Lue keskustelun säännöt.
Olen sokerinarkomaani!
08.06.2016 |
Kun kielen pääni maistaa sokerin ja makean, koen valtavat hyvänolon aallot. Jotta saisin kokea nuo aallot kokonaan, täytyy minun toki myös saada se sokeri suuhuni, mässyttää ja nauttia siitä, ahmia ja niellä. Hyvä olo valtaa koko mieleni, joka ennen sokeriannosta oli tylsistynyt, surullinen, iloinen, levoton tai mitä tahansa. Mielialalla ei ole väliä, haluan sokeria koska vain.
Sokeri voi olla millaisessa muodossa tahansa. Leivoksina, karamelleina, suklaana, mehuna... Kunhan se on lisättyä!
Ei ole väliä syönkö terveellistä lisättyä sokeria sisältämätöntä ruokaa paljon vai vähän. Haluan sokeria joka tapauksessa, ja himo on valtava.
(Vanhat tai miksei nuoretkin pervot: jättäkää aloitukseni rauhaan!)
Mikä avuksi? Kuinka vierottautua? Olen onnistunut siinä pari kertaa, mutta vanhana narkkina palannut aina takaisin annokseni äärelle. Tälläkin hetkellä taistelen himoa vastaan banaanilla. Mutta kun haluan lisättyä sokeria! Auttakaa!
Kommentit (30)
Oi, mäkin! Suklaa <3 Levy menee päivässä! Pienestäasti oon saanut herkutella, siitä ei tehty suurta numeroa tai ongelmaa. BMI on jotain 20-21 ja 2 reikää ollut hampaissa elämäni aikana. Miksi kieltää itseltään niin ihanaa asiaa, kuin onnea tuova ruoka <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä on tunnistettu sokeririippuvuus jo kauan sitten ja se verrainnollistetaan siellä alkoholismiin.
Samoin siellä on myös sairaalamuotoisia parantoloita tästä kärsiville.
Itseni sain vierotettua makeasta ainoastaan täydellisellä kieltäytymisellä ja usean kuukauden hammasta puremalla, mutta tie sokerittomuuteen oli todella kivinen enkä edelleenkään uskalla edes ajatella makeisia, suklaata tai jotain muuta makeaa, vaan pyrin kääntämään ja pitämään ajatukseni niistä poissa, koska aiempiin lankeemuksiin riitti yksi ainoa pala suklaata.Ainoa tie eroon on oma tahto ja peräänantamattomuus sekä muistaminen mitä alkoholistille tekee yksi kaljapullo, sen saman tekee yksi makeinen sokerihoolikolle.
Tai sitten on vaan ruokavalio perseellään jos niin kova himo on sokeriin. Mun käsityksen mukaan suurin virhe on monilla se, että syödään "terveellistä perusruokaa" eli just sitä perunaa ja leipää sun muuta. Vaikka niitä ei miellä sokeriksi niin sitä nekin on.
3
Ruokavalion aiheuttama nk. "himo" on täysin eri asia kuin riippuvuus eli sokerihoolikko, toinen on riippuvuuteen luettava sairaus ja toinen seuraus, joka taas ei ole riippuvuus.
Ömmm no mutta eikö ruokavalio olisi kuitenkin ihan hyvä keino kamppailla siitä oikeasta riippuvuudesta eroon? Mistä tämä "oikea riippuvuus syntyy", ilmeisesti aivan eri syistä kuin ruokavaliosta? Miten tätä oikeaa riippuvuutta tulisi mielestäsi hoitaa?
Maagisesti mä ainakin ruokavaliolla tuosta pääsin, ja sokerinsyöntini oli aivan holtitonta. Kaikki mahdolliset aivan oikean riippuvuuden oireet.
Mieti tuota esittämääsi niin, että ehdotat samaa ruokavalion vaihtamista alkoholistille alkoholismista toipuakseen, niin ehkä ymmärrät riippuvuuden ja seuraamuksen erot.
Ei tuosta eroon pääse niin kauan kun jokaiseen elintarvikkeeseen lisätään hirveät määrät sokeria ja kaupat myy sitä ilman mitään rajoituksia. Sama asia kuin narkkari kävelisi huumemarkettiin, jossa hänellä vieläpä riittäisi rahat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä on tunnistettu sokeririippuvuus jo kauan sitten ja se verrainnollistetaan siellä alkoholismiin.
Samoin siellä on myös sairaalamuotoisia parantoloita tästä kärsiville.
Itseni sain vierotettua makeasta ainoastaan täydellisellä kieltäytymisellä ja usean kuukauden hammasta puremalla, mutta tie sokerittomuuteen oli todella kivinen enkä edelleenkään uskalla edes ajatella makeisia, suklaata tai jotain muuta makeaa, vaan pyrin kääntämään ja pitämään ajatukseni niistä poissa, koska aiempiin lankeemuksiin riitti yksi ainoa pala suklaata.Ainoa tie eroon on oma tahto ja peräänantamattomuus sekä muistaminen mitä alkoholistille tekee yksi kaljapullo, sen saman tekee yksi makeinen sokerihoolikolle.
Tai sitten on vaan ruokavalio perseellään jos niin kova himo on sokeriin. Mun käsityksen mukaan suurin virhe on monilla se, että syödään "terveellistä perusruokaa" eli just sitä perunaa ja leipää sun muuta. Vaikka niitä ei miellä sokeriksi niin sitä nekin on.
3
Ruokavalion aiheuttama nk. "himo" on täysin eri asia kuin riippuvuus eli sokerihoolikko, toinen on riippuvuuteen luettava sairaus ja toinen seuraus, joka taas ei ole riippuvuus.
