Miten selvitä siitä pettymyksestä ettei pääse yliopistoon?

Minulla oli sama ongelma, mutta menin yksityiseen kouluun ja nyt opiskelen ulkomailla yliopistossa. Voisithan hakea suoraan esim. Iso-Britanniaan yliopistoon, jolloin vältät pääsykokeet. Olen itsekin aika reippasti introvertti, mutta mitäpä sen antaa häiritä :)

Ulkomailla opiskelu maksaa, ja epäilen et onko aplla mt-ongelmaisena varaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvistä vinkeistä kaikille.

Olen viimeisen viiden vuoden aikana huomannut, että tämä on yhä enemmissä määrin ekstroverttien maailma. Minuun on istutettu jo aika nuoresta lähtien ajatusta, että olen vääränlainen ihminen. En pärjää haastatteluissa, ihmiset eivät yleisesti pidä minusta. Olen perheeni ensimmäinen, joka edes haaveilee yliopisto-opinnoista, minuun on hyvin istutettu ajatus siitäkin että vanhempien asema määrää myös minun asemani.

Vaan kun minusta ei ole myyjäksi, ei hoitajaksi, ei kampaajaksi, ei taksikuskiksi. Heräsin opiskeluun vasta nyt, 25-vuotiaana. Uskaltauduin hakemaan, vaikka kaikki olivat sitä vastaan. Opin jo paljon uutta pääsykokeisiin lukiessani.

Vaan en ole käynyt lukiota ja tulevat uudistukset pelottavat.

En osaa myöskään kertoa, miksi haluaisin aihetta opiskella. En osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.

Voisin lukea aiheesta loputtomiin. Haluan tietää siitä lisää. Kadotan täysin ajantajuni lukiessani alan kirjallisuutta. Luin pääsykoekirjaakin vielä pääsykokeiden jälkeen. Haluan tietää miten asiat toimivat, haluan tietää niistä lisää. Kun kiinnostaa niin kiinnostaa, en mahda sille mitään. Toivoisin myös, että voisin joskus olla mukana kehittämässä tieteenalaa, tuoda siihen jotain uutta. Että pystyisin tieteenalan kautta tekemään jotain tämän maailman hyväksi. Mikä siinä on ihanaa? Se, että huomaan että joku ajattelee asioista samoin kuin minä. Se, että voin lukea muiden ajatuksista, jotka eroavat omistani, ja sen pohjalta voin kehittää omaa ajatteluani. Se, että opin jatkuvasti uutta asioista joita olen pohtinut läpi elämäni. En ole edes tiennyt että joku pohtii näitä asioita, korkeakoulut ovat olleet minulle täysin tuntematon maailma.

Koko tieteenala on minun maailma, jossa pohditaan minulle tärkeitä, minua kiinnostavia asioita. Itse "huonoista" lähtökohdista tulevana tiedostan, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat yksilöön. Ehkä juuri taustani takia koen asian itselleni tärkeäksi. en voi erottaa itseäni minua rajoittavista tekijöistä, mutta koen että niiden avulla minulla voisi olla jotain annettavaa käytävään keskusteluun. Näin varmasti jokainen tieteilijän urasta haaveileva ajattelee. Olen ehkä hieman naiivi asian suhteen, mutta koen ensimmäistä kertaa elämässä paloa jotain asiaa kohtaan. Muuten se on ollut vain selviämistä päivästä toiseen.

Juuri tuollaisia yliopistolla palloilee, varsinkin tutkijoina, kuten minäkin. Pitää olla paloa, henkilökohtainen tatsi alaan ja vähän introverttikin. Voisit hyvinkin sopia alalle!

Sun tausta muistuttaa omaani siinä, että mun suvusta kukaan ei ollut valmistunut yliopistosta ennen eivätkä osanneet tukea mua varsinkaan lähtemään tutkijan uralle. Eihän tämä helppoa ole ollut, aloitin nimittäin paljon vanhempana kuin sinä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onneksi sä olet noin nuori!

