Lue keskustelun säännöt.
Mitä traumaattista lapsuuden tapahtumaa et koskaan unohda?
08.06.2016 |
Olimme automatkalla Norjassa, olin seitsemänvuotias.
Nukuimme sellaisessa keltaseinäisessä, sinikattoisessa teltassa; minä vanhempieni keskellä.
Heräsin yöllä siihen, että isä ähisee äidin päällä. Äiti kääntää päätä ja katsoo minuun todella pitkään, varmaan puoli minuuttia. Äiti ei sano mitään. Minä en sano mitään. Isä jatkaa ähinäänsä. Suljen silmäni ja kohta isän ähinä loppuu ja isä kiipeää minun ylitseni, kääntää minulle ja äidille selkänsä ja alkaa nukkua.
Silloin en ihan täysin tajunnut mistä oli kyse, mutta myöhemmin ymmärsin.
Minulle on jotenkin jäänyt vastenmielisyys seksiä kohtaan tuon kokemuksen jälkeen.
Äitini katse oli niin alistunut ja tyhjä.
Kommentit (63)
Äiti oli taas kaatokännissä ja isä raivostui siitä. Hän tarttui äitiä tukasta ja raahasi ulos ovesta ja laittoi kaikki ovet lukkoon. Ulkona oli talvi ja pakkasta, äiti oli ilman kenkiä ja vain pelkkä yöpuku päällä. Äiti kiersi taloa ja hakkasi ikkunoita ja huusi, että päästäkää sisälle. Pari ikkunaa meni rikki ja äiti sai haavoja käsiin. Lopulta isä päästi äidin sisään ja lähti menemään. Tuli takaisin kotiin sitten kuukauden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksuaalista ahdistelua ja koskettelua aikuisen tuttavamiehen toimesta kun olin 4-8-vuotias, sitten he muuttivat onneksi pois.
Sen jälkeen yksi toinen tuttavamies ahdisteli ja otti väkisin "pornokuvia" minusta, kehittymättömästä lapsesta ja syynä se, kun "olet niin kaunis".
Näiden lisäksi vielä raiskaus teininä (olin kaverilla yötä, nukuin yksin vierashuoneessa ja yöllä sen veli tuli sinne huoneeseen ja raiskasi, koska en ollut vapaaehtoisesti aiemmin hänelle lämmennyt).
Äiti ja isä olivat pääpiirteittäin hyviä ja rakastavia, mitä nyt äiti hieman emotionaalisesti kylmä ja etäinen ja isä todella äkkipikainen (isä mm. löi mua pikaistuksissaan joskus vasaralla päähän, äiti sanoi kun itkin pahaa oloani et "kasvata kovempi kuori").
Hyvä perhe mulla kuitenkin oli/on, mä vaan oon ilmeisesti ollut edellisessä elämässäni joku todella paha tyyppi, koska oon ansainnut tällaisen "kohtalon".
Kaiken aineellisen olen kyllä aina saanut, eli ulkoisesti ei ole ollut koskaan puutetta mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme automatkalla Norjassa, olin seitsemänvuotias.
Nukuimme sellaisessa keltaseinäisessä, sinikattoisessa teltassa; minä vanhempieni keskellä.
Heräsin yöllä siihen, että isä ähisee äidin päällä. Äiti kääntää päätä ja katsoo minuun todella pitkään, varmaan puoli minuuttia. Äiti ei sano mitään. Minä en sano mitään. Isä jatkaa ähinäänsä. Suljen silmäni ja kohta isän ähinä loppuu ja isä kiipeää minun ylitseni, kääntää minulle ja äidille selkänsä ja alkaa nukkua.Silloin en ihan täysin tajunnut mistä oli kyse, mutta myöhemmin ymmärsin.
Minulle on jotenkin jäänyt vastenmielisyys seksiä kohtaan tuon kokemuksen jälkeen.
Äitini katse oli niin alistunut ja tyhjä.[/quoteMitenkään väheksymättä lapsuutesi traumaa, niin kuitenkin olet säästynyt paljolta pahalta tuossa suhteessa, ja vanhempasi olivat vain ajattelemattomia tuossa tilanteessa, ja luulivat, että olet nukuksissa, kun rakastelivat vieressäsi teltassa. Itse olin lapsena seksuaalisen ahdistelijan kohteena omassa lapsuuden kodissani, ja ahdistelijana oli yksi jäsen sisarusparvestani.
