Rikkaat lapsiperheet

40. Mielenkiinnosta kysyn. Kuinka vanhoja olette ja miten olette maksaneet sen velattoman talon pääkaupunkiseudulla kun teillä on kolme lasta ja tulonne kuitenkin 150 000 vuodessa= 7.500 kkk käteen? Koska asiat toimivat tietyllä tavalla niin tulonnehan eivät tasaisetsi ole olleet noin korkeat, varsinkaan kun missään ammatissa ei kovin korkeisiin tuloihin ulotuta ekoina vuosina ja sijoituksiakin on satoja tuhansia. Ette kuitenkaan ole perineet mitään vaan ihan omalla palkkatyöllä maksaneet. Sinulla ollut myös aluksi opintolainaa. 

Ennenkuin alkaa kirjoittamaan tarinaa niin kannattaa miettiä tarkkaan mitä kirjoittaa. Kyseinen yhtälö ei ole mahdollinen mitenkään, edes lähimain. 

Olen elänyt  ihan ok keskiluokkaisilla palkkatuloilla ja kaksi setääni ovat miljonäärejä. Näin niinkuin omaksi vertailupohjaksi. Nyt olen köyhä. 

Hankimme/ saimme mieheni kanssa kaksi lasta kun talous oli hyvä ja tulevaisuus näytti turvatulta (molemmilla hyvä koulutus, hyvään aikaan hankittu omistusasunto, yksi asunto sijoitusasuntona). Sitten tuli sairauksia sairauksien perään, työt meni ja muutettiin toiseen maahan, kuolemaa ja sairautta lähipiirissä runsaasti, viimeisillä rahoilla uudelleen kouluttautumista, lisää sairautta, viimeisimmän asunnon myyminen tappiolla, yllätysraskaus (jonka tajusin stressin takia vasta todella myöhään) -> kolmas lapsi. Mies yrittää yrittäjänä tienata joitakin roposia, minä työskentelen minimipalkalla yksinkertaisessa työssä. Kaksi teini-ikäistä ja taapero, väsyneet ja stressaantuneet vanhemmat.

Minun kokemuksellani sanoisin, että hyvätuloisen/ rikkaan ja köyhän perheen suurin ero on stressin määrässä. Vuosia kestävä stressi ja epävarmuus syövät voimavaroja todella tehokkaasti. Vaikka olen perusluonteeltani optimisti enkä pelkää kovaakaan työntekoa, ja olen vieläpä ihan fiksukin, niin aika näköalattomaksi koen tilanteemme toisinaan. Eipä siinä jaksa olla aina kauhean hyvä vanhempi, ja sitten tuntee taas epäonnistuneensa. Yritä siinä olla se kallio ja tukipilari kasvaville nuorille.

Alkuvuosina kun näitä tragedioita tuli sitä aina jaksoi pienen murehtemisajan jälkeen puskea taas itsensä ja elämäänsä eteenpäin, nyt 10 vuoden jälkeen sitä on niin uupunut että jo pelkkä pyörän hajoaminen johtaa lähes totaaliseen lamaantumiseen.

Että sellainen perusturvallisuus ja siitä juontuvat positiivisuus, elämänusko ehkä jopa kepeys, sekä mahdollisuuksien näkeminen, ovat kyllä niitä asioita joita eniten kadehdin hyvätuloisilta. 

Meillä myös ihan tavallista arkea. Matkustellaan aika paljon ja meillä on kaksi mökkiä, siten se näkyy. Meillä myös tapana antaa omastamme lähipiirille, ei tosin suoranaisesti rahana. Matkoilta esimerkiksi tuodaan usein isoja juttuja tuliaisiksi sukulaisten yms. lapsille, viedään heitä kaikenmaailman puistoihin ja hyvätkin vaatteet annetaan heille kiertoon ilmaiseksi. 

Itse en ole rikas, mutta tunnen useita rikkaita perheitä. Siis oikeasti rikkaita tulot ja omaisuus kymmeniä miljoonia.

Lähes kaikkien perheiden lapset harrastavat ratsastusta ja tennistä.

Omia poneja ja hevosia on jo lapsilla.

Useampia asuntoja tyyliin kaupunkikoti ja maaseutukoti.ulkomailla aina ***** hotelli.

Pienituloinen miettii, että jos hänellä olisi muutama miljoona, niin miten sillä hankkisi sitä sun tätä.

