Lue keskustelun säännöt.
Pelkään jo nyt kandityön tekemistä!
23.06.2016 |
Hain yliopistoon ja en tiedä vielä tulosta. Pelkään jo nyt sen kandityön tekemistä koska siskollani meni sen tekemisessä vuosi. En uskaltanut kysyä mikä siinä on niin vaikeaa.
Jos kandi on vaikea niin onko se gradu sitten jo ylivoimainen tehtävä? Mitä niihin vaaditaan vähimmillään?
Kommentit (63)
Omassa aineessani kandiseminaari kestää vuoden, mutta ei ole tarkoitus, että se on vuoden ainoa työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ekaa vuotta voit vaikka vaan lukea ja merkitä sivuja ja pistää post it lappuihin omia muistiinpanoja. Kaikki joille seminaarissa tuli kauhea kiire olivat niitä, joilla ei ollut vielä aihettakaan mietittynä seminaarin alkaessa. Joten aloita siitä että mietit jo nyt, mitä haluat tutkia ja miksi tutkimuskysymyksesi on relevantti?
Tää on kyllä jo hieman liioittelua mielestäni ottaen huomioon kuinka monen opintopisteen työ kandi on. Ei meillä kukaan ollut miettinyt tarkemmin aihetta ennen semmaa eikä kenelläkään tullut sen takia kiire. Kiire tuli niillä jotka viel puolvälissä semmaa vitkuttelivat alottamisen kanssa.
Totta, varmasti lukion käyneille ja opintoputkesta suoraan yliopistoon tuleville tämä metodini muistuttaakin jotain tarkkisluokan touhua. :D Mutta itse olen amis ja lukiota en ole käynyt, enkä ollut kirjoittanut yhtäkään esseetä ennen yliopistoon pääsyä. Eli aivan kaikki tenttejä myöten oli minulle uutta. Jos on käynyt lukion ja selviytynyt sieltä kohtalaisesti, niin ei pitäisi olla mikään muu kandin esteenä kuin oma pää. Mutta jos tietää että on tapana jättää asiat viime tinkaan, niin tällä minun metodillani ei tule ainakaan kiire. :D
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus... Minä naputtelin kandin kahdessa päivässä. Perse siinä puutui ja toki olin aiheeseen perehtynyt ja lähdekirjallisuusviitteet jo sitä ennen hankkinut, mutta teksti syntyi pääosin itsenäisyyspäivän aattona ja itsenäisyyspäivänä. Ja sain työstäni nelosen (arvostelu 1-5).
Kandin laajuus liuskoina on useimmiten n. 20-30 sivua, joten aika mestari saa olla, jos siihen saa vuoden tuhrastettua.
Kuten totesin: ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Eli viisainta on tehdä jonkinlainen opintosuunnitelma ja noudattaa sitä?
Joo, ja kannattaa tehdä se huolella. Meillä oli periaatteessa pakollista tehdä opintosuunnitelma ekana vuonna, ensimmäisillä orientaatioviikoilla. Siihen ei kuitenkaan ollut pakko täyttää esim. sivuaineita, jos niitä ei vielä tiennyt. Ja sivuaineitahan voi opiskella jopa eri tiedekunnista, kuin pääaineen tiedekunta, joten eipä ne välttämättä ole ainelaitoksella kauheen kiinnostuneita sivuainevalinnoista.
Ja muutenkin osa teki sen suunnitelman vähän miten sattuu. Laittoi raksit ruutuun: "tän kurssin käyn syksyl, tän ens vuoden kevääl ja ton sit seuraavana syksynä". Eivätkä edes tarkastaneet, meneekö niitä kursseja niin! Eli kannattaa katsoa, miten kurssit menee ja onko joku kurssi pakko käydä ennen kuin saa osallistua jollekin toiselle kurssille.
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus... Minä naputtelin kandin kahdessa päivässä. Perse siinä puutui ja toki olin aiheeseen perehtynyt ja lähdekirjallisuusviitteet jo sitä ennen hankkinut, mutta teksti syntyi pääosin itsenäisyyspäivän aattona ja itsenäisyyspäivänä. Ja sain työstäni nelosen (arvostelu 1-5).
Kandin laajuus liuskoina on useimmiten n. 20-30 sivua, joten aika mestari saa olla, jos siihen saa vuoden tuhrastettua.
