Onko mielestänne ok, että lähikirjastossa lapsilta kiellettiin älypuhelimen käyttö?
Äänet eivät olleet päällä vaan tyttöni oli kavereidensa kanssa olleet instagramissa ja muilla vastasvilla sivuilla. Eivät olleet pitäneet ääntä. Kirjastonhoitaja oli tullut sanomaan että tänne tullaan lukemaan tai lainaamaan kirjoja, eikä näpelöidä puhelimia. En tajua miksi asia häntä häiritsi kun tytöt eivät metelöineet. Mitä mieltä?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Äänet eivät olleet päällä vaan tyttöni oli kavereidensa kanssa olleet instagramissa ja muilla vastasvilla sivuilla. Eivät olleet pitäneet ääntä. Kirjastonhoitaja oli tullut sanomaan että tänne tullaan lukemaan tai lainaamaan kirjoja, eikä näpelöidä puhelimia. En tajua miksi asia häntä häiritsi kun tytöt eivät metelöineet. Mitä mieltä?
No en minäkään kirjastoa ensisijaisesti näe paikkana, jossa vaan hengataan kavereiden kanssa. Helposti tuollaisiin paikkoihin sitten alkaa pesiytymään porukoita, jos ei käy muistuttamassa paikan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Ja vaikka tytöt olisivat nätisti käyttäytyneetkin, niin kyllähän tyttöryhmästä (tai poikaryhmästä myös) aina sipinää ja säpinää lähtee, joitakin se häiritsee ja joitakin ei.
Vaikka melua ei pidettäisikään, voi toisten keskittymistä häiritä sipinä, supina ja kuhina. Siinä se sinänsä ole mitään pahaa, mutta kirjastossa pitää voida keskittyä lukemiseen ja tiedon etsimiseen.
Ihan hyvä, että edes joskus ja jossain kielletään puhelimen räplääminen.
Viisasta tekstiä aiheeseen liittyen:
http://kulttuurivihkot.fi/lehti/mielipide-59/paakirjoitus/407-kirjasto-…
No mitä yhdessä hengailua se on jos molemmat ovat omilla puhelimillaan. Sama olla kotona.
Aiheellista on ja toivon että kotonakin rajoitetaan. Tehdään ne läksyt hyvin ja oma-aloitteisesti, luetaan kirjoja, ulkoillaan ja istumista vähemmän ja puhelimen näpyttelyä.
Olipa hyvä kirjoitus Kulttuurivihkoissa!
Itse olen Tampereen yliopiston opiskelija ja olen samasta ilmiöstä kärsinyt yliopiston kirjastossa. Ihmiset ovat nykyään todella äänekkäitä. Ei kirjastoissa ole minkäänlaista rauhaa enää.
Hienoa, että aloituksen tytöt ovat olleet hiljaa, mutta tottahan se on, että niitä älypuhelimia voi käyttää muuallakin kuin juuri kirjastossa.
Hyvä että ovat huomauttaneet.
Ruotsin kirjastoissa on häiriköivät nuorisojengit nykyään suuri ongelma: http://www.svd.se/social-oro-ger-stok-pa-bibblan
Parempi että ongelmiin puututaan heti eikä sitten kun on jo liian myöhäistä...
On oikein. Puhelimet ei kuulu kirjastoon. Pitäkää ne piilossa ja äänettömällä. Räpläätte niitä muutenkin koko päivän. Kyllä sen kirjastovierailun ajan pitäisi jaksaa ilmankin.
Jos yksi räplää hiljaa, alkaa toinenkin räplätä, kolmas sitten mölisee ja räplää...
Ja miksi ihmeessä sijoitetaan esim. tietsikat ja lukusali vierekkäin? Kerrankin tuli kolme todella veemäisen ja itsekkään oloista pikkuritsaa huutelemaan ja ölisemään koneille. Olivat varmaan varanneet useamman ajan peräkkäin, kun kesti iäisyyden se huutelu ja kiljuminen. Samalla huudeltiin luuriin kaikkea kivaa.
Vaihdoin paikkaa osaston taaimmaiseen loukkoon, jossa jopa seinät, mutta ei auttanut, pois oli lähdettävä. Ja olisivat edes etsineet jotain tietoa tai kehittävää, mutta kaikkea paskaa netistä onkivat ja huusivat tauotta. Kukaan ei puuttunut.
