Häissämme tarjottiin vegaaniruokaa, saimme kuulla pahaa jälkeenpäin

Mitähän vegaanit tykkäisi, jos olisi pitkä aamuyöhön kestävä hääjuhla ja ainut tarjolla oleva ruoka olisi kokonaisena palvattu sika, ilman mitään kasviksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan ymmärtänyt tätä vegaanien innokkuutta korostaa paremmuuttaan, ehdottomuuttaan ja pakottaa muutkin vegaaniksi. Kun sekasyöjänä minulle on aivan samantekevää mitä kukin syö, oma terveydentilani suunnistusta aktiivisesti harrastavana on vallan mainio sillä ruualla mitä syön ja saan syödä ravintorikasta ja maukasta ruokaa yhdessä perheeni kanssa, mutta en silti tuputa tätä muille.  

Mä en tajua, miksi vegaanit kuvittelevat muiden haluavan elää mainostamansa itsekurin ja ehdottomuuden -mallin mukaisesti jokaisen tuotelapun kaupassa syynäten jossain Helsingin keskustassa, kun täällä maalla, jotkut jopa järven tai meren rannalla, tai pikkukaupungeissa, elävät unelmaelämäänsä rennon tyytyväisinä?

Missä sä törmäät tuollaisiin henkilöihin? Miten monta vegaania edes tunnet henkilökohtaisesti. Itsellä on todella laaja ystävä-ja tuttavapiiri, ja joudun työssänikin olemaan tekemisissä kaikenlaisten kahvitusten ja ruokailujen keskellä ison joukon kanssa. Hyvin harvoin törmään vegaaniruokavalioiseen, ja henkilökohtaisesti tunnen kaksi vegaania. Toinen on työkaverini, josta selvisi vasta kymmenen yhteisen vuoden jälkeen, että hän on vegaani. 

Esim töissä. Yhden kaverin kanssa meni sukset ristiin hänen alettua vegaaniksi. Jatkuva saarna kuinka ahdistaa, kun ihmiset syö lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita. Maito oli erityisen kauhea asia. Mahtaa olla kamala elämä, kun "ihmisten välinpitämättömyys ahdistaa". Mitään muuta kuin veganismin ylistystä ei löytynyt somestakaan. En ole ainoa, joka kyllästyi fanatismiin.

Tarjosimme häissä vain vegaanista ruokaa ja herkkuja kahvin kanssa, mutta emme erikseen maininneet siitä vieraille. Kaikki olivat tyytyväisiä, koska ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tosi moni kehui ruokaa jälkeen päin. Catering tiesi mitä tekee eikä pöytään noussut mitään vetisiä pakastevihanneksia vaan laadukasta kasvisruokaa. Vegaanisesta perunamuussista ja stroganoffista ei varmasti appiukko edes ollut kuullut, mutta söi tietämättään ihan sujuvasti hänelle ennestään tuntematonta ruokaa. Minusta on kiva sekasyöjänä tarjota tällaisia elämyksiä toisille sekasyöjille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…

Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.

Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.

Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.

Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.

Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.

Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.

Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.

En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi. 

Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja  syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg. 

Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.

Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.

Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.

Et ole kasvissyöjä jos syöt kalaa. Onhan niitä ihmisiä jotka haluavat sanoa että ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä vaikka eivät oikeasti olisikaan. Joten jos ihminen harrastaa lihansyöntiorgioita niin silloin ei ole vegaani. He ovat wannabe-vegaaneja.

Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.

30 vuotta olen kasvissyöjä ollut enkä ole ennen tätä ketjua lihansyöntiorgioista kuullut joten kaikille tiedoksi, tämä on vain lihaanien panettelua. Kaikkea ei tarvitse uskoa mitä tällä palstalla sanotaan. Aikoinaan täällä joku velmulihaani trollasi vuohenjuustovegaanista ja jotkut ottivat hänet tosissaan.

Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.

Minäkin olen kuullut näistä lihansyöntiorgioista ja jo äitini kertoi kuulleensa niistä 80-luvulla! Entiedä ovatko pienen piirin juttu, mutta edelleen niitä pidetään ja on pidetty jo ainakin yli 40 vuotta. 

- vegaani 

Jos syö lihaa on lihaani, vegaani ei syö lihaa orgioissakaan.

