Kuinka feminismi on parantanut miesten asemaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä yksinkertaistan nyt kunnolla, mutta kokemukseni mukaan näin on:aina kun joku läheinen ihminen voi hyvin- mies tai nainen - siitä pääsevät osalliseksi muutkin.

Hyvinvoiva ihminen levittää ympärilleen hyvää oloa , iloa, onnea yms.

Sillä tavalla miehet pääsevät automaattisesti osalliseksi jos naiset( kin) voivat hyvin ja ovat itsenäisiä ja vapaita.

Itse asiassa äänioikeuden ulkopuolella olevan feminismiaatteen läpitunkemat naiset voivat psyykkisesti huonommin vuosi vuodelta. Ilman ideologiaa kun aihetta katsoo, niin feminismi monimutkaistaa naisten olemassaoloa, mikä käytännössä tarkoittaa olemassaolon epävarmuuden ja pahoinvoinnin kasvua.

Verrattuna mihin?

Minun ei tarvitse miettiä kuin omia vanhempiani ja isovanhempiani niin ero on selvä nykypäivän naisiin.

Heillä oli erittäin paljon vähemmän valinnanvaraa joka aiheutti ongelmia ja pahoinvointia. Toki se kaikki ei johtunut miesten ja naisten epätasa- arvosta mutta iso osa kuitenkin.

Mistä tiedät mikä osa naisten nykypäivän pahoinvoinnista johtuu nimenomaan feminismistä?

Tämä viesti paljastaa, ettet todella ole historiantutkija. Olet kehitellyt omaa ideologista fiktiota todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkin ketjua kun lukee, voi olla kiitollinen siitä, että Suomeen on suurin piirtein saatu tasa-arvo sukupuolten välillä. Olisi musertava ajatus, että minunkin asioistani päättäisivät henkilöt, joiden sivistys, älykkyys ja käytöstavat olisivat sitä luokkaa kuin ketjun äänekkäimpien feminismin ja tasa-arvon vastustajien.

Mitä yhteistä feminismillä ja tasa-arvolla mielestäsi on? Ei niin mitään.

Koska näköjään haluat esittää yksinkertaista, otan esille mahdollisimman konkreettisen esimerkin. Feministit, jotka aikanaan kannattivat naisten äänioikeutta, halusivat, että miesten LISÄKSI myös naisilla olisi äänioikeus. He eivät vaatineet naisten äänioikeuden ohella oikeuden poistamista miehiltä. Sama koskee muitakin naisten oikeuksia. Se, että naiset voivat käydä töissä ja hallita omaisuuttaan, ei poista vastaavia oikeuksia miehiltä. Voisitko antaa jonkin sellaisen esimerkin, jossa feministit ovat vaatineet jotain sellaista oikeutta, jota miehillä ei ole, tai jonkin oikeuden siirtämistä miehiltä naisille?

Naisten äänioikeutta ajoivat suffragetit, ja heillä taas ei ollut mitään tekemistä feminismin kanssa.

Valheellinen väittämä, joka elää siis sitkeässä.

Suomessa 1906 äänioikeuden sai muuten 660 000 naista, mutta niin sai 600 000 miestäkin.

Kaikki miehet saivat äänestää vasta maailmansotien jälkeen, koska sotilashenkilöillä ei ollut äänioikeutta sitä ennen.

Viimeisimpään kysymykseesi, Naisasialiitto Unioni lobbaa miehiä ja homomiehiä syrjivää lesboäitiyslaki-aloitetta tälläkin hetkellä, noin tuoreimpana esimerkkinä.

Se, että suffragetit eivät puhuneet itsestään feministeinä (käsitettä ei ollut tuolloin keksittykään), ei tarkoita, etteivätkö he sellaisia olisi olleet. On toki aina kyseenalaista kuvata menneen maailman ilmiöitä myöhemmin keksityillä käsitteillä, mutta tässä tapauksessa on kyllä perusteltua puhua suffrageteistä naisten oikeuksien ajajina eli feministeinä. Tiedän kyllä, mikä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja milloin se tuli voimaan. On makuasia, nähdäänkö naisten äänioikeus osana tätä vai erillisenä ilmiönä (ennen lakimuutostahan eivät säätyläisnaisetkaan saaneet äänestää eli siinä mielessä tämä oli tasa-arvokysymys). Mitä tulee äitiyslakiin, siinä kieltämättä on ongelmia tasa-arvon näkökulmasta, mutta mielestäni kyse ei ole miesten tietoisesta syrjimisestä vaan siitä biologisesta faktasta, etteivät miehet voi tulla raskaaksi ja synnyttää. Hedelmöityshoitoja, jotka mahdollistaisivat miehen tai miesparin lapsen saannin ei valitettavasti ole sijaissynnyttäjän käyttämistä lukuun ottamatta, ja tämä käytäntö on Suomessa puolestaan laiton (myös yksinäisille naisille, heteropareille ja naispareille). Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kohdunvuokrauksen ja muun sijaissynnyttämisen tulisi olla laillista, mutta tähän liittyvä keskustelu ei liity edellä mainittuun äitiyslakiin.

Pikku hiljaa palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Suomalaisessakin yhteiskunnassa on merkkejä, että kuvitelmat pahasta patriarkaatista ja miehistä inhottavana, alistavana tai vääränä sukupuolena alkavat haihtua ilmaan.

Esimerkiksi USA:ssa feminismi on tavallaan revitty rikki: ideologian kannatus oli huipussa v. 1992. Noista ajoista se on suunnilleen puolittunut. https://www.quora.com/What-triggered-the-decline-in-the-popularity-of-f…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkin ketjua kun lukee, voi olla kiitollinen siitä, että Suomeen on suurin piirtein saatu tasa-arvo sukupuolten välillä. Olisi musertava ajatus, että minunkin asioistani päättäisivät henkilöt, joiden sivistys, älykkyys ja käytöstavat olisivat sitä luokkaa kuin ketjun äänekkäimpien feminismin ja tasa-arvon vastustajien.

Mitä yhteistä feminismillä ja tasa-arvolla mielestäsi on? Ei niin mitään.

