Lue keskustelun säännöt.
Annanko periksi liian helpolla jos haen avioeron näistä syistä?
22.06.2016 |
Mieheni on kolmannen lapsen jälkeen taantunut teinin tasolle.
Yhtäkkiä minun vastuulla on viikon ruokailujen miettiminen, kaupassa käyminen ja ruuan tekeminen.
(Mies kyllä käy joskus kaupassa jos olen kirjoittanut kauppalapun, ei jaksa itse miettiä yhtään jos jotain puuttuisikin listalta, tekee kerran viikossa lasagnettee ja meksikonpataa yms. puolivalmisteita).
Ärtyny ja huutava aamuisin kun ei saa nukkua (no en saa minäkään, nousen kuudelta kun laoset herää oli siyten aamu- tai iltavuoro tai vapaa, ehkä kerran kahdessa viikossa jään pidemmäksi aikaa sänkyyn ja mies nousee.)
Nyt viimeeksi nuorimman synttäreille mies taas kirosi kun hän joutuu aina siivoamaan.. no minä hoidin kyllä keittiön, hankin kaikkea mitä juhliin tarvittiin ja leivoin kaikkea tarjottavaa, ja ulkoilin lasten kanssa niin että mies sai rauhassa siivota. (Kämppä ei nyt kuutenkaan ihan täystuhotilassa.)
Rakastan kyllä miestäni (koska hänessä on hyviäkin puolia joita vielä ilmenee, juuri niitä asioita joihin ihastuin ja rakastuin, tähän nyt latosuan ainv aikken mikä ärsyttää ja saa tuntumaan ettei jaksaisi enää), hän rakastaa minua, meillä on paljon hyviä hetkiä mutta tämä ei tunnu perheeltä, ainakaan sellaiselta missä on isä ja äiti ja kolme pientä.....
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Jos miestäsi stressaa joku? Ootteko keskustellut mikä mättää?
Ollaan keskusteltu ja miestä stressaa tämä arki lasten kanssa. Joo, nyt ei ole helppoa kun on kolme alle kouluikäistä mutta oma valinta sekin ja mies se oli joka minut aikoinaan ylipuhui lisääntymään......
Hän ei sitten kuitenkaan ollut tajunnut mitä se perhe tarkoittaa, kitisee että haluaisi olla vain minun kanssani. Olen ehdottanut että hän lähtis viikonlopureissulle jonnekin yksin tai kaverin kaa, pari yötä hotelliin, nukkumaan yksin, pitkään, mutta ei. Ei halua lähteä yksin, pitäisi päästä mun kaa. Ei jaksa kuitenkaan nähdä vaivaa hoitaakseen lapset hoitoon, sekin on mun vastuulla aina jos on jotain että haluaisi lapsivapaata. (Meillä on kuitenkin mahtavat tuliverkot.jotka mielellään ottavat lapsia hoitppn, usein ehdottavat itsekin että hakevat varsinkin kahta vanhempaa jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulasten vanhempien ei pitäisi erota, vaikka raskasta aikaa se molemmille on. Kolmessa lapsessa on älyttömästi työtä ja huolta. Syyttely on vihoviimeinen keino selvittää tilannetta, pahentaa vaan. Jos mies on rakas sinulle, kannattaa yrittää vain jaksaa. Ajan myötä tilanne helpottuu. Etsi apua: kodinhoitaja, siivooja, pieni harrastus itsellesi henkireikänä. Vain pakolliset siivoomiset, einekset sallitaan...Terveisin saman kokenut, joka miettii, että eroaminen tuossa tilanteessa olisi ollut elämäni suurin virhe.
Ai, miehelläni on kaksoisolento. Mun mieheni on 48-vuotias lapsi vieläkin. Syy, minkä takia jätin lapset tekemättä. Lapsilla olisi ollut iäkäs veli ja mulla molemmat jalat haudassa, nyt vain toinen jaloista.
Miehesihän tekee paljon kotitöitä. Hänhän käy töissä ja sinä olet päivät kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta jaksaa. Ongelmat ovat ainakin toistaiseksi sellaisia jotka menevät ohi kun lapset kasvavat ja alkavat osallistua itsekin niihin pakollisiin kotitöihin jotka toki eivät katoa mihinkään tulevaisuudessakaan. Mieti keinoja joilla miehesikin tajuaa, että tämä on tilapäistä ja pyrkikää välttämään peruuttamattomia virheitä. Eli arvostakaa toisianne vaikka arki on tuossa vaiheessa raskasta. nim. kuopus syksyllä kouluun. Joo en usko itsekään että ollaan "jo" tässä.
