Jos saisitte päättää, niin mitä tekisitte kutsuvieraina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tilaisuus varmasti ilmainen. :D

Hahaa, aivan varmasti on :D  Kerran tosin se nyt työttmäksi jäänyt pariskunta jekutti meitä silleen, että me luultiin ostavamme liput balettiin - ei ihan into pinkeenä oltu ajatuksesta, mutta hey, kaikkea pitää kokeilla ja porukalla se voisi olla ihan hauska kokemus viimeistään siinä vaiheessa kun saadaan viinilasilliset eteen illallisella, mutta eipäs mentykään balettiin vaan sotalaivalle Helsingin rantaan, jossa oli allasbileet. Se oli aivan huippua!

Oijoi, sulla on kivoja kavereita, täytyy sanoa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika lailla pettynyt. Lähtisin talkoisiin, kun se on tapana ja järjestelisin itku kurkussa lapsille viikonloppuhoitoa, vaikka haluaisin olla kanssaan. Sosiaalinen paine pakottaisi maalaustalkoisiin, koska väki olisi ollut itsellä muuttoapuna tms. eikä kieltäytyä voisi.

Sitten saisi kuulla, että ehei, nyt ei olekaan niitä töitä. Olisi niin paska maku, että väittäisin sairastuneeni mahatautiin (noroa on liikkeellä) ja lähtisin samantien pois.

MInusta hemmottelu on ihanaa vain silloin, kun sitä on saanut itse suunnitella ja odottaa. Hieroja, hoidot jne. ei ole mitään kotipalveluja, jos niistä on tarkoitus virkistyä. Jollekin urheilusta rasittuneelle ne sopii, mutta harvalla on edes siinä isossa talossaan spa-tyyppistä rauhallista tilaa.

Kuulostaa aivan kamalalta, että on pakko. Oisko sitten parempi jättää ne muuttoavut sun muut väliin jos tollaiselta tuntuu tai sanoa suoraan? Eihän se mikään häpeä ole. Ap:n tilanne on onneksi erilainen.

Lähtisin talkoisiin, kun pyydetään eli haluan olla apuna kavereille. Mutta  jos se avunantaminen päättyykin siihen, että talkoot on huijausta ja olen jonkun kohtalaisen itsekkään jekun uhrina, niin ottaisi päähän aika tavalla. Ap haluaa saada kaverit kiitollisuudenvelkaan itselleen, ei tuossa ole kyse halusta auttaa vaan halusta kiillottaa omaa sädekehää.

Todellinen ystävä kysyy etukäteen,  tuletko meille rentoutusviikonloppua viettämään. Otathan lapset mukaan.

Itsekäs jekku? Oikeesti? Ja miten kiitollisuuden velkaan voi jäädä tästä? Nyt en ymmärrä? Kyllähän me omat kaverit tunnetaan. Aivan 110% varmuudella ne kaikki ilahtuu tästä älyttömästi eikä ole edes eka kerta kun tällaista tapahtuu. Meitäkin on jekutettu samalla tavalla pari vuotta sitten! Kuulostaa jotenkin ihan oudolta ajattelumallilta tuollainen. Me vieraillaan toistemme luona kaikki ja viihdytään yhdessä. Arki on välillä aika uuvuttavaa kaikilla eri syistä. Tällä kertaa me vaan nyt halutaan järjestää yllätys. Ei se ole yllätys, että ollaan viikonloppu porukalla, aikuiset ilman lapsiaan akkuja lataamassa. Talkoohommakaan ei olisi yllätys jos sellainen olisi tällä kertaa, mutta me haluttais järjestää joku kiva yllätys siihen viikonloppuun. Jotain sellaista, mistä kaikki vois nauttia yhdessä. Jos se on kamalaa, niin meillä on sitten tosi eri näkemys ystävyydestä. Me ollaan porukkana sellaisia ystäviä, että meistä on hauskaa olla yhdessä (lasten kanssa ja ilman lapsia) ja välillä vähän jekutella tavalla, joka ei ole kiusallista missään mielessä.

-ap

 

Jos arki on uuvuttavaa, niin eikö todellinen apu olisi apua siellä arjessa? Minulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen ja koko tilanteen muuttamista eikä jotain yllätystä saunomisineen jne. Jos arki on raskasta, ei joku viikonloppu siitä parempaa tee, mutta siivous- tai ruuanlaittoapu, lastenhoito vaikka viikon jokaisena iltana niin, että olen kotona, mutta joku toinen vastaa lasten kiekaisuihin jne. - ne olisivat aitoa auttamista ja välittämistä. On helppoa lämmittää sauna. Vaikea on aidosti auttaa.

Hahaha mitä kommentteja. Miten elämäniloista ja sosiaalista porukkaa täällä palstaileekaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siis tuo huijaus tuossa? En tajunnut oikein sen pointtia.

Ap haluaa viettää laatuaikaa ystävien kanssa. Ja se huijaus on sitä varten, että päivän kulku ei olekaan maalausta vaan rentoa yhdessä oloa.

Miksi ystäville ei voi sanoa haluavansa viettää rentoa laatuaikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika lailla pettynyt. Lähtisin talkoisiin, kun se on tapana ja järjestelisin itku kurkussa lapsille viikonloppuhoitoa, vaikka haluaisin olla kanssaan. Sosiaalinen paine pakottaisi maalaustalkoisiin, koska väki olisi ollut itsellä muuttoapuna tms. eikä kieltäytyä voisi.

Sitten saisi kuulla, että ehei, nyt ei olekaan niitä töitä. Olisi niin paska maku, että väittäisin sairastuneeni mahatautiin (noroa on liikkeellä) ja lähtisin samantien pois.

MInusta hemmottelu on ihanaa vain silloin, kun sitä on saanut itse suunnitella ja odottaa. Hieroja, hoidot jne. ei ole mitään kotipalveluja, jos niistä on tarkoitus virkistyä. Jollekin urheilusta rasittuneelle ne sopii, mutta harvalla on edes siinä isossa talossaan spa-tyyppistä rauhallista tilaa.

