Häissämme tarjottiin vegaaniruokaa, saimme kuulla pahaa jälkeenpäin
Vietimme häitä nyt edellisenä lauantaina. Sekä mies että minä olemme vegaaneja, jolloin tietenkin lihan tai eläinperäisten ruokien tarjoaminen ei tuntunut meille luontevalta. Ajattelimme että ihmiset ottaisivat asian positiivisena kokemuksena.
Jo suunnitteluvaiheessa isälleni asia tuntui olevan ylitsepääsemätön ongelma, asiasta tuli riitaa vielä häitä edeltävällä viikolla. Häpesi kuulema valintaamme.
Nyt jäljestä olemme kuulleet negatiivisia asioita myös ystäviemme suusta (tosin niin että selän takana oli puhuttu).
Kuulema missään häissä ei ole ollut niin huonoja tarjoiluja kuin meidän häissämme. Hääpäivä on edelleen meille kaunis ja ihana, inhottavaa vaan tuollainen häiden mustaaminen muiden taholta.
Onko oikeasti niin tärkeää tarjota lihaa tai kalaa häissä, onko oikeasti niin vastenmielistä kerran kokeilla kahviin mantelijuomaa?
Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat olla avoimin mielin ja ymmärtää että häät olivat meidän näköisemme.
Miten te olisitte kokeneet asian sekä meidän että vieraiden kannalta?
Kommentit (6229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeat kirjoitti:
"joku heräisi" Tämä on just tämä kun vegaanius on kuin joku lahko ja häätkin pitää olla kuin herättäjäjuhlat. Aika ilotonta porukkaa.
Tämä! Tapailin kerran vegaaninaista ja oli järkyttävän raskas ja vihainen ihminen.
Ei voi yleistää, mutta aika usein on juurikin näin. Vegaaneja kuvaa todella joskus, hyvien luonteenpiirteiden lisäksi, tietty vihaisuus ja rentouden puute. Siihen on varmasti ihan luonnollinen selitys se, että saadakseen riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita vegaaniruuasta, täytyy pohtia tarkkaan ruokailuiden sisältö. On ymmärrettävää, että päivittäinen ravintoaineiden riittävyyden pohtiminen ja ehkä jopa kiellettyjen ruoka-aineiden houkutusten torjuminen vie mielialaa matalammalle.
Sekaani suunnittelee ruokiaan kevyellä mielellä, "tänään maistuisi toi jääkaapissa oleva broileri, miten sen laittaisin, ehkä appelsiininlohkoilla ja rosmariinilla täytettynä uuniin ja viereen peruna- ja porkkanalohkoja."
Vegaani miettii lounastaan, "jääkaapissa on pala tofua, ja keitänpä siihen riisin viereen, ja tomaatteja kylkeen. tuleekohan tästä riittävästi proteiinia? tekis kyllä mieli ruskeaksi paistunutta uunibroileria tai itse tehtyjä lihapullia ja puolukkaa. nälkä!"
Voi että pikkulihaaneja kiukuttaa että joku ihminen pystyy olemaan vegaani kun hän ei itse pysty! Siksi pitää kirjoitella omasta mielestään nasevia kettuiluja vegaaneille AV:llä yli sadan sivun verran!
Mitä pidempi tästä ketjusta tulee, mitä enemmän lihaanit hokevat iänikuisia hokemiaan, sitä enemmän se todistaa miten he häpeävät omaa lihansyöntiään.
Ala sinäkin vegaaniksi niin ei tarvitse enää tuntea pahaaoloa eläinten syömisestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeat kirjoitti:
"joku heräisi" Tämä on just tämä kun vegaanius on kuin joku lahko ja häätkin pitää olla kuin herättäjäjuhlat. Aika ilotonta porukkaa.
Tämä! Tapailin kerran vegaaninaista ja oli järkyttävän raskas ja vihainen ihminen.
