Lue keskustelun säännöt.
Rikkaat lapsiperheet
15.06.2016 |
Vastaiskuna aiemmalle kyselylle: rikkaat lapsiperheet, millaista on elämänne?
Kommentit (66)
He kerskailevat sillä, kun lähtevät etelään, vaikka ei olisi varaa tai sillä, että luottotiedot ovat kohta menossa, mutta sitä ennen voisi vielä tehdä jotain kivaa "ei väliä". Oletus on, että kaikki muutkin matkustavat lainarahalla.
Lapset ilmoitetaan harrastuksiin ja jätetään maksut maksamatta. Sitten vaihdetaan harrastusta, "kiva kokeilla onko harrastus mieleinen". Ennenkuin maksukysyttömyys selviää ja aletaan häätämään pois, lapsi on ehtinyt harrastaa jopa lähemmäs puoli vuotta "ilmaiseksi". Sitten onkin aika vaihtaa asuinpaikkaa, jotta kuvion voisi pyörittää uusien ihmisten avulla. Petoksiksi näitä voisi kutsua.
Röyhkeät kerskailevat ja ovat todellista WT.
Uusiin ihmisiin tutustutaan hyöty mielessä. Ovat valmiita tyhjentämään asuntosi lapsillesi heidän mielestään liian pieniksi jääneistä huonekaluista ja vaatteista. "Meillä löytyisi käyttöä noille vaatteille ja huonekaluille" Tai lapsen voi laittaa soittamaan ovikelloa juuri ruoka-aikaan. Uusi auto iskällä täytyy olla heti kun saa tarpeeksi lainaa, vaikka vanhaankin on lainaa vielä jäljellä. Kenen keskituloisenkaan edes kannattaa hankkia 40 000 € autoa, kun vanhakin on vielä toimiva peli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aika hiljaista tässä ketjussa....rikkaat lapsiperheet onko heitä??
Käytämme maksettua lastenhoitoapua viikottain. Siivoja käy. Lahjoitan kans lasten vaatteet tutuille tai kierrätyskeskukseen. Ja turvaistuimet jne. isommat. Polkupyörien hankintoja ei tarvitse miettiä, ostetaan kun tarvitaan. Kerran vuodessa 2 viikkoa etelässä.
Muuten samat yövalvomiset ja junaleikit. Vuoden äityislomat per lapsi.
Kerrostalossa asutaan, vuositulot yhteensä noin 230000 euroa. Ei varmaan kukaan usko ulospäin.
T. Mama ja Kolme lasta.
Varallisuutta muutama miljoona euroa ja vuositulot parisataatuhatta euroa vuodessa. Ihan tavallista elämää eletään ihan tavallisella asuntoalueella, tuskin meistä ulospäin mikään rikkaus näkyy. Yksi pidempi etelänloma vuodessa hyvässä hotellissa ja muutama kaupunkiloma, veneilyä ja mökkeilyä. Siinä varmaankin meidän arjen suurimmat erot tavalliseen lapsiperheeseen verrattuna. Ei ole mikään rikas olo, ollaan ennemminkin hyvin toimeentulevia.
En pidä meitä varsinaisesti rikkaina, mutta oikein hyvin toimeentulevana. Olemme kumpikin keskivertoa paljon varakkaammista perheistä, minkä vuoksi meillä ei ole ikinä ollut esim asunto- tai autolainoja ja omaisuutta on vähän enemmän kuin monella 40:lla. Minun viime vuoden vuositulot oli 129K€ ja miehen n. 80K€ eli yht.yli 200K€. Tänä vuonna paljon vähemmän, mutta ei se meidän arjessa näy mitenkään. Tavallista elämää eletään. Mitään suuria hyväntekijöitä ei olla, keräyksiin osallistutaan joskus ja tarjotaan kavereille, muttei mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni elää ns. herroiksi kulutusluotoilla, ei se ole mitään kateellisen panettelua vaan FAKTA.
Kukkaronherraksi tv-ohjelmassakin pari tapauksen kohdalla huomasi, kuinka "piikki oli auki", eikä YMMÄRRETTY ettei rahaa oikeasti ole. Velkaneuvoja melkein hermostui kun kysyi miksi perhe oli osantanut kalliin pelikoneen vaikkei rahaa ollut, mitä vastasi isä: "No mutta OLIHAN meillä silloin rahaa!"--> Olivat ottaneet PIKAVIPIN johonkin asiaan ja siitä oli "jäänyt yli", noilla sitten ostettiin pelikone.