Jos pidät kandintyön tekemisenä vain sitä aikaa, jolloin naputtelit kasaan kirjallisen edityksen, sulta on jäänyt jotain aika oleellista oppimatta. Sä et tuossa kahdessa päivässä ole tehnyt mitään tutkimudtyötä ja ilmeisesti se on muutenkin jäämyt aika vähäiseksi kun mainitset vain "aiheeseen perehtymisen" ja "kirjallisuusviitteidn keräämisen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein kandin viikossa, joululomalla. Ei siitä hyvä tullut, mutta kolmosella meni läpi. Se riitti mulle, sillä erää.
Vierailija kirjoitti:
Tein kandin viikossa, joululomalla. Ei siitä hyvä tullut, mutta kolmosella meni läpi. Se riitti mulle, sillä erää.
Kuinka laajan työn teit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus... Minä naputtelin kandin kahdessa päivässä. Perse siinä puutui ja toki olin aiheeseen perehtynyt ja lähdekirjallisuusviitteet jo sitä ennen hankkinut, mutta teksti syntyi pääosin itsenäisyyspäivän aattona ja itsenäisyyspäivänä. Ja sain työstäni nelosen (arvostelu 1-5).
Kandin laajuus liuskoina on useimmiten n. 20-30 sivua, joten aika mestari saa olla, jos siihen saa vuoden tuhrastettua.Jos pidät kandintyön tekemisenä vain sitä aikaa, jolloin naputtelit kasaan kirjallisen edityksen, sulta on jäänyt jotain aika oleellista oppimatta. Sä et tuossa kahdessa päivässä ole tehnyt mitään tutkimudtyötä ja ilmeisesti se on muutenkin jäämyt aika vähäiseksi kun mainitset vain "aiheeseen perehtymisen" ja "kirjallisuusviitteidn keräämisen".
Oletko mielestäsi pätevä arvostelemaan kandidaatintutkielmaani noin etänä ja sitä edes lukematta, saati koko siihen liittyvää oppimisprosessia? Ilmeisesti saamani arvosana 4 ja sanalliset perustelut olivat siis virheelliset, kun työtä nimenomaan kiitettiin kiinnostavuudesta, omaperäisyydestä ja tutkimuskohteen tärkeydestä. Nyt olen tutkijana edelleen saman aiheen parissa.
Pahoittelut, että onnistumiseni aiheutti sinulle yliherkkyysreaktion. Mutta kun on taitava, mitä sitä peittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kannata sitä stressata. Meillä kesti kandiseminaari vuoden, mutta tehtiin siinä muutakin kursseja samaan aikaan. Onhan se isompi projekti kuin joku tenttiinluku, mutta ei todellakaan mitenkään mahdoton.
Voitko kertoa lyhyesti minkälaisesta urakasta on kyse?
Pelkään ihan oikeasti, ettei vanhempieni terveys ja talous kestä toista hidasta puurtajaa ja huolehdittavaa. Olen nimittäin ajatellut niin, että nyt olisi jo vanhempien vuoro huilata. Isä ei ole pitänyt lomaa 25 vuoteen koska haluaa huolehtia perheestään silloinkin kun lapset ovat aikuisia.
Isällä ovat huonot veren rasva-arvot ja pelkään että pumppu sanoo irti sopimuksensa jollei hän pääse jo rentoutumaan ja pitämään vaikka viikon lomaa sellaisessa paikassa, jossa ei ehdi miettimään ja suremaan lasten tulevaisuutta.
Tuli jo niin hyviä neuvoja tuolla, että mun ei varmaan tarvi avata sitä urakkaa sen kummemmin.
Ja se jos olet ollut vähän hulivilimpi lienee sulle vain etu, ei meinaan kuulosta ihan terveeltä tuo siskosi (ja perheesi) suhtautuminen tuohon kandityöhön. Sulla ehkä on vähän terveempi suhtautuminen koko opiskeluun jos osaat ottaa rennomminkin. Jos oikeasti vaan tekee, niin ei siihen nyt yötä päivää tarvitse panostaa. Sen sijaan jos käyttää aikaa epäoleelliseen ja hirveään stressaamiseen niin sillä tietysti saa aikaa kulumaan "kandin tekemiseen". Itse tekeminen ei mitenkään niin suuresti resursseja syö.