Suurituloinen miettii, että kun minulla on muutaman miljoonan sijoitusomaisuus, niin en kajoa siihen kuin tiukanpaikan tullen. Toivottavasti voin jättää sen myös viisaasti kulutuksen suhtautuville lapsilleni perinnöksi. Voin hyvin ajaa tällä autolla vielä pari vuotta ja eiköhän asuntokin ole riittävän hyvä. Vene on turha, kun on ollut niin vähän käyttöä sille, eikun myyntiin, ja lapsille voisi järjestää kivan syysloman.

En ymmärrä suomalaisten intoa maksaa asuntolainaa pois niin nopeasti kuin mahdollista. Ennemmin ylimääräinen raha kannattaa sijoittaa jolloin tuotot nousevat yli lainakorkojen. Laina itsessään pienenee inflaation vuoksi. 

Terv. varakas ja asuntolainainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista. Korostamme järkevää rahankäyttöä ja ahkeruutta. Lapsilta vaaditaan vastuullisuutta, kouluun panostamista ja hyviä käytöstapoja.

Olemme köyhä lapsiperhe, ja vaadimme lapsilta aivan samaa. Jotenkin teidän elämä kuitenkin eroaa meistä. Olisi ollut kiva kuulla siitä. 

No me asumme isossa talossa yhdellä Helsingin parhaista alueista. Meillä on iso kesämökki tunnin matkan päässä. Ja tätä kirjoitan Englannissa, jonne tultiin kuukauden lomalle.

Vierailija kirjoitti:

40. Mielenkiinnosta kysyn. Kuinka vanhoja olette ja miten olette maksaneet sen velattoman talon pääkaupunkiseudulla kun teillä on kolme lasta ja tulonne kuitenkin 150 000 vuodessa= 7.500 kkk käteen? Koska asiat toimivat tietyllä tavalla niin tulonnehan eivät tasaisetsi ole olleet noin korkeat, varsinkaan kun missään ammatissa ei kovin korkeisiin tuloihin ulotuta ekoina vuosina ja sijoituksiakin on satoja tuhansia. Ette kuitenkaan ole perineet mitään vaan ihan omalla palkkatyöllä maksaneet. Sinulla ollut myös aluksi opintolainaa. 

Ennenkuin alkaa kirjoittamaan tarinaa niin kannattaa miettiä tarkkaan mitä kirjoittaa. Kyseinen yhtälö ei ole mahdollinen mitenkään, edes lähimain. 

Olemme päälle 50-vuotiaita. Miehen on ollut työelämässä jo 30 vuotta ja minäkin 25. Sen verran äskeisessä jutussani jätin kertomatta, että lapsistamme kaksi on jo lähtenyt kotoa opiskelemaan. Tämä on kuitenkin tapahtunut viimeisen parin vuoden aikana.

Kun menimme naimisiin 1990-luvun alussa, miehelläni oli jo ASP-lainalla ostettu kerrostalokaksio, josta oli vielä reilusti jäljellä. Muutamaa kuukautta myöhemmin otimme lisää lainaa, maksoimme 330000 mk välirahaa ja vaihdoimme rivarikolmioon. Kokonaan meidän ei tarvinnut kuitenkaan maksaa välirahaa lainalla. Minä olin ollut siinä vaiheessa kaksi vuotta työelämässä ja olin säästänyt palkkarahoista (bruttokuukausipalkkani oli siinä vaiheessa noin 8500 mk) 40000 mk ja mies omista palkkarahoistaan vähän enemmän.

Opintolainoja minulla oli valmistuessani yli 60000 mk, mutta säästin lainanmaksun ohessa sen verran, että saatoin maksaa koko lainan pois 3-4 vuotta sen jälkeen, kun olimme muuttaneet rivariin. Sen asuntolainankin maksoimme pois etuajassa, en enää muista tarkasti minä vuonna, mutta joka tapauksessa kun 2001 vaihdoimme rivarin tilavaan omakotitaloon, olimme jo ehtineet säästää useamman vuoden niin, että meillä oli reilu puoli miljoonaa markkaa säästössä ja lisäksi otimme toiset puoli miljoonaa markkaa lainaa. Laina-ajaksi sovimme 11 vuotta, mutta käytännössä maksoimme ylimääräisiä lyhennyksiä niin paljon, että laina oli maksettu takaisin vuonna 2006. Sen jälkeen olemme sitten nauttineet velattomasta elämästä.

