Mummo leikkasi lapsen hiukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylireagoit. Mummo teki mokan, mutta annat tiukan, mutta asiallisen palautteen niin ei tee toista kertaa. Ei tuossa mitään väliä katkaisun arvoista ole, tai sitten et kerro kaikkea. Hiukset kasvavat takaisin, lapsilla nopeastikin. Ei aihetta hysteriaan, vaikka keljuttaahan se.

Hiukset kasvavat, mutta se toistakymppiä joka meni edelliseen parturiin meni hukkaan. Jos toisen omaa leikkaa, silloin minusta kuuluu maksaa se, mitä se on alunperin maksanut.

Joo, totta. Mummo korvatkoon saksimansa, mutta välien katkaisu on silti aika dramaattista tukanleikkuusta. Ap:han voi aikuisena viestiä anoppinsa kanssa suoraan, jos mies on lapatossu, niin säilyy lapsella mummo ja mummolla lapsenlapsi ja elämä jatkuu.

Meillä kävi ihan sama. Ensimmäistä kertaa mummu oli kaksin pojan kanssa, kun minä olin raskaana sairaalassa ja lasten isä töissä. Kilahdin hormooneissani aika tehokkaasti, ja muutoin kohteliaana ihmisenä sanoin mummulle melkosen suorat sanat.

Ei varmasti koske pojan tukkaan toiste. Ei siinä, kun otsis olisi ollut suora edes, mutta oli järkyttävän paljon liian lyhyt ja sellainen kulmikkaan epätasainen. Melkein itkin kun näin sen. Luojan kiitos ei ollut koskenut pojan muuhun tukkaan, olisin varmaan tehnyt murhia sen jälkeen... ja kyllä, meidän pojalla on just sellanen puolimetrinen, ihana aivan valkoinen enkelikiharatukka.

Vierailija kirjoitti:

Olin kasvattamassa lapselle kauniita pitkiä hiuksia. Otsatukka on ihan karmea, enkä koskaan olisi sellaista halunnut.

Eniten minua kuitenin tässä vaiheessa kismittää mies, joka kehtasi haukkua minun ehdotukseni sairaaksi ja puolustella omaansa. Edes oman äitinsä käytöstä hän ei nähnyt sairaana. Omassa toiminnassaan ei ole nähnyt mitään anteeksipyydettävää tai muutettavaa.

Miten te muut toimisitte mieheni kanssa nyt?

Ap

Tää on vanha ilmiö, että mummo päättää ottaa sakset käteen ja pistää toimeksi. Miehesi on munaton tossu, jota en nyt päästäisi kovin vähällä. Oma eksänikään ei nähnyt ikinä mitään vikaa lapsuudenperheen käytöksessä, sen sijaan vika oli aina jollain kieroutuneella tavalla mussa jos kehtasin riemastua jostain. Nyt puhelin kauniiseen käteen ja soittoa sille anopille että mitä tuli tehtyä'. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylireagoit. Mummo teki mokan, mutta annat tiukan, mutta asiallisen palautteen niin ei tee toista kertaa. Ei tuossa mitään väliä katkaisun arvoista ole, tai sitten et kerro kaikkea. Hiukset kasvavat takaisin, lapsilla nopeastikin. Ei aihetta hysteriaan, vaikka keljuttaahan se.

Hiukset kasvavat, mutta se toistakymppiä joka meni edelliseen parturiin meni hukkaan. Jos toisen omaa leikkaa, silloin minusta kuuluu maksaa se, mitä se on alunperin maksanut.

Joo, totta. Mummo korvatkoon saksimansa, mutta välien katkaisu on silti aika dramaattista tukanleikkuusta. Ap:han voi aikuisena viestiä anoppinsa kanssa suoraan, jos mies on lapatossu, niin säilyy lapsella mummo ja mummolla lapsenlapsi ja elämä jatkuu.

En ole edelleenkään missään viestissä puhunut välien katkaisusta. En tiedä, mistä jotkut kommentoijat näitä väitteitä edes keksivät.

Olen ainostaan sanonut,että lapset eivät voi enää mennä mummolle kylään valvomatta, koska mummo ei edes nähnyt toimissaan mitään väärää vaan lähti vaan jänkkäämään eikä edes pyytänyt anteeksi. Puhumattakaan siitä, että korvaisi aiheuttamansa maksamalla kampaajakäynnin. Kuuluisi ihan normaaleihin käytöstapoihin.

