Mies löi. En tiedä mitä tehdä :(

Ole sinä se rohkea, joka ei alistu siihen, että sinua kohdellaan enemmänkin vaimona, kuin ihmisenä. 

Naisten asema yhteiskunnassamme on niin kovin matala vain ja ainoastaan siksi, että niin suuri osa naisista suostuu siihen.

Ei se lyöminen johdu siitä mitä uhri on. Kuinka rikas, kaunis, menestynyt , koulutettu. Lyöminen johtuu siitä, ettei lyöjä osaa käsitellä tunteitaan eikä arvosta toista koskemattomana ihmisenä. 

Jos miehesi todella löi sinua ihan oikeasti , ei vain tönäissyt vähän tai läpsäissyt niin minun mielestäni toi suhde oli sitten siinä. Ainakaan itse en olisi pystynyt jäämään. Aikuinen ihminen ei lyö toista. Ei varsinkaan oma puoliso. Niin se nyt vaan menee vaikka kuinka haluaisit hakea lieventäviä asianhaaroja. 

Vierailija kirjoitti:

Toistan varmaan jo sanottua, kun en ennätä kaikkea lukea. Mutta on todella ihan tavallinen asia, että vaikka mies olisi kuinka "hieno" ja ehkäpä vielä juuri niin, että jos on asemastaan kovin varma, hänellä on itseltäänkin piilossa (usein, ei aina itseltä piilossa) oleva ajatus, mitä maailmassa hänelle kuuluu kun hän käskee, ja yksi niistä on ehdottomasti tietynlainen vaimo. Sen vuoksi pari ärtyneempää käskyä tehdä jotain tulkitaan jumalattomaksi nalkuttamiseksi ja hihat palaa ja perkele, minullehan et ala. Jos se vaimo vielä on ihan yhtä menestynyt ja vahvaluontoinen, niin siinähän viimeistään nousee se "luulot pois akalta ja katsotaan, kuka on kuka",

Se on sitten vähän eri juttu, miten vahvana ja millaisin keinoin tämä kenessäkin ilmenee, ja onhat tätä toki naisissakin.  Mutta huolimatta mistä peen puhumisesta, ei tämä Suomen tasa-arvo mitenkään valmis vielä ole. Monet miehet ihan oikeasti ajattelevat, että koska nainen on suostunut VAIMOKSI niin sitten se tarkoittaa vaimon  velvollisuuksia, joita on olla sellainen nainen, kuin mies tahtoo. Eikä ainakaan jäkättää eikä huomautella eikä sitä eikä tätä. Se on se viimeinen niitti - kas kun vihkimätön ei ole vielä vaimo, niin eihän häntä voi kuin vaimoa kouluttaa. Toinen on sitten, kun meni tahtomaan. Nyt alkoi vaimon hommat.

En minä usko, että tälläiseen mitkään terapiat auttavat. Voidaan siellä miettiä sitä ikävää juhannusta kahdeksanvuotiaana, kun naapurin poika näytti kieltä ja äiti nauroi, mutta ei nämä mitään lukkoja (tai harvoin ainakaan) avaa. Sen sijaan ihminen itse joko myöntää keskustelujen kautta itsessään tämmöistä ja haluaa muuttua, tai sitten ei. Ja se haluaako, kertoo sitten sen, rakastaako ja kunnioittaako. Kyllä tämä on nyt, ikävä kyllä, näin yksinkertainen asia.

Tämä on loistavasti kirjoitettu ja oivallettu! Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Ei se lyöminen johdu siitä mitä uhri on. Kuinka rikas, kaunis, menestynyt , koulutettu. Lyöminen johtuu siitä, ettei lyöjä osaa käsitellä tunteitaan eikä arvosta toista koskemattomana ihmisenä. 

Jos miehesi todella löi sinua ihan oikeasti , ei vain tönäissyt vähän tai läpsäissyt niin minun mielestäni toi suhde oli sitten siinä. Ainakaan itse en olisi pystynyt jäämään. Aikuinen ihminen ei lyö toista. Ei varsinkaan oma puoliso. Niin se nyt vaan menee vaikka kuinka haluaisit hakea lieventäviä asianhaaroja. 

Läpsäisyksi sitä voisi kutsua, käsivarteen. Ei vetäissyt kunnolla nyrkillä. Ei sattunut pahasti, ei jäänyt mustelmaa. Mutta koen että raja ylittyi, koin että se oli kuitenkin "lyönti". Ap.

