Lue keskustelun säännöt.
Mies piti kahdeksan vuotta löysässä hirressä lastenhankinnan suhteen, tänään sanoi ettei luultavasti koskaan halua lapsia :(
18.06.2016 |
Kahdeksan pitkää vuotta tässä parisuhteessa, ensimmäisessä vähääkään pidemmässä ja "kunnollisemmassa" itselläni. Sieltä yliopiston alusta tänne kolmenkympin kieppeille, naimisiin asti ei koskaan päästy (/haluttukaan, ainakaan mitenkään hulppein menoin) mutta yhteinen asunto ostettiin, tsempattiin toisemme valmistumaan ja pääsemään töihin, matkusteltiin, viihdyttiin. Miehelle on varmasti aina ollut selvää, että minä haluan lapsia, kovasti. Mieskin kuulemma, sitten joskus, kun elämäntilanne on oikea. Ensin piti valmistua yliopistosta (tietenkin, olinhan itsekin sitä mieltä), sitten päästä töihin, sitten ostaa asunto, sitten vielä vähän matkustella ja edetä uralla. Ja nyt, tänään, ottaessani jotenkin kasuaalisti puheeksi, että "sitten jos me saamme vauvan, niin tahdon kyllä tehdä sitä ja tätä", mies kylmän viileästi totesi, että hän ei kyllä ole enää ollenkaan varma, että haluaako hän sittenkään lasta, ikinä, koskaan.
Ensin olin ihan rauhallinen ja kysyin, että miten sinusta nyt siltä tuntuu. Ei kuulemma ehkä olekaan valmis uhraamaan hyviä asioita elämästään lapsen vuoksi. Kysyin että mitä asioita hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, ei oikein osannut vastata. Rauhallisuus alkoi siitä kovasti karsiutua ja nyt parun ripsivärejäni poskille teinisiskoni kämpillä ja yritän ymmärtää, että tämä suhde taisi sitten olla tässä. Että se on avoero, kämppä myyntiin, vimmaista vuokra-asunnon etsintää, maallisen omaisuuden jako (melkein kaikki jää mulle, kun olen melkein kaiken ostanutkin) ja sen hyväksyminen, että kahdeksan kallista vuotta on kulunut ikään kuin hukkaan, ja se lapsiunelma, jonka luulin jo olevan melkein oven takana, lipui yhtäkkiä paljon, paljon kauemmaksi.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Kenelläkään ei ole tässä elämässä mitään velvollisuutta muihin asioihin kuin niihin mihin on itse lupautunut. On todella julmaa roikottaa ap:ta suhteessa tietäen, että toiselle se perhe on todella tärkeä juttu!
On myös todella julmaa painostaa toinen lapsentekoon vaikka ei millään haluaisi, vaikka on selkeästi sanonut "ei käy, nyt eikä koskaan". Ottaisi sitten eron ja etsisi uuden miehen eikä jäisi roikkumaan nurkkiin.
Meillä on toinen lapsista tehty "salaa pillerit unohtaen" ja siinä vaiheessa oli sitten aivan sama tehdä toinenkin sille kaveriksi. Mutta arvaas olenko minkään muun vuoksi kuin velvollisuudentunteen kanssa tuon lumpun kanssa yhdessä. Enkä todellakaan tunne mitään tunteita lapsia kohtaan, muuta kuin että ovat ihmisiä joiden sapuska ja asunto on kiinni meikäläisen tuloista.
Suoraan sanoen, olen vahingoniloinen aina kun kuulen näistä tapauksista joissa mies on vedättänyt.
ihan heittona loppuun : kumpia on enemmän tässä maailmassa, "salalapsia" vai vedätettyjä eukkoja?