Tämän kertomuksen perusteella en lähtisi eroamaan. Miehesi osallistuu kotitöihin ja haluaa olla kanssasi. Monet miehet eivät tee tuon vertaa, joten asiasi ovat varsin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesihän tekee paljon kotitöitä. Hänhän käy töissä ja sinä olet päivät kotona.
Mistä sait tämän? Teen 2-vuorotyötä, välillä vain yksi vapaa viikossa, välillä seitsemän päivän putki aamu ilta aamu ilta jne, ja hän on puolipäiväisessä työssä.
Oma mies on ihan samanlainen. Säännöllisesti raivoan hänelle siitä, ja sitten jaksaa tsempata taas vähän aikaa, eli tajuaa itsekin olevansa vapaamatkustaja. Kuitenkaan ei halua ottaa siivoojaa kotiin, koska se maksaa.. meillä onneksi vain yksi lapsi niin jaksan yksinkin pyörittää arkea. Mies ei vain jotenkin etukäteen tajunnut kuinka paljon yksikin lapsi vaatii...? Onneksi tilanne helpottaa koko ajan kun lapsi kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kannattaa erota, sitte ku oot yksin niitten kolmen lapsen kanssa, niin kodinhoito ja heräämiset helpottuu kummasti ;)
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa erota, sitte ku oot yksin niitten kolmen lapsen kanssa, niin kodinhoito ja heräämiset helpottuu kummasti ;)
Sitten ei ainakaan ärsyttäisi niin paljon kun olisi itsestäänselvä että kaikki on mun vastuulla, eikä niin että täällä on periaattees tasaveroinen vanhempi joka käyttäytyy kuin kiukutteleva teini kun on pakko osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän kertomuksen perusteella en lähtisi eroamaan. Miehesi osallistuu kotitöihin ja haluaa olla kanssasi. Monet miehet eivät tee tuon vertaa, joten asiasi ovat varsin hyvin.
Miehen ei kuulu "osallistua", vaan tehdä puolet. En tosin itsekään eroaisi vielä, koittaisin vielä muita keinoja (puhuminen, arjen suunnittelu etukäteen ja tehtävien jako, terapia, jne.)
Ymmärrän tosin, ettei tuollaista lapsimiestä varmaan oikein haluakaan romanttisesti tai seksuaalisesti, mutta sekin saattaa vielä muuttua.
No en todellakaan eroaisi tuon perusteella. Meillä on vain kaksi lasta, mutta muistan nuo ajat kun olivat pienempiä ja arki kuormitti. Mietin silloinkin itse eroa ja jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut elämäni suurin virhe. Lapset ovat kasvaneet, tekevät jo osansa kotitöistä, meillä on enemmän aikaa omille harrastuksille yhdessä ja erikseen jne.
Sinulla on mies, joka haluaa viettää aikaa kanssasi. Miksi sinä et halua? Jos teillä on lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat itse ehdottaneet, että voivat hoitaa lapsia jos haluatte viettää aikaa kahden, mikä näissä lastenhoitojärjestelyissä on niin vaikeaa? Perustelit asiaa sillä, että et jaksa hoitaa kaikkia järjestelyitä. Soitto mummille/kummille tms. ja asia on sovittu. Hotellin varaus. Lasten tavaroiden pakkaus, omien laukkujen pakkaus. Onko tosiaan niin ylivoimaista? Minäkin aikani nurisin näitä asioita, että miksi minun pitää aina miettiä ja pakata lasten tavarat ym. Sitten lopetin sen. Aloin ajatella, että sitten tiedän heillä ainakin olevan mukana kaikki tarpeellinen, kun olen itse pakannut. Mies kuitenkin hoitaa sillä välin muut asiat kuntoon - autossa on bensaa, pakkaa auton ym. Ja nykyään lapsetkin pakkaavat itse, varmistan ainoastaan että on säänmukaiset ulkovaatteet mukana.
Että älä nyt hyvä ihminen eroa, vaan lähde miehen kanssa kahdenkeskiselle viikonloppulomalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on ihan samanlainen. Säännöllisesti raivoan hänelle siitä, ja sitten jaksaa tsempata taas vähän aikaa, eli tajuaa itsekin olevansa vapaamatkustaja. Kuitenkaan ei halua ottaa siivoojaa kotiin, koska se maksaa.. meillä onneksi vain yksi lapsi niin jaksan yksinkin pyörittää arkea. Mies ei vain jotenkin etukäteen tajunnut kuinka paljon yksikin lapsi vaatii...? Onneksi tilanne helpottaa koko ajan kun lapsi kasvaa.
