Miehen etälapsi tulossa "lomalle"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas että pistää vihaksi tälläiset viestit.

A. Se lapsi ei ole tulossa teille lomalle, vaan on tulossa KOTIINSA, ISÄNSÄ luo.

B. Ydinperheessäkin kahdenkeskinen aika rajoittuu monilla 1 vapaa ilta/ vuosi, jos senkään vertaa sitä on olemassa. Miksi kaikki uusperheelliset kuvittelee että lapsien hoitovuorojen kikkailulla teillä olisi joku hiton OIKEUS saada jatkuvasti lapsivapaata aikaa? Oksettavaa, suorastaan. Ne on teidän lapsia, ei mitään vitun lemmikkejä.

C. Jos koet miehen ja hänen lapsensa tuollaisena rasitteena, et selvästi ole heidän arvoinen. Kannattaa jatkossa pysytellä sinkkuna tai sitten lapsettomissa miehissä, niin ei ole niin raskasta.

Mua taas oksettaa sinunlaiset,jotka teilaa yhden kirjoituksen perusteella kaikki uusperheelliset. Luitko aloitusta edes? Sun mielestä tuossa ei ollut muuta outoa kuin AP:n kaipaama kahdenkeskinen aika?

Ja luuletko oikeasti, että jokaisessa ydinoerheessä vanhemmat viettää 24/7 aikaa lasten kanssa eikä kaipaa ikinä omaa aikaa? Eeehhheheehehheheheheee.... Aloituksen perusteella tuo ei ole mikään uusperheiden ongelma, kyse on tässä tapauksessa huonosta isästä.

Haloo nyt, valoja päälle! Ap ja miehensä saavat varmasti pitkin vuotta kahdenkeskistä aikaa huomattavasti enemmän kuin keskiverto ydinperhe. Siten se, että lomalla ei saa montaa viikkoa kahdenkeskistä aikaa, ei ole mitenkään kummallista tai siinä ei ole mitään voivoteltavaa. Ydinperheessähän tuollaisia kahdenkeskisiä lomaviikkoja ei todellakaan suurimmalla osalla vietetä, vaan ne lomat ollaan perheen kesken, tottakai. Eli se on NORMI.

POINTTI oli, että moni uusperheellinen on täysin vieraantunut siitä perusolettamuksesta, että kun lapsia tehdään, niin niiden kanssa myös pääsääntösesti OLLAAN JA ELETÄÄN 24/7 miinus töissäolot/päiväkodit/kouluajat. Se kaikki kahdenkeskinen/ oma aika mitä saatte kun lapset on heivattuna exälle on teille pelkkää luksusta, tai henkilökohtasta helvettiä, elämänasenteesta riippuen. Koska todella kaikki uusperheet ei ole samasta puusta veistettyjä, on monia jotka vapaaviikolla itkee itsensä uneen koska lapsi pitää "jakaa" exän kanssa.

Ap sanoi että miehensä on sairas/lääkityksen alainen. Eli ei tarkoita että on huono isä. Ap taas on itse miehensä valinnut, ja yleensä puolisoa tuetaan myötä ja vastamäessä. Heillä lienee nyt se vastamäki. Ja sitten kun menee puolisoksi vielä valitsemaan ihmisen jolla on jo ennestään lapsia, tulisi olla 100% valmis sitoutumaan myös niihin lapsiin. Jos ei ole, ei pidä lähteä moiseen kotileikkiin.

Mutta vastuuttomuus, itsekkyys, hetken mielihyvä... siinä on nykypäivän ihmisen lähtökohdat perhe-elämälle. Siksi meillä on paljon uusperheitä - joissa niissäkin voidaan näin vitun huonosti. Aikuiset toki saa tehdä mitä lystää, mutta teidän lapsia käy vaan SÄÄLIKSI. Ne ei moista perhehelvettiä ole valinneet, pomputetaan isältä äidille ja kukaan nyxäkään ei oikeasti heitä nurkkiin halua, koska uuden puolison lapset nähdään vain rasitteena. Oksettavaa aikuisten ihmisten toimintaa, ei voi muuta sanoa.

Jos elämä on noin rankkaa kun pitää olla omien lasten kanssa, niin olla suinkin varmaan kannattanut jättää ne tekemättä. Kyllä, minulla käy sääliksi sun lapsia.

