Lue keskustelun säännöt.
Olen sokerinarkomaani!
08.06.2016 |
Kun kielen pääni maistaa sokerin ja makean, koen valtavat hyvänolon aallot. Jotta saisin kokea nuo aallot kokonaan, täytyy minun toki myös saada se sokeri suuhuni, mässyttää ja nauttia siitä, ahmia ja niellä. Hyvä olo valtaa koko mieleni, joka ennen sokeriannosta oli tylsistynyt, surullinen, iloinen, levoton tai mitä tahansa. Mielialalla ei ole väliä, haluan sokeria koska vain.
Sokeri voi olla millaisessa muodossa tahansa. Leivoksina, karamelleina, suklaana, mehuna... Kunhan se on lisättyä!
Ei ole väliä syönkö terveellistä lisättyä sokeria sisältämätöntä ruokaa paljon vai vähän. Haluan sokeria joka tapauksessa, ja himo on valtava.
(Vanhat tai miksei nuoretkin pervot: jättäkää aloitukseni rauhaan!)
Mikä avuksi? Kuinka vierottautua? Olen onnistunut siinä pari kertaa, mutta vanhana narkkina palannut aina takaisin annokseni äärelle. Tälläkin hetkellä taistelen himoa vastaan banaanilla. Mutta kun haluan lisättyä sokeria! Auttakaa!
Kommentit (30)
Minä olen ollut jo puoli vuotta ilman karkkia ja pullaa. En tiedä onko tästä mitään erityistä hyötyä. En ole laihtunut mitenkään merkittävästi. Tosin en ole lihonutkaan, joka on tietysti hyvä asia. Tiedän älyttömän laihoja ihmisiä, jotka syövät joka päivä karkkia. Syön vain tavallista kotiruokaa ja olen lihava. Tasan ei käy onnenlahjat. Sokeririippuvuudesta pääsin eroon muutamassa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karsin pois myös leivät ja perunan ym, juureksia ja hyviä hiilihydraatteja (hitaita) hillitysti. Pelkkä herkuista luopuminen ei auttanut sokerinhimoon vaan himo jylläsi aina yhtä vahvana vaikka kuukausia olin ilman herkkuja. Simsalabim, nopeiden hiilareiden jättämisen jälkeen sokerinhimo katosi.
Hiilarit minimiin ja totaalilakko karkeista. Noilla pääsin itse koukusta irti. Mulla tosin oli jo fyysisiä ongelmia sokerin kanssa pahasti enkä halunnut opettaa lapsea samanlaiseksi. 7vuotta karkitta, mutta kun jonain päivinä syö esim leipää enempi, niin sokeriherkkujen kaipuu kumpuaa jostakin.
Kauan teillä on kestänyt ennenkuin hiilihydraattien himo on lakannut? Onko normaalia kokea fyysisiä "vieroitusoireita"? Oletteko ratkenneet vieroituksen jälkeen? :D myös minä painin tämän kanssa!
Jenkeissä on tunnistettu sokeririippuvuus jo kauan sitten ja se verrainnollistetaan siellä alkoholismiin.
Samoin siellä on myös sairaalamuotoisia parantoloita tästä kärsiville.
Itseni sain vierotettua makeasta ainoastaan täydellisellä kieltäytymisellä ja usean kuukauden hammasta puremalla, mutta tie sokerittomuuteen oli todella kivinen enkä edelleenkään uskalla edes ajatella makeisia, suklaata tai jotain muuta makeaa, vaan pyrin kääntämään ja pitämään ajatukseni niistä poissa, koska aiempiin lankeemuksiin riitti yksi ainoa pala suklaata.
Ainoa tie eroon on oma tahto ja peräänantamattomuus sekä muistaminen mitä alkoholistille tekee yksi kaljapullo, sen saman tekee yksi makeinen sokerihoolikolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mennyt varmaan kuin viikko-pari sen jälkeen, kun lakkasin huijaamasta itseäni syömällä leipää ja perunaa. Sitä ennen meni kuukausia ilman helpottumista.