Tässä matkan varrella sitten palkatkin ovat vähitellen nousseet. Pitkiä hoitovapaita emme ole pitäneet, vaan alle vuoden yhteensä, joten ne eivät ole pahemmin vaikuttaneet tuloihimme. Yksi talouteemme vaikuttanut asia on kyllä se, että meillä ei ole missään vaiheessa ollut autoa. Käytämme julkisia ja taksia silloin, kun julkisten käyttäminen on liian hankalaa.

Ylellistä, mukavaa. Mies on töiden vuoksi paljon poissa kotoa.

Pari hyvää tapahtui. Vahingossa sijoitin oikeaan paikkaan, ostin mm Elisan osakkeita 90 luvulla ja myin ne sitten yli 10 x hintaan.

Rahoilla ostin 2 sijoitusasuntoa, loput velaksi ja samalla lyhensin omaa kotia.

Nyt 3 asuntoa velattomana.

Mieheni teki paljon duunia, pyydettiin osakkaaksi ja sitten yhtiö myytiin.

Mies meni töihin kilpailukiellon jälkeen kilpailijalle ja saa ihan ok palkkaa.

Minulla on valtion virka ja hyvin olen osannut tehdä työni sellaiseksi ettei muut niistä liikaa ymmärrä. Äkkiä en tule kenkää saamaan.

Lapset eivät tajua paljonko omaisuutta on. Eikä kerrota. Peruselämää eletään.

Keskituloinen voisi miettiä sijoitusvarallisuuden kaartuttamista silloin kun asuntolainan määrä on kohtuullinen. Asuntolainaa voisi matalien korkojen aikana lyhentää hitaamminkin. Kun olisi ehkä aika vaihtaa kotia perheen tarpeiden kasvettua, niin voisi jopa muuttaa vuokralle ja sijoittaa asunnonmyynnistä saatavat rahat niin, että saisi rahalle korkeampaa tuottoa kuin asumalla itse varallisuutensa päällä. Vuokralle vai ei? Sijoitusasunnoksi vai ei? Osakesijoittajaksi? Kaikkea vähän?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä suomalaisten intoa maksaa asuntolainaa pois niin nopeasti kuin mahdollista. Ennemmin ylimääräinen raha kannattaa sijoittaa jolloin tuotot nousevat yli lainakorkojen. Laina itsessään pienenee inflaation vuoksi. 

Terv. varakas ja asuntolainainen

Tässä on kaksi puolta. On ihan totta, että omaisuuttaan pystyy kartuttamaan nopeammin, jos lainan maksamisen sijaan onnistuu sijoittamaan rahat hyvätuottoiseen kohteeseen. Mutta toisaalta lainan nopea poismaksu tuo elämään paljon pelivaraa. Kun lainoja ei ole ja asuu velattomassa asunnossa, ovat pakolliset menot pienet, jolloin pitkäaikainen sairaus tai työttömyys eivät vielä kaada taloutta.

Tällä hetkellä on myös vaikeaa löytää hyviä sijoituskohteita. Kaikki turvalliset kohteet tuottavat tosi huonosti (vuosituotto alle prosentin). Muihin kohteisiin taas liittyy aina riski pääoman menettämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Pienituloinen miettii, että jos hänellä olisi muutama miljoona, niin miten sillä hankkisi sitä sun tätä.

Suurituloinen miettii, että kun minulla on muutaman miljoonan sijoitusomaisuus, niin en kajoa siihen kuin tiukanpaikan tullen. Toivottavasti voin jättää sen myös viisaasti kulutuksen suhtautuville lapsilleni perinnöksi. Voin hyvin ajaa tällä autolla vielä pari vuotta ja eiköhän asuntokin ole riittävän hyvä. Vene on turha, kun on ollut niin vähän käyttöä sille, eikun myyntiin, ja lapsille voisi järjestää kivan syysloman.

Niin, koska sillä suurituloisella on ne perusasiat jo hankittuna. Kyllä minäkin haaveilen välillä siitä jos jostain ilmestyisi isompi summa kuinka hankkisin paremmat pyörät (nyt kaikki perheenjäsenet ajavat päivittäin työ ja kolulumatkansa ympärivuoden vanhoilla rotiskoilla, joita saa koko ajan olla vähän fiksaamassa ja kokoajan saa pelätä esim. milloin hammasratas on kulunut käyttökelvottomaksi), astianpesukone olisi myös ihana, uudet tyynyt ja peitot (nykyiset niin vanhat ja kulahtaneet etten uskalla edes ajatella niiden hygieenisyyttä), telkkarikin olisi kiva, vanhimmalle pojalle läppäri olisi todella tarpeen koulussa, auton myimme muutama vuosi sitten emmekä välttämättä tarvitse uutta, mutta olisi kiva vuokrata esim kesälomaksi sellainen ja tehdä autoretki jonnekin keskieurooppaan (kuten aikoinamme usein teimme), jne... Ja olisihan se ihanaa jos olisi oma asunto. Olemme asuneet nyt n. 5 vuotta vuokralla ja aika paljon epävarmuutta on tässä asumismuodossa. Ensimmäisestä asunnosta jouduimme muuttamaan kun omistaja halusikin muuttaa siihen itse takaisin, asumme nyt kunnan vuokratalossa ja puolivuotta sitten saimme kuulla, että asunto puretaan. Emme vielä tiedä mistäpäin saamme seuraavan asunnon. Lastenkoulumatkat jne menee taas uusiksi, pihaan ei tee enää mieli investoida jne...