Olen minäkin ostanut anopille lieden, että ei voi edes sanoa, että tarjoamalla lapsille ruokaa olisi jotenkin saanut oikeuden tuhota tytön hiukset. Vaikka aivan aivovaurioinen selitys tuo olikin, että muka ruokien tarjoaminen oikeuttaisi tuollaisen ja vapauttaisi korvausvastuusta.

Ensimmäinen kerta on mummon moka. Toinen menisi omaksi mokaksi jos menisin luottamaan ihmiseen, johon ei selvästikään voi luottaa.

Ap

Viittasin sairaaseen sillä kun ehdotit että menet leikkaamaan äitini hiukset hänen luokseen väkisin. Yritin asiaa selventää, niin huusit ja imitoit minua kuin kehitysvammaista. Asiasta en viikonlopun riitelyn jälkeen jaksanut sanoa, kun tiesin että tälläinen sota siitä seuraa, enkä vain jaksa. Asiat asioina, taas on oikein liekkiä tungettu pesään, niin että riita vain kasvaa. Lasten edessä kutsut heidän mummoaan mulkuksi ja kun siitä huomauttaa, kieltää sekin muka jollain tavalla sen että lasten hiustenleikkaus ei olisi okei kysymättä... Asian tein äidilleni kyllä selväksi, että ei leikkaa jatkossa lasten hiuksia. Mutta tällainen tapa "keskustella" on kyllä vaikeaa. Nyt olen kuullut jo että et aio olla äitini tai minun kanssa missään tekemisissä jatkossa. Meneekö omasta mielestäsi mitenkään liian pitkälle? - aviomies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylireagoit. Mummo teki mokan, mutta annat tiukan, mutta asiallisen palautteen niin ei tee toista kertaa. Ei tuossa mitään väliä katkaisun arvoista ole, tai sitten et kerro kaikkea. Hiukset kasvavat takaisin, lapsilla nopeastikin. Ei aihetta hysteriaan, vaikka keljuttaahan se.

Viestit 6 ja 10. Sisälukutaito?

Jos mies ei saa sanottua ja sinua vaivaa, suu auki. Kyllä ne uskovat, tavalla tai toisella. Katkaisisitko välit omaan äitiisi yhtä helposti?

Meillä oli aikanaan oman äitini kanssa lapseen liittyen aika paljon isompi rajanveto-ongelma, josta käytiin käräjillä asti hakemassa oikeutta. Mummo oppi läksynsä kuullessaan samat sanat tuomarilta, ja väleissä ollaan silti pienen viileän kauden jälkeen. Teidän tuskin tarvitsee mennä näin pitkälle. Kaksivuotiaan huonokaan otsatukka ei ole välienkatkaisun syy. Lapsi ei siitä kärsi, vaikka sinun esteettinen silmäsi ehkä niin tekeekin, ja välit mummoon kasvavat huonosti takaisin. Entä jos katkaiset ne ja lapsi isompana kysyy mummonsa perään? "Ei olla tekemisissä otsatukan takia?"

Vai oikein käräjillä. Kuulostatkin oikein esimerkkitapaukselta jakamaan muille elämänohjeita :'D

Joo, kun on joutunut menemään noin pitkälle, niin asiat asettuvat uusiin mittasuhteisiin. Meillä kyse oli vapaudenriistosta, ei otsatukasta. Otsatukan kokoiset asiat saa hoidettua anopinkin kanssa ilman virkavallan ohjeistusta. Lapseni on aikuistumassa, joten näen asian jo niin, että isompiakin ongelmia saattaa tulla (ja tuleekin) matkalla vastaan kuin kaksivuotiaan ruma otsis :) joten jäitä hattuun. Te teette tietysti niin kuin tahdotte.

Turhaan sinä miehellesi möykkäät, todennäköisesti häntä harmittaa ihan yhtä paljon kuin sinua jollei jopa enemmän kun kyseessä on hänen äitinsä. Anna hänen hoitaa asia tavallaan äitinsä kanssa ja käytä sinä lasta kampaajalla.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus näitä nykymammoja. Ei se elämä siihen otsiksen leikkaukseen kaadu, ehkä ne hiukset tosiaan oli silmillä ja mummo ajatteli hyvää hyvyyttään auttaa. Pian ne kasvaa takaisin, ei ole välienkatkaisun arvoista.

