Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsuudessasi opetettu "hyvä" tapa osoittautuikin huonoksi?
12.06.2016 |
Minulle opetettiin säästäväisyyttä siinä muodossa, että aina otetaan halvinta. Vaatteiden, kenkien, kodintarvikkeiden tms. valinnassa tärkein oli halpa hinta. Niinpä olen aikuisenakin ostanut halpaa, koska mieleeni on iskostunut etteivät vaikka vaatteet tai kengät saa maksaa paljoa, ja nyt olen herännyt huomaamaan miten joudun koko ajan ostamaan uutta, koska halpa ei useimmitenkaan ole hyvälaatuista. Kengät hajoavat ja korjaus maksaisi enemmän kuin kenkien hinta uutena, vaatteet kulahtavat parin pesun jälkeen eikä niitä kehtaa enää käyttää. Taas tarvitsisin siistiä päällepantavaa. Minun pitää nyt opetella muuttamaan ostotapaani ja opetella ostamaan kalliimpaa ja laadukkaampaa. Säästäväisyys ei aina säästä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Kommentit (339)
Mitenhän sen muotoilisi lyhyesti ja ytimekkäästi... He pitivät hyvänä tapana vaatimattomuutta. Siis sellaista ettei saanut olla ylpeä mistään eikä saanut kuvitella itsestään mitään. Meitä lapsia ei tietenkään voinut kehua koskaan. Aikuisena olen miettinyt etteivät vanhempani pitäneet meitä lapsia edes ihmisinä. Tämän seurauksena itsetuntoni on edelleen todella huono. Menetin neitsyyteni todella nuorena etsiessäni hyväksyntää. Sosiaaliset taitoni ovat huonot, joten minulla ei juuri ole ystäviä. Menin naimisiin ensimmäisen miehen kanssa, jolle kelpasin. Olisin voinut paremminkin valita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kursailu. Kun katsoo suomalaisille tyypillistä tapaa vetkutella pöytään käymisen ja ruoan ottamisen kanssa, ei voi kuin ihmetellä, miten kyseinen teatteriesitys on syntynyt osaksi tapakulttuuriamme. Omituisinta on, että joillain seuduilla tapaan kuuluu olla kokonaan huomioimatta ensimmäistä kutsua pöytään, ei siis edes kiitetä vaan ollaan kuin ei oltaisi kuultu mitään. Siinä on taustalla varmasti ajatus vaatimattomuudesta, mutta ulospäin se näyttäytyy emännän/isännän vaivannäön väheksymisenä. Lapsena pidin kursailua itsestäänselvyytenä mutta nyt viittaan kintaalla koko perinteelle ja käyn pöytään ensimmäisenä, jos yhtään näyttää siltä, että homma on menossa vetkutteluksi.
Tyhjät tynnyrit eniten kolisee. (Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.)
Olin hyvä hiljaa olemisessa. Nykyään sellaista ei liiemmin suosita. Lapset nimenomaan opetetaan puhumaan ja ilmaisemaan näkemyksiään. Hyvä niin.
Olen käynyt ala-asteen 80-luvulla ja tältä osin oppi on kyllä muuttunut.
Jossain määrin arvostan itseäni siinä, et olen jyvä kuuntelemaan. Ei kaikkien tarvitsekaan olla suuna ja päänä joka paikassa. Tää on mulla ehkä geeneissä. Voi niitä, jotka entisaikoina oli ulospäin suuntautuneita. Nykyään mun lapsetkin osaa puhua selkeällä ja kuuluvalla äänellä aikuisille, vaik niillä mun geenejä onkin. Kyllä päiväkodin ja koulun kasvatuksella vaikutuksensa on
"Pienestä se on aloitettava"
"Työ tekijäänsä kiittää"
"Ahkeruus palkitaan"
Ja muut valheet. Nyt olen kolmikymppinen maisteri, joka tekee edelleen sitä pilipaliduunia, mitä tein ennen kouluun menoakin. Mulla oli sellainen lapsellinen käsitys, että kun olen ahkera jne. niin joku päivä mun esimies tulisi vetäisemään hihasta ja hakisi toimiston puolelle tekemään niitä duuneja joita varten olen käynyt koulut. Noh näin ei tapahtunut, vaan sinne tietenkin otetaan niitä jotka ovat jo pienestä lähtien tehneet niitä parempia töitä.
Meilläkin tuo leivän syönti, ja siis ruisleivän syönti oli tärkeää, hirmu saarnat ja ihmettelyt tuli jos jätti leipäpalan pois aamupalalla tai päivällisellä. On niiiiiin terveellistä ja tulee kuituja ja ja kakkakin on terveen kova.
Isällä todettiin keliakia tässä jokunen vuosi sitten ja ei se osaa elää vieläkään ilman leipää. On vaan pakko saada niitä ylikalliita keliakiapullaleipiä jokapäivä. Ja perunaa on oltava joka ikisellä ruualla tarjolla muuten jää nälkä. Ukilta opittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltteys. Meni monta vuotta aikuiästä ymmärtää, että mulla saa olla omia mielipiteitä eikä minun tarvitse tehdä kaikkea muita miellyyttääkseni, niinkuin on kasvatettu.