Sitten kun perusasiat olisi ok, niin ihan mielelläni pohtisin kestäviä sijoituskohteita.

edellinen oli 42, se entinen keskituloinen nykyinen köyhä.

Miksi kaksi kesämökkiä? Eikö yhdessäkin jo riittävästi töitä..?

Nimim. Ihminen jolla ei yhtään omaa mökkiä..

14 400 € vuodessa sisältää sairauspäivärahan, asumistuen ja sosiaalietuuden.

Asumismenot vuodessa 10 080 €.

Elämiseen sisältäen ruoka, hygienia, matkakulut, vaatteet, vapaa-aika, lääkkeet jää 

4 320 € vuodeksi, eli noin 360 € kuukaudeksi. 

Älkää turhaan alentako itseänne ja pitäkö niin tavallisina, jotka pärjäätte (hyvät tulot, perinnöt yms). 

Rohkaisen jakamaan ja auttamaan muita. Kodittomia, köyhiä, naapureita. Leipokaa vaikka hyvää pullaa. Lahjoittakaa vaatteita. 

Näin me köyhätkin tehdään. <3 

Autetaan lähimmäisiä. Siitä vähästä mitä meillä monesti on. 

Me ollaan rikas/hyvin toimeentuleva lapsiperhe. Eletään aika keskiluokkaista elämää ja varallisuus ei juurikaan näy ulospäin ja lapset eivät tosiaankaan saa kaikkea haluamaansa, vaikka varaa olisikin. Lapsilla tällä hetkellä jo n. 50000€ sijoitussalkut, joista eivät vielä tiedä. Varallisuus näyttäytyy ehkä siinä, että kaupassa voi ostaa mitä haluaa ja reissussa aina viiden tähden hotelli. Muuten perusarkea.

Tienataan molemmat sen hyvätuloisten tulorajan yli, iso okt Espoossa, pihassa Audi ja VW. Kait me sitten jollain mittapuulla ollaan rikkaita, ainakin nyt hyvätuloisia. Lapset harrastavat juuri sitä mitä haluavat, niihin hankitaan tarpeelliset, hyvälaatuiset varusteet. Ulkomailla käydään 1-2 kertaa vuodessa lomalla, harrastusten puitteissa lapsilla tulee lisäksi 1-2 ulkomaan reissua vuodessa. Vaatteet on niitä, mitä lapset itse haluavat, tietyissä rajoissa tietenkin: jos kaapissa on jo 20 t-paitaa, en osta uutta vaan sen takia että siinä on kiva kuva. Mutta jos tarvitaan farkut ja Hollisterilta löytyy kivat, ne tilataan. Jokaisella on oma huone, jonka on saanut olla remppaamassa oman mielensä mukaiseksi, uudistusta tehdään maks 4 vuoden välein. Kavereita saa kutsua kylään ja ruokakaapin saa heidän kanssaan tyhjentää vaikka joka päivä, kunhan vaan ilmoittaa mulle mikä loppui niin osaan käydä sitä hakemassa sitten töistä tullessa. Mutta rajat on, velvollisuudet on ja rakkautta on lapsilla.

Mökitön kirjoitti:

Miksi kaksi kesämökkiä? Eikö yhdessäkin jo riittävästi töitä..?

Nimim. Ihminen jolla ei yhtään omaa mökkiä..

Mulla on useampikin tuttavaperhe jolla on kaksi mökkiä. Kun perheen sekä isän että äidin puolelta jää mökki perintönä. Suurten ikäluokkien ainoat lapset...

Moni teistä ei ole rikas vaan hyvätuloinen. Rikkaalla on kyllä miljoonia tilillä ja paljon muuta omaisuutta.