Jos auttaa hyvää hyvyyttään niin ehdottaa ja kysyy että voisin noin hiukset leikata. Mutta nämä nykymummot luulevat voivansa tehdä mitä haluavat ja kaikki pitäisi tehdä heidän säännöillään. Jos mummo ei ole pahoillaan niin hän on tehnyt asiasta valtataistelun. Ja omien lasten kohdalla valta päättää on kylläkin sillä äidillä eikä mummolla.

Mitäs jos apeen äiti lainaa vävyn autoa ja maalauttaa sen eri väriseksi? Entä kun vävy raivostuu asiasta, kun auto on yleensä miehille tärkeämpi kuin ne lapset? Onko kiva kun anoppi sanoo sitten että sehän on vain väriä, sen voi maalauttaa takaisin. Ja lapset ovat ainakin minun maailmassani kaikkein tärkeintä ja auto on vain auto.

Nykymummot ovat vaan tottuneet määräämään kaikesta ja nykymammat eivät sellaista siedä. Menisi leikkaamaan sen oman aikuisen poikansa hiuksia ja jättäisi lapsenlapset rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin kasvattamassa lapselle kauniita pitkiä hiuksia. Otsatukka on ihan karmea, enkä koskaan olisi sellaista halunnut.

Eniten minua kuitenin tässä vaiheessa kismittää mies, joka kehtasi haukkua minun ehdotukseni sairaaksi ja puolustella omaansa. Edes oman äitinsä käytöstä hän ei nähnyt sairaana. Omassa toiminnassaan ei ole nähnyt mitään anteeksipyydettävää tai muutettavaa.

Miten te muut toimisitte mieheni kanssa nyt?

Ap

Mun mies on aikalailla samanlainen. Äitinsä napanuorassa kiinni. Ollaan väännetty asiasta tuhansia kertoja tässä vuosien aikana. En ole saanut järkeä tähän touhuun. Jos äiti ei ole antanut poikansa itsenäistyä ja kasvaa irti äidistä, niin vaikeaa se on tehdä kenenkään muunkaan. Anoppi pitää poikaansa omana jatkeenaan ja lapsenlapsen menee siinä samassa syssyssä. Selvä rajan ylityshän tuo on sinun anopilta ollut ja minäkin olisin vihainen. Mutta rehellisesti en osaa neuvoa mitä voisit miehen kanssa tehdä, koska mekin ollaan tekemässä eroa parhaillaan. Saa anoppi takaisin oman kultapoikansa. Minun mieheni ei koskaan ymmärtänyt miksi keuhkosin kaikista törkeistä tempuista, mitä hänen äitinsä teki, koska hän oli niin selvästi sokea ja äitinsä puolella kaikessa. Eihän sellainen suhde voi toimia.

Anopille voisit laittaa vaikka viestin, että ei saa leikata lapsen hiuksia. Että olitte kasvattamassa niitä pitkiksi ja nyt ne meni pilalle ja joudutte käymään parturissa korjaamassa huonon leikkauksen. Ja onko väliä, vaikka siellä päässä menisi herneet nenään? Voit vaikka kysyä, että maksaako laskun? Ja jos ei suostu, niin sano, että nyt ei tuoda lapsia vähään aikaan sinne, koska ei olla ollenkaan varmoja onko lapset siellä turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 = ap

Tuo miehen puhumattomuus minua myös ärsyttää. Ihan kuin tuollainen asia ei muka minulle kuuluisi, kun kuitenkin yhdessä perheenä eletään. Piti itse huomata ja itse sanella, miten jatkossa mummon kanssa menetellään. Nyt mies mököttää ja kieltäytyy hoitamasta asiaa.

Ap

Hiukset kasvaa ytakaisin, suhde mummoon ei ikinä jos sen nyt katkaiset lapseltasi. Mielestäni ylireagoit.

Ei kun mummon aisoihin! Ties mitä keksii seuraavalla kerralla! Hiukset kasvaa mutta luottamus mummoon ei kasva takaisin.

Jep, suutuin miehelle hänen röyhkeästä käytöksestään ja kyllä, sanoin että ihan mulkkua tuollainen leikkaaminen, kun taas tämäkin asia jäi minun huomattavakseni, minun hoidettavakseni ja minun maksettavakseni. Mies kehtasi haukkua minun ratkaisuehdotukset, siis aivan ne kaikki, sairaiksi. Nyt toki jälkikäteen vääntelee sanomisiaan, kuten tapoihinsa kuuluu.