Eli kannustaisin sua kyllä eteenpäin. Hankit nyt itsellesi vihkon, jonne kirjoitat suunnitelmasi, ajatuksesi ja keräät tietoja.

Sun pitää keskittyä sun mahdollisuuksiin, eikä epävarmuuksiin, pelkoihin, tai negatiivisiin kommentteihin. Älä anna muiden ihmisten käsitysten muokata omaa käsitystä itsestäsi.

Oikea ajattelumalli on se, että epäonnistuminen on hidaste, ei este. Jokainen moka tai pieleen mennyt juttu kertoo sulle jotain positiivista, se on kuin vastaus kysymykseen, ratkaisu ongelmaan: "ai, tätä en osannut, tämä taito puuttui"--- ja antaa sulle siis tienviitan eteenpäin, ohjaa sinua hankkimaan ne tiedot ja taidot, jotka puuttuivat. Ja sitten uusi yritys eteenpäin.

Nykyisin kun on hyvät kirjastot ja netti, sieltä saa niin paljon tietoa ja tukea. Monia asioita voi oppia netistä tai kursseilta. Englanninkielentaito on todella tärkeä, samoin tietotekniset taidot ja kirjoitustaito. Jos et pääse tänä vuonna yliopistoon, paranna osaamistasi noilla alueilla. Ja jatka alan kirjallisuuden lukemista, koita myös hahmottaa mikä aihe erityistesti kiinnostaa sua. Sitten taas seuraavassa haussa hakemusta sisään. Kyl se siitä!

Jos kerta ap on sellainen mitä alalle kaivataan niin miten siellä on niin paljon niitä etuoikeutettuja ihmisiä? ja kuvitteleeko joku oikeasti että kukaan ottaisi apn kaltaisia ihmisiä heidän sijasta sisään?

Vierailija kirjoitti:

Jos kerta ap on sellainen mitä alalle kaivataan niin miten siellä on niin paljon niitä etuoikeutettuja ihmisiä? ja kuvitteleeko joku oikeasti että kukaan ottaisi apn kaltaisia ihmisiä heidän sijasta sisään?

Mitä  "etuoikeutettuja", en ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Yliopistoilla on omat kiintiönsä myös niille, jotka eivät tule lukioista.

Etukoikeutettuja ovat tavallaan ne, joilla on sellainen elämäntilanne, että pystyvät osallistumaan valintakokeisiin paremmin, saavat enemmän myös henkistä tukea läheisiltään. Toiset kuten minä ja ap joudumme kamppailemaan vähän tiukemmin, mutta todellakaan ei meidän tielläkään pitäisi esteitä olla, jolleivät ne tule sisältämme.

Olen siis itsekin pääsyt sisään, valmistunut maisteriksi ja nyt valmistumassa tohtoriksi. Ja en ole ollut mitenkään etuoikeutettu, olen joutunut anomaan erilaisia erivapauksia esim. rahaongelmien ja terveysongelmien takia, ja kulkemaan välillä muutenkin vähän kiertotieitä. Mutta loppujen lopuksi tärkeintä on se, mitä sulla on korvien välissä ja kuinka sitkeä olet.

Onko sulla ap mikä koulutus taustalla?

Mihin yliopistoon hait? Mieti tarkkaan, millaiset mahdollisuudet mihinkin kaupunkiin on päästä. Jos koet alan olevan oikea, älä epäröi lähteä opiskelujen perässä kauaskin kotikaupungistasi. Maisterivaiheessa on mahdollisuus hakea toiseen yliopistoon. Tärkeintä on nyt päästä kandiohjelmaan sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerta ap on sellainen mitä alalle kaivataan niin miten siellä on niin paljon niitä etuoikeutettuja ihmisiä? ja kuvitteleeko joku oikeasti että kukaan ottaisi apn kaltaisia ihmisiä heidän sijasta sisään?