Ei voi yleistää, mutta aika usein on juurikin näin. Vegaaneja kuvaa todella joskus, hyvien luonteenpiirteiden lisäksi, tietty vihaisuus ja rentouden puute. Siihen on varmasti ihan luonnollinen selitys se, että saadakseen riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita vegaaniruuasta, täytyy pohtia tarkkaan ruokailuiden sisältö. On ymmärrettävää, että päivittäinen ravintoaineiden riittävyyden pohtiminen ja ehkä jopa kiellettyjen ruoka-aineiden houkutusten torjuminen vie mielialaa matalammalle.
Sekaani suunnittelee ruokiaan kevyellä mielellä, "tänään maistuisi toi jääkaapissa oleva broileri, miten sen laittaisin, ehkä appelsiininlohkoilla ja rosmariinilla täytettynä uuniin ja viereen peruna- ja porkkanalohkoja."
Vegaani miettii lounastaan, "jääkaapissa on pala tofua, ja keitänpä siihen riisin viereen, ja tomaatteja kylkeen. tuleekohan tästä riittävästi proteiinia? tekis kyllä mieli ruskeaksi paistunutta uunibroileria tai itse tehtyjä lihapullia ja puolukkaa. nälkä!"
Voi että pikkulihaaneja kiukuttaa että joku ihminen pystyy olemaan vegaani kun hän ei itse pysty! Siksi pitää kirjoitella omasta mielestään nasevia kettuiluja vegaaneille AV:llä yli sadan sivun verran!
Mitä pidempi tästä ketjusta tulee, mitä enemmän lihaanit hokevat iänikuisia hokemiaan, sitä enemmän se todistaa miten he häpeävät omaa lihansyöntiään.
Ala sinäkin vegaaniksi niin ei tarvitse enää tuntea pahaaoloa eläinten syömisestä!
Nälkäkiukku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeat kirjoitti:
"joku heräisi" Tämä on just tämä kun vegaanius on kuin joku lahko ja häätkin pitää olla kuin herättäjäjuhlat. Aika ilotonta porukkaa.
Tämä! Tapailin kerran vegaaninaista ja oli järkyttävän raskas ja vihainen ihminen.
Ei voi yleistää, mutta aika usein on juurikin näin. Vegaaneja kuvaa todella joskus, hyvien luonteenpiirteiden lisäksi, tietty vihaisuus ja rentouden puute. Siihen on varmasti ihan luonnollinen selitys se, että saadakseen riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita vegaaniruuasta, täytyy pohtia tarkkaan ruokailuiden sisältö. On ymmärrettävää, että päivittäinen ravintoaineiden riittävyyden pohtiminen ja ehkä jopa kiellettyjen ruoka-aineiden houkutusten torjuminen vie mielialaa matalammalle.
Sekaani suunnittelee ruokiaan kevyellä mielellä, "tänään maistuisi toi jääkaapissa oleva broileri, miten sen laittaisin, ehkä appelsiininlohkoilla ja rosmariinilla täytettynä uuniin ja viereen peruna- ja porkkanalohkoja."
Vegaani miettii lounastaan, "jääkaapissa on pala tofua, ja keitänpä siihen riisin viereen, ja tomaatteja kylkeen. tuleekohan tästä riittävästi proteiinia? tekis kyllä mieli ruskeaksi paistunutta uunibroileria tai itse tehtyjä lihapullia ja puolukkaa. nälkä!"
Voi että pikkulihaaneja kiukuttaa että joku ihminen pystyy olemaan vegaani kun hän ei itse pysty! Siksi pitää kirjoitella omasta mielestään nasevia kettuiluja vegaaneille AV:llä yli sadan sivun verran!
Mitä pidempi tästä ketjusta tulee, mitä enemmän lihaanit hokevat iänikuisia hokemiaan, sitä enemmän se todistaa miten he häpeävät omaa lihansyöntiään.
Ala sinäkin vegaaniksi niin ei tarvitse enää tuntea pahaaoloa eläinten syömisestä!