Mitä nimittelyyn tulee, niin viime viikonloppuna mieheni kutsui minua lapsen edessä vitun mulkuksi. Näitä muita yhtä kauniita nimityksiä olen saanut häneltä lukuisia muitakin, mutta varmaankaan ei ole tarvetta mennä siihen nyt vai onko?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jep, suutuin miehelle hänen röyhkeästä käytöksestään ja kyllä, sanoin että ihan mulkkua tuollainen leikkaaminen, kun taas tämäkin asia jäi minun huomattavakseni, minun hoidettavakseni ja minun maksettavakseni. Mies kehtasi haukkua minun ratkaisuehdotukset, siis aivan ne kaikki, sairaiksi. Nyt toki jälkikäteen vääntelee sanomisiaan, kuten tapoihinsa kuuluu.

Mitä nimittelyyn tulee, niin viime viikonloppuna mieheni kutsui minua lapsen edessä vitun mulkuksi. Näitä muita yhtä kauniita nimityksiä olen saanut häneltä lukuisia muitakin, mutta varmaankaan ei ole tarvetta mennä siihen nyt vai onko?

Ap

Tässä on siis oikeasti kyse ihan muusta kuin lapsen hiustenleikkuusta, se taisi vain kärjistää joukon isompia ongelmia?

Aika kammottavalta kuulostaa teidän perhe-elämänne, varsinkin kielenkäyttö. Ei kuulosta asialliselta keskustelulta vaan lähinnä toistenne ja muiden haukkumiselta.

Ikävä kyllä vaikuttaa siltä että kovin vaikeaa teidän on tätä asiaa korjata jos jatkatte tuolla linjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, suutuin miehelle hänen röyhkeästä käytöksestään ja kyllä, sanoin että ihan mulkkua tuollainen leikkaaminen, kun taas tämäkin asia jäi minun huomattavakseni, minun hoidettavakseni ja minun maksettavakseni. Mies kehtasi haukkua minun ratkaisuehdotukset, siis aivan ne kaikki, sairaiksi. Nyt toki jälkikäteen vääntelee sanomisiaan, kuten tapoihinsa kuuluu.

Mitä nimittelyyn tulee, niin viime viikonloppuna mieheni kutsui minua lapsen edessä vitun mulkuksi. Näitä muita yhtä kauniita nimityksiä olen saanut häneltä lukuisia muitakin, mutta varmaankaan ei ole tarvetta mennä siihen nyt vai onko?

Ap

Tässä on siis oikeasti kyse ihan muusta kuin lapsen hiustenleikkuusta, se taisi vain kärjistää joukon isompia ongelmia?

Oli kyse alunperin ihan hiustenleikkuusta. Mieheni vaan toimi tyypilliseen tapaansa ja siksi tässä on nyt kyse paljon muustakin.

Olin tuon viikonlopun tapauksen antanut olla ja ei se olisi tähänkään kuulunut, mutta mies kun lähti vetämään muita asioita niin sillä tiellä nyt ollaan.

Ei anteeksipyyntöä. Ei pahoittelua. Ei aikomusta tai ideaa edes miten korjata tilanne. Mitään ei ole mies tehnyt omasta mielestään väärin. Vaimon syy, vaimon käytös sairasta, miehen ja hänen äitinsä ei. Tässä tämä yhteenveto pähkinänkuoressa.

Joo, olen vihainen. Miksi en olisi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, suutuin miehelle hänen röyhkeästä käytöksestään ja kyllä, sanoin että ihan mulkkua tuollainen leikkaaminen, kun taas tämäkin asia jäi minun huomattavakseni, minun hoidettavakseni ja minun maksettavakseni. Mies kehtasi haukkua minun ratkaisuehdotukset, siis aivan ne kaikki, sairaiksi. Nyt toki jälkikäteen vääntelee sanomisiaan, kuten tapoihinsa kuuluu.

Mitä nimittelyyn tulee, niin viime viikonloppuna mieheni kutsui minua lapsen edessä vitun mulkuksi. Näitä muita yhtä kauniita nimityksiä olen saanut häneltä lukuisia muitakin, mutta varmaankaan ei ole tarvetta mennä siihen nyt vai onko?

Ap

Tässä on siis oikeasti kyse ihan muusta kuin lapsen hiustenleikkuusta, se taisi vain kärjistää joukon isompia ongelmia?