Ei ne tee sun säälillä mitään. Eikä ole raskasta, ihmettelen vaan miten vieraantuineita uusperheelliset on perhe-elämästä... :/

Niin. Uusperheelliset on vieraantuneita ydinperhe-elämästä. He elävät nääs uusperhe-elämää, joka ei ole eikä sen tulekaan olla samanlaista kuin ydinperhe-elämä ;) .

Niin, se näyttää olevan elämää aikuisten ehdoilla, lapsista viis...

Voitko perustella? Voisin oikeasti haukkua sut pystyyn tuollaisten imbesillien kommenttien takia, mutta voisitko oikeasti perustella ensin mistä tuo viha uusperheellisiä kohtaan? Kuulostat katkeralta, en usko että sun ydin perheessä noiden kommenttiesi jälkeen on kenelläkään hyvä olla. Ja ei, en ole uusperheellinen, mutta varmaan joku päivä olen.

Ketju on aika pitkä, enkä löydä onko ap vastannut kysymykseen miehen tilasta, että miksi ei ole sairaslomalla? Minusta tuo tilanne ei kyllä kuulosta reilulta. Eihän lapsi ole ap:n, joten ihan hyvin voi vastuuta vierittää enemmän miehelleen. Ja jos on niin kipeä, ettei voi hoitaa, niin se täytyy ilmaista suoraan. Kieltäytyä ottamasta lasta silloin paikalle. Tai sitten hoitaa puolikuntoisena, niin sitä muutkin tekee. Jos ap:tä ei olisi tuossa kuviossa, niin minne lapsi silloin menisi? Isälleen silti vai jonnekin muualle? Vai jättäisikö lapsen äiti oman lomailunsa ja antaisi lapsen olla kotonaan?

Ei kaikkeen tarvitse suostua jos ihan kohtuuttomalle tuntuu. Liika velvollisuudentunto on pahaksi, sekä itselle, että muille osallisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja kummallekin vanhemmalle pyritään järjestämään 1-2 pitkää viikonloppua ilman perhettä vuodessa. Tukiverkkojen muuttojen ja kuolemien vuoksi kahdenkeskeisen ajan järkkääminen on hieman haastavaa, mutta kerran vuodessa ollaan onnistuttu siinäkin. Kyllä aikuiset sitä lomaakin perhe-elämästä välillä kaipaa ja tekee lapsellekin ihan hyvää nähdä erilaisia tapoja.

Näimpä. Myöntäkää nyt muutkin, että tulisitte hulluiksi, jos teidän pitäisi olla 24/7 joka päivä joka vuosi joka tunti ja joka minuutti lapsenne kanssa. Saati joidenkin muiden ihmisten lapsen. Ja myöntäkää ny sekin, että kaikki kaipaa kahdenkeskistä aikaa vain puolisonsa kanssa. Ei täällä tartte mitään sädekehän omaavia superäitejä esittää.

Itseasiassa vietän vammaisen lapseni kanssa aikaa 24/7 koko kesäloman. En käy muuloinkaan missään ilman häntä, ellen käy hänen koulussa ollessaan. En ole tullut hulluksi. Minulla ei ole tosin puolisoa, koska häntä ei kiinnostanut vammaisen lapsen isyys. Terveen lapsen isyys kai olisi kiinnostanut, koska lapsi syntyi toivottuja. En pidä itseäni superäitinä. Tämä on vain elämää minulle. Ei elämässä saa aina kaikkea mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja kummallekin vanhemmalle pyritään järjestämään 1-2 pitkää viikonloppua ilman perhettä vuodessa. Tukiverkkojen muuttojen ja kuolemien vuoksi kahdenkeskeisen ajan järkkääminen on hieman haastavaa, mutta kerran vuodessa ollaan onnistuttu siinäkin. Kyllä aikuiset sitä lomaakin perhe-elämästä välillä kaipaa ja tekee lapsellekin ihan hyvää nähdä erilaisia tapoja.

Näimpä. Myöntäkää nyt muutkin, että tulisitte hulluiksi, jos teidän pitäisi olla 24/7 joka päivä joka vuosi joka tunti ja joka minuutti lapsenne kanssa. Saati joidenkin muiden ihmisten lapsen. Ja myöntäkää ny sekin, että kaikki kaipaa kahdenkeskistä aikaa vain puolisonsa kanssa. Ei täällä tartte mitään sädekehän omaavia superäitejä esittää.

