Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häissämme tarjottiin vegaaniruokaa, saimme kuulla pahaa jälkeenpäin
Vietimme häitä nyt edellisenä lauantaina. Sekä mies että minä olemme vegaaneja, jolloin tietenkin lihan tai eläinperäisten ruokien tarjoaminen ei tuntunut meille luontevalta. Ajattelimme että ihmiset ottaisivat asian positiivisena kokemuksena.
Jo suunnitteluvaiheessa isälleni asia tuntui olevan ylitsepääsemätön ongelma, asiasta tuli riitaa vielä häitä edeltävällä viikolla. Häpesi kuulema valintaamme.
Nyt jäljestä olemme kuulleet negatiivisia asioita myös ystäviemme suusta (tosin niin että selän takana oli puhuttu).
Kuulema missään häissä ei ole ollut niin huonoja tarjoiluja kuin meidän häissämme. Hääpäivä on edelleen meille kaunis ja ihana, inhottavaa vaan tuollainen häiden mustaaminen muiden taholta.
Onko oikeasti niin tärkeää tarjota lihaa tai kalaa häissä, onko oikeasti niin vastenmielistä kerran kokeilla kahviin mantelijuomaa?
Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat olla avoimin mielin ja ymmärtää että häät olivat meidän näköisemme.
Miten te olisitte kokeneet asian sekä meidän että vieraiden kannalta?
Kommentit (6229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
Momma syö mitä annetaan tai ei syö mitään.
Tuollaisista ei tarvitse välittää.Ihan kuten häävieraatkin.
Ei. Mummeli on maksava asiakas, vieras ei maksa ruoasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkua, sieni-savutofupiirakkaa, riisipiirakoita hummuksen ja kirsikkatomaattien kera, keksejä, maissileipää ja hedelmiä ja marjoja
Ap
Ketju on seitsemän vuotta vanha. Joko liitto on hajonnut. Sikäli kun sitä on ollut olemassakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…
Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.
Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.
Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.
Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.
Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi.
Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg.
Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.
Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.
Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…
Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.
Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.
Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.
Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.
Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi.
Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg.
Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.
Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.
Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.
Et ole kasvissyöjä jos syöt kalaa. Onhan niitä ihmisiä jotka haluavat sanoa että ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä vaikka eivät oikeasti olisikaan. Joten jos ihminen harrastaa lihansyöntiorgioita niin silloin ei ole vegaani. He ovat wannabe-vegaaneja.
Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.
30 vuotta olen kasvissyöjä ollut enkä ole ennen tätä ketjua lihansyöntiorgioista kuullut joten kaikille tiedoksi, tämä on vain lihaanien panettelua. Kaikkea ei tarvitse uskoa mitä tällä palstalla sanotaan. Aikoinaan täällä joku velmulihaani trollasi vuohenjuustovegaanista ja jotkut ottivat hänet tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…
Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.
Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.
Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.
Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.
Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi.
Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg.
Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.
Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.
Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.
Et ole kasvissyöjä jos syöt kalaa. Onhan niitä ihmisiä jotka haluavat sanoa että ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä vaikka eivät oikeasti olisikaan. Joten jos ihminen harrastaa lihansyöntiorgioita niin silloin ei ole vegaani. He ovat wannabe-vegaaneja.
Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.
Minäkin olen kuullut näistä lihansyöntiorgioista ja jo äitini kertoi kuulleensa niistä 80-luvulla! Entiedä ovatko pienen piirin juttu, mutta edelleen niitä pidetään ja on pidetty jo ainakin yli 40 vuotta.
- vegaani
30 vuotta olen kasvissyöjä ollut enkä ole ennen tätä ketjua lihansyöntiorgioista kuullut joten kaikille tiedoksi, tämä on vain lihaanien panettelua. Kaikkea ei tarvitse uskoa mitä tällä palstalla sanotaan. Aikoinaan täällä joku velmulihaani trollasi vuohenjuustovegaanista ja jotkut ottivat hänet tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…
Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.
Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.
Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.
Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.
Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi.
Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg.
Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.
Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.
Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.
Et ole kasvissyöjä jos syöt kalaa. Onhan niitä ihmisiä jotka haluavat sanoa että ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä vaikka eivät oikeasti olisikaan. Joten jos ihminen harrastaa lihansyöntiorgioita niin silloin ei ole vegaani. He ovat wannabe-vegaaneja.
Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.
30 vuotta olen kasvissyöjä ollut enkä ole ennen tätä ketjua lihansyöntiorgioista kuullut joten kaikille tiedoksi, tämä on vain lihaanien panettelua. Kaikkea ei tarvitse uskoa mitä tällä palstalla sanotaan. Aikoinaan täällä joku velmulihaani trollasi vuohenjuustovegaanista ja jotkut ottivat hänet tosissaan.
Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.
Minäkin olen kuullut näistä lihansyöntiorgioista ja jo äitini kertoi kuulleensa niistä 80-luvulla! Entiedä ovatko pienen piirin juttu, mutta edelleen niitä pidetään ja on pidetty jo ainakin yli 40 vuotta.
- vegaani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vegaani ruuasta tulee aikuisella kun niskakakat
Kasvissyöjästä joka syö kalaa tulee mieleen ex-pomoni joka yhtäkkiä aivan tosissaan kertoi, ettei ole vuosiin syönyt punaista lihaa. Sitä ei siis ilmeisesti ollut työpaikkaruokalassa tarjotut jauheliha- ja makkararuoat, joita näin hänen jatkuvasti syövän.
Se voi tosiaan olla hyvinkin eri juttu mitä sanotaan ja mitä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse identifioin itseni lihaa syöväksi vegaaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…
Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.
Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.
Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.
Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.
Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi.
Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg.
Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.
Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.
Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.
Tuskin kaikki tunnustavat syömisorgioitaan, vegaanit kun eivät ole tunnettuja avarakatseisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…
Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.
Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.
Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.
Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.
Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi.
Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg.
Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.
Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.
Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.
Et ole kasvissyöjä jos syöt kalaa. Onhan niitä ihmisiä jotka haluavat sanoa että ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä vaikka eivät oikeasti olisikaan. Joten jos ihminen harrastaa lihansyöntiorgioita niin silloin ei ole vegaani. He ovat wannabe-vegaaneja.
Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.
30 vuotta olen kasvissyöjä ollut enkä ole ennen tätä ketjua lihansyöntiorgioista kuullut joten kaikille tiedoksi, tämä on vain lihaanien panettelua. Kaikkea ei tarvitse uskoa mitä tällä palstalla sanotaan. Aikoinaan täällä joku velmulihaani trollasi vuohenjuustovegaanista ja jotkut ottivat hänet tosissaan.
Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.
Minäkin olen kuullut näistä lihansyöntiorgioista ja jo äitini kertoi kuulleensa niistä 80-luvulla! Entiedä ovatko pienen piirin juttu, mutta edelleen niitä pidetään ja on pidetty jo ainakin yli 40 vuotta.
- vegaani
Jos syö lihaa on lihaani, vegaani ei syö lihaa orgioissakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…
Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.
Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.
Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.
Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.
Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi.
Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg.
Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.
Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.
Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.
Et ole kasvissyöjä jos syöt kalaa. Onhan niitä ihmisiä jotka haluavat sanoa että ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä vaikka eivät oikeasti olisikaan. Joten jos ihminen harrastaa lihansyöntiorgioita niin silloin ei ole vegaani. He ovat wannabe-vegaaneja.
Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.
30 vuotta olen kasvissyöjä ollut enkä ole ennen tätä ketjua lihansyöntiorgioista kuullut joten kaikille tiedoksi, tämä on vain lihaanien panettelua. Kaikkea ei tarvitse uskoa mitä tällä palstalla sanotaan. Aikoinaan täällä joku velmulihaani trollasi vuohenjuustovegaanista ja jotkut ottivat hänet tosissaan.
Mäkin olen ollut kasvissyöjä jo 25 vuotta, enkä ole koskaan kuullut mistään lihabileistä. Ja kyllä kutsun itseäni kasvissyöjäksi, vaikka olen joskus joutunut syömään kalaa. Joustan kyllä, jos olisi pakko olla vaikka koko päivä syömättä, kuten kävi yksissä häissä, joissa oli tilattu erikseen kasvisruoka, ja se sattui olemaan kalaa. Ihan niin kireä pipo ei minulla ole kuitenkaan, sillä itseäni varten syön, en siksi, että kutsuisin itseäni joksikin tai muut kutsuisivat. Vaikea kuvitella, että joku vegaani söisi lihaa hurjan määrän. Ensinnäkin miksi olla vegaani, jos lihaa haluaa syödä, ja toisekseen, itselle tuli pienestä kalapalasta vuosien tauon jälkeen vatsa niin kipeäksi, että en uskalla edes kuvitella, miten kauan kestäisi toipua jostakin lihansyömisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…
Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.
Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.
Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.
Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.
Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi.
Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg.
Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.
Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.
Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.
Tuskin kaikki tunnustavat syömisorgioitaan, vegaanit kun eivät ole tunnettuja avarakatseisuudesta.
Jatkan vielä, minulla on siis omakohtaista kokemusta pnnaan kaikkea- orgioista, en minäkään sitä tunnusta kenellekään.
