Lue keskustelun säännöt.
Miksi sairaat ihmiset raskautuvat tietoisesti?
18.06.2016 |
Kyse siis esimerkiksi fyysisesti sairaista, joiden sairaus on 50% mahdollisuudella periytyvä jälkikasvulle. Minkä takia te/he silti hommaavat omia lapsia? Kuinka uskaltaa ottaa sen riskin, että lapsellakin tulee olemaan sama sairaus ja kärsimään siitä, eikö omatuntoa myöskään yhtään kolkuta, kun lasten kärsimysten pääaiheuttaja on vanhemmat?
Tästä siis poislukien ne, jotka ei sairausesta ole ennen lapsen syntymää tiennyt. Mutta moni tietää, eikä se jostain ihmeen syystä heihin vaikuta. Miksi?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt mitä tarkoitat? Mikä sairaus periytyy 50 % varmuudella?
Monikin sairaus. Kaikki joiden taustalla autosominen dominantti periytyminen. Samoin X-kromosominen dominantti periytyminen tai vaikkapa X-kromosominen resessiivinen periytyminen. Sen lisäksi on ns. polygeenisillä eli monitekijäisiä sairauksia. Monet vialliset geenit + ympäristön yhteisvaikutukset = jälkeläinenkin sairastuu. Mm. epämuodostumia, sydän- ja verisuonitauteja, diabetestä sekä mielenterveyden häiriötä, syöpää ....
Lievimmillään iho ongelmia, heikko näkö, allergiat, astma, varhainen kaljuuntuminen....onhan niitä.
Iho-ongelmat, heikko näkö, allergiat, astma ja kaljuuntuminen eivät liity välttämättä mitenkään noihin mainitsemiisi vakaviin sairauksiin. Ja mistä kukaan näennäisesti terve voi tietää diabetes- tai syöpäriskiään? Minusta kyllä valtio voisi toki tarjota kaikille laajat geenitutkimuksen ilmaiseksi. Tuskin tulee kuitenkaan lähivuosina tapahtumaan. Nuo mainitsemasi "pikkuvaivat" eivät ole mitään normaalia elämää estäviä tiloja. Mitä mieltä olet keskivertoa rumemman tai lihavemman ihmisen lisääntymisestä? Tai vaikkapa persjalkaisen tai päärynavartaloisen? Ohuthiuksisen? Siansilmäisen? Pienileukaisen? Matalalla ÄO:lla varustetun? Ei ilmeisesti saa sinulta siunausta? Onko sinulla lapsia? Mitään vikoja ei sitten varmaan ole, olet täydellisen terve, kaunis, hoikka ja älykäs? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan lapsia jos on nuppivikoja. Naapurilla oli "vain masennus" ja lapsen saatuaan meni psykoosiin. Ei hoitanut lasta, eleli vain elämäänsä kuin lasta ei olisikaan. Löydettiin kuolleena myöhemmin sängystään. Vauva-aika on törkeän raskasta ja jos psyyke on heikko muutenkin, se repeää helposti palasiksi vaikka pitkään olisikin ollut oireeton.
En kyllä tajua miksi niitä lapsia on pakko tehtailla vaikka suvussa olisi mitä. Meillä todella sairas suku. Minulla ja kaikilla kolmella (elossa olevalla) sisaruksellani on pitkäaikaissairauksia ja elinikäisiä lääkityksiä. Kaksi sisarusta kuolivat sairauksiin.
Kyseinen tapaus on varmasti harvinainen. Ei kaikki masentuneet sekoa lopullisesti päästään haastavissa tilanteissa. Suomessa jo puoli miljoonaa syö masennuslääkeitä, eli niin paljon on diagnosoituja masentuneita, siihen päälle kaikki muut psyykkiset sairaudet. Jos heiltä kaikilta "nuppivikaisilta" kiellettäisiin lapsien teko, niin eihän täällä pian olisi lapsia juuri kellään.