Hyi mikä "isä" olet! Niiden ihmisten sapuska ja asunto voi olla kiinni teikäläisen tuloista vaikka et velvollisuudentunteen takia olisikaan vaimosi kanssa yhdessä. Varmasti lapsiraukat, jotka ovat viattomia tilanteeseen, aistivat asenteesi heitä kohtaan. Tiedä mitä henkisiä jälkiä tuo heihin jättää. Vaimosi teki väärin, siinä olet oikeassa. Ketään ei ole oikeutta huijata isäksi. Mutta lapsesi ovat tuohon viattomia. Häpeäisit, että tavallaan heille kostat vaimosi tekemiset.
Ainoa jonka tulee hävetä on vaimo, joka on huijannut isäksi kelvottoman miehen pakolla vanhemmaksi. Kaikkien pitäisi kuunnella luontoa, että haluaako niitä lapsia vai ei, koska se voi kertoa todella paljon miten kykenevä olet vanhemmuuden rooliin. Ylläoleva tarina on hyvä esimerkki siitä, miksei niitä pillereitä kannata jättää popsimatta salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama on nähty monta kertaa.
Ystäväni veli seurusteli ex.nsä kanssa lukiosta ja 15 v myöhemmin ex sanoi ei koskaan lapsia.
Ero tuli ja 2 v sisällä kummallakin oli uusi puoliso ja lapsi jo tai tulossa.
Mies ei halua lasta kanssasi, joten nyt kannattaa erota kun kerran sinä haluat lapsen.
On näitäkin nähty, kun erotilanteessa mies muutti mielensä ja halusikin lapsen ja lopulta lapsia on tullut paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti sanotaan että miehen olisi sanottava jos ei halua lapsia. Mitä jos on jollakin asteella halunnut lapsia, mutta ei ole ollut varma, näinhän sen lukee ap:n tekstistäkin. Vuosien saatossa vain on tullut sitten päätökseen ettei sittenkään niitä halua. Siinä ei ole mitään väärä. Huono tuuri ap:lla, mutta se on elämää.
Se ei ole huonoa tuuria vaan kumppanin tietoista epärehellisyyttä kun ei ole kertonut omista mietteistään.
Mistä tiedät oliko epärehellisyyttä? Lapsesta lähtien meille syötetään nakkia, että perheen perustaminen on se oikea tie ja varmasti moni elää vuosia pyrkien kohti tätä päämäärää kyseenalaistamatta (hommaa kodin, työpaikan, stabiilin elämäntilanteen, yms.). Voi kestää vuosia tajutakseen, että tämä reitti ei ole kaikille soveltuva. Jokaisella on oikeus muuttaa mielipidettään näin suuressa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Kenelläkään ei ole tässä elämässä mitään velvollisuutta muihin asioihin kuin niihin mihin on itse lupautunut. On todella julmaa roikottaa ap:ta suhteessa tietäen, että toiselle se perhe on todella tärkeä juttu!
On myös todella julmaa painostaa toinen lapsentekoon vaikka ei millään haluaisi, vaikka on selkeästi sanonut "ei käy, nyt eikä koskaan". Ottaisi sitten eron ja etsisi uuden miehen eikä jäisi roikkumaan nurkkiin.
Meillä on toinen lapsista tehty "salaa pillerit unohtaen" ja siinä vaiheessa oli sitten aivan sama tehdä toinenkin sille kaveriksi. Mutta arvaas olenko minkään muun vuoksi kuin velvollisuudentunteen kanssa tuon lumpun kanssa yhdessä. Enkä todellakaan tunne mitään tunteita lapsia kohtaan, muuta kuin että ovat ihmisiä joiden sapuska ja asunto on kiinni meikäläisen tuloista.
Suoraan sanoen, olen vahingoniloinen aina kun kuulen näistä tapauksista joissa mies on vedättänyt.
ihan heittona loppuun : kumpia on enemmän tässä maailmassa, "salalapsia" vai vedätettyjä eukkoja?
