Lue keskustelun säännöt.
terveisiä päivystyksestä, jumalauta että kiehuu!!!
19.06.2016 |
tulimme tänne lapsen kanssa klo 12.00, lääkäri otti vastaan klo 15.00 ja ensi töikseen ripitti, ettei "pikku flunssa" ole syy tulla päivystykseen ! meni vaikeaksi kun ilmoitin, että kolmen lapsen äitinä tiedän kyllä milloin lähteä lääkäriin ja että tapanani ei ole rynnätä päivystykseen jos lapsella on nuha tai tikku varpaassa..
no, nyt olemme osastolla ja ottavat kokeita :/
Kommentit (187)
Nestehukkaa ei tule, kun annetaan INJEKTIORUISKULLA pieni määrä nestettä, kymmenen minuutin välein. Te avuttomat, joiden vuoksi päivystykset ruuhkaantuvat, lääkärit turhautuvat, jonot kasvavat, odotusaika lisääntyy. Pilaatte meidän järkevien äitien maineen, jotka odotamme aamuun, ellei hengenhätää ole ja annamme juomista 10 ml kerrallaan 10 minuutin välein. Saatanan hysteerikot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä päivystysasia ei ole kovin yksiselitteinen. Yksittäinen päivystykseen tuleva potilas ei näe koko päivystyksen tilannetta ja moni ei kykene sitä ymmärtämään edes selitettynä. Monet oikeasti huonossa kunnossa olevat on siirretty päivystyksen muihin osiin, joten sillä omalla silmäyksellä se oma tai lapsen vaiva saattaa tuntua koko päivystyksen hurjimmalta tapaukselta.
Päivystykseen tullaan oikeastikin monien eri syiden takia. Toisilla henki lähdössä ja toisilla tikku sormessa. Skaala on iso. Toiset osaavat itsekin päätellä, milloin kysymys on päivystystä vaativasta asiasta ja toiset eivät. Siinä on henkilökunnalla tekemistä kun näitä erotellaan toisistaan. Jotkut tulevat oikeasti nuhan takia...
Muistan erään kerran kun korvakipuisen lapsen äiti riehui päivystyksessä, kuinka heidän pitäisi päästä kaikkien ohi ja lapselle ja kaikille olisi helpompaa kun heidät hoidetaan ensin alta pois. Kuinka nyt kehdtaan jättää ottamatta korvakipuinen lapsi ensimmäisenä lääkärille. No niin. Tokihan korvakipu on inhottava ja äidille sekä lapselle olisi kivaa ja helppoa kun pääsisi heti sisään ja hoidettaisiin ensimmäisenä alta pois...
Mutta kun kokonaiskuva päoivystyksen totuudesta hieman toinen. Sinäkin yönä päivystyksessä on on ihmisiä elvytetty ja joku on saattanut kuollakin. Sinäkin yönä päivystyksessä on ollut lapsi, jonka henkeä on seinien toisella puolella pelastettu. Siellä on ollut monta, joille olisi lottovoittoa potea vain korvatulehdusta, mikä toki kipeä on sekin siinä hetkessä. Ja tämän äidin päässä kaikilla olisi ollut kivempaa kun elvytykset ja vakavasti sairaiden lasten hoidot olisi lopettettu siksi aikaa, että heidät saadaan alta pois (toki tämä äiti ei varmasti tajunnut kokonaisuutta). Niinpä. Illan ja yön aikana sama lääkäri kohtaa kuolevia, pysyvästi vammautuvia, aivosyöpää, nuhaa ja korvatulehdusta. Todella vaativaa työtä.
Muuten hyvä, mutta aivosyöpä ja pysyvät vammatuneet eivät ole päivystysasia. Ainakin meidän päivystyksen ohje on, että päivystykseen kuuluu akuutit sairaudet, kuten kivuliaat korvatulehdukset, akuutis selkäsäryt (saa kipupiikin) yms. Ei pitkäaikaissairaudet ja niihin oletan kuuluvan aivosyövän ja pitkäaikaiset vammautumiset.