Jos jatkat hänen kanssaan yhdessä lyömisestä huolimatta, ilmaiset olevasi pompoteltavissa.

On hämmentävää, että ihmiset pelkäävät enemmän yksinoloa, kuin väkivaltaista puolisoa. Edellistä kommentoijaa kompaten. Henkisesti aikuinen ihminen ei lyö toista, varsinkaan omaa puolisoa.

Tee rikosilmoitus pahoinpitelystä ja hankkiudu hänestä eroon mahdollisimman pian. Väkivalta muuttuu asteittain vakavammaksi jos jäät suhteeseen. Lupaukset muutoksesta ja uudesta alusta ovat työkaluja, joita hän käyttää testatakseen valtaansa. Lopulta luvassa on aina ja poikkeuksetta sinuun kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa eri muodoissaan.

Jos mies olisi hakannut minut kunnolla, en todellakaan olisi täällä kyselemässä, olisin poliisin luona.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies olisi hakannut minut kunnolla, en todellakaan olisi täällä kyselemässä, olisin poliisin luona.

Ap siis tämän kirjoitti.

Väkivaltaa se on läpsiminenkin, ylipäätään mikä tahansa toiseen kajoaminen aggressiivisesti. Jo väkivallalla uhkailu on sairasta vallankäyttöä omaa puolisoa kohtaan, vaikka käsi ei fyysisesti heilahtaisikaan.

Tiedät kyllä tasan tarkkaan mitä tehdä! Lähde väkivaltaisesta suhteesta, pelasta itsesi ja mahdolliset tulevat lapsesi perhehelvetiltä.

Helppo. Sinun alistamisessasi on miehelle haastetta, ja sen kautta hän voi todistaa pystyvyytensä. Että ulospäin olet menestyvä ja vahva, mutta kotona kuitenkin taivut miehen tahtoon. Se on ihan eri kokoluokan juttu kuin lähtökohtaisesti kiltin kotirouvatyypin alistaminen.

Sinuna miettisin tosi tarkkaan tuota uskomustasi siitä että väkivallan uhriksi joutuvat vain tietynlaiset naiset. Sinua on nimittäin nyt lyöty. Sinä olet väkivallan uhri, vaikka olet aivan erilainen kuin ne naiset joiden olit ajatellut joutuvan uhriksi. Miltä se ajatus tuntuu? Koetko että jos myönnät että sinulle on tehty väkivaltaa, olet jotenkin huonompi ja heikompi ihminen kuin jos saat selitettyä tapahtuneen jollain tavalla ei-väkivallaksi tai ainakin ymmärrettäväksi?

Tuli mieleen sellainenkin juttu, että ensimmäinen lyönti on helppo selitellä ja vähätellä pikkujutuksi. Vielä toinenkin. Onhan suhteessa kuitenkin paljon hyvääkin jne. eikä kiinni käyminen kuitenkaan ollut mikään kunnon pahoinpitely. Sitten kun se kunnon pahoinpitely napsahtaa kohdalle, onkin pelko, avuttomuus ja häpeä kasvaneet jo niin isoiksi että lähteminen on yhä vaikeaa. Siinä vaiheessa kuvaan on usein astunut myös eron seurauksilla pelottelu, eikä se mikään pieni pelko ole siinä vaiheessa kun mies on todella osoittautunut ihan hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Helppo. Sinun alistamisessasi on miehelle haastetta, ja sen kautta hän voi todistaa pystyvyytensä. Että ulospäin olet menestyvä ja vahva, mutta kotona kuitenkin taivut miehen tahtoon. Se on ihan eri kokoluokan juttu kuin lähtökohtaisesti kiltin kotirouvatyypin alistaminen.

Mikäli olet oikeassa, niin tämähän on aivan sairas kuvio. Ap.

Nyt se oli "läpsäisy", muutaman vuoden kuluttua se on nyrkinisku. Miehesi ei ole onnellinen ennenkuin hän on nujertanut sinut täysin ja herätessäsi pelkäät jokaista päivää. Sinun tehtäväsi on katkaista tuo sairas ketju, jota miehesi yrittää jatkaa eteenpäin.

Surettaa se että ehdin mennä naimisiin. Miksi tämä ei voinut tapahtua ennen häitä :( . Ap.