Hyi mikä "isä" olet! Niiden ihmisten sapuska ja asunto voi olla kiinni teikäläisen tuloista vaikka et velvollisuudentunteen takia olisikaan vaimosi kanssa yhdessä. Varmasti lapsiraukat, jotka ovat viattomia tilanteeseen, aistivat asenteesi heitä kohtaan. Tiedä mitä henkisiä jälkiä tuo heihin jättää. Vaimosi teki väärin, siinä olet oikeassa. Ketään ei ole oikeutta huijata isäksi. Mutta lapsesi ovat tuohon viattomia. Häpeäisit, että tavallaan heille kostat vaimosi tekemiset.
Ainoa jonka tulee hävetä on vaimo, joka on huijannut isäksi kelvottoman miehen pakolla vanhemmaksi. Kaikkien pitäisi kuunnella luontoa, että haluaako niitä lapsia vai ei, koska se voi kertoa todella paljon miten kykenevä olet vanhemmuuden rooliin. Ylläoleva tarina on hyvä esimerkki siitä, miksei niitä pillereitä kannata jättää popsimatta salaa.
Ja höpö höpö. Vaimo teki väärin, ja saa hävetä sitä, mutta mies tekee väärin lapsilleen, ja lapset ansaitsevat parempaa kuin hän.
Kuulostaa tosi tutulta, olin samassa tilanteessa reilu viisi vuotta sitten. 8 vuotta avoliitossa, kokoajan pahempia ja pahempia riitoja liittyen siihen että mies ei tiennyt haluaako lapsia ja ainakaan ei vielä ja kuulosti kokoajan enemmän ja enemmän siltä että ei koskaan. Oltiin jo päälle kolmekymppisiä. Sitten yksi tosi paha itkuriita aiheesta, sovintoseksiä ja tulin raskaaksi. Mies tiesi siis hyvin että ehkäisynä käytetään kumia, olin joutunut terveydellisistä syistä lopettamaan hormonaalisen ehkäisyn jo ehkä vuosi takaperin. Kun raskaustesti tehtiin, mies oli heti ihan valmis ja alkoi suunnitella lapselle nimeä. Nyt meillä on kaksi alle 5-v lasta ja mies on myöntänyt olleensa väärässä. Itseäni ottaa joskus vieläkin pannun se että monta vuotta meni tosi kireissä tunnelmissa, lasten hankkimisesta ei oikein voinut edes keskustella järkevästi kun mies vaan ahdistui. Itse olin ihan hajalla tilanteesta. Nyt tyyppi on mitä parhain ja luontevin isä ja olisi esim. ekan lapsen jälkeen ollut heti valmis tekemään toisenkin. Miehet on joskus vaan niin epävarmoja ja lapsellisia, naiset osaa suhtautua lasten hankkimiseen jotenkin luontevammin ja varmemmin. Tsemppiä sulle, i feel you!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko mies ihan tosiaan sanonut että haluaa lapsia joskus vai että ei tiedä? Aika törkeää jos on sanonut aiemmin että haluaa, hänen oisi pitänyt ilmoittaa heti kun alkanut tuntua siltä että ei ehkä haluakaan
Yleensähän naiset vain tekevät lapsia eivätkä kysele mieheltä mitään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti sanotaan että miehen olisi sanottava jos ei halua lapsia. Mitä jos on jollakin asteella halunnut lapsia, mutta ei ole ollut varma, näinhän sen lukee ap:n tekstistäkin. Vuosien saatossa vain on tullut sitten päätökseen ettei sittenkään niitä halua. Siinä ei ole mitään väärä. Huono tuuri ap:lla, mutta se on elämää.
Se ei ole huonoa tuuria vaan kumppanin tietoista epärehellisyyttä kun ei ole kertonut omista mietteistään.
Mistä tiedät oliko epärehellisyyttä? Lapsesta lähtien meille syötetään nakkia, että perheen perustaminen on se oikea tie ja varmasti moni elää vuosia pyrkien kohti tätä päämäärää kyseenalaistamatta (hommaa kodin, työpaikan, stabiilin elämäntilanteen, yms.). Voi kestää vuosia tajutakseen, että tämä reitti ei ole kaikille soveltuva. Jokaisella on oikeus muuttaa mielipidettään näin suuressa asiassa.