Kyllähän aivosyöpäpotilaat kuten muutkin kroonista sairautta potevat tulevat päivystykseen jos ovat kotihoidossa ja yleistila on laskenut niin ettei kotona enää pärjää. Siirtyvät osastolle kyllä sitten myöhemmin mutta päivystykseen tulevat ensin. Esim. Usein aivosyöpää sairastavat ovat saaneet kotona kouristuskohtauksen, joka hoidetaan ensiavussa suonensisäisillä lääkkeillä ja monitoriseurannassa.
Muistakaa nyt nestehukasta se, että pienelle lapselle tosi vakavaa ja voi kehittyä äkkiäkin. Veljeni lapsella pienenä kova flunssa ja hoidettiin kotona. Lapsi joi jonkun verran ja hänet vietiin lääkäriin vaisuuden ja selkeän korvakipuilun takia. Siltä seisomalta lapsi vietiin osastolle ja tippaan. Nestemäärä ei ollut ollut riittävä ja lopulta juotukin neste ei enää imetynyt. Että jollain pienellä ruiskulla juottaminen ei välttämättä ole yhtään mistään kotoisin, sitä nestettä kun pitää saada kunnolla, jos on esim.mahatauti tai korkea kuume.
Voi että, tietäisittepä vain... Olen nyt hieman yli vuoden lähinnä päivystänyt tk-tasoisissa päivystyspisteissä, näissä hieman pienemmissä yksiköissä joita ollaan kovasti ajamassa alas päättäjien toimesta, aluesairaaloissa. Sitä ennen tein lähinnä päivätyötä sairaalassa ja tk:ssa, kiireetöntä vastaanottoa.
Yhdessäkin paikassa ambulanssi tuo vakavammin sairaat aivan eri ovesta kuin muut, vaikka toisaalta olisi ehkä hyväkin että tulisivat siitä kaikkien aulapotilaiden ohi niin näkisivät etten minä siellä huoneessa mitään hedelmäninjaa pelaa vaan teen oikeasti työtä, vaikken aina aulasta näitä nuhapotilaita ehdikään joskus pahimmillaan pariin tuntiinkaan ottaa yhtään.
Itseäni harmittaa tosi paljon nämä säästöt joita joka paikassa on. Kolmessa paikassa jossa päivystän, on supistettu toimintaa niin, että aiemmin oli 2 lääkäriä paikalla. Toinen hoiti ns. "jonopotilaat" eli nämä flunssat, pienet haavat, pissatulehdukset yms potilailta jotka jaksavat istua aulassa odottamassa. Toinen hoiti sitten päivystyksen takaosassa ns. "petipotilaat", eli sellaiset jotka tuotiin ambulanssilla tai muuten vaativat petipaikan ja vaativampaa hoitoa. Sitten toinen lääkäri otettiin pois ja yksi hoitaa kaikki potilaat. Samalla lakkautettiin päiväpäivystys myös alueen terveyskeskuksista, joten nykyään yksi lääkäri hoitaa sen mitä ennen hoiti jopa 4 lääkäriä. Ok, ennen saattoi olla niin että ihan joka hetkelle ei riittänyt potilaita, mutta yleensä tasaiseen tahtiin kuitenkin koko päiväksi. Odotusaika päivystyksessä lääkärille oli yleensä alle tunnin, reippaastikin. Nykyään lähes joka vuorossa mitä teen, joku joutuu odottamaan yli 4t. Mielestäni kohtuuttoman kauan, mutta minkäs teet kun yksin joutuu kaikki hoitamaan. Ja tämä vaikka olen jopa ehkä keskimääräistä nopeampi ottamaan potilaita vastaan. Lisäksi yleensä esim klo 8-16 vuoron aikana käyn yhdellä 15min ruokatauolla ja pari kertaa pissalla. Mitään kahvitaukoja ei ehdi pitää. Vaikka kyllä pitäisi, jotenkin vaan itseä stressaa se jono niin ettei pysty. Pidemmän vuoron aikana on vaan pakko pitää välillä niitä 5-10 min taukojakin. Silti kerran yksi kiukkuinen potilas kovaan ääneen huomautti kun kävelin aulan läpi ruokalaa kohden että "Ei kai se lääkäri nyt lähtenyt johonkin syömään!" Joo, kyllä lähdin, lääkäreidenkin täytyy syödä aina välillä. Vai pitäisikö laittaa kestokateri ja ravintoliuos tippumaan suoneen?
