Lue keskustelun säännöt.
Mies piti kahdeksan vuotta löysässä hirressä lastenhankinnan suhteen, tänään sanoi ettei luultavasti koskaan halua lapsia :(
18.06.2016 |
Kahdeksan pitkää vuotta tässä parisuhteessa, ensimmäisessä vähääkään pidemmässä ja "kunnollisemmassa" itselläni. Sieltä yliopiston alusta tänne kolmenkympin kieppeille, naimisiin asti ei koskaan päästy (/haluttukaan, ainakaan mitenkään hulppein menoin) mutta yhteinen asunto ostettiin, tsempattiin toisemme valmistumaan ja pääsemään töihin, matkusteltiin, viihdyttiin. Miehelle on varmasti aina ollut selvää, että minä haluan lapsia, kovasti. Mieskin kuulemma, sitten joskus, kun elämäntilanne on oikea. Ensin piti valmistua yliopistosta (tietenkin, olinhan itsekin sitä mieltä), sitten päästä töihin, sitten ostaa asunto, sitten vielä vähän matkustella ja edetä uralla. Ja nyt, tänään, ottaessani jotenkin kasuaalisti puheeksi, että "sitten jos me saamme vauvan, niin tahdon kyllä tehdä sitä ja tätä", mies kylmän viileästi totesi, että hän ei kyllä ole enää ollenkaan varma, että haluaako hän sittenkään lasta, ikinä, koskaan.
Ensin olin ihan rauhallinen ja kysyin, että miten sinusta nyt siltä tuntuu. Ei kuulemma ehkä olekaan valmis uhraamaan hyviä asioita elämästään lapsen vuoksi. Kysyin että mitä asioita hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, ei oikein osannut vastata. Rauhallisuus alkoi siitä kovasti karsiutua ja nyt parun ripsivärejäni poskille teinisiskoni kämpillä ja yritän ymmärtää, että tämä suhde taisi sitten olla tässä. Että se on avoero, kämppä myyntiin, vimmaista vuokra-asunnon etsintää, maallisen omaisuuden jako (melkein kaikki jää mulle, kun olen melkein kaiken ostanutkin) ja sen hyväksyminen, että kahdeksan kallista vuotta on kulunut ikään kuin hukkaan, ja se lapsiunelma, jonka luulin jo olevan melkein oven takana, lipui yhtäkkiä paljon, paljon kauemmaksi.
Kommentit (230)
Ikävää, mutta näissä tapauksissa on keitä itse olen tuntenut käynyt lopulta aina samoin. Mies on löytänyt uuden ja sen kanssa sitten ihan vain vuoden parin yhdessä olon jälkeen tehty lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini miehen veli roikotti naista avossa lapsetonna vuosikaudet. Sitten kun erosivat, mies meni nopeesti naimisiin ja lapsia saivat.
Kovin ikävää sen roikotetun naisen kannalta.
Sillä miehellä on 10 vuoden kuluttua 2 lasta, mutta ei sinun kanssasi. Niin se aina käy, miehet ei muka halua lapsia, mutta kun alkaa 40v ikä lähestyä, niin vaimo vaihtuu nuorempaa ja lapsia pitää saada.
Kurja sanoa, mutta joskus tuo voi olla miehen tapa sanoa, että en sittenkään halua lapsia juuri sinun kanssa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Kenelläkään ei ole tässä elämässä mitään velvollisuutta muihin asioihin kuin niihin mihin on itse lupautunut. On todella julmaa roikottaa ap:ta suhteessa tietäen, että toiselle se perhe on todella tärkeä juttu!
On myös todella julmaa painostaa toinen lapsentekoon vaikka ei millään haluaisi, vaikka on selkeästi sanonut "ei käy, nyt eikä koskaan". Ottaisi sitten eron ja etsisi uuden miehen eikä jäisi roikkumaan nurkkiin.
