Lue keskustelun säännöt.
Miksi sairaat ihmiset raskautuvat tietoisesti?
18.06.2016 |
Kyse siis esimerkiksi fyysisesti sairaista, joiden sairaus on 50% mahdollisuudella periytyvä jälkikasvulle. Minkä takia te/he silti hommaavat omia lapsia? Kuinka uskaltaa ottaa sen riskin, että lapsellakin tulee olemaan sama sairaus ja kärsimään siitä, eikö omatuntoa myöskään yhtään kolkuta, kun lasten kärsimysten pääaiheuttaja on vanhemmat?
Tästä siis poislukien ne, jotka ei sairausesta ole ennen lapsen syntymää tiennyt. Mutta moni tietää, eikä se jostain ihmeen syystä heihin vaikuta. Miksi?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki tällaisesta sairaudesta.
Voimakkaasti periytyvät mielenterveysongelmat esimerkiksi. Kuten skitsofrenia ja bipolaarisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan lapsia jos on nuppivikoja. Naapurilla oli "vain masennus" ja lapsen saatuaan meni psykoosiin. Ei hoitanut lasta, eleli vain elämäänsä kuin lasta ei olisikaan. Löydettiin kuolleena myöhemmin sängystään. Vauva-aika on törkeän raskasta ja jos psyyke on heikko muutenkin, se repeää helposti palasiksi vaikka pitkään olisikin ollut oireeton.
En kyllä tajua miksi niitä lapsia on pakko tehtailla vaikka suvussa olisi mitä. Meillä todella sairas suku. Minulla ja kaikilla kolmella (elossa olevalla) sisaruksellani on pitkäaikaissairauksia ja elinikäisiä lääkityksiä. Kaksi sisarusta kuolivat sairauksiin.
Eli saako psyykkisesti sairas harrastaa seksiä vai? Entäs jos ei halua tehdä aborttia? Pitääkö olla ilman seksiä parisuhteessaan jos toisella osapuoella on psyykkinen sairaus? Ehkäisy voi pettää.
Jos on MINÄMINÄMINÄMINÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ -asenteella liikkeellä, niin sietääkin sitten olla ilman seksiä. Oli sairaus sitten mikä tahansa. Jos et ole kykenevä tekemään aborttia vahingon sattuessa, älä ole yhdynnässä. Simple as that, siinä sinulle varma ehkäisy. Lasta ei kuitenkaan missään nimessä voi riskeerata sen takia että äiti nyt ei vaan halua tehdä aborttia.
No aion kyllä olla yhdynnässä. Ja aion käyttä ehkäisyä. mutta aborttia en tee. Mitään riskiä lapselle ei ole sairaudestani. Olen toipumassa. :)
Minäminäminäminäminä. Aborttia minä en tee. Minusta ei sossujen tarvitse huolestua. Minä aion olla yhdynnässä minä minä minä mutta vastuuta en kanna.
Mikä sun ongelma on? Kyllä jokaisella, myös psyykkisesti sairaalla, on oikeus seksielämään ja myös oikeus lapsen hankintaan. Itse en aio lapsia nyt ainakaan lähiakoina hankkia, mutta en aio myöskään aborttia tehdä. Ei kaikki psyykkisesti sairaat tarvitse sosiaalitoimen tukea ja toisaalta, ei se lastensuojelukaan mikään häpeä ole. Sieltä saa ihan psyykkisesti terveetkin apuja vaikeissa elämäntilanteissa. Ja kyllä, yhdyntää aion harrastaa jos haluan, en siihen lupia kysele. En aio olla vuosia selibaatissa mahdollisen raskausriskin takia ettei joku av-mamma pahoita mieltään. Psyykkinen sairaus ei muuten edes ole este hyvälle vanhemmuudelle.
Raskautua = tulla raskaaksi itsenäisesti, ilman siittäjää. Miten se on mahdollista?
Atooppinen ihottuma ja allergiahan ne ovat niitä pahoja perinnöllisiä sairauksia. Huoh!
Entäpä geenimutaatiot, joita ihminen ei voi hallita? Tulevat yllätyksinä synnytyksen jälkeen, kun aletaan tutkia lasta, joka on jollakin tavoin poikkeava.
Jokainen päättäköön puolisonsa kanssa yhdessä, haluaako lapsia vai ei, varsinkin jos tietää, että on tietty todennäköisyys saada sairas tai sairastuva lapsi. Enkä nyt todellakaan tarkoita atooppista ihoa enkä matillista allergiaa, joka usein paranee lapsen kasvaessa.