Ja kyllä, maalaisjärkeä saisi useampi potilas käyttää, tosin joskus vika on huonossa triagessakin. Vastaanottavan hoitajan pitäisi osata sanoa että viikkoja kestänyttä ihottumaa ei tarvi tulla ruuhkaiseen päivystykseen näyttämään.
Aivot sulaa tästä liioittelun määrästä, kun nestettä ja antibioottia tykitetään päähän ja suoraan suoneen vieläpä ja viikkokausia vietetään hengityskoneessa, ku kerpit on ollu satoja korvatulehduksessa. Se on myös niin, että toiset lääkärit pyrkivät hoitamaan ilman antibiootteja ensin (unohtaen ne saamarin kerpit jotka voi näyttää mitä tahansa yleistilasta riippumatta) ja toiset ampuvat kärpästä suoraan haulikolla. Sitten on variaatioita tässä välissä. Mamman mielestä se on tietenkin oikeassa, joka sillä haulikolla ampuu. Uhkana vaan on antibioottiresistenssin ja mahdollisesti myös suolistosairauksien kehittyminen. Pointti on se, että joillakin yleisoireet voivat olla perusflunssaa, toisilla terveyttä/henkeä uhkaava tauti, mutta sitä ei nää päällepäin aina ja kaikista ei voi kaikkea tutkia, kaikkia ei voida seurata sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että, tietäisittepä vain... Olen nyt hieman yli vuoden lähinnä päivystänyt tk-tasoisissa päivystyspisteissä, näissä hieman pienemmissä yksiköissä joita ollaan kovasti ajamassa alas päättäjien toimesta, aluesairaaloissa. Sitä ennen tein lähinnä päivätyötä sairaalassa ja tk:ssa, kiireetöntä vastaanottoa.
Yhdessäkin paikassa ambulanssi tuo vakavammin sairaat aivan eri ovesta kuin muut, vaikka toisaalta olisi ehkä hyväkin että tulisivat siitä kaikkien aulapotilaiden ohi niin näkisivät etten minä siellä huoneessa mitään hedelmäninjaa pelaa vaan teen oikeasti työtä, vaikken aina aulasta näitä nuhapotilaita ehdikään joskus pahimmillaan pariin tuntiinkaan ottaa yhtään.Itseäni harmittaa tosi paljon nämä säästöt joita joka paikassa on. Kolmessa paikassa jossa päivystän, on supistettu toimintaa niin, että aiemmin oli 2 lääkäriä paikalla. Toinen hoiti ns. "jonopotilaat" eli nämä flunssat, pienet haavat, pissatulehdukset yms potilailta jotka jaksavat istua aulassa odottamassa. Toinen hoiti sitten päivystyksen takaosassa ns. "petipotilaat", eli sellaiset jotka tuotiin ambulanssilla tai muuten vaativat petipaikan ja vaativampaa hoitoa. Sitten toinen lääkäri otettiin pois ja yksi hoitaa kaikki potilaat. Samalla lakkautettiin päiväpäivystys myös alueen terveyskeskuksista, joten nykyään yksi lääkäri hoitaa sen mitä ennen hoiti jopa 4 lääkäriä. Ok, ennen saattoi olla niin että ihan joka hetkelle ei riittänyt potilaita, mutta yleensä tasaiseen tahtiin kuitenkin koko päiväksi. Odotusaika päivystyksessä lääkärille oli yleensä alle tunnin, reippaastikin. Nykyään lähes joka vuorossa mitä teen, joku joutuu odottamaan yli 4t. Mielestäni kohtuuttoman kauan, mutta minkäs teet