Meillä on toinen lapsista tehty "salaa pillerit unohtaen" ja siinä vaiheessa oli sitten aivan sama tehdä toinenkin sille kaveriksi. Mutta arvaas olenko minkään muun vuoksi kuin velvollisuudentunteen kanssa tuon lumpun kanssa yhdessä. Enkä todellakaan tunne mitään tunteita lapsia kohtaan, muuta kuin että ovat ihmisiä joiden sapuska ja asunto on kiinni meikäläisen tuloista.
Suoraan sanoen, olen vahingoniloinen aina kun kuulen näistä tapauksista joissa mies on vedättänyt.
ihan heittona loppuun : kumpia on enemmän tässä maailmassa, "salalapsia" vai vedätettyjä eukkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että ette ole naimisissa. Nyt on korkea aika miettiä tarkkaan haluatko jatkaa noin vai tahdotko lapsia ja lähdet. Ei välttämättä eroa, mutta etäisyyttä avoimin ovin.
Anteeksi nyt, mutta mitä helvetin välilä sillä on, ollaanko naimisissa vai ei. Ihan yhtä helppoa / vaikeaa se on pistää lusikat jakoon. Okei avioerossa pitää vielä postittaa (tai skannata s-postin liitteenä) myös, mutta eipä tuo nyt iso vaiva ole.
En mä sun arvoista tiedä, mutta itse menin vain kerran naimisiin. Tästä liitosta lähdetään vain hautaan. Toki jotkut tuppaa menemään joka kesä naimisiin..
Ei se mies ole välttämättä tiennyt varmaksi koko ajan ettei halua lapsia. Esimerkiksi itse mietin vielä 7 vuotta sitten, että kai niitä lapsia joskus sitten... mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän ajatus lapsen hankkimisesta houkuttaa. Samalla lailla minäkin olen miehelle sanonut alkuaikoina, että kai niitä lapsia vois joskus hankkia. Ja nykyään sanon samalle miehelle, että ei herranjestas ikinä lapsia! En silti koe että olisin mitenkään vedättänyt miestäni tai valehdellut - saahan ihminen muuttua ja mielipiteetkin muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei halua lapsia sinun kanssasi. Kolmenkympikriisi, haluaa kokeilleet muitakin ennen kuin 'asettuu'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että ette ole naimisissa. Nyt on korkea aika miettiä tarkkaan haluatko jatkaa noin vai tahdotko lapsia ja lähdet. Ei välttämättä eroa, mutta etäisyyttä avoimin ovin.
Anteeksi nyt, mutta mitä helvetin välilä sillä on, ollaanko naimisissa vai ei. Ihan yhtä helppoa / vaikeaa se on pistää lusikat jakoon. Okei avioerossa pitää vielä postittaa (tai skannata s-postin liitteenä) myös, mutta eipä tuo nyt iso vaiva ole.
Eihän sillä sinänsä väliä, mutta helpompaa, kun ei olla vielä kirkossa kuulutettu liitto kyseessä. Voit vain hakea asuntoa ja lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Kenelläkään ei ole tässä elämässä mitään velvollisuutta muihin asioihin kuin niihin mihin on itse lupautunut. On todella julmaa roikottaa ap:ta suhteessa tietäen, että toiselle se perhe on todella tärkeä juttu!
On myös todella julmaa painostaa toinen lapsentekoon vaikka ei millään haluaisi, vaikka on selkeästi sanonut "ei käy, nyt eikä koskaan". Ottaisi sitten eron ja etsisi uuden miehen eikä jäisi roikkumaan nurkkiin.
Meillä on toinen lapsista tehty "salaa pillerit unohtaen" ja siinä vaiheessa oli sitten aivan sama tehdä toinenkin sille kaveriksi. Mutta arvaas olenko minkään muun vuoksi kuin velvollisuudentunteen kanssa tuon lumpun kanssa yhdessä. Enkä todellakaan tunne mitään tunteita lapsia kohtaan, muuta kuin että ovat ihmisiä joiden sapuska ja asunto on kiinni meikäläisen tuloista.