Itseasiassa vietän vammaisen lapseni kanssa aikaa 24/7 koko kesäloman. En käy muuloinkaan missään ilman häntä, ellen käy hänen koulussa ollessaan. En ole tullut hulluksi. Minulla ei ole tosin puolisoa, koska häntä ei kiinnostanut vammaisen lapsen isyys. Terveen lapsen isyys kai olisi kiinnostanut, koska lapsi syntyi toivottuja. En pidä itseäni superäitinä. Tämä on vain elämää minulle. Ei elämässä saa aina kaikkea mitä haluaa.

Se on kai sinun oma lapsesi. Ottaisitko lapsesi isän muut lapset hoitoosi kesälomasi ajaksi. Jos et, niin miksi vastasit tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja kummallekin vanhemmalle pyritään järjestämään 1-2 pitkää viikonloppua ilman perhettä vuodessa. Tukiverkkojen muuttojen ja kuolemien vuoksi kahdenkeskeisen ajan järkkääminen on hieman haastavaa, mutta kerran vuodessa ollaan onnistuttu siinäkin. Kyllä aikuiset sitä lomaakin perhe-elämästä välillä kaipaa ja tekee lapsellekin ihan hyvää nähdä erilaisia tapoja.

Näimpä. Myöntäkää nyt muutkin, että tulisitte hulluiksi, jos teidän pitäisi olla 24/7 joka päivä joka vuosi joka tunti ja joka minuutti lapsenne kanssa. Saati joidenkin muiden ihmisten lapsen. Ja myöntäkää ny sekin, että kaikki kaipaa kahdenkeskistä aikaa vain puolisonsa kanssa. Ei täällä tartte mitään sädekehän omaavia superäitejä esittää.

Itseasiassa vietän vammaisen lapseni kanssa aikaa 24/7 koko kesäloman. En käy muuloinkaan missään ilman häntä, ellen käy hänen koulussa ollessaan. En ole tullut hulluksi. Minulla ei ole tosin puolisoa, koska häntä ei kiinnostanut vammaisen lapsen isyys. Terveen lapsen isyys kai olisi kiinnostanut, koska lapsi syntyi toivottuja. En pidä itseäni superäitinä. Tämä on vain elämää minulle. Ei elämässä saa aina kaikkea mitä haluaa.

Pyydän anteeksi sinulta tuota kommenttiani. Terveiden lapsien vanhemmilta sen sijaan en pyydä anteeksi tai ota sanojani takaisin.

Miehen lapsi miehen vastuu. Mene lomalle jos oot jo noin väsynyt. Itse en jaksaisi makaavaa miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja kummallekin vanhemmalle pyritään järjestämään 1-2 pitkää viikonloppua ilman perhettä vuodessa. Tukiverkkojen muuttojen ja kuolemien vuoksi kahdenkeskeisen ajan järkkääminen on hieman haastavaa, mutta kerran vuodessa ollaan onnistuttu siinäkin. Kyllä aikuiset sitä lomaakin perhe-elämästä välillä kaipaa ja tekee lapsellekin ihan hyvää nähdä erilaisia tapoja.

Näimpä. Myöntäkää nyt muutkin, että tulisitte hulluiksi, jos teidän pitäisi olla 24/7 joka päivä joka vuosi joka tunti ja joka minuutti lapsenne kanssa. Saati joidenkin muiden ihmisten lapsen. Ja myöntäkää ny sekin, että kaikki kaipaa kahdenkeskistä aikaa vain puolisonsa kanssa. Ei täällä tartte mitään sädekehän omaavia superäitejä esittää.

Itseasiassa vietän vammaisen lapseni kanssa aikaa 24/7 koko kesäloman. En käy muuloinkaan missään ilman häntä, ellen käy hänen koulussa ollessaan. En ole tullut hulluksi. Minulla ei ole tosin puolisoa, koska häntä ei kiinnostanut vammaisen lapsen isyys. Terveen lapsen isyys kai olisi kiinnostanut, koska lapsi syntyi toivottuja. En pidä itseäni superäitinä. Tämä on vain elämää minulle. Ei elämässä saa aina kaikkea mitä haluaa.