3
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä on tunnistettu sokeririippuvuus jo kauan sitten ja se verrainnollistetaan siellä alkoholismiin.
Samoin siellä on myös sairaalamuotoisia parantoloita tästä kärsiville.
Itseni sain vierotettua makeasta ainoastaan täydellisellä kieltäytymisellä ja usean kuukauden hammasta puremalla, mutta tie sokerittomuuteen oli todella kivinen enkä edelleenkään uskalla edes ajatella makeisia, suklaata tai jotain muuta makeaa, vaan pyrin kääntämään ja pitämään ajatukseni niistä poissa, koska aiempiin lankeemuksiin riitti yksi ainoa pala suklaata.Ainoa tie eroon on oma tahto ja peräänantamattomuus sekä muistaminen mitä alkoholistille tekee yksi kaljapullo, sen saman tekee yksi makeinen sokerihoolikolle.
Tai sitten on vaan ruokavalio perseellään jos niin kova himo on sokeriin. Mun käsityksen mukaan suurin virhe on monilla se, että syödään "terveellistä perusruokaa" eli just sitä perunaa ja leipää sun muuta. Vaikka niitä ei miellä sokeriksi niin sitä nekin on.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te muut sokerittomat laihoja tai laihtuneet?
Sama. Ei jaksa kiinnostaa, olen luovuttanut myös... Kunhan tässä nyt jotenkin terveenä elelee niin ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Ei jaksa kiinnostaa, olen luovuttanut myös... Kunhan tässä nyt jotenkin terveenä elelee niin ihan sama.
No pitkällä tähtäimellä ei nimenomaan terveenä elele jos vetelee sokeria ja nopeita hiilareita kaksin käsin. Mm. kolesterolit nousee eikä verisuonet kyllä kiitä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te muut sokerittomat laihoja tai laihtuneet?
Olen. Mikään lihava en ole kyllä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset voi syödä hiilihydraatteja ilman herkkujen himoa. Minä en. Kai minulla on jokin taipumus riippuvuuksiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä on tunnistettu sokeririippuvuus jo kauan sitten ja se verrainnollistetaan siellä alkoholismiin.
Samoin siellä on myös sairaalamuotoisia parantoloita tästä kärsiville.
Itseni sain vierotettua makeasta ainoastaan täydellisellä kieltäytymisellä ja usean kuukauden hammasta puremalla, mutta tie sokerittomuuteen oli todella kivinen enkä edelleenkään uskalla edes ajatella makeisia, suklaata tai jotain muuta makeaa, vaan pyrin kääntämään ja pitämään ajatukseni niistä poissa, koska aiempiin lankeemuksiin riitti yksi ainoa pala suklaata.Ainoa tie eroon on oma tahto ja peräänantamattomuus sekä muistaminen mitä alkoholistille tekee yksi kaljapullo, sen saman tekee yksi makeinen sokerihoolikolle.
Tai sitten on vaan ruokavalio perseellään jos niin kova himo on sokeriin. Mun käsityksen mukaan suurin virhe on monilla se, että syödään "terveellistä perusruokaa" eli just sitä perunaa ja leipää sun muuta. Vaikka niitä ei miellä sokeriksi niin sitä nekin on.
3
Ruokavalion aiheuttama nk. "himo" on täysin eri asia kuin riippuvuus eli sokerihoolikko, toinen on riippuvuuteen luettava sairaus ja toinen seuraus, joka taas ei ole riippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä on tunnistettu sokeririippuvuus jo kauan sitten ja se verrainnollistetaan siellä alkoholismiin.
Samoin siellä on myös sairaalamuotoisia parantoloita tästä kärsiville.