kun yksin joutuu kaikki hoitamaan. Ja tämä vaikka olen jopa ehkä keskimääräistä nopeampi ottamaan potilaita vastaan. Lisäksi yleensä esim klo 8-16 vuoron aikana käyn yhdellä 15min ruokatauolla ja pari kertaa pissalla. Mitään kahvitaukoja ei ehdi pitää. Vaikka kyllä pitäisi, jotenkin vaan itseä stressaa se jono niin ettei pysty. Pidemmän vuoron aikana on vaan pakko pitää välillä niitä 5-10 min taukojakin. Silti kerran yksi kiukkuinen potilas kovaan ääneen huomautti kun kävelin aulan läpi ruokalaa kohden että "Ei kai se lääkäri nyt lähtenyt johonkin syömään!" Joo, kyllä lähdin, lääkäreidenkin täytyy syödä aina välillä. Vai pitäisikö laittaa kestokateri ja ravintoliuos tippumaan suoneen?
Ja kyllä, maalaisjärkeä saisi useampi potilas käyttää, tosin joskus vika on huonossa triagessakin. Vastaanottavan hoitajan pitäisi osata sanoa että viikkoja kestänyttä ihottumaa ei tarvi tulla ruuhkaiseen päivystykseen näyttämään.
Ja piti lisätä vielä, että välillä sitä vaan toivoo kärsivällisyyttä potilailtakin. Kerrankin oli tilanne, jossa 8:sta takahuoneen petipaikasta 7 oli käytössä. Siellä oli yhtä aikaa mm. rintakipuinen sydäninfarktiepäily, pari huonosti hengittävää keuhkokuume-epäilyä, hevosen selästä pudonnut joka oli ollut tajuttomana ja rintaa sattui, yksi kouristanut ja pari ns. normaalia yleistilan lasku -mummua. Aulassa istui yli 10 potilasta odottamassa. Pakko oli lähettää hoitaja aulaan kovalla äänellä sanomaan että jos yhtään tuntuu siltä että pystyy huomiseen odottamaan vaivansa kanssa niin ei välttämättä kannata jäädä. Menee nimittäin kauan. Onneksi pari sitten lähtikin.
Kyllä pitää todeta, että hysteerisiä äitejä on aivan liikaa. Te olette saaneet aikaan tilanteen, jossa joka ainoaa äitiä epäillään, että liioittelee. Itse menen kun on oikea hätä, tarkoittaa infarktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia otettiin lapselle vakuutus ja käytetään yksityisellä.
Luottokortti ajaa saman asia, kerran 3 vuoteen joku 300e lasku sairaalasta vs joka vuosi 250e. Isommat jutut kuitenkin tehdään julkisella.
Vakuutus on toki hyvä korvatulehduksissa yms. jos asuu roskakunnassa missä ei terveyskeskukseen saa aikaa parissa tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
??? kirjoitti:
Sulla on kolme lasta. Mikset ole ottanut lapsille sairasvakuutuksia? Pääsisit yksityiselle eikä tarvitsisi sairaan lapsen kanssa jonottaa.
Ihmettelen, että miksi tätä alapeukutetaan.
Julkinen puoli on vähän sillisalaattia: joskus hyvää palvelua, joskus aivan helvetin törkeää. Lisäksi saat jonottaa monta tuntia (ennätykseni on tähän mennessä 7tuntia).
Itse kyllä jaksan odottaa, mutta lapseni jos on kipeä niin haluan hänet nopeasti hyvään hoitoon josta ei lähetetä tutkimatta kotiin nenänvarttapitkin katsellen. Siksi hänelle otettiin vakuutus heti synnyttyään.