Kuulostaa aivan kamalalta, että on pakko. Oisko sitten parempi jättää ne muuttoavut sun muut väliin jos tollaiselta tuntuu tai sanoa suoraan? Eihän se mikään häpeä ole. Ap:n tilanne on onneksi erilainen.

Lähtisin talkoisiin, kun pyydetään eli haluan olla apuna kavereille. Mutta  jos se avunantaminen päättyykin siihen, että talkoot on huijausta ja olen jonkun kohtalaisen itsekkään jekun uhrina, niin ottaisi päähän aika tavalla. Ap haluaa saada kaverit kiitollisuudenvelkaan itselleen, ei tuossa ole kyse halusta auttaa vaan halusta kiillottaa omaa sädekehää.

Todellinen ystävä kysyy etukäteen,  tuletko meille rentoutusviikonloppua viettämään. Otathan lapset mukaan.

Itsekäs jekku? Oikeesti? Ja miten kiitollisuuden velkaan voi jäädä tästä? Nyt en ymmärrä? Kyllähän me omat kaverit tunnetaan. Aivan 110% varmuudella ne kaikki ilahtuu tästä älyttömästi eikä ole edes eka kerta kun tällaista tapahtuu. Meitäkin on jekutettu samalla tavalla pari vuotta sitten! Kuulostaa jotenkin ihan oudolta ajattelumallilta tuollainen. Me vieraillaan toistemme luona kaikki ja viihdytään yhdessä. Arki on välillä aika uuvuttavaa kaikilla eri syistä. Tällä kertaa me vaan nyt halutaan järjestää yllätys. Ei se ole yllätys, että ollaan viikonloppu porukalla, aikuiset ilman lapsiaan akkuja lataamassa. Talkoohommakaan ei olisi yllätys jos sellainen olisi tällä kertaa, mutta me haluttais järjestää joku kiva yllätys siihen viikonloppuun. Jotain sellaista, mistä kaikki vois nauttia yhdessä. Jos se on kamalaa, niin meillä on sitten tosi eri näkemys ystävyydestä. Me ollaan porukkana sellaisia ystäviä, että meistä on hauskaa olla yhdessä (lasten kanssa ja ilman lapsia) ja välillä vähän jekutella tavalla, joka ei ole kiusallista missään mielessä.

-ap

 

Jos arki on uuvuttavaa, niin eikö todellinen apu olisi apua siellä arjessa? Minulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen ja koko tilanteen muuttamista eikä jotain yllätystä saunomisineen jne. Jos arki on raskasta, ei joku viikonloppu siitä parempaa tee, mutta siivous- tai ruuanlaittoapu, lastenhoito vaikka viikon jokaisena iltana niin, että olen kotona, mutta joku toinen vastaa lasten kiekaisuihin jne. - ne olisivat aitoa auttamista ja välittämistä. On helppoa lämmittää sauna. Vaikea on aidosti auttaa.

300 kilometrin päästä ei aina voi siinä arjessa olla fyysisesti läsnä kun on omatkin työt ja arjen haasteet. Kyllä me kaikki auttelemme toisiamme aina kun on mahdollista, esimerkiksi juuri tulemalla talkooavuksi jos missä asiassa.  Nämä samat ystävämme, joita emme ilmeisesti auta arjessa, hakevat meiltä joka syksy mm. marjoja ja sieniä, joita olemme poimineet. Osan mehuna ja hilloina, jotka olemme heille tehneet. Heidän joulupöydissään syödään laatikoita, jotka olen tehnyt, kasviksista juureksista, jotka me olemme kasvattaneet. Heidän lapsensa viettävät välillä meillä aikaa lomillaan ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa. Olemme olleet remppa- ja muuttoapuna, vanhempien lasten hoitajina kun nuoremmat ovat syntyneet ja lemmikkien kaitsijoina kun perheet ovat olleet lomillaan.  Pienet autorempat on usein katsottu mieheni toimesta silloin kun on vuoro vierailla täällä meillä. Riittääkö tämä sinulle? En ymmärtänyt, että saadakseni vinkkejä ystävien viikonloppuhemmotteluun minun täytyy tehdä monipuolinen selvitys siitä, miten  autamme heitä arjessa, jotta ei vaan tule sellaista kuvaa, että emme auttaisi ja ystävyytemme vastavuoroisuus perustuisi saunan lämmittämiseen.

Sinulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen. Niin myös meille. Meille itsellemme ja ystävillemme nämä yhteiset viikonloput ovat aina olleet irtiottoja arjesta, sitä elämän suolaa, joka kantaa arkeenkin voimavaroina. Minulle oikeaa ystävyyttä on kuunnella sitä ystävää, ei määritellä hänen puolestaan mikä on sitä aitoa ja oikeaa auttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siis tuo huijaus tuossa? En tajunnut oikein sen pointtia.

Ap haluaa viettää laatuaikaa ystävien kanssa. Ja se huijaus on sitä varten, että päivän kulku ei olekaan maalausta vaan rentoa yhdessä oloa.

Miksi ystäville ei voi sanoa haluavansa viettää rentoa laatuaikaa? 

Tietysti voi ja tämän tästä sanommekin. Me tapaamme porukasa säännöllisesti, mutta meillä on jekuttelun perinne, ollut jo vuosia ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika lailla pettynyt. Lähtisin talkoisiin, kun se on tapana ja järjestelisin itku kurkussa lapsille viikonloppuhoitoa, vaikka haluaisin olla kanssaan. Sosiaalinen paine pakottaisi maalaustalkoisiin, koska väki olisi ollut itsellä muuttoapuna tms. eikä kieltäytyä voisi.

Sitten saisi kuulla, että ehei, nyt ei olekaan niitä töitä. Olisi niin paska maku, että väittäisin sairastuneeni mahatautiin (noroa on liikkeellä) ja lähtisin samantien pois.