En käsitä noita alapeukkuja, siis onko tuo telttajuttu mukamas vaikeammin traumatisoiva lapsuudessa kuin se että oma läheinen veli kohdistaa seksuaalisen kiinnostuksensa ja häirinnän omaan pikkusiskoonsa?
Veljeni käytti minua vuosia seksuaalisesti hyväksi. Ensimmäisen kerran, kun olin noin 5-v, viimeisen kerran kun olin 15-v. Siitä huolimatta ymmärrän miten traumaattista tuo telttajuttu voi olla ja peukutin sitä, toisinkuin sinun viestiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme automatkalla Norjassa, olin seitsemänvuotias.
Nukuimme sellaisessa keltaseinäisessä, sinikattoisessa teltassa; minä vanhempieni keskellä.
Heräsin yöllä siihen, että isä ähisee äidin päällä. Äiti kääntää päätä ja katsoo minuun todella pitkään, varmaan puoli minuuttia. Äiti ei sano mitään. Minä en sano mitään. Isä jatkaa ähinäänsä. Suljen silmäni ja kohta isän ähinä loppuu ja isä kiipeää minun ylitseni, kääntää minulle ja äidille selkänsä ja alkaa nukkua.Silloin en ihan täysin tajunnut mistä oli kyse, mutta myöhemmin ymmärsin.
Minulle on jotenkin jäänyt vastenmielisyys seksiä kohtaan tuon kokemuksen jälkeen.
Äitini katse oli niin alistunut ja tyhjä.[/quoteMitenkään väheksymättä lapsuutesi traumaa, niin kuitenkin olet säästynyt paljolta pahalta tuossa suhteessa, ja vanhempasi olivat vain ajattelemattomia tuossa tilanteessa, ja luulivat, että olet nukuksissa, kun rakastelivat vieressäsi teltassa. Itse olin lapsena seksuaalisen ahdistelijan kohteena omassa lapsuuden kodissani, ja ahdistelijana oli yksi jäsen sisarusparvestani.
En käsitä noita alapeukkuja, siis onko tuo telttajuttu mukamas vaikeammin traumatisoiva lapsuudessa kuin se että oma läheinen veli kohdistaa seksuaalisen kiinnostuksensa ja häirinnän omaan pikkusiskoonsa?
Veljeni käytti minua vuosia seksuaalisesti hyväksi. Ensimmäisen kerran, kun olin noin 5-v, viimeisen kerran kun olin 15-v. Siitä huolimatta ymmärrän miten traumaattista tuo telttajuttu voi olla ja peukutin sitä, toisinkuin sinun viestiäsi.
Samaa mieltä, typerää alkaa vertailemaan traumoja ja ihan kuin olisi jotenkin "hienoa", mitä traumatisoineempi elämä on takana.
Minusta on puhdistavaa, toivoa antavaa lukea tekstejä ihmisiltä, joille ei ole tapahtunut mitään kovin suurta paskaa elämässään, niistä tulee hyvä mieli.Tuo telttajuttu kuulosti kyllä tosi ahdistavalta, hyrrr.
-23
Minulla ei oikeastaan ole mitään traumaattisia kokemuksia. Lapsuuteni oli onnellinen ja sain vahvan itsetunnon, jonka ansiosta myös aikuisuuteni on ollut helppoa ja myös taloudellisesti turvattua. Mielestäni teidän traumatisoituneidenkin ihmisten kannattaisi keskittyä positiivisiin asioihin, eikä märehtiä huonoissa. Se on vaan omasta päästä kiinni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei oikeastaan ole mitään traumaattisia kokemuksia. Lapsuuteni oli onnellinen ja sain vahvan itsetunnon, jonka ansiosta myös aikuisuuteni on ollut helppoa ja myös taloudellisesti turvattua. Mielestäni teidän traumatisoituneidenkin ihmisten kannattaisi keskittyä positiivisiin asioihin, eikä märehtiä huonoissa. Se on vaan omasta päästä kiinni..