Tottakai voi olla lihaa syövä vegaani. Silloin pitää puhua transvegaanista, joka on mieleltään vegaani, mutta syö lihaa. Tämä pitää erottaa cisvegaanista, joka sekä on mieleltään vegaani että syö vain kasvikunnan tuotteita. Tämän takia tulee puhua vegaanioletuksesta, sillä mikään ei todista, etteikö lihansyöjäkin voisi olla mieleltään ja kokemukseltaan vegaani.

Piilomerkitys kirjoitti:

Tarjosimme häissä vain vegaanista ruokaa ja herkkuja kahvin kanssa, mutta emme erikseen maininneet siitä vieraille. Kaikki olivat tyytyväisiä, koska ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tosi moni kehui ruokaa jälkeen päin. Catering tiesi mitä tekee eikä pöytään noussut mitään vetisiä pakastevihanneksia vaan laadukasta kasvisruokaa. Vegaanisesta perunamuussista ja stroganoffista ei varmasti appiukko edes ollut kuullut, mutta söi tietämättään ihan sujuvasti hänelle ennestään tuntematonta ruokaa. Minusta on kiva sekasyöjänä tarjota tällaisia elämyksiä toisille sekasyöjille!

Juupa juu. Hienosti keksitty tarina😁. Mikä teitä vegaaneja oikein vaivaa, kun ette osaa tehdä mitään muuta kuin valehdella?

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vegaanit tykkäisi, jos olisi pitkä aamuyöhön kestävä hääjuhla ja ainut tarjolla oleva ruoka olisi kokonaisena palvattu sika, ilman mitään kasviksia?

Ihan sama mitä ajattelevat, kun jokainen saa tarjota mitä haluaa. Vai miten se meni?

Sinänsä ontuva vertaus, koska sialla saa täytettyä vatsan pitkäksi aikaa, toisin kuin sienipiirakalla ja tomaateilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan ymmärtänyt tätä vegaanien innokkuutta korostaa paremmuuttaan, ehdottomuuttaan ja pakottaa muutkin vegaaniksi. Kun sekasyöjänä minulle on aivan samantekevää mitä kukin syö, oma terveydentilani suunnistusta aktiivisesti harrastavana on vallan mainio sillä ruualla mitä syön ja saan syödä ravintorikasta ja maukasta ruokaa yhdessä perheeni kanssa, mutta en silti tuputa tätä muille.  

Mä en tajua, miksi vegaanit kuvittelevat muiden haluavan elää mainostamansa itsekurin ja ehdottomuuden -mallin mukaisesti jokaisen tuotelapun kaupassa syynäten jossain Helsingin keskustassa, kun täällä maalla, jotkut jopa järven tai meren rannalla, tai pikkukaupungeissa, elävät unelmaelämäänsä rennon tyytyväisinä?

Missä sä törmäät tuollaisiin henkilöihin? Miten monta vegaania edes tunnet henkilökohtaisesti. Itsellä on todella laaja ystävä-ja tuttavapiiri, ja joudun työssänikin olemaan tekemisissä kaikenlaisten kahvitusten ja ruokailujen keskellä ison joukon kanssa. Hyvin harvoin törmään vegaaniruokavalioiseen, ja henkilökohtaisesti tunnen kaksi vegaania. Toinen on työkaverini, josta selvisi vasta kymmenen yhteisen vuoden jälkeen, että hän on vegaani. 

Esim töissä. Yhden kaverin kanssa meni sukset ristiin hänen alettua vegaaniksi. Jatkuva saarna kuinka ahdistaa, kun ihmiset syö lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita. Maito oli erityisen kauhea asia. Mahtaa olla kamala elämä, kun "ihmisten välinpitämättömyys ahdistaa". Mitään muuta kuin veganismin ylistystä ei löytynyt somestakaan. En ole ainoa, joka kyllästyi fanatismiin.

Minäkään en jaksa fanatismia, missään aiheessa. On ihan totta, että osa vegaaneistakin on fanaattisia asiansa äärellä ja se näkyy yleensä nimenomaan somessa. Harvempi käsittääkseni heistäkään kasvotusten asiaansa julistaa.

Mutta se, että yleistäisi fanaattisuuden kaikkiin, tai edes suurimpaan osaan vegaaneista, olisi jokseenkin yksinkertaisen ihmisen merkki.