Että lapset on hiljaa eikä häiritse aikuisia. Small talk on aivan supervaikeaa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lautanen pitää syödä tyhjäksi. Olen toteuttanut ohjetta ja tulokset näkyvät...
Sama täällä. Lisäksi kaikessa - siis todellakin aivan kaikessa - tekemisessään ja olemisessaan piti ajatella ensisijaisesti sitä, mitä muut mahtavat ajatella.
Eikö se ole ihan itsestään selvä, sillä elämme aivan eri ajassa ja ympäristössä mitä esim. 30 vuotta sitten, samoin elintasomme on aivan toinen.
Ja on luonnollista, kun vanhempamme opastivat ja kasvattivat, miten meidän tulisi toimia siinä ajassa ja mistä ihmeestä olisivat voineet tietää, millaisessa maailmassa heidän lapsensa tulevat elämään.
Tuolla logiikalla myös ap. kasvattaa lapsensa väärin, sillä tuskin tiedät mitä maailma on 30 vuoden päästä, vaan yrität kasvattaa tässä ja nyt, kun huomisesta et tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että ei voi ottaa mitään vastaan keltään. Jos joku antaa lahjan niin pitää sanoa, että "Voi, enhän minä nyt tällaista voi ottaa vastaan!"
Tästä tavasta olen yrittänyt opetella pois koska olen itse aikuisena tajunnut kuinka töykeää käytöstä se on lahjan antajaa kohtaan. Jos joku minulle jotakin antaa niin kiitän kauniisti ja se siitä...
Tämäkin on kulttuuri ja aikasidonnainen.
Ja esim.Kiinassa esimerkkisi kuuluu hyviin käytöstapoihin ja lahjan vastaanottamisessa jankkailaan tovi, ja näin osoitetaan arvostusta ja kunnioitusta lahjanantajaa kohtaan. Näin oli myös ennen Suomessa. Vaatimattomuutta pidettiin hyveenä.
Ajat muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nykypäivänäkin soisi että ajateltaisiin vähän mitä muut ajattelevat, eli siis otettaisiin muut ihmiset huomioon. Ei se ole mikään huono tapa, eikä sitä todellakaan näytetä enää kotona opittavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että hampaiden pesu kaksi kertaa päivässä riittää. Nykyään saa aina hammaslääkärissä käydessä sapiskaa, kun en lankaa hampaita. Kauhea vaiva uuden rutiinin opettelussa, nyt oon (taas kerran) yrittänyt parantaa tapani.(
Meillä isä opetti, että hammastahna on myrkkyä ja se pitää huuhdella tarkasti pois. Ihme oli kun hammaslääkäri sitten myöhemmin neuvoi jättämään tahnan suuhun vaikuttamaan.
Minä en kyllä kykene jättämään hammastahnavaahtoa suuhuni, kaikkine hampaista poisharjattuine mömmöineen päivineen. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että aikuisten aikana lapset on hilaaja. Sitten parikymppisenä ihmeteltiin kuinkanssa sejase on niin töykeä kaikille eikä puhu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Että aikuisten aikana lapset on hilaaja. Sitten parikymppisenä ihmeteltiin kuinkanssa sejase on niin töykeä kaikille eikä puhu mitään.
Siis hiljaa
Vierailija kirjoitti:
Että autossa ei saa puhua..
Mitäh?
Vierailija kirjoitti:
Mietitään koko ajan että mitähän ne ihmisetkin ajattelevat.
Kylään ei saa mennä koska siellä on vain riesaksi.
Sama. Lisäksi piti olla aina samaa mieltä muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä on paljon. Seuraavassa luetteloa:
1) Kaikki on tehtävä itse. Palvelujen ostaminen on sulaa hulluutta.
2) Halpa on hyvä, halvempi parempi.
3) Aina pitää säästää pahan päivän varalle. Tilille pitää saada rahaa vähintään oman bruttovuosipalkan verran.
4) Kaikki matkailu, jolle ei ole välttämätöntä tarvetta, on humpuukia ja täysin turhaa.
5) Helsingissä ja muissa on isoissa kaupungeissa on todella vaarallista.
6) Pitää aina käyttäytyä niin, ettei "tule puheita kylillä".
7) Pitää muistaa oma asemansa eli se, ettei kuulu "herrapiireihin".
8) Kaikissa asioissa on lähtökohtaisesti parempia tekijöitä kuin mitä itse olen.
Ootpa saanut surkeet elämänohjeet. Ainoastaan säästämisestä olen eri mieltä ;)
Säästäminen on älykästä. Voi ostaa tuotteita tarjouksesta ;)
Sinkkumies
Se, että ei voi ottaa mitään vastaan keltään. Jos joku antaa lahjan niin pitää sanoa, että "Voi, enhän minä nyt tällaista voi ottaa vastaan!"
Tästä tavasta olen yrittänyt opetella pois koska olen itse aikuisena tajunnut kuinka töykeää käytöstä se on lahjan antajaa kohtaan. Jos joku minulle jotakin antaa niin kiitän kauniisti ja se siitä...