MInusta hemmottelu on ihanaa vain silloin, kun sitä on saanut itse suunnitella ja odottaa. Hieroja, hoidot jne. ei ole mitään kotipalveluja, jos niistä on tarkoitus virkistyä. Jollekin urheilusta rasittuneelle ne sopii, mutta harvalla on edes siinä isossa talossaan spa-tyyppistä rauhallista tilaa.

Kuulostaa aivan kamalalta, että on pakko. Oisko sitten parempi jättää ne muuttoavut sun muut väliin jos tollaiselta tuntuu tai sanoa suoraan? Eihän se mikään häpeä ole. Ap:n tilanne on onneksi erilainen.

Lähtisin talkoisiin, kun pyydetään eli haluan olla apuna kavereille. Mutta  jos se avunantaminen päättyykin siihen, että talkoot on huijausta ja olen jonkun kohtalaisen itsekkään jekun uhrina, niin ottaisi päähän aika tavalla. Ap haluaa saada kaverit kiitollisuudenvelkaan itselleen, ei tuossa ole kyse halusta auttaa vaan halusta kiillottaa omaa sädekehää.

Todellinen ystävä kysyy etukäteen,  tuletko meille rentoutusviikonloppua viettämään. Otathan lapset mukaan.

Itsekäs jekku? Oikeesti? Ja miten kiitollisuuden velkaan voi jäädä tästä? Nyt en ymmärrä? Kyllähän me omat kaverit tunnetaan. Aivan 110% varmuudella ne kaikki ilahtuu tästä älyttömästi eikä ole edes eka kerta kun tällaista tapahtuu. Meitäkin on jekutettu samalla tavalla pari vuotta sitten! Kuulostaa jotenkin ihan oudolta ajattelumallilta tuollainen. Me vieraillaan toistemme luona kaikki ja viihdytään yhdessä. Arki on välillä aika uuvuttavaa kaikilla eri syistä. Tällä kertaa me vaan nyt halutaan järjestää yllätys. Ei se ole yllätys, että ollaan viikonloppu porukalla, aikuiset ilman lapsiaan akkuja lataamassa. Talkoohommakaan ei olisi yllätys jos sellainen olisi tällä kertaa, mutta me haluttais järjestää joku kiva yllätys siihen viikonloppuun. Jotain sellaista, mistä kaikki vois nauttia yhdessä. Jos se on kamalaa, niin meillä on sitten tosi eri näkemys ystävyydestä. Me ollaan porukkana sellaisia ystäviä, että meistä on hauskaa olla yhdessä (lasten kanssa ja ilman lapsia) ja välillä vähän jekutella tavalla, joka ei ole kiusallista missään mielessä.

-ap

 

Jos arki on uuvuttavaa, niin eikö todellinen apu olisi apua siellä arjessa? Minulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen ja koko tilanteen muuttamista eikä jotain yllätystä saunomisineen jne. Jos arki on raskasta, ei joku viikonloppu siitä parempaa tee, mutta siivous- tai ruuanlaittoapu, lastenhoito vaikka viikon jokaisena iltana niin, että olen kotona, mutta joku toinen vastaa lasten kiekaisuihin jne. - ne olisivat aitoa auttamista ja välittämistä. On helppoa lämmittää sauna. Vaikea on aidosti auttaa.

300 kilometrin päästä ei aina voi siinä arjessa olla fyysisesti läsnä kun on omatkin työt ja arjen haasteet. Kyllä me kaikki auttelemme toisiamme aina kun on mahdollista, esimerkiksi juuri tulemalla talkooavuksi jos missä asiassa.  Nämä samat ystävämme, joita emme ilmeisesti auta arjessa, hakevat meiltä joka syksy mm. marjoja ja sieniä, joita olemme poimineet. Osan mehuna ja hilloina, jotka olemme heille tehneet. Heidän joulupöydissään syödään laatikoita, jotka olen tehnyt, kasviksista juureksista, jotka me olemme kasvattaneet. Heidän lapsensa viettävät välillä meillä aikaa lomillaan ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa. Olemme olleet remppa- ja muuttoapuna, vanhempien lasten hoitajina kun nuoremmat ovat syntyneet ja lemmikkien kaitsijoina kun perheet ovat olleet lomillaan.  Pienet autorempat on usein katsottu mieheni toimesta silloin kun on vuoro vierailla täällä meillä. Riittääkö tämä sinulle? En ymmärtänyt, että saadakseni vinkkejä ystävien viikonloppuhemmotteluun minun täytyy tehdä monipuolinen selvitys siitä, miten  autamme heitä arjessa, jotta ei vaan tule sellaista kuvaa, että emme auttaisi ja ystävyytemme vastavuoroisuus perustuisi saunan lämmittämiseen.

Sinulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen. Niin myös meille. Meille itsellemme ja ystävillemme nämä yhteiset viikonloput ovat aina olleet irtiottoja arjesta, sitä elämän suolaa, joka kantaa arkeenkin voimavaroina. Minulle oikeaa ystävyyttä on kuunnella sitä ystävää, ei määritellä hänen puolestaan mikä on sitä aitoa ja oikeaa auttamista.

Mutta silti olet henkilö, joka ei kykene sanomaan ystävilleen, että hei, tulkaa meille viettämään rento viikonloppu. Ei, sinä joudut verhoamaan pyyntösi talkooavuksi. Miksi ihmeessä? Pelkäätkö, että kaverit ei tule, jos kerrot totuuden?

Enkä ymmärrä, miksi ihmeessä ensin selvität laveasti tuttujen hankalaa tilannetta ja sitten ajatat heidät 300 km päähän kodeistaan sen sijaan että haluaisit olla apuna siellä, missä apua oikeasti tarvitaan. Tuttavaperheesi on työtön ja teille pitkä matka - ei ihan halpaa iloa työttömille. Vai maksatko matkansa? Toisessa perheessä on muuten vain raskasta ja se raskausko katoaa, kun lähtee hornantuuttiin hierottaviksi?