Vierailija kirjoitti:

Piilomerkitys kirjoitti:

Tarjosimme häissä vain vegaanista ruokaa ja herkkuja kahvin kanssa, mutta emme erikseen maininneet siitä vieraille. Kaikki olivat tyytyväisiä, koska ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tosi moni kehui ruokaa jälkeen päin. Catering tiesi mitä tekee eikä pöytään noussut mitään vetisiä pakastevihanneksia vaan laadukasta kasvisruokaa. Vegaanisesta perunamuussista ja stroganoffista ei varmasti appiukko edes ollut kuullut, mutta söi tietämättään ihan sujuvasti hänelle ennestään tuntematonta ruokaa. Minusta on kiva sekasyöjänä tarjota tällaisia elämyksiä toisille sekasyöjille!

Juupa juu. Hienosti keksitty tarina😁. Mikä teitä vegaaneja oikein vaivaa, kun ette osaa tehdä mitään muuta kuin valehdella?

Mä luulen, että vahvistavat vain omia harhojaan puhumalla puutaheinää.

Eikös häät ole juuri sellainen tilaisuus, josta seuraa vain pahansuopaa naljailua, vittuilua ja kateutta?

Ei ole kyse siitä, mitä tarjotaan, missä ne pidetään, mitä musaa soitetaan, kenet kutsutaan ja varsinkin keitä ei kutsuta? Omista sukulaisistani eräät, joita ei tullut kutsutuksi, vihottelevat asiasta vielä yli 20 vuoden jälkeen. Avioerostakin on jo yli 20 vuotta, mutta ei haittaa, kun on hyvä syy kiukutella.

Kiitokseksi tulee pelkkää pahansuopaa vittuilua, naljailua ja arvostelua. Häätilaisuus on psyykkisen ahdistuksen, katkeruuden, kateuden ja pahansuopuuden virallinen purkupaikka.

Lisäksi tunnelmaa voi kohottaa arvailemalla, miten pitkään ko. pari ylipäätään jaksaa toisiaan ennen eropaperien toimittamista käräjäoikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vegaanit tykkäisi, jos olisi pitkä aamuyöhön kestävä hääjuhla ja ainut tarjolla oleva ruoka olisi kokonaisena palvattu sika, ilman mitään kasviksia?

No varmaan tykkäisivät samaa kuin minä, joka en sianlihaa pysty syömään. Olen siis pätevä kuvittelemaan tilanteen ja vastaamaan. Jos hääjuhla olisi muuten erityisen hauska ja aika rientäisi, en kuolisi nälkään vaikken söisikään. Olisin varmaan jälkeenpäinkin sitä mieltä, että olipa hauskat kekkerit. Muussa tapauksessa luultavasti poistuisin paikalta ajoissa, mutta en pelkän ruoan takia.

Piilomerkitys kirjoitti:

Tarjosimme häissä vain vegaanista ruokaa ja herkkuja kahvin kanssa, mutta emme erikseen maininneet siitä vieraille. Kaikki olivat tyytyväisiä, koska ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tosi moni kehui ruokaa jälkeen päin. Catering tiesi mitä tekee eikä pöytään noussut mitään vetisiä pakastevihanneksia vaan laadukasta kasvisruokaa. Vegaanisesta perunamuussista ja stroganoffista ei varmasti appiukko edes ollut kuullut, mutta söi tietämättään ihan sujuvasti hänelle ennestään tuntematonta ruokaa. Minusta on kiva sekasyöjänä tarjota tällaisia elämyksiä toisille sekasyöjille!

Varmaan tämäkin olisi jonkun mörököllin mielestä huijausta, vaikka allergeenit olisi tietenkin ilmoitettu täysin asiallisesti ja kenellekään ei seuraisi yhtään mitään pahaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vegaanit tykkäisi, jos olisi pitkä aamuyöhön kestävä hääjuhla ja ainut tarjolla oleva ruoka olisi kokonaisena palvattu sika, ilman mitään kasviksia?

Hyi hitto. Lähtisi tämä sekasyöjäkin mäkkärin kautta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan ymmärtänyt tätä vegaanien innokkuutta korostaa paremmuuttaan, ehdottomuuttaan ja pakottaa muutkin vegaaniksi. Kun sekasyöjänä minulle on aivan samantekevää mitä kukin syö, oma terveydentilani suunnistusta aktiivisesti harrastavana on vallan mainio sillä ruualla mitä syön ja saan syödä ravintorikasta ja maukasta ruokaa yhdessä perheeni kanssa, mutta en silti tuputa tätä muille.  

