Vauva vuodelle 2018
Oiskohan jo aika pyöräyttää uusi ketju käyntiin meille, jotka lapsesta kovasti haaveilevat, mutta eivät ole vielä ihan niin pitkällä toteutuksessa, että voisimme "vauva vuodelle 2017"-ketjuun kirjoitella. Siellä kun moni on jo alkanut yrittämään vauvaa.
Jos kerron alkuun vähän itsestäni; eli olen 25-vuotias, mies on muutaman vuoden vanhempi ja yhdessä ollaan oltu pari vuotta. Molemmilla on vakituiset työpaikat, mutta tällä hetkellä asutaan pienessä kaksiossa kissamme kanssa. Tavoitteena olisi löytää oma ihana isompi asunto jo tämän vuoden puolella ja kun muutot ja mahdolliset rempat olisi tehtynä, niin olisi aika alkaa yrittää molempien esikoista. Minä vauvakuumeilen huomattavasti miestä enemmän, häntä tuntuu aika paljon vielä jännittävän ajatus tulevasta perheestä.
Nyt olisi teidän vuoro, toivottavasti löytyy jo muitakin vauvakuumeilijoita :)
Kommentit (583)
Käyttäjä3959 kirjoitti:
Hei
Olen jo hyvän tovin seuraillut tätä keskustelu ja miettinny, että kirjoittaisinko itsekkin jotain tänne...
Ensinmäisestä lapsesta täällä haaveillaan tai ainakin minä, miehestä en tiedä, tuskin vielä haaveiluksi voi sanoa, mutta yhdessä ollaan puhuttu, että tämän vuoden puolella voitaisiin aloittaa yritys (tarkemmasta ajankohdastakin ollaan puhuttu).
Olen (salaa) jo ennen joulua katsellut millaiset vaunut voisi olla meille hyvät :D , tiesin jo valmiiksi, että ehdottomasti heittoaisan haluan. Vähän olen myös katsellut millaisia odotusvaatteita on.
Joku kyseli eläimistä. Meillä on koira, enkä tiedä yhtään, miten suhtautuu vauvoihin, mutta olen luottavainen sen suhteen.
Täälä on myös puhuttu, että perustettaisiin muita ryhmiä (mm.face), missä voitaisiin keskustella, itse en vielä sellaista halua, tännekkin kesti liittyä.
"Pakko" oli liittyä tänne :) , kun en halua kenelleekkään jutella kuumeilusta, enkä miehelleni viitsi, kun tiedän ettei toinen halua useasti puhua asiasta ja enkä tiedä mitä kaikkea haluaisin edes vielä jutella...
Moikka käyttäjä3959!
Täytyy tunnustaa että samoin ;) olen vaunuja jo katsellut.. sinänsä aika hassua kun meidän iltatähtemme on vasta tosiaan haaveen tasolla. Mutta kovaa vauhtia edetään kohti toteutusta :)!
Ostin -05 Brion yhdistelmä vaunut, pehmeällä kopalla, ja ovat kestäneet nyt 2 + 2 + 2 + 2 vuotta neljällä eri lapsella ilman ongelmia, ja lähtivät vielä uudelle 2 + 2 kierrokselle koska ovat niin hyvässä kunnossa ja toimiavt moitteettomasti, ja lisäksi vielä hyvännäköiset ja ihanan mukavat käyttää:).
Heittoaisa niissä siis on.
Eli kunhan tämä iltatähti-projektimme alkaa toteutua, aion ostaa Brion yhdistelmävaunut, ehdottomasti. Ja suosittelen lämpimästi myös muille. Lisäksi hommaan kevyet pikkurattaat pikkureissuja varten kun pikku iltatähtemme on sen 5-6kk ikäinen, näin toimin myös viimeksi ja kokemuksesta viisastuneensa toimin samoin nytkin:).
Mitä vaunuja/rattaita te muut olette ajatelleet tai onko kokemusta jostain hyvästä vaihtoedosta:)?
Meillä on myös koiria, 2kpl, batterdalenterrieri sekä springenspanieli, ja maatiaiskissa. Toivon että eläimet ottavat tulokkaan hellästi vastaa, olen aika luottavainen asian suhteen. Haaveilen vielä lisäksi kissavauvasta tälle vanhemmalle kissalle hiirestyskaveriksi...:).
Minkä merkkinen koira sinulla on käyttäjä 3959?
Mukavaa haaveilua ja kuumeilua sinnekkin :)!
mila_ kirjoitti:
Onpas viime viestistäni vierähtänyt aikaa, ja moni uusi liittynyt joukkoon. Kiva nähdä täällä niin aktiivista keskustelua :)
Peloista ja odotuksista - odotan erityisesti raskausaikaa ja äitiyslomaa, uuteen rooliin asettumista ja omasta perheestä nauttimista. Olemme miehen kanssa molemmat melkoisia kotirottia ja se tulee varmasti olemaan ihanaa aikaa. Peloista taas, synnytys ei niinkään pelota (paitsi se epiduraali, APUA), mutta kylläkin keskenmenot ja se ettei tulisikaan raskaaksi pelottavat senkin edestä.