En märehdi traumoissani, en tosiaan halua miettiä "huvikseni" niitä asioita, mutta toki ne täytyy tiedostaa, kun joihinkin asioihin ja käyttäytymiseeni tietyissä tilanteessa vaikuttavat.
En tiedä miksi kuvittelet ihmisen "märehtivän huonoissa asioissa", jos vastaa tällaiseen ketjuun missä aiheena on lapsuustraumat.
-23
Vuosia jatkunut fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja seksuaalinen koulukiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei oikeastaan ole mitään traumaattisia kokemuksia. Lapsuuteni oli onnellinen ja sain vahvan itsetunnon, jonka ansiosta myös aikuisuuteni on ollut helppoa ja myös taloudellisesti turvattua. Mielestäni teidän traumatisoituneidenkin ihmisten kannattaisi keskittyä positiivisiin asioihin, eikä märehtiä huonoissa. Se on vaan omasta päästä kiinni..
Provo, älyllisesti jälkeenjäänyt tai sekä että. Jättäkää huomiotta. Ei minullakaan ole traumoja kerrottavana mutta en silti ikinä sanoisi näin traumatisoituneelle. :'D
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei oikeastaan ole mitään traumaattisia kokemuksia. Lapsuuteni oli onnellinen ja sain vahvan itsetunnon, jonka ansiosta myös aikuisuuteni on ollut helppoa ja myös taloudellisesti turvattua. Mielestäni teidän traumatisoituneidenkin ihmisten kannattaisi keskittyä positiivisiin asioihin, eikä märehtiä huonoissa. Se on vaan omasta päästä kiinni..
Mistäs teidät, kun et ole sitä kokenut?
T. toinen helpon elämän saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuteni on ollut todella vaikea, paljon henkistä ja seksuualista väkivaltaa useilta tahoilta, myös lähisukulaisten taholta.
Yhden muiston tässä ajattelin kertoa, joka on jäänyt erityisesti mieleeni. Äiti oli minulle aina etäinen, mutta jotenkin toivoin häneltä silti ymmärrystä, lohtua, sitä että hän edes kerran halaisi ja saisin hänestä jotain turvaa muuten turvattomassa elämässä. Kerran sitten n. 10-vuotiaana uskaltauduin itkemään avoimesti äidin nähden(meillä ei saanut näyttää tunteita, eikä osoitettu rakkautta mitenkään) jotain minulle merkityksellistä asiaa. Äiti mulkaisi minua ja tokaisi pilkallisesti naurahtaen että "lopeta tuommonen tekomäry" ja poistui paikalta.
Tunteiden näyttäminen ja etenkin itkeminen oli yli kymmenen vuotta minulle todella vaikeita, ja terapiassakin olen käynyt. En tietenkään tämän yhden yksittäisen asian takia, mutta muun muassa tuo mainitsemani tilanne on jäänyt ikuisesti mieleen. Se ilkeä katse ja pilkallinen toteamus, ja siinä tilanteessa jotenkin se iski tajuntaan miten jäin ilman sitä huomiota, hellyyttä, lohdutusta, mitä olisin tarvinnut äidiltä myös muiden lapsuuden vaikeiden asioiden takia. Äiti on elossa vielä, mutta ei olla kummemin väleissä, koskaan ei olla lapsuudestani puhuttu.
"Se on vain omasta päästä kiinni." Voi Luoja mitä idioottimaisuutta. Entäs jos se pää ei ole koskaan päässyt kehittymään niin hyvin/pitkälle että se olisi vain siitä kiinni? Hyvän elämäsi ansiosta sinulla ei selvästi ole mitään hajua siitä, mistä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin kadoksissa olleen kaverin koiran kuolleena verisenä junan raiteilta, kannettiin se pikkukoira sitten yhdessä kaverin kanssa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalista ahdistelua ja koskettelua aikuisen tuttavamiehen toimesta kun olin 4-8-vuotias, sitten he muuttivat onneksi pois.
Sen jälkeen yksi toinen tuttavamies ahdisteli ja otti väkisin "pornokuvia" minusta, kehittymättömästä lapsesta ja syynä se, kun "olet niin kaunis".