Minun ystäväni ovat apuna siellä, missä tarvitaan apua eivätkä soittelisi, että hei, tule tänne Lontooseen pesemään kokolattiamattojani, sinullahan on aikaa, kun olet työtön.

Olisin vihainen jekutuksesta, koska ottaisin työhön sopivat vaatteet mukaan ja jättäisin kalastusvälineet kotiin. Hieronta toki kelpaisi miehellekin. Luultavasti ostaisin vielä makkaraa tai jotain syömistä valmiiksi.

Sinkkumies

Seuraavan kerran kun miniä valittaa, että lasten kanssa on raskasta ja pitäisi saada lapsivapaa viikonloppu, niin lähetän sille kotiin hierojan ja sanon, että vauvapalstan mukaan tästä on yhtä paljon apua kuin lasten yökyläilystä.

Voi luoja mitä vastauksia!! Missä utopialandiassa nää vastaajat oikeen elää?  Se nyt vaan on ruuhkavuosina sellaista, että arki on uuvuttavaa. Oishan se kivaa jos kaverit voisivat päivystää himassa katsomassa lasten perään, kokkaamassa, pyykkäämässä ja siivoamassa, mutta harvalla kaverilla on sellaiseen mahdollista. Minä ainakin kaipaan nimenomaan sitä omaa aikuisten aikaa ja irtiottoja arjesta.

Mahtavaa, ap! Sun/teidän kaltaiset ystävät on helmiä ja kuulostaa siltä, että olette kaikki samanlaisia. Kivaa viikonloppua teille!

Ihan kauheeta, kun on järjestetty hemmottelua! Aivan hirveää ;)

Onko teillä jotain yhteistä harrastusta, esim. juurikin kalastamista? Myös pelailu, hieronnat yms olisivat varmasti ihania :)

Mutta pakko sanoa Ap, että olet ihana ihminen, kun ajattelet ystäviäsi noin paljon ja tahdot nähdä vaivaa heidän eteensä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika lailla pettynyt. Lähtisin talkoisiin, kun se on tapana ja järjestelisin itku kurkussa lapsille viikonloppuhoitoa, vaikka haluaisin olla kanssaan. Sosiaalinen paine pakottaisi maalaustalkoisiin, koska väki olisi ollut itsellä muuttoapuna tms. eikä kieltäytyä voisi.

Sitten saisi kuulla, että ehei, nyt ei olekaan niitä töitä. Olisi niin paska maku, että väittäisin sairastuneeni mahatautiin (noroa on liikkeellä) ja lähtisin samantien pois.

MInusta hemmottelu on ihanaa vain silloin, kun sitä on saanut itse suunnitella ja odottaa. Hieroja, hoidot jne. ei ole mitään kotipalveluja, jos niistä on tarkoitus virkistyä. Jollekin urheilusta rasittuneelle ne sopii, mutta harvalla on edes siinä isossa talossaan spa-tyyppistä rauhallista tilaa.

Kuulostaa aivan kamalalta, että on pakko. Oisko sitten parempi jättää ne muuttoavut sun muut väliin jos tollaiselta tuntuu tai sanoa suoraan? Eihän se mikään häpeä ole. Ap:n tilanne on onneksi erilainen.

Lähtisin talkoisiin, kun pyydetään eli haluan olla apuna kavereille. Mutta  jos se avunantaminen päättyykin siihen, että talkoot on huijausta ja olen jonkun kohtalaisen itsekkään jekun uhrina, niin ottaisi päähän aika tavalla. Ap haluaa saada kaverit kiitollisuudenvelkaan itselleen, ei tuossa ole kyse halusta auttaa vaan halusta kiillottaa omaa sädekehää.

Todellinen ystävä kysyy etukäteen,  tuletko meille rentoutusviikonloppua viettämään. Otathan lapset mukaan.

Itsekäs jekku? Oikeesti? Ja miten kiitollisuuden velkaan voi jäädä tästä? Nyt en ymmärrä? Kyllähän me omat kaverit tunnetaan. Aivan 110% varmuudella ne kaikki ilahtuu tästä älyttömästi eikä ole edes eka kerta kun tällaista tapahtuu. Meitäkin on jekutettu samalla tavalla pari vuotta sitten! Kuulostaa jotenkin ihan oudolta ajattelumallilta tuollainen. Me vieraillaan toistemme luona kaikki ja viihdytään yhdessä. Arki on välillä aika uuvuttavaa kaikilla eri syistä. Tällä kertaa me vaan nyt halutaan järjestää yllätys. Ei se ole yllätys, että ollaan viikonloppu porukalla, aikuiset ilman lapsiaan akkuja lataamassa. Talkoohommakaan ei olisi yllätys jos sellainen olisi tällä kertaa, mutta me haluttais järjestää joku kiva yllätys siihen viikonloppuun. Jotain sellaista, mistä kaikki vois nauttia yhdessä. Jos se on kamalaa, niin meillä on sitten tosi eri näkemys ystävyydestä. Me ollaan porukkana sellaisia ystäviä, että meistä on hauskaa olla yhdessä (lasten kanssa ja ilman lapsia) ja välillä vähän jekutella tavalla, joka ei ole kiusallista missään mielessä.

-ap

 

Jos arki on uuvuttavaa, niin eikö todellinen apu olisi apua siellä arjessa? Minulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen ja koko tilanteen muuttamista eikä jotain yllätystä saunomisineen jne. Jos arki on raskasta, ei joku viikonloppu siitä parempaa tee, mutta siivous- tai ruuanlaittoapu, lastenhoito vaikka viikon jokaisena iltana niin, että olen kotona, mutta joku toinen vastaa lasten kiekaisuihin jne. - ne olisivat aitoa auttamista ja välittämistä. On helppoa lämmittää sauna. Vaikea on aidosti auttaa.

