Miten selvitä siitä pettymyksestä ettei pääse yliopistoon?

Oletko ajatellut opiskelua avoimessa?

Haetko mihinkään muualle?

Voithan hakea ensi vuonna uudestaan. Itse pääsin sisään vasta kolmannella yrityksellä, ja sittenkin eri aineeseen kuin halusin alunperin (hain alunperin biologiaan, pääsin tietojenkäsittelyoppiin). Mutta tyytyväinen olen että hain uudestaan ja lähdin opiskelemaan yliopistoon silti.

Olen harkinnut avoimessa opiskelua, mutta ei se ole sama asia. Ja mitä jos ei saakaan tutkinto-oikeutta?

Hain ammattikorkeaan, mutta siellä tyssäsi juuri noihin haastatteluihin ja ryhmähömppään. Olen todella introvertti, eikä elämä ole mennyt todellakaan suunnitelman mukaan. Minulla on mt-ongelmia, jotka sulkevat paljon ovia. Olisin kiinnostunut yhteiskuntapolitiikasta ja yhteiskunnan tutkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Voithan hakea ensi vuonna uudestaan. Itse pääsin sisään vasta kolmannella yrityksellä, ja sittenkin eri aineeseen kuin halusin alunperin (hain alunperin biologiaan, pääsin tietojenkäsittelyoppiin). Mutta tyytyväinen olen että hain uudestaan ja lähdin opiskelemaan yliopistoon silti.

Nyt yritetään ajaa läpi juuri noita haastatteluja ja motivaatiokirjeitä. Ei sinne mennä enää pääsykokeessa onnistumalla. Jos vielä kirjoitukset/amis on mennyt huonosti, ei ole helppo päästä sisään.

Meet avoimeen ja haet uudestaan ens keväänä. Ei tuu heti motivaatiokirjeitä ja haastatteluits yliopistoon, kaikki muutokset tapahtuu hitaasti ja lisäksi ainakin haastattelut maksaa rahaa aika paljon jos niitä aletaan kaikille järkkäämään eikä yliopistoilla nyt rahaa ole. 

Tämän hallituskauden aikana aikoivat saada uudistuksen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Tulokset ei ole edes tulleet, ja tiedän sen jo etukäteen. Älli ei vaan riitä, taidot on vajaat ja jatkossa tulee olemaan kaiken maailman haastatteluja ja motivaatiokirjeitä jotka ei kiinnosta pätkääkään ja joissa en pärjää.

Miten tästä pettymyksestä selviää?

No aluksi et tiedä pääsitkö vai et. Ja jotkut pääsee myöhemmin varapaikaltakin.

Älä valmistaudu pettymään vaan valmista itseäsi johdonmukaisesti pääsemään haluamallesi alalle joko nyt tai seuraavalla kerralla. Ja jos tulee tänä syksynä hylky, mutta todella haluat tuolle alalle, niin ota tämän vuoden testi harjoituksena, nyt tiedät paremmin mitä vaaditaan ja pystyt valmistautumaan sen mukaan.

Ei kannata etukäteen päättää mihin pääsee, mihin kelpaa ja mihin älli riittää. Lisäksi unohdat tärkeän asian, yliopistoon mennään oppimaan, joten ei kaikkea tarvitse osata etukäteen. Jos taidot ovat vajaat - kuten sanot - niin on jo hyvä tajuta se itse. Sittenhän voit kehittää niitä taitoja, jotka puuttuvat.

Eikä kannata etukäteen kiukutella motivaatiokirjeistä. Nehän ovat itse asiassa aika fiksuja, sillä siinähän sinä pääset kertomaan miksi alalle haluat ja miten järjestät opintosi yms. Miksi et olisi innostunut kirjoittamaan aineesta johon palavasti haluat opiskelemaan? Mitä luulet että opintosi tulevat olemaan muuta kuin lukemista ja kirjoittamista alastasi? Motivaatiokirje on vain ensimmäinen pieni kirjoitelma pitkän putken alussa.