No ei sinne ykstyisellekään kyllä jonottamatta pääse. Lyheyempi odotus kylläkin yleensä, mutta aika harvoin pääsee suoraan ulko-ovesta sisään tultua lääkärin luokse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä päivystysasia ei ole kovin yksiselitteinen. Yksittäinen päivystykseen tuleva potilas ei näe koko päivystyksen tilannetta ja moni ei kykene sitä ymmärtämään edes selitettynä. Monet oikeasti huonossa kunnossa olevat on siirretty päivystyksen muihin osiin, joten sillä omalla silmäyksellä se oma tai lapsen vaiva saattaa tuntua koko päivystyksen hurjimmalta tapaukselta.
Päivystykseen tullaan oikeastikin monien eri syiden takia. Toisilla henki lähdössä ja toisilla tikku sormessa. Skaala on iso. Toiset osaavat itsekin päätellä, milloin kysymys on päivystystä vaativasta asiasta ja toiset eivät. Siinä on henkilökunnalla tekemistä kun näitä erotellaan toisistaan. Jotkut tulevat oikeasti nuhan takia...
Muistan erään kerran kun korvakipuisen lapsen äiti riehui päivystyksessä, kuinka heidän pitäisi päästä kaikkien ohi ja lapselle ja kaikille olisi helpompaa kun heidät hoidetaan ensin alta pois. Kuinka nyt kehdtaan jättää ottamatta korvakipuinen lapsi ensimmäisenä lääkärille. No niin. Tokihan korvakipu on inhottava ja äidille sekä lapselle olisi kivaa ja helppoa kun pääsisi heti sisään ja hoidettaisiin ensimmäisenä alta pois...
Mutta kun kokonaiskuva päoivystyksen totuudesta hieman toinen. Sinäkin yönä päivystyksessä on on ihmisiä elvytetty ja joku on saattanut kuollakin. Sinäkin yönä päivystyksessä on ollut lapsi, jonka henkeä on seinien toisella puolella pelastettu. Siellä on ollut monta, joille olisi lottovoittoa potea vain korvatulehdusta, mikä toki kipeä on sekin siinä hetkessä. Ja tämän äidin päässä kaikilla olisi ollut kivempaa kun elvytykset ja vakavasti sairaiden lasten hoidot olisi lopettettu siksi aikaa, että heidät saadaan alta pois (toki tämä äiti ei varmasti tajunnut kokonaisuutta). Niinpä. Illan ja yön aikana sama lääkäri kohtaa kuolevia, pysyvästi vammautuvia, aivosyöpää, nuhaa ja korvatulehdusta. Todella vaativaa työtä.
Muuten hyvä, mutta aivosyöpä ja pysyvät vammatuneet eivät ole päivystysasia. Ainakin meidän päivystyksen ohje on, että päivystykseen kuuluu akuutit sairaudet, kuten kivuliaat korvatulehdukset, akuutis selkäsäryt (saa kipupiikin) yms. Ei pitkäaikaissairaudet ja niihin oletan kuuluvan aivosyövän ja pitkäaikaiset vammautumiset.
Vähän aiheen vierestä, mutta minun lapseni aivokasvain löydettiin nimenomaan päivystyksessä. Kasvain saavutti viikonloppuna ilmeisesti jonkinlaisen kriittisen massan ja löi päälle kunnon oireet. Epäilimme aivotärähdystä (päiväkodissa sattunut ehkä jotain) ja lapsen tajunnan tason heikentyessä päivystykseen sitten lähdimme. Leimasivat hysterisoivaksi äidiksi, hellehän lapsen noin uuvuttaa jne. Kolme tuntia myöhemmin jonotellessamme lapsi sai epileptisen kohtauksen. Tästä on nyt aikaa vähän kolmatta viikkoa, eikä lapsi ole käynyt välillä kertaakaan kotona. Toista aivoleikkausta valmistellaan tälle viikolle.