Näiden lisäksi vielä raiskaus teininä (olin kaverilla yötä, nukuin yksin vierashuoneessa ja yöllä sen veli tuli sinne huoneeseen ja raiskasi, koska en ollut vapaaehtoisesti aiemmin hänelle lämmennyt).
Äiti ja isä olivat pääpiirteittäin hyviä ja rakastavia, mitä nyt äiti hieman emotionaalisesti kylmä ja etäinen ja isä todella äkkipikainen (isä mm. löi mua pikaistuksissaan joskus vasaralla päähän, äiti sanoi kun itkin pahaa oloani et "kasvata kovempi kuori").Hyvä perhe mulla kuitenkin oli/on, mä vaan oon ilmeisesti ollut edellisessä elämässäni joku todella paha tyyppi, koska oon ansainnut tällaisen "kohtalon".
Kaiken aineellisen olen kyllä aina saanut, eli ulkoisesti ei ole ollut koskaan puutetta mistään.
Miksi monet aikuiset eivät halua nähdä perheessään olevia ongelmia, vaan jopa vakavasta kaltoinkohtelusta huolimatta, pitävät perhettään/vanhempiaan hyvinä ja normaaleina?! Todella surullista. Mikään aineellinen ei korvaa aitoa rakkautta, välittämistä ja mieleltään terveitä vanhempia. Itsekin tajusin vasta 25+ ikäisenä, että perheeni ei todellakaan ollut mikään hyvä ja normaali, mitä siihen asti olin itselleni uskotellut. Ihmiselle taitaa olla vaikeaa hyväksyä, että vanhemmat eivät ole rakastaneet ja huolehtineet hyvin? Ehkä moni syyttää siitä itseään, vaikka vika on täysin kyvyttömissä vanhemmissa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei oikeastaan ole mitään traumaattisia kokemuksia. Lapsuuteni oli onnellinen ja sain vahvan itsetunnon, jonka ansiosta myös aikuisuuteni on ollut helppoa ja myös taloudellisesti turvattua. Mielestäni teidän traumatisoituneidenkin ihmisten kannattaisi keskittyä positiivisiin asioihin, eikä märehtiä huonoissa. Se on vaan omasta päästä kiinni..
Miksi noin monta alapeukkua? Tämä on just sitä negatiivisuutta, jonka takia märehditte vanhoissa. Life is a bitch, mutta on mentävä eteenpäin!
En pysty kirjoittamaan sitä tänne.
Se, kun veljeni yritti tunkea elintään minuun, mutta se ei mahtunut. Valot oli päällä ja se ähisi siinä. Olin 7-8.
Isäni uhkasi ampua itsensä ja haki jo haulikon ja panoksia. Saimme haulikon pois isältä ja piilotimme sitä. Ei mukava muisto ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Se, kun veljeni yritti tunkea elintään minuun, mutta se ei mahtunut. Valot oli päällä ja se ähisi siinä. Olin 7-8.
Hyi kun alkoi ahdistamaan tämä. :(
Pyöräilin kotiin koulusta, taisin oll kolmannella luokalla. Kiinnitin huomiota, kun semmoinen punainen vanha lada jäi risteykseen odottamaan, vaikka ei ollut liikennettä. Jotenkin vaistosin, että jotain oli vialla.. Pyöräilin kuitenkin eteenpäin, ja autossa ollut mies tuijotti minua, nosti lantiotaan ja veti jäykän elimenensä esiin niin että näin sen. Lipoi huuliaan.. yök.
Poljin eteenpäin ja jäin ison hevostallin kohdalle katsomaan ratsastustuntia. Näin, että auto jäi seuraavaan risteykseen. En liikkunut mihinkään, ja auto pyöri ees taas vähän aikaa. Kun en enää nähnyt sitä, niin poljin henki salpautuen pikkuteitä kotiin, peläten että seurasi. Koskaan en kertonut kenellekään, enkä tiedä miksi. Tämä siis 90-luvun alussa.
Isäpuoli uhkasi tappaa rakkaan kissani, koska se oli hänen mielestään rasittava. Uhkaili kissaani puukolla, minä itkin ja yritin vetää kissani pois. Lopulta onnistuin ja vein sen turvaan.