Moni ei ymmärrä, ettei velkaraha ole "oikeaa rahaa" vaan velkaa. Nähdään vain se tilin saldo tai setelinippu ja se mitä kivaa rahalla saa, ei ymmärretä että raha pitää joskus maksaa takaisin. Jonkinlainen älykkyys noilta puuttuu, samoin kuin impulssikontrolli "pakko saada heti" --> miksei voi säästää ensin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee ihan hyvin. Raha-asioita mietitään tarkasti vaikka tulot ovat isot ja pankkitilin saldo nousee joka kuukausi mukavasti (4tonnilla kuukausi, sen verran keskimäärin jää normaalien menojen jälkeen). Tänä kesänä ollaan kotimaisemissa ja nautitaan vapaa-ajasta. Odotan kohta alkavaa miehen kesälomaa että saadaan tosiaan keskittyä vain omaan perheeseen muutaman viikon ajan. Varsinkin miehen toivon saavuttavan jonkun sortin stressittömän tilan jotta jaksaa taas vaativassa työssä. Ajattelin hankkia hänelle loman aluksi ajan kiropraktikolta kun on viime aikoina ollut niska- ja selkäkipuja
Yritän saada homman toimimaan näiden muutamien viikkojen aikana jotta kun koulut taas alkaa niin meillä on kaikki valmiina uuteen kauteen. Nautin siitä kun asiat on järjestyksessä, meillä on siistiä ja lapsilla kunnolliset vaatteet ja välineet. Tänä vuonna ei otettu mitään leirejä eikä kursseja jotta voidaan olla vaan. Se on tänä päivänä luksusta ettei tarvitse jatkuvasti olla menossa milloin minnekin. Ainakin meille. Meillä ei ole senttiäkään velkaa, ei edes luottokortilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Korostamme järkevää rahankäyttöä ja ahkeruutta. Lapsilta vaaditaan vastuullisuutta, kouluun panostamista ja hyviä käytöstapoja.
Olemme köyhä lapsiperhe, ja vaadimme lapsilta aivan samaa. Jotenkin teidän elämä kuitenkin eroaa meistä. Olisi ollut kiva kuulla siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh boring...
Mun mielestä kiinnostavaa. Suomessa kun tuloerot on maailmanluokassa todella pieniä. Rikkaatkin elää aika tavallista elämää, ainakin lapsiperheet.
Vierailija kirjoitti:
Varallisuutta muutama miljoona euroa ja vuositulot parisataatuhatta euroa vuodessa. Ihan tavallista elämää eletään ihan tavallisella asuntoalueella, tuskin meistä ulospäin mikään rikkaus näkyy. Yksi pidempi etelänloma vuodessa hyvässä hotellissa ja muutama kaupunkiloma, veneilyä ja mökkeilyä. Siinä varmaankin meidän arjen suurimmat erot tavalliseen lapsiperheeseen verrattuna. Ei ole mikään rikas olo, ollaan ennemminkin hyvin toimeentulevia.
Jos muutaman miljoonan varallisuudella ei ole rikas vaan hyvin toimeentuleva, niin milloin sitä sitten on rikas? Nyt vähän suhteellisuuden tajua. Ei rikkauden tarvitse olla osa identiteettiä tai jokin olotila, jolloin tuntuu "rikkaalta". Rikkaus on sitä, missä asemassa on muihin ihmisiin varallisuuden nähden globaalilla mittakaavalla. Rikkaus ei saa olla "tunne" vaan ihan tietoinen fakta siitä, mitä itsellä on. Ei ole ylimielistä sanoa olevansa rikas. Päinvastoin on hirveän vaarallista yhteiskunnan kannalta, jos rikas ei tiedosta olevansa rikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varallisuutta muutama miljoona euroa ja vuositulot parisataatuhatta euroa vuodessa. Ihan tavallista elämää eletään ihan tavallisella asuntoalueella, tuskin meistä ulospäin mikään rikkaus näkyy. Yksi pidempi etelänloma vuodessa hyvässä hotellissa ja muutama kaupunkiloma, veneilyä ja mökkeilyä. Siinä varmaankin meidän arjen suurimmat erot tavalliseen lapsiperheeseen verrattuna. Ei ole mikään rikas olo, ollaan ennemminkin hyvin toimeentulevia.
Jos muutaman miljoonan varallisuudella ei ole rikas vaan hyvin toimeentuleva, niin milloin sitä sitten on rikas? Nyt vähän suhteellisuuden tajua. Ei rikkauden tarvitse olla osa identiteettiä tai jokin olotila, jolloin tuntuu "rikkaalta". Rikkaus on sitä, missä asemassa on muihin ihmisiin varallisuuden nähden globaalilla mittakaavalla. Rikkaus ei saa olla "tunne" vaan ihan tietoinen fakta siitä, mitä itsellä on. Ei ole ylimielistä sanoa olevansa rikas. Päinvastoin on hirveän vaarallista yhteiskunnan kannalta, jos rikas ei tiedosta olevansa rikas.