Pyydän anteeksi sinulta tuota kommenttiani. Terveiden lapsien vanhemmilta sen sijaan en pyydä anteeksi tai ota sanojani takaisin.

Eli hoitaisit mielelläsi aviopuolisosi ex-avioliiton vammaisia lapsia lomallasi, kun aviopuolisosi nukkuisi päivätä pääksytytyksen.

Näinhän se menee. Isäpuolen pitää ilolla jaksaa vaimonsa edellisen liiton lapsia 50 viikkoa vuodessa, mutta äitipuolen maailma romahtaa, kun miehen lapset ovat pariviikkoa heillä.

Minä hoidan lapseni ja mies saa hoitaa omansa. Yhteiset yhdessä. Autamme toisiamme. Mutta tähän oikomiseen en suostuisi. Miehelle ilmoittaisin, että ottaa lapsenlikkan jos tyttöä ei hoida ja vain nukkuu. Js ei osaa sanoa ei tytön äidille. Tosin teini voi olla omatoiminenkin ja viihtyä itsekseen. Pikkulasta ei voi jättää yksin

Oikeasti, lopettakaa jo se ydinperheeseen vertaaminen. Uusperhe ei ole mistään kohtaa sama asia. Uuslapset voivat olla rakkaita ja tärkeitä äiti/isäpuolellekin, mutta ei se ole silti sama asia. Ja etenkin, jos kyseessä on lapsi, joka käy harvakseltaan, kyllä se nimenomaan tuntuu vieraalta. Vielä jos siihen lisätään sairas mies, joka ei jaksa omaa lastaan hoitaa, no, oikeasti ydinperheelliset olkaa jo hiljaa.

Minulla on tytärpuoli, joka asuu meillä pääsääntöisesti. Tapaa äitiään lomilla, ja joskus viikonloppuina (äiti asuu aika kaukana). Häneen on muodostunut läheinen suhde, mutta en yhtään itke, kun lomilla vihdoin lähtee muutamaksi viikoksi pois. Enkä itke, kun omani pääsee kesäisin välillä mummolaan muutamaksi yöksi. Enkä usko, että yksikään ydinperheellinenkään kieltäytyy laittamasta lapsiaan välillä hoitoon, jos luotettavia hoitopaikkoja vaan löytyy. Se on vaan niin kiva hurskastella kuinka itse on niin hyvä ihminen, kun ei ole eronnut ja sääliä erolapsia, joilla oikeasti on kaikki ihan hyvin - vaikka heillä on normaalit, inhimilliset, toisinaan väsyneet vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja kummallekin vanhemmalle pyritään järjestämään 1-2 pitkää viikonloppua ilman perhettä vuodessa. Tukiverkkojen muuttojen ja kuolemien vuoksi kahdenkeskeisen ajan järkkääminen on hieman haastavaa, mutta kerran vuodessa ollaan onnistuttu siinäkin. Kyllä aikuiset sitä lomaakin perhe-elämästä välillä kaipaa ja tekee lapsellekin ihan hyvää nähdä erilaisia tapoja.

Näimpä. Myöntäkää nyt muutkin, että tulisitte hulluiksi, jos teidän pitäisi olla 24/7 joka päivä joka vuosi joka tunti ja joka minuutti lapsenne kanssa. Saati joidenkin muiden ihmisten lapsen. Ja myöntäkää ny sekin, että kaikki kaipaa kahdenkeskistä aikaa vain puolisonsa kanssa. Ei täällä tartte mitään sädekehän omaavia superäitejä esittää.

Näinpä. Kyllä on vitsit vähissä, kun on viimeiset kolme vuotta viettänyt 24/7 niiden uusperheen yhteisten lasten kanssa ja siihen päälle vielä etälapset joka toinen viikonloppu. Mutta jollain sitä sinnitellään, pienempien riemu isosisarusten saapumisesta ja lasten todella läheiset välit auttavat jaksamaan.