Ennen tätä suhdetta olin jo puoliksi päättänyt että en tule perhettä saamaan ja yritin sitten sopeutua siihen ajatukseen - se ei ollut helppoa enkä ollut tähän "päätökseen" tyytyväinen, ja onneksi pääsin siitä sitten pois. Sitten löytyi nykyinen mies ja asiat natsasivat niin että ollaan jo melko lyhyen yhdessäoloajan jälkeen hankkimassa perhettä. Yrityskiertoahan meillä ei ole takana kuin vasta yksi, mutta huomaan jo hieman varovani toivomasta tärppiä, etten sitten pettyisi. Niin paljon kuin haluaisinkin nauttia yritysajasta "vielä vähän", pelkään myös sitä ettei tärppää ollenkaan.
VASTAUS: Mila: Sama täällä, yritän olla liikoja toivomatta etten pettyisi liikaa. Nyt kun meillä tuli tämä ensimmäinen yritys ajankohtaiseksi ikäänkuin puolivahingossa ja vielä tärppipäivinä, huomaan asian tajuttuani piinailevani ihan kamalasti tulisiko yllätyksenä plussa.. Ajattelen kuitenkin järjellä että tuskin, kun ns puolivahinko, ja kun kierto ihan kysymysmerkki sillä jätin pillerit pois juuri ennen tätä "yritystä", joten todennäköisintähän on että ne menkat kohta alkavat. silti sitä huomaa hiljaa toivovansa ja piinailevansa. Huokaus.
Kun nyt peloista päästiin puhumaan niin... Luulen että nautin äidin roolista, mutta toivon myös säilyttäväni itseni. Miten muut, mietittekö näitä juttuja vielä ollenkaan, miltä minuus tuntuu ennen ja jälkeen äitiyden? Miten te, joilla on jo perhettä, koette ystäväsuhteiden ja tarpeidenne muuttuneen ja eläneen perheenlisäyksen myötä?
VASTAUS: Itselläni ystävät säilyivät ennallaan, mikä on hyvä asia, sillä ystäväthän ovat iso voimavara ja tukiverkko elämässä ylipäätään. Uskon että tosiystävyys kestää mitä vain elämässä tapahtuukaan, ja puolestaan osa "ystävistä" viipyy elämässämme vain hetken ja jäävät sitten pois eri syistä.
Esikoiseni ja kuopukseni raskausaikoina löysin ihanaa vertaistukea nimenomaan vauvapalstoilta, omat ystäväni raskautuivat minua 2-6vuotta myöhemmin. Täällä palstalla on mielestäni hyvä jakaa ajatuksia ja kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa :).
Meni vähän synkänpuoliseksi tämä tämänkertainen postaus. Jos nyt valoisampia asioita ajatellaan niin ihan tosissani odotan innolla kotonaoloa, talon remppaamista ja lapseen tutustumista. Olen siis toisaalta niin kypsä jo perhevapaaseen vaikka työssäni viihdynkin.
VASTAUS: Samoin, itsekkin olen jo valmis jäämään kotiin hetkeksi vauvan kanssa. Työ- ja opiskeluelämää takana jo ihan mukavasti, kun olen jo 37v ja täytän ihan kohta jo 38v. Lisäksi kotona esiteinilauma kun viilettää, ei kotona vauvan kanssa kyllä itselläni olisi tekemisen puutetta;) uskon että olisi nyt ihanaa vaihtelua työarkeen. Ja vauva asettaa arjelle pitkälti ihan oman rytminsä, äiti solahtaa siihen vauhtiin kuin itsestään, minulle ainakin vauvarytmi tuli kuin luonostaan nyt kun muistelen. Nukuin kun vauva nukkui ja söin&join joka välissä kun ehdin;). Esikoisella kuon oli 3kk koliikki, kannoin häntä öisin tuntitolkulla ja siinä kävellessäni ees taas söin samalla;) ja kaikki ravinto meni imettämiseen sekä jaksamiseen, kiloja ei kertynyt onneksi. Kulutin itse ainakin yllättävän paljon energiaa vauva-aikana, piti ihan tsempata syömisissä että ei lähtenyt oma paino liikaa tippumaan. Se pikkuvauva-arki kului minulla vauvaillessa, ulkoillessa, pyykätessä ja nukkuessa&syödessä;). Uskon että sinäkin tulet nauttimaan pikkuvauva-ajasta kotona :) ja uskon että se rytmi teilläkin syntyy kuin itsestään, vauva tuo sen mukanaan <3.