Koska näköjään haluat esittää yksinkertaista, otan esille mahdollisimman konkreettisen esimerkin. Feministit, jotka aikanaan kannattivat naisten äänioikeutta, halusivat, että miesten LISÄKSI myös naisilla olisi äänioikeus. He eivät vaatineet naisten äänioikeuden ohella oikeuden poistamista miehiltä. Sama koskee muitakin naisten oikeuksia. Se, että naiset voivat käydä töissä ja hallita omaisuuttaan, ei poista vastaavia oikeuksia miehiltä. Voisitko antaa jonkin sellaisen esimerkin, jossa feministit ovat vaatineet jotain sellaista oikeutta, jota miehillä ei ole, tai jonkin oikeuden siirtämistä miehiltä naisille?

Naisten äänioikeutta ajoivat suffragetit, ja heillä taas ei ollut mitään tekemistä feminismin kanssa.

Valheellinen väittämä, joka elää siis sitkeässä.

Suomessa 1906 äänioikeuden sai muuten 660 000 naista, mutta niin sai 600 000 miestäkin.

Kaikki miehet saivat äänestää vasta maailmansotien jälkeen, koska sotilashenkilöillä ei ollut äänioikeutta sitä ennen.

Viimeisimpään kysymykseesi, Naisasialiitto Unioni lobbaa miehiä ja homomiehiä syrjivää lesboäitiyslaki-aloitetta tälläkin hetkellä, noin tuoreimpana esimerkkinä.

Se, että suffragetit eivät puhuneet itsestään feministeinä (käsitettä ei ollut tuolloin keksittykään), ei tarkoita, etteivätkö he sellaisia olisi olleet. On toki aina kyseenalaista kuvata menneen maailman ilmiöitä myöhemmin keksityillä käsitteillä, mutta tässä tapauksessa on kyllä perusteltua puhua suffrageteistä naisten oikeuksien ajajina eli feministeinä. Tiedän kyllä, mikä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja milloin se tuli voimaan. On makuasia, nähdäänkö naisten äänioikeus osana tätä vai erillisenä ilmiönä (ennen lakimuutostahan eivät säätyläisnaisetkaan saaneet äänestää eli siinä mielessä tämä oli tasa-arvokysymys). Mitä tulee äitiyslakiin, siinä kieltämättä on ongelmia tasa-arvon näkökulmasta, mutta mielestäni kyse ei ole miesten tietoisesta syrjimisestä vaan siitä biologisesta faktasta, etteivät miehet voi tulla raskaaksi ja synnyttää. Hedelmöityshoitoja, jotka mahdollistaisivat miehen tai miesparin lapsen saannin ei valitettavasti ole sijaissynnyttäjän käyttämistä lukuun ottamatta, ja tämä käytäntö on Suomessa puolestaan laiton (myös yksinäisille naisille, heteropareille ja naispareille). Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kohdunvuokrauksen ja muun sijaissynnyttämisen tulisi olla laillista, mutta tähän liittyvä keskustelu ei liity edellä mainittuun äitiyslakiin.

Kategoriavirhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismin myötä sukupuolirooleja on alettu ajatella vapaammin, ja myös miehille on tästä etua. Aiemmin miesten ei sopinut tehdä "naisellisiksi" miellettyjä asioita, kuten työskennellä hoiva-alalla tai osallistua omien lasten hoitoon. Piti toteuttaa yksipuolista näkemystä siitä, mitä on olla mies, mikä oli varmasti raskasta niille miehille, jotka eivät tähän muottiin sovi. Samoin on varmasti miesten etu, että naiset elättävät itsensä ja muutenkin huolehtivat itse omista asioistaan. Ei ole ollut herkkua aikanaan miehille yksinään vastata vaimon ja ison lapsilauman toimeentulosta ja olla se, joka "edustaa perhettä ulospäin" eli hoitaa kaikki asioimiset pankissa, verotoimistossa jne.

Elät jossain oudossa kuplassa.

Voitko vähän tarkentaa? Oletko äskeinen "rusinat pullasta" -kommentoija? Heittelet irrallisia, solvaavia kommentteja selittämättä, mitä niillä tarkoitat, etkä perustele heittojasi mitenkään. Tähän ketjuun on kirjoitettu monia asiallisia, rakentavasti argumentoituja vastauksia ja oma ulosantisi on onttojen kielikuvien tasolla.

Teit oudon yleistyksen miehistä näkemällä patriarkaatin tragediana.

Missä se yleistys on? Vastaus on selvästi suunnattu vain yhdelle henkilölle, jonka sukupuoli ei edes ole tiedossa. Tragedia on myös aika vahva ilmaisu siihen nähden, millainen kommenttieni sävy on. Esittelin sangen maltillisen sävyyn muutamia kritiikin aiheita koskien "perinteisiä" sukupuolirooleja, tästä on aika pitkä matka "patriarkaatin tragediaan". Älä käytä sivistyssanoja, joiden merkitystä et ymmärrä.

Lue tekstisi uudelleen. Esittelit patriarkaatin negatiivisessa valossa.

Negatiivisessa valossa kyllä, mutta en "tragediana". En myöskään edelleen ymmärrä, mitä haet yleistyksellä. Minähän nimenomaan sanoin, että on erilaisia miehiä ja että kaikki eivät sovi ns. perinteiseen miehen rooliin. Se, että tällainen rooli on joskus ollut olemassa, on kai yleisesti tiedossa eikä mikään minun tekemäni yleistys. Jos patriarkaatti (en muuten mielelläni käytä tätä sanaa, siinä on väljähtänyt radikaalifeminismin vivahde ja kartan kaikkea radikalismia) olisi ollut kaikkien miesten etu eli jos kaikki miehet olisivat sitä kannattaneet, ei feminismi olisi koskaan voinut lyödä läpi.

Et taida olla historiantutkija.

En, mutta esittämäni asiat ovat linjassa virallisen historiankirjoituksen kanssa. Ei kai tarvitse olla historiantutkija voidakseen olla perehtynyt asioihin. Sekä ensimmäisen (1900-luvun alun) että toisen (1960-70-lukujen) aallon feministit saivat tukea monilta miehiltä. Miten esimerkiksi naisten äänioikeudesta olisi koskaan voitu päättää, elleivät nimenomaan miehet olisi siitä aikanaan päättäneet? Kertoisitko oman versiosi historiasta niin, että saisin vähän vertailupohjaa siihen, mistä näkökulmasta asioita tarkastelet?