Ömmm no mutta eikö ruokavalio olisi kuitenkin ihan hyvä keino kamppailla siitä oikeasta riippuvuudesta eroon? Mistä tämä "oikea riippuvuus syntyy", ilmeisesti aivan eri syistä kuin ruokavaliosta? Miten tätä oikeaa riippuvuutta tulisi mielestäsi hoitaa?
Maagisesti mä ainakin ruokavaliolla tuosta pääsin, ja sokerinsyöntini oli aivan holtitonta. Kaikki mahdolliset aivan oikean riippuvuuden oireet.
Mieti tuota esittämääsi niin, että ehdotat samaa ruokavalion vaihtamista alkoholistille alkoholismista toipuakseen, niin ehkä ymmärrät riippuvuuden ja seuraamuksen erot.
Niin, mites jos elintarvikkeissa olisi yleisesti alkoholia lisättynä ja alkoholistille sanottaisiin, että älä juo varsinaisia alkoholijuomia mutta muuten voit kyllä alkoholia nauttia ihan niin kuin muutkin sitä nauttivat elintarvikkeissa. Eikös alkoholistillekin suositella totaalikieltäytymistä (ainakin pahoissa tapauksissa), joten en oikein ymmärrä vertaustasi. On vähän hassua verrata tuota ruokavalion vaihtamista alkoholismin yhteydessä, koska ruoassa ei ole alkoholia. Sokeria ruoassa sen sijaan on.
En saanut vastausta siihen, että mikä se hoito sitten olisi sokeririippuvuuteen. Psykoanalyysi?
Vierailija kirjoitti:
Aina kaikki pitää vetää ääripäihin. Ihme touhua. Senkun teet päätöksen, että tästä lähtien sokeriset herkut kuuluvat vain viikonloppuihin, eivät arkeen. Tsadaa, kohtuus kaikessa toimii mainiosti, ja silloin viikonloppuisin voi hyvin syödä vaikkapa raparperipiirakkaa, juoda limpparia ja syödä leffan kanssa karkkia. Ei tarvitse ahmia kolmea karkkipussia kuitenkaan eikä vastaavasti olla kymmentä vuotta ilman karkin karkkia, vaikka mieli tekisi.
Sun kannattaiskin vetää vaikka alkoholistien vieroitusta kun näin pätevät ohjeet olet keksinyt. Riippuvuus kuin riippuvuus, päätät vain että paheesi kuuluu vain viikonloppuun ja muistat kohtuuden. Miten tätä ei vielä ole tarjottu esim. alkoholismin hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, mäkin! Suklaa <3 Levy menee päivässä! Pienestäasti oon saanut herkutella, siitä ei tehty suurta numeroa tai ongelmaa. BMI on jotain 20-21 ja 2 reikää ollut hampaissa elämäni aikana. Miksi kieltää itseltään niin ihanaa asiaa, kuin onnea tuova ruoka <3
BMI ei kerro mitään sisuskalujesi tilasta tai rasvaprosentistasi.
Onneksi et ole steroidinarkomaani, sitten asiat olisivat todella huonolla mallilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, mäkin! Suklaa <3 Levy menee päivässä! Pienestäasti oon saanut herkutella, siitä ei tehty suurta numeroa tai ongelmaa. BMI on jotain 20-21 ja 2 reikää ollut hampaissa elämäni aikana. Miksi kieltää itseltään niin ihanaa asiaa, kuin onnea tuova ruoka <3
BMI ei kerro mitään sisuskalujesi tilasta tai rasvaprosentistasi.
Olen itse vähän enemmän tosissasi alkanut lähiaikoina miettiä terveyttäni. Syön ja juon todella paljon sokeria, olen normaalipainoinen eikä hampaissani ole koskaan ollut reikiä. Mulla on jotenkin outo suhtautuminen makeisiin herkkuihin, nimittäin jos olen päättänyt olla niitä vetämättä ja päädyn kuitenkin juomaan tai syömään vähän jotain sokerista, ajattelen että ihan sama ja lopetan koko lakon. Oikeastaan mun suhde ruokaan on kokonaisuudessaan omituinen, enkä lukuisista yrityksistä huolimatta ole pystynyt sitä lopullisesti korjaamaan.
Mutta nyt viime aikoina olen halunnut oman terveyteni vuoksi vähentää sokeria, se vain tuntuu kovin vaikealta. Uskon, että sokerinen ruokavalio pahentaa myös masennustani, mutta sitten taas sokereitta oleminen masentaa myös koska koen tylsistyväni ilman niitä. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta eroon pääse niin kauan kun jokaiseen elintarvikkeeseen lisätään hirveät määrät sokeria ja kaupat myy sitä ilman mitään rajoituksia. Sama asia kuin narkkari kävelisi huumemarkettiin, jossa hänellä vieläpä riittäisi rahat
Juu ihan kaikessa on sokeria... Oikein pistää vihaksi kun yrittää sitä vältellä. Esim. jotkut sosekeitot on aivan kaameita, todella makeita. Mutta myös sellaisiin tuotteisiin jotka ei varsinaisesti maistu sokerisilta, on sitä kuitenkin lisätty.
On muuten yllättävän helppo olla ilman herkkuja. Luulin, että minulla on hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa, mutta ei ole ollut. Aina on ollut jotain suolasta tarjolla ja olen vain sanonut makeille tarjottaville "Ei kiitos". Moni muukin on nykyään sokerittomalla ruokavaliolla.