Rikosilmoitus edellyttää näyttöä tapahtuneesta. Sana sanaa vastaan ei riitä. Entäpä jos keskustelisit tekstiviestein tapahtuneesta? Tämä edellyttäisi tietenkin keskustelua työpaikalta käsin tms. Rikosilmoitusta tehdessä kannattaa olla jo se oma asunto ihan turvallisuussyistä. Mikäli eroat, saat varmasti alkuun keskustelua tekstiviestein, sillä mies pyrkii selittämään tekoaan päästäkseen takaisin suhteeseen. Näin saat materiaalia oikeudenkäyntiä varten. Rikosuhripäivystys on myös tärkeä tuki, joka ohjaa uhrin tarvittaessa psykiatriselle sairaanhoitajalle tai psykologille.

Olettehan pystyneet keskustelemaan tapahtuneesta? Ei avioliittonne välttämättä ole huono, jos tuo jää ainutkertaiseksi ja teillä on hyvä vuorovaikutus sekä tulette toimeen keskenänne.

Keskustelun tärkeyttä ei voi liikaa korostaa parisuhteessa. Tärkeää on myös miten käyttäytyy, nalkuttaako, ratkuttaako, äänensävy,

kunnioittaako, rakastaako...

Väsyneenä ja nälkäisenä luonnollisesti ärtymiskynnys on matalampi.

Tsemppiä ja hyvää jatkoa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo. Sinun alistamisessasi on miehelle haastetta, ja sen kautta hän voi todistaa pystyvyytensä. Että ulospäin olet menestyvä ja vahva, mutta kotona kuitenkin taivut miehen tahtoon. Se on ihan eri kokoluokan juttu kuin lähtökohtaisesti kiltin kotirouvatyypin alistaminen.

Mikäli olet oikeassa, niin tämähän on aivan sairas kuvio. Ap.

Ap meillä oli ihan samanlainen kuvio. Molemmat akateemisia ja uraihmisiä, mutta mies oli todella kilpailuhaluinen ja toisaalta tarkka siitä,miltä näyttää ulospäin. Exänsä oli alhaisemmin koulutettu eikä yhtä arvostetussa asemassa kuin mies, ja mies häpesi tätä ja kielsi heidän koskaan seurustelleenkaan vaikka kaksi lastakin oli.

Eli tapahtuu sitä paremmissakin piireissä. Tiedän, että moni ajattelee perheväkivallan olevan vain wt-väen juttuja, mutta ei. Ei meilläkään mitään kännistä huorittelua tai vastaavaa ollut, mutta mies silti alkoi kohdella minua inhottavasti ja eri tavoin kontrolloiden. Oikeasti tuo asetelma on tosi huono, että miehellä on tuollainen persoona. Mielestäni teet virheen jos hankit lapsia miehen kanssa, joka arvottaa pintaa, mainetta ja mammonaa noin paljon. Omakin isäni oli sellainen, ja koen lapsena että isän rakkaus ei ollut ehdotonta vaan sidonnaista menestykseeni. Miehesi taitaa olla samoja miehiä...

Mainittakoon myös, että ongelma ei ole se että nainen on miestä menestyvämpi. Ongelma on se, ettei narsistinen (heikkoitsetuntoinen) mies kestä sitä.

T: 95

Miten miehesi suhtautui? Pyysikö anteeksi, katuiko? Oliko järkyttynyt ja pahoillaan? Onko hyvitellyt sinua tuhansin eri tavoin?

Jos ei, niin sen mielestä se ei sitten tehnyt mitään väärää ja voinee tehdä saman toistekin.

Minunkin ex lupasi tehdä elämästäni helvettiä, jos eroan. Se lupaus piti ja oli helppoa hankaloittaa elämää yhteisen lapsen kautta. Väkivalta jatkuu eron jälkeen, jos on yhteisiä lapsia. Voisit soittaa sosiaali- ja kriisipuhelimeen. Sieltä sain itse hyviä neuvoja ennen eroa ja kehotuksen erota. Sieltä tulivat myös viisaat sanat: Ei tuo ole mikään parisuhde. Niinpä, se on alistussuhde.

Vierailija kirjoitti:

Miten miehesi suhtautui? Pyysikö anteeksi, katuiko? Oliko järkyttynyt ja pahoillaan? Onko hyvitellyt sinua tuhansin eri tavoin?

Jos ei, niin sen mielestä se ei sitten tehnyt mitään väärää ja voinee tehdä saman toistekin.

Oli järkyttynyt, selkeästi pahoillaan ja katuu. Hyvitteli ja on kiinnittänyt selkeästi huomiota nyt siihen että on huomaavainen minua kohtaan. Ei sanonut anteeksi. Ap.