Sen sijaan tuo teidän perheen touhu kuulostaa minun korvaani tosi kummalliselta. Kuulostaa ihan siltä kuin ensinnäkin asuisitte saman katon alla kaikki edelleen. Ja mitä, siis teidän lastenko takia isä ei ole pitänyt lomaa 25 vuoteen? Miksi? Miten se loman pitämättömyys teitä auttaa? Ja kuulostaa jotenkin häiritsevän intiimiltä jo tuo touhu, jos toisaalta sinä suunnittelet koska siskosi kannattaisi hankkia lapset :D Kuulostaa hiukan siltä kuin vanhemmat kaikesta hyvästä tahdostaan huolimatta eivät haluaisi lastensa aikuistuvan ollenkaan vaan haluavat pitää lapset tiukasti lähellä ja lapsina ikuisesti. Ja miksi isäsi olisi noin huolissaan teistä lapsista, kun ilmeisesti ihan hyvin menee kuitenkin? Ymmärtäisin jos olisitte aivan rappion tiellä tai jotain, mutta kun ilmeisesti kaikki on ihan hyvin ja silti niin kova huoli lapsista? Miksi...? Ei ole aivan normaalia niin kuin ei sekään, että koko perhe on aivan rikki yhden perheenjäsenen kandityöstä :D Sori nyt jos oletkin tosissasi, mutta juttu kuulostaa jo ihan provolta, tosi hyvin suunnitellulta sellaiselta kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kandi vanha proseminaari? Jokainen maisteriksi opiskeleva joutuu tekemään usean proseminaarityön, minulla 5. Ei ole vaikea, kun suhtautuu oikein. Istuu alas ja kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei joudu tekemään useampaa ainakaan nykyisillä tutkintovaatimuksilla. Kandia varten käydään proseminaari eli kurssi, jonka aikana on tavoitteena kirjoittaa kanditutkielma. Kurssilla yleensä luetaan ja opponoidaan muidenkin kurssilaisten töitä ja saa palautetta omasta työstä. Eli yksi proseminaari+yksi kanditutkielma ovat pakollisia kanditutkinnossa. Maisteriksi lukiessa tulee vielä päälle graduseminaari ja se varsinainen pro gradu -tutkielma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kannata sitä stressata. Meillä kesti kandiseminaari vuoden, mutta tehtiin siinä muutakin kursseja samaan aikaan. Onhan se isompi projekti kuin joku tenttiinluku, mutta ei todellakaan mitenkään mahdoton.
Voitko kertoa lyhyesti minkälaisesta urakasta on kyse?
Pelkään ihan oikeasti, ettei vanhempieni terveys ja talous kestä toista hidasta puurtajaa ja huolehdittavaa. Olen nimittäin ajatellut niin, että nyt olisi jo vanhempien vuoro huilata. Isä ei ole pitänyt lomaa 25 vuoteen koska haluaa huolehtia perheestään silloinkin kun lapset ovat aikuisia.
Isällä ovat huonot veren rasva-arvot ja pelkään että pumppu sanoo irti sopimuksensa jollei hän pääse jo rentoutumaan ja pitämään vaikka viikon lomaa sellaisessa paikassa, jossa ei ehdi miettimään ja suremaan lasten tulevaisuutta.
Tuli jo niin hyviä neuvoja tuolla, että mun ei varmaan tarvi avata sitä urakkaa sen kummemmin.
Ja se jos olet ollut vähän hulivilimpi lienee sulle vain etu, ei meinaan kuulosta ihan terveeltä tuo siskosi (ja perheesi) suhtautuminen tuohon kandityöhön. Sulla ehkä on vähän terveempi suhtautuminen koko opiskeluun jos osaat ottaa rennomminkin. Jos oikeasti vaan tekee, niin ei siihen nyt yötä päivää tarvitse panostaa. Sen sijaan jos käyttää aikaa epäoleelliseen ja hirveään stressaamiseen niin sillä tietysti saa aikaa kulumaan "kandin tekemiseen". Itse tekeminen ei mitenkään niin suuresti resursseja syö.