300 kilometrin päästä ei aina voi siinä arjessa olla fyysisesti läsnä kun on omatkin työt ja arjen haasteet. Kyllä me kaikki auttelemme toisiamme aina kun on mahdollista, esimerkiksi juuri tulemalla talkooavuksi jos missä asiassa.  Nämä samat ystävämme, joita emme ilmeisesti auta arjessa, hakevat meiltä joka syksy mm. marjoja ja sieniä, joita olemme poimineet. Osan mehuna ja hilloina, jotka olemme heille tehneet. Heidän joulupöydissään syödään laatikoita, jotka olen tehnyt, kasviksista juureksista, jotka me olemme kasvattaneet. Heidän lapsensa viettävät välillä meillä aikaa lomillaan ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa. Olemme olleet remppa- ja muuttoapuna, vanhempien lasten hoitajina kun nuoremmat ovat syntyneet ja lemmikkien kaitsijoina kun perheet ovat olleet lomillaan.  Pienet autorempat on usein katsottu mieheni toimesta silloin kun on vuoro vierailla täällä meillä. Riittääkö tämä sinulle? En ymmärtänyt, että saadakseni vinkkejä ystävien viikonloppuhemmotteluun minun täytyy tehdä monipuolinen selvitys siitä, miten  autamme heitä arjessa, jotta ei vaan tule sellaista kuvaa, että emme auttaisi ja ystävyytemme vastavuoroisuus perustuisi saunan lämmittämiseen.

Sinulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen. Niin myös meille. Meille itsellemme ja ystävillemme nämä yhteiset viikonloput ovat aina olleet irtiottoja arjesta, sitä elämän suolaa, joka kantaa arkeenkin voimavaroina. Minulle oikeaa ystävyyttä on kuunnella sitä ystävää, ei määritellä hänen puolestaan mikä on sitä aitoa ja oikeaa auttamista.

Mutta silti olet henkilö, joka ei kykene sanomaan ystävilleen, että hei, tulkaa meille viettämään rento viikonloppu. Ei, sinä joudut verhoamaan pyyntösi talkooavuksi. Miksi ihmeessä? Pelkäätkö, että kaverit ei tule, jos kerrot totuuden?

Enkä ymmärrä, miksi ihmeessä ensin selvität laveasti tuttujen hankalaa tilannetta ja sitten ajatat heidät 300 km päähän kodeistaan sen sijaan että haluaisit olla apuna siellä, missä apua oikeasti tarvitaan. Tuttavaperheesi on työtön ja teille pitkä matka - ei ihan halpaa iloa työttömille. Vai maksatko matkansa? Toisessa perheessä on muuten vain raskasta ja se raskausko katoaa, kun lähtee hornantuuttiin hierottaviksi?

Minun ystäväni ovat apuna siellä, missä tarvitaan apua eivätkä soittelisi, että hei, tule tänne Lontooseen pesemään kokolattiamattojani, sinullahan on aikaa, kun olet työtön.

Joko et ole lukenut koko ketjua tai sitten siitä huolimatta muokkaat tästä nyt jotain sellaista mitä se ei ole.  Mitä tulee tällä hetkellä työttömään pariskuntaan, niin he kyllä ihan tulevat samalla kimppakyydillä kuin muutkin kaveriporukastamme, kuten aina tulevat. Kuten aina ovat tulleet. Niinäkin vuosina, jolloin eivät ole olleet työttömiä. Kyseinen Yh-äiti on muuten työttömäksi jääneen sisko.

Kummasti tämä hornantuuttimme on heille ollut tähän saakka mieluinen paikka tulla, säännöllisesti, kuten heidänkin kotinsa ovat meille.  Antaisit nyt olla, kun asia ei ole lainkaan sellainen, mitä värität kokolattiamattoinesi ja työttömäksi jääneiden nolaamisineen. Vai yritätkö sanoa, että kun ystäväpariskunnallemme on käynyt YT-neuvotteluiden myötä kurja mäihä meidän tulisi porukkana hieroa sitä naamaan muuttamalla porukkamme hauskanpitotyyliä muuksi? Sehän se vasta reilua meininkiä olisikin :D

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran kun miniä valittaa, että lasten kanssa on raskasta ja pitäisi saada lapsivapaa viikonloppu, niin lähetän sille kotiin hierojan ja sanon, että vauvapalstan mukaan tästä on yhtä paljon apua kuin lasten yökyläilystä.

Toivottavasti et ole ap:n kaverin anoppi. Kun ton ap:n kaveri on menossa lapsivapaalle viikonlopulle ja ehkä sais hieronnankin :D Sun vaihtoehdossa sais vaan hieronnan :D

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mitä vastauksia!! Missä utopialandiassa nää vastaajat oikeen elää?  Se nyt vaan on ruuhkavuosina sellaista, että arki on uuvuttavaa. Oishan se kivaa jos kaverit voisivat päivystää himassa katsomassa lasten perään, kokkaamassa, pyykkäämässä ja siivoamassa, mutta harvalla kaverilla on sellaiseen mahdollista. Minä ainakin kaipaan nimenomaan sitä omaa aikuisten aikaa ja irtiottoja arjesta.

Mahtavaa, ap! Sun/teidän kaltaiset ystävät on helmiä ja kuulostaa siltä, että olette kaikki samanlaisia. Kivaa viikonloppua teille!

Olen varmaan outo, mutta jos olisin työtön ja saisin lapsivapaan viikonlopun, niin viettäisin sen mieluummin miehen kanssa vanhempieni mökillä ihan kahdestaan kuin kavereitten kanssa paljussa 300 km päässä kotoa. Ruuhkavuosissa meillä menee parisuhde kavereitten edelle. Ja aika usein lapset parisuhteen edelle. Nyt on tärkeitä ne kaverit, jotka asuu lähellä ja joiden kanssa voidaan vastavuoroisesti hoitaa lapsia tms. Jos joku haluaa muuttaa kauas, niin se on hänen valintansa, mutta tuo etäisyys aika lailla väkisin vähentää arkista ja avuliasta yhteydenpitoa. Onneksi minulla on kaverit tässä lähellä ja hemmotteluksi riittää raparperipiirakka ja juttutuokio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika lailla pettynyt. Lähtisin talkoisiin, kun se on tapana ja järjestelisin itku kurkussa lapsille viikonloppuhoitoa, vaikka haluaisin olla kanssaan. Sosiaalinen paine pakottaisi maalaustalkoisiin, koska väki olisi ollut itsellä muuttoapuna tms. eikä kieltäytyä voisi.