Oikeassa olet. Lihaani vihaa vegaaneja sen vuoksi koska vegaani on ikävä muistutus siitä että lihaanin ruokavalio aiheuttaa kärsimystä ja kuolemaa tuhansille eläimille. Lihaani haluaisi unohtaa tämän ikävän tosiseikan, mutta pelkkä vegaanin olemassaolo muistuttaa lihaania raaasta ja julmasta elintavastaan. Siksi vegaaneille pitää kettuilla, se saa lihaanin tuntemaan että ehkä on sittenkin ok aiheuttaa eläimille kärsimystä ja syyllisyyden voi työntää piiloon mielen sopukoihin.
Juhlien laittajan ei tarvitse miettiä ruokaympyrää, terveellisyyttä , monipuolisuutta. Ne asiat kuuluvat jokaisen arkeen , jokainen syö miten parhaaksi näkee. Olen ollut esin juhlissa, joissa vain susheja, paljon ja hyviä. Itse pidän niistä , mutta ehkä eivät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Juhlien laittajan ei tarvitse miettiä ruokaympyrää, terveellisyyttä , monipuolisuutta. Ne asiat kuuluvat jokaisen arkeen , jokainen syö miten parhaaksi näkee. Olen ollut esin juhlissa, joissa vain susheja, paljon ja hyviä. Itse pidän niistä , mutta ehkä eivät kaikki.
Juuri näin! Juhlissa syödään herkkuja, silloin ei mietitä terveellisyyttä! Pääasia on herkullinen ruoka, että sitä on riittävästi ihanaa jälkiruokaa unohtamatta. Hyvä ruoka tekee onnistuneet juhlat ja pelastaa vähän huonommatkin juhlat. Mites se sanonta menikään... ruuastaan juhlat muistetaan.
Älkää surko!
Vieraat ottivat kyllä opikseen. Eivät tule tän koommin surkeisiin bileisiinne.
HannaKo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkua, sieni-savutofupiirakkaa, riisipiirakoita hummuksen ja kirsikkatomaattien kera, keksejä, maissileipää ja hedelmiä ja marjoja
ApVieraiden napina johtunee myös tarjoiluiden köyhyydestä. Noilla eväillä ei nälkä lähde ja jos lähteekin, niin kohta on taas uudelleen nälkä.
Mikä se sellainen ruoka millä lähtee nälkä lopullisesti?
Väärin laitettu pallokala?
Lähiruokaa suosiva voi syödä myös väärin laitettuja korvasieniä.
Suunnittelen maaliskuulle juhlia ja ajattelin tarjota paahdettua naudan sisäpaistia, uuniperunoita, parmesaanipolentaa, juurespaistosta, kukkakaalipaistosta, ruusukaaleja, täytettyjä paprikoita ja salaatteja juustoilla ja ilman. Jälkkäriksi britakakkua, kosteaa suklaakakkua, halvaa kauravispillä ja kermavaahdolla. Jokaiselle lihaanille jotain, jokaiselle vegaanille jotain. Ihanaa suunnitella juhlia!
Huonosti olitte järjestäneet. Ei niitä kasvismössöjä ja maitoja monet voi syödä ja juoda ihan jo allergioittenkin takia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeat kirjoitti:
"joku heräisi" Tämä on just tämä kun vegaanius on kuin joku lahko ja häätkin pitää olla kuin herättäjäjuhlat. Aika ilotonta porukkaa.
Tämä! Tapailin kerran vegaaninaista ja oli järkyttävän raskas ja vihainen ihminen.
Ei voi yleistää, mutta aika usein on juurikin näin. Vegaaneja kuvaa todella joskus, hyvien luonteenpiirteiden lisäksi, tietty vihaisuus ja rentouden puute. Siihen on varmasti ihan luonnollinen selitys se, että saadakseen riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita vegaaniruuasta, täytyy pohtia tarkkaan ruokailuiden sisältö. On ymmärrettävää, että päivittäinen ravintoaineiden riittävyyden pohtiminen ja ehkä jopa kiellettyjen ruoka-aineiden houkutusten torjuminen vie mielialaa matalammalle.