Sen sijaan tuo teidän perheen touhu kuulostaa minun korvaani tosi kummalliselta. Kuulostaa ihan siltä kuin ensinnäkin asuisitte saman katon alla kaikki edelleen. Ja mitä, siis teidän lastenko takia isä ei ole pitänyt lomaa 25 vuoteen? Miksi? Miten se loman pitämättömyys teitä auttaa? Ja kuulostaa jotenkin häiritsevän intiimiltä jo tuo touhu, jos toisaalta sinä suunnittelet koska siskosi kannattaisi hankkia lapset :D Kuulostaa hiukan siltä kuin vanhemmat kaikesta hyvästä tahdostaan huolimatta eivät haluaisi lastensa aikuistuvan ollenkaan vaan haluavat pitää lapset tiukasti lähellä ja lapsina ikuisesti. Ja miksi isäsi olisi noin huolissaan teistä lapsista, kun ilmeisesti ihan hyvin menee kuitenkin? Ymmärtäisin jos olisitte aivan rappion tiellä tai jotain, mutta kun ilmeisesti kaikki on ihan hyvin ja silti niin kova huoli lapsista? Miksi...? Ei ole aivan normaalia niin kuin ei sekään, että koko perhe on aivan rikki yhden perheenjäsenen kandityöstä :D Sori nyt jos oletkin tosissasi, mutta juttu kuulostaa jo ihan provolta, tosi hyvin suunnitellulta sellaiselta kylläkin.
Sisko on tietenkin asunut miehensä kanssa melkein siitä lähtien kun aloitti yliopiston. Minä olen tämän kevään ylioppilas enkä pidä outona, että asun vielä kesän loppuun saakka lapsuudenkodissani.
Isäni on kai jonkin sortin työhullu ihminen ja hänelle omillaan pärjääminen on ollut aina kunnia-asia. Tottakai hän sekä äiti haluavat, että meistä lapsistakin tulisi omillaan pärjääviä ihmisiä ja saisimme elää hyvää elämää.
Vanhempamme arvostavat todella paljon koulutusta ja sen vuoksi meillä seurataan kaikkien opintojen edistymistä ehkä tavallista enemmän kuin niin sanotuissa keskiluokkaisissa perheissä, joilla on enemmän suhteita ja kontakteja tulevaisuuden työpaikkojen saamiseksi.
Äitini on sitä mieltä, että hyvä koulutus on kuin vakuutus naiselle. Se antaa turvaa ja mahdollisuuksia. Sen vuoksi suunnittelemme siskoni kanssa elämän marssijärjestystä huolellisestikin. Välillä siskoa ärsyttää todella paljon kun vanhemmat sukulaiset tivaavat häneltä häitä ja lapsia vaikkei ole tutkintoa suoritettuna. Kaikki vanhat ihmiset eivät tajua sitä, ettei nykyään riitä pelkkä joskus jonkun koulun kirjoilla oleminen mihinkään. Itse en haluaisi missään nimessä lapsia opiskeluaikana.
Minä olen sinkku eli ei ole akuuttia vaaraa pikaisesta perheellistymisestä. Sisko on minua vanhempi ja hänellä voi biologinen kello alkaa tikittämään pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu tekemään useampaa ainakaan nykyisillä tutkintovaatimuksilla. Kandia varten käydään proseminaari eli kurssi, jonka aikana on tavoitteena kirjoittaa kanditutkielma. Kurssilla yleensä luetaan ja opponoidaan muidenkin kurssilaisten töitä ja saa palautetta omasta työstä. Eli yksi proseminaari+yksi kanditutkielma ovat pakollisia kanditutkinnossa. Maisteriksi lukiessa tulee vielä päälle graduseminaari ja se varsinainen pro gradu -tutkielma.
Mikä noissa on realistinen aikataulu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kannata sitä stressata. Meillä kesti kandiseminaari vuoden, mutta tehtiin siinä muutakin kursseja samaan aikaan. Onhan se isompi projekti kuin joku tenttiinluku, mutta ei todellakaan mitenkään mahdoton.
Voitko kertoa lyhyesti minkälaisesta urakasta on kyse?
Pelkään ihan oikeasti, ettei vanhempieni terveys ja talous kestä toista hidasta puurtajaa ja huolehdittavaa. Olen nimittäin ajatellut niin, että nyt olisi jo vanhempien vuoro huilata. Isä ei ole pitänyt lomaa 25 vuoteen koska haluaa huolehtia perheestään silloinkin kun lapset ovat aikuisia.
Isällä ovat huonot veren rasva-arvot ja pelkään että pumppu sanoo irti sopimuksensa jollei hän pääse jo rentoutumaan ja pitämään vaikka viikon lomaa sellaisessa paikassa, jossa ei ehdi miettimään ja suremaan lasten tulevaisuutta.
Tuli jo niin hyviä neuvoja tuolla, että mun ei varmaan tarvi avata sitä urakkaa sen kummemmin.