Tietojen mukaan mies on sanonut, että haluaa lapsia. Jos tuo halu muuttuu, siitä tulee ilmoittaa kumppanille.
Ilmoittamatta jättäminen on epärehellisyyttä, aivan sama kuin olisi suhteen alussa lupautunut uskolliseksi, mutta mieli olisi muuttunut vuosien saatossa ja pettäisi salaa. Se on toisen tietoista pettämistä, ei huonoa tuuria toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Kenelläkään ei ole tässä elämässä mitään velvollisuutta muihin asioihin kuin niihin mihin on itse lupautunut. On todella julmaa roikottaa ap:ta suhteessa tietäen, että toiselle se perhe on todella tärkeä juttu!
On myös todella julmaa painostaa toinen lapsentekoon vaikka ei millään haluaisi, vaikka on selkeästi sanonut "ei käy, nyt eikä koskaan". Ottaisi sitten eron ja etsisi uuden miehen eikä jäisi roikkumaan nurkkiin.
Meillä on toinen lapsista tehty "salaa pillerit unohtaen" ja siinä vaiheessa oli sitten aivan sama tehdä toinenkin sille kaveriksi. Mutta arvaas olenko minkään muun vuoksi kuin velvollisuudentunteen kanssa tuon lumpun kanssa yhdessä. Enkä todellakaan tunne mitään tunteita lapsia kohtaan, muuta kuin että ovat ihmisiä joiden sapuska ja asunto on kiinni meikäläisen tuloista.
Suoraan sanoen, olen vahingoniloinen aina kun kuulen näistä tapauksista joissa mies on vedättänyt.
ihan heittona loppuun : kumpia on enemmän tässä maailmassa, "salalapsia" vai vedätettyjä eukkoja?
Hyi mikä "isä" olet! Niiden ihmisten sapuska ja asunto voi olla kiinni teikäläisen tuloista vaikka et velvollisuudentunteen takia olisikaan vaimosi kanssa yhdessä. Varmasti lapsiraukat, jotka ovat viattomia tilanteeseen, aistivat asenteesi heitä kohtaan. Tiedä mitä henkisiä jälkiä tuo heihin jättää. Vaimosi teki väärin, siinä olet oikeassa. Ketään ei ole oikeutta huijata isäksi. Mutta lapsesi ovat tuohon viattomia. Häpeäisit, että tavallaan heille kostat vaimosi tekemiset.
Ainoa jonka tulee hävetä on vaimo, joka on huijannut isäksi kelvottoman miehen pakolla vanhemmaksi. Kaikkien pitäisi kuunnella luontoa, että haluaako niitä lapsia vai ei, koska se voi kertoa todella paljon miten kykenevä olet vanhemmuuden rooliin. Ylläoleva tarina on hyvä esimerkki siitä, miksei niitä pillereitä kannata jättää popsimatta salaa.
Ja höpö höpö. Vaimo teki väärin, ja saa hävetä sitä, mutta mies tekee väärin lapsilleen, ja lapset ansaitsevat parempaa kuin hän.
Tottakai lapset ansaitsevat parempaa, mutta miten voit pakottaa tunteita jotka ei ole "koodattu" sinuun. Mene ja rakastu naapurin ryppyiseen mäkättävään mummoon, jos tunteiden luominen on niin helppoa. Luonnossakin esiintyy pentujen hylkäämistä ja vaikka se voi tuntua julmalta niin se on osa luontoa ja siten ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Kenelläkään ei ole tässä elämässä mitään velvollisuutta muihin asioihin kuin niihin mihin on itse lupautunut. On todella julmaa roikottaa ap:ta suhteessa tietäen, että toiselle se perhe on todella tärkeä juttu!
On myös todella julmaa painostaa toinen lapsentekoon vaikka ei millään haluaisi, vaikka on selkeästi sanonut "ei käy, nyt eikä koskaan". Ottaisi sitten eron ja etsisi uuden miehen eikä jäisi roikkumaan nurkkiin.