Sitten saisi kuulla, että ehei, nyt ei olekaan niitä töitä. Olisi niin paska maku, että väittäisin sairastuneeni mahatautiin (noroa on liikkeellä) ja lähtisin samantien pois.

MInusta hemmottelu on ihanaa vain silloin, kun sitä on saanut itse suunnitella ja odottaa. Hieroja, hoidot jne. ei ole mitään kotipalveluja, jos niistä on tarkoitus virkistyä. Jollekin urheilusta rasittuneelle ne sopii, mutta harvalla on edes siinä isossa talossaan spa-tyyppistä rauhallista tilaa.

Kuulostaa aivan kamalalta, että on pakko. Oisko sitten parempi jättää ne muuttoavut sun muut väliin jos tollaiselta tuntuu tai sanoa suoraan? Eihän se mikään häpeä ole. Ap:n tilanne on onneksi erilainen.

Lähtisin talkoisiin, kun pyydetään eli haluan olla apuna kavereille. Mutta  jos se avunantaminen päättyykin siihen, että talkoot on huijausta ja olen jonkun kohtalaisen itsekkään jekun uhrina, niin ottaisi päähän aika tavalla. Ap haluaa saada kaverit kiitollisuudenvelkaan itselleen, ei tuossa ole kyse halusta auttaa vaan halusta kiillottaa omaa sädekehää.

Todellinen ystävä kysyy etukäteen,  tuletko meille rentoutusviikonloppua viettämään. Otathan lapset mukaan.

Itsekäs jekku? Oikeesti? Ja miten kiitollisuuden velkaan voi jäädä tästä? Nyt en ymmärrä? Kyllähän me omat kaverit tunnetaan. Aivan 110% varmuudella ne kaikki ilahtuu tästä älyttömästi eikä ole edes eka kerta kun tällaista tapahtuu. Meitäkin on jekutettu samalla tavalla pari vuotta sitten! Kuulostaa jotenkin ihan oudolta ajattelumallilta tuollainen. Me vieraillaan toistemme luona kaikki ja viihdytään yhdessä. Arki on välillä aika uuvuttavaa kaikilla eri syistä. Tällä kertaa me vaan nyt halutaan järjestää yllätys. Ei se ole yllätys, että ollaan viikonloppu porukalla, aikuiset ilman lapsiaan akkuja lataamassa. Talkoohommakaan ei olisi yllätys jos sellainen olisi tällä kertaa, mutta me haluttais järjestää joku kiva yllätys siihen viikonloppuun. Jotain sellaista, mistä kaikki vois nauttia yhdessä. Jos se on kamalaa, niin meillä on sitten tosi eri näkemys ystävyydestä. Me ollaan porukkana sellaisia ystäviä, että meistä on hauskaa olla yhdessä (lasten kanssa ja ilman lapsia) ja välillä vähän jekutella tavalla, joka ei ole kiusallista missään mielessä.

-ap

 

Jos arki on uuvuttavaa, niin eikö todellinen apu olisi apua siellä arjessa? Minulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen ja koko tilanteen muuttamista eikä jotain yllätystä saunomisineen jne. Jos arki on raskasta, ei joku viikonloppu siitä parempaa tee, mutta siivous- tai ruuanlaittoapu, lastenhoito vaikka viikon jokaisena iltana niin, että olen kotona, mutta joku toinen vastaa lasten kiekaisuihin jne. - ne olisivat aitoa auttamista ja välittämistä. On helppoa lämmittää sauna. Vaikea on aidosti auttaa.

300 kilometrin päästä ei aina voi siinä arjessa olla fyysisesti läsnä kun on omatkin työt ja arjen haasteet. Kyllä me kaikki auttelemme toisiamme aina kun on mahdollista, esimerkiksi juuri tulemalla talkooavuksi jos missä asiassa.  Nämä samat ystävämme, joita emme ilmeisesti auta arjessa, hakevat meiltä joka syksy mm. marjoja ja sieniä, joita olemme poimineet. Osan mehuna ja hilloina, jotka olemme heille tehneet. Heidän joulupöydissään syödään laatikoita, jotka olen tehnyt, kasviksista juureksista, jotka me olemme kasvattaneet. Heidän lapsensa viettävät välillä meillä aikaa lomillaan ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa. Olemme olleet remppa- ja muuttoapuna, vanhempien lasten hoitajina kun nuoremmat ovat syntyneet ja lemmikkien kaitsijoina kun perheet ovat olleet lomillaan.  Pienet autorempat on usein katsottu mieheni toimesta silloin kun on vuoro vierailla täällä meillä. Riittääkö tämä sinulle? En ymmärtänyt, että saadakseni vinkkejä ystävien viikonloppuhemmotteluun minun täytyy tehdä monipuolinen selvitys siitä, miten  autamme heitä arjessa, jotta ei vaan tule sellaista kuvaa, että emme auttaisi ja ystävyytemme vastavuoroisuus perustuisi saunan lämmittämiseen.

Sinulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen. Niin myös meille. Meille itsellemme ja ystävillemme nämä yhteiset viikonloput ovat aina olleet irtiottoja arjesta, sitä elämän suolaa, joka kantaa arkeenkin voimavaroina. Minulle oikeaa ystävyyttä on kuunnella sitä ystävää, ei määritellä hänen puolestaan mikä on sitä aitoa ja oikeaa auttamista.