Että joo, joskus ne pitkäaikaissairaat ja aivosyöpäpotilaatkin (minun lapseni kasvain oli pahanlaatuinen) tarvitsevat päivystyshoitoa. Eipä minulla muuta.
Miksi ns. selvissä tapauksissa ei voisi olla jokin puhelinpäivystys? Ei lääkärin tarvii mua nähdä, jos kerron että virtsatietulehdus, samat oireet kuin pari vuotta sitten, tiedän siis mistä kyse. Lääkäri voisi ilmoittaa suoraan apteekkiin reseptin. Aikaa menisi se sama muutama minuutti, ehkä pikkuisen vähemmän, minkä siellä vastaanotollakin sitten puhumassa istuisin eikä ennen kaikkea tarttis kitua päivystyksessä potilaan.
En tiedä, olisko näitä puhelimessa diagnosoitavia muita, mutta ainakin tämä itseni päivystykseen (aiheesta) vienyt tauti tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän on porukkaa, jolle nykyajan priorisointi sopii kuin nyrkki silmään! Siis tavallinen ihminen ei saisi enää mennä lääkäriin, kuin ollessaan kuolemaisillaan eikä varsinkaan lapsia saisi viedä, vaikka olisi kuinka huolissaan. Pitäisi osata itse arvoida, onko miten vakavasta sairaudesta kyse. Mitähän varten lääkäreillä on sitten pitkä koulutus, kun kuka tahansa meistä on kelvollinen tekemään diagnoosin itsensä/läheisensä tilanteesta. En minä ainakaan ota sellaista vastuuta itselleni mitä täällä neuvotaan: pitäisi katsoa aamuun asti. Entä jos tälle sairaalle yön aikana sattuukin jotain vakaavaa, kannanko loppuikäni syyllisyyttä, kun en vienyt häntä lääkäriin? Kerronpa esimerkin: lapseni oli ulkona leikkimässä ja tuli sisälle itkien ja hangaten toista silmäänsä koko ajan ja sanoi, että sattuu. Silmä vuoti vettä ja oli ihan punainen. Mitään syytä hän ei osannut kertoa, muuta kuin että alkoi leikkiessä sattumaan. Kun kirvely ei kotikonsteilla (silmää huuhtomalla) lakannut, läksimme nopeasti taksilla päivystävään sairaalaan. Siellä hälytettiin silmälääkäri paikalle, joka tutki silmän ja löysi sieltä lasinsirpaleen. Lapsi vietiin leikkaussaliin ja silmä leikattiin ja näkökyky säilyi. Leikannut lääkäri sanoi jälkeenpäin, että näkökyvyn säilyminen oli seurausta siitä, että tyttö saatiin nopeasti leikkaukseen eikä verkkokalvo kerinnyt juurikaan vahingoittua. Arvatkaas, millaista syyllisyyttä olisin tuntenut loppuikäni, jollen olisi vienyt lastani nopeasti hoitoon ja silmä olisi sokeutunut. Nämä neuvonantajat täällä odottanevat aamuun omien lastensa kanssa, mutta minä en tee sitä vastaisuudessakaan, sen tämä kertomus opetti!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ns. selvissä tapauksissa ei voisi olla jokin puhelinpäivystys? Ei lääkärin tarvii mua nähdä, jos kerron että virtsatietulehdus, samat oireet kuin pari vuotta sitten, tiedän siis mistä kyse. Lääkäri voisi ilmoittaa suoraan apteekkiin reseptin. Aikaa menisi se sama muutama minuutti, ehkä pikkuisen vähemmän, minkä siellä vastaanotollakin sitten puhumassa istuisin eikä ennen kaikkea tarttis kitua päivystyksessä potilaan.
En tiedä, olisko näitä puhelimessa diagnosoitavia muita, mutta ainakin tämä itseni päivystykseen (aiheesta) vienyt tauti tuli mieleen.
