Lue keskustelun säännöt.
On niin helppoa kun mies on matkoilla
11.06.2016 |
Minulla on surkea asenne. Kun mies on kotona, minulla menee (ilmeisesti) huomattava määrä energiaa sen vahvtimiseen, mitä mies ei tee, tai mitä tekee jos jotain tekee.
On vaan niin helppoa elämä yksin lasten kanssa. Lapsia on useita, isoin alakoululainen. Ilman miestä lapset tsemppaavat itse, käyttäytyvät nätisti, kotona on rauhaisaa. En stressaa ruuasta, vaan syömme mitä mieli tekee. Lämmittelin illalla saunan, sain saunoa lasten kanssa rauhassa, laittaa hius -ja kasvonaamiot. Normaalina saunailtana tuskin ennätän löylyssä pyörähtää lasten tarpeilta, mies juo olutta terassilla ja minä olen kireä.
Ja lapset menevät niin hienosti nukkumaan, kun ei riitä aikuisia vahtimaan joka käännettä (ottavat vastuuta itse). Kun mies on pois, jää minulle vielä illalla todella harvinainen 1-2h aivan omaa aikaa.
Minua harmittaa tämä asennevammani. Mieheni on maailman paras mies, hyvä isä, itselleni aivan täydellinen paketti. Mistä tämä tunne tulee, että on niin ihanaa saada olla "yksin" kotona. Onko teillä samoja fiiliksiä?
Kommentit (41)
Minua ärsyttää ihan suunnattomasti se miehen flegmaattisuus. Tekee hän jotkut ihan pakolliset perusjutut, mutta muuten ei mitään saa aikaiseksi. Onkin sitten jotenkin helpompi kun on yksin niin on yksi vähemmän sotkemassa ja aiheuttamassa ärsyynnystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on oikeastaan aika terapeuttinen ketju koska luulin että meillä mättää jokin pahasti kun on helpompaa kun mies on pois. Mutta ei kai tässä muusta ole kyse siitä että mun mies on tavallaan yksi hoidettava lisää:) Jättää tavarat mihin sattuu, tarvii sitten heti perään apua niiden löytämisessä, syö paljon ja usein (muuten on kiukkuinen), tarvii "vetoapua" nostaakseen pyllyn sohvalta ja ottaa ihan liikaa ruutuaikaa ellei huomauta jatkuvasti. Sit vielä lapset hakemassa huomiota kun miehen huomio menee sinne ruutuun tai oma huomio mieheen. Onhan siinä nyt aika paljon!
Eli vihaat miestäsi. Yllättävää, sangen yllättävä suomalaisnaisen käytöstä.
Ketju täynnä ämmiä, joiden elämän mies on mahdollistanut ja tässä on kiitos?
Olette varmaan todella ylpeitä itsestänne, eikö niin?
Se että on väliin helpompaa ilman miestä ei todellakaan tarkoita etteikö rakastaisi miestänsä tai että olisi epäkiitollinen. Ihan eri asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä taannutte itsekin lapsiksi isähahmon ollessa paikalla.
"Ilman miestä naiset tsemppaavat itse, käyttäytyvät nätisti, kotona on rauhaisaa. "
Yllättävän monet miehet ovat mustasukkaisia vaimon seurasta jopa silloin, kun on kyse yhteisistä lapsista.
Lapsiin käytetty aika on pois miehen saamasta jakamattomasta huomiosta.
Uskoisin, että tämä on suurin syy siihen, miksi lapset ovat tyytyväisempiä, kun vain äiti on kotona.
Huomiota tarvitsevat vain lapset ja äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu mutta itse ajattelen niin että mitä vähemmän ihmisiä on kämpässä niin sitä rauhallisempaa on.
Olisipa enemmän poissa mutta kun ei ole. Lapset on 12 ja 14v. Niin ollaan kaikki sitten omissa huoneissa ja nautitaan rauhasta.
Mutta kumma juttu että mies väittää ihan samaa minusta.
Jokainen meistä tarvitsee sitä rauhaa ja omaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli vihaat miestäsi. Yllättävää, sangen yllättävä suomalaisnaisen käytöstä.