Meillä on toinen lapsista tehty "salaa pillerit unohtaen" ja siinä vaiheessa oli sitten aivan sama tehdä toinenkin sille kaveriksi. Mutta arvaas olenko minkään muun vuoksi kuin velvollisuudentunteen kanssa tuon lumpun kanssa yhdessä. Enkä todellakaan tunne mitään tunteita lapsia kohtaan, muuta kuin että ovat ihmisiä joiden sapuska ja asunto on kiinni meikäläisen tuloista.
Suoraan sanoen, olen vahingoniloinen aina kun kuulen näistä tapauksista joissa mies on vedättänyt.
ihan heittona loppuun : kumpia on enemmän tässä maailmassa, "salalapsia" vai vedätettyjä eukkoja?
Hyi mikä "isä" olet! Niiden ihmisten sapuska ja asunto voi olla kiinni teikäläisen tuloista vaikka et velvollisuudentunteen takia olisikaan vaimosi kanssa yhdessä. Varmasti lapsiraukat, jotka ovat viattomia tilanteeseen, aistivat asenteesi heitä kohtaan. Tiedä mitä henkisiä jälkiä tuo heihin jättää. Vaimosi teki väärin, siinä olet oikeassa. Ketään ei ole oikeutta huijata isäksi. Mutta lapsesi ovat tuohon viattomia. Häpeäisit, että tavallaan heille kostat vaimosi tekemiset.
Ainoa jonka tulee hävetä on vaimo, joka on huijannut isäksi kelvottoman miehen pakolla vanhemmaksi. Kaikkien pitäisi kuunnella luontoa, että haluaako niitä lapsia vai ei, koska se voi kertoa todella paljon miten kykenevä olet vanhemmuuden rooliin. Ylläoleva tarina on hyvä esimerkki siitä, miksei niitä pillereitä kannata jättää popsimatta salaa.
Ja höpö höpö. Vaimo teki väärin, ja saa hävetä sitä, mutta mies tekee väärin lapsilleen, ja lapset ansaitsevat parempaa kuin hän.
Tottakai lapset ansaitsevat parempaa, mutta miten voit pakottaa tunteita jotka ei ole "koodattu" sinuun. Mene ja rakastu naapurin ryppyiseen mäkättävään mummoon, jos tunteiden luominen on niin helppoa. Luonnossakin esiintyy pentujen hylkäämistä ja vaikka se voi tuntua julmalta niin se on osa luontoa ja siten ymmärrettävää.
Ja silti vuosittain miehet adoptoivat naisensa kanssa lapsia, joihin muodostuu tunneside ajan kuluessa - ei biologian kautta. Yrität epäonnistuneesti perustella omaa vajavaisuuttasi, tunnekylmyyttäsi luonnon mekanismeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti sanotaan että miehen olisi sanottava jos ei halua lapsia. Mitä jos on jollakin asteella halunnut lapsia, mutta ei ole ollut varma, näinhän sen lukee ap:n tekstistäkin. Vuosien saatossa vain on tullut sitten päätökseen ettei sittenkään niitä halua. Siinä ei ole mitään väärä. Huono tuuri ap:lla, mutta se on elämää.
Se ei ole huonoa tuuria vaan kumppanin tietoista epärehellisyyttä kun ei ole kertonut omista mietteistään.
Mistä tiedät oliko epärehellisyyttä? Lapsesta lähtien meille syötetään nakkia, että perheen perustaminen on se oikea tie ja varmasti moni elää vuosia pyrkien kohti tätä päämäärää kyseenalaistamatta (hommaa kodin, työpaikan, stabiilin elämäntilanteen, yms.). Voi kestää vuosia tajutakseen, että tämä reitti ei ole kaikille soveltuva. Jokaisella on oikeus muuttaa mielipidettään näin suuressa asiassa.