Melkein kaikki vähemmän vakavat taudit (diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, allergiat, IBS jne) kulkee suvussa, mutta eipä se ketään näköjään menoa haittaa lastenteossa. Tarkoittanet jotain todella vakavaa sairautta jossa todennäköisesti kärsii jatkuvasti ja kuolee nuorena? Voihan täysin terveistä vanhemmista tulla vakavasti sairas lapsi. Ei oo kristallipalloja vielä...
Kai muuten tiesitte, että psyykkinen sairaus sinällään ei ole edes mikään huostaanoton syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan lapsia jos on nuppivikoja. Naapurilla oli "vain masennus" ja lapsen saatuaan meni psykoosiin. Ei hoitanut lasta, eleli vain elämäänsä kuin lasta ei olisikaan. Löydettiin kuolleena myöhemmin sängystään. Vauva-aika on törkeän raskasta ja jos psyyke on heikko muutenkin, se repeää helposti palasiksi vaikka pitkään olisikin ollut oireeton.
En kyllä tajua miksi niitä lapsia on pakko tehtailla vaikka suvussa olisi mitä. Meillä todella sairas suku. Minulla ja kaikilla kolmella (elossa olevalla) sisaruksellani on pitkäaikaissairauksia ja elinikäisiä lääkityksiä. Kaksi sisarusta kuolivat sairauksiin.
Eli saako psyykkisesti sairas harrastaa seksiä vai? Entäs jos ei halua tehdä aborttia? Pitääkö olla ilman seksiä parisuhteessaan jos toisella osapuoella on psyykkinen sairaus? Ehkäisy voi pettää.
Jos on MINÄMINÄMINÄMINÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ -asenteella liikkeellä, niin sietääkin sitten olla ilman seksiä. Oli sairaus sitten mikä tahansa. Jos et ole kykenevä tekemään aborttia vahingon sattuessa, älä ole yhdynnässä. Simple as that, siinä sinulle varma ehkäisy. Lasta ei kuitenkaan missään nimessä voi riskeerata sen takia että äiti nyt ei vaan halua tehdä aborttia.
No aion kyllä olla yhdynnässä. Ja aion käyttä ehkäisyä. mutta aborttia en tee. Mitään riskiä lapselle ei ole sairaudestani. Olen toipumassa. :)
Minäminäminäminäminä. Aborttia minä en tee. Minusta ei sossujen tarvitse huolestua. Minä aion olla yhdynnässä minä minä minä mutta vastuuta en kanna.
Mikä sun ongelma on? Kyllä jokaisella, myös psyykkisesti sairaalla, on oikeus seksielämään ja myös oikeus lapsen hankintaan. Itse en aio lapsia nyt ainakaan lähiakoina hankkia, mutta en aio myöskään aborttia tehdä. Ei kaikki psyykkisesti sairaat tarvitse sosiaalitoimen tukea ja toisaalta, ei se lastensuojelukaan mikään häpeä ole. Sieltä saa ihan psyykkisesti terveetkin apuja vaikeissa elämäntilanteissa. Ja kyllä, yhdyntää aion harrastaa jos haluan, en siihen lupia kysele. En aio olla vuosia selibaatissa mahdollisen raskausriskin takia ettei joku av-mamma pahoita mieltään. Psyykkinen sairaus ei muuten edes ole este hyvälle vanhemmuudelle.
Olenko täysin hakoteillä, kun minulla on sellainen mielikuva, että joitain psyykkisiä sairauksia hoidetaan lääkityksellä, jota ei saisi käyttää raskauden aikana?
ihmiset jotka saaneet jo tietää ennen lasta, että kantavat perinnöllistä sairautta ja silti lapsia hankkii, pitäisi heiltä kieltää vammaistuet ja muut ylimääräiset valtion avut. yksityiseen hoitoon hoitamaan sairautensa. oksettavaa, että moni myös ratsastaa vammaistukien avulla ja repii kaiken mitä saa valtiolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mielenterveysongelmainen tekee lapsen siksi, koska kuvittelevat lapsen muka ehdottoman rakkauden parantavan heidät. Tiedän sen koska tunnen useita mt-ongelmaisia vanhempia.