Sekaani suunnittelee ruokiaan kevyellä mielellä, "tänään maistuisi toi jääkaapissa oleva broileri, miten sen laittaisin, ehkä appelsiininlohkoilla ja rosmariinilla täytettynä uuniin ja viereen peruna- ja porkkanalohkoja."
Vegaani miettii lounastaan, "jääkaapissa on pala tofua, ja keitänpä siihen riisin viereen, ja tomaatteja kylkeen. tuleekohan tästä riittävästi proteiinia? tekis kyllä mieli ruskeaksi paistunutta uunibroileria tai itse tehtyjä lihapullia ja puolukkaa. nälkä!"
Joo, nämä vegaaniuskoon hurahtaneet ovat rasittavia. Työkaveri "uskoon tultuaan" yritti töissä kampanjaa, että jääkaapissa ei olisi tavallista maitoa. Yksin jäi tässä, mutta ei silti lopettanut kyselyä, että miksi kaura/manteli/ratamomaitoa ei kelpaa kahviin. No, kun se maistuu pahalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeat kirjoitti:
"joku heräisi" Tämä on just tämä kun vegaanius on kuin joku lahko ja häätkin pitää olla kuin herättäjäjuhlat. Aika ilotonta porukkaa.
Tämä! Tapailin kerran vegaaninaista ja oli järkyttävän raskas ja vihainen ihminen.
Ei voi yleistää, mutta aika usein on juurikin näin. Vegaaneja kuvaa todella joskus, hyvien luonteenpiirteiden lisäksi, tietty vihaisuus ja rentouden puute. Siihen on varmasti ihan luonnollinen selitys se, että saadakseen riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita vegaaniruuasta, täytyy pohtia tarkkaan ruokailuiden sisältö. On ymmärrettävää, että päivittäinen ravintoaineiden riittävyyden pohtiminen ja ehkä jopa kiellettyjen ruoka-aineiden houkutusten torjuminen vie mielialaa matalammalle.
Sekaani suunnittelee ruokiaan kevyellä mielellä, "tänään maistuisi toi jääkaapissa oleva broileri, miten sen laittaisin, ehkä appelsiininlohkoilla ja rosmariinilla täytettynä uuniin ja viereen peruna- ja porkkanalohkoja."
Vegaani miettii lounastaan, "jääkaapissa on pala tofua, ja keitänpä siihen riisin viereen, ja tomaatteja kylkeen. tuleekohan tästä riittävästi proteiinia? tekis kyllä mieli ruskeaksi paistunutta uunibroileria tai itse tehtyjä lihapullia ja puolukkaa. nälkä!"
Voi että pikkulihaaneja kiukuttaa että joku ihminen pystyy olemaan vegaani kun hän ei itse pysty! Siksi pitää kirjoitella omasta mielestään nasevia kettuiluja vegaaneille AV:llä yli sadan sivun verran!
Mitä pidempi tästä ketjusta tulee, mitä enemmän lihaanit hokevat iänikuisia hokemiaan, sitä enemmän se todistaa miten he häpeävät omaa lihansyöntiään.
Ala sinäkin vegaaniksi niin ei tarvitse enää tuntea pahaaoloa eläinten syömisestä!
Metsästäessä elämän kiertokulku jotenkin kirkastuu. Metsässä on hiljaista ja joskus kauan paikallaan ollessa saattaa nähdä eläimiä, joita näkee harvoin. Yksi mieleenpainuvimmista kohtaamista sattui nähdessäni ilveksen iltahämärissä saalistavan pienen metsäkauriin.
