään vaativa (eli jos mä selvisin niin kyllä selviät sinäkin)
Kandin tekemistä harjoitellaan ekasta vuodesta lähtien. Eli niitä pienoistutkielmia tehdään ja niitä korjataan sitten opettajan kanssa. Itse aloitin kandin suunnittelemisen jo ensimmäisenä vuotena, sillä olin tosi kiinnostunut aiheesta ja kaiken vapaa-aikani etsin tietoa. Lopulliseen kirjoitusprosessiin kului lopulta aikaa vaan pari viikkoa, sillä tein kaksi vuotta pohjatyötä seuraavalla tavalla. Metodiani saa lainata. :)
Kun olet päättänyt tutkimusaiheen/kysymyksen (valitse aihe, josta JANOAT tietoa), etsi käsiisi kaikki mahdolliset siihen liittyvät kirjat ja ala selailemaan läpi. Esimerkiksi jos aiheesi olisi vaikkapa kirjallisuudesta "Miten feminismi näyttäytyy Laura Gustaffsonin Huorasatu-romaanissa", etsit käsiisi kaikki feminismiin liittyvät teokset sekä tietysti luet huolella läpi Huorasadun.
Osta tsiljoona mini post it-lappua, erivärisiä ja pistä lappu jokaiseen kohtaan mikä on kiinnostava. Lappuja kertyy paljon, mutta se tulee tarpeeseen kirjoitusprosessin aikana.
Ensin siis vaan lueskelet läpi ja merkkaat kaiken, mikä tuntuu hyvältä. Sitten toisessa vaiheessa pyörittelet tutkimuskysymystäsi ja mietit: Mitä feminismi on? Miksi tutkimuskysymykseni on relevantti? Millä metodeilla tutkin? Tutkimusmetodit ja käsitteet tulevat tutuksi kahden ensimmäisen vuoden aikana kursseilla juuri niitä pienoistutkielmia tehdessä. Kaksi ensimmäistä vuotta valmistavat sinut kanditutkintoon, se on siis yhtä jatkumoa kaikki, kaikki liittyy kaikkeen.
Ota sivuainekursseja jotka palvelevat kandiaihettasi, esimerkiksi sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvät kurssit olisivat tässä tapauksessa hyvä. Sieltä saat lähdemateriaalia.
Itselleni kävi niin, että lähdemateriaalit tulivat minun luokseni kun tutkimuskysymykseni oli niin selkeä. Minä käytin lähteitä hyväkseni ja tutkimustani palvelemaan.
Sitten tein niin, että yksinkertaisesti purin kaikki korvamerkitsemäni sitaatit ja kohdat word-tiedostoon ja lähdetietoineen kirja kerrallaan. Tässä meni eniten aikaa, mutta työ oli helppoa. Esim. Otsikoksi lähdetiedot ja sitten sivunumeroittain näpyttelin kohdat ylös. Kun aloitin kirjoittamaan tutkielmaa, olivat sitaatit jo koneella ja siirrettävissä itse kandiin. Jos haluaisin vaikka esittää väittämän, että Huorasadun tietyssä kohdassa näkyy post-feminismi, etsin tietoa post feminismistä ja sen sitaatin ja väittämän tueksi käytän niitä.
Lppulta itse kandi oli tehty nopeasti, koska pohjatyöhön oli käytetty niin paljon aikaa. Pahinta mitä voit tehdä ja varmistaa kolmannen kevään stressipiikin on siirtää sitä eteenpäin. Kaksi ekaa vuotta voit vaikka vaan lukea ja merkitä sivuja ja pistää post it lappuihin omia muistiinpanoja. Kaikki joille seminaarissa tuli kauhea kiire olivat niitä, joilla ei ollut vielä aihettakaan mietittynä seminaarin alkaessa. Joten aloita siitä että mietit jo nyt, mitä haluat tutkia ja miksi tutkimuskysymyksesi on relevantti?
🙄