Mä en tajua, miksi vegaanit kuvittelevat muiden haluavan elää mainostamansa itsekurin ja ehdottomuuden -mallin mukaisesti jokaisen tuotelapun kaupassa syynäten jossain Helsingin keskustassa, kun täällä maalla, jotkut jopa järven tai meren rannalla, tai pikkukaupungeissa, elävät unelmaelämäänsä rennon tyytyväisinä?

Missä sä törmäät tuollaisiin henkilöihin? Miten monta vegaania edes tunnet henkilökohtaisesti. Itsellä on todella laaja ystävä-ja tuttavapiiri, ja joudun työssänikin olemaan tekemisissä kaikenlaisten kahvitusten ja ruokailujen keskellä ison joukon kanssa. Hyvin harvoin törmään vegaaniruokavalioiseen, ja henkilökohtaisesti tunnen kaksi vegaania. Toinen on työkaverini, josta selvisi vasta kymmenen yhteisen vuoden jälkeen, että hän on vegaani. 

Esim töissä. Yhden kaverin kanssa meni sukset ristiin hänen alettua vegaaniksi. Jatkuva saarna kuinka ahdistaa, kun ihmiset syö lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita. Maito oli erityisen kauhea asia. Mahtaa olla kamala elämä, kun "ihmisten välinpitämättömyys ahdistaa". Mitään muuta kuin veganismin ylistystä ei löytynyt somestakaan. En ole ainoa, joka kyllästyi fanatismiin.

Minäkään en jaksa fanatismia, missään aiheessa. On ihan totta, että osa vegaaneistakin on fanaattisia asiansa äärellä ja se näkyy yleensä nimenomaan somessa. Harvempi käsittääkseni heistäkään kasvotusten asiaansa julistaa.

Mutta se, että yleistäisi fanaattisuuden kaikkiin, tai edes suurimpaan osaan vegaaneista, olisi jokseenkin yksinkertaisen ihmisen merkki.

Fanaattisuus on aiheeseen katsomatta aina rasittavaa. Olkoon se sitten veganismi, sukkien kutominen tai Harry Potter.

Kyllä mun kokemuksen mukaan vegaanit ovat hyvin pitkälle maineensa fanaatikkoina ansainneet. Se toki ei tarkoita, että kaikki vegaanit ovat fanaattisia. Huomioon on otettava myös se, että ne äänekkäimmät yksilöt huomataan joka yhteisöstä.

Jos lehmät ja siat eivät saisi elä navetassa sitä lyhyttä elämää, niin ei niitä olisi ollenkaan. Niin mikä on parempi lyhyt elämä vai ei elämää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vegaanit tykkäisi, jos olisi pitkä aamuyöhön kestävä hääjuhla ja ainut tarjolla oleva ruoka olisi kokonaisena palvattu sika, ilman mitään kasviksia?

Olen ollut sellaisissa häissä joissa ainoa ruoka on ollut rosvopaisti. Ei ongelmaa, jätän syömättä niin kuin muissakin juhlissa, en ole koskaan ollut sellaisissa juhlissa joissa minulle olisi syötävää. Osaan syödä ennen juhliin lähtöä niin ei minulle muutaman tunnin juhlissa tule nälkä. Jos juomaa on tarjolla niin voin sitä maistaa jos riehakkaalle päälle satun. Aamuyöhön asti en jaksa juhlia.

Minua ei kukaan tuttu edes kutsuisi sellaisiin häihin joissa olisi kokonainen sika, se olisi minulle jo liian traumaattinen kokemus enkä menisi tuollaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan ymmärtänyt tätä vegaanien innokkuutta korostaa paremmuuttaan, ehdottomuuttaan ja pakottaa muutkin vegaaniksi. Kun sekasyöjänä minulle on aivan samantekevää mitä kukin syö, oma terveydentilani suunnistusta aktiivisesti harrastavana on vallan mainio sillä ruualla mitä syön ja saan syödä ravintorikasta ja maukasta ruokaa yhdessä perheeni kanssa, mutta en silti tuputa tätä muille.  