Nyt sit seuraavia oviksia odotellen, jos pääsis taas sopivaan saumaan yrittämään :)
VASTAUS: Onnea yritykseen sinulle ja myös muille kuumeilijoille :) pidän kaikille peukkuja!
Juukkelis: Hae vain sitä paikkaa, se on sun oikeus vaikka raskaaksi tulo onkin mahdollista. Joku täällä jo sanoikin, että sijaisen he sulle joutuu kuitenkin hankkimaan ja se on ihan totta. Suuri osa naisista suunnittelee raskautumista esim. heti päästyään töihin esim. opiskelujen jälkeen, ja sä olet ollut sun työssä jo pidempään, joten turhaa murehdit.
mila_: Joo, tuttuja ajatuksia minuuden säilyttämisestä. Tuntuu, että niin monet uppoutuu äitiyteen vähän liikaakin. Mietin esim. että entä jos olen niin kiinni vauvassa ja väsynyt, että en tajua pitää yllä ystävyyssuhteitani, jotka merkitsevät itselleni todella paljon. Piti muuten kysyä sinulta, että haluaisitko synnyttää asuinmaassasi vai Suomessa? Itse suunnittelen tulevani Suomeen useamman kuukauden ajaksi, koska siellä mulla on koko tukiverkosto, perhe ja tutut systeemit. Ajattelen, että olisi itselleni helpompaa solahtaa uuteen elämänvaiheeseen "kotona" ja sitten kun tilanne tasoittuu ja varmuutta tulee lisää, niin sitten voisi palata takaisin ulkomaan kotiin. Todellisuudessa en tiedä miten tämä sitten voisi mennä, miehen pitää kuitenkin pysyä töissä, ja vähän vaikea kuvitella että hän pystyisi/haluaisi olla erossa useampaa viikkoa uudesta tulokkaasta. Aika näyttää.
Ja nyt niihin pelkoihin. Mulla suurimpana on tietysti ensimmäisenä se, että entä jos en raskaudukaan. Tässä taas ulkomailla olo lyö kapuloita rattaisiin; jos tarvitsisi apua lapsettomuuteen, niin sen saaminen on hankalaa ja todella todella kallista. Mitään julkista terveydenhuoltoa ei ole, eikä vakuutus kata. Jos taas raskaus lähtisi alkuun, niin keskenmeno tai vauvan sairaus olisi varmaan suurimpia pelkoja. Äitiys mietityttää siltä osin, että entä jos tulisikin vaikka synnytyksen jälkeinen masennus tai jos jotenkin uupuisi, että tajuaisiko sitä kukaan ja saisiko apua. Olen työssäni aiemmin nähnyt kaikenlaista, ja sen vuoksi varmaan nämä asiat mietityttää. Parisuhteen tila on myös sellainen, mikä aiheuttaa huolia. Meillä on kyllä hyvä ja vakaa suhde ja mies on oikein innoissaan yrityksestä ja toivoo useampaa lasta ym., mutta olen läheltä nähnyt, miten rankkaa toisilla lapsiperheillä on, ja miten huonoon kuntoon parisuhde voi mennä. Haluaisin pystyä panostamaan parisuhteeseen tosissani, että suhde pysyisi myös hyvänä.
Toiveet ja odotukset: Odotan äitiyttä ihan kokonaisuudessaan, sitä että voin olla äidin roolissa ja nähdä mieheni isän roolissa. Mielenkiinnolla odotan myös sitä, että kokisin äidin ja lapsen välisen kiintymyksen ja sitä, että näkee lapsen kasvavan. Joku mainitsi, että odottaa vauvan vaatteiden ostamista.. sitä minäkin odotan! :D Kokonaisuudessaan uskon, että äitiys ja perhe-elämä ovat varmasti upeita juttuja, vaikka raskastakin varmasti on välillä.
Kirjasuosituksena: Kuinka kasvattaa bébe. Kertoo jenkkinaisen ajatuksia lasten kasvatuksesta Pariisissa. Hauskaa ja mielenkiintoista, ja itselleni jopa silmiä avaavaa.
Onko täällä moni saanut osakseen uteluita perheen perustamisen suhteen? Me ollaan saatu osaksemme näitä uteluita jonkin verran, osa joltain tutuilta joille tieto ei missään määrin edes kuulu. Yksi tuttu totesi heti häiden jälkeen: tehkää vauva, nyt heti. Olisinpa voinut vastata, että hei kuule, ei ehkä oo ihan niin helppoa, että tosta nyt vaan heti mennään ja tehdään, nyt ihan huomioon ottaen elämäntilanteemme ja tämän pcos-jutun. Pidän vähän kummallisena sitä, että jonkun kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosiin, ja sitte se toinen laittaa viestiä vain sanoakseen, että kai te nyt jo meinaatte hankkia lapsia. Huoh, ihmiset. Mua vähän stressaa tällaiset kyselyt.