Mitä  "etuoikeutettuja", en ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Yliopistoilla on omat kiintiönsä myös niille, jotka eivät tule lukioista.

Etukoikeutettuja ovat tavallaan ne, joilla on sellainen elämäntilanne, että pystyvät osallistumaan valintakokeisiin paremmin, saavat enemmän myös henkistä tukea läheisiltään. Toiset kuten minä ja ap joudumme kamppailemaan vähän tiukemmin, mutta todellakaan ei meidän tielläkään pitäisi esteitä olla, jolleivät ne tule sisältämme.

Olen siis itsekin pääsyt sisään, valmistunut maisteriksi ja nyt valmistumassa tohtoriksi. Ja en ole ollut mitenkään etuoikeutettu, olen joutunut anomaan erilaisia erivapauksia esim. rahaongelmien ja terveysongelmien takia, ja kulkemaan välillä muutenkin vähän kiertotieitä. Mutta loppujen lopuksi tärkeintä on se, mitä sulla on korvien välissä ja kuinka sitkeä olet.

Etuoikeutettuja. Akateemisten lapsia, ongelmattomia, valkoisia, rikkaita. Hyvistä perheistä tulevia.

Ei tietty kaikki, ei. Mutta iso osa on ihmisiä, jolla on hyvin yksipuolista elämänkokemusta. Jotka eivät ole nähneet pahoinvointia kuin norsunluutornista. Jotka tutustuvat pahoinvointiin ainoastaan tutkimuskohteena ymmärtämättä mitä se oikeasti on. Harva sosiaalityöntekijäkään ymmärtää miten kokonaisvaltaista ja pitkäkestoista pahoinvointi voi oikeasti olla. Sellaisia ihmisiä, jotka käskevät ryhdistäytymään.

Jo se että sinä ja ap ette ole edes kotoanne saaneet tukea opiskeluun tekee teistä lähtökohtaisesti heikompiosaisia verrattuna muihin opiskelijoihin. Teillä on sitä kautta jo laajempi ymmärrys siitä, millaista yksilön elämä voi olla. Terveysongelmaisina tiedätte myös siitä aiheutuvat rajoitteet. Miksi siis niin monet, eteenkin ihmistieteiden opiskelijat ovat niin kaukana siitä todellisuudesta, Ja antavatko uusiutuvat pääsykokeet teidän kaltaisille ihmisille lisää mahdollisuuksia päästä kouluun vai sulkeeko se ovet lopullisesti?

En minä ainakaan ottaisi mt-ongelmaista terveen tilalta sisään. Tietysti ottaisin sen, joka paperilla näyttää parhaalta.

Nykyisessä järjestelmässä aiemmalla elämällä ei juuri ole merkitystä, kunhan taidot riittävät. Mitä subjektiivisempi valintaprosessi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ihmiskemiat vaikuttavat valintaan.

Ottaisitko sinä monta koulua keskenjättäneen mt-ongelmaisen opiskelemaan, vaikka hän kuinka kertoisi tuntevansa paloa opiskelualaa kohtaan?

Älä luovuta ap ! Minä uskon sinuun !

T. Samanikäinen nainen, vähän samanlainen tarina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen harkinnut avoimessa opiskelua, mutta ei se ole sama asia. Ja mitä jos ei saakaan tutkinto-oikeutta?

Hain ammattikorkeaan, mutta siellä tyssäsi juuri noihin haastatteluihin ja ryhmähömppään. Olen todella introvertti, eikä elämä ole mennyt todellakaan suunnitelman mukaan. Minulla on mt-ongelmia, jotka sulkevat paljon ovia. Olisin kiinnostunut yhteiskuntapolitiikasta ja yhteiskunnan tutkimisesta.

Ihan hyvä vaan, että et pääse lukemaan tuollaista höpöhöpöä. Valmistumisen jälkeen olisit täällä itkemässä kun ei ole töitä vaikka luvattiin. Jos nuo aiheet kiinnostavat, niin opiskele itsenäisesti ja hommaa joku oikea ammatti. 

