Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että suhteessa kaikki on minun vastuulla - mitä tehdä?
10.06.2016 |
Hän on rakastuneen oloinen kun tavataan, mutta lapsilleen omistautunut äiti eli viettää heidän kanssa paljon aikaa (ovat jo isoja koululaisia), mikä on siis aivan jees. Asumme siis erillään, minulla myös kouluikäiset lapset.
Mutta. Minä, jolla kuitenkin tuntuu olevan vähemmän vapaa-aikaa, olen aina se, joka ehdottaa kaikkea mahdollista. Milloin nyt mitäkin. Joskus hän suostuu, joskus ei. Eikä yleensä ehdota uutta aikaa. Nyt tuntuu, etten halua sellaista suhdetta, jossa näkeminen ja yhteydenpito lähes aina minun vastuulla. Samoin kaikki muukin, olen useimmiten se joka menee kainaloon ja tekee aloitteet. En haluaisi tästä taas mainita, sillä aiheesta on juteltu joskus muinoin.
Onko teillä vinkkejä? Pitääkö minun antaa toisen olla? Itseäni se loukkaa, kun ehdotan jotain ja jos ei käy niin mitään vastaehdotuksia ei koskaan tule. Ihan kuin näkemiseni ei olisi hänelle yhtä tärkeää kuin minulle.
En oikein tiedä, kestänkö vaan tilanteen vai alanko hiljaisuuteen ja testaan miten kauan hän on valmis olemaan näkemättä tai ottamatta yhteyttä. Vai olenko vaan lapsellinen kun toivon sellaista aloitteellisuutta myös vastapuolelta? Rakastan kyllä häntä, enkä tahtoisi että suhde kaatuu tähän. Ja älkää käsittäkö väärin, hyväksyn ehdottomasti oman elämän, muut ihmiset ja harrasteet :). Haluaisin vaan joskus tuntea kuinka hän kaipaa minua ja haluaa nähdä ilman minun pyyntöä.
Kommentit (25)
En halua loukata ap. Mutta minusta vaikuttaa siltä, että olet läheisriippuvainen. Haluaisit että toinenkin olisi sinusta riippuvainen, mutta kun ei ole, niin se harmittaa sinua. Korostat koko ajan, kuinka olet niin tosissasi rakastunut ja haluaisit että toinenkin osoittaisi rakkautta, mutta eh halua hyväksyä että toisella on omat ajatuksensa ja tunteensa, joita sinä et voi määrätä.
Tämä tulkintani tosin varmaankin johtuu siitä, että jouduin heivaamaan elämästäni läheisriippuvaisen ystävättären, jolla meni useampi vuosi hyväksyä se, ettemme enää näe. Vieläkin ahdistaa koko tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla että hän ei ole varma suuntautumisestaan? Onko hänellä ollut aiempia pitkiä nais-suhteita?
Toinen asia, kuinka usein pyydät tapaamisia? Ehkä pyydät sen verran usein ettei hänelle ehdi tulla kunnolla ikävä sinua eikä siksi ehdottele tapaamisia.
En ole kyllä läheisriippuvainen :). Mutta olen seurallinen ja tykkään tehdä asioita muiden kanssa ja tavata ihmisiä. Olen huomattavasti seurankipeämpi ihminen kuin HÄN, joka siis vaatii minulta opettelua. Takanani on suhde oikeasti riippuvaiseen ja mustasukkaiseen naiseen, ja en kyllä halua olla missään määrin samanmoinen.
Ei ole pitkiä naissuhteita, kummallakaan. Minulla kuitenkin on muita naissuhteita.
Noh, olemme kyllä nähneet joka viikko, välillä monestikin. Minä ikävöin jo muutamassa päivässä, toki en sitä nyt erityisesti huutele :), mutta epäilen että hänellä ei tarvetta niin tiheään näkemiseen. En oikein tiedä. Olen ehkä vain epävarma, mutta en halua sitä hänelle näyttää...
ap
Miksi toisten täytyy miettiä näitä ja toisilla suhteet sujuu alusta lähtien hyvin?
Alue: Aihe vapaa
up