Naurettava mielipide. Ihminen ei ole sosiaalinen joka hetki vaan oma tila on tärkeää. Mitä säkin tiedät parisuhteesra. Minun on kestänyt jo 21v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan typerältä, että sinulla on muka enemmän aikaa kun olet yksin lasten kanssa kuin jos mies on kotona.
No juuri näin. Siksi ajattelenkin, että kyse on asenteestani. Ja ehkä tietysti hiukan siitä, että lapset todella ovat rauhallisempia kanssani yksin.
Ap
No miehet nyt ylipäätään ovat taakka perheessä, koko ajan tiellä. Miehet on vähän kuin eteisen lattialla oleva roskapussi, jota kukaan ei jaksa kantaa pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena huokaisin helpotuksesta, jos isän auto ei ollut pihassa. Kotona uskalsi hengittää. Isä ei ollut kiukuttelemassa ja arvostelemassa äitiä, eikä maannut sohvalla katsomassa pornoa.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isä poissa -ilta. Ei riitelyä tai muuta mekastusta, lapset tekivät yhdessä mun kanssa niitä kotihommia, joita normaalisti tekisin yksin (en ole paljoa vielä lapsilta vaatinutkaan, kun ovat alle kouluikäisiä), ottavat itse vastuuta enemmän, kun huomaavat, ettei yhden aikuisen aika riitä kaikkiin nenänniistoihin sillä sekunnilla. Huolehtivat kehottamatta lelunsa, vaatteensa paikoilleen sillä aikaa kun täytin tiskikonetta. Ja itsekin huomaan olevani tyytyväisempi keskusteltuani dinosauruksista sen sijaan, että olisin yrittänyt saada turhaan keskustelua aikaan kännykkäänsä uponneen miehen kanssa. Ja nyt on sitten aikaa istahtaa rauhassa sohvalle hiljaisessa talossa. :)
Estääkö mies kotona ollessaan tuon kaiken vastuunoton? Vai missä vika? Tehkää kirjallinen sopimus, miten asiat on hoidettava ja jaettava miehen kanssa.
Älkää vaan luulko, että yh-elämä pitemmän päälle on ihanaa. Kokemuksesta voin sanoa, että varsinkin ns. totaaliyh:nä ei itselle jää yhtään aikaa iltaisin, päivin eikä lomalla. Jos on pari kolme päivää mies matkassa, voi tulla harha siitä, että asiat sujuvat yhtä kitkatta vuosia. Jo spontaani kioskille tai kauppaan lähtö vaatii järjestelyä tai usein on ihan mahdoton. Puhumattakaan kun murrosikäinen lähtee reppureissulle eikä ole ketään jakamassa ja auttamassa odotuksen ahdistuksesta, tai hakemassa nuorta kaduilta kotiin. Tai kun poliisi soittaa ja kertoo, että 14-vuotiaalta on löydetty alkoholia ja nuori pitäisi hakea kotia. Ja sitten vielä pahempia sattumuksia, esim. kun etsitte yksin jossain työnteon lomassa sopivaa oikeusavustajaa nuoren asioita ajamaan käräjille. Ja kaikki nämä asiat ovat ihan mahdollisia ja yllättävän yleisiä. Mutta silloin realisoituu se, että vaikka se toinen vanhempi tuntuu ajoittain surkimukselta, se on kuitenkin jakamassa aikaa ja huolta kanssanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akat ei osaa kouluttaa miestään, siinä vika. Sanokaa miehelle, mitä sen pitää tehdä ja se tekee sen. Jossei tee, niin alatte itkemään, niin johan alkaa tapahtumaan. Eikö näin? :D
Hienoja elämänvalintoja, naiset. Otetaan se tossukka maksamaan menot ja sitten inistään, kun se on flegmaattinen ja syö liikaa ja sitä pitäisi viihdyttää ja sille pitää tehdä to do -lista ja vahtia, että se sen suorittaa.
Kyllä kuulostaa ihanalta elämältä. Ja lapset mökeltää jaloissa. Kellään ei ole kivaa, paitsi silloin harvoin, kun jompikumpi vanhemmista nauttii yksinolosta työ- tai kylpylämatkalla.