Vinkkejä oikeaan ammattiin?

Jos tekniikka ja rakennukset kiinnostavat, niin korjausrakentamisen suunnittelija. LVI ja sähkö liittyen saneeraukseen käy kans. Varmasti muitakin on, mutta tuo on pomminvarma ala etelä-suomessa.

Itse hain eläinlääkikseen ja elämä on joulusta asti ollut ihan hirveää. Nykyiset opinnot jatkuivat tiuhaan tahtiin, löytyy muutama hevonen, muutto ja koko arjen pyörittäminen. Olen koko kevään ollut ihan omissa maailmoissani ja nyt kun tämä kaikki on ohi, olen ihan hukassa. Stressitaso on edelleen niin korkea, että nukkuessa saan lukuisia unihalvauksia, pää on todella kipeä ja jatkuvasti huono fyysinen olo stressistä. Haluaisin vain tietää pääsinkö sisälle vai täytyykö vielä pinnistää muutama piste, tämä epätietoisuudessa eläminen on ahdistavinta. Sitä haluaisi tietää alkaako organisoimaan muuttoa ja kaikkea siihen liittyvää, vai aloittaako pänttäämisen tulevalle keväälle. Kävi miten kävi, tulosten selvittyä aion joka tapauksessa rentoutua ja korkata skumpan. Töitä on tehty niin paljon, että lyhyt lepo on ansaittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen harkinnut avoimessa opiskelua, mutta ei se ole sama asia. Ja mitä jos ei saakaan tutkinto-oikeutta?

Hain ammattikorkeaan, mutta siellä tyssäsi juuri noihin haastatteluihin ja ryhmähömppään. Olen todella introvertti, eikä elämä ole mennyt todellakaan suunnitelman mukaan. Minulla on mt-ongelmia, jotka sulkevat paljon ovia. Olisin kiinnostunut yhteiskuntapolitiikasta ja yhteiskunnan tutkimisesta.

Ihan hyvä vaan, että et pääse lukemaan tuollaista höpöhöpöä. Valmistumisen jälkeen olisit täällä itkemässä kun ei ole töitä vaikka luvattiin. Jos nuo aiheet kiinnostavat, niin opiskele itsenäisesti ja hommaa joku oikea ammatti. 

Vinkkejä oikeaan ammattiin?

Jos tekniikka ja rakennukset kiinnostavat, niin korjausrakentamisen suunnittelija. LVI ja sähkö liittyen saneeraukseen käy kans. Varmasti muitakin on, mutta tuo on pomminvarma ala etelä-suomessa.

😃😃

Rehellisesti, luetaanko me samoja tekstejä? Kaikista ei ole yliopistoon, mut ei kaikista myöskään duunareiksi ole! Ja apsta ei kyllä miksikään sähköasentajaksi ole mitenkään päin, ei tuollainen ihminen pärjää missään raksalla! Ja ihan oikeesti: missä kohtaa ap ilmaisee minkäänlaista mielenkiintoa tekniikkaa kohtaan?

Ihan hyvä ammatti noin muuten, mutta ei ole mitään sellaista yleispätevää ammattia joka kaikille sopisi.

Vierailija kirjoitti:

Älä luovuta ap ! Minä uskon sinuun !

T. Samanikäinen nainen, vähän samanlainen tarina

Kertoisitko lisää?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvistä vinkeistä kaikille.

Olen viimeisen viiden vuoden aikana huomannut, että tämä on yhä enemmissä määrin ekstroverttien maailma. Minuun on istutettu jo aika nuoresta lähtien ajatusta, että olen vääränlainen ihminen. En pärjää haastatteluissa, ihmiset eivät yleisesti pidä minusta. Olen perheeni ensimmäinen, joka edes haaveilee yliopisto-opinnoista, minuun on hyvin istutettu ajatus siitäkin että vanhempien asema määrää myös minun asemani.