Ja se jos olet ollut vähän hulivilimpi lienee sulle vain etu, ei meinaan kuulosta ihan terveeltä tuo siskosi (ja perheesi) suhtautuminen tuohon kandityöhön. Sulla ehkä on vähän terveempi suhtautuminen koko opiskeluun jos osaat ottaa rennomminkin. Jos oikeasti vaan tekee, niin ei siihen nyt yötä päivää tarvitse panostaa. Sen sijaan jos käyttää aikaa epäoleelliseen ja hirveään stressaamiseen niin sillä tietysti saa aikaa kulumaan "kandin tekemiseen". Itse tekeminen ei mitenkään niin suuresti resursseja syö.
Sen sijaan tuo teidän perheen touhu kuulostaa minun korvaani tosi kummalliselta. Kuulostaa ihan siltä kuin ensinnäkin asuisitte saman katon alla kaikki edelleen. Ja mitä, siis teidän lastenko takia isä ei ole pitänyt lomaa 25 vuoteen? Miksi? Miten se loman pitämättömyys teitä auttaa? Ja kuulostaa jotenkin häiritsevän intiimiltä jo tuo touhu, jos toisaalta sinä suunnittelet koska siskosi kannattaisi hankkia lapset :D Kuulostaa hiukan siltä kuin vanhemmat kaikesta hyvästä tahdostaan huolimatta eivät haluaisi lastensa aikuistuvan ollenkaan vaan haluavat pitää lapset tiukasti lähellä ja lapsina ikuisesti. Ja miksi isäsi olisi noin huolissaan teistä lapsista, kun ilmeisesti ihan hyvin menee kuitenkin? Ymmärtäisin jos olisitte aivan rappion tiellä tai jotain, mutta kun ilmeisesti kaikki on ihan hyvin ja silti niin kova huoli lapsista? Miksi...? Ei ole aivan normaalia niin kuin ei sekään, että koko perhe on aivan rikki yhden perheenjäsenen kandityöstä :D Sori nyt jos oletkin tosissasi, mutta juttu kuulostaa jo ihan provolta, tosi hyvin suunnitellulta sellaiselta kylläkin.
Sisko on tietenkin asunut miehensä kanssa melkein siitä lähtien kun aloitti yliopiston. Minä olen tämän kevään ylioppilas enkä pidä outona, että asun vielä kesän loppuun saakka lapsuudenkodissani.
Isäni on kai jonkin sortin työhullu ihminen ja hänelle omillaan pärjääminen on ollut aina kunnia-asia. Tottakai hän sekä äiti haluavat, että meistä lapsistakin tulisi omillaan pärjääviä ihmisiä ja saisimme elää hyvää elämää.
Vanhempamme arvostavat todella paljon koulutusta ja sen vuoksi meillä seurataan kaikkien opintojen edistymistä ehkä tavallista enemmän kuin niin sanotuissa keskiluokkaisissa perheissä, joilla on enemmän suhteita ja kontakteja tulevaisuuden työpaikkojen saamiseksi.
Äitini on sitä mieltä, että hyvä koulutus on kuin vakuutus naiselle. Se antaa turvaa ja mahdollisuuksia. Sen vuoksi suunnittelemme siskoni kanssa elämän marssijärjestystä huolellisestikin. Välillä siskoa ärsyttää todella paljon kun vanhemmat sukulaiset tivaavat häneltä häitä ja lapsia vaikkei ole tutkintoa suoritettuna. Kaikki vanhat ihmiset eivät tajua sitä, ettei nykyään riitä pelkkä joskus jonkun koulun kirjoilla oleminen mihinkään. Itse en haluaisi missään nimessä lapsia opiskeluaikana.
Minä olen sinkku eli ei ole akuuttia vaaraa pikaisesta perheellistymisestä. Sisko on minua vanhempi ja hänellä voi biologinen kello alkaa tikittämään pian.
Okei. Mulle ei vaan vieläkään oikein auennut mitä murehtimista ja suremista teidän tulevaisuudessa on. Kai myös tietävät, että yliopistokoulutus ei ole mikään onnen ja menestyksen tae. Riippuu hyvin paljon alasta. Esim. tuo sairaanhoitajan homma on monin tavoin varmempi ja parempi jos sitä vaan pystyy tekemään. Toki jos vaikka lääkäriksi lukee niin on ihan hyvät tulevaisuudennäkymät myös, mutta humanistia nyt ei välttämättä revitä töihin ja huippupalkoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein kandin viikossa, joululomalla. Ei siitä hyvä tullut, mutta kolmosella meni läpi. Se riitti mulle, sillä erää.