Lapsen elämä voi olla tavallisessakin perheessä hyvin vaikeaa, mites vaikka koulukiusaus? Pitäisikö sellaiset lapset sitten lahdata, kun eivät elämässä pärjää? Entä narsistien lapset? Sehän on "nuppivika" joka näkyy vain ympäristössä. Narsisti kun ei itse myönnä omaa osuuttaan pahaan oloon, jota viljelee. Hän on sellainen saasta, joka omasta mielestään on oikeassa ja voi päättää millaisia muut ovat ja millaista on "oikea" elämä.
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja olen pienen vauvan ylpeä äiti. Raskaus oli suunniteltu.
Jos yhtään helpottaa teitä epäilijöitä, niin neuvolasta tehdään jo odotusaikana lähete ennakolliseen lastensuojeluluun, jos odottavalla äidillä on/on ollut mielenterveysongelmia. Eli jos on ollut psykiatrisen poliklinikan asiakas, ilmoitus menee sossuun. Sossu tapaa odottavan äidin raskausaikana ja selvittää tarvitseeko perhe lastensuojelun apua. Kyllä tuossa vaiheessa varmasti sossusta havaitaan jos joku selvästi tarvitsee lastensuojelun asiakkuutta mielenterveytensä takia.
Vierailija kirjoitti:
Tyotuttava kantaa geenia, joka altistaa miespuolisen jalkelaisen eraalle progressiiviselle lihassairaudelle (oliko 50% todennakoisyydella). Hanella on kaksi poikaa joista kumpikin pyoratuolissa ja nenamahaletkussa. Nyt taas raskaana ja lapsivesipunktiolla selvitettiin, kumpi tulossa. Poikahan siella, ja sairas sellainen.. En ymmarra.
Tällaiset ihmiset ovat täysin käsittämättömiä! Kukaan ei tänne pyydä syntyä, ja vielä vähemmän elää koko elämänsä pahasti invalidisoituneena! Ja vielä kolmas lapsi tulossa, ei ihmisten itsekkyydellä ole MITÄÄN rajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan lapsia jos on nuppivikoja. Naapurilla oli "vain masennus" ja lapsen saatuaan meni psykoosiin. Ei hoitanut lasta, eleli vain elämäänsä kuin lasta ei olisikaan. Löydettiin kuolleena myöhemmin sängystään. Vauva-aika on törkeän raskasta ja jos psyyke on heikko muutenkin, se repeää helposti palasiksi vaikka pitkään olisikin ollut oireeton.
En kyllä tajua miksi niitä lapsia on pakko tehtailla vaikka suvussa olisi mitä. Meillä todella sairas suku. Minulla ja kaikilla kolmella (elossa olevalla) sisaruksellani on pitkäaikaissairauksia ja elinikäisiä lääkityksiä. Kaksi sisarusta kuolivat sairauksiin.
Eli saako psyykkisesti sairas harrastaa seksiä vai? Entäs jos ei halua tehdä aborttia? Pitääkö olla ilman seksiä parisuhteessaan jos toisella osapuoella on psyykkinen sairaus? Ehkäisy voi pettää.
Jos on MINÄMINÄMINÄMINÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ -asenteella liikkeellä, niin sietääkin sitten olla ilman seksiä. Oli sairaus sitten mikä tahansa. Jos et ole kykenevä tekemään aborttia vahingon sattuessa, älä ole yhdynnässä. Simple as that, siinä sinulle varma ehkäisy. Lasta ei kuitenkaan missään nimessä voi riskeerata sen takia että äiti nyt ei vaan halua tehdä aborttia.
Ja annas kun arvaan... sikin olet minäminäminä ja hankit lapsia. Miksi sinulla olisi siihen oikeus? Selkeästi sinulla on vakavia ongelmia henkisellä puolella ja asennevamma.
En hanki lapsia, koska en ole geeniperimältäni niin hyvä että siinä olisi mitään järkeä. Jossain on satoja lapsia vailla huolenpitoa, ei minulla ole mitään oikeutta tehdä vielä yhtä lisää. Joku niistä jo olemassa olevista ansaitsee rakastavan kodin, että jos joskus lapsia haluan, enköhän omani löydä.