En tajua, miksi te naiset ensinnäkin muokkaatte elämänne ja menonne miehen mukaan ja sitten vingutte, kun mies tottuu siihen ja odottaa automaattisesti passausta? Oisko peiliin katsomisen paikka? Vai onko niin, että teidänkin perheessä miehelle tehdään se hommalista, ja sitten kun se sitä suorittaa, kävellään perässä ja marmatetaan, että väärin tehty ja korjataan marttyyrimaisesti jälkiä?
No, ei tän pitäisi mun kankkua hangata, sinkku ja lapseton kun olen. Säälittää vaan miten typeriä naiset ovat. Mennään ansaan sinisilmin ja sitten sätkitään, kun ei ookaan niin kivaa ja se mies ei yllättäen spontaanisti muutu.
Ratkaisu: erotkaa. Mutta joo ei, milläs sitä sitten eletään ja ei juu raskisi "riuhtaista lapsia" sieltä ylihintaisesta omakotitalosta, jota ei omilla tuloilla mitenkään pysty ylläpitämään.
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä ämmiä, joiden elämän mies on mahdollistanut ja tässä on kiitos?
Olette varmaan todella ylpeitä itsestänne, eikö niin?
Kirjottelin tuonne ketjun alkuun ja samansuuntaisilla ajatuksilla kuin ap. Miten ihmeessä aina luullaan, että mies mahdollistaa naisen elämän? Käsittämätön ajatus. Olen korkeammin koulutettu kuin mies, vastuullisessa työssä, tienaan jonkin verran enemmän, kaikki menot jaetaan puoliksi, lainat on puoliksi. Jos tulisi ero, pärjäisin ilman miestäni. Eroa en kuitenkaan halua vaikka ap:n kanssa samoilla linjoilla olenkin. Miksi ihmeessä täällaa av:llä aina oletetaan, että mies on jonkinlainen elättäjä?
Kyllä. Mies on yksi huollettava lisää. Otin lapset ja lähdin. Nyt tyytyväinen tuleva yh. Mahtavaa! :) Freedoooom!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä ämmiä, joiden elämän mies on mahdollistanut ja tässä on kiitos?
Olette varmaan todella ylpeitä itsestänne, eikö niin?
Kirjottelin tuonne ketjun alkuun ja samansuuntaisilla ajatuksilla kuin ap. Miten ihmeessä aina luullaan, että mies mahdollistaa naisen elämän? Käsittämätön ajatus. Olen korkeammin koulutettu kuin mies, vastuullisessa työssä, tienaan jonkin verran enemmän, kaikki menot jaetaan puoliksi, lainat on puoliksi. Jos tulisi ero, pärjäisin ilman miestäni. Eroa en kuitenkaan halua vaikka ap:n kanssa samoilla linjoilla olenkin. Miksi ihmeessä täällaa av:llä aina oletetaan, että mies on jonkinlainen elättäjä?
Siksi, että se useimmiten on niin, että mies tienaa enemmän. Erityisesti parisuhteessa mies on lähes poikkeuksetta paremmin tienaava osapuoli, sillä pienituloiset miehet kelpaavat vain pienempituloisille naisille. Jos teillä on toisin, on se poikkeustapaus, jonka tiedät itsekin.
Ja sitäpaitsi, useimmiten Suomessa elintason varmistaa molempien tulot, siis sekä miehen, että naisen.
On eri asia haluta välillä omaa rauhaa, kuin haluta olla mieluummin ilman oman miehensä seuraa. Eihän ap:kaan halua täysin omaa rauhaa, vaan nauttii silti lastensa seurasta.
Vaikka minäkin haluan paljon omaa aikaa ja rauhaa, nautin silti mieheni seurasta, en kiristele hermoja vaan yhdessä on hauskaa ja rentoa.
Tämä tapahtuu varmaan kaikille ja on kaikista paras osoitus siitä, että ihminen ei ole yksiavioinen. Mielestäni paras tilanne olisikin se, että nainen ja mies seurustelisi ehkä sen pari-kolme vuotta, kunnes paras humala on kadonnut ja pistäisivät alulle lapsen tai kaksi ja lähtisivät sitten omille teilleen, lasten jäädessä naiselle.