On niin helppoa kun mies on matkoilla

Minulla on surkea asenne. Kun mies on kotona, minulla menee (ilmeisesti) huomattava määrä energiaa sen vahvtimiseen, mitä mies ei tee, tai mitä tekee jos jotain tekee.
On vaan niin helppoa elämä yksin lasten kanssa. Lapsia on useita, isoin alakoululainen. Ilman miestä lapset tsemppaavat itse, käyttäytyvät nätisti, kotona on rauhaisaa. En stressaa ruuasta, vaan syömme mitä mieli tekee. Lämmittelin illalla saunan, sain saunoa lasten kanssa rauhassa, laittaa hius -ja kasvonaamiot. Normaalina saunailtana tuskin ennätän löylyssä pyörähtää lasten tarpeilta, mies juo olutta terassilla ja minä olen kireä.
Ja lapset menevät niin hienosti nukkumaan, kun ei riitä aikuisia vahtimaan joka käännettä (ottavat vastuuta itse). Kun mies on pois, jää minulle vielä illalla todella harvinainen 1-2h aivan omaa aikaa.

Minua harmittaa tämä asennevammani. Mieheni on maailman paras mies, hyvä isä, itselleni aivan täydellinen paketti. Mistä tämä tunne tulee, että on niin ihanaa saada olla "yksin" kotona. Onko teillä samoja fiiliksiä?