Kyllä nykysuosituksen mukaan pitäisi voidakin vaikka puhelimitse pissatulehduslääkkeet pystyä laittamaan. Mutta ei oikein sitten muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo. Kaikki ihmiset nyt vaan ei jaksa/pysty/osaa olla järkeviä ja fiksuja olleessaan sairaita/kun lapsi on sairas. Ei sellaista täydellistä maailmaa ole eikä tule. Ihmiset tarvitsevat vähintään neuvoja ja mielellään apua. Lisäksi on noin, kuten moni on jo edellä sanonut, ettei maallikko aina tiedä, mikä on vaarallista ja mikä ei.
Jos tälle säästöjen linjalle lähdetään ja tästä vielä kiristetään, Suomestakin tulee maa, jossa kuollaan turhiin (= suhteellisen helposti hoidettaviin) tauteihin ja vammoihin ja meillä alkaa olla sokeita ja muuten elinikäisesti vammautuneita lapsia.
Mutta varmaan tästä sitten kannattaa säästää...
Varmaan kannattaa kaikkien vaan maata työttöminä kotona eikä mennä lääkärin lähellekään. Sillä se Suomi saadaan varmasti nousuun.
"minä olen aina saanut todella nopeaa ja toimivaa palvelua terveyskeskusksissa". Terv. Kansanedustaja Sari Sarkomaa.
Suora lainaus hänen omasta suustaan tulleesta kommentista. Tämän muistan ikuisesti muutama vuosi sitten eduskunan kyselytunnilla kun keskustelivat terveydenhuollon tilasta.
Toivotaan, että itse tehtyyn diagnoosiin pystyvät biosensorit lisääntyvät ja saamme etälääkäripalveluita vaikka Intiasta, jos ei täältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ns. selvissä tapauksissa ei voisi olla jokin puhelinpäivystys? Ei lääkärin tarvii mua nähdä, jos kerron että virtsatietulehdus, samat oireet kuin pari vuotta sitten, tiedän siis mistä kyse. Lääkäri voisi ilmoittaa suoraan apteekkiin reseptin. Aikaa menisi se sama muutama minuutti, ehkä pikkuisen vähemmän, minkä siellä vastaanotollakin sitten puhumassa istuisin eikä ennen kaikkea tarttis kitua päivystyksessä potilaan.
En tiedä, olisko näitä puhelimessa diagnosoitavia muita, mutta ainakin tämä itseni päivystykseen (aiheesta) vienyt tauti tuli mieleen.
Kyllä nykysuosituksen mukaan pitäisi voidakin vaikka puhelimitse pissatulehduslääkkeet pystyä laittamaan. Mutta ei oikein sitten muuta.
Eikö pissatulehdus vaadi aina virtsatestin? Minulle kieltäydyttiiin antamasta puhelinreseptiä, koska piti todeta testillä ja tehdä viljely. Näin kolmisen vuotta sitten.
Siksi toisekseen, ei täällä ole apteekit auki iltaisin, joten päivystykseen sitä olisi kuitenkin lähdettävä hakemaan antibiootit. Ja ei, ei voi odottaa aamuun, useampi lääkäri on sanonut, että heti lääkäriin kun oireet ilmaantuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, tietäisittepä vain... Olen nyt hieman yli vuoden lähinnä päivystänyt tk-tasoisissa päivystyspisteissä, näissä hieman pienemmissä yksiköissä joita ollaan kovasti ajamassa alas päättäjien toimesta, aluesairaaloissa. Sitä ennen tein lähinnä päivätyötä sairaalassa ja tk:ssa, kiireetöntä vastaanottoa.