Älä keskity kilpailuun ja negatiiviseen, vaan koita löytää itsestäsi ne myönteiset puolet: kerro tässä vaikka mulle mitä haluat opiskella ja miksi? Mikä siinä on ihanaa ja mahtavaa ja mielenkiintoista? Jos unohdat kaikki rajoitteet, mitä haaveilet opiskelevasi, ja miten? Miten kaikki liittyy sinuun, taustaasi ja elämääsi, ja siihen miten näet maailman?

Käytät vuoden hyödyksi ja opettelet haastattelussa olemista jne, perehdyt alaasi, haet ensi keväänä uudestaan. Jos tutkimuksen tekeminen kiinnostaa, ei yliopistoillakaan välttämättä ole kiikarissa ne kaikkein suulaimmat pölöttäjät, vaan tyypit joilla on ihan oikeasti kiinnostavaa sanottavaa ja näkemystä. Ekstroverttiutta arvostetaan kun hakee opettajaksi, mutta tiedän kyllä paljon hyvinkin hiljaisia tyyppejä, joita on valittu sinnekin. Ei kukaan oleta, että yliopistoon mennessä olisi joku supertutkija jo valmiiksi - sinne mennään OPISKELEMAAN, ja siellä kaikilla on "taidot vajaat" alussa.

Käytä tämä mahdollisuus miettiäksesi, mitä todella haluat elämältä. Ota myös selvää, mitä toiveiden opiskelupaikassasi varsinaisesti opiskellaan, ja mihin sieltä sijoitutaan.

Terveisin,

Työtön tohtori

Käytä mahdollinen välivuosi opiskeluun. Mahdollisuuksia on kyllä. Sisukkuus ja pitkäjänteisyys ratkaisevat, eivät ällät.

Lohduta itseäsi sillä, että olet typerys. Typerien elämä on helpompaa.

Vedä perseet, niinhän suomalainen aina tekee kun vituttaa.

Jos et osannut pääsykoekirjoja ulkoa, niin et yrittänyt tarpeeksi. Minulla meni aikoinaan 3 minuutin puheen ulkoa opettelemiseen 4 tuntia. Siitä perspektiiviä satojen sivujen opettelemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen harkinnut avoimessa opiskelua, mutta ei se ole sama asia. Ja mitä jos ei saakaan tutkinto-oikeutta?

Hain ammattikorkeaan, mutta siellä tyssäsi juuri noihin haastatteluihin ja ryhmähömppään. Olen todella introvertti, eikä elämä ole mennyt todellakaan suunnitelman mukaan. Minulla on mt-ongelmia, jotka sulkevat paljon ovia. Olisin kiinnostunut yhteiskuntapolitiikasta ja yhteiskunnan tutkimisesta.

Ihan hyvä vaan, että et pääse lukemaan tuollaista höpöhöpöä. Valmistumisen jälkeen olisit täällä itkemässä kun ei ole töitä vaikka luvattiin. Jos nuo aiheet kiinnostavat, niin opiskele itsenäisesti ja hommaa joku oikea ammatti. 

Kiitos hyvistä vinkeistä kaikille.

Olen viimeisen viiden vuoden aikana huomannut, että tämä on yhä enemmissä määrin ekstroverttien maailma. Minuun on istutettu jo aika nuoresta lähtien ajatusta, että olen vääränlainen ihminen. En pärjää haastatteluissa, ihmiset eivät yleisesti pidä minusta. Olen perheeni ensimmäinen, joka edes haaveilee yliopisto-opinnoista, minuun on hyvin istutettu ajatus siitäkin että vanhempien asema määrää myös minun asemani.

Vaan kun minusta ei ole myyjäksi, ei hoitajaksi, ei kampaajaksi, ei taksikuskiksi. Heräsin opiskeluun vasta nyt, 25-vuotiaana. Uskaltauduin hakemaan, vaikka kaikki olivat sitä vastaan. Opin jo paljon uutta pääsykokeisiin lukiessani.

Vaan en ole käynyt lukiota ja tulevat uudistukset pelottavat.

En osaa myöskään kertoa, miksi haluaisin aihetta opiskella. En osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.