Kuinka laajan työn teit?
Mitä tarkotat laajalla? Jos sivumäärä kysyt, niin 30 sivua. Mutta paska siitä tuli, niin kuin sanoinkin jo.
No yliopiston suositushan on, että kanditutkinto kestäisi 3 vuotta ja maisteri siihen päälle 2 vuotta. Eli opintopisteitä tulisi 60 per vuosi. Kanditutkielma ja seminaari ovat yleensä n. 10 opintopistettä yhteensä, eli siitä saa varmaan osviittaa, että se on yksi kuudes osa vuoden hommista.
Gradusta meillä sai 40op ja siihen päälle seminaari 8op eli sinä vuonna suositusten mukaan kannattaisi ottaa vain pari muuta kurssia.
Toki aikataulut riippuu paljon siitä, joutuuko tekemään paljonkin töitä opintojen ohella ja siitä, pystyykö esim. kursseja tekemään pelkillä kirjatenteillä vai täytyykö istua kursseilla. Meillä pystyi suorittamaan paljon kirjatenteillä, joten aikaa ei mennyt paljon ja pystyi tahkoamaan kursseja nopeaan tahtiin. Matemaattisilla aloilla sen sijaan monesti on pakollisia laskuharjoituksia yms. joissa täytyy ainakin käydä kääntymässä, joten koko kurssia ei voikaan suorittaa muutaman tunnin tentillä.
Lisään vielä ennen syömään lähtöä, että olen huolissani isästäni koska hän ei ainakaan nuorene. Hänellä on ollut jo sydänvaivoja ja hän syö niihin lääkkeitäkin. Hän murehtii liikaa lastensa tulevaisuuden vuoksi. Minun mielestäni hänen pitäisi rentoutua välillä.
Olen kyllä huomannut isäni huolestumisen kun siskoni on huokaillut sen kandin raskaudesta. Isä ei voivottele mutta antaa sitten rahaa koska ei voi muutenkaan tehdä siskoni elämää helpommaksi. Äiti puolestaan näyttää omaa välittämistään leipomalla ja ruokaa laittamalla.
Pahimmassa tapauksessa meistä tulee siskoni kanssa double trouble eli kun minä väännän kandia niin sisko vääntää gradua. En tiedä, kuinka isä ja äiti jaksaisivat tuplahuolestumisen.
En halua, että he uhraavat elämänsä meidän vuoksemme. Siskon yliopistoon pääsy oli kaikille päivänselvä juttu mutta minun pääsyni voi olla pahimmassa tapauksessa kiikun kaakun. Onneksi minulla ei ole niitä perheen älykön paineita! Kukaan ei siis hämmästyisi jos en saisikaan opiskelupaikkaa yliopistosta nyt vaan olisin töissä isän firmassa ja hakisin ensi vuonna uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kannata sitä stressata. Meillä kesti kandiseminaari vuoden, mutta tehtiin siinä muutakin kursseja samaan aikaan. Onhan se isompi projekti kuin joku tenttiinluku, mutta ei todellakaan mitenkään mahdoton.
Voitko kertoa lyhyesti minkälaisesta urakasta on kyse?
Pelkään ihan oikeasti, ettei vanhempieni terveys ja talous kestä toista hidasta puurtajaa ja huolehdittavaa. Olen nimittäin ajatellut niin, että nyt olisi jo vanhempien vuoro huilata. Isä ei ole pitänyt lomaa 25 vuoteen koska haluaa huolehtia perheestään silloinkin kun lapset ovat aikuisia.
Isällä ovat huonot veren rasva-arvot ja pelkään että pumppu sanoo irti sopimuksensa jollei hän pääse jo rentoutumaan ja pitämään vaikka viikon lomaa sellaisessa paikassa, jossa ei ehdi miettimään ja suremaan lasten tulevaisuutta.
Tuli jo niin hyviä neuvoja tuolla, että mun ei varmaan tarvi avata sitä urakkaa sen kummemmin.