Oli kyse alunperin ihan hiustenleikkuusta. Mieheni vaan toimi tyypilliseen tapaansa ja siksi tässä on nyt kyse paljon muustakin.

Olin tuon viikonlopun tapauksen antanut olla ja ei se olisi tähänkään kuulunut, mutta mies kun lähti vetämään muita asioita niin sillä tiellä nyt ollaan.

Ei anteeksipyyntöä. Ei pahoittelua. Ei aikomusta tai ideaa edes miten korjata tilanne. Mitään ei ole mies tehnyt omasta mielestään väärin. Vaimon syy, vaimon käytös sairasta, miehen ja hänen äitinsä ei. Tässä tämä yhteenveto pähkinänkuoressa.

Joo, olen vihainen. Miksi en olisi?

Ap

Tuossa kymmenen minuuttia sitten pyysin anteeksi omaa käytöstäni, kun en asiasta maininnut sinulle, mutta eipä tuolla vaikutusta näytä olevan. Tuttu tilanne itselleni. Vain minä räyhään täällä ja vain minun tapani hoitaa asioita on väärin. Esimerkiksi tänään en ole ääntäni korottanut kertaakaan, mutta sinulta olen huutoa kuunnellut enemmänkin. Haastavaa on tälläinen "selvittäminen" kun toisella on 110% tunnetila lasissa. - Aviomies

Vierailija kirjoitti:

Aika kammottavalta kuulostaa teidän perhe-elämänne, varsinkin kielenkäyttö. Ei kuulosta asialliselta keskustelulta vaan lähinnä toistenne ja muiden haukkumiselta.

Ikävä kyllä vaikuttaa siltä että kovin vaikeaa teidän on tätä asiaa korjata jos jatkatte tuolla linjalla.

Olen tämän perhe-elämän jatkumisen moneen kertaan juuri näistä syistä kyseenalaistanut ja edellyttänyt, että sen pitää muuttua.

Mieheni ei ikävä kyllä ole halunnut pistää tikkua ristiin asian eteen, joten ihan omaa tyhmyyttäni tällaisessa avioliitossa elän. Tämä ei muutu vain minun käytöstä muuttamalla, se on kokeiltu ja nähty.

Karmeaa, ja se on aivan omaa syytäni.

Fiksu ihminen olisi tehnyt toisenlaisen ratkaisun jo vuosikausia sitten. En selkeästikään ole fiksu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, suutuin miehelle hänen röyhkeästä käytöksestään ja kyllä, sanoin että ihan mulkkua tuollainen leikkaaminen, kun taas tämäkin asia jäi minun huomattavakseni, minun hoidettavakseni ja minun maksettavakseni. Mies kehtasi haukkua minun ratkaisuehdotukset, siis aivan ne kaikki, sairaiksi. Nyt toki jälkikäteen vääntelee sanomisiaan, kuten tapoihinsa kuuluu.

Mitä nimittelyyn tulee, niin viime viikonloppuna mieheni kutsui minua lapsen edessä vitun mulkuksi. Näitä muita yhtä kauniita nimityksiä olen saanut häneltä lukuisia muitakin, mutta varmaankaan ei ole tarvetta mennä siihen nyt vai onko?

Ap

Tässä on siis oikeasti kyse ihan muusta kuin lapsen hiustenleikkuusta, se taisi vain kärjistää joukon isompia ongelmia?

Oli kyse alunperin ihan hiustenleikkuusta. Mieheni vaan toimi tyypilliseen tapaansa ja siksi tässä on nyt kyse paljon muustakin.

Olin tuon viikonlopun tapauksen antanut olla ja ei se olisi tähänkään kuulunut, mutta mies kun lähti vetämään muita asioita niin sillä tiellä nyt ollaan.

Ei anteeksipyyntöä. Ei pahoittelua. Ei aikomusta tai ideaa edes miten korjata tilanne. Mitään ei ole mies tehnyt omasta mielestään väärin. Vaimon syy, vaimon käytös sairasta, miehen ja hänen äitinsä ei. Tässä tämä yhteenveto pähkinänkuoressa.

Joo, olen vihainen. Miksi en olisi?