Turvaverkot rajoittuvat miehen vanhempiin, joita tuntuu kiinnostavan lähinnä vanhempien lasten hoitaminen. Ymmärränhän minä, että nuo pienet ovat aika työläitä, mutta silti tuntuu pahalta kun viimeisen vuoden sisään isommat on nimenomaisesti pyydetty yökylään ainakin neljä kertaa ja pienemmät vain kerran. Lisäksi ainakin kahtena kertana on nimenomaisesti ilmoitettu, että ohjelma isovanhempien luona on sellaista, että vain isommat saavat tulla ja pienemmät eivät sovi kuvioihin. Arvatkaas huvittaako pyytää apua? Suosiminen näkyy kyllä muussakin ja kauhulla odotan aikaa, jolloin nuo nuoremmat sen hoksaavat.

Vierailija kirjoitti:

POINTTI oli, että moni uusperheellinen on täysin vieraantunut siitä perusolettamuksesta, että kun lapsia tehdään, niin niiden kanssa myös pääsääntösesti OLLAAN JA ELETÄÄN 24/7 miinus töissäolot/päiväkodit/kouluajat. Se kaikki kahdenkeskinen/ oma aika mitä saatte kun lapset on heivattuna exälle on teille pelkkää luksusta, tai henkilökohtasta helvettiä, elämänasenteesta riippuen. Koska todella kaikki uusperheet ei ole samasta puusta veistettyjä, on monia jotka vapaaviikolla itkee itsensä uneen koska lapsi pitää "jakaa" exän kanssa.

.

Ööh... Täytyy näin uusperheellisenä sanoa, että "silakat ja vieraat alkaa haisemaan kolmantena päivänä". Omat lapset ei todellakaan ole sama kuin siipan lapset. Ehkä jollekin jalolle ihmiselle on, mutta suurimmalle osalle ei ole. Jos ajattelen itseäni, niin omat on aina tässä. Eivät käy edes yökylässä paitsi vanhempi joskus kavereillaan. Lapset on aina hoidettu täysin itse pl. hoitopäivät tai koulupäivät, kun ollaan töissä. Eikä tunnu yhtään rankalta. Mutta jos miehen lapsi olisi tullut tähän vaikka kuukaudeksi, niin olisin kokenut sen tosi raskaana. Minulle lapsi on vieras työmaa. En halua muitakaan sukulaislapsia tähän hoidettavaksi.

Eihän ap tässä ole itsekäs! Ymmärrän hyvin, ettei jaksa alkaa viihdyttää puolison lasta jos puoliso ei tee mitään. Miehen lapsihan se on ja hänellä pitäisi olla päävastuu. En ole koskaan ymmärtänyt tuota että lapsi menee etävanhemmalle muka vanhempaa tapaamaan, mutta on käytännössä jonkun muun vastuulla ja seurassa koko ajan..

Jos olisin ap niin häipyisin varmaan viikoksi johonkin ja viikon olisin lapsen kanssa.

Yhteisen ajan toive toki on turha, ei sellaista ole monella muullakaan.

Ps. Mulla on lapsi 24/7 koska isänsä päätti irtisanoutua normaalista elämästä eron jälkeen ja viettää aikansa juoppokavereidensa kanssa. Odotan kuin kuuta nousevaa että saadaan lapsen kanssa lomailla koko heinäkuu.

Olen ihan ydinperheellinen ja ymmärrän todella hyvin, miksi uusperhe ei ole sama asia. En itsekään haluaisi vaikkapa siskoni lapsia meille jatkuvasti, vaikka heistä välitänkin. Omat ovat aina omia, ja niiden kanssa on kaikki paljon luontevampaa. Ei ole vieraita aikuisia arvostelemassa kasvatusta esimerkiksi. Muutaman äitipuolen tilannetta olen seurannut, ja ihan kamalalta vaikuttaa se, että olet yhtä paljon  vastuussa kuin omista, mutta käytännössä kaikki säännöt jne voi lapsen omat vanhemmat koska tahansa kumota.

Ja etenkin jos perheessä on muutenkin hankalaa (sairastelu), ei todellakaan ole kohtuutonta toivoa lapsetonta viikkoa johonkin kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

POINTTI oli, että moni uusperheellinen on täysin vieraantunut siitä perusolettamuksesta, että kun lapsia tehdään, niin niiden kanssa myös pääsääntösesti OLLAAN JA ELETÄÄN 24/7 miinus töissäolot/päiväkodit/kouluajat. Se kaikki kahdenkeskinen/ oma aika mitä saatte kun lapset on heivattuna exälle on teille pelkkää luksusta, tai henkilökohtasta helvettiä, elämänasenteesta riippuen. Koska todella kaikki uusperheet ei ole samasta puusta veistettyjä, on monia jotka vapaaviikolla itkee itsensä uneen koska lapsi pitää "jakaa" exän kanssa.