Totta kyllä, että Suomessa naisten äänioikeuteen on uskottu kansainvälisesti ottaen voimakkaasti. Mutta totesit, että näin ollen miehet olisivat vastustaneet patriarkaattia. Tässä sekoitat miesten halun saada naisille äänioikeus miesten haluun luopua valta-asemastaan.

Nykyinen feminismi nimenomaan hyökkää hyvin abstraktia ja kiisteltyä miesten kulttuurista valtaa vastaan käyttäen kyseenalaisesti "naisen asemaa" analyyttisena yhteiskuntatieteellisenä kategoriana postulaattina. Tämä feminismi on hyvin eri - paljon kyseenalaisempi kaikista - kuin naisten äänioikeus- ja työelämäkysymysten ajaminen.

Jos haluat vetää keskustelun käsitteiden pyörittelyn tasolle, ole edes tarkkana niiden kanssa. Kirjoitin "jos patriarkaatti - - olisi ollut kaikkien miesten etu eli jos kaikki miehet olisivat sitä kannattaneet, ei feminismi olisi koskaan voinut lyödä läpi." En siis väittänyt, että miehet olisivat patriarkaattia nimenomaisesti vastustaneet. Kannattaminen, hyväksyminen ja vastustaminen ovat eri asioita, mutta tämän keskusteluketjun näkökulmasta on lopulta aika yhdentekevää, mitä em. sanavalinnoista käyttää. Olen itse pyrkinyt osaltani pitämään keskustelun mahdollisimman konkreettisella tasolla, koska aloituksen kysymys mielestäni ohjaa tähän suuntaan (konkreettisia esimerkkejä siitä, miten feminismi on ollut eduksi myös miehille) ja myös, koska en ole lopulta kauhean kiinnostunut käsitetason vääntämisestä. Tiedän kyllä, mihin nykyfeminismi tähtää (mainitsemasi miesten kulttuurisen valta-aseman murtaminen), ja sinänsä pidän tavoitteita hyvinä, mutta en itse suhtaudu asiaan niin intohimoisesti, että jaksaisin käydä keskusteluja aiheesta. Tällaisesta keskustelusta kiinnostuneita löytyy varmaan helpommin jostain naisasiajärjestöjen keskustelupalstoilta.

Olet melkoinen typerys, jos kannatat tuollaista antipatiaa miehiä ja maskuliinisuutta kohtaan. Kyseinen päämäärä ei edes ole enää realistinen, sillä feminismi on ajautunut melkoiseen marginaaliasemaan ihmisten mielissä.

Taas vedettiin mutkia suoriksi. Missä kohtaa sanoin, että minulla on antipatioita miehiä tai maskuliinisuutta kohtaan? Ei ole. Miesten kulttuurisen valta-aseman murtaminen ei tarkoita sen korvaamista naisten valta-asemalla. Kannatan tasa-arvoa, en kummankaan sukupuolen ylivaltaa. Totta kai radikaalifeministien joukossa on niitäkin, jotka haluavat naisten valta-asemaa, mutta tämä ei kuulu minulle enkä ole heidän tekemisistään vastuussa. Ymmärrän myös, että täydellisen tasa-arvon toteutuminen ei ole realistinen tavoite, mutta ei se tarkoita, että päämäärä tulisi tällöin kokonaan hylätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä yksinkertaistan nyt kunnolla, mutta kokemukseni mukaan näin on:aina kun joku läheinen ihminen voi hyvin- mies tai nainen - siitä pääsevät osalliseksi muutkin.

Hyvinvoiva ihminen levittää ympärilleen hyvää oloa , iloa, onnea yms.

Sillä tavalla miehet pääsevät automaattisesti osalliseksi jos naiset( kin) voivat hyvin ja ovat itsenäisiä ja vapaita.

Itse asiassa äänioikeuden ulkopuolella olevan feminismiaatteen läpitunkemat naiset voivat psyykkisesti huonommin vuosi vuodelta. Ilman ideologiaa kun aihetta katsoo, niin feminismi monimutkaistaa naisten olemassaoloa, mikä käytännössä tarkoittaa olemassaolon epävarmuuden ja pahoinvoinnin kasvua.

Verrattuna mihin?

Minun ei tarvitse miettiä kuin omia vanhempiani ja isovanhempiani niin ero on selvä nykypäivän naisiin.

Heillä oli erittäin paljon vähemmän valinnanvaraa joka aiheutti ongelmia ja pahoinvointia. Toki se kaikki ei johtunut miesten ja naisten epätasa- arvosta mutta iso osa kuitenkin.

Mistä tiedät mikä osa naisten nykypäivän pahoinvoinnista johtuu nimenomaan feminismistä?

Tämä viesti paljastaa, ettet todella ole historiantutkija. Olet kehitellyt omaa ideologista fiktiota todellisuudesta.

Yllä olevaa ei muuten ole kirjoittanut sama kommentoija, kuin jolle aiemmin totesit, ettei tämä taida olla historiantutkija. Esität aikamoisia vaatimuksia keskustelijoille. Tämä on Vauva-lehden nettifoorumi, ei historiantutkijoiden virallinen keskustelupalsta. Tuskin olet tutkija itsekään eli turhaan asetut muiden yläpuolelle tässä asiassa. Jos todella olisit tutkija, pitäisin aika säälittävänä sitä, että vänkäät täällä sen sijaan, että keskustelisit muiden ammattilaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismin myötä sukupuolirooleja on alettu ajatella vapaammin, ja myös miehille on tästä etua. Aiemmin miesten ei sopinut tehdä "naisellisiksi" miellettyjä asioita, kuten työskennellä hoiva-alalla tai osallistua omien lasten hoitoon. Piti toteuttaa yksipuolista näkemystä siitä, mitä on olla mies, mikä oli varmasti raskasta niille miehille, jotka eivät tähän muottiin sovi. Samoin on varmasti miesten etu, että naiset elättävät itsensä ja muutenkin huolehtivat itse omista asioistaan. Ei ole ollut herkkua aikanaan miehille yksinään vastata vaimon ja ison lapsilauman toimeentulosta ja olla se, joka "edustaa perhettä ulospäin" eli hoitaa kaikki asioimiset pankissa, verotoimistossa jne.

Elät jossain oudossa kuplassa.