Toinen spesiaaliryhmä ovat pikkukakarat ja itseään täynnä olevat mammat. Pennut rääkyy suoraa huutoa, ja äipät katselevat tyytyväisinä, kuinka meidän potra mukula riehuu ja heittelee kirjoja ym. pitkin lattiaa.
Seuraavaksi tuleekin pari huonokuuloista (kovasta puheesta päätellen) päiväksi "rupattelemaan" keskelle lukupaikkaa ja nauretaan ja melkein lauletaankin muista piittaamatta. Mihin ihmeeseen on kadonneet ne vähäisetkin käytöstavat ja terve järki?
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi räplää hiljaa, alkaa toinenkin räplätä, kolmas sitten mölisee ja räplää...
Ja miksi ihmeessä sijoitetaan esim. tietsikat ja lukusali vierekkäin? Kerrankin tuli kolme todella veemäisen ja itsekkään oloista pikkuritsaa huutelemaan ja ölisemään koneille. Olivat varmaan varanneet useamman ajan peräkkäin, kun kesti iäisyyden se huutelu ja kiljuminen. Samalla huudeltiin luuriin kaikkea kivaa.
Vaihdoin paikkaa osaston taaimmaiseen loukkoon, jossa jopa seinät, mutta ei auttanut, pois oli lähdettävä. Ja olisivat edes etsineet jotain tietoa tai kehittävää, mutta kaikkea paskaa netistä onkivat ja huusivat tauotta. Kukaan ei puuttunut.
Toinen spesiaaliryhmä ovat pikkukakarat ja itseään täynnä olevat mammat. Pennut rääkyy suoraa huutoa, ja äipät katselevat tyytyväisinä, kuinka meidän potra mukula riehuu ja heittelee kirjoja ym. pitkin lattiaa.
Seuraavaksi tuleekin pari huonokuuloista (kovasta puheesta päätellen) päiväksi "rupattelemaan" keskelle lukupaikkaa ja nauretaan ja melkein lauletaankin muista piittaamatta. Mihin ihmeeseen on kadonneet ne vähäisetkin käytöstavat ja terve järki?
Kirjastot ovat itse edistäneet rauhattomuutta. Nykyään sosiaalisuus ja yhdessä oppiminen (aika usein yhdessä oppimattomuus) on nostettu kaiken edelle. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjasto ei ole paikka, jossa voit lukea tai etsiä haluamaasi tietoa rauhassa. Hauskanpito ja tapahtuminen on tärkeämpää.
Ymmärrän kyllä sen vetovoimapuolenkin, mutta on se sääli, että kaikkialta yhteiskunnasta on hävitetty arvokkuus ja rauha. Varmaan hautuumaillekin ja kappeleihinkin järjestetään jo some-iltoja ja kesäillan valsseja.
Onhan se kieltämättä ärsyttävää, kun yrittää keskittyä niihin kirjoitin ja vieressä oleva tyttöporukka sipisee ja kikattaa.
Meillä on lähikirjastossa ongelmana nuorisoporukat, jotka tahallaan häiritsevät muita asiakkaita ja tuhoavat kirjoja huvikseen. Varmasti näidenkin vanhemmat ovat varmoja siitä, ettei heidän lapsensa tee mitään pahaa.
Oikein toimittu.
Ovat jo jämäkämmissä koulussa oppineet, että puhelimet pidetään oppitunnilla laukussa, täysin näkymättömissä.
Enemmän mua ärsytti lähikirjastossa tytöt (ilman älypuhelimia), jotka juoksentelivat ympäriinsä ja leikkivät piilosta naureskellen. Tyttöjen äiti kävi välillä sanomassa, mutta sama meno jatkui.
Ihan sama muuten mitä teet, mutta kirjastossa ollaan hiljaa. Lajittele vaikka postimerkkejä tai pelaa candy crushia puhelimella - kunhan olet hiljaa.
Vanhaan aikaan jumittunut kirjastotäti. Nykyäänhän kirjastot ovat olohuoneita, jossa kirjat ovat vain yksi aktiviteetti muiden joukossa. Sinne mennään pelaamaan, harrastamaan, juttelemaan jne.