Ei ongelma ole se ettei ole tajunnut kuinka paljon vaatii, vaan ettei ota vasruuta elämäntilanteestanne. Elä ala miehellesi äidiksi!
Voi olla, että käsitän nyt väärin, mutta kertomasi perusteella saan kuvan, että miehesi osallistuu arkeen ihan hienosti? Voi olla, että ei ihan kaikki tullut viestistäsi ilmi, mutta minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä.
Meillä mies tekee ruokaostokset lähes aina, sillä minulla ei ole ajokorttia. Hän ei kuitenkaan osaa OLLENKAAN miettiä, mitä voisimme tarvita, joten minun täytyy jokainen tarvittava asia kirjoittaa lapulle, myös määrä. Jos en ole kirjoittanut, niin sitten ollaan ilman. Hankalaa miettiä aina kotoa käsin mitä tarvitsemme, olisi kiva olla itse mukana kaupassa. Mutta niin, meillä mies ei laita ruokaa ikinä. Korkeintaan voileivän pyöräyttää iltapalaksi, mutta siinä se onkin... Enkä valita.
Jep, jos ei asenne muutu kokonaan, kannattaa erota. Jätin juuri tuollaisen kiviriipan. Oli vapaamatkustaja ja ylimääräinen uhmis perheessä. Helpotti todellakin elämää!
Lapsimiehelle menee puheet toisesta korvasta ulos. Hän ei välitä, koska kuitenkin joku hänestä huolehtii, siihen äitensä hänet totutti eikä muuta opettanut.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan eroaisi tuon perusteella. Meillä on vain kaksi lasta, mutta muistan nuo ajat kun olivat pienempiä ja arki kuormitti. Mietin silloinkin itse eroa ja jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut elämäni suurin virhe. Lapset ovat kasvaneet, tekevät jo osansa kotitöistä, meillä on enemmän aikaa omille harrastuksille yhdessä ja erikseen jne.
Sinulla on mies, joka haluaa viettää aikaa kanssasi. Miksi sinä et halua? Jos teillä on lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat itse ehdottaneet, että voivat hoitaa lapsia jos haluatte viettää aikaa kahden, mikä näissä lastenhoitojärjestelyissä on niin vaikeaa? Perustelit asiaa sillä, että et jaksa hoitaa kaikkia järjestelyitä. Soitto mummille/kummille tms. ja asia on sovittu. Hotellin varaus. Lasten tavaroiden pakkaus, omien laukkujen pakkaus. Onko tosiaan niin ylivoimaista? Minäkin aikani nurisin näitä asioita, että miksi minun pitää aina miettiä ja pakata lasten tavarat ym. Sitten lopetin sen. Aloin ajatella, että sitten tiedän heillä ainakin olevan mukana kaikki tarpeellinen, kun olen itse pakannut. Mies kuitenkin hoitaa sillä välin muut asiat kuntoon - autossa on bensaa, pakkaa auton ym. Ja nykyään lapsetkin pakkaavat itse, varmistan ainoastaan että on säänmukaiset ulkovaatteet mukana.
Että älä nyt hyvä ihminen eroa, vaan lähde miehen kanssa kahdenkeskiselle viikonloppulomalle!
Mmm.... meillä mies käy suihkussa ja sitten miettii mikä kestää kun laitan itseäni valmiiksi (jos joskus haluaa miettiä miltä itsekin väyttää, ehkä väyän meikatakin) ja katson lapsille vaatteet päälle ja vaihtovaatteet ja pienimmille vaippoja ja ruokia mukaan.
Auto on kokonaan mun vastuulla, tankkaamiset, katsastukset huollot....
Ei vain kiinnosta järjestää kahdenkeskistä aikaa, olen sen kyllä tehnyt tähän saakka mutta jos hän nyt haluaa viettää mun kanssa aikaa, hän voisi tehdä asian eteen jotain eikä pitää järjelemistä niin hankalana.
Täysin normaalia 3-lapsisen perheen elämää. Ehkä liikaa paineita ja vastuita - sinulle? Ero olisi kohdallasi tie vielä raskaampaan elämiseen ja sitten kurjistumiseen.
Jos miestäsi stressaa joku? Ootteko keskustellut mikä mättää?