Itse olen myös mt-potilas ja äitiys ei tulisi mieleenkään. Näin vakavasti sairas ihminen hädintuskin pystyy huolehtimaan itsestään. Eräs tuntemani paniikkihäiriöinen teki vuoden ikäerolla kaksi lasta, vaikka ei pysty juuri kotoaan poistumaan. Miten tuollainen voi kantaa niin suurta vastuuta? Toivottavasti mies on täyspäinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan lapsia jos on nuppivikoja. Naapurilla oli "vain masennus" ja lapsen saatuaan meni psykoosiin. Ei hoitanut lasta, eleli vain elämäänsä kuin lasta ei olisikaan. Löydettiin kuolleena myöhemmin sängystään. Vauva-aika on törkeän raskasta ja jos psyyke on heikko muutenkin, se repeää helposti palasiksi vaikka pitkään olisikin ollut oireeton.
En kyllä tajua miksi niitä lapsia on pakko tehtailla vaikka suvussa olisi mitä. Meillä todella sairas suku. Minulla ja kaikilla kolmella (elossa olevalla) sisaruksellani on pitkäaikaissairauksia ja elinikäisiä lääkityksiä. Kaksi sisarusta kuolivat sairauksiin.
Eli saako psyykkisesti sairas harrastaa seksiä vai? Entäs jos ei halua tehdä aborttia? Pitääkö olla ilman seksiä parisuhteessaan jos toisella osapuoella on psyykkinen sairaus? Ehkäisy voi pettää.
Jos on MINÄMINÄMINÄMINÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ -asenteella liikkeellä, niin sietääkin sitten olla ilman seksiä. Oli sairaus sitten mikä tahansa. Jos et ole kykenevä tekemään aborttia vahingon sattuessa, älä ole yhdynnässä. Simple as that, siinä sinulle varma ehkäisy. Lasta ei kuitenkaan missään nimessä voi riskeerata sen takia että äiti nyt ei vaan halua tehdä aborttia.
No aion kyllä olla yhdynnässä. Ja aion käyttä ehkäisyä. mutta aborttia en tee. Mitään riskiä lapselle ei ole sairaudestani. Olen toipumassa. :)
Minäminäminäminäminä. Aborttia minä en tee. Minusta ei sossujen tarvitse huolestua. Minä aion olla yhdynnässä minä minä minä mutta vastuuta en kanna.
Mikä sun ongelma on? Kyllä jokaisella, myös psyykkisesti sairaalla, on oikeus seksielämään ja myös oikeus lapsen hankintaan. Itse en aio lapsia nyt ainakaan lähiakoina hankkia, mutta en aio myöskään aborttia tehdä. Ei kaikki psyykkisesti sairaat tarvitse sosiaalitoimen tukea ja toisaalta, ei se lastensuojelukaan mikään häpeä ole. Sieltä saa ihan psyykkisesti terveetkin apuja vaikeissa elämäntilanteissa. Ja kyllä, yhdyntää aion harrastaa jos haluan, en siihen lupia kysele. En aio olla vuosia selibaatissa mahdollisen raskausriskin takia ettei joku av-mamma pahoita mieltään. Psyykkinen sairaus ei muuten edes ole este hyvälle vanhemmuudelle.
Olenko täysin hakoteillä, kun minulla on sellainen mielikuva, että joitain psyykkisiä sairauksia hoidetaan lääkityksellä, jota ei saisi käyttää raskauden aikana?
Joitakin lääkkeitä ei tosiaan raskauden aikana saa käyttää. Mutta esim itse olen vaikeasti psyykkisesti sairas mutta en silti käytä lääkkeitä. Käyn tiiviissä psykoterapiassa. Lääkkeistä oli minun kohdallani pelkkää haittaa. Lääkitys voidaan lääkärin kanssa myös purkaa raskauden ajaksi. kaikkiin sairauksiin ei myöskään ole tarvetta/järkeä käyttää lääkitystä, esim omalla kohdallani lääkehoito tosiaan pahensi tilannetta. Lääkitys ei ole siis pakollinen, vaan monissa sairauksissa vain apukeino psykoterapian ohella. Eikä lääkitystä välttämättä käytetä pitkiä aikoja, vaan se puretaan. Näin raskautuminen on mahdollista, vaikka olisikin psyykkisesti sairas/olisi joskus ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni mielenterveysongelmainen tekee lapsen siksi, koska kuvittelevat lapsen muka ehdottoman rakkauden parantavan heidät. Tiedän sen koska tunnen useita mt-ongelmaisia vanhempia.