Harvoin tätä sanon mutta toivottavasti et löydä. Tuon asenteesi opettaminen seuraavalle sukupolvelle on sata kertaa haitallisempi kuin mikään periytyvä sairaus
Voisitko perustella? Lainaamasi henkilö on poikkeuksellisen fiksu.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin tytär on psyykkisesti erittäin sairas. Häntä on kiikutettu lapsuudesta lähtien psykiatrin juttusille ja ongelmia on riittänyt todella paljon.
Nyt kyseinen 20-vuotias tytär sai vauvan.
Mielestäni tilanne on täysin järkyttävä. Miksi ihmeessä psyykkisistä ongelmista kärsivä, joka ei pysty vastaamaan edes itsestään, hankkii avuttoman vauvan hoidettavakseen?
Etenkin, kun osa mielisairauksista periytyy.
Eli psyykkisesti sairaat eivät saa harrastaa seksiä tai heidän on pakko tehdä abortti, niinkö? Itsellä on psyykkinen sairaus ja jos ehkäisy pettää, niin aborttia en tee.
Mielestäsi esim bipolaarista pahasti kärsivä nainen on hyvä äidiksi lapselle?
Nainen joka maanisessa vaiheessa katoaa jonnekin ja harrastaa seksiä kaikkien kanssa eikä esim raskaaksi tulleessaan tiedä yhtään kenen lapsi voi olla? Ja jatkaa sekstailua kaikkien kanssa koko.ajan ja miehillehän kelpaa vaikka on raskaana.
Samaiznen nainen vaipuu sitten välillä todella pahaan masennukseen ja on itsetuhoinen, viiltelee itseään ja juo viinaa niin että henki meinaa mennä. Ei peseydy ei syö eikä nuku.
On ilmeisesti hyvä äiti lapselle?
Ja tauti voisi olla ihan hyvässä hoidossa jos nainen ottaisi lääkkeet mutta kun eihän hän ole sairas tai hullu.
Eli hyvä äiti olisi.Ongelmana tuossa ei ole itse sairaus vaan se ettei ihminen suostu myöntämään olevansa sairas.
Niin eli hänellä on paha hoitamaton mielisairaus. Ketään ei voi pakottaa hoitoon ei vaikka on itselle vaaraksi näin on sanottu kun on apua henkilölle anottu.
Mutta mielestäsi tuollainen sairaus ei ole este hyvälle äitiydelle kun kerran vika on vain siinä että ihminen on niin mielisairas ettei suostu myöntämään olevansa sairas?
Ja tuollainen on bilolaarista kärsivälle kuulemma yleistä.
Kaikki ihmiset sairaudesta riippumatta kuvittelee oireiden lähdettyä parantuneensa. Sellainen ihmisluonto on, haluaa olla positiivinen. Lääkärit tietävät, kuinka vaikeaa on saada potilas uskomaan siihen, että huolimatta terveestä olosta lääkkeet täytyy ottaa. Sairauden tunto puuttuu aika monessa sairaudessa, ei vain psyykkisissä.
Neuvolasta ei todellakaan tehdä ennakoivaa lastensuojeluilmoitusta jokaisesta, jolla on joskus ollut mielenterveysongelmia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon petiytyviä sairauksia, jotka eivät geenirasitteesta huolimatta koskaan puhkea, kuten nyt vaikka MS-tauti. Alttiutta kantavalla ihmiselläkin pitää sairauden aina puhjeta, esim. kaverillani puhkesi pahan influenssan yhteydessä. Jos vanhemmat kantaa geeniä ja sairautta, mutta elävät täyttä elämää niin ehkä he ajattelevat, että myös lapsella olisi mahdollisuus hyvään elämään vaikka sairaus puhkeaisikin. En tosin tunne näitä geenijuttuja niin. Meidän suvun miehillä on sepelvaltimosairautta mutta naisilla ei ollenkaan sitä vaan vain alttius korkeaan kolesteroliin mutta elintavoilla se pysyy minulla lukemassa 5.2-5.4, sen alle ei kyllä mene millään sukurasitteen takia. Mut jos sukurasitteen takia nousisi elintavoista huolimatta ni ainahan voi laskea sitä lääkkeellisesti.