Voisin lukea aiheesta loputtomiin. Haluan tietää siitä lisää. Kadotan täysin ajantajuni lukiessani alan kirjallisuutta. Luin pääsykoekirjaakin vielä pääsykokeiden jälkeen. Haluan tietää miten asiat toimivat, haluan tietää niistä lisää. Kun kiinnostaa niin kiinnostaa, en mahda sille mitään. Toivoisin myös, että voisin joskus olla mukana kehittämässä tieteenalaa, tuoda siihen jotain uutta. Että pystyisin tieteenalan kautta tekemään jotain tämän maailman hyväksi. Mikä siinä on ihanaa? Se, että huomaan että joku ajattelee asioista samoin kuin minä. Se, että voin lukea muiden ajatuksista, jotka eroavat omistani, ja sen pohjalta voin kehittää omaa ajatteluani. Se, että opin jatkuvasti uutta asioista joita olen pohtinut läpi elämäni. En ole edes tiennyt että joku pohtii näitä asioita, korkeakoulut ovat olleet minulle täysin tuntematon maailma.

Koko tieteenala on minun maailma, jossa pohditaan minulle tärkeitä, minua kiinnostavia asioita. Itse "huonoista" lähtökohdista tulevana tiedostan, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat yksilöön. Ehkä juuri taustani takia koen asian itselleni tärkeäksi. en voi erottaa itseäni minua rajoittavista tekijöistä, mutta koen että niiden avulla minulla voisi olla jotain annettavaa käytävään keskusteluun. Näin varmasti jokainen tieteilijän urasta haaveileva ajattelee. Olen ehkä hieman naiivi asian suhteen, mutta koen ensimmäistä kertaa elämässä paloa jotain asiaa kohtaan. Muuten se on ollut vain selviämistä päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen harkinnut avoimessa opiskelua, mutta ei se ole sama asia. Ja mitä jos ei saakaan tutkinto-oikeutta?

Hain ammattikorkeaan, mutta siellä tyssäsi juuri noihin haastatteluihin ja ryhmähömppään. Olen todella introvertti, eikä elämä ole mennyt todellakaan suunnitelman mukaan. Minulla on mt-ongelmia, jotka sulkevat paljon ovia. Olisin kiinnostunut yhteiskuntapolitiikasta ja yhteiskunnan tutkimisesta.

Ihan hyvä vaan, että et pääse lukemaan tuollaista höpöhöpöä. Valmistumisen jälkeen olisit täällä itkemässä kun ei ole töitä vaikka luvattiin. Jos nuo aiheet kiinnostavat, niin opiskele itsenäisesti ja hommaa joku oikea ammatti. 

Ei minulle kukaan mitään töitä ole luvannut.

Nyt kun kirjoitin tuon viestin 16 voittekin nyt kaikki ilakoida kuinka en sovellu yliopistoon, kuva on virheellinen, unelma on tyhmä ja minä olen tyhmä.

Tiedetään.

Sitähän tässä aloituksessa yritinkin käsitellä. Kuinka selvitä siitä pettymyksestä, kun minusta ei olekaan siihen.

Niin ja osasin kirjan ulkoa, mutta kirjallinen ulosantini on surkeaa. En usko siis pääseväni sisään.

Vierailija kirjoitti:

Lohduta itseäsi sillä, että olet typerys. Typerien elämä on helpompaa.

En edes halua ajatella kuinka vaikeaa muilla on. Ehkä musta ei vaan ole eläjäksi

Mihin yliopistoon hait? Oliko eka kerta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen harkinnut avoimessa opiskelua, mutta ei se ole sama asia. Ja mitä jos ei saakaan tutkinto-oikeutta?

Hain ammattikorkeaan, mutta siellä tyssäsi juuri noihin haastatteluihin ja ryhmähömppään. Olen todella introvertti, eikä elämä ole mennyt todellakaan suunnitelman mukaan. Minulla on mt-ongelmia, jotka sulkevat paljon ovia. Olisin kiinnostunut yhteiskuntapolitiikasta ja yhteiskunnan tutkimisesta.

Ihan hyvä vaan, että et pääse lukemaan tuollaista höpöhöpöä. Valmistumisen jälkeen olisit täällä itkemässä kun ei ole töitä vaikka luvattiin. Jos nuo aiheet kiinnostavat, niin opiskele itsenäisesti ja hommaa joku oikea ammatti. 

Vinkkejä oikeaan ammattiin?