Mukavaa torstaita kaikille :)
Sustenpass79 Kiitos ihanan symppiksistä vastauksistasi! Tuo ystävyyspuoli on jotenkin ollut tosi pinnassa/mielessä viime viikot ja tosiaan, näinhän se on että on vähän eri ystäviä eri tilanteisiin, tarpeisiin ja elämäntilanteeseen myös. Eniten minua mietityttää ne vannoutuneesti lapsettomat ystäväni, että pysyväthän he vielä lähellä, sillä välitän heistä(kin) todella paljon. En haluaisi että perheellistymiseni "pilaa" ystävyyden. Mukava kuitenkin kuulla että myös palstalaisista on tukea, sitä minäkin olen tänne kirjoitellessani toivonut. :) Kuulostaa muuten tosi ihanalta tuo vauvan kanssa kotonaolo kun talossa on myös esiteinejä. Kiva päästä viettämään sitä kautta aikaa myös heidän kanssaan!
SweetPeaPeachy Synnytys tulee hoitumaan ihan täällä uudessa kotimaassa. Sen tarkempia yksityiskohtia näin netissä huutelematta niin pohjoismaissa ollaan, ja vaikka asun kaukana suurista kaupungeista, lähikaupungin pieni sairaala on maan parempia synnytyssairaaloita, joten olen levollisin mielin. Kielitaidotkin ovat sillä tolalla ettei eri kuin äidinkieli aiheuta lisästressiä. Lisäksi miehen perhe asuu lähellämme ja meillä on tosi lämpimät välit, niin koen että meillä on täällä hyvät tukiverkot. Jos asuisin missään muualla, erityisesti toisessa maassa, stressaisin tuota synnytyspuolta juuri kotoisuuden vuoksi todella paljon. Eniten nyt harmittaa etten saa äitiyspakkausta Suomesta :D Aion todellakin metsästää sellaisen jostain huutonetistä. :D
Tuota Kuinka kasvattaa bebe-kirjaa on muuten useampi tuttu suositellut, sen aion kyllä ehdottomasti tilata. Ja niin muuten, odotan todella saada nähdä miehen isän roolissa, olen varma että hän suoriutuu siitä oikein hienosti, mutta jotenkin silti innolla odotan sitä että voin katsoa ylpeänä kuinka ihana puoliso hoitaa hommansa. *haaveilu*
Meiltä ei ole (tietääkseni, ainakaan minun edessäni) udeltu perheenperustamista, enkä missään nimessä halua että ihmiset alkavat kysymään. Kun itsellä on jo pieni huoli takaraivossa voidaanko me saada perhettä kun tähän projektiin lähdettiin näin myöhään, olisi tosi kipeä juttu olla saamatta perhettä ja joutua selittelemään sitä sitten muille. Lisäksi jos paljastaa muille että halutaan perhe niin veikkaan että siitäkös sitten ruvetaankin kysymään vähän väliä että joko...enkä haluaisi selitellä niitä vaiheita muille. Mies on samoilla linjoilla, mukava pitää tämä meidän välisenä asiana kunnes koemme valmiiksi kertoa muille. Miehen perheelle voisin periaatteessa kyllä puhua asiasta jo aiemmin, heillehän kertoisimme myös jos jokin menisi pieleen. Edellisessä työssäni minulta yksi työkaveri rupesi kysymään (miespuolinen, vieläpä) että aiommeko hankkia lapsia. Olin aika pöllämystynyt, koeajalla, ja kesti hetken reagoida tuohon. Läväytin sitten vaan puoliksi ällistyneenä, puoliksi vitsillä että ihanko täällä on tapana kysellä tuollaisia ihmisiltä että ei meillä Suomessa vaan... Meni selkeästi hämilleen ja lopetti kyselyn. :D
SweetPeaPeachy, Meillä mies on mua jonkunverran vanhempi ja itsekkin jo melkein 30 joten todellakin kyselyitä on tullut :D Mun on töissä hyvä aina vedota siihen että ei tässä ammatissa tule koskaan vauvakuumetta :P Aika moni uskoo sen eikä sen enempää tarvi selitellä.
Kotipuolessa onkin sitten moni hienovaraisesti ainakin minun puoleltani vihjaillut että joko lapsia kohta tulee, kaverit ei ole kyselleet. Oon aika suoraan sanonut että katsellaan joskus sitten, vaikka toki itse tiedänkin meidän suunnitelmat. Tämä on kuitenkin sellainen juttu jota en ole ajatellut jakaa kuin parhaan ystäväni kanssa ( ja toki teidän täällä). Ei vaan jaksa todellakaan sitä " Joko tärppää, no joko olet raskaana...". Sitten joskus kun toivottavasti raskaana ollaan niin Kertominenkin aijotaan tehdä vasta ekan ultran jälkeen.