Minusta tämä on pohdinnan arvoinen asia ja sillä on minusta kaksi puolta.
Toinen puoli on se, onko tarvetta rajata lisääntymistä jonkin terveysasian perusteella ja toinen puoli on se, onko syytä avittaa hedelmöittymistä jos se ei luonnostaan hoidu.
Minusta on olemassa henkilöitä, joiden puolesta yhteisö, usein omat vanhemmat, voi päättää ettei henkilö voi lisääntyä. Esimerkiksi ystäväni syvästi autistinen lapsi on tällainen: keho kehittyy mutta henkinen puoli ei. Hän on 17-vuotiaana ulkoisesti pitkälti normaali mutta vaipoissa, ei puhu jne. Kuukautiset alkoivat 5 vuotta sitten ja ne estetään lääkinnällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyotuttava kantaa geenia, joka altistaa miespuolisen jalkelaisen eraalle progressiiviselle lihassairaudelle (oliko 50% todennakoisyydella). Hanella on kaksi poikaa joista kumpikin pyoratuolissa ja nenamahaletkussa. Nyt taas raskaana ja lapsivesipunktiolla selvitettiin, kumpi tulossa. Poikahan siella, ja sairas sellainen.. En ymmarra.
Tällaiset ihmiset ovat täysin käsittämättömiä! Kukaan ei tänne pyydä syntyä, ja vielä vähemmän elää koko elämänsä pahasti invalidisoituneena! Ja vielä kolmas lapsi tulossa, ei ihmisten itsekkyydellä ole MITÄÄN rajaa.
No tämä on kyllä jo aika hirveä juttu, jos tiedetään varmuudella, että on se sairaus eikä vaan alttius. Surullista.
Lukematta kaikkia stooreja tästä välistä, niin harvapa ihan terve on, ainakaan ihan koko ikäänsä, joten turhaa lähteä sille tielle että aletaanpa määritellä kuka voisi lisääntyä kuka ei. Mutta pointtinsa kai siinäkin silloin, mikäli perimässä on todella vakavia ja harvinaisia sairauksia, jotka todennäköisesti puhkeavat varhain ja erittäin suurella todennäköisyydellä ja rajoittavat elämää paljon.
Kuitenkin yksiselitteisesti pidän vääränä ja käsittämättömän itsekkäänä hankkia uusia lapsia / hakeutua lapsiperhe-elämään aina uudestaan, jos entisetkään eivät ole enää omassa huostassa vakavien mielenterveysongelmien takia. Uskomatonta kyllä tätäkin kuitenkin tapahtuu. Jotenkin sekin, että miltä niistä ei enää vanhempansa luona olevista alaikäisistä lapsista tuntuu, kun vanhempi tekaisee uusia perheitä meiningillä kokeillaanpas taas. En voi käsittää, en onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin tytär on psyykkisesti erittäin sairas. Häntä on kiikutettu lapsuudesta lähtien psykiatrin juttusille ja ongelmia on riittänyt todella paljon.
Nyt kyseinen 20-vuotias tytär sai vauvan.
Mielestäni tilanne on täysin järkyttävä. Miksi ihmeessä psyykkisistä ongelmista kärsivä, joka ei pysty vastaamaan edes itsestään, hankkii avuttoman vauvan hoidettavakseen?
Etenkin, kun osa mielisairauksista periytyy.
Eli psyykkisesti sairaat eivät saa harrastaa seksiä tai heidän on pakko tehdä abortti, niinkö? Itsellä on psyykkinen sairaus ja jos ehkäisy pettää, niin aborttia en tee.
Mielestäsi esim bipolaarista pahasti kärsivä nainen on hyvä äidiksi lapselle?