Mä en tajua, miksi vegaanit kuvittelevat muiden haluavan elää mainostamansa itsekurin ja ehdottomuuden -mallin mukaisesti jokaisen tuotelapun kaupassa syynäten jossain Helsingin keskustassa, kun täällä maalla, jotkut jopa järven tai meren rannalla, tai pikkukaupungeissa, elävät unelmaelämäänsä rennon tyytyväisinä?

Jokainen saa syödä mitä haluaa -mantraan on viime vuosikymmeninä tuudittauduttu, ja seurauksena on se, että nyt suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää melkein kaksi kolmasosaa ja naisista selvästi yli puolet. Vähintään merkittävästi lihavia (vähintään 15 kilon ylipaino) on yli 30-vuotiaista sekä miehistä että naisista useampi kuin joka neljäs. Teini-ikäisistä ylipainoa on 1525 %:lla, pojilla enemmän kuin tytöillä.

Joo, kyllä kannattaa syödä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/julkkikset-jotka-luopuivat-vega…

Kaikilla ei kestä itsekuri alkaa vegaaniksi, sen huomaa tästäkin ketjusta ja sitten selitellään ja soperrellaan. Jokainen noista kuitenkin haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria sanoa ei lihalle tai kalalle.

Sama juttu tässä ketjussa, joka ikinen vegaaniparjaaja haluaisi olla vegaani mutta ei löydy itsekuria niin siksi tämäkin ketju paisuu kohta 300 sivuiseksi.

Itselleni ei vaatinut itsekuria ollenkaan luopua lihasta ja kalaa inhosin jo valmiiksi. Mutta 1990-luvulla kahvimaito ja suklaa ja juusto olivat itselläni kompastuskivi. 10 vuotta olin laktovegetaristi ja koko ajan yritin alkaa vegaaniksi mutta juusto oli addiktioni. Sitten yks kaks ne vain jäi pois ja olen nyt ollut täysin vegaani 20 vuotta.

Jokainenhan saa syödä miten haluaa, voi vaikka syödä tiukan vegaanisin keiton ja nyrpistellä jos siinä on kanalienta ja sitten vaikka pihvin seuraavaksi. Kukaan ei ole tilivelvollinen siitä jos välillä syö vegaanisesti.

Minulle liha ja eläintuotteet ovat painajaismaisia joten itse en enää vaihdu lihaaniksi takaisin. Rakastan niin paljon elämäntapaani ja vegaaniruoat vaan ovat niin herkullisia.

Mummoni ilkeili minulle vuosikaudet kasvissyönnistäni mutta kun hän täytti 90 niin ilmoitti että alkaa vegaaniksi koska eläimet ovat niin suloisia. Hän oli maalaistalon tyttö ja elämänsä elänyt ristiriidassa, syvällä sisimmässään tietää että eläinten tappaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen on väärin mutta silti on kasvatettu eläintuottajaksi. Mitä kovemmin omatunto soimaa lihansyönnistä sitä kovemmin täälläkin vouhkataan vegaanivihaa.

Ei vaan hänen senioritalonsa ruokala suostu alkaa tekemään hänelle vegaanista ruokaa.

En tiedä yhtäkään vegaania koko Suomessa, joka oikeasti olisi noudattanut vuodesta toiseen vegaani ruokavaliota 100 prosenttisesti. Joka ikiselle vegaanille tulee repsahduksia syystä tai toisesta tai ihan vaan, kun ei enää jaksa eikä viitsi. 

Kuka sellaista vankilaelämää haluaisi elää? Ja kiusata niitä, jotka eivät vegaaniutta tunne omakseen?Sekasyöjänä voin tarjota juhlissani kaikenlaista ruokaa ilman, että minun täytyy tuputtaa aatettani ja  syödä itse kasviksia, hedelmiä, marjoja mielin määrin sekä rakastamiani maitotuotteita ja kalaa sekä myös lihaa. Ja kaikki hyvällä omalla tunnolla, joka myös lisää elinikää. Se mitä syöt, syö hyvällä mielellä sanoi jo aikanaan ravitsemusterapeutti Borg. 

Ystäväpiirini koostuu vegaaneista, mutta itse olen kasvissyöjä ja syön myös kalaa ja maitotuotteita. Vegaaniystävieni kanssa matkustelemme Itä-Aasiassa, mm Japanissa, josta vegaaniruokaa ei löydy ollenkaan, joten matkoilla joustavat ja syövät kalaa / lihaa.