.

Ööh... Täytyy näin uusperheellisenä sanoa, että "silakat ja vieraat alkaa haisemaan kolmantena päivänä". Omat lapset ei todellakaan ole sama kuin siipan lapset. Ehkä jollekin jalolle ihmiselle on, mutta suurimmalle osalle ei ole. Jos ajattelen itseäni, niin omat on aina tässä. Eivät käy edes yökylässä paitsi vanhempi joskus kavereillaan. Lapset on aina hoidettu täysin itse pl. hoitopäivät tai koulupäivät, kun ollaan töissä. Eikä tunnu yhtään rankalta. Mutta jos miehen lapsi olisi tullut tähän vaikka kuukaudeksi, niin olisin kokenut sen tosi raskaana. Minulle lapsi on vieras työmaa. En halua muitakaan sukulaislapsia tähän hoidettavaksi.

Ei tullut sitten mieleen että silloin uusperhe elämä ei varmaan sovi sinulle?

Oikeasti tosi surullista että oman elämänkumppanin lapsi nähdään itselle "vieraana työmaana". Se on selvä että tuollaisella mentaliteetilla omistettu ihminen ei ole sopiva uusperhekuvioihin.

Pakkoko sitä sitten on yhteen muuttaa jos puolison lapset on pelkkä rasite. Ainiin, on pakko edelleen koittaa leikkiä jotain ydinperhettä.... Lakaista miehen lapset vaan vittuun siitä jaloista...

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, lopettakaa jo se ydinperheeseen vertaaminen. Uusperhe ei ole mistään kohtaa sama asia. Uuslapset voivat olla rakkaita ja tärkeitä äiti/isäpuolellekin, mutta ei se ole silti sama asia. Ja etenkin, jos kyseessä on lapsi, joka käy harvakseltaan, kyllä se nimenomaan tuntuu vieraalta. Vielä jos siihen lisätään sairas mies, joka ei jaksa omaa lastaan hoitaa, no, oikeasti ydinperheelliset olkaa jo hiljaa.

Minulla on tytärpuoli, joka asuu meillä pääsääntöisesti. Tapaa äitiään lomilla, ja joskus viikonloppuina (äiti asuu aika kaukana). Häneen on muodostunut läheinen suhde, mutta en yhtään itke, kun lomilla vihdoin lähtee muutamaksi viikoksi pois. Enkä itke, kun omani pääsee kesäisin välillä mummolaan muutamaksi yöksi. Enkä usko, että yksikään ydinperheellinenkään kieltäytyy laittamasta lapsiaan välillä hoitoon, jos luotettavia hoitopaikkoja vaan löytyy. Se on vaan niin kiva hurskastella kuinka itse on niin hyvä ihminen, kun ei ole eronnut ja sääliä erolapsia, joilla oikeasti on kaikki ihan hyvin - vaikka heillä on normaalit, inhimilliset, toisinaan väsyneet vanhemmat. 

 

Mutta eihän äitipuoli saa väsyä, se on vain pyhien biomammojen oikeus.

Nyt kaikki lapsimäärää miettivät, harkitkaa vielä haluatteko viettää aikaa lasten kanssa vai kiinnostaako lapseton ajanvietto enemmän.

Ilmoitus lastensuojeluun jos mies ei kerran pysty huolehtimaan lapsesta ! Jos kerran nukkuu päivät niin miksi ajattelit että jaksaa sitten sun kanssa olla hereillä tai voisi paremmin?

Miksi mies ei saa väsyä vaimonsa entisen liiton lapsiin. Niitä pitää rakastaa, kuin omiaan ja maksaa niiden elatus päälle.

Kun uusperheeseen ryhdytään, täytyy vaan hyväksyä että ne toisen lapset tulee mukana. Tässä kohtaa ap:n pitäisi osoittaa syyttävällä sormella laiskaa ja saamatonta ukkoaan, ei lasta eikä lapsen äitiä.

Oisikohan tuo äijä lapsensa äidin ex juuri siksi ettei mitään viitsi tehdä? No, toisen roska on toisen aarre..