Nainen joka maanisessa vaiheessa katoaa jonnekin ja harrastaa seksiä kaikkien kanssa eikä esim raskaaksi tulleessaan tiedä yhtään kenen lapsi voi olla? Ja jatkaa sekstailua kaikkien kanssa koko.ajan ja miehillehän kelpaa vaikka on raskaana.
Samainen nainen vaipuu sitten välillä todella pahaan masennukseen ja on itsetuhoinen, viiltelee itseään ja juo viinaa niin että henki meinaa mennä. Ei peseydy ei syö eikä nuku.
On ilmeisesti hyvä äiti lapselle?
Ja tauti voisi olla ihan hyvässä hoidossa jos nainen ottaisi lääkkeet mutta kun eihän hän ole sairas tai hullu.
Eli hyvä äiti olisi.Ongelmana tuossa ei ole itse sairaus vaan se ettei ihminen suostu myöntämään olevansa sairas.
Erittäin harva bipolaarinen käsittää olevansa sairas. Vika on aina muissa.
Ohis
Siis mistä lähtien ihmiset ovat alkaneet kuvitella, että elämän täytyisi olla jokin täydellinen suoritus? Ettei saa olla fyysisesti tai psyykkisesti poikkeava? Pitää olla kaunis, tietyn mittainen ja painoinen, pitää olla terve, kaksi kättä, jalkaa, hiukset päässä, täydellinen iho, eikä saa reagoida ympäristöönsä allegioilla.
Minä ymmärrän, jos ihminen oikeasti kärsii, eikä näe elämäänsä elämisen arvoisena, niin silloin lisääntyminen on surullista. Mutta tuskin sellaiset ihmiset lisääntyvät, jotka eivät näe elämää vikoineen kaikkineen hyvänä asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko siksi, että lastenhankinta on jo lähtökohtaisesti itsekäs päätös ja sen taustalla halu saada lapsi. Ei siihen muuta tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja olen pienen vauvan ylpeä äiti. Raskaus oli suunniteltu.
Jos yhtään helpottaa teitä epäilijöitä, niin neuvolasta tehdään jo odotusaikana lähete ennakolliseen lastensuojeluluun, jos odottavalla äidillä on/on ollut mielenterveysongelmia. Eli jos on ollut psykiatrisen poliklinikan asiakas, ilmoitus menee sossuun. Sossu tapaa odottavan äidin raskausaikana ja selvittää tarvitseeko perhe lastensuojelun apua. Kyllä tuossa vaiheessa varmasti sossusta havaitaan jos joku selvästi tarvitsee lastensuojelun asiakkuutta mielenterveytensä takia.
Ketut lähde.. :D Terveisin kahdessa laitoksessa aikanaan ollut, yli 10v masennusta sairastanut epävakaa kahden lapsen äiti.
Masennus oli voitettu ennen ensimmäistä, eikä ole ainakaan vielä palannut, vaikka vanhin kolme. Toki teen mielenterveyteni eteen aktiivista työtä päivittäin.
Ja sanoisin, että vaikken täydellinen olekkaan, niin olenhan minä hyvä äiti. "Aiemman elämäni" ongelmia en siirrä nykyiseen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan lapsia jos on nuppivikoja. Naapurilla oli "vain masennus" ja lapsen saatuaan meni psykoosiin. Ei hoitanut lasta, eleli vain elämäänsä kuin lasta ei olisikaan. Löydettiin kuolleena myöhemmin sängystään. Vauva-aika on törkeän raskasta ja jos psyyke on heikko muutenkin, se repeää helposti palasiksi vaikka pitkään olisikin ollut oireeton.
En kyllä tajua miksi niitä lapsia on pakko tehtailla vaikka suvussa olisi mitä. Meillä todella sairas suku. Minulla ja kaikilla kolmella (elossa olevalla) sisaruksellani on pitkäaikaissairauksia ja elinikäisiä lääkityksiä. Kaksi sisarusta kuolivat sairauksiin.
Eli saako psyykkisesti sairas harrastaa seksiä vai? Entäs jos ei halua tehdä aborttia? Pitääkö olla ilman seksiä parisuhteessaan jos toisella osapuoella on psyykkinen sairaus? Ehkäisy voi pettää.
Jos on MINÄMINÄMINÄMINÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ -asenteella liikkeellä, niin sietääkin sitten olla ilman seksiä. Oli sairaus sitten mikä tahansa. Jos et ole kykenevä tekemään aborttia vahingon sattuessa, älä ole yhdynnässä. Simple as that, siinä sinulle varma ehkäisy. Lasta ei kuitenkaan missään nimessä voi riskeerata sen takia että äiti nyt ei vaan halua tehdä aborttia.
Ja annas kun arvaan... sikin olet minäminäminä ja hankit lapsia. Miksi sinulla olisi siihen oikeus? Selkeästi sinulla on vakavia ongelmia henkisellä puolella ja asennevamma.
En hanki lapsia, koska en ole geeniperimältäni niin hyvä että siinä olisi mitään järkeä. Jossain on satoja lapsia vailla huolenpitoa, ei minulla ole mitään oikeutta tehdä vielä yhtä lisää. Joku niistä jo olemassa olevista ansaitsee rakastavan kodin, että jos joskus lapsia haluan, enköhän omani löydä.
Harvoin tätä sanon mutta toivottavasti et löydä. Tuon asenteesi opettaminen seuraavalle sukupolvelle on sata kertaa haitallisempi kuin mikään periytyvä sairaus
En halua uskoa rappioteorioihin, mutta jos lapsia tehtaillaan tähän malliin, maapallo tukehtuu saasteisiin ja ihmispaljouteen. Rehellisesti sanottuna nyt olisi aika palata hetki taaksepäin ja hoitaa kokoon nykyiset ongelmat (köyhyys, pahoinvointi, sodat) eikä tehtailla valtavia määriä lisäkansoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja olen pienen vauvan ylpeä äiti. Raskaus oli suunniteltu.
Jos yhtään helpottaa teitä epäilijöitä, niin neuvolasta tehdään jo odotusaikana lähete ennakolliseen lastensuojeluluun, jos odottavalla äidillä on/on ollut mielenterveysongelmia. Eli jos on ollut psykiatrisen poliklinikan asiakas, ilmoitus menee sossuun. Sossu tapaa odottavan äidin raskausaikana ja selvittää tarvitseeko perhe lastensuojelun apua. Kyllä tuossa vaiheessa varmasti sossusta havaitaan jos joku selvästi tarvitsee lastensuojelun asiakkuutta mielenterveytensä takia.
Ketut lähde.. :D Terveisin kahdessa laitoksessa aikanaan ollut, yli 10v masennusta sairastanut epävakaa kahden lapsen äiti.
Masennus oli voitettu ennen ensimmäistä, eikä ole ainakaan vielä palannut, vaikka vanhin kolme. Toki teen mielenterveyteni eteen aktiivista työtä päivittäin.
Ja sanoisin, että vaikken täydellinen olekkaan, niin olenhan minä hyvä äiti. "Aiemman elämäni" ongelmia en siirrä nykyiseen elämääni.
En minäkään usko, että lähtee. Olen entinen anorektikko, eikä ole vielä lapsia, mutta vertaisryhmässä tavattu ystäväni on saanut ihan lapsettomuushoitoja, koska anoreksia vaurioitti aivolisäkettä, eikä ole mahdollista tulla raskaaksi ilman apua. Hän on siis käynyt aikanaan hoidoissa anoreksian takia sekä psykiatrian polilla että sairaalassa, mutta ei koskaan mitään lastensuojeluilmoitusta lähtenyt mihinkään, kun lapsettomuushoidot tuotti tulosta. On ihan normaali terve ihminen, anoreksia jäänyt taakse, hyvä elämä ja hyvä työura. Ei hänestä ja hänen miehestään kukaan tehnyt lastensuojeluilmoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairauksia, jotka on oikeasti esimerkiksi kärsimystä aiheuttavia. Leikkauksia vaativia, ei takeita auttaako leikkaus, suuret riskit ja komplikaatioiden mahdollisuus. Sairauksia joiden johdosta lapsi ei voi elää "normaalia terveen lapsen elämää".