Mutta silti olet henkilö, joka ei kykene sanomaan ystävilleen, että hei, tulkaa meille viettämään rento viikonloppu. Ei, sinä joudut verhoamaan pyyntösi talkooavuksi. Miksi ihmeessä? Pelkäätkö, että kaverit ei tule, jos kerrot totuuden?

Enkä ymmärrä, miksi ihmeessä ensin selvität laveasti tuttujen hankalaa tilannetta ja sitten ajatat heidät 300 km päähän kodeistaan sen sijaan että haluaisit olla apuna siellä, missä apua oikeasti tarvitaan. Tuttavaperheesi on työtön ja teille pitkä matka - ei ihan halpaa iloa työttömille. Vai maksatko matkansa? Toisessa perheessä on muuten vain raskasta ja se raskausko katoaa, kun lähtee hornantuuttiin hierottaviksi?

Minun ystäväni ovat apuna siellä, missä tarvitaan apua eivätkä soittelisi, että hei, tule tänne Lontooseen pesemään kokolattiamattojani, sinullahan on aikaa, kun olet työtön.

Joko et ole lukenut koko ketjua tai sitten siitä huolimatta muokkaat tästä nyt jotain sellaista mitä se ei ole.  Mitä tulee tällä hetkellä työttömään pariskuntaan, niin he kyllä ihan tulevat samalla kimppakyydillä kuin muutkin kaveriporukastamme, kuten aina tulevat. Kuten aina ovat tulleet. Niinäkin vuosina, jolloin eivät ole olleet työttömiä. Kyseinen Yh-äiti on muuten työttömäksi jääneen sisko.

Kummasti tämä hornantuuttimme on heille ollut tähän saakka mieluinen paikka tulla, säännöllisesti, kuten heidänkin kotinsa ovat meille.  Antaisit nyt olla, kun asia ei ole lainkaan sellainen, mitä värität kokolattiamattoinesi ja työttömäksi jääneiden nolaamisineen. Vai yritätkö sanoa, että kun ystäväpariskunnallemme on käynyt YT-neuvotteluiden myötä kurja mäihä meidän tulisi porukkana hieroa sitä naamaan muuttamalla porukkamme hauskanpitotyyliä muuksi? Sehän se vasta reilua meininkiä olisikin :D

Kerro vielä, että niilläon pikkuinen Ford Kia, johon varsin hyvin mahtuu 5 aikuista ajelemaan 600 km.

Teidän porukan hauskanpito on sellaista, että et edes uskalla sanoa, että ei ole mitään talkoita, koska ne ei lähtisi vain paljuun ja grillaamaan.

Ihanko tosi että raskaankin arjen keskellä ei saisi pitää hauskaa ystävien kanssa ja jopa järjestää yllätyksiä?? Hauska idea ap, mulle riittäisi ihan syötätä, juotava ja keskustelut, ehkä pelejä ja saunomista. Tehkää jotain erikoisempaa ruokaa tai jos olette enemmän juoman perään niin erilaisia juomasekoituksia kotibaarista.

Valmiiksi katettu pöytä jokaisella aterialla. Puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa. Ei mitään pakollista toimintaa.

Mä tykkään yhdessä porukalla tekemisestä, joten olisin varmasti alkuun pettynyt. Hyödyksi olemisen tunteen ehkä hyvittäisi hyvä ruoka ja yhdessäolo. En niinkään välittäisi kimppahemmotteluista tai muista ohjelmanumeroista. Mieluummin vaikka kitkisin rikkaruohoja tai kääntäisin kompostia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika lailla pettynyt. Lähtisin talkoisiin, kun se on tapana ja järjestelisin itku kurkussa lapsille viikonloppuhoitoa, vaikka haluaisin olla kanssaan. Sosiaalinen paine pakottaisi maalaustalkoisiin, koska väki olisi ollut itsellä muuttoapuna tms. eikä kieltäytyä voisi.

Sitten saisi kuulla, että ehei, nyt ei olekaan niitä töitä. Olisi niin paska maku, että väittäisin sairastuneeni mahatautiin (noroa on liikkeellä) ja lähtisin samantien pois.

MInusta hemmottelu on ihanaa vain silloin, kun sitä on saanut itse suunnitella ja odottaa. Hieroja, hoidot jne. ei ole mitään kotipalveluja, jos niistä on tarkoitus virkistyä. Jollekin urheilusta rasittuneelle ne sopii, mutta harvalla on edes siinä isossa talossaan spa-tyyppistä rauhallista tilaa.

Kuulostaa aivan kamalalta, että on pakko. Oisko sitten parempi jättää ne muuttoavut sun muut väliin jos tollaiselta tuntuu tai sanoa suoraan? Eihän se mikään häpeä ole. Ap:n tilanne on onneksi erilainen.

Lähtisin talkoisiin, kun pyydetään eli haluan olla apuna kavereille. Mutta  jos se avunantaminen päättyykin siihen, että talkoot on huijausta ja olen jonkun kohtalaisen itsekkään jekun uhrina, niin ottaisi päähän aika tavalla. Ap haluaa saada kaverit kiitollisuudenvelkaan itselleen, ei tuossa ole kyse halusta auttaa vaan halusta kiillottaa omaa sädekehää.

Todellinen ystävä kysyy etukäteen,  tuletko meille rentoutusviikonloppua viettämään. Otathan lapset mukaan.