Voitko vähän tarkentaa? Oletko äskeinen "rusinat pullasta" -kommentoija? Heittelet irrallisia, solvaavia kommentteja selittämättä, mitä niillä tarkoitat, etkä perustele heittojasi mitenkään. Tähän ketjuun on kirjoitettu monia asiallisia, rakentavasti argumentoituja vastauksia ja oma ulosantisi on onttojen kielikuvien tasolla.

Teit oudon yleistyksen miehistä näkemällä patriarkaatin tragediana.

Missä se yleistys on? Vastaus on selvästi suunnattu vain yhdelle henkilölle, jonka sukupuoli ei edes ole tiedossa. Tragedia on myös aika vahva ilmaisu siihen nähden, millainen kommenttieni sävy on. Esittelin sangen maltillisen sävyyn muutamia kritiikin aiheita koskien "perinteisiä" sukupuolirooleja, tästä on aika pitkä matka "patriarkaatin tragediaan". Älä käytä sivistyssanoja, joiden merkitystä et ymmärrä.

Lue tekstisi uudelleen. Esittelit patriarkaatin negatiivisessa valossa.

Negatiivisessa valossa kyllä, mutta en "tragediana". En myöskään edelleen ymmärrä, mitä haet yleistyksellä. Minähän nimenomaan sanoin, että on erilaisia miehiä ja että kaikki eivät sovi ns. perinteiseen miehen rooliin. Se, että tällainen rooli on joskus ollut olemassa, on kai yleisesti tiedossa eikä mikään minun tekemäni yleistys. Jos patriarkaatti (en muuten mielelläni käytä tätä sanaa, siinä on väljähtänyt radikaalifeminismin vivahde ja kartan kaikkea radikalismia) olisi ollut kaikkien miesten etu eli jos kaikki miehet olisivat sitä kannattaneet, ei feminismi olisi koskaan voinut lyödä läpi.

Et taida olla historiantutkija.

En, mutta esittämäni asiat ovat linjassa virallisen historiankirjoituksen kanssa. Ei kai tarvitse olla historiantutkija voidakseen olla perehtynyt asioihin. Sekä ensimmäisen (1900-luvun alun) että toisen (1960-70-lukujen) aallon feministit saivat tukea monilta miehiltä. Miten esimerkiksi naisten äänioikeudesta olisi koskaan voitu päättää, elleivät nimenomaan miehet olisi siitä aikanaan päättäneet? Kertoisitko oman versiosi historiasta niin, että saisin vähän vertailupohjaa siihen, mistä näkökulmasta asioita tarkastelet?

Totta kyllä, että Suomessa naisten äänioikeuteen on uskottu kansainvälisesti ottaen voimakkaasti. Mutta totesit, että näin ollen miehet olisivat vastustaneet patriarkaattia. Tässä sekoitat miesten halun saada naisille äänioikeus miesten haluun luopua valta-asemastaan.

Nykyinen feminismi nimenomaan hyökkää hyvin abstraktia ja kiisteltyä miesten kulttuurista valtaa vastaan käyttäen kyseenalaisesti "naisen asemaa" analyyttisena yhteiskuntatieteellisenä kategoriana postulaattina. Tämä feminismi on hyvin eri - paljon kyseenalaisempi kaikista - kuin naisten äänioikeus- ja työelämäkysymysten ajaminen.

Jos haluat vetää keskustelun käsitteiden pyörittelyn tasolle, ole edes tarkkana niiden kanssa. Kirjoitin "jos patriarkaatti - - olisi ollut kaikkien miesten etu eli jos kaikki miehet olisivat sitä kannattaneet, ei feminismi olisi koskaan voinut lyödä läpi." En siis väittänyt, että miehet olisivat patriarkaattia nimenomaisesti vastustaneet. Kannattaminen, hyväksyminen ja vastustaminen ovat eri asioita, mutta tämän keskusteluketjun näkökulmasta on lopulta aika yhdentekevää, mitä em. sanavalinnoista käyttää. Olen itse pyrkinyt osaltani pitämään keskustelun mahdollisimman konkreettisella tasolla, koska aloituksen kysymys mielestäni ohjaa tähän suuntaan (konkreettisia esimerkkejä siitä, miten feminismi on ollut eduksi myös miehille) ja myös, koska en ole lopulta kauhean kiinnostunut käsitetason vääntämisestä. Tiedän kyllä, mihin nykyfeminismi tähtää (mainitsemasi miesten kulttuurisen valta-aseman murtaminen), ja sinänsä pidän tavoitteita hyvinä, mutta en itse suhtaudu asiaan niin intohimoisesti, että jaksaisin käydä keskusteluja aiheesta. Tällaisesta keskustelusta kiinnostuneita löytyy varmaan helpommin jostain naisasiajärjestöjen keskustelupalstoilta.

Olet melkoinen typerys, jos kannatat tuollaista antipatiaa miehiä ja maskuliinisuutta kohtaan. Kyseinen päämäärä ei edes ole enää realistinen, sillä feminismi on ajautunut melkoiseen marginaaliasemaan ihmisten mielissä.

Taas vedettiin mutkia suoriksi. Missä kohtaa sanoin, että minulla on antipatioita miehiä tai maskuliinisuutta kohtaan? Ei ole. Miesten kulttuurisen valta-aseman murtaminen ei tarkoita sen korvaamista naisten valta-asemalla. Kannatan tasa-arvoa, en kummankaan sukupuolen ylivaltaa. Totta kai radikaalifeministien joukossa on niitäkin, jotka haluavat naisten valta-asemaa, mutta tämä ei kuulu minulle enkä ole heidän tekemisistään vastuussa. Ymmärrän myös, että täydellisen tasa-arvon toteutuminen ei ole realistinen tavoite, mutta ei se tarkoita, että päämäärä tulisi tällöin kokonaan hylätä.

"Miesten kulttuurisen valta-aseman murtaminen" - jota kannatit - on tänä päivänä aikamoista kuplassa elävien utopiapuuhastelua. Kannattaisi erottaa todellisuus omasta ideologiasta.

Vihaideologiat ovat vaarallisia muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma tarvitsisi nyt taas kunnon sovinismia tasapainottamaan feminismin tuomat tuhot. Miehet eivät ole feminismistä hyötyneet millään lailla, päinvastoin.