Itse olen myös mt-potilas ja äitiys ei tulisi mieleenkään. Näin vakavasti sairas ihminen hädintuskin pystyy huolehtimaan itsestään. Eräs tuntemani paniikkihäiriöinen teki vuoden ikäerolla kaksi lasta, vaikka ei pysty juuri kotoaan poistumaan. Miten tuollainen voi kantaa niin suurta vastuuta? Toivottavasti mies on täyspäinen...
Kaikki psyykkiset sairaudet eivät todellakaan ole pysyviä vaan niistä voi parantua. Moni mt-ongelmainen selviää normaalisti arjessaan ja käy esim töissä. Ei ole mitään yhtä tiettyä mt-ongelmaisen prototyyppiä. Psyykisesti voi sairastua lapsen teon jälkeenkin.
Hauska palsta kyllä tää av :D Psyykkisesti sairaat eivät saisi enää seksistäkään nauttia. Olisikin hauska kuulla, että miten teidän parisuhteessaanne esim mies suhtautuisi jos sanoisitte, että seksi on nyt loppu kun lääkäri on diagnosoinnut jonkun psyykksien sairauden, esim masennuksen tai pakko-oireita. Seksi kuuluu ihan normaaliin elämään ja sitä voi sairaatkin harrastaa. Sehän sitä mieltä parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi paniikkihäiriöinen kahden lapsen äiti. Käyn töissä ja elämämme on ihan normaalia. Kuulunko minäkin mustalle listalle?
Äidiltäni sain kaksisuuntaisen mielialahäiriön, migreenin, yliherkkyyksiä (mm. misofonia), laskimo- ja imukudosvaivoja. Ovat käytännössä rampauttaneet minut neljän seinän sisälle. Voipi olla, että olen ihan hieman katkera että hän joskus sortui lapsia tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en olisi halunnut syntyä, jos olisin saanut tietää kantavani tätä munuais sairautta. joudun joka vuosi ravaamaan testeissä ja kontrolleissa, eikä se ole mielestäni elämän arvoista.
haluaisin elää rauhassa nuoruuttani (olen 14v) ilman että tarvitsisi miettiä sitä että kohoaako verenpaine jos syön salmiakkia tai kärsiikö munuaiseni jos syön buranaa.
joten te joilla on perinnöllinen sairaus jota ei voi parantaa, miettikää ennen kuin hankitte lapsen. en voi elää samanlaista elämää kuin muut ikäiseni, koska joudun lähtemään lääkäriin kesken koulupäivän ja miettimään mitä särkylääkkeitä syön. en voi ehkä koskaan saada lapsia, sillä sairauteni vaikuttaa myös siihen. toisaalta en myöskään haluaisi jälkikasvua,juuri tämän ajattelutavan vuoksi.
kukaan lääkäri ei myöskään ymmärrä, etten halua tietää mitään sairaudestani tai sen hoidosta. voin käydä lääkärissä sitten kun olen täysi-ikäinen, mutta en nyt. näytteenottajat vittuilevat (verikoe sattui ja näytteenottaja kysyi: "itketkö ihan oikeasti?" vittu muuten vaan väännän tekoitkua....) ja lääkärit ovat vahingoniloisia. heille olen potilas jota tutkia ja sörkkiä, en ihminen jolla on tunteet. haluaisin esim käydä juttelemassa muille kohtalontovereilleni jossain, mutta eipä sellaista ole tarjottu.
tieto lisää tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
itse en olisi halunnut syntyä, jos olisin saanut tietää kantavani tätä munuais sairautta. joudun joka vuosi ravaamaan testeissä ja kontrolleissa, eikä se ole mielestäni elämän arvoista.
haluaisin elää rauhassa nuoruuttani (olen 14v) ilman että tarvitsisi miettiä sitä että kohoaako verenpaine jos syön salmiakkia tai kärsiikö munuaiseni jos syön buranaa.joten te joilla on perinnöllinen sairaus jota ei voi parantaa, miettikää ennen kuin hankitte lapsen. en voi elää samanlaista elämää kuin muut ikäiseni, koska joudun lähtemään lääkäriin kesken koulupäivän ja miettimään mitä särkylääkkeitä syön. en voi ehkä koskaan saada lapsia, sillä sairauteni vaikuttaa myös siihen. toisaalta en myöskään haluaisi jälkikasvua,juuri tämän ajattelutavan vuoksi.