Sustenpass79:
Kiitos :) ja mukavaa haaveilua/kuumeilua sinulle myös ! :)
Olen lukenut, että Brio ei tee enää vaunuja... Nuo sinun Briot kuulostaa hyviltä kyllä. Saako kysyä olivatko kalliit uutena? Hinta ja laatu suhde mietittyyttä/kiinostaa yleisesti vaunuissa, että kuinka ns.käsikädessä nämä kulkevat. Kokemusta ei ole, lapsia kun ei ole itselläni. Monista yhdistelmä vaunuista olen netistä lukenut tietoja sekä myös käyttäjien kokemuksia. Monista halvoista vaunuista (joista on kokemustekstejä löytynnyt) on tullut kirjoitusten perusteella tunne, että ne ei ole niin hyvät ja kestävät kuin kalliit.
Hartan ja Gesslein ovat jääneet päällimmäiseksi nyt listalle monesta syystä ja Teutonia, mutta ne vielä kalliimmat kuin aikasemmin mainitsemani sekä esim. Emma vaunuja, koska ovat halvemmat. Toisaaltaa haluan lapsia enemmän, kuin yhden (jos vain mahdollista) joten kestävätkö halvat ja ehkä kannattaa panostaa kunnolla, niin on mukavampi sitten lenkkeillä niiden kanssa.
Mitä pidit pehmeästä kopasta ? Oliko siitävä tulevasta lämpöpussista hötyä/oliko kätevä? sopiiko milloin vain vuodesta syntyneelle lapselle, olen lukennu jotain, että kesä ja talvi vauovoille suositellaan erilaisia...... Koppa siis vaunuissa vielä epäselvää :D .
Itse olen ajatellut, että haluaisin kaikki neljä pyörää isona, koska on jotenkin sellainen ajatus, että ne olisivat paremmat monenlaisissa maastoissa (mm.pururadoilla,asvaltilla), sekä ehkä myös osittain ulkonäöllisistä syistä. Samalla mietin, että ovatko kömpelöt. Osaisiko joku kertoa mielipitetä kokemuksien perusteella ?
Oho tulipa paljon tekstiä, mutta tälläisiä mietintöjä yhdistelmävaunuista täällä :) .
Koiramme on noin kymmenkiloinen.
Moni miettinnyt ystävyyssuhteita.
Itselläni uskoisin, että ennallaa pysyisi nykyiset ja ehkäpä jopa uusia voisi saada (jopa toivoisin, että tulisin saamaan ainakin jonku, josta tulisi läheinen ;D ), varsinkin jos on vain aktiivinen käviä esim.perhekahviloissa ym.mitä kaikkea niitä sitten eri puolilla on. Aika näyttää. :)
Välillä tulee mietittyä, että sitten kun odottaa, niin milloin asiasta olisi hyvä kertoa muille (isovanhemmat ja töissä jne...) Ehkä asia selviää sitten tai sitten siitä tulee vielä suurempi mietinnän aihe.
Nyt oli tullut niin paljon tekstiä, että en ehkä muista kaikkeen vastata :D
Uusia oli tainnut tulla, tervetuloa kaikille :)
Sustenpass, ihana tietää et samoja fiiliksiä siellä! Ja totta puhut, alkavien menkkojen oireet on kyllä hyvin samankaltaisia kuin raskausoireet. Minä aattelin huomenna tehdä varmuudeksi testin, mutta tosi vahvat fiilikset ettei vielä ole meidän aika vauvaa saada. Se on kuitenkin ok, joten nega tuloskaan ei aiheuta pahaa mieltä :) Tsemppiä sinne maanantain testailuun! :)
Vaunuista oli puhetta, meillä on ollu monen merkkisiä ja mallisia rattaita. On ollu yhdelle lapselle ja kahdelle lapselle. Mutta nämä meidän viimeisimmät on bugaboo donkeyt ja tähänastisista kyllä parhaat! On kulettu metässä, pururadalla, asfaltilla, auraamattomilla teillä jne. Nämä myös saa yhden istuttaviksi tai kahdenistuttaviksi. Kovakoppa, mutta silloin kun ei ole käytössä ei vie säilytystilaakaan kummemmin. Ainoa miinus, ettei mene kovin pieneen tilaan auton perään ja toisena miinuksena hinta uutena, käytettynä saa jo kohtuullisemmalla hinnalla. Mutta me liikutaan lasten kans kärryillä, joten nää on mun "työ menopelit" ja siihen en enään huonompia kelpuuta :D Mutta omien tarpeiden mukaanhan kaikki ostavat ja valitsevat rattaat :)
Meiltä ei ole kyselty koskaan, sitä milloin tulee vauvoja :D Eka saatiin kun olin parikymmentä vuotta ja viisi lasta on siunaantunut. Joillekin on ollut järkytys raskaudet kolmosesta alkaen. Mutta itse ollaan lapset hoidettu eikä olla apua koskaan pyydetty, sillä esikoista odottaessa kaikki tekivät jo selväksi että apua ei heru. Minun mielestä meidän lapsiluku ei siis muille kuulukaan milläänlailla sen vuoksi :)
Raskaudesta olen kertonut vaihtelevasti jo heti alussa tai vasta puolessavälissä, tosin mulla näkyy raskausmaha tosi aikaisin, niin hankala salata niiltä joita nähdään. Töissäkin asia siis paljastuu ennen puoltaväliä :D
Mulla jäi moni kaveri ensimmäisen raskauden myötä, mutta osan kanssa lähennyttiin entisestään. Uusia kavereita ja ystäviä on tullut myös :) En siis sure enään menetettyjä, suurinosa heistäkin on edelleen lapsettomia, joten elämäntilanteetkin on niin erillaisia että ei enään hirveästi ole mitään yhteistä :)
Hei kaikille!