Tottakai on enää vähän ihmisiä, joilla ei jonkinlaisia "sairaus geenejä" ole. Enkä puhu nyt esim. lievistä allergioista, lyhyt kasvuisuudesta, yms. Vaan oikeasti hengenvaarallisista ja elämää pahasti haittaavista sairauksista.
Ihmisten geenimanipulointi pitäisi sallia siinä määrin, että näitä sairaus geenejä voitaisiin poistaa. Ei niin, että saadaan "oma valinta vauva 4 ominaisuudella", esim. vaaleat hiukset, siniset silmät, jne.
Hetkinen, sanotko nyt että suurin osa ihmisistä olisi geneettisesti sekundaa? Aikamoinen väite. En tosin kykene väittämään ettei niin tosiaan olisi. Surullista jos ihmiset ovat nykyisin pilalla, ehkä luonto yrittää silloin kertoa meille jotain...
Taisit lintsata biologian tunnit?
Kaikilla elävillä olennoilla on mutaatioita geeneissään. Valtaosa on käytännössä täysin harmittomia, sillä ne ovat resessiivisissä alleeleissa, eivätkä vaikuta ikinä mitenkään yksilön elämään. Mutta tämä on juuri se syy, miksi sukurutsaa tulee välttää sekä ihmisten että eläinten parissa. Kahden lähisukulaisen lapsella on suurempi todennäköisyys periä sama mutatoitunut resessiivinen geeni molemmilta vanhemmiltaan, ja silloin se ei enää olekaan harmiton.
Joskus mutaatio on tietenkin dominantti, mutta silloin se myös näkyy aika äkkiä. Joko raskaus päättyy keskenmenoon tai syntyy yksilö, josta näkee heti, että jokin on nyt vähän erikoista.
Joskus taas käy tuuri ja mutaation seurauksena syntyy hyödyllinen ominaisuus, esim. kyky käyttää maitotuotteita ravintona vielä varhaislapsuuden jälkeenkin.
Ihmettelin joskus samaa asiaa kun katsoin dokumentin, joka taisi kertoa juuri tuosta aiemmin mainitusta Huntingtonin taudista. Siinä seurattiin pohjoisamerikkalaista sukua, jossa tätä tautia oli. Kyseessä oli siis tauti, jonka aiheuttaa yksi virheellinen geeni, joka periytyy 50 %:n todennäköisyydellä. Tämän geenin kantajat sairastuvat 35-50 -vuoden iässä täydellä varmuudella ja kuolevat muutaman vuoden kärsittyään aika karmean kuoleman.
Jokainen, joka epäilee kantavansa tätä geeniä, voi testauttaa itsensä ja selvittää, miten asia on. Vaan eihän moni tämän suvun jäsenistä halunnut tietää. He perustivat perheet ja hankkivat liudan lapsia luottaen tuuriin. Jotkut myös tuntuivat ajattelevan, että on tärkeää että syntyy edes se yksi terve lapsi, joka jatkaa sukulinjaa jossa tätä "kirousta" ei enää ole, ja ne sairaat sisarukset ovat ikään kuin hyväksyttävä uhri tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Toisaalta jotkut suvun jäsenistä taas ajattelivat asian niin, että koska heidän oma elämänsä on sairauden uhasta huolimatta elämisen arvoista, ei ole mitään syytä, miksi samaa kohtaloa ei voisi siirtää eteenpäin.
Minä nimenomaan kannna vastuun. Käytän ehkäisyä, enkä tee aborttia. Sairauteni ei estä äitiyttä, mutta en yritä kuitenkaan raskautua. Seksiä voi kuitenkin mt-ongelmaisetkin normaalisti harrastaa ja heilläkin on oikeus olla tekemättä aborttia. Monilla äideillä/isillä on eriaisia psyykkisiä ongelmia, joihin riittää hoidoksi se, että he ovat itse hoidossa. Eli esim mitään sosiaalityötä ei välttämättä tarvita.