Itseni sain vierotettua makeasta ainoastaan täydellisellä kieltäytymisellä ja usean kuukauden hammasta puremalla, mutta tie sokerittomuuteen oli todella kivinen enkä edelleenkään uskalla edes ajatella makeisia, suklaata tai jotain muuta makeaa, vaan pyrin kääntämään ja pitämään ajatukseni niistä poissa, koska aiempiin lankeemuksiin riitti yksi ainoa pala suklaata.Ainoa tie eroon on oma tahto ja peräänantamattomuus sekä muistaminen mitä alkoholistille tekee yksi kaljapullo, sen saman tekee yksi makeinen sokerihoolikolle.
Tai sitten on vaan ruokavalio perseellään jos niin kova himo on sokeriin. Mun käsityksen mukaan suurin virhe on monilla se, että syödään "terveellistä perusruokaa" eli just sitä perunaa ja leipää sun muuta. Vaikka niitä ei miellä sokeriksi niin sitä nekin on.
3
Ruokavalion aiheuttama nk. "himo" on täysin eri asia kuin riippuvuus eli sokerihoolikko, toinen on riippuvuuteen luettava sairaus ja toinen seuraus, joka taas ei ole riippuvuus.
Ömmm no mutta eikö ruokavalio olisi kuitenkin ihan hyvä keino kamppailla siitä oikeasta riippuvuudesta eroon? Mistä tämä "oikea riippuvuus syntyy", ilmeisesti aivan eri syistä kuin ruokavaliosta? Miten tätä oikeaa riippuvuutta tulisi mielestäsi hoitaa?
Maagisesti mä ainakin ruokavaliolla tuosta pääsin, ja sokerinsyöntini oli aivan holtitonta. Kaikki mahdolliset aivan oikean riippuvuuden oireet.
Aina kaikki pitää vetää ääripäihin. Ihme touhua. Senkun teet päätöksen, että tästä lähtien sokeriset herkut kuuluvat vain viikonloppuihin, eivät arkeen. Tsadaa, kohtuus kaikessa toimii mainiosti, ja silloin viikonloppuisin voi hyvin syödä vaikkapa raparperipiirakkaa, juoda limpparia ja syödä leffan kanssa karkkia. Ei tarvitse ahmia kolmea karkkipussia kuitenkaan eikä vastaavasti olla kymmentä vuotta ilman karkin karkkia, vaikka mieli tekisi.
Hiilarit alle 100 g päivä ja pelkäämättä pitää syödä hyvää rasvaa kuten oliiviöljy ja voi. Tietty kasviksista, luonnonjoghurtista, pähkinöistä ym. pitäisi tulla suurin osa hiilareista eikä leivästä. Ei himota sokeri.
Vierailija kirjoitti:
Toiset voi syödä hiilihydraatteja ilman herkkujen himoa. Minä en. Kai minulla on jokin taipumus riippuvuuksiin
Ihmisten sokerinsietokyvyssä on eroja, tämä saattaa liittyä asiaan. Kun syöt hiilaria, verensokeri heilahtaa ylös, ja kun sokerit tippuu niin iskee se hillitön himo.
Vierailija kirjoitti:
Aina kaikki pitää vetää ääripäihin. Ihme touhua. Senkun teet päätöksen, että tästä lähtien sokeriset herkut kuuluvat vain viikonloppuihin, eivät arkeen. Tsadaa, kohtuus kaikessa toimii mainiosti, ja silloin viikonloppuisin voi hyvin syödä vaikkapa raparperipiirakkaa, juoda limpparia ja syödä leffan kanssa karkkia. Ei tarvitse ahmia kolmea karkkipussia kuitenkaan eikä vastaavasti olla kymmentä vuotta ilman karkin karkkia, vaikka mieli tekisi.
Sillä joka tähän pystyy ei ainakaan ole mitään valtavaa addiktiota.
Kannattaa vaan testata mikä olisi itselle paras keino irti pääsyyn. Onko se sitten totaalikieltäytyminen, herkkupäivä, karppaus..
Sama vaiva. Olen jo luovuttanut. :(