Feminismin alasajoon mennään jo, enää vain murto-osa länsimaisista naisista tunnustaa väriä. Suomi on viimeisiä vastarintapesäkkeitä, mutta täälläkään nuoret eivät enää niin välitä feminismistä.

Muistan vielä 90-luvulla kun nuoret tytötkin halusivat irtioton naisellisuudesta. Takaapäin ei silloin olisi läheskään aina tunnistanut vieraasta, onko kyse naisesta vai miehestä. Näin kävi kadullakin monesti.

Mitä ihmettä kirjoittelet? Suomihan on feminismin takapajula. Täällä feminismi ymmärretään virheellisesti vihamielisyydeksi miehiä kohtaan. Oikeassa feminismissä on kyse tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Jos kaipaat menneeseen, jostain konservatiivisesta itäisestä maasta voisi löytyä kai sinulle mieleinen kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Mies saa viettää laatuaikaa lastensa kanssa, kun nainen pääsee ravintolaan juhlimaan yksinään tai tyttöporukassa. Enää isät eivät jää vieraiksi lapsilleen.

Miehen ei tarvitse olla yksin vastuussa perheen elatuksesta, kun nainen voi jatkaa töissä avioitumisen jälkeen. 60-luvulla monessa paikassa oli valittavana joko irtisanoutua itse tai sitten työnantaja irtisanoi.

Pojilla ja tytöillä harrastukset ja ammatinvalinnat ovat monipuolisemmat kuin ennen. Ennen jalkapalloa harrastava tyttö tai tanssia harrastava poika oli pilkan kohteena, varsinkaan isät eivät sallineet pojille "akkamaisia" harrastuksia.

Naimisiin mennessä mieskin voi ottaa naisen nimen eikä naisen ole enää pakko ottaa miehen nimeä.

Nykyisessä "kunta isukkina"-systeemissä isät juuri jäävätkin vieraiksi lapsilleen, kun nainen voi lisääntyä ilman, että tarvitsee huolehtia toimeentulosta. Nykyään sen hoitaa joku ihan muu. Jopa yksinäisille naisille annetaan hedelmöityshoitoja. Tai termi on tietty itsellinen eikä yksinäinen koska kyseessä on sentään nainen. Ilmiö on lisääntynyt huimasti ihan viime vuosina.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1374455835211

Feminismin myötä myös työmarkkinat eriytyvät edelleen vaikka juuri feministit muuta väittävät (ero vaikuttaa siis biologiselta) ja naisten onnellisuus absoluuttisesti ja miehiin verrattuna senkun vähenee.

Ammatillinen eriytyminen sukupuolen mukaan jatkui vuonna 2013

Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan vuoden 2013 työllisistä 10,2 prosenttia sijoittui tasa-ammatteihin, joissa eri sukupuolta olevien osuus ammattiryhmissä toimivista on 40–60 prosenttia. Osuus oli 1,2 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin ja 1,8 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2011. 1)

The Paradox of Declining Female Happiness:

http://www.nber.org/papers/w14969

Olisi kyllä kiva kuulla, millainen on yhteiskunta, jossa feminismi on kielletty ja sovinistit (jossain aiemmin joku kaippasi sovisimia tilalle) päättäisivät kaikesta. No niin, kertokaa nyt ihanneyhteiskunnastanne ihan esimerkein, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismin myötä sukupuolirooleja on alettu ajatella vapaammin, ja myös miehille on tästä etua. Aiemmin miesten ei sopinut tehdä "naisellisiksi" miellettyjä asioita, kuten työskennellä hoiva-alalla tai osallistua omien lasten hoitoon. Piti toteuttaa yksipuolista näkemystä siitä, mitä on olla mies, mikä oli varmasti raskasta niille miehille, jotka eivät tähän muottiin sovi. Samoin on varmasti miesten etu, että naiset elättävät itsensä ja muutenkin huolehtivat itse omista asioistaan. Ei ole ollut herkkua aikanaan miehille yksinään vastata vaimon ja ison lapsilauman toimeentulosta ja olla se, joka "edustaa perhettä ulospäin" eli hoitaa kaikki asioimiset pankissa, verotoimistossa jne.

Elät jossain oudossa kuplassa.

Voitko vähän tarkentaa? Oletko äskeinen "rusinat pullasta" -kommentoija? Heittelet irrallisia, solvaavia kommentteja selittämättä, mitä niillä tarkoitat, etkä perustele heittojasi mitenkään. Tähän ketjuun on kirjoitettu monia asiallisia, rakentavasti argumentoituja vastauksia ja oma ulosantisi on onttojen kielikuvien tasolla.

Teit oudon yleistyksen miehistä näkemällä patriarkaatin tragediana.

Missä se yleistys on? Vastaus on selvästi suunnattu vain yhdelle henkilölle, jonka sukupuoli ei edes ole tiedossa. Tragedia on myös aika vahva ilmaisu siihen nähden, millainen kommenttieni sävy on. Esittelin sangen maltillisen sävyyn muutamia kritiikin aiheita koskien "perinteisiä" sukupuolirooleja, tästä on aika pitkä matka "patriarkaatin tragediaan". Älä käytä sivistyssanoja, joiden merkitystä et ymmärrä.

Lue tekstisi uudelleen. Esittelit patriarkaatin negatiivisessa valossa.

Negatiivisessa valossa kyllä, mutta en "tragediana". En myöskään edelleen ymmärrä, mitä haet yleistyksellä. Minähän nimenomaan sanoin, että on erilaisia miehiä ja että kaikki eivät sovi ns. perinteiseen miehen rooliin. Se, että tällainen rooli on joskus ollut olemassa, on kai yleisesti tiedossa eikä mikään minun tekemäni yleistys. Jos patriarkaatti (en muuten mielelläni käytä tätä sanaa, siinä on väljähtänyt radikaalifeminismin vivahde ja kartan kaikkea radikalismia) olisi ollut kaikkien miesten etu eli jos kaikki miehet olisivat sitä kannattaneet, ei feminismi olisi koskaan voinut lyödä läpi.

Et taida olla historiantutkija.