Vieläkö saa liittyä mukaan? Täällä näyttää olevan vilkasta keskustelua, mutta toivottavasti pystyn soluttautumaan vielä mukaan :). Oon yrittänyt lukea suurinpiirtien, mistä täällä on keskusteltu, mutta pyydän jo etukäteen anteeksi, jos jauhan jotain "samoja asioita".
Olen siis 22-vuotias (kesällä 23) ja mieheni on 25-vuotias. Yhdessä ollaan oltu nyt kuusi vuotta. Minä olen kuumeillut jo muutaman vuoden, mutta mies on lämmennyt ajatukselle vasta viime vuodesta alkaen. Ja on meillä ollut ihan järkisyyt sille, miksi vauvaa ei ole kannattanut aikaisemmin alkaa yrittämään. Mies on vakityössä ja itse teen opiskelujen ohella osa-aikatyötä.
Yritys olisi tarkoitus aloittaa keväällä tai kesällä. Tarkoitus olisi, että minä teen kandin valmiiksi nyt keväällä, ennen kuin aloitetaan yritys. Miehellä on myös tulossa kaksi pidempää ulkomaankomennusta (molemmat matkat n. kuukauden mittaisia), niin haluttaisiin ne alta pois, ennen kuin aletaan yrittämään. Miehelleni olisi ok, että olisin raskaana, vaikka hän olisi ulkomailla töissä, koska työt suomessa alkaisi kuitenkin ennen kuin lapsi syntyisi. Pitää nyt katsoa, kuinka tehdään asian kanssa :)
Asumme isossa luhtitalokaksiossa. Meillä ei ole siis ennestään lapsia eikä eläimiä, joten uskomme mahtuvamme tänne vallan mainiosti vauvan kanssa. Valitsimme alueen sen mukaan, missä on paljon lapsiperheitä, leikkipuistoja yms. Pidän tästä alueesta, täällä on rauhallinen,turvallinen ja levollinen tunnelma. Kaukana opiskelualueista, keskustan hälystä yms.
Suurin pelkoni on, että en tule raskaaksi. Minulla on aina ollut sellainen tunne, että minulla saattaa olla ongelmia tällä saralla. Ehkä pelko johtuu siitä, että oman äitini raskautuminen oli hankalaa ja meitä jokaista (minua ja sisaruksiani) on yritetty monta vuotta ja tarvittu lääketieteellistä apua. Äidilläni on siis endometrioosi, mikä on vahvasti perinnöllinen. Kuukautiskiertonikaan ei ole aivan säännöllinen (27-33 päivää) ja tuntuu, että hormonit heittää ihan häränpyllyä... Toisaalta, ei saisi maalailla piruja seinille, ennen kuin on edes yrittänyt!
E-pillerit jätin pois jo kaksi vuotta sitten, koska ne eivät sopineet minulle. Kierron tasaantumiseen meni minulla yli vuosi :s. Kierto vaihteli 23-67. Nyt se on onneksi jo sen verran tasainen, että se pyörii normaaleissa lukemissa. Ollaan käytetty kondomia tähän asti ja olen yrittänyt oppia tunnistamaan ovulaation. Mulla on kännykässä sellainen kuukautiskierto -sovellus, josta joku jo puhui =) Sen nimi on vaan "oma kalenteri", mutta se on tosi hyvä! Sinne saa merkattua IHAN kaiken. Joku puhui myös Bullet Journalista, ja mä pidän sellaista myös! Oon ihan hurahtanut. En oo tajunnutkaan, että sinne voisi näitä kiertojuttuja yms laittaa kans.