kukaan lääkäri ei myöskään ymmärrä, etten halua tietää mitään sairaudestani tai sen hoidosta. voin käydä lääkärissä sitten kun olen täysi-ikäinen, mutta en nyt. näytteenottajat vittuilevat (verikoe sattui ja näytteenottaja kysyi: "itketkö ihan oikeasti?" vittu muuten vaan väännän tekoitkua....) ja lääkärit ovat vahingoniloisia. heille olen potilas jota tutkia ja sörkkiä, en ihminen jolla on tunteet. haluaisin esim käydä juttelemassa muille kohtalontovereilleni jossain, mutta eipä sellaista ole tarjottu.
tieto lisää tuskaa.
lisään vielä sen että isälläni on myös mt-ongelmia, jotka varmasti periytyvät... en usko että näiden seikkojen takia voin koskaan päästä edes kouluttautumaan unelma-ammattiini, joka on ensihoitaja.
Itsellä on periytyvä sairaus ja olen raskaana. Geenivirheestäni tiedetään hyvin vähän. Sitten 70-luvun kukaan suvussani ei ole siihen menehtynyt ja omana elinaikananikin lääketiede, mm. leikkaustekniikka, on kehittynyt isoin harppauksin. Elämäni on ollut hyvää, olen yhteensä pari kk ollut pois opiskelujen, töiden ja veronmaksun parista sairauteni takia. Tuolloin minulle tehtiin iso leikkaus. Toisella vanhemmistani on sama geenivirhe. Hän on täysillä työelämässä, vaikka ikä oikeuttaisi jo eläkkeeseen. Kolmella sisaruksellani ei ole tätä geenivirhettä. Onneksi saimme kaikki syntyä huonosta perimäriskistä huolimatta. Olemme kaikki kunnon kansalaisia ja hyvissä ammateissa. Koska vikani oireet ja hoitotavat ovat hyvin dramaattisen kuuloisia, tiedän joutuvani juoruilun kohteeksi kotikunnassani sekä sukuvian kieltävien sukulaisten parissa, jotka luulevat minun olevan jotenkin jälkeenjäänyt. Perinnöllistyysneuvonnassa on saanut paljon rohkaisua ja apua. Välillä toivon, että sieltä jalkauduttaisiin tavallisen, ns. virheettömän av-mammakansan keskuuteen selittämään, että ihan oikeasti meissä kaikissa on jotain perinnöllistä vikaa.
Itse tunnen useita loistavia äitejä, joilla on säännöllinen lääkitys mt-sairauteen. Paniikkihäiriöön, masennukseen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on turvallisia lääkkeitä, joita voi käyttää turvallisesti lääkärin ohjeilla raskauden ja imetyksen aikana. Tietenkin hoitotasapaino pitää olla pitkään hyvä.
Nämä lapset ovat syntyneet terveinä ja ovat normaalisti kehittyneitä iloisia lapsia.
Epilepsian kanssa on hankalampi miettiä raskautta, kun monet epilepsia lääkkeet ovat teratogeenisia varsinkin isolla annostuksella. Siis lääkkeet aiheuttavat sikiövaurioita, eikä epilepsiaa voi jättää lääkitsemättä. Suurin osa näistäkin lapsista syntyy terveenä.
En minäkään ymmärrä miksi? Etenkin jos se oma/kantama sairaus aiheuttaa paljon kovia kipuja tai esim. estää normaaleja fyysisiä toimintoja.
Tiesin erään perheen, joilla oli kolme vahvasti kehitysvammaista lasta. Vanhemmat olivat serkuksia keskenään. Olisin kuvitellut, että jos pariskunnan kaksi syntynyttä lasta ovat kehitysvammaisia, ei tulisi mieleenkään tehdä enää kolmatta. No turhaan kuvittelin. Heillä ei ollut yhtäkään tervettä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki tällaisesta sairaudesta.
Voimakkaasti periytyvät mielenterveysongelmat esimerkiksi. Kuten skitsofrenia ja bipolaarisuus.
Kumpikaan niistä ei periydy. Taipumus voi periytyä.
En tiennyt sairastavani ms:ää. Sairastuin siihen vasta lasten jälkeen. Tiedossani ei ole sukulaisiakaan, joilla olisi ms. En olisi siis voinut tietää, että tämä voisi esim. Perinnöllisenä minulle tulla. Ja ehkä siirtyä myös lapsille.
Tosin nyt kun sairauden diagnoosin jälkeen mietin omia sukulaisiani, niin mahdollisesti jollakin heistä on ms ollut, mutta sitä ei ole vielä osattu diagnosoida kun aivojen ct tutkimukset eivät ole olleet yleisiä. Tiedä häntä sitten.