Itsekäs jekku? Oikeesti? Ja miten kiitollisuuden velkaan voi jäädä tästä? Nyt en ymmärrä? Kyllähän me omat kaverit tunnetaan. Aivan 110% varmuudella ne kaikki ilahtuu tästä älyttömästi eikä ole edes eka kerta kun tällaista tapahtuu. Meitäkin on jekutettu samalla tavalla pari vuotta sitten! Kuulostaa jotenkin ihan oudolta ajattelumallilta tuollainen. Me vieraillaan toistemme luona kaikki ja viihdytään yhdessä. Arki on välillä aika uuvuttavaa kaikilla eri syistä. Tällä kertaa me vaan nyt halutaan järjestää yllätys. Ei se ole yllätys, että ollaan viikonloppu porukalla, aikuiset ilman lapsiaan akkuja lataamassa. Talkoohommakaan ei olisi yllätys jos sellainen olisi tällä kertaa, mutta me haluttais järjestää joku kiva yllätys siihen viikonloppuun. Jotain sellaista, mistä kaikki vois nauttia yhdessä. Jos se on kamalaa, niin meillä on sitten tosi eri näkemys ystävyydestä. Me ollaan porukkana sellaisia ystäviä, että meistä on hauskaa olla yhdessä (lasten kanssa ja ilman lapsia) ja välillä vähän jekutella tavalla, joka ei ole kiusallista missään mielessä.

-ap

 

Jos arki on uuvuttavaa, niin eikö todellinen apu olisi apua siellä arjessa? Minulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen ja koko tilanteen muuttamista eikä jotain yllätystä saunomisineen jne. Jos arki on raskasta, ei joku viikonloppu siitä parempaa tee, mutta siivous- tai ruuanlaittoapu, lastenhoito vaikka viikon jokaisena iltana niin, että olen kotona, mutta joku toinen vastaa lasten kiekaisuihin jne. - ne olisivat aitoa auttamista ja välittämistä. On helppoa lämmittää sauna. Vaikea on aidosti auttaa.

300 kilometrin päästä ei aina voi siinä arjessa olla fyysisesti läsnä kun on omatkin työt ja arjen haasteet. Kyllä me kaikki auttelemme toisiamme aina kun on mahdollista, esimerkiksi juuri tulemalla talkooavuksi jos missä asiassa.  Nämä samat ystävämme, joita emme ilmeisesti auta arjessa, hakevat meiltä joka syksy mm. marjoja ja sieniä, joita olemme poimineet. Osan mehuna ja hilloina, jotka olemme heille tehneet. Heidän joulupöydissään syödään laatikoita, jotka olen tehnyt, kasviksista juureksista, jotka me olemme kasvattaneet. Heidän lapsensa viettävät välillä meillä aikaa lomillaan ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa. Olemme olleet remppa- ja muuttoapuna, vanhempien lasten hoitajina kun nuoremmat ovat syntyneet ja lemmikkien kaitsijoina kun perheet ovat olleet lomillaan.  Pienet autorempat on usein katsottu mieheni toimesta silloin kun on vuoro vierailla täällä meillä. Riittääkö tämä sinulle? En ymmärtänyt, että saadakseni vinkkejä ystävien viikonloppuhemmotteluun minun täytyy tehdä monipuolinen selvitys siitä, miten  autamme heitä arjessa, jotta ei vaan tule sellaista kuvaa, että emme auttaisi ja ystävyytemme vastavuoroisuus perustuisi saunan lämmittämiseen.

Sinulle ystävyys on avun tarjoamista sinne, missä se on tarpeen. Niin myös meille. Meille itsellemme ja ystävillemme nämä yhteiset viikonloput ovat aina olleet irtiottoja arjesta, sitä elämän suolaa, joka kantaa arkeenkin voimavaroina. Minulle oikeaa ystävyyttä on kuunnella sitä ystävää, ei määritellä hänen puolestaan mikä on sitä aitoa ja oikeaa auttamista.

Mutta silti olet henkilö, joka ei kykene sanomaan ystävilleen, että hei, tulkaa meille viettämään rento viikonloppu. Ei, sinä joudut verhoamaan pyyntösi talkooavuksi. Miksi ihmeessä? Pelkäätkö, että kaverit ei tule, jos kerrot totuuden?

Enkä ymmärrä, miksi ihmeessä ensin selvität laveasti tuttujen hankalaa tilannetta ja sitten ajatat heidät 300 km päähän kodeistaan sen sijaan että haluaisit olla apuna siellä, missä apua oikeasti tarvitaan. Tuttavaperheesi on työtön ja teille pitkä matka - ei ihan halpaa iloa työttömille. Vai maksatko matkansa? Toisessa perheessä on muuten vain raskasta ja se raskausko katoaa, kun lähtee hornantuuttiin hierottaviksi?

Minun ystäväni ovat apuna siellä, missä tarvitaan apua eivätkä soittelisi, että hei, tule tänne Lontooseen pesemään kokolattiamattojani, sinullahan on aikaa, kun olet työtön.

Joko et ole lukenut koko ketjua tai sitten siitä huolimatta muokkaat tästä nyt jotain sellaista mitä se ei ole.  Mitä tulee tällä hetkellä työttömään pariskuntaan, niin he kyllä ihan tulevat samalla kimppakyydillä kuin muutkin kaveriporukastamme, kuten aina tulevat. Kuten aina ovat tulleet. Niinäkin vuosina, jolloin eivät ole olleet työttömiä. Kyseinen Yh-äiti on muuten työttömäksi jääneen sisko.

Kummasti tämä hornantuuttimme on heille ollut tähän saakka mieluinen paikka tulla, säännöllisesti, kuten heidänkin kotinsa ovat meille.  Antaisit nyt olla, kun asia ei ole lainkaan sellainen, mitä värität kokolattiamattoinesi ja työttömäksi jääneiden nolaamisineen. Vai yritätkö sanoa, että kun ystäväpariskunnallemme on käynyt YT-neuvotteluiden myötä kurja mäihä meidän tulisi porukkana hieroa sitä naamaan muuttamalla porukkamme hauskanpitotyyliä muuksi? Sehän se vasta reilua meininkiä olisikin :D

Kerro vielä, että niilläon pikkuinen Ford Kia, johon varsin hyvin mahtuu 5 aikuista ajelemaan 600 km.

Teidän porukan hauskanpito on sellaista, että et edes uskalla sanoa, että ei ole mitään talkoita, koska ne ei lähtisi vain paljuun ja grillaamaan.

Jankuti, jankuti, jankuti.