Vaan kun minusta ei ole myyjäksi, ei hoitajaksi, ei kampaajaksi, ei taksikuskiksi. Heräsin opiskeluun vasta nyt, 25-vuotiaana. Uskaltauduin hakemaan, vaikka kaikki olivat sitä vastaan. Opin jo paljon uutta pääsykokeisiin lukiessani.

Vaan en ole käynyt lukiota ja tulevat uudistukset pelottavat.

En osaa myöskään kertoa, miksi haluaisin aihetta opiskella. En osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.

Voisin lukea aiheesta loputtomiin. Haluan tietää siitä lisää. Kadotan täysin ajantajuni lukiessani alan kirjallisuutta. Luin pääsykoekirjaakin vielä pääsykokeiden jälkeen. Haluan tietää miten asiat toimivat, haluan tietää niistä lisää. Kun kiinnostaa niin kiinnostaa, en mahda sille mitään. Toivoisin myös, että voisin joskus olla mukana kehittämässä tieteenalaa, tuoda siihen jotain uutta. Että pystyisin tieteenalan kautta tekemään jotain tämän maailman hyväksi. Mikä siinä on ihanaa? Se, että huomaan että joku ajattelee asioista samoin kuin minä. Se, että voin lukea muiden ajatuksista, jotka eroavat omistani, ja sen pohjalta voin kehittää omaa ajatteluani. Se, että opin jatkuvasti uutta asioista joita olen pohtinut läpi elämäni. En ole edes tiennyt että joku pohtii näitä asioita, korkeakoulut ovat olleet minulle täysin tuntematon maailma.

Koko tieteenala on minun maailma, jossa pohditaan minulle tärkeitä, minua kiinnostavia asioita. Itse "huonoista" lähtökohdista tulevana tiedostan, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat yksilöön. Ehkä juuri taustani takia koen asian itselleni tärkeäksi. en voi erottaa itseäni minua rajoittavista tekijöistä, mutta koen että niiden avulla minulla voisi olla jotain annettavaa käytävään keskusteluun. Näin varmasti jokainen tieteilijän urasta haaveileva ajattelee. Olen ehkä hieman naiivi asian suhteen, mutta koen ensimmäistä kertaa elämässä paloa jotain asiaa kohtaan. Muuten se on ollut vain selviämistä päivästä toiseen.

Oletko ap? Miten voit tämän kirjoituksen jälkeen väittää, että sinusta ei olisi kirjoittamaan motivaatiokirjettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerta ap on sellainen mitä alalle kaivataan niin miten siellä on niin paljon niitä etuoikeutettuja ihmisiä? ja kuvitteleeko joku oikeasti että kukaan ottaisi apn kaltaisia ihmisiä heidän sijasta sisään?

Mitä  "etuoikeutettuja", en ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Yliopistoilla on omat kiintiönsä myös niille, jotka eivät tule lukioista.

Etukoikeutettuja ovat tavallaan ne, joilla on sellainen elämäntilanne, että pystyvät osallistumaan valintakokeisiin paremmin, saavat enemmän myös henkistä tukea läheisiltään. Toiset kuten minä ja ap joudumme kamppailemaan vähän tiukemmin, mutta todellakaan ei meidän tielläkään pitäisi esteitä olla, jolleivät ne tule sisältämme.

Olen siis itsekin pääsyt sisään, valmistunut maisteriksi ja nyt valmistumassa tohtoriksi. Ja en ole ollut mitenkään etuoikeutettu, olen joutunut anomaan erilaisia erivapauksia esim. rahaongelmien ja terveysongelmien takia, ja kulkemaan välillä muutenkin vähän kiertotieitä. Mutta loppujen lopuksi tärkeintä on se, mitä sulla on korvien välissä ja kuinka sitkeä olet.

Etuoikeutettuja. Akateemisten lapsia, ongelmattomia, valkoisia, rikkaita. Hyvistä perheistä tulevia.