Toiset ovat toisten ruokaa, mutta niin menee ja elämä jatkuu kuolemankin kautta. Ilveksen saalis toi sille lisää voimia jatkaa elämäänsä. Samalla tavalla ruoho ponnistaa multakerroksen läpi kohti aurinkoa ja hetken kasvettuaan tyydyttää laitumella kulkevan lehmän nälkää. Lehmä antaa maidon lypsäjälleen, ja maito jatkaa kulkuaan kohti perheitä tyydyttämään ravinnontarvetta.
Jonain päivänä ilves kuolee ja viimeisenä palveluksenaan antaa elämää pienille ötököille ja madoille, kunnes vaipuu maan sisälle raviten vielä multaa ympärillään. Vahvistunut multa ruokkii pinnalla kasvavia kasveja. Maitoa juonut pieni poika poimii kypsät mustikat ja hymyilee.
Vierailija kirjoitti:
Olisit uskonut isääs.
Jep ! isäs tiesi. Ei tuo elämäntavan tyrkyttäminen oo hyvä homma.
En ole itse vegaani, mutta kyllä kukin häissään saa minun puolestani tarjota ihan mitä haluaa. Ruokaa se on vegeruokakin, ei siihen kuole jos kerran elämässä käy häissä jossa tarjotaan pelkkää vegeruokaa.
Toisaalta tuon tarjottavien listan perusteella olisin itsekin ehkä tarjoiluun pettynyt, koska ilmeisesti ainoa pääruoka oli jonkinlainen sieniä sisältävä piirakka ja itse en sienistä oikein välitä. Jäisin siis kaipaamaan jotain kunnon ruokaa (ei välttämättä siis lihaa sisältävää).
Sen sijaan jos tarjolla olisi esim. Mezejä, turkkilaisia tai pohjoisafrikkalaisia salaatteja ja kuskusta tai jotain ihanaa intialaista kastiketta hyvän riisin kera niin olisin fiiliksissä.
Joka tapauksessa ei tulisi mieleenkään nurista hääparille tarjoiluista jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
No mitä te tarjositte?
Hei vegaanihörhö, Kuvittele asia toisin päin, Häissä tarjottaisiin vain sian lihaa ja riistaa. Pitäisitkö ??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeat kirjoitti:
"joku heräisi" Tämä on just tämä kun vegaanius on kuin joku lahko ja häätkin pitää olla kuin herättäjäjuhlat. Aika ilotonta porukkaa.
Tämä! Tapailin kerran vegaaninaista ja oli järkyttävän raskas ja vihainen ihminen.
Ei voi yleistää, mutta aika usein on juurikin näin. Vegaaneja kuvaa todella joskus, hyvien luonteenpiirteiden lisäksi, tietty vihaisuus ja rentouden puute. Siihen on varmasti ihan luonnollinen selitys se, että saadakseen riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita vegaaniruuasta, täytyy pohtia tarkkaan ruokailuiden sisältö. On ymmärrettävää, että päivittäinen ravintoaineiden riittävyyden pohtiminen ja ehkä jopa kiellettyjen ruoka-aineiden houkutusten torjuminen vie mielialaa matalammalle.
Sekaani suunnittelee ruokiaan kevyellä mielellä, "tänään maistuisi toi jääkaapissa oleva broileri, miten sen laittaisin, ehkä appelsiininlohkoilla ja rosmariinilla täytettynä uuniin ja viereen peruna- ja porkkanalohkoja."
Vegaani miettii lounastaan, "jääkaapissa on pala tofua, ja keitänpä siihen riisin viereen, ja tomaatteja kylkeen. tuleekohan tästä riittävästi proteiinia? tekis kyllä mieli ruskeaksi paistunutta uunibroileria tai itse tehtyjä lihapullia ja puolukkaa. nälkä!"