Joku, vain muutama tosin, harrastaa lihansyöntiorgioita, joissa lihaa syödään suuri määrä yhdessä illassa. Osa taas haluaa syödä tiettyä herkkua silloin tällöin vaikkei se olekaan vegaani.

Aika monelle maistuu baari-iltojen päätteeksi ei-vegaani viini, vaikka alkuillasta olisikin tarkasti juonut vain vegaania viiniä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja elämä ilman iloja on pelkkää ankeaa itsekurin tai itsensä pakottamisen harjoitusta ja synkkää, ilotonta ja kylmää elämää.

Et ole kasvissyöjä jos syöt kalaa. Onhan niitä ihmisiä jotka haluavat sanoa että ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä vaikka eivät oikeasti olisikaan. Joten jos ihminen harrastaa lihansyöntiorgioita niin silloin ei ole vegaani. He ovat wannabe-vegaaneja.

Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.

30 vuotta olen kasvissyöjä ollut enkä ole ennen tätä ketjua lihansyöntiorgioista kuullut joten kaikille tiedoksi, tämä on vain lihaanien panettelua. Kaikkea ei tarvitse uskoa mitä tällä palstalla sanotaan. Aikoinaan täällä joku velmulihaani trollasi vuohenjuustovegaanista ja jotkut ottivat hänet tosissaan.

Jokainen saa syödä miten haluaa mutta kaikki eivät ole vegaaneja vaikka itse kutsuisivat itseään vegaaniksi.

Minäkin olen kuullut näistä lihansyöntiorgioista ja jo äitini kertoi kuulleensa niistä 80-luvulla! Entiedä ovatko pienen piirin juttu, mutta edelleen niitä pidetään ja on pidetty jo ainakin yli 40 vuotta. 

- vegaani 

Näitä lihaorgioita tai miksi niitä nyt sanoisi on kyllä harrastettu kautta aikojen, varsinkin niiden keskuudessa joille on tärkeää säilyttää kulissit puhtaana vegaanina.

Tuo juttu on valetta, sillä se on fysiologinen mahdottomuus. En tajua miksi näet tarpeelliseksi sitä spämmätä tänne ihan töiksesi.

Fakta on, että minä pelkkänä kasissyöjänäkään en voi tuutata lihaa menemään hillittömiä määriä, en edes vähän, sillä vatsa ei sulata lihaa, jos sitä ei ole aikoihin syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vegaanit tykkäisi, jos olisi pitkä aamuyöhön kestävä hääjuhla ja ainut tarjolla oleva ruoka olisi kokonaisena palvattu sika, ilman mitään kasviksia?

Ihan sama mitä tykkäisi, tuskin kuitenkaan nappaisi tuomaansa lahjaa kainaloon ja lähtisi ovet paukkuen, kuten moni on täällä kehunut tekevänsä, elleivät tarjoilut miellytä.

Mutta ihan sekasyöjänäkin minä pitäisin pelkkää palvattua sikaa aika yksipuolisena tarjoiluna. Täällä kun on sen monipuolisuuden perään kovasti itketty. Ja miten isolle porukalle siitä yhdestä siasta ainoana tarjottavana riittäisi? Saattaisi olla toinenkin tässä ketjussa maristu ongelma eli ruuan vähyys itkun aiheena monella ei-vegaanillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vegaanit tykkäisi, jos olisi pitkä aamuyöhön kestävä hääjuhla ja ainut tarjolla oleva ruoka olisi kokonaisena palvattu sika, ilman mitään kasviksia?

Ihan sama mitä ajattelevat, kun jokainen saa tarjota mitä haluaa. Vai miten se meni?

Sinänsä ontuva vertaus, koska sialla saa täytettyä vatsan pitkäksi aikaa, toisin kuin sienipiirakalla ja tomaateilla.

Voisko jo lopettaa tuosta vatsan täyteen runnomisesta puhumisen? En voi mitään sille, että silmissä väikkyy sen sian ohella kyseisen luontokappaleen muotoinen syöjä aina, kun tätä navan täyteen ahtamisen autuutta hehkutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lehmät ja siat eivät saisi elä navetassa sitä lyhyttä elämää, niin ei niitä olisi ollenkaan. Niin mikä on parempi lyhyt elämä vai ei elämää ollenkaan.

Ei elämää ollenkaan on heittämällä parempi kuin kidutettuna eletty elämä. Omituinen kysymys.