En, mutta esittämäni asiat ovat linjassa virallisen historiankirjoituksen kanssa. Ei kai tarvitse olla historiantutkija voidakseen olla perehtynyt asioihin. Sekä ensimmäisen (1900-luvun alun) että toisen (1960-70-lukujen) aallon feministit saivat tukea monilta miehiltä. Miten esimerkiksi naisten äänioikeudesta olisi koskaan voitu päättää, elleivät nimenomaan miehet olisi siitä aikanaan päättäneet? Kertoisitko oman versiosi historiasta niin, että saisin vähän vertailupohjaa siihen, mistä näkökulmasta asioita tarkastelet?

Totta kyllä, että Suomessa naisten äänioikeuteen on uskottu kansainvälisesti ottaen voimakkaasti. Mutta totesit, että näin ollen miehet olisivat vastustaneet patriarkaattia. Tässä sekoitat miesten halun saada naisille äänioikeus miesten haluun luopua valta-asemastaan.

Nykyinen feminismi nimenomaan hyökkää hyvin abstraktia ja kiisteltyä miesten kulttuurista valtaa vastaan käyttäen kyseenalaisesti "naisen asemaa" analyyttisena yhteiskuntatieteellisenä kategoriana postulaattina. Tämä feminismi on hyvin eri - paljon kyseenalaisempi kaikista - kuin naisten äänioikeus- ja työelämäkysymysten ajaminen.

Jos haluat vetää keskustelun käsitteiden pyörittelyn tasolle, ole edes tarkkana niiden kanssa. Kirjoitin "jos patriarkaatti - - olisi ollut kaikkien miesten etu eli jos kaikki miehet olisivat sitä kannattaneet, ei feminismi olisi koskaan voinut lyödä läpi." En siis väittänyt, että miehet olisivat patriarkaattia nimenomaisesti vastustaneet. Kannattaminen, hyväksyminen ja vastustaminen ovat eri asioita, mutta tämän keskusteluketjun näkökulmasta on lopulta aika yhdentekevää, mitä em. sanavalinnoista käyttää. Olen itse pyrkinyt osaltani pitämään keskustelun mahdollisimman konkreettisella tasolla, koska aloituksen kysymys mielestäni ohjaa tähän suuntaan (konkreettisia esimerkkejä siitä, miten feminismi on ollut eduksi myös miehille) ja myös, koska en ole lopulta kauhean kiinnostunut käsitetason vääntämisestä. Tiedän kyllä, mihin nykyfeminismi tähtää (mainitsemasi miesten kulttuurisen valta-aseman murtaminen), ja sinänsä pidän tavoitteita hyvinä, mutta en itse suhtaudu asiaan niin intohimoisesti, että jaksaisin käydä keskusteluja aiheesta. Tällaisesta keskustelusta kiinnostuneita löytyy varmaan helpommin jostain naisasiajärjestöjen keskustelupalstoilta.

Olet melkoinen typerys, jos kannatat tuollaista antipatiaa miehiä ja maskuliinisuutta kohtaan. Kyseinen päämäärä ei edes ole enää realistinen, sillä feminismi on ajautunut melkoiseen marginaaliasemaan ihmisten mielissä.

Taas vedettiin mutkia suoriksi. Missä kohtaa sanoin, että minulla on antipatioita miehiä tai maskuliinisuutta kohtaan? Ei ole. Miesten kulttuurisen valta-aseman murtaminen ei tarkoita sen korvaamista naisten valta-asemalla. Kannatan tasa-arvoa, en kummankaan sukupuolen ylivaltaa. Totta kai radikaalifeministien joukossa on niitäkin, jotka haluavat naisten valta-asemaa, mutta tämä ei kuulu minulle enkä ole heidän tekemisistään vastuussa. Ymmärrän myös, että täydellisen tasa-arvon toteutuminen ei ole realistinen tavoite, mutta ei se tarkoita, että päämäärä tulisi tällöin kokonaan hylätä.

"Miesten kulttuurisen valta-aseman murtaminen" - jota kannatit - on tänä päivänä aikamoista kuplassa elävien utopiapuuhastelua. Kannattaisi erottaa todellisuus omasta ideologiasta.

Minä nimenomaan kirjoitin, ettei minulla ole mielenkiintoa näiden asioiden pyörittelyyn, en siis elä missään kuplassa enkä pidä nykyfeminismien näkemyksiä sydämenasiana omalla kohdallani. Kirjoitin, että yleisellä tasolla kannatan nykyfeminismin tavoitteita mutta että asia ei omalla kohdallani herätä sellaisia intohimoja, että jaksaisin sen puolesta taisteluun käyttää aikaani. Mielestäni kaikki järjestöaktiivit elävät enemmän tai vähemmän "kuplassa" ja on selvää, ettei minkään järjestön ajama näkemys ihanneyhteiskunnasta tule sellaisenaan toteutumaan. Puolueilla ja järjestöillä on kuitenkin tärkeä tehtävä yhteiskunnassa herättää keskustelua, ja kun esitetään rohkeita ajatuksia, joskus provosoidaan ja provosoidutaan sekä sorrutaan ylilyönteihin puolin ja toisin. Tämä kuuluu mielestäni yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kaikki uudet ajatukset ovat olleet "radikaaleja", kun ne on ensimmäisen kerran esitetty.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat niin tyhmiä ja ailahtelevia :) Ensin moittivat naisia hysteerisiksi, lompakkoloisiksi ja miehistä hyötyjiksi, mutta sitten nainen ei myöskään saisi olla itsenäinen, paremminkoulutettu, työssämenestyvä, parempipalkkainen, yhteiskunnan päätöselimissä toimiva ja itsenäisesti ajatteleva ihminen. Nainen ei myöskään saa olla ruma tai päteä ja nalkuttaa, mutta ei myöskään pukeutua liian seksikkäästi tai olla pinnallinen. Yh-äidit ja synnyttäneet ovat turnoff, mutta naisen paikka on kotona ja lapsettomassa naisessa on jotain vikaa.

Projisointi on yksi defenssin muoto. Miehet ovat itse säälimättömän hormonihuurun ja päättämättömyyden pyörityksessä. Mies on läpi ikänsä kuin esipuberteetti-ikäinen tyttö, jonka mieli muuttuu alituiseen ja coping-taidot pettymysten ja tunteiden käsittelyyn ovat kuin taaperoikäisellä. Porukassa tyhmyys oikein tiivistyy ja miehistä tulee kirjaimellisesti laumaeläimiä, jotka toimivat primitiivisten vaistojen varassa, usein tehden irrationaalisia ja omahyväisiä ratkaisuja (naiset ovat usein kykeneväisempiä ottamaan eriäviä kantoja ja tuomaan omat yksilölliset mielipiteet esille). Samaan hengenvetoon miehet sitten aina kääntävät mielialavaihtelut ja epäloogisuuden naisten osaksi.