Mä en oo koskaan ymmärtänyt tätä vegaanien innokkuutta korostaa paremmuuttaan, ehdottomuuttaan ja pakottaa muutkin vegaaniksi. Kun sekasyöjänä minulle on aivan samantekevää mitä kukin syö, oma terveydentilani suunnistusta aktiivisesti harrastavana on vallan mainio sillä ruualla mitä syön ja saan syödä ravintorikasta ja maukasta ruokaa yhdessä perheeni kanssa, mutta en silti tuputa tätä muille.
Mä en tajua, miksi vegaanit kuvittelevat muiden haluavan elää mainostamansa itsekurin ja ehdottomuuden -mallin mukaisesti jokaisen tuotelapun kaupassa syynäten jossain Helsingin keskustassa, kun täällä maalla, jotkut jopa järven tai meren rannalla, tai pikkukaupungeissa, elävät unelmaelämäänsä rennon tyytyväisinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…
Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.
Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.
Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.
Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.
Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.
Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.
Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.
En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi.
Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg.
Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.
Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.
Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.
Et ole kasvissyöjä jos syöt kalaa. Onhan niitä ihmisiä jotka haluavat sanoa että ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä vaikka eivät oikeasti olisikaan. Joten jos ihminen harrastaa lihansyöntiorgioita niin silloin ei ole vegaani. He ovat wannabe-vegaaneja.
Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.
30 vuotta olen kasvissyöjä ollut enkä ole ennen tätä ketjua lihansyöntiorgioista kuullut joten kaikille tiedoksi, tämä on vain lihaanien panettelua. Kaikkea ei tarvitse uskoa mitä tällä palstalla sanotaan. Aikoinaan täällä joku velmulihaani trollasi vuohenjuustovegaanista ja jotkut ottivat hänet tosissaan.
Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.
Minäkin olen kuullut näistä lihansyöntiorgioista ja jo äitini kertoi kuulleensa niistä 80-luvulla! Entiedä ovatko pienen piirin juttu, mutta edelleen niitä pidetään ja on pidetty jo ainakin yli 40 vuotta.
- vegaani
Näitä lihaorgioita tai miksi niitä nyt sanoisi on kyllä harrastettu kautta aikojen, varsinkin niiden keskuudessa joille on tärkeää säilyttää kulissit puhtaana vegaanina. En kyllä ole koskaan tajunnut tämän ideaa, miksei sitten vaan voi rehellisesti olla sekasyöjä. Loppujen lopuksi kasviksia syövät eniten sekasyöjät, koska heitä on suurin osa suomalaisista.
Olipa mielenkiintoinen tuo juttu että Los Angelesissa on vaikea olla olematta vegaani. Ilmeisesti sosiaalinen paine vaikuttaa. Ihmiset häpeävät jos eivät ole vegaaneja ja yrittävät olla.
Milloinkahan sama tulee Suomeen, että olisi häpeällistä syödä lihaa. Veikkaan että 10 vuoden sisällä. Ei se vaan lihansyönti ole enää kestävä ratkaisu.
Sitten voisi lihaanit laittaa häpeäpaaluun :D :D minne kuuluvatkin
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo koskaan ymmärtänyt tätä vegaanien innokkuutta korostaa paremmuuttaan, ehdottomuuttaan ja pakottaa muutkin vegaaniksi. Kun sekasyöjänä minulle on aivan samantekevää mitä kukin syö, oma terveydentilani suunnistusta aktiivisesti harrastavana on vallan mainio sillä ruualla mitä syön ja saan syödä ravintorikasta ja maukasta ruokaa yhdessä perheeni kanssa, mutta en silti tuputa tätä muille.
Mä en tajua, miksi vegaanit kuvittelevat muiden haluavan elää mainostamansa itsekurin ja ehdottomuuden -mallin mukaisesti jokaisen tuotelapun kaupassa syynäten jossain Helsingin keskustassa, kun täällä maalla, jotkut jopa järven tai meren rannalla, tai pikkukaupungeissa, elävät unelmaelämäänsä rennon tyytyväisinä?
Missä sä törmäät tuollaisiin henkilöihin? Miten monta vegaania edes tunnet henkilökohtaisesti. Itsellä on todella laaja ystävä-ja tuttavapiiri, ja joudun työssänikin olemaan tekemisissä kaikenlaisten kahvitusten ja ruokailujen keskellä ison joukon kanssa. Hyvin harvoin törmään vegaaniruokavalioiseen, ja henkilökohtaisesti tunnen kaksi vegaania. Toinen on työkaverini, josta selvisi vasta kymmenen yhteisen vuoden jälkeen, että hän on vegaani.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on seitsemän vuotta vanha. Joko liitto on hajonnut. Sikäli kun sitä on ollut olemassakaan
Kumpaa toivoisit, että on hajonnut vai ettei ole? Minkälainen ihminen olisit mieluummin?
Alue: Aihe vapaa
Ihan kuten häävieraatkin.