Ap

Tuossa kymmenen minuuttia sitten pyysin anteeksi omaa käytöstäni, kun en asiasta maininnut sinulle, mutta eipä tuolla vaikutusta näytä olevan. Tuttu tilanne itselleni. Vain minä räyhään täällä ja vain minun tapani hoitaa asioita on väärin. Esimerkiksi tänään en ole ääntäni korottanut kertaakaan, mutta sinulta olen huutoa kuunnellut enemmänkin. Haastavaa on tälläinen "selvittäminen" kun toisella on 110% tunnetila lasissa. - Aviomies

Siis milloin ja missä pyysit anteeksi? Mitä pyysit anteeksi? Olinko minä paikalla läsnä, sanoitko asiasi ääneen?

En ole minkäänlaista anteeksipyyntöä kuullut, et ole missään vaiheessa vetänyt törkeitä syytöksiäsi takaisin, et hoitanut asiaa kuntoon. No näköjään mammoille silti yrität filmata ihan kuin se tämän ratkaisisi.

Nämä ovat taas näitä...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylireagoit. Mummo teki mokan, mutta annat tiukan, mutta asiallisen palautteen niin ei tee toista kertaa. Ei tuossa mitään väliä katkaisun arvoista ole, tai sitten et kerro kaikkea. Hiukset kasvavat takaisin, lapsilla nopeastikin. Ei aihetta hysteriaan, vaikka keljuttaahan se.

Viestit 6 ja 10. Sisälukutaito?

Jos mies ei saa sanottua ja sinua vaivaa, suu auki. Kyllä ne uskovat, tavalla tai toisella. Katkaisisitko välit omaan äitiisi yhtä helposti?

Meillä oli aikanaan oman äitini kanssa lapseen liittyen aika paljon isompi rajanveto-ongelma, josta käytiin käräjillä asti hakemassa oikeutta. Mummo oppi läksynsä kuullessaan samat sanat tuomarilta, ja väleissä ollaan silti pienen viileän kauden jälkeen. Teidän tuskin tarvitsee mennä näin pitkälle. Kaksivuotiaan huonokaan otsatukka ei ole välienkatkaisun syy. Lapsi ei siitä kärsi, vaikka sinun esteettinen silmäsi ehkä niin tekeekin, ja välit mummoon kasvavat huonosti takaisin. Entä jos katkaiset ne ja lapsi isompana kysyy mummonsa perään? "Ei olla tekemisissä otsatukan takia?"

Vai oikein käräjillä. Kuulostatkin oikein esimerkkitapaukselta jakamaan muille elämänohjeita :'D

Joo, kun on joutunut menemään noin pitkälle, niin asiat asettuvat uusiin mittasuhteisiin. Meillä kyse oli vapaudenriistosta, ei otsatukasta. Otsatukan kokoiset asiat saa hoidettua anopinkin kanssa ilman virkavallan ohjeistusta. Lapseni on aikuistumassa, joten näen asian jo niin, että isompiakin ongelmia saattaa tulla (ja tuleekin) matkalla vastaan kuin kaksivuotiaan ruma otsis :) joten jäitä hattuun. Te teette tietysti niin kuin tahdotte.

Älä neuvo kun et itsekään osannut laittaa jäitä hattuun vaan lähdit käräjille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, suutuin miehelle hänen röyhkeästä käytöksestään ja kyllä, sanoin että ihan mulkkua tuollainen leikkaaminen, kun taas tämäkin asia jäi minun huomattavakseni, minun hoidettavakseni ja minun maksettavakseni. Mies kehtasi haukkua minun ratkaisuehdotukset, siis aivan ne kaikki, sairaiksi. Nyt toki jälkikäteen vääntelee sanomisiaan, kuten tapoihinsa kuuluu.

Mitä nimittelyyn tulee, niin viime viikonloppuna mieheni kutsui minua lapsen edessä vitun mulkuksi. Näitä muita yhtä kauniita nimityksiä olen saanut häneltä lukuisia muitakin, mutta varmaankaan ei ole tarvetta mennä siihen nyt vai onko?

Ap

Tässä on siis oikeasti kyse ihan muusta kuin lapsen hiustenleikkuusta, se taisi vain kärjistää joukon isompia ongelmia?

Oli kyse alunperin ihan hiustenleikkuusta. Mieheni vaan toimi tyypilliseen tapaansa ja siksi tässä on nyt kyse paljon muustakin.

Olin tuon viikonlopun tapauksen antanut olla ja ei se olisi tähänkään kuulunut, mutta mies kun lähti vetämään muita asioita niin sillä tiellä nyt ollaan.