Suoraan sanoen, olen vahingoniloinen aina kun kuulen näistä tapauksista joissa mies on vedättänyt.
ihan heittona loppuun : kumpia on enemmän tässä maailmassa, "salalapsia" vai vedätettyjä eukkoja?
Miten sulla ei ole mitään tunteita lapsiasi kohtaan? Olisi varmaan lapsille parempi elää ilman sinua kuin tuntea olevansa omassa kodissa ei-toivottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että ette ole naimisissa. Nyt on korkea aika miettiä tarkkaan haluatko jatkaa noin vai tahdotko lapsia ja lähdet. Ei välttämättä eroa, mutta etäisyyttä avoimin ovin.
Anteeksi nyt, mutta mitä helvetin välilä sillä on, ollaanko naimisissa vai ei. Ihan yhtä helppoa / vaikeaa se on pistää lusikat jakoon. Okei avioerossa pitää vielä postittaa (tai skannata s-postin liitteenä) myös, mutta eipä tuo nyt iso vaiva ole.
En mä sun arvoista tiedä, mutta itse menin vain kerran naimisiin. Tästä liitosta lähdetään vain hautaan. Toki jotkut tuppaa menemään joka kesä naimisiin..
Huhuh. Eli jos miehesi löytää toisen, niin se on menoa sit mullan alle... Aika pelottava tapaus olet. Arvoni tosiaan poikkeavat sinun arvoistasi. Itselleni on jo yhteenmuutto ja lapset iso sitoumus. Avioliitto vain juridinen sopimus, jonka avulla voi päästä käsiksi myös toisen omaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverille kävi ihan samalla tavoin. Ei mennyt kuin puolisen vuotta niin löytyi uusi mies, ja siitä alle vuoden päästä oli raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että ette ole naimisissa. Nyt on korkea aika miettiä tarkkaan haluatko jatkaa noin vai tahdotko lapsia ja lähdet. Ei välttämättä eroa, mutta etäisyyttä avoimin ovin.
Anteeksi nyt, mutta mitä helvetin välilä sillä on, ollaanko naimisissa vai ei. Ihan yhtä helppoa / vaikeaa se on pistää lusikat jakoon. Okei avioerossa pitää vielä postittaa (tai skannata s-postin liitteenä) myös, mutta eipä tuo nyt iso vaiva ole.
En mä sun arvoista tiedä, mutta itse menin vain kerran naimisiin. Tästä liitosta lähdetään vain hautaan. Toki jotkut tuppaa menemään joka kesä naimisiin..
Huhuh. Eli jos miehesi löytää toisen, niin se on menoa sit mullan alle... Aika pelottava tapaus olet. Arvoni tosiaan poikkeavat sinun arvoistasi. Itselleni on jo yhteenmuutto ja lapset iso sitoumus. Avioliitto vain juridinen sopimus, jonka avulla voi päästä käsiksi myös toisen omaisuuteen.
Niin, kunnes kuolema meidät erottaa.
Ei pelottava vaan miehenkin sanojen mukaan: sinut valitsin elämäni jakamaan.
Mihin se avioliiton pyhyys on kadonnut? On ihmisiä joilla ne arvot pysyvät.
Ehtoa meillä ei ole. Kummallakin velkaa velan päälle, muuta ei juuri omisteta kun toisemme ja auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kysynyt mieheltä suoraan aikaisemmin. Pidit ap ihan itse itseäsi löysässä hirressä. Oma vikasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Kenelläkään ei ole tässä elämässä mitään velvollisuutta muihin asioihin kuin niihin mihin on itse lupautunut. On todella julmaa roikottaa ap:ta suhteessa tietäen, että toiselle se perhe on todella tärkeä juttu!
On myös todella julmaa painostaa toinen lapsentekoon vaikka ei millään haluaisi, vaikka on selkeästi sanonut "ei käy, nyt eikä koskaan". Ottaisi sitten eron ja etsisi uuden miehen eikä jäisi roikkumaan nurkkiin.