Tietojen mukaan mies on sanonut, että haluaa lapsia. Jos tuo halu muuttuu, siitä tulee ilmoittaa kumppanille.
Ilmoittamatta jättäminen on epärehellisyyttä, aivan sama kuin olisi suhteen alussa lupautunut uskolliseksi, mutta mieli olisi muuttunut vuosien saatossa ja pettäisi salaa. Se on toisen tietoista pettämistä, ei huonoa tuuria toiselle.
No justhan ap meille kertoi, että mies olis sanonut mihin päätökseen on tullut lapsista. Eli missä pettäminen? Uskollisuuden ja lapsien hankinnan vertaaminen toisiinsa on aika naurettavaa. Onko ap:n mies antanut lupautumisen lapsien hankinnasta, kuten uskollisuudessa monesti tehdään. Lapsien hankita on paljon monimutkaisempi harkinnan arvoinen prosessi, mikä on hyvä asia mahdollisten tulevien lapsien kannalta. Ei kukaan tiedä varmuudella minkälainen ihminen kymmenen vuoden päästä tulee olemaan.
Nuorena sitä on niin tyhmä. Itsekin ensirakkauden annoin pompottaa itseäni. Odotin kiltisti, koska mies on valmis siirtymään seuraavalle asteelle. Laittelin kotia ja odottelin, koska mies on valmis lapsiin yms.
No eihän tuo ollut, mutta onneksi kärähti vieraissakäymisestä, oli pakko hyväksyä totuus ja lempata mies pihalle. Muuten olisin tuhlannut aikaani vielä pidempään miehen kanssa.
Elelin sitten aika pitkään yksin, kun en halunnut toista kertaa itseäni siihen paskaan, että annan kenenkään miehen itseäni pompottaa. Tapasin sitten jossain vaiheessa miehen, joka nyt vain vei jalat alta ja perhekin perustettiin jossain vaiheessa.
No mites exäni. Meni myös tietenkin naimisiin jossain vaiheessa ja teki lapsia ja silloin harvoin kun häntä näen, vinkuu, että olisipa asiat menneet toisin ja olisi saanut perheen minun kanssani ja olisivatpa asiat menneet toisin. Minä olen hänelle joka kerta vastannut, että asiat menivät niin kuin piti, että onneksi me emme perustaneet perhettä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Kenelläkään ei ole tässä elämässä mitään velvollisuutta muihin asioihin kuin niihin mihin on itse lupautunut. On todella julmaa roikottaa ap:ta suhteessa tietäen, että toiselle se perhe on todella tärkeä juttu!
On myös todella julmaa painostaa toinen lapsentekoon vaikka ei millään haluaisi, vaikka on selkeästi sanonut "ei käy, nyt eikä koskaan". Ottaisi sitten eron ja etsisi uuden miehen eikä jäisi roikkumaan nurkkiin.
Meillä on toinen lapsista tehty "salaa pillerit unohtaen" ja siinä vaiheessa oli sitten aivan sama tehdä toinenkin sille kaveriksi. Mutta arvaas olenko minkään muun vuoksi kuin velvollisuudentunteen kanssa tuon lumpun kanssa yhdessä. Enkä todellakaan tunne mitään tunteita lapsia kohtaan, muuta kuin että ovat ihmisiä joiden sapuska ja asunto on kiinni meikäläisen tuloista.
Suoraan sanoen, olen vahingoniloinen aina kun kuulen näistä tapauksista joissa mies on vedättänyt.
ihan heittona loppuun : kumpia on enemmän tässä maailmassa, "salalapsia" vai vedätettyjä eukkoja?
Hyi mikä "isä" olet! Niiden ihmisten sapuska ja asunto voi olla kiinni teikäläisen tuloista vaikka et velvollisuudentunteen takia olisikaan vaimosi kanssa yhdessä. Varmasti lapsiraukat, jotka ovat viattomia tilanteeseen, aistivat asenteesi heitä kohtaan. Tiedä mitä henkisiä jälkiä tuo heihin jättää. Vaimosi teki väärin, siinä olet oikeassa. Ketään ei ole oikeutta huijata isäksi. Mutta lapsesi ovat tuohon viattomia. Häpeäisit, että tavallaan heille kostat vaimosi tekemiset.