Olen miettinyt tuota samaa, mutta en oikein miellä meitä kuitenkaan rikkaiksi. Vaikka rahat on omalla työllä ansaittu, on täällä pääkaupunkiseudulla monella jo ihan perityn asunnon arvo miljoona. Joten emme täällä erotu mitenkään rikkaina, ja rahat on kiinni osittain kiinteässä omaisuudessa ja osa on sijoitettu ja investoitu. Ihan samaa makaroonilaatikkoa täälläkin syödään. Toki rahaa riittää turhaankin kulutukseen, yritämme kuitenkin kuluttaa niin, että se hyödyttäisi ja työllistäisi mahdollisimman paljon muita eli käytämme aika paljon palveluita ja tuemme paikallista yritystoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole rikkaita. Progressiivinen verotus hoitaa tämän ongelman tehokkaasti.
Kyllä on, mutta ei paljon perus työssäkäyvissä. On perintöä ja osakkeilla voi myös rikastua. Palkkatyöllä ei niinkään, vaikka ihan hyvin sillä tulee toimeen.
Serkut on rikkaita ja kyllä se näkyy. Siis ihan miljonäärejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa jos on puoli miljoonaa käteistä niin on rikas. Ei tarvitse olla asuntoa omaisuutena. Yleisesti ottaen asunto omaisuuden mittarina on huono ellei asunto ole sitten ihan oma ilman velkaa ja siihen päälle on vielä tuo puoli miljoonaa niin on rikas. Hyvätuloisella ja rikkaalla on ero. Hyvätuloisella voi olla olla kallis asunto mutta siitä on vielä velkaa joka menee siitä palkasta ja sitä velkaa on vielä jäljellä eli se omaisuus rahaksi muutettuna onkin miinusmerkkistä.
Mun omaan elämään mahtuu näitä "miljonäärejä". On hyvät tulot, joillakin omaa yritystä, vanhemmilta peritty talo, kesämökki ja vene ja loppuviimeksi kaikki on menetetty kun on eletty ihan sellaista Suomen mittapuun mukaan "keskiluokkaista elämää". Ei niiden asuntojen, veneiden, mersujen ja kesämökkien ja sijoitusten summa sitten olekaan niin suuri että siitä selviää kun muuten elää velalla. Todella moni suomalainen on pantannut mm. talonsa useaan otteeseen, lainaa ja vippiä on toisen perään. En oikein osaa enää muuta kuin hymähdellä näille "talon perijä-miljonääreille". Niin ja suurimman osan perityt "miljoonalukaalit" eivät sitten olekaan miljoonalukaaleita kun omaisuutta aletaan realisoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole rikkaita. Progressiivinen verotus hoitaa tämän ongelman tehokkaasti.
Kyllä on, mutta ei paljon perus työssäkäyvissä. On perintöä ja osakkeilla voi myös rikastua. Palkkatyöllä ei niinkään, vaikka ihan hyvin sillä tulee toimeen.
Serkut on rikkaita ja kyllä se näkyy. Siis ihan miljonäärejä.
No well, well, jos nyt on tarkoitus puhua rikkaista lapsiperheistä Suomessa, niin aika vähissä ovat. Sitäpaitsi Suomessa ei ole edes perheverotusta, joka auttaisi perheitä, joissa vanhemmilla suuret tuloerot.
Muutenkin rikkaita on Suomessa kovin vähän, esim. verotietoja selaamalla saa helposti selville, että edes yli 200 000e palkkatuloon yltää harva.
Joku täällä ihmetteli että mikä on eri tavalla kun "rikkaan" perheessä puhutaan raha-asioista samalla tavalla kuin köyhän tai normaalituloisen.
Me olemme ihan oikeasti rikkaita. Olemme kummatkin miehen kanssa ihan tavallisista perheistä lähtöisin. Emme ole aina olleet rikkaita ja joskus useita, useita vuosia sitten täysin kuilun pohjalla. Olimme kuitenkin kummatkin kouluttautuneet ja päätimme yhtenä kauniina päivänä maksaa kaikki laskut pois, ainoat menot ruoka ja asuminen. Se onnistuu kun haluaa vaikka olisi lapsia. Kun ei vaan ole niin ei ole ja sen voi sanoa lapsille myös suoraan. Me emme osta uutta pleikkaria. piste. Ei vaikka muilla olisi. Ei lapsille tarvitse kertoa että se johtuu siitä ettei ole rahaa. Kun ei osteta niin ei osteta. Me satsasimme työelämään ja nousemaan omissa ammateissamme korkeammalle ja teimme hyvin epämukavia päätöksiä mm. asuinpaikkojen suhteen että palkka alkoi nousemaan. Viisi vuotta ja se oli siinä. Meillä oli yhtäkkiä runsaasti rahaa vuokran ja ruuan lisäksi ja kaikki kotiin ja lapsille ostettu tavara halvalla tai muuten vain harkiten hankittua PRIIMAA. Osta lapsille kunnon polkupyörä. älä mitään trendikamaa. Osta kerralla kunnon sohva ja jätä Ikea vierailematta. Ilman sohvaa voi olla niin kauan kunnes rahat löytyy tililtä.