Ei anteeksipyyntöä. Ei pahoittelua. Ei aikomusta tai ideaa edes miten korjata tilanne. Mitään ei ole mies tehnyt omasta mielestään väärin. Vaimon syy, vaimon käytös sairasta, miehen ja hänen äitinsä ei. Tässä tämä yhteenveto pähkinänkuoressa.

Joo, olen vihainen. Miksi en olisi?

Ap

Tuossa kymmenen minuuttia sitten pyysin anteeksi omaa käytöstäni, kun en asiasta maininnut sinulle, mutta eipä tuolla vaikutusta näytä olevan. Tuttu tilanne itselleni. Vain minä räyhään täällä ja vain minun tapani hoitaa asioita on väärin. Esimerkiksi tänään en ole ääntäni korottanut kertaakaan, mutta sinulta olen huutoa kuunnellut enemmänkin. Haastavaa on tälläinen "selvittäminen" kun toisella on 110% tunnetila lasissa. - Aviomies

Siis milloin ja missä pyysit anteeksi? Mitä pyysit anteeksi? Olinko minä paikalla läsnä, sanoitko asiasi ääneen?

En ole minkäänlaista anteeksipyyntöä kuullut, et ole missään vaiheessa vetänyt törkeitä syytöksiäsi takaisin, et hoitanut asiaa kuntoon. No näköjään mammoille silti yrität filmata ihan kuin se tämän ratkaisisi.

Nämä ovat taas näitä...

Ap

Istuin olohuoneessa, kun keitit kahvia ja pyysin anteeksi vastaukseksi sanoit että en edes ole anteeksi pyytänyt. Ihan selkeällä äänellä sanoin anteeksipyynnön. - Aviomies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, suutuin miehelle hänen röyhkeästä käytöksestään ja kyllä, sanoin että ihan mulkkua tuollainen leikkaaminen, kun taas tämäkin asia jäi minun huomattavakseni, minun hoidettavakseni ja minun maksettavakseni. Mies kehtasi haukkua minun ratkaisuehdotukset, siis aivan ne kaikki, sairaiksi. Nyt toki jälkikäteen vääntelee sanomisiaan, kuten tapoihinsa kuuluu.

Mitä nimittelyyn tulee, niin viime viikonloppuna mieheni kutsui minua lapsen edessä vitun mulkuksi. Näitä muita yhtä kauniita nimityksiä olen saanut häneltä lukuisia muitakin, mutta varmaankaan ei ole tarvetta mennä siihen nyt vai onko?

Ap

Tässä on siis oikeasti kyse ihan muusta kuin lapsen hiustenleikkuusta, se taisi vain kärjistää joukon isompia ongelmia?

Oli kyse alunperin ihan hiustenleikkuusta. Mieheni vaan toimi tyypilliseen tapaansa ja siksi tässä on nyt kyse paljon muustakin.

Olin tuon viikonlopun tapauksen antanut olla ja ei se olisi tähänkään kuulunut, mutta mies kun lähti vetämään muita asioita niin sillä tiellä nyt ollaan.

Ei anteeksipyyntöä. Ei pahoittelua. Ei aikomusta tai ideaa edes miten korjata tilanne. Mitään ei ole mies tehnyt omasta mielestään väärin. Vaimon syy, vaimon käytös sairasta, miehen ja hänen äitinsä ei. Tässä tämä yhteenveto pähkinänkuoressa.

Joo, olen vihainen. Miksi en olisi?

Ap

Tuossa kymmenen minuuttia sitten pyysin anteeksi omaa käytöstäni, kun en asiasta maininnut sinulle, mutta eipä tuolla vaikutusta näytä olevan. Tuttu tilanne itselleni. Vain minä räyhään täällä ja vain minun tapani hoitaa asioita on väärin. Esimerkiksi tänään en ole ääntäni korottanut kertaakaan, mutta sinulta olen huutoa kuunnellut enemmänkin. Haastavaa on tälläinen "selvittäminen" kun toisella on 110% tunnetila lasissa. - Aviomies

Nyt poistuttu täältä av-palstalta riitelemästä. Me ei haluta enää seurata teidän perhedraamaa. Saatte varmaan jotain sairaita kiksejä kun täällä toisianne haukutte. Menkää huutamaan toisillenne jossain huoneessa, täällä nyt nollattu itsenne täysin.