Nainen saa olla kaikkia noita em., mutta omilla ansioillaan päästä huipulle eikä kiintiöillä. Jos rahkeet eivät riitä niin ei syytetä siitä miehiä, jooko?

Naisen hormonikierto vasta kummallinen onkin. Teillä pitäsi olla joku näyttö otsassa, että onko nyt menossa pesu, linkous vai huuhtelu.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiva kuulla, millainen on yhteiskunta, jossa feminismi on kielletty ja sovinistit (jossain aiemmin joku kaippasi sovisimia tilalle) päättäisivät kaikesta. No niin, kertokaa nyt ihanneyhteiskunnastanne ihan esimerkein, kiitos.

Missä näin on sanottu?

Aloitukseen ei edelleenkään ole siis tullut yhtäkään todellista esimerkkiä aloituksen kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on keskustelusivusto, jossa aivan avoimesti, ylläpidon ja vauva-lehden tukemana, voi levittää feminististä sanomaa sekä ylläpitää ja levittää äitimyyttiä, joissa nainen äitiyden myötä nostetaan perhe-elämässä ja kasvatuksessa automaattisesti miehen yläpuolelle.

Äitimyyttiä ylläpitävän naisen elämässä jo sen ensimmäisen lapsen kantaminen vatsassa ja synnyttäminen antaa korkeakoulutason tiedot lapsen psykologiasta ja kasvatustieteestä. Vaikka olisi kasvanut itse ainoana lapsena ja peruskoulu olisi korkein suoritettu koulutustaso. Äitimyyttiä on viety tavoitteellisesti suomen sosiaalitoimeen ja oikeuslaitoksiin, joissa perheeseen (erot) liittyvät hakemusasiat käsitellään siitä lähtökohdasta, että mikä on se erityinen syy, että miehellä olisi oikeus muuhun kuin joka toiseen viikonloppuun lapsen kanssa.

Vaikka lapsen edun mukaisesti ja lainsäädäntöä noudattamassa pitäisi pohtia todellisista lähtökohdista sitä, kumpi vanhempi pystyy toimimaan lapselle lähivanhempana ja olisiko vuoroviikkovanhemmuus mahdollista (=lapsen etu).

Nykyään tässä feminismin, naistutkimuksen ja äitimyytin luvatussa maassa ja suojelukehdossa koko sosiaalitoimi (oppilaitoksineen, virastoineen) on suorastaan jo sairaalla tavalla aivopesty tähän "nainen-äiti = lapsen tärkein ihminen, riippumatta mistään" -oppiin, että oikeaa, puolueetonta perustutkimusta esim. sosiaalipuolelta ei enää tehdä, eikä sellaisia tutkimustuloksia ole saatavilla.

Tähän sossupuolen "tutkimuksiin" (naistutkimus mukaanlukien) liittyy vahvasti sellainen äärifeministinen perusolettama, että miehet ovat pahoja. Lähtökohtaisesti. Tutkimusten peruslähtökohdat ovat sellaisia esimerkiksi kuin "miehen väkivaltaisuus", tai "lapsen kehittyminen väkivaltaisessa perheessä" -ja sitten tutkimuksen otanta kattaa vain sellaisia perhjeitä, joissa mies on hakannut vaimoa.

Näistä kaikista uuttuu ilmoille vahva itsetunnon ja itsekritiikin puute, ja katkeruus miehiä kohtaan. Että kun jossain lukee, että joku mies oli väkivaltainen, niin se herättää heti uhon ja yhteishengen ja nostattaa vihan kaikkia mihiä kohtaan. Paitsi niitä nössejä, jotka itse kannattavat feminismiä tai peräti harrastavat naistutkimusta itse. Jos taas uutisoidaan väkivaltaisesta naisesta, niin tämä sama porukka ilmaisee vahvaa tuke sille naiselle... eihän siinä naisessa mitään vikaa ole, se oli vaan väsynyt ja olisi tarvinnut enemmän yhteiskunnan ja miesvätyksensä tukea.

Sinänsä jos tätä agressiivista feminismin muotoa ei olisi viety naistutkimuksen ja äitimyytin kautta sekä viranomaistoimintaan että tällaisille keskustelupalstoille, niin feminismin perusajatus tasapuolisuudesta saisi varmasti paljonkin nykymiehiltä kannatusta.

Mutta tällainen nykyisen kaltainen selkeä miesviha, jok ilmenee mm. miesten ylimalkaisena haukkumisena, tasapäistämisenä, yhden huonon yksilön ominaisuuksien liittämisenä miehen yleiseksi ominaisuudeksi, lapsien, perhe elämän ja kasvatuksen omimisena, erotilanteissa lasten käyttämisenä lyömäaseena (miehestä "tehdään viikonloppuisä") tulisi oikeasti saada loppumaan.

Juuri näin. Hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkin ketjua kun lukee, voi olla kiitollinen siitä, että Suomeen on suurin piirtein saatu tasa-arvo sukupuolten välillä. Olisi musertava ajatus, että minunkin asioistani päättäisivät henkilöt, joiden sivistys, älykkyys ja käytöstavat olisivat sitä luokkaa kuin ketjun äänekkäimpien feminismin ja tasa-arvon vastustajien.

Mitä yhteistä feminismillä ja tasa-arvolla mielestäsi on? Ei niin mitään.

Koska näköjään haluat esittää yksinkertaista, otan esille mahdollisimman konkreettisen esimerkin. Feministit, jotka aikanaan kannattivat naisten äänioikeutta, halusivat, että miesten LISÄKSI myös naisilla olisi äänioikeus. He eivät vaatineet naisten äänioikeuden ohella oikeuden poistamista miehiltä. Sama koskee muitakin naisten oikeuksia. Se, että naiset voivat käydä töissä ja hallita omaisuuttaan, ei poista vastaavia oikeuksia miehiltä. Voisitko antaa jonkin sellaisen esimerkin, jossa feministit ovat vaatineet jotain sellaista oikeutta, jota miehillä ei ole, tai jonkin oikeuden siirtämistä miehiltä naisille?