Ehkä tämä riittää tältä erää, anteeksi että tuli tällainen kilometriviesti vaan omista asioista! Ihanaa, että on tällainen ryhmä! Minulla ei ole samassa elämäntilanteessa olevia läheisiä ystäviä, joten ihana puhua täällä, kun monilla on niin paljon samoja ajatuksia. Pyrin ottamaan osaa kyllä teidänkin viesteihin heti kun tässä "tutustutaan".
Niin kovasti peukutan että teillä nyt jo yrittävillä tärppää pian :) Itsellä on tärpit päivät käsillä (tässä kierrossa tuli sentään ihan normaaliin aikaan eikä 2 viikkoa myöhässä) ja ollaan hyödynnetty ne hyvin. Katsotaan miten käy. Toisaalta hieman pelkään onnistumista koska alla on uusi työ ja pitkä koeaika, ja yrittämisestä olisi ihana vielä nauttia, toisaalta pelkään ettei tärppääkään. Ai kamala kun fiilikset heittelehtii. :D
Meillä tärppäsi siis ja plussia tuli useampaan testiin. Saas nyt nähä miten tämä etenee. Jännää.. Taidan ehtiä sittenkin 2017 vuoden aikana saada vauvan vaikka olin varma et ei ihan heti tärppää. :)) Nyt peukut pystyyn kaikille teille jotka piinailette, yritätte ym. :) on ihan kummallinen olo kun tästä on haaveillu tyyliin 10 vuotta ja nyt se olisi totta. 💕
Miten muille on käyny jotka on piinaillu? 👍☺
Netttteo kirjoitti:
Meillä tärppäsi siis ja plussia tuli useampaan testiin. Saas nyt nähä miten tämä etenee. Jännää.. Taidan ehtiä sittenkin 2017 vuoden aikana saada vauvan vaikka olin varma et ei ihan heti tärppää. :)) Nyt peukut pystyyn kaikille teille jotka piinailette, yritätte ym. :) on ihan kummallinen olo kun tästä on haaveillu tyyliin 10 vuotta ja nyt se olisi totta. 💕
@Netteo Voi paljon paljon onnea sinulle plussasta :)! Ihana kuulla että teillä tärppäsi! Mikä on laskettu aika?
Itse piinailen vielä, menkat saattavat alkaa koska tahansa sillä kierrosta ei ole tietoa kun vasta lopetin pillerit. Jos vanhoilla aikatauluilla mennään niin tänään minulla kp 27/28-29. Ja jos meillä puolestaan olisi tärpännyt, saattaisi la olla 2.10.-17 tai 3.10.-17 :).
Tsemppiä myös kaikille muille piinailijoille :) kirjoitelkaapa kuulumisianne!
Onnea plussasta Netttteo! Ja paljon tarrasukkia pikkuiselle <3
Teetkö Sustenpass huomenna testin? Jännittävää jännäillä muidenkin tilannetta! :)
Täällä alkoi menkat! Viimeksi mulla on ollut helmikuussa 2013 :D Ei varsinaisesti ikävä oo ollut, mut on tämä kumminkin positiivinen juttu, nyt pääsen kunnolla seurailemaan kiertoja :)
Netttteo
Paljon onnea ja pidetään peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin !!
Nuuk
Millaisia pelkästään yhden lapsen rattaita suosittelisit ?
Katsoin noita mitkä tuohon laitoit, ne tietty on hyvät, jos suunitteilla on kaksi lasta pienellä ikäerolla tms. ja niissä taitaa olla yhden lapsen kanssa kohtuullisen paljon tavaroille tilaa, kun istuimen viereen saa ostettua korin.
Täällä ei olla vielä yritystä aloitettu.
Mitä tuo monen käyttämä kp tarkoittaa , tarkoittaako kiertopäivä ?
Onnea superpaljon Netttteo!! <3 Ihan huippua, että teillä tärppäsi noin nopeasti! Haluaisitko kertoa, oliko sulla jotain tuntemuksia ennen plussaa tai onko nyt tullut mitään oireita? Millä viikoilla sait plussan testiin?