Ja se jos olet ollut vähän hulivilimpi lienee sulle vain etu, ei meinaan kuulosta ihan terveeltä tuo siskosi (ja perheesi) suhtautuminen tuohon kandityöhön. Sulla ehkä on vähän terveempi suhtautuminen koko opiskeluun jos osaat ottaa rennomminkin. Jos oikeasti vaan tekee, niin ei siihen nyt yötä päivää tarvitse panostaa. Sen sijaan jos käyttää aikaa epäoleelliseen ja hirveään stressaamiseen niin sillä tietysti saa aikaa kulumaan "kandin tekemiseen". Itse tekeminen ei mitenkään niin suuresti resursseja syö.
Sen sijaan tuo teidän perheen touhu kuulostaa minun korvaani tosi kummalliselta. Kuulostaa ihan siltä kuin ensinnäkin asuisitte saman katon alla kaikki edelleen. Ja mitä, siis teidän lastenko takia isä ei ole pitänyt lomaa 25 vuoteen? Miksi? Miten se loman pitämättömyys teitä auttaa? Ja kuulostaa jotenkin häiritsevän intiimiltä jo tuo touhu, jos toisaalta sinä suunnittelet koska siskosi kannattaisi hankkia lapset :D Kuulostaa hiukan siltä kuin vanhemmat kaikesta hyvästä tahdostaan huolimatta eivät haluaisi lastensa aikuistuvan ollenkaan vaan haluavat pitää lapset tiukasti lähellä ja lapsina ikuisesti. Ja miksi isäsi olisi noin huolissaan teistä lapsista, kun ilmeisesti ihan hyvin menee kuitenkin? Ymmärtäisin jos olisitte aivan rappion tiellä tai jotain, mutta kun ilmeisesti kaikki on ihan hyvin ja silti niin kova huoli lapsista? Miksi...? Ei ole aivan normaalia niin kuin ei sekään, että koko perhe on aivan rikki yhden perheenjäsenen kandityöstä :D Sori nyt jos oletkin tosissasi, mutta juttu kuulostaa jo ihan provolta, tosi hyvin suunnitellulta sellaiselta kylläkin.
Sisko on tietenkin asunut miehensä kanssa melkein siitä lähtien kun aloitti yliopiston. Minä olen tämän kevään ylioppilas enkä pidä outona, että asun vielä kesän loppuun saakka lapsuudenkodissani.
Isäni on kai jonkin sortin työhullu ihminen ja hänelle omillaan pärjääminen on ollut aina kunnia-asia. Tottakai hän sekä äiti haluavat, että meistä lapsistakin tulisi omillaan pärjääviä ihmisiä ja saisimme elää hyvää elämää.
Vanhempamme arvostavat todella paljon koulutusta ja sen vuoksi meillä seurataan kaikkien opintojen edistymistä ehkä tavallista enemmän kuin niin sanotuissa keskiluokkaisissa perheissä, joilla on enemmän suhteita ja kontakteja tulevaisuuden työpaikkojen saamiseksi.
Äitini on sitä mieltä, että hyvä koulutus on kuin vakuutus naiselle. Se antaa turvaa ja mahdollisuuksia. Sen vuoksi suunnittelemme siskoni kanssa elämän marssijärjestystä huolellisestikin. Välillä siskoa ärsyttää todella paljon kun vanhemmat sukulaiset tivaavat häneltä häitä ja lapsia vaikkei ole tutkintoa suoritettuna. Kaikki vanhat ihmiset eivät tajua sitä, ettei nykyään riitä pelkkä joskus jonkun koulun kirjoilla oleminen mihinkään. Itse en haluaisi missään nimessä lapsia opiskeluaikana.
Minä olen sinkku eli ei ole akuuttia vaaraa pikaisesta perheellistymisestä. Sisko on minua vanhempi ja hänellä voi biologinen kello alkaa tikittämään pian.
Okei. Mulle ei vaan vieläkään oikein auennut mitä murehtimista ja suremista teidän tulevaisuudessa on. Kai myös tietävät, että yliopistokoulutus ei ole mikään onnen ja menestyksen tae. Riippuu hyvin paljon alasta. Esim. tuo sairaanhoitajan homma on monin tavoin varmempi ja parempi jos sitä vaan pystyy tekemään. Toki jos vaikka lääkäriksi lukee niin on ihan hyvät tulevaisuudennäkymät myös, mutta humanistia nyt ei välttämättä revitä töihin ja huippupalkoille.
Äiti on kertonut sairaanhoitajan työn huonoista puolista. Fysiikka ei kestä kun ikää tulee.
Muuten minulla ei ole sairaanhoitajankaan ammattia vastaan mitään.
Kiitos!