Meillä on toinen lapsista tehty "salaa pillerit unohtaen" ja siinä vaiheessa oli sitten aivan sama tehdä toinenkin sille kaveriksi. Mutta arvaas olenko minkään muun vuoksi kuin velvollisuudentunteen kanssa tuon lumpun kanssa yhdessä. Enkä todellakaan tunne mitään tunteita lapsia kohtaan, muuta kuin että ovat ihmisiä joiden sapuska ja asunto on kiinni meikäläisen tuloista.
Suoraan sanoen, olen vahingoniloinen aina kun kuulen näistä tapauksista joissa mies on vedättänyt.
ihan heittona loppuun : kumpia on enemmän tässä maailmassa, "salalapsia" vai vedätettyjä eukkoja?
Hyi mikä "isä" olet! Niiden ihmisten sapuska ja asunto voi olla kiinni teikäläisen tuloista vaikka et velvollisuudentunteen takia olisikaan vaimosi kanssa yhdessä. Varmasti lapsiraukat, jotka ovat viattomia tilanteeseen, aistivat asenteesi heitä kohtaan. Tiedä mitä henkisiä jälkiä tuo heihin jättää. Vaimosi teki väärin, siinä olet oikeassa. Ketään ei ole oikeutta huijata isäksi. Mutta lapsesi ovat tuohon viattomia. Häpeäisit, että tavallaan heille kostat vaimosi tekemiset.
Ihmisen mieli voi muuttua. Se ei tee hänestä vedättäjää tai sikaa. Tapahtui se muutos mihin suuntaan vain!
Vierailija kirjoitti:
Aina haukutaan naisia jotka hankkiutuvat raskaaksi miehen tietämättä, mutta tuollainen kusipää kuin ap:n mies sietääkin tulla isäksi vastoin tahtoaan. Todennäköisesti kyse on siitä, että mies haluaa vain vaihtaa eukkoa ja tiesi mistä narusta vetää, että saa naisen ottamaan eron. Rakastava ihminen ei tee tuollaista temppua toiselle, eikä sellaista pitäisi tehdä edes vihamiehelle. Miehet ovat julmia itsekkäitä sikoja.
Heh. Spekuloit asialla oman ennakkoluulojesi varassa ja sitten puhut siitä miten miehet ovat sikoja. Nyt menee sekaisin faktat ja omat miestraumat.
Kovasti sanotaan että miehen olisi sanottava jos ei halua lapsia. Mitä jos on jollakin asteella halunnut lapsia, mutta ei ole ollut varma, näinhän sen lukee ap:n tekstistäkin. Vuosien saatossa vain on tullut sitten päätökseen ettei sittenkään niitä halua. Siinä ei ole mitään väärä. Huono tuuri ap:lla, mutta se on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti sanotaan että miehen olisi sanottava jos ei halua lapsia. Mitä jos on jollakin asteella halunnut lapsia, mutta ei ole ollut varma, näinhän sen lukee ap:n tekstistäkin. Vuosien saatossa vain on tullut sitten päätökseen ettei sittenkään niitä halua. Siinä ei ole mitään väärä. Huono tuuri ap:lla, mutta se on elämää.
Se ei ole huonoa tuuria vaan kumppanin tietoista epärehellisyyttä kun ei ole kertonut omista mietteistään.
Jos yhtään lohduttaa, niin oikean osuessa kohdalle asiat voivat edetä nopeastikin. Tapasin oman mieheni 29-vuotiaana ja vuosi ensimmäisistä treffeistä olimme jo naimisissa, minä raskaana ja ensimmäinen yhteinen asunto ostettuna. Ei siinä tarvittu mitään ihmeellistä jahkailua ja vatvomista, kun oltiin jo aikuisia ja sopivassa elämäntilanteessa perheen perustamista ajatellen.
Todella kurjaa, että kahdeksan vuotta meni ikään kuin hukkaan, mutta ei tämä peli ole vielä lopullisesti pelattu. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan puolison, jonka kanssa ei tarvitse jahkailla!