Naisten äänioikeutta ajoivat suffragetit, ja heillä taas ei ollut mitään tekemistä feminismin kanssa.

Valheellinen väittämä, joka elää siis sitkeässä.

Suomessa 1906 äänioikeuden sai muuten 660 000 naista, mutta niin sai 600 000 miestäkin.

Kaikki miehet saivat äänestää vasta maailmansotien jälkeen, koska sotilashenkilöillä ei ollut äänioikeutta sitä ennen.

Viimeisimpään kysymykseesi, Naisasialiitto Unioni lobbaa miehiä ja homomiehiä syrjivää lesboäitiyslaki-aloitetta tälläkin hetkellä, noin tuoreimpana esimerkkinä.

Se, että suffragetit eivät puhuneet itsestään feministeinä (käsitettä ei ollut tuolloin keksittykään), ei tarkoita, etteivätkö he sellaisia olisi olleet. On toki aina kyseenalaista kuvata menneen maailman ilmiöitä myöhemmin keksityillä käsitteillä, mutta tässä tapauksessa on kyllä perusteltua puhua suffrageteistä naisten oikeuksien ajajina eli feministeinä. Tiedän kyllä, mikä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja milloin se tuli voimaan. On makuasia, nähdäänkö naisten äänioikeus osana tätä vai erillisenä ilmiönä (ennen lakimuutostahan eivät säätyläisnaisetkaan saaneet äänestää eli siinä mielessä tämä oli tasa-arvokysymys). Mitä tulee äitiyslakiin, siinä kieltämättä on ongelmia tasa-arvon näkökulmasta, mutta mielestäni kyse ei ole miesten tietoisesta syrjimisestä vaan siitä biologisesta faktasta, etteivät miehet voi tulla raskaaksi ja synnyttää. Hedelmöityshoitoja, jotka mahdollistaisivat miehen tai miesparin lapsen saannin ei valitettavasti ole sijaissynnyttäjän käyttämistä lukuun ottamatta, ja tämä käytäntö on Suomessa puolestaan laiton (myös yksinäisille naisille, heteropareille ja naispareille). Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kohdunvuokrauksen ja muun sijaissynnyttämisen tulisi olla laillista, mutta tähän liittyvä keskustelu ei liity edellä mainittuun äitiyslakiin.

Vähän sama asia , kuin väittäisit Martin Luther Kingin olevan Rasmus-facebook-ryhmän esikuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiva kuulla, millainen on yhteiskunta, jossa feminismi on kielletty ja sovinistit (jossain aiemmin joku kaippasi sovisimia tilalle) päättäisivät kaikesta. No niin, kertokaa nyt ihanneyhteiskunnastanne ihan esimerkein, kiitos.

Missä näin on sanottu?

Aloitukseen ei edelleenkään ole siis tullut yhtäkään todellista esimerkkiä aloituksen kysymykseen.

En viitsi kahlata enää ketjua. Mutta mikä sinua estää, kerro nyt, millaisessa Suomessa haluaisit elää.

Vierailija kirjoitti:

Jo sana feminismi viittaa naisten edun ajamiseen. Feministit ajavat tasa-arvoa naisten vinkkelistä. Ei siitä ole kauan kun naisten ainut tehtävä oli olla kotiorja. Miksi feministien siis pitäisi ajaa miesten asioita? Mikä miehenä olemisessa on niin vaikeaa ja miten yhteiskunta syrjii teitä?

Feministien ei periaatteessa ole mikään pakko ajaa miesten asioita. Feminismi todella tarkoittaa vain naisten oikeuksien ajamista. Mutta miksi feministit sitten väittää että feminismi tarkoittaa "tasa-arvoa" kaikille?? Miesten syrjinnästä ei haluta kumminkaan puhua. Mutta silti feminismi tarkoittaa tasa-arvoa kaikille?

Miesten syrjinnästä on annettu jo useita esimerkkejä tässäkin keskustelussa. Isien syrjintä erotilanteissa tulee ensimmäisenä mieleen. Miehiä syrjivä asevelvollisuus. Tulosiirrot. Miehiä ei myöskään oteta tosissaan kotiväkivalta-tilanteissa, kun mies on uhrina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiva kuulla, millainen on yhteiskunta, jossa feminismi on kielletty ja sovinistit (jossain aiemmin joku kaippasi sovisimia tilalle) päättäisivät kaikesta. No niin, kertokaa nyt ihanneyhteiskunnastanne ihan esimerkein, kiitos.

Missä näin on sanottu?

Aloitukseen ei edelleenkään ole siis tullut yhtäkään todellista esimerkkiä aloituksen kysymykseen.

En viitsi kahlata enää ketjua. Mutta mikä sinua estää, kerro nyt, millaisessa Suomessa haluaisit elää.

Ole hyvä, ja perusta oma ketjusi aiheesta kiinnostuneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo sana feminismi viittaa naisten edun ajamiseen. Feministit ajavat tasa-arvoa naisten vinkkelistä. Ei siitä ole kauan kun naisten ainut tehtävä oli olla kotiorja. Miksi feministien siis pitäisi ajaa miesten asioita? Mikä miehenä olemisessa on niin vaikeaa ja miten yhteiskunta syrjii teitä?

Feministien ei periaatteessa ole mikään pakko ajaa miesten asioita. Feminismi todella tarkoittaa vain naisten oikeuksien ajamista. Mutta miksi feministit sitten väittää että feminismi tarkoittaa "tasa-arvoa" kaikille?? Miesten syrjinnästä ei haluta kumminkaan puhua. Mutta silti feminismi tarkoittaa tasa-arvoa kaikille?

Miesten syrjinnästä on annettu jo useita esimerkkejä tässäkin keskustelussa. Isien syrjintä erotilanteissa tulee ensimmäisenä mieleen. Miehiä syrjivä asevelvollisuus. Tulosiirrot. Miehiä ei myöskään oteta tosissaan kotiväkivalta-tilanteissa, kun mies on uhrina.

Ohis: se on aina jännä miten miehistä tulee aina niin kiihkeän omistautuvia isiä eron sattuessa. Sitä ennen ne lapset olivat naisen oma projekti johon mies suostui vain pakon edessä tai huijattiin isäksi... :D