Tuota.. Taidat kyllä puhua yleisesti kaikista ihmisistä. Meistä on moneen junaan, vegaaneissa, kasvissyöjissä ja sekasyöjissä on ihmisiä, jotka haluavat julistaa omaa agendaansa aggressiivisesti. Ei siis koske pelkästään vegaaneja, sehän huomaa ihan näistä keskusteluistakin. Eli on turhaa sanoa, että vegaanit ovat yleisesti tuollaisia, kun se riippuu ihan persoonastakin miten haluaa tuputtaa omia arvojaan toiselle.
Nuo tarjoilut on varmaan ok, jos on kutsuttu pikaisesti kahvittelemaan iltapäivällä hääparin kunniaksi sen jälkeen, kun ovat käyneet maistraatissa allekirjoittamassa paperit. Jos olisin noita tarjoiluja varten joutunut vielä raahautumaan tunniksi kirkkoon ja sen jälkeen hääjuhlapaikalla odottelemaan tunnin tai pari, kun hääpari käy kuvauttamassa itsensä, niin olisin varmaan marssinut saman tien ulos nuo tarjoilut nähtyäni.
Sen sijaan, jos on tarkoitus järjestää juhlat, joissa myös tanssitaan ja ollaan paikalla kauemmin kuin 2-3 tuntia, niin kyllä silloin olisi pitänyt olla vähän enemmän tarjottavaa. Jos haluaa tarjota vain kylmiä ruokia, olivat ne sitten vegaanisia tai ei, niin vähän enemmän mielikuvitusta voisi kyllä käyttää. Jos nyt lähtee laajentamaan noista ap:n tarjoiluista, niin sienipiirakan lisäksi useampia vaihtoehtoja eri täytteillä, kuten kasvispiirakka ja vaikka joku soija/härkis/nyhtistäytteinen tms. Iso salaattipöytä ja erilaisia marinoituja kasviksia ja juureksia sekä leipää ja erilaisia kasvistahnoja. Suklaakakun lisäksi joku vähän raikkaampi hedelmä-/marjakakku, kuivaa kakkua ja lisäksi jotain pienempää kuten keksejä, macaroneja, jne.
Vierailija kirjoitti:
Järjestittekö hääjuhlat vain itseänne varten vai vieraita varten?
Ihmettelen mikseivät juhlineet oman näköisiä häitään kaksin, tarjoilujenkin ollessa mitoitetut kahdelle?
Vierailija kirjoitti:
Ai häiden mustamaalaamista, jos takanapäin valittaa ruokatarjoilusta? Entä jos itse vegaanina olisit häissä vieraana, jossa KAIKKI tarjottava ruoka olisi ollut eläinperäistä - et varmaan olisi valittanut ollenkaan, et edessä etkä takana?
Jotenkin naiivia kuvitella, että iso joukko (vanhempia) ihmisiä ottaisi tuollaisen tarjoilun vain ja ainoastaan "positiivisena kokeiluna".
Jep, asiat pitää asettaa myös toisin päin. Häissä tarjottaisiin sikaa vartaassa ja erilaisia makkaroita. Mitä sanoo vegaanihörhö ? ?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen purukalusto ja ruuansulatus periytyy edelleenkin tuhansien vuosien takaisesta keräilijä-metsästäjäkulttuurista. Ihmellinen tokaisu että lihan syönti olisi jotenkin epänormaalia. Tyypillinen vegaanin asenne. "Vain omat ruokailutottumukset on ainoat oikeat".
Tämän takia en tosiaankaan ymmärrä miksi hääjuhliin osallistujia pitää rankaista vegaanisilla tarjottavilla? Järjestäkööt ne juhlat siten, että vain vegaaneille pääsy sallittu.
Kun ei-vegaanit tarjoavat hääruokaa, niin vaihtoehtona kyllä löytyy kasvisruokaakin. Kun vegaanit menevät naimisiin, niin tarjotaan vaan vegaania.
Miltä tää kuulostaa. Ottaisiko vegaani liharuoan sellaisena mukavana kokomuksena. Mutta kaikki kiihkoilijat ovatkin juuri tällaisia.