Ainoa jonka tulee hävetä on vaimo, joka on huijannut isäksi kelvottoman miehen pakolla vanhemmaksi. Kaikkien pitäisi kuunnella luontoa, että haluaako niitä lapsia vai ei, koska se voi kertoa todella paljon miten kykenevä olet vanhemmuuden rooliin. Ylläoleva tarina on hyvä esimerkki siitä, miksei niitä pillereitä kannata jättää popsimatta salaa.
Ja höpö höpö. Vaimo teki väärin, ja saa hävetä sitä, mutta mies tekee väärin lapsilleen, ja lapset ansaitsevat parempaa kuin hän.
Tottakai lapset ansaitsevat parempaa, mutta miten voit pakottaa tunteita jotka ei ole "koodattu" sinuun. Mene ja rakastu naapurin ryppyiseen mäkättävään mummoon, jos tunteiden luominen on niin helppoa. Luonnossakin esiintyy pentujen hylkäämistä ja vaikka se voi tuntua julmalta niin se on osa luontoa ja siten ymmärrettävää.
Ja silti vuosittain miehet adoptoivat naisensa kanssa lapsia, joihin muodostuu tunneside ajan kuluessa - ei biologian kautta. Yrität epäonnistuneesti perustella omaa vajavaisuuttasi, tunnekylmyyttäsi luonnon mekanismeilla.
En puhukkaan miehistä vaan yksilöistä. Joku kun ei ole kaikki ja kaikki ei ole kuin joku. Yleisesti ottaen lisääntyminen ja kiintyminen söpöihin lapsiin löytyy meissä. Sitten on kuitenkin niitä yksilöitä, joilla ei ole tätä luontaista ominaisuutta. Se ei tee tästä pahaa ihmistä vain erilaisen. Vähintä mitä tämä yksilö ansaitsee on päättää ITSE tuleeko hänestä surkea isä jollekin lapsi paralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti sanotaan että miehen olisi sanottava jos ei halua lapsia. Mitä jos on jollakin asteella halunnut lapsia, mutta ei ole ollut varma, näinhän sen lukee ap:n tekstistäkin. Vuosien saatossa vain on tullut sitten päätökseen ettei sittenkään niitä halua. Siinä ei ole mitään väärä. Huono tuuri ap:lla, mutta se on elämää.
Se ei ole huonoa tuuria vaan kumppanin tietoista epärehellisyyttä kun ei ole kertonut omista mietteistään.
Mistä tiedät oliko epärehellisyyttä? Lapsesta lähtien meille syötetään nakkia, että perheen perustaminen on se oikea tie ja varmasti moni elää vuosia pyrkien kohti tätä päämäärää kyseenalaistamatta (hommaa kodin, työpaikan, stabiilin elämäntilanteen, yms.). Voi kestää vuosia tajutakseen, että tämä reitti ei ole kaikille soveltuva. Jokaisella on oikeus muuttaa mielipidettään näin suuressa asiassa.
Tietojen mukaan mies on sanonut, että haluaa lapsia. Jos tuo halu muuttuu, siitä tulee ilmoittaa kumppanille.
Ilmoittamatta jättäminen on epärehellisyyttä, aivan sama kuin olisi suhteen alussa lupautunut uskolliseksi, mutta mieli olisi muuttunut vuosien saatossa ja pettäisi salaa. Se on toisen tietoista pettämistä, ei huonoa tuuria toiselle.
No justhan ap meille kertoi, että mies olis sanonut mihin päätökseen on tullut lapsista. Eli missä pettäminen? Uskollisuuden ja lapsien hankinnan vertaaminen toisiinsa on aika naurettavaa. Onko ap:n mies antanut lupautumisen lapsien hankinnasta, kuten uskollisuudessa monesti tehdään. Lapsien hankita on paljon monimutkaisempi harkinnan arvoinen prosessi, mikä on hyvä asia mahdollisten tulevien lapsien kannalta. Ei kukaan tiedä varmuudella minkälainen ihminen kymmenen vuoden päästä tulee olemaan.
