Onko teille kaveriton mies samalla viivalla kuin muut?
Jos miehellä ei ole koulu/harrastuskavereita ja työpaikallakin vaan muodolliset välit muihin. Onko se ok/neutraali juttu?
Kommentit (28)
Ei ole ok/neutraali juttu, vaan negatiivinen juttu.
Ihan ok. Olen itsekin samanlainen.
Olisi ihan ok ja jopa toivottavaa. Mieheni kavereista osa tottakai aivan mukavia tai ainakin ok, mutta osa järkyttäviä hyväksikäyttäjiä ja uusavuttomia vätyksiä. Kyytiä pyydetään, rahaa ja palveluksia. Mitään ei olla silti koskaan valmis tekemään vastapalvelukseksi. Kännissä yksi kaverinsa aina törttöilee milloin mitäkin ja sitten soitetaan mun miehelle, jos vois tulla selvittämään asioita milloin minnekin. Onkin mies yllättäen jättänyt kaveraamiset vähemmälle varsinkin yhden känniääliön kanssa. Hoitakoot omat sekoilunsa.
On samalla viivalla. Kaveriton voi olla monesta syystä, voi olla ohimenevä elämäntilanne tai sitten persoonallisuuteen liittyvä piirre tai voi johtua esim. ujoudesta, koulukiusaamistaustasta ym. Ei sillä ole mulle mitään väliä onko paljon kavereita vai ei, muut asiat on tärkeämpiä.
En ikinä edes yhdeksi illaksi ottaisi tollasta yksinäistä sutta, jos ei olisi mitään muita näyttöjä kuin yksinäisyys.
Nolo juttu on. Kysy sitä, että miksei mene koskaan kavereidensa kanssa ulos?
Riippuu kaverittomuuden syystä. Jos mies ei halua olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, niin se on huono juttu. Jos taas on kaveriton vain ujouttaan, niin se on ihan ok. Olen itse sosiaalinen enkä kestäisi miestä, jonka kanssa nysvättäisiin aina kaksistaan kotona.
Mahtava juttu! Minä olin kans tollanen, ei töitä, ei harrastuksia ei kavereita ei mitään. Sitten mä löysin miehen joka oli myös tollanen. Meistä tuli täydellinen pari ja nyt meillä on kavereina toisemme ja yhteiset harrastukset.
Erityisen positiivinen asia, sillä olen itse samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä edes yhdeksi illaksi ottaisi tollasta yksinäistä sutta, jos ei olisi mitään muita näyttöjä kuin yksinäisyys.
Miten niin ei olis muita näyttöjä? Voihan sillä olla. Ja voihanse olla vaikka mitä. Ihme olettamus, että ei olisi mitään muuta kuin yksinäinen. Istuisi kaiket päivät yksin kotona ja voivottelusi yksinäisyyttään? Eh heh.
Vierailija kirjoitti:
Erityisen positiivinen asia, sillä olen itse samanlainen.
Mitä positiivista siinä että ei ole kavereita? Jos olet vaikka köyhä, niin köyhyys ei ole positiivista siltikään.
Yleensä nyt ihmisillä sattuu kyllä kavereita olemaan.
Neutraali asia.
Toki olisi hienoa, jos kumppanillakin olisi edes pari sydänystävää, mutta mielummin vaikka täysin kaveriton kuin sellainen jengissä viihtyvä possepoju.
Ei mitään ylisosiaalista possepojua mulle, kiitos.
luurilla kirjoitti:
Mahtava juttu! Minä olin kans tollanen, ei töitä, ei harrastuksia ei kavereita ei mitään. Sitten mä löysin miehen joka oli myös tollanen. Meistä tuli täydellinen pari ja nyt meillä on kavereina toisemme ja yhteiset harrastukset.
Vähänks noloo, eikö edes hävetä?
Ex eli ja hengitti kavereiden kautta. Kaverit tuli aina ensin ja minä sen jälkeen. Nyt mieluummin mies jolla ei ole kavereita.
Olisi negatiivinen seikka mutta ei kynnyskysymys. En halua olla kenenkään ainoa läheinen ihmissuhde.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä ei ole koulu/harrastuskavereita ja työpaikallakin vaan muodolliset välit muihin. Onko se ok/neutraali juttu?
Oltaisiin liian erilaisia. Itse olen introvertti ja kaipaan paljon omaa aikaa, mutta olen seurallinen ja sosiaalinen ja tutustun ihmisiin helposti. Haluan heitä myös tavata, työn ulkopuolellakin. Mielikuva miehestä, jolla ei ole kavereita ja töissäkin on vain muodolliset välit, on liian "jörrikkä". Mitä hän tekee vapaa-ajallaan? Kenen kanssa?
Neutraali. Itse olen kaveriton (omasta tahdostani) nainen, joten ymmärrän toisia erakkoluonteita erinomaisesti.