Ei tietty kaikki, ei. Mutta iso osa on ihmisiä, jolla on hyvin yksipuolista elämänkokemusta. Jotka eivät ole nähneet pahoinvointia kuin norsunluutornista. Jotka tutustuvat pahoinvointiin ainoastaan tutkimuskohteena ymmärtämättä mitä se oikeasti on. Harva sosiaalityöntekijäkään ymmärtää miten kokonaisvaltaista ja pitkäkestoista pahoinvointi voi oikeasti olla. Sellaisia ihmisiä, jotka käskevät ryhdistäytymään.

Jo se että sinä ja ap ette ole edes kotoanne saaneet tukea opiskeluun tekee teistä lähtökohtaisesti heikompiosaisia verrattuna muihin opiskelijoihin. Teillä on sitä kautta jo laajempi ymmärrys siitä, millaista yksilön elämä voi olla. Terveysongelmaisina tiedätte myös siitä aiheutuvat rajoitteet. Miksi siis niin monet, eteenkin ihmistieteiden opiskelijat ovat niin kaukana siitä todellisuudesta, Ja antavatko uusiutuvat pääsykokeet teidän kaltaisille ihmisille lisää mahdollisuuksia päästä kouluun vai sulkeeko se ovet lopullisesti?

En minä ainakaan ottaisi mt-ongelmaista terveen tilalta sisään. Tietysti ottaisin sen, joka paperilla näyttää parhaalta.

Nykyisessä järjestelmässä aiemmalla elämällä ei juuri ole merkitystä, kunhan taidot riittävät. Mitä subjektiivisempi valintaprosessi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ihmiskemiat vaikuttavat valintaan.

Ottaisitko sinä monta koulua keskenjättäneen mt-ongelmaisen opiskelemaan, vaikka hän kuinka kertoisi tuntevansa paloa opiskelualaa kohtaan?

Mun kokemuksen mukaan sisään päästään sen valintakokeen ja/tai paperien perusteella.

En tiedä missä olet opiskellut, jos siellä syynätään valintakokeiden lisäksi pankkitilit, vanhempien taustat ja hakijan liikavarpaat sekä muut ongelmat :)

Yliopisto nimenomaan ei ole mikään elitistinen laitos, sinne ei voi rahalla päästä (paitsi joissain aineissa etua voi olla preppauskursseista). Ainakaan mun opiskelukavereissa ei ole ollut ketään erityisen "etuoikeutettuja" vaan ihan tavallisia ihmisiä omine tarinoineen. Perustuvatko sun tiedot yliopisto-opiskelusta johonkin amerikkalaiseen tv-sarjaan?

Ja kuten nykyisin, ei yliopistoon tarvitse edes olla ylioppilas. Voi hakea pelkän valintakokeen perusteella tai sitten Avoimen kautta, jos rahkeet riittää. Eikä sillä jälkikäteen ole väliä mitä kautta tulit jos suoriudut kursseista. Ihan samat paperit kaikki saa.

Yliopisto on jännä paikka myös siinä, että se ei ole pohjimmiltaan mikään makkaratehdas, josta on tarkoitus suoltaa ulos tasalaatuista tavaraa. Siellä jokaisella varsinkin pidemmälle etenevällä on oma hyvin subjektiivinen polkunsa. Oma persoona, tausta, ja syvällinen ymmärrys opiskelemastaan/tutkimastaan aiheesta ovat ne tärkeimmät eväät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan hakea ensi vuonna uudestaan. Itse pääsin sisään vasta kolmannella yrityksellä, ja sittenkin eri aineeseen kuin halusin alunperin (hain alunperin biologiaan, pääsin tietojenkäsittelyoppiin). Mutta tyytyväinen olen että hain uudestaan ja lähdin opiskelemaan yliopistoon silti.

Nyt yritetään ajaa läpi juuri noita haastatteluja ja motivaatiokirjeitä. Ei sinne mennä enää pääsykokeessa onnistumalla. Jos vielä kirjoitukset/amis on mennyt huonosti, ei ole helppo päästä sisään.