Yhdessäkin paikassa ambulanssi tuo vakavammin sairaat aivan eri ovesta kuin muut, vaikka toisaalta olisi ehkä hyväkin että tulisivat siitä kaikkien aulapotilaiden ohi niin näkisivät etten minä siellä huoneessa mitään hedelmäninjaa pelaa vaan teen oikeasti työtä, vaikken aina aulasta näitä nuhapotilaita ehdikään joskus pahimmillaan pariin tuntiinkaan ottaa yhtään.Itseäni harmittaa tosi paljon nämä säästöt joita joka paikassa on. Kolmessa paikassa jossa päivystän, on supistettu toimintaa niin, että aiemmin oli 2 lääkäriä paikalla. Toinen hoiti ns. "jonopotilaat" eli nämä flunssat, pienet haavat, pissatulehdukset yms potilailta jotka jaksavat istua aulassa odottamassa. Toinen hoiti sitten päivystyksen takaosassa ns. "petipotilaat", eli sellaiset jotka tuotiin ambulanssilla tai muuten vaativat petipaikan ja vaativampaa hoitoa. Sitten toinen lääkäri otettiin pois ja yksi hoitaa kaikki potilaat. Samalla lakkautettiin päiväpäivystys myös alueen terveyskeskuksista, joten nykyään yksi lääkäri hoitaa sen mitä ennen hoiti jopa 4 lääkäriä. Ok, ennen saattoi olla niin että ihan joka hetkelle ei riittänyt potilaita, mutta yleensä tasaiseen tahtiin kuitenkin koko päiväksi. Odotusaika päivystyksessä lääkärille oli yleensä alle tunnin, reippaastikin. Nykyään lähes joka vuorossa mitä teen, joku joutuu odottamaan yli 4t. Mielestäni kohtuuttoman kauan, mutta minkäs teet kun yksin joutuu kaikki hoitamaan. Ja tämä vaikka olen jopa ehkä keskimääräistä nopeampi ottamaan potilaita vastaan. Lisäksi yleensä esim klo 8-16 vuoron aikana käyn yhdellä 15min ruokatauolla ja pari kertaa pissalla. Mitään kahvitaukoja ei ehdi pitää. Vaikka kyllä pitäisi, jotenkin vaan itseä stressaa se jono niin ettei pysty. Pidemmän vuoron aikana on vaan pakko pitää välillä niitä 5-10 min taukojakin. Silti kerran yksi kiukkuinen potilas kovaan ääneen huomautti kun kävelin aulan läpi ruokalaa kohden että "Ei kai se lääkäri nyt lähtenyt johonkin syömään!" Joo, kyllä lähdin, lääkäreidenkin täytyy syödä aina välillä. Vai pitäisikö laittaa kestokateri ja ravintoliuos tippumaan suoneen?
Ja kyllä, maalaisjärkeä saisi useampi potilas käyttää, tosin joskus vika on huonossa triagessakin. Vastaanottavan hoitajan pitäisi osata sanoa että viikkoja kestänyttä ihottumaa ei tarvi tulla ruuhkaiseen päivystykseen näyttämään.
Ja piti lisätä vielä, että välillä sitä vaan toivoo kärsivällisyyttä potilailtakin. Kerrankin oli tilanne, jossa 8:sta takahuoneen petipaikasta 7 oli käytössä. Siellä oli yhtä aikaa mm. rintakipuinen sydäninfarktiepäily, pari huonosti hengittävää keuhkokuume-epäilyä, hevosen selästä pudonnut joka oli ollut tajuttomana ja rintaa sattui, yksi kouristanut ja pari ns. normaalia yleistilan lasku -mummua. Aulassa istui yli 10 potilasta odottamassa. Pakko oli lähettää hoitaja aulaan kovalla äänellä sanomaan että jos yhtään tuntuu siltä että pystyy huomiseen odottamaan vaivansa kanssa niin ei välttämättä kannata jäädä. Menee nimittäin kauan. Onneksi pari sitten lähtikin.
Miksei niitä huonompikuntoisia voi lähettää keskussairaalaan? Eivät he mitään hyödy siitä ensiavun laverilla pötköttämisestä. Sama kun makaisi kotonaan.
Kyllä sydänpotilas hyötyy siitä, että on monitorissa ja seurataan ekg:ta ja elintoimintoja.
Seli seli. Kirjoitit menneesi sairaalaan sairaanhoitajien lähetteellä.