Siinä on muuten jo yksi hyvä syy jättää mies jos mies on jo kahdeksan vuotta halunnut lapsia, mutta vaihtanut mielipiteensä kuin salamaniskusta ja kertoi sen heti aloittajalle. Tosiasiassa mies on varmasti miettinyt asiaa ja tullut aikaa sitten päätökseensä, mutta ei ole vain kertonut sitä aloittajalle itsenäisesti. Tähän viittaa aloituksessa kerrottu tieto, että asia tuli ilmi vasta kun ap puhui lapsista.
Logiikka pätee vertailussa. Toki se näyttäytyy naurettavalta jos ei osaa päätellä.
Miten ne toisen ihmisen kanssa vietetyt 8 vuotta ovat menneet hukkaan, kun hän ilmoittaa että on muuttanut mielensä lasten suhteen? Onko se kohti lasten hankintaa eteneminen ollut ainoa asia, joka on tehnyt suhteesta merkityksellisen?
Itse olen avoliitossa, jossa mies ei tiedä haluaako lapsia. Minulle on kuitenkin tärkeintä, että voin elää elämäni sellaisen ihmisen kanssa joka oikeasti tekee minut onnelliseksi. Elämänkumppani on se ykkösjuttu, lapset tulevat vasta sitten jos ovat tullakseen.
Jos on valmis katkaisemaan suhteen toisen haluttomuuteen hankkia lapsia: Entä jos puoliso ei voisikaan saada lapsia yrityksestä huolimatta? Lähtisitkö silloinkin?
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei yhtään lohduta, mutta tiedän yhden parin jolle kävi vähän samalla tavalla. Heidän erottua mies sitten tapasi uuden naisen ja saikin hänen kanssaan myöhemmin pari lasta. Eli mieli saattaa kuitenkin muuttua vaikka nyt olisi lasten hankintaa vastaan...
Niin, saattaa muuttua jonkun toisen naisen kanssa.
Joskus toki tän kenen kanssa on junnannut.
Eteenpäin vaan aapee. Sä ainakin tiedät mutä sä tahdot. Hyvä, että saitte selville toiveenne. Ja toivottavasti lapsia sitten tulee. Joillekin on käynyt niin, että sen vastahankaan kanssa ei sit kun on kokeiltu...ei ees tule lapsia....ja uuden kanssa tulee. Kummallakin.
Voisihan vaikka ajatella niin....että ei saatu lapsia. Syyt on monet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Ei niin. Eikä yhdelläkään miehellä ole oikeutta valehdella naiselle että tehdään vaan lapsi myöhemmin kun on oikea aika tietäen ettei halua koskaan lasta. Tällöin vie toiselta mahdollisuuden päättää haluaako lasta vai suhteen tämän miehen kanssa joka ei halua lapsia.
Voi jeesus.Kuinkahan isolta osalta miehiä viedään mahdollisuus päättää haluaako lapsia kun se on miehille yleensä ainoa mahdollisuus saada parisuhde?
Naisille näyttää edelleen olevan ylivoimaisen vaikeaa myöntää, että on suuren luokan kieroutta jättää ehkäisy pois ilman mitään sanomisia. Onhan se niin oikeutettua haluta ihan itse sitä lasta, vaikka mies on selkeästi tuonut kantansa esiin. Ei yhtään itsekästä, eihän? Ainoastaan vieraalle miehelle raskautuminen on suurempi petos...
Vaikeaa ottaa se ero ja etsiä joku hölmömpi tapaus joka suostuu perheilemään?
T: isukiksi vasten tahtoaan kusetettu
kuinka kauan olette olleet yhdessä/naimisissa? Ikänne?