Meillä syntyi sukuun uusi pikkuinen pari päivää sitten, ja voin sanoa, että vauvan syntyminen lähipiiriin on taas nostanut omankin vauvakuumeen ihan nextille levelille :DDD Kyllä sitä väkisinkin miettii, että voitaisko me olla tuossa tilanteessa ensi vuonna, ja olisiko seuraava suvun tulokas kenties meidän vauva... <3
Vauvakyselijöistä Meiltä ei itseasiassa ole kukaan kysellyt, milloin vauvoja tulee. Katsotaan muuttuuko tilanne kesällä, kun häät on vietetty (itsehän toivomme vauvaa häiden jälkeen, mutta ei tätä toki ole tarkoitus kauheasti kuulutella ennen kuin vauva oikeasti olisi tulossa). Tuohon kyselyiden vähyyteen on varmasti myös vaikuttanut se, että olemme vielä nuoria (tänä vuonna 25) ja tähän mennessä opiskelut ovat vielä olleet vaiheessa. Päin vastoin vauvauutiset kesken opiskeluiden olisivat voineet tuottaa harmaita hiuksia lähipiirissä. Toivottavasti sukulaiset ym. kuitenkin nyt suhtautuvat vauvauutisiin ihan hyvin, jahka niitä (toivottovasti) päästään aikanaan kertomaan.
Sustenpass79 laskin et 30.9. olisi La :))
Kiitos kaikille onnitteluista ja toivottavasti nyt pikkuinen pysyy matkassa mukana loppuun asti 💕👍
ilopitkästäitkusta
Mä sain sillon sillä ovistestillä näkyviin oviksen ja oikeestaan viikko siitä ni rinnat kävi aroiksi sivuilta ja jotenkin sisältäpäin. Normaalisti siis ennen menkkoja tullu ja lähinnä nänneistä. Sit mahassa ja selässä rupes olee menkkamaisia kipuja aika pian siitä. Samoin päätä särki ja väsytti. Mut sit sain ekan tosi haalean plussan kp 25 ja joka päivä siitä se tummeni. Nyt sit tein cb viikkonäytöllisen testin joka näytti et oon viikolla 4-5. 😊 menossa siis 4+1 :) eli ihan alussa siis. Tällä hetkellä rinnat arat ja maha turvoksissa. Mielialat vaihtelee ja välillä meinaa itkettää joku ihan ihme juttu. :) syyä ei tee mieli mut ei oo silti paha olo.
Nyt sit soitan huomenna neuvolaan.. Hassua kun ei ees tiiä mitä seuraavaksi pitää tehä..
Hei kaikille. Olen 31v. Mies vuoden nuorempi. Suunnittelemme vauva vuodelle 2018. Aloitamme kesäkuussa, eli liityn mukaan :) Onnea kaikille!
Onnea Netttteo, oot meidän eka plussannut! Ihanaa, että ehdittiin saamaan jo 2017 vuoden vauva tänne :) Isot tsempit, että kaikki menee hyvin!
Tervetuloa uusille! Lillamyy sanoi tuossa, että hänellä meni vuosi ennen kuin e-pillereiden jälkeen kierto tasoittui. Kuulostaa hurjan pitkältä ajalta :/ Onneksi raskaaksi voi tulla vaikka kierto heittelisikin jos sattuu ovikset bongaamaan ja käyttämään hyödyksi. Tätä aion ainakin itse yrittää jos kierrot heittelee, niin kuin nyt uhkaavasti alkaa näyttää..
Käyttäjä3959, joo arvasit oikein, kp on kiertopäivä! Kp1 on aina päivä jolloin menkat alkaa. Täällä on nyt kp39 ja oon aika hyvin onnistunut vaan nauttimaan siitä, että ei oo mitään piinailtavaa, saa vaan rauhassa odotella tulevia menkkoja. Luulen, että innostus taas nousee viimeistään sitten kun uusi kierto alkaa :)
Kirjoitteleeko teistä kukaan tietokoneella? Oisko joku innokas päivittämään listaa? Uusia olisi muutama ja Netttteon voisi laittaa plussanneisiin. Jos kukaan ei innostu, niin voisin parin päivän sisällä koittaa saada tietokoneen avattua ja päivitettyä listan :)
Sustenpass79
Miten teillä kävi?😊😊👍
Heippa Nuuk!
Samoin, minäkin huomaan odottavani sitä hetkeä, kun saan laskea "iltatähtemme" isosisaruksiensa syliin, ja seurata heidän iloaan ja onneaan :)! Odotan myös sitä että saan ikuistaa lapsikatrasta valokuviin ja kirjoituksiin, muistoiksi heille itselleen. Odotan myös vauva-arkea isompana perheenä, tosin meitä on nytkin jo vuoroviikoin 5hlö ja 1,5v aina 4hlö, mutta kuitenkin ihanaa sitten kun ollaan 6hlö perheenä menossa milloin missäkin.. meidän oma lauma <3. Aika tunteellisia ajatelmia minulla ;) minkäs teet.
Yritän vielä piinailla ensi viikon maanantaihin, sukkuloin 2018 ja 2017 pinoissa ja yritän olla ajattelematta mahdollisia oireita suuntaan tai toiseen, sillä menkkoja enteilevät sekä raskautta enteilevät oireet voivat ihan alussa olla niin samankaltaisia.
Kuulumisiin:)!