Tämä on niin unohdettu Suomessa, omillaan eläminen. Lapsille kyllä kerrotaan että rahaa pitää käyttää kohtuullisesti mutta kuka kertoisi sen ettei sitä rahaa ole pakko käyttää? Sillä eletään mitä on. Velalla ei saa muuta aikaiseksi kuin lisää velkaa. Hetken tie on kevyt...
Suomessa on todella vähän ns. superrikkaita. Täällä hyväosaisuus korreloi kuitenkin melko hyvin ansiotulojen kanssa. Siitäkin huolimatta, että täällä on pienet tuloerot suhteellisesti. Hyväosaisuus on paljolti henkistä. Siihen vaikuttavat myös opitut tavat ja elämänvalinnat. Hyväosainen ihminen ei pilaa rahalla hyvinvointiaan. Huono-osainen voi ostaa kaikilla rahoilla tupakkaa, jos sitä annetaan enemmän.
Tähän voi myös sanoa että suomalaiset uskovat liikaa tilastoihin. Tilastot kun kertovat että suomalaiset ovat rikkaita niin se uskotaan vaikkei sitä edes näkisi missään. Tilastot antavat hyvin vääristyneen kuvan Suomen taloudesta tällä hetkellä. Suomalaiset ovat köyhiä, samoin Suomen valtio. Suomalaisille maksetaan liikaa palkkaa siihen nähden millaisia tuloksia saadaan aikaan mutta ne hyvät palkat menevät keinotekoisetsi nostettuihin asuntojen myyntihintoihin ja vuokriin sekä järkyttävän kalliiseen ruokaan. Suomalaiset ovat totuttaneet lapsensa sekä itsensä vaatimaan kalliita merkkituotteita itsestäänselvyytenä ja rahaa sekä varaa on niin kauan kun velkaa jostain saa. Töihin ei kannata mennä koska valtio kustantaa. Oikeasti hirvittää. Oikeasti ei löydy kapasiteettia ajatella kuinka moninkertaisesti ja mutkaisesti suomalaisten tilanne on kustu ja ihan siksi vain että meille on aina toitotettu että olemme älykkäämpiä, työteliäämpiä ja onnekkaampia kuin muut kansakunnat. Mahtitunteen voimissa on tehty sitten mitä vaan kun on voitu. hellurei.
Me emme varmaan ole varsinaisesti rikkaita, mutta koen meidät kuitenkin sellaisiksi, koska saatamme hankkia mitä huvittaa miettimättä, mitä se maksaa. Bruttotulomme ovat yhteensä vähän yli150000 euroa vuodessa, mutta kun ei ole velkaa, niin rahaa jää elämiseen ja säästöönkin ihan mukavasti. Meillä on velaton omakotitalo pääkaupunkiseudulla (joten asumiseen menee vain muutama satanen kuukaudessa) ja lisäksi tilillä ja sijoituksina noin 200000 euroa. Mutta kun joka kuukausi tulee seitsemän ja puoli tonnia käteen, ja siitä vain pieni osa menee pakollisiin menoihin, on rahankäytössä mukavasti väljyyttä.
Elämme kuitenkin hyvin keskiluokkaista elämää. Ainoa ero siihen on se, että ei tarvitse murehtia, miten rahat riittävät. Tosin ruokakaupassa ostamme sitä, mitä mieli tekee hintaa miettimättä. Siitä huolimatta ruokamenommekin tuntuvat olevan hyvin keskitasolla (ehkä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että emme juurikaan osta eineksiä, vaan teemme yleensä ruuan itse).
Matkustelemme pari kertaa vuodessa koko kolmilapsisen perheemme kanssa. Euroopan kohteiden (suurimmaksi osaksi kaupunkilomia) lisäksi olemme käyneet esim. Japanissa ja USAssa.
Kaikki lapset soittavat jotain. Ei ihan ilmainen harrastus, mutta toisaalta selvästi halvempi kuin esim. moni urheiluharrastus.
Me emme ole perineet mitään, vaan kaikki rahat on ihan palkkatyöllä ansaittua. Varsinkin minä olen lähtöisin taloudellisesti hyvin vaatimattomista oloista, mutta opintotuen ja -lainan avulla opiskelin itselleni hyvän ammatin.
Meidän lapset on opetettu sellaisiksi etteivät saa puhua rahasta tai luetella kellekään mitä mikäkin on maksanut, ja että brassaileminen on rumaa ja moukkamaista.