No mietippä niitä 7 ällän ylioppilaita joilla menee pääsykokeet huonosti eivätkä pääse sisään. Niitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvistä vinkeistä kaikille.

Olen viimeisen viiden vuoden aikana huomannut, että tämä on yhä enemmissä määrin ekstroverttien maailma. Minuun on istutettu jo aika nuoresta lähtien ajatusta, että olen vääränlainen ihminen. En pärjää haastatteluissa, ihmiset eivät yleisesti pidä minusta. Olen perheeni ensimmäinen, joka edes haaveilee yliopisto-opinnoista, minuun on hyvin istutettu ajatus siitäkin että vanhempien asema määrää myös minun asemani.

Vaan kun minusta ei ole myyjäksi, ei hoitajaksi, ei kampaajaksi, ei taksikuskiksi. Heräsin opiskeluun vasta nyt, 25-vuotiaana. Uskaltauduin hakemaan, vaikka kaikki olivat sitä vastaan. Opin jo paljon uutta pääsykokeisiin lukiessani.

Vaan en ole käynyt lukiota ja tulevat uudistukset pelottavat.

En osaa myöskään kertoa, miksi haluaisin aihetta opiskella. En osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.

Voisin lukea aiheesta loputtomiin. Haluan tietää siitä lisää. Kadotan täysin ajantajuni lukiessani alan kirjallisuutta. Luin pääsykoekirjaakin vielä pääsykokeiden jälkeen. Haluan tietää miten asiat toimivat, haluan tietää niistä lisää. Kun kiinnostaa niin kiinnostaa, en mahda sille mitään. Toivoisin myös, että voisin joskus olla mukana kehittämässä tieteenalaa, tuoda siihen jotain uutta. Että pystyisin tieteenalan kautta tekemään jotain tämän maailman hyväksi. Mikä siinä on ihanaa? Se, että huomaan että joku ajattelee asioista samoin kuin minä. Se, että voin lukea muiden ajatuksista, jotka eroavat omistani, ja sen pohjalta voin kehittää omaa ajatteluani. Se, että opin jatkuvasti uutta asioista joita olen pohtinut läpi elämäni. En ole edes tiennyt että joku pohtii näitä asioita, korkeakoulut ovat olleet minulle täysin tuntematon maailma.

Koko tieteenala on minun maailma, jossa pohditaan minulle tärkeitä, minua kiinnostavia asioita. Itse "huonoista" lähtökohdista tulevana tiedostan, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat yksilöön. Ehkä juuri taustani takia koen asian itselleni tärkeäksi. en voi erottaa itseäni minua rajoittavista tekijöistä, mutta koen että niiden avulla minulla voisi olla jotain annettavaa käytävään keskusteluun. Näin varmasti jokainen tieteilijän urasta haaveileva ajattelee. Olen ehkä hieman naiivi asian suhteen, mutta koen ensimmäistä kertaa elämässä paloa jotain asiaa kohtaan. Muuten se on ollut vain selviämistä päivästä toiseen.

Oletko ap? Miten voit tämän kirjoituksen jälkeen väittää, että sinusta ei olisi kirjoittamaan motivaatiokirjettä?

No onhan tuo nyt ihan hirveää luettavaa :D

muuta ulkomaille.siellä voit päästä yliopistoon helpommin.

Ymmärrän ap. Mäkin tiedän etten pääse, ja jokainen hetki näin tulosten alla kun en ole vielä saanut varmuutta luo toivoa siitä että paikka saattaisikin aueta. Turhaa toivoa. Kuvittelin jo äsken itseni valmistautumaan syksyn opintoihin, ja nyt tiedän että pettymys tulee taas olemaan sen verran suurempi.

Vierailija kirjoitti:

muuta ulkomaille.siellä voit päästä yliopistoon helpommin.

Kuka maksaa?